Lippunne symbolisoi sitä että näette punaista...

Heraldiikka on vähäsen kiinnostavaa. Sitä ei voi pitää nykymaailmassa kovin merkittävänä taitona. Ja sen kiinnostavuuskin on vähän niin ja näin. Kuitenkin ne ovat siitä tärkeitä että niihin liittyy symboliikkaa. Ja tämän ymmärtäminen voi tuoda hupia asioihin.

"Borgia antaa epämääräisen
kemikaalikoktailin" ...
"Red Bull antaa siivet
- ja harpun"...

Asioilla on sisältö ja sisältö tuo asioihin merkitystä. Maailma voi näyttää hyvin erikoiselta jos ottaa heraldiikan kuten muutkin symbolit. Ja kun niihin liittyvää näkee jossain muualla, voi sitten yhdistää sitä näihin sukuihin. Esimerkiksi jos tuntee brändin "Red Bull" voi miettiä heraldista vitsiä siitä miksi sen tunnuksena ei ole se mikä voisi olla, Borgioiden punainen härkä. Vitsi ei tietenkään ole hauska. Mutta jokapäiväinen huono kirjurinhuumori on joka tapauksessa revittävä jostain.

Toisaalta poliittiset symbolit astuvat erikoisilla tavoilla lippuihin ja tunnuksiin. Tätä kautta voin avata jotain joka on varmasti hieman samanlaista kuin se kun kansanuskomuksiin uskovan mielestä käy kun Borgian härkä näkee itsensä peilistä. Siitä voi myös seurata sitä mitä tapahtuu kun joku muukin kuin härkä näkee punaista. (Punaisen näkemisellä on toki yllättävän syvää merkitystä muutoinkin.)

Otetaan vaikkapa USA. Siellä on osavaltioita. USA on myös tunnetusti se valta joka oli kylmässä sodassa se joka ei ollut kommunisti. He näkivät punaista kun näkivät kommunistin. Koska osavaltioilla on lippuja, sieltä irtoaa yllättävää kirjurinhuumoria. (Voisin ottaa esimerkkejä vaikka Kentuckyn osavaltiosta, jonka lipussa oleva sinetti on jotain joka sellaisenaan kelpaisi homoseksuaalien avioliiton tunnukseksi. Mutta otan tässä nyt punaisemman linjan sen sijaan että olisin muodikas ja ajankohtainen ja ottaisin kantaa siihen että USA:ssa homoseksuaalien juridinen avioliitto sai juuri hyvin laajan siunauksen.)

Jos esimerkiksi otetaan arvoisa Kalifornian osavaltion lippu, voidaan huomata että siinä lukee "California Republic". Osavaltio ei tietenkään ole oma tasavaltansa, se on osa suurempaa liittymää, liittymää joka toki on demokraattinen. Mutta vuoden 1846 jälkeen lipun nimeke on itse asiassa ollut virheellinen. Miksi liberaalimaineinen osavaltio on sitten ollut konservatiivinen. Se on hyvin ymmärrettävää. Sillä vaikka on typeränoloista ylipäätään kirjoittaa mitään lippuihin koskaan, niin tässä tapauksessa sen miltei (miltei) haluaisi antaa anteeksi. Sillä ilman tuota nimilappua se sopisi lipuksi suurelle Venäjänmaalle jonka seuraava vallankumous muuttaa Neuvostoliitoksi jälleen...

Ja kun kommunistivihjauksia on harjoitettu, voidaan ottaa Arizona. Arizonan lipusta syntyy hyvin hämmentäviä mielikuvia. Se on jotain joka kelpaisi maan tai paikan lipuksi jos Japani olisi jatkanut Pearl Harborin linjoilla koko Amerikan Yhdysvaltojen kohdalla. Ja olisi sitten vaihtanut keisarinvallan jonkin kommunistijuntan alaisuuteen. Sellaisella maalla voisi olla tälläinen lippu. On hyvin hämmentävää miksi Arizona on tämänlaisen lipun säilyttänyt. Toki sen lippu on vuodelta 1917, eli ajalta jolloin kommunismi oli vasta nousussa. Mutta se, miksi lippua ei ole vaihdettu sen jälkeen on kyllä ällistyttävää. Etenkin kun Arizona ei ole maineeltaan paikka, jossa kommunisteja halattaisiin yhtään.

Vähän tujumpaa kanttarellia

Jotkin myrkyt ovat leimallisia tiettyyn ympäristöön. Syanidi sopii agenteille ja natseille ja kylmään sotaan. Arsenikki sopii teollistuvan idyllisen britannian maisemiin.

Ja renessanssi-italia ei ole renessanssi-italia ilman "cantarellaa". Tämä on siitä kiinnostava myrkky, että se on maailmankuulua. Ja populaarikulttuuri opettaa että se oli Borgioiden käyttämä myrkky. (Kun miettii sitä miten renessanssiajalla myrkyt ja vastamyrkyt ja myrkkyresistanssin kehittäminen olivat tärkeä poliittinen taito, on joskus vaikeaa käsittää miten italiassa nykypäivänä enää kasvaa edes ruohoa mistään.) On itse asiassa mahdollisuuksien rajoissa että Paavi Aleksanteri VI oli vain hyvin onnekas ja ihmiset sairastuivat taktisekti. Mutta tässä otan lähtökohdaksi sen populaarikulttuurin "ilmiselventämän" puolen siitä että kenties kohtalo ei ollutkaan onnettaren vaan oman onnensa seppien käsissä ja etenkin heidän tarjoamissaan viinipikareissa. (Haluan pitää paaviperheen muutenkin tässä mukana lähinnä draaman takia.)

Yleisenä näkemyksenä on se, minkä voi arvata jo nimestä. (Kyseessä ei ole keltainen kanttarelli. Tämä ilmiselvyys tulee mieleen vain suomalaisilla.) Yleinen arvaus on, että "cantarella" viittaa kantaridiiniin(C₁₀H₁₂O₄). Tämä arvaus ei ole aivan mahdoton ; Kantaridiinia saadaan luonnosta Jo Hippokrates on tuntenut sen koska sitä saa luonnosta. (Tosin tunteminen ei ole ollut myrkytystä vaan lääkintää. Kuoriaisten eritettä on käytetty syyliin eikä esimerkiksi rottien tappamiseen.) Lähteenä myrkylle on useakin toukohärkien heimoon kuuluva kovakuoriaislaji kuten Suomessakin tavattava sinitoukohärkä (Meloe violaceus). Borgioiden tapauksessa lähteeksi esitetään toki yleensä espanjankärpänen (Lytta vesicatoria), joka on nimestään huolimatta kovakuoriainen em. heimosta.

Myrkkynä kantaridiini ei ole huono.
* Siinä on monta assassiinin arvostamaa ominaisuutta. Se on väritöntä ja mautonta. (Se on kiinteää huoneenlämmössä mutta sen saa piilotettua juomiin, mikä on monella tavalla hyvin kätevää.) Sen LD50 -arvo ihmisille on 10-60 mg/kg, joka tekee siitä kohtuullisen kompaktin kuljettaa ja livauttaa; Sitä ei tarvitse tarjota vaikeasti kätkettäviä määriä jotta siihen kuolisi. (Oireet eivät muuten vastaa populaarikulttuurissa "cantarellaan" jostain syystä liitettyjä oireita. "The Borgias":issa cantarellaa juonut sylkee verta, kantaridiinimyrkytys aikaansaa sisäelinten kipua, veristä virtsaa ja priapista, kivuliasta pakkoerektiota. Tätä ei tietenkään voi näyttää koko perheen ohjelmassa. Mutta kyllä se "The Borgioihin" sopisi.)
* Toki tässä on huomioitava kuoriaisissa olevat pitoisuudet, jotka hyönteistä kohden ovat melko pieniä. Esimerkiksi Epicauta immaculatassa on melko paljon, noin 1% kantaridiinia eli noin 4.8 mg ötökkää kohden. Siihen määrään pitää syödä jo kohtuullisia määriä hyönteisenlihaa. (Tämän vuoksi espanjankärpänen onkin ollut kansanlääkinnässä afrodisiakkina. Siihen ei ole kuoltu. Koska pitoisuudet ovat pieniä aine on vain laajentanut verisuonia. Joka selittää miksi sitä on voitu käyttää erektio-ongelmissa. Siksi kansanlääkintä piti sitä afrodisiakkina eikä pikatienä tavoitteelliseen äkkileskeyteen. Tässä astetta seksuaalisemmassa tarkoituksessa kantaridiinia on käytetty Borgioiden jälkeenkin. Roimat pari tai vajaat kolme sataa vuotta myöhemmin, 1700 -luvun loppupuolella, Markiisi de Sade joutui vaikeuksiin koska hän aikaansai kantaridiinia käyttäen hengenlähdön uhan kahdelle prostituoidulle.) Sen vuoksi on ilmiselvää että jos tämä oli Borgioiden valinta, he joutuivat eristämään myrkkyä talteen hyönteisistä siten että siitä otettiin jotenkin pois "merkittävä määrä hyönteistä".

Tämä kaikki on toki mahdollisuuksien rajassa. Mutta tämä tuo mieleen sellaisia ajatuksia kuin "myrkyn valmistuskustannukset". Sekä tietenkin se, että aineen valmistaminen salassa voi olla haasteellista. Maaseudulla on toki tilaa, mutta assassiini arvostaa diskreettiyttä muuallakin kuin hyppiessään tornejen huipuilta.

Mutta kenties yllättävää onkin se, että cantarellan tarkka koostumus on "pieni mysteeri". On esitetty että se voisi olla joko arsenikkia tai arsenikin ja jonkin muun myrkyn sekoitusta. On jopa esitetty että arsenikkikuolema (LD50 15mg/kg.) olisi helposti liian nopea ja selvästi myrkytystä huutava joten arsenikkia on kevennetty esimerkiksi laimentamalla sitä mätänevissä sianruhoissa. Arsenikki on tietysti dramaattinen "myrkkyjen kunigatar", joten tämä tuskin pilaa kovin monien cantarellasta saamia nostalgisia väristyksiä. Se on hyvä arvaus siinäkin mielessä että myrkkyjä on kehitetty tunnettujen myrkkyjen pohjalta. Ja myöhemmin (1600 -luvun puolivälissä) kehitetty paremmin tunnettu ns. Aqua Tofana oli arsenikin, lyijyn ja belladonnan sekoitusta.

Simoniaa

Olen ollut sairaana, joten minulla on ollut paljon luppoaikaa. Tämän vuoksi olen katsonut kahta sarjaa. Molemmat ovat HBO:lla tehtyjä. Molemmat ovat kohtuullisen uusia, molemmat on aloitettu vuonna 2011 ja molempia on ilmestynyt 3 tuotantojaksoa. Molemmat käsittelevät samaa aihetta. Sarjat ovat "Borgia" ja "The Borgias". Molemmat sarjat on tehty melko tarkalla historiallisella pieteetillä. Toki molemmissa on virheitä, mutta ne ovat tarkempia kuin normaali katsoja osaisi kiinnittää huomiota.

Molemmat käsittelevät samoja henkilöhahmoja ja samoja tilanteita, mutta niissä on myös melko suuria eroja. Esimerkiksi:
* "Borgia" -sarjassa longinuksen keihäs tuodaan vatikaaniin jo edeltävän paavin, Innocent VIII:n kaudella kahdeksaa vuotta aiemmin kuin "The Borgias" -sarjassa, jossa juutalaiset tuovat sen maahan erityisen vuoden 1500 juhlimisen kunniaksi.
* Innocent VIII kuvataan "The Borgias" -sarjassa hyveellisenä joka haluaa korjata kirkon. "Borgias" kuvaa hänet lähinnä hyvin alentavissa yhteyksissä ja korostaa että hän oli epäonnistunut paavi. Molemmissa korostuu Borgia paavin tarve ja välttämättömyys korjauksiin.
* Sulttaani Djem/Cem näytetään "The Borgiasissa" lyhyessä sivuroolissa. Sarja esittää hänet turistina ja Juan Borgian ystävänä joka kuolee salamurhan hinnoitteluun liittyvissä tilanteissa. Hänen romanttista suhdettaan Lucrezia Borgian kanssa korostetaan. Hän kuolee ennen kuin Lucrezia menee naimisiin Sforza -sukuun. "Borgias" pitää häntä mukana kauemmin, ei tee hänestä ensirakastajaa, ja vaikka salamurhan hinta mainitaan, häntä enemmänkin suojellaan. Hän on mukana vielä siinä vaiheessa kun Lucrezia haluaa eroa em. Sforza -suvun impotentista miehestään.
* Em. Giovanni Sforza on "The Borgiasissa" jotakuinkin renessanssiajan vastine Teuvo Hakkaraiselle. Ei paha mutta ei heikkokaan. Mestästää, panee puoliväkisin ja rajusti, hakkaa palvelusväkeään, on sivistymätön. Ei ole Lucreziasta miellyttävä. Ero tulee impotenssihuhun kautta. "Borgia" taas kuvaa hänet heikkona ja aidosti impotenttina. Lucrezia jopa pitää hänestä (aluksi) ja paavilla on aktiivisempi suhde siinä että avioliitto ei täyttyisi. (Molemmissa keskiössä on se, että siihen aikaan seksi nähtiin avioliiton konkretisoijana, ei häitä.)
* Vanozza Cattaneo, paavin lasten äiti, kuvataan "The Borgiasissa" ylhäisenä ja hän on vahvemmin hienostokurtisaanitaustainen. Hänen äitiytensä otetaan ilmiselvänä eikä sarja esimerkiksi vaivaudu antamaan aikaa lasten legitimiointiin. "Borgias" kuvaa hänet majatalonpitäjämäisempänä ja rahvaanomaisempana. Sarjassa korostetaan sitä miten kardinaali ei voi tunnustaa lapsiaan ilman seurauksia toisin kuin paavi. Legitimoinnista tehdään dramaattisempi.
* "The Borgias" on tehnyt Giulia Farnesesta enemmän koristeen, joka on kaunis ja luotettava. Hän saa luotettavan mutta heikon kardinaalin Alessandro Farnesen (josta tulee historiassa paavi Paul III) joka on lähinnä hänelle pääsy tilikirjoihin. "Borgia" taas kuvaa hänet ovelaakin ovelampana. Hän ohjailee ja pelaa esimerkiksi kardinaaliksi korottamansa sukulaisen avulla. Ja Alessandro Farnesekin on tässä sarjassa kyvykäs. Hän esimerkiksi vakoilee Casear Borgialle. Ja tekee sellaisia asioita jotka "The Borgias" -sarjassa on annettu Micheletto Corella. (Jolle kumpikaan sarja ei anna oikeutta. "The Borgias" tekee hänestä toki hienon hahmon, mutta tämän sarjan mukaan hän on lukutaidoton. Oikea Corella opiskeli kuitenkin Pisan yliopistossa, kiitos vain. "Borgias" taas liittää hänet aluksi Juan Borgian löydöksi, kuitenkin Corella on Caesarin opiskeluajan ystäviä.)
* Juan Borgia on molemmissa railakas panomies joka on enemmän sotilas kuin johtaja. "The Borgias" tekee hänestä turmeltuneemman, julmemman ja rikkiolevamman. "Borgias" taas tekee hänestä enemmän idealistisen ja naïvin.
* Caesare Borgia on "The Borgiasin" aktiivisin hahmo. Hän on strategi joka hoitaa salaliittojen tunnistamispuolet. Tässä sarjassa paavi on lähes tulkoon pelkkä diplomaatti. Paavi yllättyy myrkytyksistä, ei osaa ennakoida salamurhiaan ja toimii muutenkin enemmän uskon kuin järjen kautta. "Borgia" taas kuvaa sitä miten hän luo dynastiaa määrätietoisesti ja kaikki langat käsissään pitäen.

Eroja on toki muitakin, niistä saisi hirvittävän luettelon. Osa niistä on tulkintaeroja olemassaolevasta aineistosta. (Kardinaali joka kuoli pian paavin valinnan jälkeen kuolee "The Borgiasissa" omaan myrkkyynsä, kun taas "Borgia" kuvaa hänen kuolleen sairauteen ja paavi peräti pyytää tämän kuolinvuoteella neuvoja itselleen hyveelliseltä kardinaalilta.) Osa niistä on hyvinkin pikkumaista hienosäätöä. (Giulia Farnesen ja Lucrezia Borgiasta otetut ensimmäiset maalaukset maalattiin samanaikaisesti. Molemmat sarjat tuovat samanaikaisuuden esiin. Mutta "The Borgiassa" Giulian kuvaa maalataan ensin ja "Borgias" näyttää että Lucrezian maalaus aloitettiin ensin.) Osa niistä on tehty tarinankerronnallisista syistä. ("The Borgias" alkaa ensisen paavin kuolemasta ja jatkuu dramaattisesti paavin valintaan. "Borgia" käyttää 4 jaksoa paavin kuolemaa edeltävään aikaan. "The Borgias" joutuu siksi aloittamaan ja alustamaan tarinan hieman eri tavalla. Siksi Lucrezian sairastumiset ja ensimmäinen kihlaus jätetään pois. Ja muutenkin tapahtumia oiotaan sen vuoksi että ei tarvitsisi alustaa henkilöitä ja tapahtumia. Sarjaan pääsee astumaan helpommin mukaan.)

Molemmissa sarjoissa on yllättävää tarkkuutta. Mutta ne on tehty hyvinkin eri hengessä. "Borgia" kärsii ennen kaikkea ohjauksesta ja kenties proppaukseen käytettyjen varojen vähäisyydestä. Se on historiallisesti tarkempi ja siksi sarjana hieman junnaavampi. Sen kuvaamat henkilöitä koskevat tapahtumat ovat "The Borgiaa" historiallisesti tarkempia. Virheitä ja joustoja on vähemmän. Lisäksi se näyttää välttävän sitä "sairastuminen" tulkitaan "myrkytykseksi" joka vähentää sen dramaattisuutta. Tosin sarja tuo surreaalista ja jopa epäuskottavaa ilmapiiriä, luultavasti siksi että sarjassa noitien ennustukset 5 kuolemasta ja Jumalalle annettujen lupausten pitäminen ja rikkominen ovat siinä "juonenkehityskoneena", osana tarinankerrontaa tavalla jossa ne eivät mene rikki ja ne voidaan nähdä "ontologisempana". "Borgia" on tässä mielessä hengellisempi/taikauskoisempi. "The Borgias" on lähes sekulaari, eikä panosta näihin puoliin niin paljoa.

Tämä historiallinen tarkkuus näkyy jopa siinä erikoisessa yksityiskohdassa että "Borgia" on valinnut näyttelijät jotka näyttävät enemmän historiallisilta esikuviltaan niin ikänsä kuin ulkonäkönsä puolesta. Siksi Giulia Farnese kuvataan nuorempana kuin "The Borgioissa". "The Borgia" kuitenkin kuvaa hahmot sillä tavalla mitä sen ajan kauneusihanteet olisivat nykyajassa. Giulia Farnese kuvataan ehkä siksi vanhempana, koska siihen aikaan ikäero merkitsi enemmän. Lisäksi Lucrezia Borgia on "The Borgiasissa" nykyajan mittapuulla kaunis, joka korostaa sitä että aito Lucrezia oli omana aikanaan hyvinkin sen ajan kauneuskäsitysten mukainen ja tämä on tärkeä asia välittää kun kerrotaan tarinaa esimerkiksi hänen avioliittoon laittamisestaan. ; Samaa henkeä heijastanee se, että kun Gioffre Borgia naitetaan, molemmat sarjat kuvaavat hänet lapsena. Molemmat sarjat kuvaavat Juan Borgian naivan Gioffren puolisoa hääyönä. Mutta itse morsian on sitten "Borgiasissa" vain hieman Gioffrea vanhempi, nykyajan ihmisen silmiin lähes lapsi, on "The Borgias" kuvannut hänet aikuisempana koska se ei siihen aikaan ollut niin iso asia.

"The Borgias" korostaakin paremmin immersiota. Ja se kertoo enemmänkin sen ajan kulttuurista tarkalla pieteetillä. Se lainaa sen ajan taiteilijoita ja koristelee ympäristöä sen ajan kulttuurilla. Ja tätä se tekee kenties jopa tarpeettomalla tarkkuudella. "Borgia" katsoo pelkästään henkilöiden kautta, eikä se maalaile ympäristöä aivan samalla hengellä. "The Borgias" on panostanut myös ympäristöön tarkemmin. Siinä paikkoja ja rakennuksia ja linnakkeita kuvataan enemmän. Se on tätä kautta proppauksiltaan autenttisempi. Tämä on luultavasti budjettikysymys eikä käsikirjoittajien huolimattomuutta. Joka tapauksessa sarjat ovat lähestyneet historiallista tarkkuutta hieman eri näkökulmista. "Borgia" on itse asiassa jo melko lähellä jotain jota voisi olettaa tulevan YLE:ltä jonain sivistävänä "miltei oppimateriaalina", tieteen popularisointia. Se kuvaa Borgioita. "The Borgias" taas kuvaa enemmän maailmaa. Sen esittämistä voisi odottaa kaupalliselta televisiolta. (Hei hetkinen, oliko tässä "voisi odottaassa" jokin jekku?)

PS.

Itselleni on tietenkin hauskaa katsoa näitä sarjoja siinä mielessä että "Assassins Creed" ja "Assassins Creed:Brotherhood" kuvaavat samoja aikoja ja käännekohtia. (Esimerkiksi Micheletto on siinä turhauttavassa ratsasta-salamurhaa-vakoile -tehtävässä kohteena.) Samoja henkilöitä tietenkin vilahtelee myös "Da Vinci's Demons" -sarjassa (jossa on hirveästi historiallisia virheitä ja jossa hahmot ovat enemmänkin arkkityyppejä kuin historiallisia hahmoja. Se on enemmän tarinaa kuin historian esiintuomista pieteetillä. Se ei ole enää historitieteen popularisointia vaan populaarikulttuuria.)

---

Otsikko on "miltei vitsi". Simonia tarkotitaa kirkollisten virkojen antamista tai hankkimista rahalla tai muuten arveluttavin perustein. Toisaalta Vatikaani nojaa erityisesti apostoli Simon Pietarin ympärille.