THE END.

"Uh-Oh, overflow, population, common food / but I'll do / Save yourself / Save yourself."
(REM,"It's the end of the world as we know it")

Maailmanloppu on elokuvissa ja uskonnoissa usein käytetty aihe. Sitä käytetään pelotteena, sille annetaan päivämääriä.

1: Yleensä maailmanloppu liittyy (1)kaikkeuden, (2)universumin (3)maan tai (4)ihmiskunnan tuhoutumiseen. Tämä tarkoittaa esimerkiksi universumin kiihtyvän laajenemisen aikaansaama jäähtyminen, auringon muuttuminen punaiseksi jättiläiseksi, meteoriitti -impaktia tai vaikkapa sitä kun mytologiassa ragnarök tuhoaa Jumalat ja maan.
2: TEOTWAWKI (the end of the world as we know it). Tässä ei kyseessä olekaan niin lopullinen loppu, vaan maaimanjärjestys muuttuu niin totaalisti, että emme tunne sitä samaksi. Tämä sisältää viestin esimerkiksi ylöstempauksesta, jossa uskovat temmataan maailmasta ennen kuin lopullinen tuho tulee. (Jolloin siihen liittyy myös 1: luokan maailmanloppu.) Tämä voi tarkoittaa myös "Terminator" -elokuvasarjan "judgement day", jona tietoisuuden saavuttanut tietoverkko kaappaa vallan ihmisiltä ja aloittaa robottien aikakauden. Kuuluisin TEOTWAWKI oli ennustelu Y2K -sta, jolloin ajateltiin että tietokoneiden kellot sekoavat kun vuosi 2000 vaihtuu, ja tämä sotkisi koko tietotekniikan.

Määritelmien sisällä on vaikea sanoa esimerkiksi onko Jehovan Todistajien esittämä loppuskenaario, jossa suurin osa pelastuu maan päälle maailmanloppu, vai vain järisyttävä maailman muuttuminen. Toisaalta monet dystopiakuvaukset alkavatkin olemaan melko lähellä TEOTWAWKI -todellisuutta ; Esimerkiksi ydintuhon jälkeiseen maahan liittyvät scifitarinat ovat tältä osin "maailmanlopullisia".

Maailmanloppuennusteet liittyvät tyypillisesti fundamentalistiseen millennialismiin. Itse asiassa jopa siinä määrin E. Marty ja R. Scott Appleby ovat luokitelleet fundamentalisteja ja (1) millennialismi, eli odotus maailmanlopusta, on yksi sen tunnuspiirteistä. Muut piirteet ovat: (2) Huoli ryhmän omasta säilymisestä ja sen aseman huononemisesta yhteiskunnassa kasvattaa ajatuksen tuhosta ja toisaalta se tuo ratkaisun siihen. Maallisen tuhon pelko menettää merkityksensä. (3) Kiistasta ja pelastuksesta syntyy moraalidualismi, jossa todellisuus jaetaan hyvään ja pahaan. Lopussa on vain valo ja pimeys, joten moraalissa ei ole kompromisseja. Tästä taas on lyhyt tie (4) absoluuttiseen oikeassaoloon, jossa Pyhille Teksteille annetaan absoluuttinen asema. Jos jokin on niitä vastaan, se on yksinkertaisesti väärässä. Ja näiden johdosta syntyy organisaatio, jossa (1) jäsenet ovat valittuja, pelastuvia. On erityisen tärkeää olla osa tätä ryhmää. (2)Rajat ovat jyrkät, koska tuhoutuminen ja pelastuminen ovat selvärajaisia. (3)Uskonnon johtajat saavat auktoriteettiasemaa. Erilailla ajattelevat menettävät uskottavuutensa ; Ollaan valmiita ainoastaan keskustelemaan miksi ja miten he ovat väärässä. (4) Ryhmällä on selvät käyttäytymisvaatimukset.

Muut piirteet voidaan siis ymmärtää viimeisen tuomion, joka liittyy olennaisesti jonkinlaiseen maailmanloppuun, kautta. Tämä ei ole ominaista pelkästään kristinuskolle, vaan vastaavaa tuhoajattelua löytyy monista idän uskonnoista. Esimerkiksi hinduilla on käsite maailmanlopusta. Ajan sykli johtaa tuhoon ja uudelleenluomiseen.

Minusta on mielenkiintoista huomata, että lopullista maailmanloppua on perinteisesti ennustettu uskontojen toimesta.
1: Esimerkiksi William Miller ennusti 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa ennusti maailmanloppua, ja hänen tulkintansa ovat adventistien sekä useita maailmanlopun ennustuksia esittäneiden Raamatuntutkijoiden liikkeiden takana. Myös uusia ennustajia on ilmaantunut, esimerkiksi Daavidin oksa -lahkon johtaja David Koresh ennusti maailmanloppua. Tuhoennustuksia on valtavasti nykyäänkin. Tälläiseen tuhoon liitetään dramaattisia tapahtumia. Hyvä ja paha punnitaan. Tuho on totaalinen, ja jos ei seuraa oikeaa uskontoa, käy henkilölle itselleen ohraisesti. Tuhosta pelastumisessa on yleensä oljenkorsi, vaikka tuho onkin totaalinen.
2: Kuitenkin suurta suosiota ovat alkaneet saada laimeammat versiot.:Nykyisin ylöstempauksen ajankohtaa ja avaruusolentojen maahan saapumista ennustetaan aktiivisesti. Lisäksi monet vanhat ennusteet, joiden päivämäärät ovat siis menneet ohi, selitetään joko merkityskettömiksi tai jos mahdollista, ne siirretään TEOTWAWKI -genreen. Malliesimerkki tästä on Jehovan Todistajien vuosi 1918, jolloin alun perin piti seurata maailmanloppu, mutta joka nykyisin selitetään Jeesuksen näkymättömän läsnäolon alkamisajaksi. Maailmanloppu määritetään näissä kohdissa tavallaan uudestaan. Assimilaatiossa pieleen mennyt maailmanlopun ennustus muuttuu suureksi muutokseksi - joka ääritapauksissa on peräti sellainen että sitä ei voida havaita empiirisesti tai edes arkielämällisesti.
3: Lisäksi kuitenkin maailmanloppuun liittyy nykyisin yhä enemmän tieteellisiä kannanottoja. Fyysikot tutkivat universumin loppuhetkiä, maapallon loppuhistoriaa tutkitaan auringon kautta. Ja ilmaston lämpenemiseen liitetään tuho. Näille tuhoille tyypillistä on se, että oljenkorsi ei riipu siitä uskooko henkilö tieteeseen vai ei.

Maailmanloppuun suhtautuminen on siitä erikoinen asia, että siihen on vaikea suhtautua. Jos ennustus on totta, siihen pitäisi suhtautua vakavasti.
1: Jos uskonnon ennustama maailmanloppu tulee, se vaikuttaa konkreettisesti elämään.
2: Jos ilmastonmuutos on totta, ja suomalainen tuottaa valtavia, muutamien tuhansien tonnien, hiilijalanjälkiä, hän tuhoaa itsensä, muut ihmiset, omat lapsensa ja niin edespäin.
___2.1: Tällöin suhtautumatta jättäminen on eräällä tavalla vakavampi rikos kuin väärä usko, sillä tässä "tuomitaan"/"tuhotaan" myös muita ; Uskovainen voi pelastaa itsensä, eikä ateisti voi hänen pelastustaan murtaa. Ateisti yksilönä joutuu Helvettiin.
___2.2: Monien uskontojen egosentrinen suhtautuminen, jossa esitetään että "Maailmanloppu tulee nopeasti koska Jumala ei salli että ihminen tuhoaa itsensä" -asenne tuntuu todella vastuuttomalta. Toisaalta tämmöinen kikka on myös tehokkaampi vallankäytön väline. Jos uskonto rakentaisi sellaisen normin, että jokainen ateisti tuhoaa kristittyjen pelastuksen, olisi seurauksena vahvempaa totalitarismia.

Loppujen lopuksi ihminen kuitenkin suhtautuu asiaan sen mukaan miten paljon hän luottaa tiedon antavaan tahoon. Jos luotat saarnaajaan, suhtaudut vakavasti hänen sanomisiinsa ja jos et luota häneen, et välitä. Naureskelet vain että "puolen tunnin päästä menee taas yksi deadline". (Kuten minä olen muutaman kerran tehnyt.) Ja jos luotat tiedemaailmaan, suhtaudut ilmastonmuutoksen vakavasti. Kyseessä on siis riskianalyysi, jossa tapahtuma saa jonkun todennäköisyyden ja sen vakavuus suhteutetaan tähän. Tilastollisesti emme voi tehdä asiasta todennäköisyyttä vakuutusyhtiöiden tavalla, koska he arvioivat todennäköisyyksiä tilastolliselta pohjalta : otetut vakuutukset suhteessa tapahtuneet onnettomuudet määrittävät "hinnan" riskiarvioille; Toteutuneita maailmanloppuja ei toistaiseksi ole havaittu. Tämä ei tarkoita että niitä ei voisi lainkaan tulla.

Loppujen lopuksi se, miten mihinkin maailmanloppuun suhtaudutaan, on siis pohjimmiltaan enimmäkseen lähdekriittisyyttä, lähteen luotettavuuden arviointia.