"Barmaid: 'Would it be fair to describe your respective religions as "cults"?'
Jesus: 'No' & Mo: 'Not at all - we know all about cults'
Jesus:"A cult creates sharp distinction between its members and rest of society."
Mo: 'Cult members follow a powerful leader who claims divine authority or is on a special "mission" from "above".'
Jesus: 'Their public and personal behaviour is controlled by the rules of the cult'
Mo: 'And they become dependent on it for both their sense of identity and their view of reality'
("Jesus and Mo", "Cult")
Uskovaisia on monenlaisia. On miltei pakanallista, agnostista, lievää uskonnollisuutta. On fundamentalismia joka yltää jopa kultteihin asti. Uskonnot sitovat ryhmään, suurelta osin samoilla elementeillä. Hyvään uskovaisuuteen itse asiassa vetävät juuri samat elementit, jotka tekevät uskonnoista kultteja. Tämä ei sinällään ole ihme: Asiat jotka saavat mukaan ja innostumaan, voivat saada innostumaan myös liikaa.
Pääasiassa on tietenkin yhdessäolon halu ja tästä luonnollisesti seuraava ryhmäpaine. Kun henkilö julistaa oman ryhmän kanssa, on siinä mukana tietenkin:
1: Mukavaa yhdessäoloa, joka yhdistää ryhmään. Hyvänä asiana tässä on tietenkin se, että ollaan yhteisössä tekemässä asioita yhdessä. Tässä on kuitenkin riskinä se, että ryhmä eriytyy omaan maailmaansa. Ääripäässä on ryhmähenkisyys jota kutsun leikillisesti nimellä "Helvetin Enkelien rakkaus keskuudessaan." Moottoripyöräjengiläinen kun voi mennä saman kerhon kokouksiin ympäri maailmaa ja saada samanmielisiä. He ajattelevat ja auttavat ryhmään kuuluvia, mutta ainakaan mielikuvissa he eivät eivät auta muita. Esimerkikisi toiset moottoripyöräjengit ovat kauhea asia.
2: Toistuvia rukouksia, mantroja ja rituaaleja ja tapoja, jotka iskostuvat. Hyvänä asiana tässä on rauhoittava toimenpide, ja jotain tuttua johon voi sitoa toimensa. Huonona asiana tulevat sitten pakkoajatukset. Mantran toimimisesta tulee eräs itse tehty mielenhallintakeino: Henkilö ei voi edes ajatella negatiivisia asioita uskonnostaan, koska se korvautuu tälläisellä opitulla lauseella.
3: Ääneen tunnustaminen on mukavaa, koska henkilö voi tunnustaa näkemyksensä ääneen. Kun sen sanoo ryhmässä joka ajattelee samoin, saa tukea. Usein erimielisten kanssa toimiminen voi tuottaa stressiä. Kun ei tarvitse kinata, saa rohkeutta. Huonona asiana tässä on se että ääneen sanominen on tehokas tapa muuttaa mieltä. Ääneen todistamiseen kannustaminen ja juuri tietyn sanoman sisäistäminen on tehokas käännytyksen väline. Ja jos kuulut ryhmään, ääneen lausuminen sitoo, ryhmäpaine estää muuttamasta mieltä ja ääneen lausuminen on kuin allekirjoitus tälle.
4: Yhteisön normisto on yhteisen pelisäännön kautta pelaamista. Hyvänä asiana tässä on se, että ihminen sosiaalisena eläimenä kokee perheyttä ja osoittaa olevansa kykenevä sosiaaliseen toimintaan. Ja siitähän esim. seurakunnassa on juuri kysymys. Yhteisö kertoo jos teet jotain väärin, pieneen muutokseen suostuminen kerrallaan ei tunnu paljolta, vaikka niitä tehtäisiin montakin, jolloin "pienistä puroista kasvaa joki." Huonona puolena tässä on se, että joki johtaa helposti dualistiseen ja äärimmäisten ajattelujen suuntaan. Uskonnot muuttuvat joskus kulteiksi, ja tämä vaatii normiston hidasta muuttumista. Sillä yhteisö paitsi seuraa normeja, myös vaikuttaa niiden tulkintaan ja soveltamiseen - jotka taas voivat muokata jopa niitä normeja uusiksi.
Mutta vielä tehokkaampaa on pistää henkilö lisäksi käännytystyöhön kadulle. Sillä siellä hän kohtaa "sekalaisia satunnaisia ohikulkijoita" eli arvaamatonta rypästä toimijoita. Hyvänä asiana on se, että hän kohtaa uusia ihmisiä ja mahdollisesti uusia ajattelutapoja. Kuitenkin huonona puolena on se, että satunnaisuus ja tilanteen arvaamattomuus kiihdyttää erilaisten kontaktien seurauksia; Eräs tehokkaimmista ja tärkeimmistä mielenhallinnan menetelmistä on ennustamattomuus, satunnaiset palkinnot ja rankaisut. Tämä tarkoittaa sitä, että jos vakaumus on jo melko vahva, se muuttuu lähes mahdottomaksi muuttaa koska myötämieliset kohtaamiset tukevat ja ne koetaan omaksi ryhmäksi ja vastustavat taas koetaan "muina" ja ilkeämielisinä ja heidän erimielisyytensä koetaan vakavana hyökkäyksenä. - Sen sijaan ignoraatio, ohi käveleminen on isoissa määrissä toteutuessaan kenties tehokkainta. Ilman responssia syntyy vaivautunutta hiljaisuutta. Sosiaalinen eristäminen on eräs tehokkaimmista ja julmimmista mielenhallintakeinoista.
On kuitenkin syytä muistaa, että uskontojen käännytystoiminta ei yleensä täytä henkisen väkivallan tai aivopesun kriteerejä. Melko tärkeä elementti tässä on se, että he eivät yleensä yritä murtaa toisinajattelijoita tai ketään muutakaan ; Käännytyksen teho ei edes ole erimieliseen kovin hyvä, se pikemminkin johtaa eriytymiseen; Ateistia käännyttäjä on pakottaja, ärsyttäjä.
Sen sijaan (1) epävarmat, (2) maailmankuvaltaan jäsentymättömät, (3) uskonnosta tähän asti eikiinnostuneet tai (4) muutoin herkässä vaiheessa olevat - jota vaihetta elämässä uskovaiset itse kutsuvat nimellä etsikkoaika - sekä (5) uskovaisten jälkeläiset, jotka kasvatetaan uskoon "pienestä pitäen" ovat käytännössä ne joista niihin ylipäätään tulee uusia jäseniä. Kun tilanne menee näin, eikä persoonaa pyritä murtamaan, käy niin että uskonnot korkeintaan vahvistavat - tai peräti jättävät muuttamatta - henkilön valmiita näkemyksiä moraalista. Ero on käytännössä se, että moraalin lähde (ei sisältö) ja universumin alkuperä tulkitaan toisin ja syntyy uusia näkemyksiä kuolemanjälkeisestä elämästä.
Hyvät asiat voivat olla huonoja asioita. Mutta hyvät asiat voivat olla myös hyviä asioita. Ja ne voivat olla samanaikaisesti myös "ei minun asioita".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti