"What has been called "New Atheism" is neither a movement nor new, and that what was new was the publication of atheist material by big-name publishers, read by millions, and appearing on best-seller lists."
(Tom Flynn, "Why I Don't Believe in the New Atheism")
Ylläoleva lausuma liittyy siihen, että uusateismiksi kutsutulla ei ole järjestelmää. Ei instutuutioita eikä oikein virallista sisältöäkään. Esimerkiksi jos katsoo Sam Harrisin ja Richard Dawkinsin näkemyksiä moraalista, voi huomata että Dawkins kannattaa humen giljotiinia kun taas Harris nimenomaan kritisoi tätä vahvasti. Ja tämä liittyy myös heidän suhteeseensa ns. skientismiin.
Uusateismiin liittyykin toinen puoli. Se, mitä olen ateistien ja skeptikoiden parissa pyörinyt, olen huomannut kolme asiaa (a) avoimia ateisteja on melko paljon (b) uusateismi -termiä ei käytetä ryhmän sisäisen identiteetin tunnuksena ja (c) toistuvasti esiin nousee ajatus siitä onko relevanttia nimeytyä uusateistiksi, että mikä on ylipäätään tämänlaisen jaottelun funktio.
Yleisesti ottaen "uusateismi" onkin käsite jota "sen viholliset" käyttävät ahkerasti. Joitain poikkeuksiakin on. Esimerkiksi suomenkielinen "mitä uusateismi tarkoittaa?" on ateistien oman kannan ilmoittamisen kirja. Joka ilmiselvästi käyttää kyseistä käsitettä. Toki yhdeksi syyksi voidaan sanoa se, että kirjan on toimittanut Jussi K. Niemelä, joka kuuluu siihen siipeen joka on yrittänyt uudelleennimetä ateistien yleiskäsitteen alta pienempiä alaryhmiä esimerkiksi "Bright" -kampanjoinnilla. Myöskään tämä ei saanut hirveästi tuulta siipiensä alle.
1: Tosin "Bright" -käsite sai kuitenkin selvästi enemmän suosiota kuin "uusateismi" -termi. Osa on jopa sanonut sen tapaisia asioita että "uus" -etuliite tuntuu vieraannuttavalta koska uusateismin opeissa ei ole mitään kovin uutta. Ja lisäksi "uus" -etuliike tuo mieleen jonkinlaisen epätoivoisen lämmittelyn. Ja lisäksi osa korostaa että "uusnatsi" -sanakin voi tulla assosiaatioihin. Nämä lienevät syitä jonka vuoksi "uusateismi" -sana on sen kriitikoiden parissa saanut enemmän suosiota kuin vaikkapa edellämainitsemani "bright" -termi.
Tämä kertoo siitä että nimeäminen on osa identiteettisotaa. Modernin ajan viestinnässä on tärkeää nimetä ryhmiä. Tunnistus tekee ikään kuin mahdollisuuden (a) ilmaista itseään tai (b) laittaa jokin tietty ihmisryhmä "tulilinjalle". ~ Tämä nimeämisen voima on tullut itselleni tutuksi. On nimittäin käsite jota kukaan evoluution kannattaja ei oikeastaan käytä itsestään. Se on "evolutionisti" ja etenkin "darwinisti". Käytännössä näiden sanojen käyttäminen kertoo melko suoraan, että tässä on kysymys kreationismista ja tietyn ihmisryhmän vihaamisesta. Käsite on käytännössä vain evoluution vastustajien käytössä. Kukaan evoluutioteorian kannattaja ei korosta olevansa "darwinisti".
Mutta let's face it. Identiteetit ovat tässä tavallaan turhia.
Tarkkaavaisimmat voivat huomata sen, että käytän "evolutionismi" -sanaa kovasti. Tämä on harkittu päätös. Harkitsin nanosekunnin ajan sitä että ottaisin "darwinismi" -sanan. Mutta se on asenteeltaan arkaaisempi ja leimaavampi, ja se on sellainen että siihen on vaikeaa suhtautua realistisesti. Sillä en tiedä nykyajan evoluutioteorian osaajia jotka seuraisivat Darwinin oppia. Sävyjä pitää hakea vanhoillisimpienkin tietämieni ja tuntemieni evoluutioteorian kannattajien kohdalla 1970 -luvun evoluutioteoreettisten näkemysten puolelta. Siksi, jos minulta pyydettäisiin lupaa kutsua minua darwinistiksi, sanoisin lainatakseni itseäni viisaampaa ; "Käyhän se, mutta ensin teidän täytyy ottaa minut kiinni, lamauttaa,
tappaa, paloitella, krematoida, valaa tuhkat sementtiin ja upottaa
möhkäle Mariaanien hautaan, koska siihen saakka panisin vastaan. Jos
niin pitkälle pääsette, suostun."
1: Peruste: Ihmisryhmän olemassaolokysymys ja yhteennivoutumiskysymys on astetta eri asia kuin nimeäminen. Olemassaolevan ryhmän kutsuminen "21 trisomiaksi" on asiallista, toisin kuin termin "mongoloidi" kylväminen. (Kuten olenkin tässä saanut kuulla termiä huolimattomasti käytettyäni, vaikka se olikin "vain" mongolivitsin yhteydessä.) Samasta syystä minä en voi ottaa olemassaolevaa ryhmää, kreationistien ja Intelligent Designistien ja apologeetikkojen kokonaisklimppiä ja alkaa kutsumaan tätä virallisella termillä "aivoripuloijat". Se voisi olla minusta lystikästä ja kuvaavaa, mutta se ei silti noudata asiallisen nimeämisen kriteereitä. Siksi evolutionismi eikä darwinismi. Jälkimmäinen on selkeämmin asennevamman läpitunkeva. Jos olet erimielinen, kutsun sinua virallisesti aina ja ikuisesti "aivoripuloijaksi". Pyrin tekemään kaikkeni jotta siitä tulee virallinen termi sanakirjoihin ja kansiin. - Tosin järkyttyisin, jos näin oikeasti tapahtuisi ja termi todella otettaisiin viralliseen käyttöön. Sillä järkevät ihmiset osaavat käyttää "suhteellisuudentajua" näissä asioissa. Jos se on vaikeaa, viekää käsitteelliset invaliditeettinne muualle.
Kuitenkin käytän käsitteitä. Syynä on se, että vaikka teknisesti kyseessä ei ole instituutio, tai oikein edes mitenkään organisoitunut liike, se on kuitenkin jotain jolla on sosiologista merkitystä. Mikään Richard Dawkins ei myöskään ole määritellyt mitään oppia, vaan hän enemmänkin nosti esille näkemyksiä jotka olivat jo valmiiksi hyvin yleisiä esimerkiksi internetissä.
Selvästi nykyajan internetissä pyörivään ateistien joukkoon kuuluvat ihmiset eivät ole mitenkään täysin satunnaisia. Ja selvästi tämä näkemysjoukko eroaa hyvin vahvasti vanhasta kommunistisesta ateismista, Freudin taikauskon hiipumista kuvaavasta maailmanvalloitusateismista, valistusajan ateismista sekä ennen kaikkea eksistentiaalisesta ateismista. Näihin rinnastukset kuvaavat sitä että henkilöllä ei ole kovin taidokasta otetta ns. ympäröivästä maailmasta ja kritiikkinsä kohteesta. Ja vain ja ainoastaan tämän erilaisuuden takia ryhmän nimeksi tulee saada jotain. Ja uusateismi nyt on käytössä, ja jossain pienissä määrin myös seuraajiensa käyttämä.
Tämä kuvastaa oleellisesti Pascal Boyerin jakoa. Hän tarkasteli uskontoa "teologisesti korrektilta" tasolta ja käytännön toiminnan tasolta. Ja näiden välillä on usein syvä ero. Toisin sanoen ihmisillä on teologisesti korrekti taso jossa on mallivastauksia siitä mikä on oikein ja mikä ei. Ja käytännössä ihmiset kuitenkin toimivat hyvinkin eri tavalla. Ja kysymys ei ole pelkästään yksittäisten ihmisten hairahtumisesta, vaan siitä että uskonnot voivat kerätä "sisäisiä käytänteitä".
1: Rehellisesti sanoen Boyerin ajatus iski mieleeni kuin miljoona volttia. Mutta ei siksi, että hän puhuu uskonnosta. Vaan sen vuoksi mitä opin varsin pian vartijana toimiessani. ; Kaikkia vartijoita koskee täsmälleen sama lainsäädäntö, jota päntätään ulkoa. Jokainen yksilö noudattaa lakia, paitsi ne jotka hairahtuvat. Mutta ennen kaikkea jokainen vartiointiyritys on muodostanut jonkinlaisen "talon sisäisen" modus operandin joka opitaan muilta saman firman vartijoilta. Se ei ole sitä että suoraan rikotaan lakia, vaan että tietyt asenteet ja toimintamallit joita sovelletaan lain antamien puitteiden sisällä ovat varsin eisatunnaiset, mutta eri vartiointifirmojen välillä erilaiset. Ja vasta nämä viimeisimmät määrittävät perimmiltään oikean ja tilanteenmukaisen käyttäytymisen rajat.
Itsensä nimeäminen ei olekaan kovin tärkeää.
Tästä hyvän esimerkin saa, kun tarkastellaan wikipedian "fundamentalismi" -artikkelissa käytyä "keskustelua". Siinä ytimessä oli se, onko ateismi fundamentalismia. Sen lähinnä väitettiin täyttävän fundamentalismin määritelmät, mutta tarkkaavainen voi kyllä huomata että annetut määritelmät eivät kuvaa ateismia käytännössä lainkaan. ; Esimerkiksi fundamentalismille tyypillistä millennialismia, jonkinlaisen tuhon odottamista, löytää vain harvoin. Käytännössä jos suomesta haluaa löytää ateistin joka odottaa maailmanpaloa joutuu hakemaan sitä henkilöistä jotka ovat "identiteetiltään sekundaarisesti ateisteja". Eli sellaisesta kuin Jussi Halla-aho, joka on identifioitunut julkisesti enemmän perussuomalaisena kuin ateistina. Hän odottaa muslimivalloitusta ja kulttuurin tuhoa. Jussi K. Niemelä ja muut ateistit katsovat tulevaisuuteen päin vastoin positiivisesti, he usein uskovat että juuri nyt on se pahin aika, jolloin ongelmat pitää nostaa esiin ja parannettavaksi. (Tämänlainen positiivisuus on itselleni vierasta, mutta en sentään odota maailmanpaloakaan.)
Esimerkiksi jokainen joka kutsuu uusateismia militantiksi on ongelmissa, sillä tässä kuvataan sitä että uusateismi olisi ulospäin hyökkäävää ja aggressiivista. Kuitenkin niin Boyer kuin muutkin aihetta psykologisesti lähestyvät ovat määritelleet, että
"1. Fundamentalistiset ryhmät pyrkivät valvomaan toistensa julkista käyttäytymistä.
2. Fundamentalistiset ryhmät pyrkivät rankaisemaan uskonnollisten normien rikkomista näyttävästi ja julkisesti.
3. Fundamentalistinen väkivalta on pääosin suunnattu saman kulttuurisen yhteisön jäseniä, ei ulkopuolisia vastaan.
4. Fundamentalistien pääasiallisena hyökkäyksen kohteena on yleensä
oman uskonnollisen perinteen modernisoitunut ja paikallinen muoto."
Eli antiteismi ja aktivismi eivät ole fundamentalismin tunnuspiirteitä. Ja itse asiassa uusateismi on tunnettu siitä että "kunhan on ateisti" -asenne on hyvinkin vahvana. Aktivismi voi vituttaa ja olla ärsyttävää, mutta se ei kuitenkaan ole psykologialtaan fundamentalistista. Oman ryhmän jäseniin ei aseteta oikeaoppisuuspaineita ja apostasia ei ole pahempi asia kuin "pelkästään väärä mielipide". Kritiikin kohteena on ensisijaisesti uskonto ja sen instituutiot, eivät ateismista eronneet.
Tämä määritelmiin osumattomuus painaa enemmän kuin väite. Se, että kukaan ateisti ei tunnustaudu fundamentalistiksi on itsessään arvotonta, sillä fundamentalismi on negatiivisilla konnotaatioilla läpiladattu sana. Sillä jos näin ei minusta olisi, olisin tampio jos käyttäisin uusateismi, evolutionismi tai mitään muuta vastaavaa käsitettä. Käsitteeseen osuminen, eikä käsien peseminen, muuta yhtään mitään.
Demonstroin lausuntoni wikipedian fundamentalismiaiheesta otettuun keskusteluun. Kommentin tekijä, varsin tunnettu "evoluutikoiden" dissaaja-saivartelija, oli jännittävästi hiljaa siinä vaiheessa kun aiheena oli se, että kukaan ateisti ei tunnusta olevansa fundamentalisti. Mutta kristillisen keskustelun kohdalla esiin nousee välittömästi seuraava lausunto ; "Tällä hetkellä artikkelissa esitetään jotain mm. Suomen "fundamentalistilahkoista". Olisiko jollain tietoa mitä "fundamentalistilahkoja" Suomessa on? (etenkin sellaisia, jotka itse nimeävät itsensä sellaisiksi). Tai olisiko jollain tietoa nykysuomalaisista, jotka kutsuvat itseään fundamentalistiksi. Edesmennyt teologian ja filosofian tohtori Uuras Saarnivaara oli esimerkiksi tällainen, mutta Suomessa (yleisesti) "evankeliset kristityt kieltäytyvät fundamentalistin nimestä" (kuten linkitin jo edellä) Huomautan vielä, että näin kirjoitetaan STI:n sivustolla, joka on suomalaisen teologisen tutkimuskentän ehkä alkuperäistä fundamentalismi-ideaa lähimpänä oleva laitos. Heidän omaa sivustoaan lainaten: " Se [STI] pitäytyy toiminnassaan Raamattuun ja Suomen evankelisluterilaisen kirkon tunnustukseen."
Tämä on hyvin jännittävää. Sillä tässä unohdetaan se, että fundamentalismin tutkimuksessa pidetään hyvin keskeisenä sellaista käsitettä kuin dominionismi. Ja sen ydinteemana on se, että asioita yritetään muuttaa vaivihkaa. Dominionisti kiistää lähtökohtaisesti olevansa fundamentalisti. Siitä huolimatta käsite on niin keskeinen että se on päätynyt suomalaisen, itsekin aktiivina kristittynä uskonmiehenä tutuksi tulleen, Markku Ruotsilan "Yhdysvaltojen kristillinen oikeisto" -kirjaan. Ja lisäksi tässä tunnustuksessa sitoudutaan yhden tietyn kirjan virheettömyyteen. Sillä itseidentifiointi on aina vain teologista korrektiutta. Se ei ole kovin mielenkiintoista tai edes tärkeää jos tutkitaan onko jotain viiteryhmää olemassa.
1: Tämä "ei tarvita itseidentifiointia" on toki premissi. Mutta se on myös premissi jonka varassa oikeus käyttää "evolutionismi" ja "uusateismi" -sanaa nojaa! Ja jos tämä romahtaa, niin Laajasalo teki vakavan virheen puhuessaan Petri Karisman kanssa käymässään keskustelussa toistuvasti sanaa "fundamentalismi" viittaamaan ateismia. Jos olet erimielinen, korostat että itseidentifiointi on merkityksellistä ja jos tämän jälkjeen mielestäsi voi käyttää "fundamentalistinen ateismi", "ateistinen fundamentalismi", "uusateismi", "dominionismi", "darwinismi" -tyylisiä käsitteitä kaikesta huolimatta ... Niin haista paska. Olet kaiken rationaalisen argumentiston ulkopuolella, aivosi ovat pelkkää säälittävää hukkaan heitetyn biomassan irvikuvaa. End. of. discussion. Mieluummin viillän oman kurkkuni auki sahateräisellä sotilasveitsellä ja vuodan valtimovereni jälkikasvusi päälle kuin vaihdan kanssasi ajatuksia minuutin ajan. Ja tämä johtuu siitä että minulla on vielä tervejärkiset prioriteetit elämässäni. Että sillälailla.
Tässä valossa on siis selvää että jos suomessa ei ole fundamentalismia, suunnilleen missään ei ole. Odotellessaan voi miettiä vaikka sitä miten wikipediaan esille laitetun Chigagon yliopiston fundamentalismitutkimuksen mukaan fundamentalismin tunnuspiirteisiin heijastuu:
* "Reagointi uskonnon marginalisoitumiseen". Onko yleistä kuulla lausuntoja joissa esimerkiksi ollaan huolestuneita ateismin yleistymisestä tai siitä että miten vähän uskovaisia onkaan.
* "
Valikoivuus omien perinteiden ja kirjoitusten suhteen" heijastuu oikeaoppisuuskeskusteluun jossa pahastutaan naispapeista, koska se on hyvän opin vastaista.
* "Moraalinen dualismi: todellisuus jaetaan selkeästi hyvään ja pahaan" joka näkyy siinä miten esimerkiksi koetaan aivan helvetin tärkeänä tuottaa materiaalia jonka sisältönä on se, että ateistinen oppi ajaa väkisin arvotyhjiöön, nihilismiin ja moraalin täyteen katoamiseen. Ja kuinka näitä paheita myös sidotaan käytäntöihin esimerkiksi tekemällä tulkintoja siitä miten ateismi on vaikuttanut vaikka Pekka-Eric Auvisen kouluammuskeluun. Puhumattakaan siitä että kun mietitään minkälaista moraalia näissä paikoissa usein kannatetaan, niin muistetaan että moraaliin on liitetty voimakas etuliite "objektiivinen".
* "Ehdottomuus ja erehtymättömyys: pyhiä kirjoituksia pidetään kirjaimellisesti tosina, erehtymättöminä ja absoluuttisen auktoritatiivisina; tulkinnat voivat tosin vaihdella" Sitoutuminen Raamattuun on mainittu jopa puolustuspuheessa jossa korostetaan että ei olla fundamentalistisia. Kuinka syvältä tämä onkaan? Etenkin kun eteen tulee usein lausuntoja joiden mukaan Raamatussa ei ole virheitä, ja tätä oppia ollaan halukkaita suojelemaan myös ns. "hyvien kansanmurhien" kohdalla. Ja tämä yltää myös Raamatun aikojen ulkopuolelle.
* "Millenarismi ja messiaanisuus: käsitys hyvän lopullisesta voitosta ja historian päättymisestä" Tämä on erikoista kun muistelen kuulleeni asioita ylöstempauksista kärsimyksen aikoihin ja profetioihin.
* "Valikoitu jäsenyys: jäsenet käsittävät itsensä erityisen jumallisen kutsun saaneiksi tai valituksi joukoksi pelastettuja" Ja valtionkirkon syvin ongelma on se, että Raamatun syvimmät opit on hukattu. Harvassa ja vähässä ovat Tosi Uskovat myöskin tiemmä. Tosi marginaalista, vähässä ovat Herran Tosi Seuraajat. Suurin osa on tapauskovaisia ja lepsuja, eivät oikeasti ole antautuneet Jumalan armon alle.
* "Käyttäytymisvaatimukset: kieltoja, jotka koskevat etenkin pukeutumista, ravintoa, nautintoaineiden käyttöä, parinvalintaa sekä viihteen ja kirjallisuuden kulutusta; ryhmän tunnukset toimivat kulttuurisina merkitsijöinä ja ryhmäidentiteetin tunnuksina." Nähdäkseni olutta halutaan pois kaupoista, kauppojen aukioloaikoja hallita, vaikeuttaa homoseksuaalien avioonpääsyä. Ja eipä sitä saa vääriä oppeja tarjoavia fantasiakirjojakaan saada Suomeen, kiitos Leena Rauhalan, joka ei edustane Suomen Äkäisintä marginaalisinta kiihkomielisintä kristillisyyttä edes. (Läheskään.)
Nyt kun olemme oppineet jotain ryhmäidentiteetin tunnistamisesta, tavalla jossa "emme ole rasisteja vaan roturealisteja" ei ole argumentti kuten ei "en ole natsi vaan maahanmuuttokriittinen". Eikä siksi että termit on jossain määrin käsittettävissä eufemismeiksi. Sillä tosiasiassa kaikki katsotaan toiminnasta.
En nimittäin malta olla ottamatta esille skeptikoita.
Skeptikoihin suhtaudutaan kohtuullisella suvaitsevaisuudella verrattuna ateisteihin. Itse asiassa tämä näyttää olevan se termi jota minusta käytetään silloin kun esittelijä haluaa esitellä näkemykseni positiivisessa valossa valehtelematta. "Skeptikko" on jotenkin miellyttävä verrattuna vaikka "en ateisti mutta antiteistiin" tai "fundamentalistiagnostikkoon" joita itse suosin.
1: Moni korostaa että he ovat ateisteja mutta eivät antiteistejä, minua riemastuttaa heittää antiteesi. Se hämmästyttää koska ihmiset jollain tasolla tietävät että antiteistiksi identifioituminen on kuin fundamentalistiksi tunnustautuminen. Kukaan ei identifioidu sellaiseksi ja pahin käsienheiluttelu ja kiistäminen asiaan tulee jos nimenomaan on fundamentalisti.. Tämäkin on jonkinlaista "yleistä tietoa", joten wikipedian keskustelu näyttänee monille hupaisalta sen vuoksi.
Siellä kuitenkin mainitaan skeptikot. Lainaan pitkän, vähintään kohtuullisen laadukkaankin, kommentin joka heijastelee sitä miten skeptikot ovat "niitä kivoja de facto ateisteja" monille. "ei ole kysymys opin sisällöstä ateismissa, vaan siitä, millainen on ateistien suhtautuminen omaan maailmankatsomukseensa ja muiden maailmankatsomuksiin. Esimerkiksi "tavallisten" uskovaisten ja "fundamentalististen" uskovaisten ero ei ole siinä, mikä on heidän suhteensa kristilliseen oppiin. Molemmat tunnustavat samat perusasiat ja uskomukset, mutta suhtautuminen omaan uskontoon/maailmankatsomukseen on erilainen. Suomessakin on huomattava ero Vapaa-ajattelijoiden ja Skeptikoiden välillä - ei opin sisällössä (vaikka yksityiskohdissa onkin huomattavia eroja) vaan suhteessa omaan maailmankatsomukseen ja toisten ihmisten vastakkaisiin maailmankatsomuksiin, kuten esimerkiksi uskontoihin. Kaikki ateismi ei todellakaan ole fundamentalistista ateismia, niin kuin ei kaikki kristinusko ole fundamentalistista kristinuskoa, mutta osa ateismista on fundamentalistista, samoin kuin osa kristinuskosta on fundamentalistista."
Olin pitkään jopa samoilla kannoilla. Sitten kuitenkin tuli Rebecca Watson ja "elevatorgate". Muutama hississä sanottu sana oli ahdistanut Watsonia, ja hän koki tilanteen sekä seksuaalisena että ahdistelevana, vaikka mitään kourimisia ei suoraan käytykään. Tästä seurasi Richard Dawkinsin kommentti jossa hän - hyvin konservatiiveilta kristityiltä tutun tapaisesti - vihjasi ironisella viestillä, että Watsonin tulisi huolehtia pienemmistä ongelmista. Ja tämä sitten jakoi skeptikoita älyttömän vahvasti kahtia. Osa puolusti Watsonia, toiset lähettivät hänelle jopa tappouhkauksia.
En ole ateistisissa ryhmissä koskaan törmännyt tämänlaiseen, itse asiasas mihinkään vastaavaan. Esimerkiksi Phil "Thunderf00t" Mason joka aikaisemmin teki aika hyviä skeptisiä debunkkausvideoita, päätyi jonkinlaiseen ... misogyyniseen kurimukseen.
1: Olen toki havainnut vihadegeneraatioita myös ateisteissa - niistä kenties dramaattisin on ollut Pat Condellin rapistuminen kohtuu herrasmiesmäisestä britistä jonkinlaiseksi islampakkomielteiseksi huutajaksi. (Ja minulla ei todellakaan ole mitään kunnon islaminbashausta vastaan. Kysymys on tekemisen tavasta.) Mutta nämä ovat olleet kohtuu hitaita mökkihöperöitymisiä. Elevatorgate on sen sijaan vaikuttanut yllättävän nopeasti, yllättävän laajasti - ja nyt kun tapauksesta on mennyt jo melko kauan aikaa, niin voin sanoa myös että yllättävän pitkäkestoisesti.
Elevatorgate kertoi selvästi skeptikot eivät ole mikään "satunnainen joukko ihmisiä". Teologisesti korrektilla tasolla "tieteellinen maailmankuva" on vähintään yhtä ambivalentti kuin demarkaatio -ongelma. Silti siellä on klimppejä joilla on selkeä luonne ja yllättävän laajasti ja monin paikoin myös selvät leirijaot.
1: Ja kyse ei ole pelkästään siitä, että he nyt debunkkaavat tiettyjä aiheita, joiden vaikeus ei lisäksi usein ole kovin haastavaa. Tämä nimittäin on hyväksyttävissä koska skeptikot ovat usein ihan tavallisia ihmisiä, joten olisi konua vaatia jotain lukion käynyttä skeptikkoa kumoamaan virheitä jostain modernista fysikaalisesta teoriasta jota alan huippuammattilaiset pitävät humpuukina koska vasta he ymmärtävät siihen liittyvät konseptit.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Saarnivaara. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Saarnivaara. Näytä kaikki tekstit
perjantai 11. huhtikuuta 2014
tiistai 10. syyskuuta 2013
ontogeneettisesti syvältä
"Kotimaassa" ollut kirjoitus kirkon oppien päivittämisestä käsittelee kreationismia kuriositeettina. "oppikeskustelut linjalla kreationismi-evolutionismi eivät nostaneet suuria otsikoita 2000-luvun alussa, kun niistä maailmalla aktiivisesti puhuttiin. Kuriositeettina voidaan kuitenkin mainita ”Älykkään suunnittelun” (intelligent design, ID) – käsitteen rantautuminen Suomeen syksyllä 2004. Yhdysvaltalainen luennoitsijavieras, Paul Nelson, esitti Espoon Otaniemessä järjestetyssä seminaarissa 22.10.2004, että ”Älykäs suunnittelu eli yliluonnollinen toimija voi olla vastaus kysymyksiin, joihin nykytiede ei osaa vastata.” (HS, 23.10.2004)" Tämä liittyy vahvasti siihen, että evankelisluterilainen kirkko kaupittelee itseään samanaikaisesti moniarvoisena, siis myös fundamentalisteja suvaitsevana. Samalla se kuitenkin esittää että valtionkirkko suojelee fundamentalismilta ja ääriliikkeiltä. Siksi tarvitaan ajatusta siitä että suomessa olisi erityisen vähän kreationismia.
Ajatus on suoraan sanoen itsessään huvittava. Ajankohta kirjoitukselle ei voisi myöskään olla huvittavampi. Sillä tosiasiassa juuri nyt on meneillään alkumaininkeja kreationistien "myyrävuosille". Eikä aalto ole ensimmäinen. Itse muistan 2004 -vuodesta lähinnä sen, että kreationismia tunki päälle ja syliin ja silmille. On hyvä huomata, että Paul Nelson ei suinkaan tullut tyhjille saleille saarnaamaan. Täällä oli yleisö, ja puuhamiehet jotka halusivat hänet paikalle. Itse asiassa esimerkiksi Matti Leisola on puuhannut kreationismin parissa Suomessa jo 1980 -luvulla niin äänekkäästi että Ilkka Niiniluodon aivan kotimaan olosuhteisiin painetuissa filosofiankirjoissa on siihen aikaan reagointeja kreationistien argumentteihin.
Tämän hetken myyrävuoden perimmäinen syy on Meyerin "Darwin's Doubt", joka ilmestyi USA:ssa. Internetkulttuuri ja globaali maailma eivät enää seuraa sitä että kuka vierailee maassa ja kuka ei. Kenties joskus ajalla ennen tietokoneita ja matkapuhelimia uudet ajatukset virtasivat maahan luennoijien ja opintomatkojen kautta. - Tiettävästi ainakin Pekka Reinikainen opetteli "kreationismitieteen" vanhakantaisella tavalla opiskelemalla ulkomailla ja tutustumalla paikalliseen kulttuuriin. Tai ainakin tällä oli suuri vaikutus ideoiden leviämiseen. Nykyään ajatus tulee ensin ja luennoija vastaa enemmänkin yleisössä jo olevaan tarpeeseen.
Onkin itse asiassa melkoisen turhaa esittää että evoluutio-opetuksesta tuoreesti uutisoitu evoluutionopetus ei olisi liitoksissa kreationistien myyrävuosien alkuun. Tästä tapauksesta "Paholaisen asianajaja" blogasi, kantaa otettiin myös "Skeptics Unitedissa". Kreationismin nousu on myös herätellyt vanhoja jo tutuksi tulleita kotimaan kreationisteja. Tuuliranta on kommentoinut opettajan evoluutiosensuuria sitä kannustaen. Poliittisella linjamalla peruSSuomalaisten Niikko on antanut tukea tälle linjamalle. ~ Tämä opettajan evoluutiosensuuri ei yllätä. Itse tiedän aivan modernina nykyajoitsa sen, että kreationismi on "kuulunut skeneen". Myös kouluissa. Esimerkiksi Tuupovaaralla kasvanut opiskelukaverittareni oli hyvin kiukkuinen koska evoluutioteoriaa käsitellyt esitelmä sai huonon numeron koska siinä ei käsitelty Aatamia ja Eevaa eikä esitelmässä moitittu evoluutiota riittävästi. Samoin tiedän, että Järvenpään lukiossa Pauli Rentola on ollut joskus paikkaamassa varsinaista uskonnonopettajaa ja tällöin esille on noussut kreationistista materiaalia ja evoluutioteorian moittimista.
Kuriositeetti tarkoittaa muutamaa yksittäistapausta joilla ei ole valtaa.
Kirkko pitää koko kreationismi -ilmiötä kuriositeettina eikä oikeastaan tee sille mitään. Irrelevantisointi on tärkeää, koska muutoin saattaisi nousta esiin se, että tosiasiasa ilmiö on suurempi kuin oikein kukaan haluaisi myöntää. Kirkko joutuisi tunnustamaan että Suomessa on kreationismia huru mycket. Ja tämän tunnustaminen veisi kaiken pohjan kirkon "suojelemme yhteisöä ääriuskonnoilta" -hengeltä. Kirkon edustajien kanta onkin yleensä se, että he kertovat olenvansa jonkinlaisia teistisiä evoluutikkoja. Ja että kirkkoa ei pidä samastaaa kreationismiin. Mitään antikreationistista ei ole esiintynyt. Uusateisteja vastaan on sitten heitetty pilkkaa laajemmin. Nelisen vuotta sitten kirkko ilmeisesti päätti että kreationisteja ja uskovaisten fundamentalistien jarruttamisen sijaan olisi oikein kutsua ateisteja fundamentalisteiksi ja jarruttaa heitä. ; Yhtenä syynä on kenties se, että uusateismi on selkeästi keskittynyt olosuhteisiin jossa kreationismia on paljon. Uusateismi on syytä sitoa kirkkokritiikkiin koska muuten saattaisi nousta näkyvämmäksi se tosiasia miten paljon suomessa on kreationismia.
Toki kouluopetuscase on tässä valaiseva, että se näyttää että kreationismi ei useinkaan ole evankelisluterilaisen kirkkomme sisällä. Opetuksesta kieltäytynyt opettaja kun kuului helluntaiseurakuntaan. Helluntailaisuus ja kreationismi kuuluvatkin yhteen. Ja tässä mielessä valtionkirkko onkin siitä vahvasti erillään. Helluntailaisuus taas on leimallisesti kreationistimielistä.
Ei kuitenkaan tarvitse olla ruudinkeksijä löytääkseen valtionkirkosta vahvan kytköksen kreationismiin. Viidesläisyys, tuo liikehdintä jonka nimi on tässä blogissa toistuva kuin kirosana. Se on tunnetusti ottanut vaikutteita globaalista ulkomaailmasta, etenkin USA:sta. Siksi siinä onkin vahva kalvinistinen sävy. Ja vaikutteet pitävät sisällään kreationismia. Jo aivan karkeat perusasiatkin paljastavat että yhteys on vahva ; Viidesläisyyden perustana on "Uusi Tie" -lehti. Se liittyy 1960-luvulla alkaneen uuspietismin ja uuden herätyskristillisyyden tapaan korostaa fundamentalismia. Sen opeissa Uuras Saarnivaaran opetuksilla on merkitystä. Viidesläisyyden liittyminen kreationismiin on selkeä ; Saarnivaara oli kreationisti, peräti nuoren maan kreationisti. SEKL - viidesläisten lähetysorganisaatio - on ilmaissut julkisuudessakin evoluutiovastaisuudestaan. Ja "Uusi Tie" -kustantamo taas on jokaiselle suunnilleen kreationistikirjan nähneellekin tuttu. Se kun on on taas kunnostautunut evoluutiota vastaan hyökkäävien kreationistien painamisessa. Se on Phillip Johnsonin, Pekka Reinikaisen ja Puolimatkan teosten kustantaja. Kirjat taas ovat tärkeitä viitteitä joiden nimiä heilutellaan auktoriteetteina myös eiluterilaiseen kirkkoon liittyvillä netmissioneilla ja vastaavilla. Helluntailaisuudella on viidesläisyyttä vähemmän valtaa kreationismitiedotuksessa.
Kreationistit tuntuvatkin usein tulevan kirkon viralliselle linjalle ikään kuin yllätyksinä. Esimerkiksi muistan kun "Luomisen lauantai" pidettiin Hyrylässä. Kreationistipiirit mainostivat sitä aika suuresti. Eikä ihme, sillä paikalla oli Matti Leisola, Pekka Reinikainen ja monia muitakin suuria kreationistien nimiä. He pitivät monta luentoa. Siellä oli myös uuden kirjan markkinoilletuloesittely. Evoluutiota bashattiin ja Intelligent Designin vihjattiin viittaavan kristittyjen Jumalaan itsensä Matti Leisolan suulla. Minä olin tietoinen ja paikalla, kuuntelemassa hortonomikristityn salaroolissa. Myöhemmin seurakunnan silmäätekevät ihmettelivät lehdissä asti että miten tälläistä voisi tapahtua kun he eivät tienneet. Tämä herätti hupaisia muistoja Jalovaara -casen kohdalla. Silloinkin esityksessä oli että "kirkko ei ollut perillä".
Tämänlaatuinen hyvin syvä ignoranssi on joko sitä että ollaan tampioita ja poropeukaloita eikä tiedetä mitä missään tapahtuu. (Tämänlaisen tietämättömyyden kanssa on tietysti helppoa valehdella että kreationismi on suomessa marginaali -ilmiö.) Tai sitten vielä pahempaa - tiedetään tasan tarkkaan mitä tapahtuu, mutta halutaan välttää uutta "räsäsgatea". Valtavat massat kirkosta eroavia ovat tällä hetkellä jotain joka estää rehellisesti sanoen kirkkoa tekemästä juuri oikein mitään. Yritystä ei toki ole aiemminkaan ollut, mutta boikotinpelko tuntuu latistavan kaiken halun edes ajatella yrittämistä. (Yritän tässä olla kirkkomyönteinen.) Kirkon puolella tämä ei tietysti ole kaikki.
Viidesläisyyden ongelmana ei ole massa vaan valta. Heitä ei kaikista kirkon jäsenistä ole kovin montaa prosenttia. Kiinnostavaa on, että Kirkon omien tilastojen valossa kirkolliskokousedustajista 74% on viidesläisiä. Ja esimerkiksi agnostikkoillan saama moiteryöppy tiedetään johtuvan uuspietistisistä asenteista ; Viidesläiset ovat tunnetusti myös käyttämässä valtaansa. ; Tässä mielessä minun on täysin mahdotonta uskoa, että kirkossa ei tiedettäisi. Kysymys kaikessa kiistossa onkin siis joko (a) halusta jatkaa myyräntyötä, eli saada rahoitusta viidesläiselle toiminnalle (b) ns. damage controllia jossa ikävien tosiasioiden tuomia rahallisia ja suosiollisia ja vaikutusvallallisia ja imagollisia ja ... haittoja yritetään minimoida kehittämällä erilaisia hieman kyseenalaisia retorisia taktiikoita.
Marginaali tarkoittaa että ei ole tilastollista kannattavuutta.
Joku voisi sanoa että ylläoleva ei vielä tarkoita juuri mitään. Sillä marginaali on marginaalia jos lukumäärät ovat pieniä. Tiedebarometri vuodelta 2007 vihjaa että evoluutiovastaisuus on melkoisen yleistä. Valtionkirkkojärjestelmän antisuojeluvoima näkyy tilastollisesti ; "Evoluutioteoriaa totena pitäviä löydettiin maastamme vähemmän kuin referenssimaistamme keskimäärin" Kari Tikkanen taas tilastollisesti käsitteli aiempaa EU:n tiedebarometria. Mikään PISA -tulos ja vastaava ei selitä miksi suomessa on paljon evoluutionvastustusta, koska evoluution kannatus korreloi tiedeosaamisen kanssa. "Mitä enemmän tieteellistä tietämystä - sitä enemmän evoluution hyväksyntää." Odotus olisi että täällä olisi referenssimaita enemmän evoluution hyväksyntää. Tikkanen nostaa toisessa vaiheessa esiin tilastoanalyysin lisäksi aikanaan kohua ja ihmetystä nostaneen tilaston "STT:n julkistettua, että vain 65% suomalalaisista uskoo evoluutioon, alkoi siitä keskusteluja TV-uutisissa ja aamutv:ssä, joissa asiantuntijoilla oli sormi suussa ja ainoa vastaus tuntui olevan "koulutuksen puute". Olisiko näin simppeliä? Onko tiedossamme ja biol.tietämyksessämme puutteita, jotka voisivat selittää Suomen muita pohjoismaita alhaisemmat evoluution uskovien luvut?" Pohjoismaiden välillä evoluutiota moititaan eri tavoin, ja selittävä elementti näissä kaikissa hyvin koulutetuissa maissa onkin muualla. Hyvin koulutettujen pohjoismaiden kohdalla ero on maiden uskonnollisuudessa. "Selvästi Suomi on uskovaisin ja selvästi uskonnollisuuden kanssa samaa tahtia eri pohjoismaittain vaihtelee nuoren maan kreationismi(YEC) ja evoluution kieltäminen. Sen sijaan evoluutio/kreationistisillä käsityksillä ei ole juuri mitään yhteyttä tiedetietämykseen tai biologiseen tietämykseen, joka on kaikilla mailla korkeaa tasoa". Tämä on terve muistutus siitä että yksi muuttuja joka pätee isoilla linjoilla voi olla tehoton jossain kontekstissa. Monesti ihmiset yliyleistävät tutkimustuloksia. Tikkasen kenties ikävin opetus on kuitenkin vasta lopuksi. "yli miljoona suomalaista luulee dinojen eläneen ihmisen aikaan ja kieltää ihmisen evoluution aiemmista eläinlajeista." Eurobarometrin tiedot ovat laajoja ja tarkkoja ja julkisia. Tilastoanalyysi ei ole rakettitiedettä, joten järkkytuloksia on mahdollista tarkistaa omin käsin ja silmin, jos viitseliäisyyttä vain riittää.
On selvää että nämä luvut eivät puhu sen puolesta että kreationismi olisi marginaalista. Tulokset tuossa kohden ovat useita vuosia vanhoja. Mutta tuore Seurakuntalainen kertoo että tilastot muuttuvat yllättävän hitaasti, niin hitaasti jos ollenkaan. "Tutkimusten mukaan noin kolmannes väestöstä epäilee evoluutioteorian paikkansapitävyyttä. Muuta väestöä yleisempää teorian kyseenalaistaminen on konservatiivikristittyjen keskuudessa." Määrät ja syyt ovat hyvin samanlaiset. Seurakuntalaisessa uutisoitu menettelytapa jossa Radio Dei tuo näkyvyyttä kreationismille livedebatin avulla ei sekään ole mitään uutta. Se on yksi tapa mainostaa ja levittää kreationismia. Päätelmä tästä on, että yhtenäiskulttuuria ajava Kirkko ei yksinkertaisesti suojele fundamentalismilta. Fundamentalismilta suojaaminen ei ole mikään argumentti. Kuten ei ole koskaan ollutkaan. Lähes kaikki kirkon puheet haisevatkin damage controllilta.
Loppupehmennys.
Evoluutio-sensuuri ja kreationismin opetus eivät ole enää aikoihin järkyttäneet mieltäni. Olen tiedostanut sen olevan irrottamaton osa Suomen vallitsevaa uskonnollista kulttuuria. Tämä on vain tosiasia. En myöskään pidä kreationismin opetustakaan sinällään pahana asiana. Omalla uskonnontunnillani kerrottiin että heitä on olemassa ja karkeasti kuvattiin mitä he uskovat. Tämänlainen esittely ei ole väärin.
Edellä esilletuomani Pauli Rentola opetti allekirjoittaneelle lukiossa psykologiaa, ja hän oli ehdottomasti yksi suosikkiopettajistani. Todennäköisesti kaikilta ajoilta ja kaikilta kouluilta. Ja tämä ei ole vähän. Minulla on ollut montakin mainiota opettajaa. En voi olla täysin varma, onko kreationismin esilletuominen ja evoluution moittiminen ollut jopa jonkinlainen yritys provosoida miettimään asioita. Tämä ei ihmetyttäisi, koska Rentola on antanut itselleni sijaisopettajana kenties kaikkien aikojen haastavimman ja fasinoivimman filosofianoppituntini ikinä. Tavaraa oli juuri riittävästi että se oli mahdollista tajuta, mutta meno oli huikeaa! Tässä mielessä provokaatio on hyväksyttävä, eikä minun tarvitse välittää tietää siitä onko Rentola oikeasti kreationisti vai evoluution kannattaja. Menetelmänä provokaatio on nähdäkseni oikein sovellettuna ihan hyväksyttävissä.
Myös Mika Sipura - joka on taatusti antanut riittävän suuren panoksensa evoluution puolesta millä tahansa mittareilla ja jota kunnioitan suuresti tietäjänä ja ihmisenä - kutsui itsensä Pekka Reinikaisen ihan biologiantunnille. Häntä mollattiin molemmilta puolilta, kreationistit ja evoluution kannattajat eivät pitäneet ratkaisua toimivana. Sipura itse kiteytti ajatuksensa seuraavalla tavalla "Filosofisten poteroiden välimaastossa haahuilu ja lokeroihin kurkistelu on vaarallista, sillä varomaton yritetään tyrkkiä tai vetää jompaan kumpaan lähimmistä juoksuhaudoista. Lapsellisessa liennytysmielisyydessäni kompuroin kentällä ilman metallinpaljastinta, ja kutsuin Porvoon vuosinani kreationisti Pekka Reinikaisen Bi12 Evoluutio ja ekologia -kurssille pariinkin kertaan kertomaan näkemyksistään. Ensimmäinen sessio oli monelle avartava kokemus. Jännittävä loppuhuipennuskin saatiin kun innokas opiskelija penäsi Pekalta, kuka se maailman luonut älykäs suunnittelija (ID) voisi olla. Pekka kielsi kolmasti: en tiedä, sanoppa se, ei aavistustakaan. Kukko ei laulanut, mutta kello soi."
En myöskään suoraan sanoen toivo että kirkko ottaisi kantaa evoluutioon oikein suuntaan tai toiseen. Sillä humanisteina heillä tuntuu olevan hieman hatarat käsitykset evoluutiosta. Jos tieto on sillä tasolla, ei voi sanoa muuta kuin että "uskon evoluutioon" - koska mistään tiedosta ei todellakaan voi puhua. En haluaisi siivota "hyvää tarkoittavien" tiedevirheitä. Etenkin kun ne tiedevirheet ovat niitä tavallisia evoluutioon liittyneitä. Jotka taas ovat usein juuri niitä joita kreationistit moittivat - heidän arugmenttinsa eivät usein tunnu osuvan aitoon evoluutioteoriaan, mutta hyvin usein ne iskevät hyvinkin tarkasti tälläisiin evoluutiosta pyöriviin urbaaneihin legendoihin joita kirkon teistiset evoluutikot sitten levittelevät. En siis toivo että kirkko aktiivisesti lähtisi bashaamaan jotain johon sillä ei ole taitoja. On suurta viisautta osata olla hiljaa sen sijaan että perseilee. (Kiitos siitä, kirkko!)
Sen sijaan vetoaisinkin siihen, että sen sijaan että kiistäisi kreationismin merkityksen, kirkko nousisi pois siitä statuksensa ja kirkkotilpehöörin institutionalisoimasta "virallisen kannan" maailmastaan. Jos ideana on se, että kirkko elää mukana arjessa, ja on monikasvoinen, sen tulisi tehdä kuten "kotimaan" blogeissa tuoreesti ehdottettiin. "Kirkon on uskallettava tarttua rohkeammin vuoropuheluun niiden uskonilmausten kanssa, jotka tulevat vastaan seurakuntatyön arjessa, facebookissa, kodeissa, kaduilla ja kuppiloissa." Ja jokainen joka on käynyt keskustelemassa uskonnosta vaikka suomi24 tai missään netissä ei voi pitää kreationismia marginaalisena, näkymättömänä, voimana. Näkisinkin, että suurin kirkon ymmärrystä rajoittava tekeminen onkin se, että sen päätöksentekijät harvemmin ovat sitä ikäluokkaa että he edes voisivat olla kunnolla mukana "diginatiivejen" tai edes "digisiirtolaisien" arjessa. Iso osa todellisuudesta on netissä. Vanhoille parroille se on tietysti vain abstraktio eikä "todellista" vaan jotain "epätotta", "virtuaalista", "kuplaa", "illuusiota" -ja kenties jopa "humpuukia". Heidän on luultavasti muita helpompi pitää kreationismia jonain irrelevanttina kuriositeettina vain sen vuoksi että ID:n isoja nimiä käy luennoimassa maassa hirmu vähän.
Otsikko ; Jos se pitää selittää sinulle, et tiedä tarpeeksi kreationismista voidaksesi selittää sen vaikutuskulttuurista ja relevanssista yhtään mitään.
Ajatus on suoraan sanoen itsessään huvittava. Ajankohta kirjoitukselle ei voisi myöskään olla huvittavampi. Sillä tosiasiassa juuri nyt on meneillään alkumaininkeja kreationistien "myyrävuosille". Eikä aalto ole ensimmäinen. Itse muistan 2004 -vuodesta lähinnä sen, että kreationismia tunki päälle ja syliin ja silmille. On hyvä huomata, että Paul Nelson ei suinkaan tullut tyhjille saleille saarnaamaan. Täällä oli yleisö, ja puuhamiehet jotka halusivat hänet paikalle. Itse asiassa esimerkiksi Matti Leisola on puuhannut kreationismin parissa Suomessa jo 1980 -luvulla niin äänekkäästi että Ilkka Niiniluodon aivan kotimaan olosuhteisiin painetuissa filosofiankirjoissa on siihen aikaan reagointeja kreationistien argumentteihin.
Tämän hetken myyrävuoden perimmäinen syy on Meyerin "Darwin's Doubt", joka ilmestyi USA:ssa. Internetkulttuuri ja globaali maailma eivät enää seuraa sitä että kuka vierailee maassa ja kuka ei. Kenties joskus ajalla ennen tietokoneita ja matkapuhelimia uudet ajatukset virtasivat maahan luennoijien ja opintomatkojen kautta. - Tiettävästi ainakin Pekka Reinikainen opetteli "kreationismitieteen" vanhakantaisella tavalla opiskelemalla ulkomailla ja tutustumalla paikalliseen kulttuuriin. Tai ainakin tällä oli suuri vaikutus ideoiden leviämiseen. Nykyään ajatus tulee ensin ja luennoija vastaa enemmänkin yleisössä jo olevaan tarpeeseen.
Onkin itse asiassa melkoisen turhaa esittää että evoluutio-opetuksesta tuoreesti uutisoitu evoluutionopetus ei olisi liitoksissa kreationistien myyrävuosien alkuun. Tästä tapauksesta "Paholaisen asianajaja" blogasi, kantaa otettiin myös "Skeptics Unitedissa". Kreationismin nousu on myös herätellyt vanhoja jo tutuksi tulleita kotimaan kreationisteja. Tuuliranta on kommentoinut opettajan evoluutiosensuuria sitä kannustaen. Poliittisella linjamalla peruSSuomalaisten Niikko on antanut tukea tälle linjamalle. ~ Tämä opettajan evoluutiosensuuri ei yllätä. Itse tiedän aivan modernina nykyajoitsa sen, että kreationismi on "kuulunut skeneen". Myös kouluissa. Esimerkiksi Tuupovaaralla kasvanut opiskelukaverittareni oli hyvin kiukkuinen koska evoluutioteoriaa käsitellyt esitelmä sai huonon numeron koska siinä ei käsitelty Aatamia ja Eevaa eikä esitelmässä moitittu evoluutiota riittävästi. Samoin tiedän, että Järvenpään lukiossa Pauli Rentola on ollut joskus paikkaamassa varsinaista uskonnonopettajaa ja tällöin esille on noussut kreationistista materiaalia ja evoluutioteorian moittimista.
Kuriositeetti tarkoittaa muutamaa yksittäistapausta joilla ei ole valtaa.
Kirkko pitää koko kreationismi -ilmiötä kuriositeettina eikä oikeastaan tee sille mitään. Irrelevantisointi on tärkeää, koska muutoin saattaisi nousta esiin se, että tosiasiasa ilmiö on suurempi kuin oikein kukaan haluaisi myöntää. Kirkko joutuisi tunnustamaan että Suomessa on kreationismia huru mycket. Ja tämän tunnustaminen veisi kaiken pohjan kirkon "suojelemme yhteisöä ääriuskonnoilta" -hengeltä. Kirkon edustajien kanta onkin yleensä se, että he kertovat olenvansa jonkinlaisia teistisiä evoluutikkoja. Ja että kirkkoa ei pidä samastaaa kreationismiin. Mitään antikreationistista ei ole esiintynyt. Uusateisteja vastaan on sitten heitetty pilkkaa laajemmin. Nelisen vuotta sitten kirkko ilmeisesti päätti että kreationisteja ja uskovaisten fundamentalistien jarruttamisen sijaan olisi oikein kutsua ateisteja fundamentalisteiksi ja jarruttaa heitä. ; Yhtenä syynä on kenties se, että uusateismi on selkeästi keskittynyt olosuhteisiin jossa kreationismia on paljon. Uusateismi on syytä sitoa kirkkokritiikkiin koska muuten saattaisi nousta näkyvämmäksi se tosiasia miten paljon suomessa on kreationismia.
Toki kouluopetuscase on tässä valaiseva, että se näyttää että kreationismi ei useinkaan ole evankelisluterilaisen kirkkomme sisällä. Opetuksesta kieltäytynyt opettaja kun kuului helluntaiseurakuntaan. Helluntailaisuus ja kreationismi kuuluvatkin yhteen. Ja tässä mielessä valtionkirkko onkin siitä vahvasti erillään. Helluntailaisuus taas on leimallisesti kreationistimielistä.
Ei kuitenkaan tarvitse olla ruudinkeksijä löytääkseen valtionkirkosta vahvan kytköksen kreationismiin. Viidesläisyys, tuo liikehdintä jonka nimi on tässä blogissa toistuva kuin kirosana. Se on tunnetusti ottanut vaikutteita globaalista ulkomaailmasta, etenkin USA:sta. Siksi siinä onkin vahva kalvinistinen sävy. Ja vaikutteet pitävät sisällään kreationismia. Jo aivan karkeat perusasiatkin paljastavat että yhteys on vahva ; Viidesläisyyden perustana on "Uusi Tie" -lehti. Se liittyy 1960-luvulla alkaneen uuspietismin ja uuden herätyskristillisyyden tapaan korostaa fundamentalismia. Sen opeissa Uuras Saarnivaaran opetuksilla on merkitystä. Viidesläisyyden liittyminen kreationismiin on selkeä ; Saarnivaara oli kreationisti, peräti nuoren maan kreationisti. SEKL - viidesläisten lähetysorganisaatio - on ilmaissut julkisuudessakin evoluutiovastaisuudestaan. Ja "Uusi Tie" -kustantamo taas on jokaiselle suunnilleen kreationistikirjan nähneellekin tuttu. Se kun on on taas kunnostautunut evoluutiota vastaan hyökkäävien kreationistien painamisessa. Se on Phillip Johnsonin, Pekka Reinikaisen ja Puolimatkan teosten kustantaja. Kirjat taas ovat tärkeitä viitteitä joiden nimiä heilutellaan auktoriteetteina myös eiluterilaiseen kirkkoon liittyvillä netmissioneilla ja vastaavilla. Helluntailaisuudella on viidesläisyyttä vähemmän valtaa kreationismitiedotuksessa.
Kreationistit tuntuvatkin usein tulevan kirkon viralliselle linjalle ikään kuin yllätyksinä. Esimerkiksi muistan kun "Luomisen lauantai" pidettiin Hyrylässä. Kreationistipiirit mainostivat sitä aika suuresti. Eikä ihme, sillä paikalla oli Matti Leisola, Pekka Reinikainen ja monia muitakin suuria kreationistien nimiä. He pitivät monta luentoa. Siellä oli myös uuden kirjan markkinoilletuloesittely. Evoluutiota bashattiin ja Intelligent Designin vihjattiin viittaavan kristittyjen Jumalaan itsensä Matti Leisolan suulla. Minä olin tietoinen ja paikalla, kuuntelemassa hortonomikristityn salaroolissa. Myöhemmin seurakunnan silmäätekevät ihmettelivät lehdissä asti että miten tälläistä voisi tapahtua kun he eivät tienneet. Tämä herätti hupaisia muistoja Jalovaara -casen kohdalla. Silloinkin esityksessä oli että "kirkko ei ollut perillä".
Tämänlaatuinen hyvin syvä ignoranssi on joko sitä että ollaan tampioita ja poropeukaloita eikä tiedetä mitä missään tapahtuu. (Tämänlaisen tietämättömyyden kanssa on tietysti helppoa valehdella että kreationismi on suomessa marginaali -ilmiö.) Tai sitten vielä pahempaa - tiedetään tasan tarkkaan mitä tapahtuu, mutta halutaan välttää uutta "räsäsgatea". Valtavat massat kirkosta eroavia ovat tällä hetkellä jotain joka estää rehellisesti sanoen kirkkoa tekemästä juuri oikein mitään. Yritystä ei toki ole aiemminkaan ollut, mutta boikotinpelko tuntuu latistavan kaiken halun edes ajatella yrittämistä. (Yritän tässä olla kirkkomyönteinen.) Kirkon puolella tämä ei tietysti ole kaikki.
Viidesläisyyden ongelmana ei ole massa vaan valta. Heitä ei kaikista kirkon jäsenistä ole kovin montaa prosenttia. Kiinnostavaa on, että Kirkon omien tilastojen valossa kirkolliskokousedustajista 74% on viidesläisiä. Ja esimerkiksi agnostikkoillan saama moiteryöppy tiedetään johtuvan uuspietistisistä asenteista ; Viidesläiset ovat tunnetusti myös käyttämässä valtaansa. ; Tässä mielessä minun on täysin mahdotonta uskoa, että kirkossa ei tiedettäisi. Kysymys kaikessa kiistossa onkin siis joko (a) halusta jatkaa myyräntyötä, eli saada rahoitusta viidesläiselle toiminnalle (b) ns. damage controllia jossa ikävien tosiasioiden tuomia rahallisia ja suosiollisia ja vaikutusvallallisia ja imagollisia ja ... haittoja yritetään minimoida kehittämällä erilaisia hieman kyseenalaisia retorisia taktiikoita.
Marginaali tarkoittaa että ei ole tilastollista kannattavuutta.
Joku voisi sanoa että ylläoleva ei vielä tarkoita juuri mitään. Sillä marginaali on marginaalia jos lukumäärät ovat pieniä. Tiedebarometri vuodelta 2007 vihjaa että evoluutiovastaisuus on melkoisen yleistä. Valtionkirkkojärjestelmän antisuojeluvoima näkyy tilastollisesti ; "Evoluutioteoriaa totena pitäviä löydettiin maastamme vähemmän kuin referenssimaistamme keskimäärin" Kari Tikkanen taas tilastollisesti käsitteli aiempaa EU:n tiedebarometria. Mikään PISA -tulos ja vastaava ei selitä miksi suomessa on paljon evoluutionvastustusta, koska evoluution kannatus korreloi tiedeosaamisen kanssa. "Mitä enemmän tieteellistä tietämystä - sitä enemmän evoluution hyväksyntää." Odotus olisi että täällä olisi referenssimaita enemmän evoluution hyväksyntää. Tikkanen nostaa toisessa vaiheessa esiin tilastoanalyysin lisäksi aikanaan kohua ja ihmetystä nostaneen tilaston "STT:n julkistettua, että vain 65% suomalalaisista uskoo evoluutioon, alkoi siitä keskusteluja TV-uutisissa ja aamutv:ssä, joissa asiantuntijoilla oli sormi suussa ja ainoa vastaus tuntui olevan "koulutuksen puute". Olisiko näin simppeliä? Onko tiedossamme ja biol.tietämyksessämme puutteita, jotka voisivat selittää Suomen muita pohjoismaita alhaisemmat evoluution uskovien luvut?" Pohjoismaiden välillä evoluutiota moititaan eri tavoin, ja selittävä elementti näissä kaikissa hyvin koulutetuissa maissa onkin muualla. Hyvin koulutettujen pohjoismaiden kohdalla ero on maiden uskonnollisuudessa. "Selvästi Suomi on uskovaisin ja selvästi uskonnollisuuden kanssa samaa tahtia eri pohjoismaittain vaihtelee nuoren maan kreationismi(YEC) ja evoluution kieltäminen. Sen sijaan evoluutio/kreationistisillä käsityksillä ei ole juuri mitään yhteyttä tiedetietämykseen tai biologiseen tietämykseen, joka on kaikilla mailla korkeaa tasoa". Tämä on terve muistutus siitä että yksi muuttuja joka pätee isoilla linjoilla voi olla tehoton jossain kontekstissa. Monesti ihmiset yliyleistävät tutkimustuloksia. Tikkasen kenties ikävin opetus on kuitenkin vasta lopuksi. "yli miljoona suomalaista luulee dinojen eläneen ihmisen aikaan ja kieltää ihmisen evoluution aiemmista eläinlajeista." Eurobarometrin tiedot ovat laajoja ja tarkkoja ja julkisia. Tilastoanalyysi ei ole rakettitiedettä, joten järkkytuloksia on mahdollista tarkistaa omin käsin ja silmin, jos viitseliäisyyttä vain riittää.
On selvää että nämä luvut eivät puhu sen puolesta että kreationismi olisi marginaalista. Tulokset tuossa kohden ovat useita vuosia vanhoja. Mutta tuore Seurakuntalainen kertoo että tilastot muuttuvat yllättävän hitaasti, niin hitaasti jos ollenkaan. "Tutkimusten mukaan noin kolmannes väestöstä epäilee evoluutioteorian paikkansapitävyyttä. Muuta väestöä yleisempää teorian kyseenalaistaminen on konservatiivikristittyjen keskuudessa." Määrät ja syyt ovat hyvin samanlaiset. Seurakuntalaisessa uutisoitu menettelytapa jossa Radio Dei tuo näkyvyyttä kreationismille livedebatin avulla ei sekään ole mitään uutta. Se on yksi tapa mainostaa ja levittää kreationismia. Päätelmä tästä on, että yhtenäiskulttuuria ajava Kirkko ei yksinkertaisesti suojele fundamentalismilta. Fundamentalismilta suojaaminen ei ole mikään argumentti. Kuten ei ole koskaan ollutkaan. Lähes kaikki kirkon puheet haisevatkin damage controllilta.
Loppupehmennys.
Evoluutio-sensuuri ja kreationismin opetus eivät ole enää aikoihin järkyttäneet mieltäni. Olen tiedostanut sen olevan irrottamaton osa Suomen vallitsevaa uskonnollista kulttuuria. Tämä on vain tosiasia. En myöskään pidä kreationismin opetustakaan sinällään pahana asiana. Omalla uskonnontunnillani kerrottiin että heitä on olemassa ja karkeasti kuvattiin mitä he uskovat. Tämänlainen esittely ei ole väärin.
Edellä esilletuomani Pauli Rentola opetti allekirjoittaneelle lukiossa psykologiaa, ja hän oli ehdottomasti yksi suosikkiopettajistani. Todennäköisesti kaikilta ajoilta ja kaikilta kouluilta. Ja tämä ei ole vähän. Minulla on ollut montakin mainiota opettajaa. En voi olla täysin varma, onko kreationismin esilletuominen ja evoluution moittiminen ollut jopa jonkinlainen yritys provosoida miettimään asioita. Tämä ei ihmetyttäisi, koska Rentola on antanut itselleni sijaisopettajana kenties kaikkien aikojen haastavimman ja fasinoivimman filosofianoppituntini ikinä. Tavaraa oli juuri riittävästi että se oli mahdollista tajuta, mutta meno oli huikeaa! Tässä mielessä provokaatio on hyväksyttävä, eikä minun tarvitse välittää tietää siitä onko Rentola oikeasti kreationisti vai evoluution kannattaja. Menetelmänä provokaatio on nähdäkseni oikein sovellettuna ihan hyväksyttävissä.
Myös Mika Sipura - joka on taatusti antanut riittävän suuren panoksensa evoluution puolesta millä tahansa mittareilla ja jota kunnioitan suuresti tietäjänä ja ihmisenä - kutsui itsensä Pekka Reinikaisen ihan biologiantunnille. Häntä mollattiin molemmilta puolilta, kreationistit ja evoluution kannattajat eivät pitäneet ratkaisua toimivana. Sipura itse kiteytti ajatuksensa seuraavalla tavalla "Filosofisten poteroiden välimaastossa haahuilu ja lokeroihin kurkistelu on vaarallista, sillä varomaton yritetään tyrkkiä tai vetää jompaan kumpaan lähimmistä juoksuhaudoista. Lapsellisessa liennytysmielisyydessäni kompuroin kentällä ilman metallinpaljastinta, ja kutsuin Porvoon vuosinani kreationisti Pekka Reinikaisen Bi12 Evoluutio ja ekologia -kurssille pariinkin kertaan kertomaan näkemyksistään. Ensimmäinen sessio oli monelle avartava kokemus. Jännittävä loppuhuipennuskin saatiin kun innokas opiskelija penäsi Pekalta, kuka se maailman luonut älykäs suunnittelija (ID) voisi olla. Pekka kielsi kolmasti: en tiedä, sanoppa se, ei aavistustakaan. Kukko ei laulanut, mutta kello soi."
En myöskään suoraan sanoen toivo että kirkko ottaisi kantaa evoluutioon oikein suuntaan tai toiseen. Sillä humanisteina heillä tuntuu olevan hieman hatarat käsitykset evoluutiosta. Jos tieto on sillä tasolla, ei voi sanoa muuta kuin että "uskon evoluutioon" - koska mistään tiedosta ei todellakaan voi puhua. En haluaisi siivota "hyvää tarkoittavien" tiedevirheitä. Etenkin kun ne tiedevirheet ovat niitä tavallisia evoluutioon liittyneitä. Jotka taas ovat usein juuri niitä joita kreationistit moittivat - heidän arugmenttinsa eivät usein tunnu osuvan aitoon evoluutioteoriaan, mutta hyvin usein ne iskevät hyvinkin tarkasti tälläisiin evoluutiosta pyöriviin urbaaneihin legendoihin joita kirkon teistiset evoluutikot sitten levittelevät. En siis toivo että kirkko aktiivisesti lähtisi bashaamaan jotain johon sillä ei ole taitoja. On suurta viisautta osata olla hiljaa sen sijaan että perseilee. (Kiitos siitä, kirkko!)
Sen sijaan vetoaisinkin siihen, että sen sijaan että kiistäisi kreationismin merkityksen, kirkko nousisi pois siitä statuksensa ja kirkkotilpehöörin institutionalisoimasta "virallisen kannan" maailmastaan. Jos ideana on se, että kirkko elää mukana arjessa, ja on monikasvoinen, sen tulisi tehdä kuten "kotimaan" blogeissa tuoreesti ehdottettiin. "Kirkon on uskallettava tarttua rohkeammin vuoropuheluun niiden uskonilmausten kanssa, jotka tulevat vastaan seurakuntatyön arjessa, facebookissa, kodeissa, kaduilla ja kuppiloissa." Ja jokainen joka on käynyt keskustelemassa uskonnosta vaikka suomi24 tai missään netissä ei voi pitää kreationismia marginaalisena, näkymättömänä, voimana. Näkisinkin, että suurin kirkon ymmärrystä rajoittava tekeminen onkin se, että sen päätöksentekijät harvemmin ovat sitä ikäluokkaa että he edes voisivat olla kunnolla mukana "diginatiivejen" tai edes "digisiirtolaisien" arjessa. Iso osa todellisuudesta on netissä. Vanhoille parroille se on tietysti vain abstraktio eikä "todellista" vaan jotain "epätotta", "virtuaalista", "kuplaa", "illuusiota" -ja kenties jopa "humpuukia". Heidän on luultavasti muita helpompi pitää kreationismia jonain irrelevanttina kuriositeettina vain sen vuoksi että ID:n isoja nimiä käy luennoimassa maassa hirmu vähän.
Otsikko ; Jos se pitää selittää sinulle, et tiedä tarpeeksi kreationismista voidaksesi selittää sen vaikutuskulttuurista ja relevanssista yhtään mitään.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)