Tieteellinen maailmankuva.

Tämän lukemiseksi kannattaa lukaista juttu päättelymetodologioista ja monista vastauksista sekä tietenkin maailmankuvista.

Tiede on perustelusysteemi, jolla on sisällöllisiä sitoumuksia. Tämä tarkoittaa sitä että (1) päättelyn on peruspremissit. Nämä päätetään ja oletetaan. Samoin päätetään (2)sallitut tutkimustavat ja (3) standardit jotka määrittävät sen, mikä on mielenkiintoinen ja kannattava tutkimusalue.

Näitä voi olla erilaisia. Olennaista on, että jos henkilö valitsee nämä kohdat eri tavalla, hän saa erilaisen systeemin joita ei voida sovittaa yhteen toisenlaisten systeemien kanssa. Toisin sanoen, ollakseen tieteellinen, on käytettävä tieteellistä metodia. Tämä tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että matematiikassa on päätetty omat säännöt, jotka perustuvat esimerkiksi numeroille päätetyille ominaisuuksille. Jos käytät toisia määrittelyjä, saat toisenlaisen systeemin, mutta tämä ei ole matematiikkaa. Sama pätee tietenkin myös sellaisiin asioihin kuin logiikkaan: On olemassa hieman erilaisia loogisia systeemejä: Esimerkiksi intuitionistisessa logiikassa on eri premissit kuin propositiologiikassa, ja näiden seurauksena ¬¬P→P on propositiologiikassa pätevä päätelmä, mutta intuitionistisessa logiikassa se ei ole perusteltu. Kuitenkaan ei voida sanoa että propositiologiikka jotenkin taistelisi intuitionistisen logiikan kanssa. Ne ovat erilaisia. Ja pahin virhe on se, että tekisi propositiologiikassa päätelmiä ja esittäisi niitä intuitionistisen logiikan tuloksina - tai toisin päin. Sama pätee tietenkin myös empiiriseen metodiin.

Mutta tämä ei vielä ole maailmankuva. Maailmankuvassa on metodin lisäksi olennaisena osana, maailmankatsomusosa, jossa määritellään se, miten asioiden tulisi olla ja miten tiedonhankintametodin antamiin tuloksiin tulee suhtautua, sekä kuva siitä onko maailma perimmäiseltä luonteeltaan henkinen tai aineellinen vai mitä. Tieteellä itsellään ei ole maailmankuvaa, se on pelkkä tiedonhankintametodi ja sen soveltaminen. Toki jokaisella tutkijalla on jokin maailmankuva ja maailmankatsomus - jos ei muuta, niin nihilistinen sellainen.

Tiede ei ole maailmankuva, mutta maailmankuva voi kuitenkin olla tieteelinen maailmankuva. (Itse asiassa tieteellisiä maailmankuvia voi olla erilaisia ; Maailmankuva on tieteellinen jos maailmankuvassa olevat tiedonhankintaosa on tieteen tiedonhankintaosa eivätkä sen muutkaan osat sisällä elementtejä jotka olisivat tieteellisen metodin tuottamien tulosten kanssa ristiriidassa. (Tämä ei kuitenkaan tarkoita että näitä ristiriidattomia tulkintoja tulisi laittaa tutkimustuloksiin. Itse asiassa tiede pyrkii "maailmankuvavapauteen", joka tarkoittaa itse asiassa juuri sitä että näitä EI laiteta tutkimuksiin. Tutkimusraportissa keskitytään koejärjestelyyn ja sen toteutukseen ja näin saatuihin tuloksiin sekä siihen ennustaako jokin teoria sen tuloksen vai ei ja miten tämä tulos suhtautuu tähän teoriaan, saako se tieteellisellä metodologialla suoritetuista kokeista tukea vai anomalioita.)

