keskiviikko 15. helmikuuta 2017

Eläköön kansallisantisosialismi!

Näin tänään kotimatkallani "Rajat kiinni!" -ryhmän Helsingissä. He olivat majoittautuneet Kampin nurkille Mannerheimintielle. Toimintaa oli vastaavassa paikassa myös eilen. Ryhmän ohi pystyi kävelemään eikä siitä sinällään ollut suoranaista häiriötä.

Ennakkoluuloista.


Kuitenkin kun näitä ryhmäläisiä katsoi, saattoi huomata että he olivat varsin harvalukuisia. Ja heidän liikehtimisensä oli sellaista että se herätti epävarmuutta, jopa pelkoa. Asenne ei ole väkivaltainen mutta se on kuitenkin sellainen että sitä mielellään muuttaa suuntaansa.

Tässä kohden takana on varmasti osittain se, että ennakkoluulot voivat koskea muutakin kuin uskontoa tai ihonväriä. Osallistujat olivat selvästi samaa tuloluokkaa kuin itsekin olen. (Lue:Köyhiä.) Ja köyhyyteen liitetään helposti tämänlaisia mielikuvia. Tämä oli ennakkoluuloista ja tylsää.
1: Mielikuvat ovat joskus ennakkoluuloisia ja hauskoja. Esimerkiksi ystävänpäivänä kokoomusnuoret jakoivat Kampissa jotain. Ja mieleeni tuli heti että entä jos siinä Saul Schubackin aatetoverit jakavat kaltaiselleni alemman tuloluokan ihmisille kondomeja. En edelleenkään tiedä mitä kokoomusnuoret jakoivat oikeasti. Mutta Grahn-Laasosen relativismilla näin asia kuitenkin koetaan.

Mutta sitten toisaalta ; Kello oli noin 4 iltapäivällä. Ja nämä ihmiset olivat kokoontuneet arkipäivänä (keskiviikko) kadulle. Tässä mielessä he ovat "ymmärrettävästi aktivisteja" ja "aktivistin stereotyyppejä" samanaikaisesti. Tai kuten "Tämä Päivä" -blogissa kirjoitettiin "Henkilö joka asuu omillaan, perustaa perhettä tai uraa ei ole kauhean todennäköinen aktivisti. Hänellä ei ole aikaa suunnitella mielenosoitusta tai toimintaa, hänen täytyy käydä töissä ja hoitaa lapsia. Hänellä ei ole aikaa radikalisoitua. Lisäksi uraa tai perhettä puuhavalla on liikaa menetettävää mikä vähentää todennäköisyyttä häiriökäyttäytymiseen. Jos perheellinen tai töissäkäyvä töppäilee mielenosoituksessa hän voi menettää paljon."

Tässä kohden "Rajat kiinni" -ryhmän toiminta oli siinä kiinnostavaa, että se loi ympärilleen "ilmapiirin". Ryhmittymä liikuskeli tavoilla jota olen nähnyt lähinnä vartija-aikoinani itä-helsingin jengeillä. (Ja tässä teemassa olen nähnyt myös joukkotappelun ns. "tarpeettoman läheltä".) Tässä mielessä ryhmä oli luotaantyöntävä sellaisella erikoisella tavalla joka on erilainen verrattuna vaikka "Aidon Avioliiton" tempauksiin jotka koen toisella tavalla vastenmielisinä. Niissä on sentään selvästi ideana se, että niissä luodaan helposti lähestyttävä ympäristö.

Tässä mielessä huomioni siirtyi siihen mikä tämänlaisella toiminnalla ylipäätään on mietittynä strategiana.

"Rajat kiinni" -ryhmää lähestytään usein vain heidän mielipiteidensä kautta. Mutta näen tämän tässä yhteydessä tarpeettomana. Ei ole aina tarpeellista moittia heidän sanomisiaan. Sen sijaan on syytä katsoa näitä "mielenosoituksia tai sen tapaisia" kokoontumisia sitä kautta että mitä niillä yritetään tavoitella.

Etenkin nyt nähty kokoontuminen oli asenteeltaan ja koostumukseltaan sellainen, että oli selvää että se ei täyttänyt mielenosoituksen kahta mielestäni normaaleinta tavoitetta.
1: Kokoontuminen ei ollut uskottava voimannäyte. Nurkalla notkui korkeintaan iso koululuokallinen porukkaa. Tässä mielessä ei näytä että ryhmän takana olisi kovin suuria massoja tai voimia.
2: Kokoontuminen ei myöskään selvästi houkuttele liittymään mukaan. TIlanne ei ollut mainostava vaan jopa luotaantyöntävä ja pelottava.

Tässä mielessä uskonkin että kokoontumisella ajetaan ihan muita asioita. Ja tämä ihan muu asia ei ole mikään vandalismi tai jokin väkivaltainen purkautuminen yhteiskuntaa tai vihollisiksi koettuja kansalaisia vastaan.

Sen sijaan uskon että kyseessä on nimenomaan se miksi enemmistö notkui jengeissä itä-helsingissä. Ei niissä enimmäkseen notkuta siksi että voitaisiin joukkotapella. Vaan siksi että ei ole oikein muutakaan. Monella ei ole työpaikkaa ja tätä kautta työkavereita. Eikä palkan mukana tuomaa rahaa jolla voi viettää aikaa vaikka ravintoloissa tai harrastuksissa.  Ja kun mielipiteet ovat marginaalisia, voi samanmielisten kavereiden löytäminen olla vaikeaa.

Ja kun mielipiteet ovat marginaalisia, tuntuu että kukaan ei kuuntele. (Ymmärrän tämän tunteen paremmin kuin moni.) Ja jos ihminen kokee, että häntä ei kuunnella niin siinä moni varmasti helpommin tarttuu megafoniin. (Sinänsä huvittavaa että "Rajat kiinni" -ryhmän viestintä hukkui Aleksanterintien liikenteen meteliin varsin tehokkaasti. Asioitaan sanova ei artikuloinut kovin jämäkästi joten liikennemelu häiriköi viestin niin että sanomaa ei voinut ymmärtää enää edes Mannerheimintien toiselle puolelle saakka.)

Ironiamittarini kuitenkin poksahti.

Kulman takana "Rajat kiinni!" -ryhmän kokoontumispaikasta oli kerjäläinen. Hän oli suomalainen kerjäläinen. Tässä tilanteessa oli jotain liikaa.

Ei kommentteja: