"Uh-Oh, overflow, population, common food / but I'll do / Save yourself / Save yourself."
(REM,"It's the end of the world as we know it")
Maailmanloppu on elokuvissa ja uskonnoissa usein käytetty aihe. Sitä käytetään pelotteena, sille annetaan päivämääriä.
1: Yleensä maailmanloppu liittyy (1)kaikkeuden, (2)universumin (3)maan tai (4)ihmiskunnan tuhoutumiseen. Tämä tarkoittaa esimerkiksi universumin kiihtyvän laajenemisen aikaansaama jäähtyminen, auringon muuttuminen punaiseksi jättiläiseksi, meteoriitti -impaktia tai vaikkapa sitä kun mytologiassa ragnarök tuhoaa Jumalat ja maan.
2: TEOTWAWKI (the end of the world as we know it). Tässä ei kyseessä olekaan niin lopullinen loppu, vaan maaimanjärjestys muuttuu niin totaalisti, että emme tunne sitä samaksi. Tämä sisältää viestin esimerkiksi ylöstempauksesta, jossa uskovat temmataan maailmasta ennen kuin lopullinen tuho tulee. (Jolloin siihen liittyy myös 1: luokan maailmanloppu.) Tämä voi tarkoittaa myös "Terminator" -elokuvasarjan "judgement day", jona tietoisuuden saavuttanut tietoverkko kaappaa vallan ihmisiltä ja aloittaa robottien aikakauden. Kuuluisin TEOTWAWKI oli ennustelu Y2K -sta, jolloin ajateltiin että tietokoneiden kellot sekoavat kun vuosi 2000 vaihtuu, ja tämä sotkisi koko tietotekniikan.
Määritelmien sisällä on vaikea sanoa esimerkiksi onko Jehovan Todistajien esittämä loppuskenaario, jossa suurin osa pelastuu maan päälle maailmanloppu, vai vain järisyttävä maailman muuttuminen. Toisaalta monet dystopiakuvaukset alkavatkin olemaan melko lähellä TEOTWAWKI -todellisuutta ; Esimerkiksi ydintuhon jälkeiseen maahan liittyvät scifitarinat ovat tältä osin "maailmanlopullisia".
Maailmanloppuennusteet liittyvät tyypillisesti fundamentalistiseen millennialismiin. Itse asiassa jopa siinä määrin E. Marty ja R. Scott Appleby ovat luokitelleet fundamentalisteja ja (1) millennialismi, eli odotus maailmanlopusta, on yksi sen tunnuspiirteistä. Muut piirteet ovat: (2) Huoli ryhmän omasta säilymisestä ja sen aseman huononemisesta yhteiskunnassa kasvattaa ajatuksen tuhosta ja toisaalta se tuo ratkaisun siihen. Maallisen tuhon pelko menettää merkityksensä. (3) Kiistasta ja pelastuksesta syntyy moraalidualismi, jossa todellisuus jaetaan hyvään ja pahaan. Lopussa on vain valo ja pimeys, joten moraalissa ei ole kompromisseja. Tästä taas on lyhyt tie (4) absoluuttiseen oikeassaoloon, jossa Pyhille Teksteille annetaan absoluuttinen asema. Jos jokin on niitä vastaan, se on yksinkertaisesti väärässä. Ja näiden johdosta syntyy organisaatio, jossa (1) jäsenet ovat valittuja, pelastuvia. On erityisen tärkeää olla osa tätä ryhmää. (2)Rajat ovat jyrkät, koska tuhoutuminen ja pelastuminen ovat selvärajaisia. (3)Uskonnon johtajat saavat auktoriteettiasemaa. Erilailla ajattelevat menettävät uskottavuutensa ; Ollaan valmiita ainoastaan keskustelemaan miksi ja miten he ovat väärässä. (4) Ryhmällä on selvät käyttäytymisvaatimukset.
Muut piirteet voidaan siis ymmärtää viimeisen tuomion, joka liittyy olennaisesti jonkinlaiseen maailmanloppuun, kautta. Tämä ei ole ominaista pelkästään kristinuskolle, vaan vastaavaa tuhoajattelua löytyy monista idän uskonnoista. Esimerkiksi hinduilla on käsite maailmanlopusta. Ajan sykli johtaa tuhoon ja uudelleenluomiseen.
Minusta on mielenkiintoista huomata, että lopullista maailmanloppua on perinteisesti ennustettu uskontojen toimesta.
1: Esimerkiksi William Miller ennusti 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa ennusti maailmanloppua, ja hänen tulkintansa ovat adventistien sekä useita maailmanlopun ennustuksia esittäneiden Raamatuntutkijoiden liikkeiden takana. Myös uusia ennustajia on ilmaantunut, esimerkiksi Daavidin oksa -lahkon johtaja David Koresh ennusti maailmanloppua. Tuhoennustuksia on valtavasti nykyäänkin. Tälläiseen tuhoon liitetään dramaattisia tapahtumia. Hyvä ja paha punnitaan. Tuho on totaalinen, ja jos ei seuraa oikeaa uskontoa, käy henkilölle itselleen ohraisesti. Tuhosta pelastumisessa on yleensä oljenkorsi, vaikka tuho onkin totaalinen.
2: Kuitenkin suurta suosiota ovat alkaneet saada laimeammat versiot.:Nykyisin ylöstempauksen ajankohtaa ja avaruusolentojen maahan saapumista ennustetaan aktiivisesti. Lisäksi monet vanhat ennusteet, joiden päivämäärät ovat siis menneet ohi, selitetään joko merkityskettömiksi tai jos mahdollista, ne siirretään TEOTWAWKI -genreen. Malliesimerkki tästä on Jehovan Todistajien vuosi 1918, jolloin alun perin piti seurata maailmanloppu, mutta joka nykyisin selitetään Jeesuksen näkymättömän läsnäolon alkamisajaksi. Maailmanloppu määritetään näissä kohdissa tavallaan uudestaan. Assimilaatiossa pieleen mennyt maailmanlopun ennustus muuttuu suureksi muutokseksi - joka ääritapauksissa on peräti sellainen että sitä ei voida havaita empiirisesti tai edes arkielämällisesti.
3: Lisäksi kuitenkin maailmanloppuun liittyy nykyisin yhä enemmän tieteellisiä kannanottoja. Fyysikot tutkivat universumin loppuhetkiä, maapallon loppuhistoriaa tutkitaan auringon kautta. Ja ilmaston lämpenemiseen liitetään tuho. Näille tuhoille tyypillistä on se, että oljenkorsi ei riipu siitä uskooko henkilö tieteeseen vai ei.
Maailmanloppuun suhtautuminen on siitä erikoinen asia, että siihen on vaikea suhtautua. Jos ennustus on totta, siihen pitäisi suhtautua vakavasti.
1: Jos uskonnon ennustama maailmanloppu tulee, se vaikuttaa konkreettisesti elämään.
2: Jos ilmastonmuutos on totta, ja suomalainen tuottaa valtavia, muutamien tuhansien tonnien, hiilijalanjälkiä, hän tuhoaa itsensä, muut ihmiset, omat lapsensa ja niin edespäin.
___2.1: Tällöin suhtautumatta jättäminen on eräällä tavalla vakavampi rikos kuin väärä usko, sillä tässä "tuomitaan"/"tuhotaan" myös muita ; Uskovainen voi pelastaa itsensä, eikä ateisti voi hänen pelastustaan murtaa. Ateisti yksilönä joutuu Helvettiin.
___2.2: Monien uskontojen egosentrinen suhtautuminen, jossa esitetään että "Maailmanloppu tulee nopeasti koska Jumala ei salli että ihminen tuhoaa itsensä" -asenne tuntuu todella vastuuttomalta. Toisaalta tämmöinen kikka on myös tehokkaampi vallankäytön väline. Jos uskonto rakentaisi sellaisen normin, että jokainen ateisti tuhoaa kristittyjen pelastuksen, olisi seurauksena vahvempaa totalitarismia.
Loppujen lopuksi ihminen kuitenkin suhtautuu asiaan sen mukaan miten paljon hän luottaa tiedon antavaan tahoon. Jos luotat saarnaajaan, suhtaudut vakavasti hänen sanomisiinsa ja jos et luota häneen, et välitä. Naureskelet vain että "puolen tunnin päästä menee taas yksi deadline". (Kuten minä olen muutaman kerran tehnyt.) Ja jos luotat tiedemaailmaan, suhtaudut ilmastonmuutoksen vakavasti. Kyseessä on siis riskianalyysi, jossa tapahtuma saa jonkun todennäköisyyden ja sen vakavuus suhteutetaan tähän. Tilastollisesti emme voi tehdä asiasta todennäköisyyttä vakuutusyhtiöiden tavalla, koska he arvioivat todennäköisyyksiä tilastolliselta pohjalta : otetut vakuutukset suhteessa tapahtuneet onnettomuudet määrittävät "hinnan" riskiarvioille; Toteutuneita maailmanloppuja ei toistaiseksi ole havaittu. Tämä ei tarkoita että niitä ei voisi lainkaan tulla.
Loppujen lopuksi se, miten mihinkin maailmanloppuun suhtaudutaan, on siis pohjimmiltaan enimmäkseen lähdekriittisyyttä, lähteen luotettavuuden arviointia.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Koresh. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Koresh. Näytä kaikki tekstit
lauantai 15. marraskuuta 2008
tiistai 21. lokakuuta 2008
Mielen muuttaminen.
Yleensä henkilöt eivät halua muuttaa omaa mieltään. Vielä harvemmin he haluavat että joku muu muuttaa heidän mieltään väkisin. Silti useat ovat kiinnostuneet muuttamaan muiden näkemyksiä halutunlaiseksi.
Mainonnassa ihmisille pyritään vaikuttamaan heidän toimintaansa ja ostovalintoihinsa. Tämä tehdään yleensä sitä kautta että ihmisille luodaan positiivisia mielleyhtymiä kohteeseen. Tämä tarkoittaa karkeasti sitä, että ihmisiin vedotaan sellaisen kautta josta nämä jo pitävät. Syynä on se, että pelkkä kuilun tuominen vaatisi akkomodaatiota, joka on työlästä. Siksi mainostajan ei kannata vain suoraan yrittää käännyttää ihmistä, ja vaikuttaa suoraan mielipiteeseen. Mutta jos ihminen jo pitää jostain asiasta ja tuote liitetään tähän assosiaation tasolla, hänet saadaan ikään kuin hyväksymään uusi tuote haluttavaksi siinä ohessa. Tällöin kyseessä on assimilaatio - johon ihmiset ovat alati valmiita. Ja tämän vuoksi onnistuneen mainonnan kautta ihmiselle syntyy tarve tuotteeseen, tai ainakin jo olemassaoleva tarve vahvistuu ja suuntautuu. Toisin sanoen, mainonnalla aikaansaadaan ihmiselle tyytymättömyyttä hienovaraisesti. Näin ihminen katsoo voivansa ratkaista ongelman helposti ostamalla tuotteen, joten kyseessä ei ole "raskas päätös".
Sama toteutuu tietenkin myös uskonnollisessa käännytyksessä. Toimivalle käännytystyölle on olennaista se, että aluksi ne luovat itsestään positiivisen mielikuvan sellaisilla asioilla, jotka ovat yhteisiä käännyttäjälle ja käännytettävälle. Nämä asiat eivät ole niitä, jotka tulevat uskonnosta, tai ovat sille tyypillisiä. Nämä ovat pikemminkin kulttuurin sisällä tai ihmiskunnan sisällä tyypillisiä, uskonnosta riippumattomia asioita. Ja vasta tämän jälkeen kun henkilö on saatu yhdistämään uskontoon riittävästi positiivisia kokemuksia ja ajatuksia, hänen ajatteluaan ryhdytään muuttamaan. ; Esimerkiksi Pascal Boyerin "Ja ihminen loi Jumalat" -kirjassa kerrotaan kuinka kreationismi eli luomisteoria, jossa Raamatullinen usko esitetään tieteenä, on huono käännyttämismetodi, riippumatta siitä mitä mieltä on kreationismin totuusarvosta: Ihminen kääntyy ensin ja vasta sen jälkeen haluaa oppia uuden maailmankuvansa sisältöä tukevaa tavaraa. Juuri kääntyneelle ihmiselle materiaali on siksi kullan arvoista, mutta ennen tätä hetkeä tämä herättää hänessä vastustusta. Tämä on tärkeää, koska uskonnäkemyksen sisällä halutaan pitää kääntynyt ryhmässä. Ja kun tämä on jo kerran kääntynyt, on syytä varmistaa että hän on jatkossa vakaampi.
Käännytys on siksi selvästi kaksivaiheista:
1: Aluksi rakennetaan yhteys, jossa samanlaisuudet korostuvat. Uskonto esitetään positiivisen ja yleisinhimillisen kautta.
2: Tämän jälkeen muutetaan ajattelua, jossa korostetaan sitä miten normaali -ihmisten ajattelu poikkeaa uskonnon edustajien kanssa. Tässä korostuu ryhmän sisäinen säännöstö. Esimerkiksi monet juutalaisten kosher -lait ovat luonteeltaan kenties mielivaltaisia, mutta niiden tarkoitus onkin erottaa ryhmän jäsenet. Tämä sama voidaan tehdä myös erikoisen tai tietynlaisen pukeutumisen kautta. Ryhmän jäsenestä tehdään uskovaisten kanssa samanlaisempi.
Toisin sanoen, julistus etenee käännytettävän vallasta käännyttäjän valtaan, ja yksilön valinnanvapaudesta ryhmän valtaan. Tästä metodista kenties selvin on Jehovan Todistajien "seitsemän askeleen menetelmä", jonka he kehittivät 1930 -luvulla ja jonka he kirjasivat erillisenä traktaattina. Tästä huomaa selvästi, kuinka muutos tehdään vähittäin, ja aluksi ikään kuin toimitaan käännytettävän ehdoilla, mutta tätä siirretään koko ajan enemmän ja enemmän siihen, että käännyttäjät saavat asteittain enemmän ääntä ja sananvaltaa.
1: Henkilölle annetaan aineistoa. Ottaneet noteerataan ja merkitään kiinnostuneiksi. Jos tämä tapahtuu ovelta ovelle, hänen luokseen mennään pian uudestaan.
2: Aineiston ottaneen luo mennään uudestaan ja kysellään olisiko hän kiinnostunut kirjan tai lehtisen tutkimiseen yhdessä.
3: Kirjan ostaja tai lehtisen saaja koetetaan saada tutkimaan Jehovan Todistajien aineistoa (Eli heidän kanssaan ei tulkita Raamattua vaan Todistajien Raamatun tulkintamateriaalia) säännöllisesti, yleensä kerran viikossa jonkun, mielellään tietyn ja saman, Jehovan Todistajan kanssa. (Sama henkilö tuntuu turvalliselta, pysyvältä. Syntyy ikään kuin ystävyyssuhde, eikä tarvitse aina opetella alusta asti uusia tyyppejä.)
4: Henkilö saadaan suostumaan kirjatutkisteluun. Tässä vaiheessa keskustelu ja eri näkemyksten esitys korvataan siitä että Jehovan Todistajat kertovat sitä mitä mieltä he itse ovat asiasta. Tässä vaiheessa kerrotaan esimerkiksi Harmageddonin taisteluun, maailmanloppuun. Tässä vaiheessa kerrotaan myös että ainoa oikea ratkaisu, pelastusmahdollisuus, on olla Jehovan Todistaja.
5: Opiskelijat johdatetaan perusteelliseen Jehovan Todistajien opin tuntemiseen. Tässä vaiheessa heitetään esiin opettamisen mahdollisuus. Korostetaan sitä kuinka julistustyö on tärkeää ja että tämä työ liittyy myös omaan pelastumiseen. Oma ja muiden pelastus tehdään ikään kuin samaksi asiaksi. Näin he voivat perustella julistamisen utiliteetilla muiden kautta, mutta saavat siihen voimaa myös ihmiselle luontaisesta itsekkyydestä.
6: Edistyneet opiskelijat saadaan opin sijasta opettelemaan sitä, miten heidän on käytävä kodeissa, ja mitä metodeja käyttäen he saavat sanomansa perille.
7: Uusi jäsen liitetään uskontoon ja ryhmään kasterituaalilla. He liittyvät organisaatioon, ryhmään. He ovat jäseniä, osa ryhmää.
Tietenkin tämä on vielä normaalia uskontoa. Kuitenkin kaikki eivät jää tähän vaiheeseen. Osa uskonnoista on kultteja. Kultit käyttävät käännytystoimintaa syvemmälle meneviä keinoja, aivopesun menetelmiä. Olennaista onkin se, että sisältä päin systeemi näyttää jalolta ja hienolta. Aivopesua tarvitaan sen takia, että ilman sitä pelkästään hullut ihmiset saataisiin mukaan toimintaan ja tekemään asioita joihin heitä ei muuten voisi mitenkään saada. Aivopesumenetelmillä normaalitkin ihmiset saadaan ajan kautta järjestelmään. Vaikeaa on tietenkin se, että kultit harvoin syntyvät sellaisiksi. Tyypillisesti aate ajautuu sellaiseksi, kun uskonnon sisäinen kontrolli lisääntyy vähittäin. Jäsenistö ikään kuin kultistuu pienin askelin. Kulteilla on piirteitä jotka erottavat ne normaaleista uskonnoista:
1: Systeemissä palvotaan henkilöä, johtajaa. Esimerkiksi Davidin oksa oli aluksi aivan normaali adventistinen uskonto, jossa uskottiin että henkilöillä oli profetoimisen lahja. Tästä oli aste -ero siihen että löytyi profeetta, David Koresh, joka kertoi olevansa Jeesuksen lähettiläs ja tahdon toteuttaja maan päällä. Hän sai todella paljon valtaa, hänhän sai välittää Totuuden. Tässä vaiheessa kultti syntyi.
2: Indoktrinaatio, joka keskittyy siihen että opetetaan paitsi uskontoa, myös huolehditaan siitä että uskonnon jäsenet suoritavat valtaosan valvonnasta itse: Yksi käytetyistä keinoista on joukon edessä ääneen tunnustaminen, toinen koskee kritiikkiä ja itsekritiikkiä: Uskonnon kritisointi sammutetaan. Myös itsekritiikki sammutetaan niiltä osin jotka koskevat kyseistä uskontoa. Uskoa ja sen dogmeja ei saa vastustaa. Sen sijaan jos seuraa pahoja seurauksia, ne joko tulkitaan hyviksi (jos ne ovat kultin oppeja) tai sitten ne ovat uskovan syytä (koska hän ei seuraa kultin ohjeita, hän ei osoita uskontoa pahaksi vaan osoittautuu kuinka pahaa on se, joka ei seuraa kultin ohjeita.) Pelkkä jäsenyys tai uskon kannattaminen muuten ei tietenkään riitä.
3: Kulteilla on riskinä myös millennialismi, joka viittaa maailmanloppuun; Jumalan hyvä maailma
tulee, mutta ennen tätä maan päällinen pahuus on tuhottava. Tämä on ollut olennaista Davidin oksalle, joka erosi seitsemän päivän adventismista ja Charles Mansonin "Helter Skelterille" , joka hän rakensi Raamatun ilmestyskirjan ja Beatlesejen levyn asioita yhdistämällä.
Aivopesu taas on toimintana kaksivaiheista.
1: Murtamisvaihe, jossa henkilön vastustaminen, oma ajattelu ja psyykkinen eheys poistetaan. Keinoina voi olla väsytys, valvottaminen, työnteko. Jopa huumausaineet. Henkilöä voidaan myös "lahjoa", esimerkiksi seksillä. (Tai huumeilla.)
2: Uudelleenkoulutus, jossa henkilön yksilöllisyys poistetaan, ja hänestä tehdään toisenlainen henkilö. Kun henkilön jaksaminen ja mielen eheys on särjetty, tämä onnistuu.
Mainonnassa ihmisille pyritään vaikuttamaan heidän toimintaansa ja ostovalintoihinsa. Tämä tehdään yleensä sitä kautta että ihmisille luodaan positiivisia mielleyhtymiä kohteeseen. Tämä tarkoittaa karkeasti sitä, että ihmisiin vedotaan sellaisen kautta josta nämä jo pitävät. Syynä on se, että pelkkä kuilun tuominen vaatisi akkomodaatiota, joka on työlästä. Siksi mainostajan ei kannata vain suoraan yrittää käännyttää ihmistä, ja vaikuttaa suoraan mielipiteeseen. Mutta jos ihminen jo pitää jostain asiasta ja tuote liitetään tähän assosiaation tasolla, hänet saadaan ikään kuin hyväksymään uusi tuote haluttavaksi siinä ohessa. Tällöin kyseessä on assimilaatio - johon ihmiset ovat alati valmiita. Ja tämän vuoksi onnistuneen mainonnan kautta ihmiselle syntyy tarve tuotteeseen, tai ainakin jo olemassaoleva tarve vahvistuu ja suuntautuu. Toisin sanoen, mainonnalla aikaansaadaan ihmiselle tyytymättömyyttä hienovaraisesti. Näin ihminen katsoo voivansa ratkaista ongelman helposti ostamalla tuotteen, joten kyseessä ei ole "raskas päätös".
Sama toteutuu tietenkin myös uskonnollisessa käännytyksessä. Toimivalle käännytystyölle on olennaista se, että aluksi ne luovat itsestään positiivisen mielikuvan sellaisilla asioilla, jotka ovat yhteisiä käännyttäjälle ja käännytettävälle. Nämä asiat eivät ole niitä, jotka tulevat uskonnosta, tai ovat sille tyypillisiä. Nämä ovat pikemminkin kulttuurin sisällä tai ihmiskunnan sisällä tyypillisiä, uskonnosta riippumattomia asioita. Ja vasta tämän jälkeen kun henkilö on saatu yhdistämään uskontoon riittävästi positiivisia kokemuksia ja ajatuksia, hänen ajatteluaan ryhdytään muuttamaan. ; Esimerkiksi Pascal Boyerin "Ja ihminen loi Jumalat" -kirjassa kerrotaan kuinka kreationismi eli luomisteoria, jossa Raamatullinen usko esitetään tieteenä, on huono käännyttämismetodi, riippumatta siitä mitä mieltä on kreationismin totuusarvosta: Ihminen kääntyy ensin ja vasta sen jälkeen haluaa oppia uuden maailmankuvansa sisältöä tukevaa tavaraa. Juuri kääntyneelle ihmiselle materiaali on siksi kullan arvoista, mutta ennen tätä hetkeä tämä herättää hänessä vastustusta. Tämä on tärkeää, koska uskonnäkemyksen sisällä halutaan pitää kääntynyt ryhmässä. Ja kun tämä on jo kerran kääntynyt, on syytä varmistaa että hän on jatkossa vakaampi.
Käännytys on siksi selvästi kaksivaiheista:
1: Aluksi rakennetaan yhteys, jossa samanlaisuudet korostuvat. Uskonto esitetään positiivisen ja yleisinhimillisen kautta.
2: Tämän jälkeen muutetaan ajattelua, jossa korostetaan sitä miten normaali -ihmisten ajattelu poikkeaa uskonnon edustajien kanssa. Tässä korostuu ryhmän sisäinen säännöstö. Esimerkiksi monet juutalaisten kosher -lait ovat luonteeltaan kenties mielivaltaisia, mutta niiden tarkoitus onkin erottaa ryhmän jäsenet. Tämä sama voidaan tehdä myös erikoisen tai tietynlaisen pukeutumisen kautta. Ryhmän jäsenestä tehdään uskovaisten kanssa samanlaisempi.
Toisin sanoen, julistus etenee käännytettävän vallasta käännyttäjän valtaan, ja yksilön valinnanvapaudesta ryhmän valtaan. Tästä metodista kenties selvin on Jehovan Todistajien "seitsemän askeleen menetelmä", jonka he kehittivät 1930 -luvulla ja jonka he kirjasivat erillisenä traktaattina. Tästä huomaa selvästi, kuinka muutos tehdään vähittäin, ja aluksi ikään kuin toimitaan käännytettävän ehdoilla, mutta tätä siirretään koko ajan enemmän ja enemmän siihen, että käännyttäjät saavat asteittain enemmän ääntä ja sananvaltaa.
1: Henkilölle annetaan aineistoa. Ottaneet noteerataan ja merkitään kiinnostuneiksi. Jos tämä tapahtuu ovelta ovelle, hänen luokseen mennään pian uudestaan.
2: Aineiston ottaneen luo mennään uudestaan ja kysellään olisiko hän kiinnostunut kirjan tai lehtisen tutkimiseen yhdessä.
3: Kirjan ostaja tai lehtisen saaja koetetaan saada tutkimaan Jehovan Todistajien aineistoa (Eli heidän kanssaan ei tulkita Raamattua vaan Todistajien Raamatun tulkintamateriaalia) säännöllisesti, yleensä kerran viikossa jonkun, mielellään tietyn ja saman, Jehovan Todistajan kanssa. (Sama henkilö tuntuu turvalliselta, pysyvältä. Syntyy ikään kuin ystävyyssuhde, eikä tarvitse aina opetella alusta asti uusia tyyppejä.)
4: Henkilö saadaan suostumaan kirjatutkisteluun. Tässä vaiheessa keskustelu ja eri näkemyksten esitys korvataan siitä että Jehovan Todistajat kertovat sitä mitä mieltä he itse ovat asiasta. Tässä vaiheessa kerrotaan esimerkiksi Harmageddonin taisteluun, maailmanloppuun. Tässä vaiheessa kerrotaan myös että ainoa oikea ratkaisu, pelastusmahdollisuus, on olla Jehovan Todistaja.
5: Opiskelijat johdatetaan perusteelliseen Jehovan Todistajien opin tuntemiseen. Tässä vaiheessa heitetään esiin opettamisen mahdollisuus. Korostetaan sitä kuinka julistustyö on tärkeää ja että tämä työ liittyy myös omaan pelastumiseen. Oma ja muiden pelastus tehdään ikään kuin samaksi asiaksi. Näin he voivat perustella julistamisen utiliteetilla muiden kautta, mutta saavat siihen voimaa myös ihmiselle luontaisesta itsekkyydestä.
6: Edistyneet opiskelijat saadaan opin sijasta opettelemaan sitä, miten heidän on käytävä kodeissa, ja mitä metodeja käyttäen he saavat sanomansa perille.
7: Uusi jäsen liitetään uskontoon ja ryhmään kasterituaalilla. He liittyvät organisaatioon, ryhmään. He ovat jäseniä, osa ryhmää.
Tietenkin tämä on vielä normaalia uskontoa. Kuitenkin kaikki eivät jää tähän vaiheeseen. Osa uskonnoista on kultteja. Kultit käyttävät käännytystoimintaa syvemmälle meneviä keinoja, aivopesun menetelmiä. Olennaista onkin se, että sisältä päin systeemi näyttää jalolta ja hienolta. Aivopesua tarvitaan sen takia, että ilman sitä pelkästään hullut ihmiset saataisiin mukaan toimintaan ja tekemään asioita joihin heitä ei muuten voisi mitenkään saada. Aivopesumenetelmillä normaalitkin ihmiset saadaan ajan kautta järjestelmään. Vaikeaa on tietenkin se, että kultit harvoin syntyvät sellaisiksi. Tyypillisesti aate ajautuu sellaiseksi, kun uskonnon sisäinen kontrolli lisääntyy vähittäin. Jäsenistö ikään kuin kultistuu pienin askelin. Kulteilla on piirteitä jotka erottavat ne normaaleista uskonnoista:
1: Systeemissä palvotaan henkilöä, johtajaa. Esimerkiksi Davidin oksa oli aluksi aivan normaali adventistinen uskonto, jossa uskottiin että henkilöillä oli profetoimisen lahja. Tästä oli aste -ero siihen että löytyi profeetta, David Koresh, joka kertoi olevansa Jeesuksen lähettiläs ja tahdon toteuttaja maan päällä. Hän sai todella paljon valtaa, hänhän sai välittää Totuuden. Tässä vaiheessa kultti syntyi.
2: Indoktrinaatio, joka keskittyy siihen että opetetaan paitsi uskontoa, myös huolehditaan siitä että uskonnon jäsenet suoritavat valtaosan valvonnasta itse: Yksi käytetyistä keinoista on joukon edessä ääneen tunnustaminen, toinen koskee kritiikkiä ja itsekritiikkiä: Uskonnon kritisointi sammutetaan. Myös itsekritiikki sammutetaan niiltä osin jotka koskevat kyseistä uskontoa. Uskoa ja sen dogmeja ei saa vastustaa. Sen sijaan jos seuraa pahoja seurauksia, ne joko tulkitaan hyviksi (jos ne ovat kultin oppeja) tai sitten ne ovat uskovan syytä (koska hän ei seuraa kultin ohjeita, hän ei osoita uskontoa pahaksi vaan osoittautuu kuinka pahaa on se, joka ei seuraa kultin ohjeita.) Pelkkä jäsenyys tai uskon kannattaminen muuten ei tietenkään riitä.
3: Kulteilla on riskinä myös millennialismi, joka viittaa maailmanloppuun; Jumalan hyvä maailma
tulee, mutta ennen tätä maan päällinen pahuus on tuhottava. Tämä on ollut olennaista Davidin oksalle, joka erosi seitsemän päivän adventismista ja Charles Mansonin "Helter Skelterille" , joka hän rakensi Raamatun ilmestyskirjan ja Beatlesejen levyn asioita yhdistämällä.
Aivopesu taas on toimintana kaksivaiheista.
1: Murtamisvaihe, jossa henkilön vastustaminen, oma ajattelu ja psyykkinen eheys poistetaan. Keinoina voi olla väsytys, valvottaminen, työnteko. Jopa huumausaineet. Henkilöä voidaan myös "lahjoa", esimerkiksi seksillä. (Tai huumeilla.)
2: Uudelleenkoulutus, jossa henkilön yksilöllisyys poistetaan, ja hänestä tehdään toisenlainen henkilö. Kun henkilön jaksaminen ja mielen eheys on särjetty, tämä onnistuu.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)