Maailmankatsomus määrittää sitä, mitä meidän tulee tiedoillamme tehdä. Tämän ymmärtäminen on tärkeää, koska tiede on monesti pelkkä apuväline asioiden saavuttamiseen : Tiede keksi radioaktiivisia atomeja tutkimalla ilmiöitä ja ominaisuuksia, joiden avulla voidaan tuottaa energiaa (ydinvoima) tai tuhoamisessa (ydinpommi). Sillä, että nämä ovat mahdollisia, ei vielä itsessään kerro sitä pitääkö Hiroshimaan tiputtaa pommi tai pitääkö pykätä ydinvoimala. Molempia voi kannattaa olematta silti epätieteellinen. (Sen sijaan jos väittää että radioaktiivista säteilyä ei ole, koska se tappaisi ihmisiä, ei kannata tieteellistä maailmankuvaa.) Toinen olennainen kysymys maailmankuvassa on se, että maailmankuvan maailmankatsomusosassa on elementtejä, jotka eivät ole maailmankatsomuskysymyksiä. Ja tieteellisessäkin maailmankatsomuksessa on näitä elementtejä, joita ei voida tieteellisesti todistaa; Maailmankatsomusosa on ought -kysymys ja metodologian tuottamat tulokset ovat is -kysymykseen vastaavia. Tieteen tulosten pitäisi olla mukana ja tieteen tulosten ja teorioiden muutosten pitääkin heijastua tieteelliseen maailmankatsomukseen, mutta kuitenkin pitäisi muistaa että tiede on is ei ought -kysymys. Jos tämän unohtaa, tekee virheen. Samoin kuin tekee sen virheen että väittää maailmankuvaansa tieteelliseksi samalla kun kuitenkin hylkää tieteen hyväksymillä metodeilla syntyneet ja testatut teoriat ja niiden pohjalta tehdyt tutkimusohjelmat ja näiden tutkimusohjelmien tulokset vain siksi että ne eivät sovi omaan maailmankatsomukseen.

Lisäksi keskenään ristiriitaiset tulkinnat voivat molemmat olla aivan yhtä tieteellien maailmankuvan mukaisia - tosin jos ja vain jos tietyt ehdot toteutuvat.

Valotan tätä pomppaamalla Hare Krishnojen oppaan ääreen. His Divine Grace eli lyhyesti ja mukavasti A. C. Bhaktivedanta Swami Prabhupāda on kirjannut kirjaan "Ajaton viisaus" kohdan, jossa hän perustelee uskonnon tieteelliseksi siten, että hän pyytää katsomaan uskonnon määritelmän sanakirjasta. Siellä puhutaan siitä kuinka uskossa käsitellään Jumalan olemassaoloa. Tämän jälkeen hän sanoo että normaali ihminen vain luulee että tiede ja usko olisivat erillisiä saarekkeita: Hän jatkaa että ajatus siitä että Jumalaa ei ole ei ei ole tieteellisesti testattava väite, joten tämä on epätieteellistä. Tämä sitten tarkoittaa tietysti sitä, että uskonto on tieteellistä, ne ovat ikään kuin sama asia. Tosiasiassa tässä kuitenkin käy niin, että unohdetaan että tiede on pohjimmiltaan tiedonhankintametodi. Tämä tarkoittaa sitä että esimerkiksi empiriassa harrastettu metodologinen naturalismi ei suinkaan ota kantaa eiempiirisiin asioihin: Se tekee sen aivan yhtä paljon, kuin matematiikassa käsitellään kaikkea sellaista joka ei ole matemaattisesti käsiteltävää. (Eli ei käsitellä lainkaan.) Empiirisessä tutkimuksessa ei siksi oteta kantaa siihen, onko maailmassa eihavaittavia asioita. Sen kannanotto on ainoastaan se, että jos on, niitä ei voida empiirisesti selvittää. Empiriahan ei sinänsä rajoitu fysiikkaaliseen maailmaan: Siinä missä positivismissa vaadittiin havaittavuutta, sitä että kohdetta voidaan tarkastella, ja fallibilismissa riittää että havaintojen kautta näkemys voitaisiin kumota, jolloin itse asiaa ei tarvitse havaita, vaan voidaan tarkkailla merkkejä joita kumottavan asian pitäisi ja ei pitäisi tuottaa. Ja esimerkiksi Jumala voisi ilmoittaa olemassaolostaan pilvissä, ja Hän olisi silloin havaittava siinä missä karhutkin. Jumalaa käsitellään usein metafyysisesti koska siihen ollaan sovellettu selitystä, joka piilottaa sen empiiriseltä käsittelyltä. Tämä tarkoittaa sitä, että Jumala on ristiriidaton tieteen kanssa, mutta tiede ei voi vastata kysymykseen tälläisestä metafyysisestä Jumalasta joka on vaikutusmenetelmineen empirian ulkopuolella. Tämä tarkoittaa sitä että "His Divine Gracen" kanssa väitellessä voitaisiin väittää että "Uskonto käsittelee Jumalaa, Jumala ei ole tieteellisesti testattavissa, joten uskonto on epätiedettä, joten sinunkin käyttämälläsi logiikalla ateismin pitäisi sitten olla tieteellistä.."

Tässä mukaan astuu olennaisesti Nicolas Rescher. Hänen tärkein huomionsahan oli se, että voidaan aina törmätä tilanteeseen, aineisto selittyy eri selityksillä, jotka ovat keskenään ristiriitaisia ; Ne molemmat eivät voi olla tosia samanaikaisesti. Mutta jotka ovat kuitenkin sellaisia että ei ole mitään keinoa selvittää kumpi niistä on oikeassa ja kumpi väärässä. Tämä tarkoittaa sitä että vaikka käytettäisiin samaa perustelumetodologiaa, voidaan joutua tälläiseen tilanteeseen. Tällöin on mahdollista tulkita asioita eri tavoin. Tällöin molempia voidaan kannattaa, eikä voida sanoa että toinen olisi silti pakko hylätä. Yksilö joutuu toki valitsemaan, mutta tämä ei ole tieteen metodologian vaan maailmankuvan maailmankatsomusosan tekemä valinta. Tosin tällöinkin on kiinnitettävä huomiota siihen, mistä puhutaan. Jos esimerkiksi on teoria, jolla on jokin rakenne ja se ennustaa asioita, se on niiltä osin hyvä teoria. Näin esimerkiksi evoluutioteoria on tutkittavissa oleva teoria. Se tarkoittaa sitä että jos haluat edustaa tieteellistä maailmankuvaa et voi hylätä evoluutiota, mutta sen sijaan saat valita onko evoluutio teististä evoluutiota, eli sellaista jota Jumala ohjaa, vai ohjaamatonta ja puhtaasti fysikaalista. Tässä valinnassa on kaksi noodia:
1: Puhtaaseen fysikkaan uskomisen etuna on se, että Jumala ei ole suoraan poisrajattu -ainoastaan eihavaittavat Jumalat ovat. Näin fysiikkaan uskova voikin joutua muuttamaan kantaansa. Sen etuna on siis se, että Jumala voi ilmestyä kuin Loch Nessin hirviä kryptozoologiaa kritisoivalle.
2: Teistisen näkemyksen etu taas on siinä, että jos saadaan havaintoja esimerkiksi Jumalasta, tämä on ikään kuin kryptozoologi joka yht'äkkiä löytääkin Loch Nessin hirviöstä populaation, ja hän voi tutkia tämän jälkeen sitä empiirisesti aivan kuten vaikkapa leijonien elintapoja tutkitaan.

Eli voidaan sanoa että jos kannatetaan tieteellistä maailmankuvaa, käy seuraavasti: Jos Jeesus laskeutuu huomenna taivaasta siten että se voidaan havaita kaukoputkilla ja Jeesus saadaan vaikka vaakaan, tämä kiistatta kumoaa ateistisen tulkinnan empiriasta - ateistin ainoiksi mahdollisuudeksi jää tällöin joko (1)kääntyminen teismiin tai (2)metodologiseen naturalismiin pohjautuvan tiedonhankintametodin hylkääminen. Ja samoin jos jonkun uskonto väittää että Jumala ei luo evoluutiolla, sen jäsenille jää nykytiedemaailmassa samankaltaiset roolit. Se voi vain joko kääntyä ja kannattaa empiiristä metodia tai sitten sanoa että eli luota tieteelliseen metodiin. Mutta niin kauan kuin tälläistä kriittistä testiä ei ole toteutettu, sekä teismi että ateismi ovat mahdollisia, mutta eivät perusteltuja. Toki tiedämme että jompi kumpi niistä on tosi (olemassaolo on siitä erikoinen että sen käytetyjen määrittelyjen mukaan ei ole puolikasta olemassaoloa), ja että toinen on tieteellistä ajattelua käyttäen väärin (olemassaolo on tiedonhankinnassamme määritelty siten että jos jokin on olemassa se ei voi olla eiolemassa ja jos jokin on eiolemassa se ei ole olemassa.) mutta emme voi siltikään nykytiedoillamme ja menetelmillämme sanoa kumpi pitää paikkaansa, joten olisi väärin sanoa että asia olisi jotenkin tieteellisesti ratkaistu ~ Jotta kysymys "Onko yliluonnollista tai Jumalaa olemassa, vai onko fysikaalinen todellisuus kaikki?" olisi tieteellinen, tämä testi tulisi sekä voida tehdä että se myös olisi tehty.

Tosin tällä hetkellä se ei taida olla mahdollista erottaa onko teistinen evoluutio vai fysikalistinen evoluutio parempi, koska voidaan korkeintaan -jos sitäkään- osoittaa että evoluutio tuottaa jotain niin monimutkaista kuin X todennäköisyydellä, mutta ollakseen parempi, pitäisi teismin pystyä osoittamaan että Jumala sekä on olemassa että kykenee tuottamaan jotain niin monimutkaista kuin X todennäköisemmin. Käsittääkseni Jumalan "monimutkaisuus" eli olemassaolon mahdollisuus ja kyvyt, voivat olla joko pieniä tai suuria - olennaista on että ne ovat tuntemattomia, joten arviointia siitä kumpi vaihtoehto on parempi ei yksinkertaisesti voida tehdä. Päätelmä riippuu olennaisesti siitä että saadaan Jumalan toimivuudelle arvio, ja nämä lukemat eivät ainakaan toistaiseksi perustu tieteelliseen tutkimukseen. Ja lisäksi, vaikka metodi olisi olemassa, olennaista on että koe myös tehdään. Kuitenkaan evoluutiossa sinällään ei oteta kantaa Jumalan olemassaoloon, eikä teististä tulkintaa kielletä ; Se ei ole ateismia. Esimerkiksi Kenneth Miller joka oli Doverin oikeudenkäynnissä evoluutioteorian asiantuntijan ominaisuudessa, uskoo Jumalan olevan olemassa. Hän vain ei väitä että se olisi tieteellisesti perusteltavissa, joten hän ei yritä muokata tiedemaailmaa tällä näkemyksellä. Ontologinen naturalismi kun eroaa metodologisesta naturalismista siten että ontologisessa naturalismissa on maailmankuvaosa jonka mukaan mukaan on vain asioita jotka voidaan selvittää empiirisillä menetelmillä, ja metodologisessa naturalismissa on pelkkä metodi, joka sanoo että empirialla, havainnoilla, mittauksilla ja kokeilla voidaan löytää säännönmukaisuuksia ja tunnistaa satunnaisia elementtejä niiden matemaattisten ominaisuuksien vuoksi, ja että näiden löytäminen kertoo jotain ympäröivästä maailmastamme. Metodologinen ei siis väitä että yliluonnollista ja eifysikaalista ja eihavaittavaa taikuutta ei ole, se vain yrittää selittää asiat ilman sitä, koska empiirinen käsittely pystyy tälläiseen yhtä hyvin kuin matematiikassa voidaan käsitellä ei matematiikan käsittelyalueen piirissä olevia asioita. (Matemaatikko joka väittää käsittelevänsä "epämatemaattisia einumeroita" matemaattisesti ei ole matemaattinen, ainoastaan väittää olevansa.)

On hyvä huomata, että jos ruvetaan puhumaan tieteen metodien ulkopuolisista alueista, ei enää puhuta tieteestä vaan:
1: Jostain muusta tiedonhankintametodista. Tällöin voidaan sanoa että "minä uskon tieteeseen" eikä toinen voi tehdä asialle mitään. Hän on ikään kuin katsomassa maailmaan toisenlaisella tavalla. Silloin hän sanoo vain että hän ei kannata tiedettä, ei luota siihen. Koska hänelläkin on jokin tiedonhankintametodi - muutenhan hänellä ei ole mitään tietoa tai perustelua vaan mielipiteitä - hän ei selviä yhtään tiedettä kannattavaa paremmin. Hän joutuu ottamaan sitoumuksia, ne ovat vain erilaisia kuin tieteen valitsemat - muutenhan hänen ei tarvitsisi kritisoida ja vastustaa tieteen metodeja, ja ilman erimielisyyttä ei ole tarvetta asioiden ratkomiseen vaan korkeintaan pelkkää samanmielisyyden ilmaisemista. Jos metodiosa on erilainen kuin tieteen, kyseessä on silloin pakotetusti epätieteellinen maailmankuva. Erossa ei kuitenkaan ole pohjimmiltaan kyse siitä "mikä on Totta" vaan siitä että tieteeksi ei voida väittää mitään mikä ei noudata tieteen metodologisia sitoumuksia. Ja jos maailmankuvan metodiosa ei noudata tieteen metodiosaa, ei voi sanoa että maailmankuva olisi tieteellinen maailmankuva.
2: Maailmankuvan maailmankatsomusosasta. Tällöin kyseessä on pelkkä valtapeli. ~ "Kyse ei ole tiedesodasta vaan kulttuurisodasta". Esimerkiksi jos vihaat "ontologisen naturalismin" tulkintaa, et voi vain "kumota sitä" väittämällä että esimerkiksi evoluutioteoriassa on pakotettuna tälläinen maailmankuvan maailmankatsomusosa, joka esimerkiksi haittaa moraaliamme. Koska jos teet olet väärässä. Evoluutikolla eli evoluutioteoriaa käyttävällä tutkijalla on varmasti maailmankuva. Se voi olla jopa ontologinen materialismi, ja tämä voi olla jopa yleistä. Ja he saattavat jopa valita tutkimuksen lähtökohdat tämän mukaan. Mutta tämä ei tarkoita sitä että evoluutiotutkimus ei noudattaisi tieteellistä metodia, kunhan tutkimukset on tehty kuten pitää. Voi olla että kannatat toista tulkintaan, kuten Jumalan ohjaamaa evoluutiota. Sekin on mahdollinen, mutta jos kysymys evoluutiosta tiivistyy "ateismi vai teismi" -kysymykseen, koko asia on tieteellinen jos ja vain jos tieteen metodeilla voidaan objektiivisesti tuottaa ero = Tuottaa koe, jonka jokin osa sanoisi "tuo tulos - ateismi on todennäköisempi ; toinen tulos - teismi on todennäköisempi". Ilman tätä kyseessä on pelkkä kulttuurillinen valtapeli, jossa vastakkain ovat maailmankuvan maailmankatsomusosat, eikä itse asiassa lainkaan se tieteen metodologiaosa - josta tieteenteossa oli kyse. Silloin et voi moittia evoluutiotutkijoita, etkä toisaalta myöskään väittää että heidän maailmankuvansa maailmankatsomusosa olisi jotenkin kriisissä tai väärässä, koska tämä on vallankäytöllinen pyrkimys joka ei tähtää tieteeseen vaan siihen että et pidä siitä että jollakulla on erilainen maailmankatsomus.

Ei siis toisin sanoen vain voida sekoittaa maailmankatsomusosaa ja metodologista osaa ja vaihtaa niiden välillä vain siksi että maailmankuvissa on aina molemmat elementit. Sillä kun puhutaan tieteestä, sen sisällä voi olla erilaisia maailmankatsomusosia. Objektiivisuus tarkoittaa sitä että tämä osa pyritään pitämään poissa tutkimuksista. Jos jokin tulkinta riippuu maailmankatsomusosasta, se on huonoa tiedettä.