Jared Diamond argumentoi kirjassaan "Tykit, taudit ja teräs" siitä, että kotieläinten domestikaatiossa pätee Anna Karenina -periaate. Tällä hän tarkoittaa sitä että eläinten ominaisuuksien on oltava tietynlaisia, jotta sitä voidaan alkaa kesyttämään. Siksi kotieläimet ovat monilta piirteiltään samanlaisia (eivät toki keskenään identtisiä). Idean tähän hän otti Leo Tolstoilta, joka kirjoitti kirjassaan "Anna Karenina" seuraavasti: "Kaikki onnelliset perheet ovat toistensa kaltaisia; jokainen onneton perhe on onneton omalla tavallaan." Perheissäkin kun on monen asian natsattava, jotta suhde toimisi ja siksi perhe voi myös sortua monella eri tavalla. (Onnelliset perheet eivät tietenkään ole identtisiä, mutta niissä on paljon samanlaisuutta. Onneton perhe taas voi johtua siitä että toinen juo, lyö, uhraa perheen työn edelle, sosialisoi perheensä eikä käy töissä ja köyhtyy. Toisissa onnettomissa perheissä riidellään liikaa ja toisissa riitaa vältetään väkisin ja ristiriidat eivät purkaudu..)
Hieman sama asia koskee myös tiedettä. Demarkaatio -ongelma, eli tieteen rajojen tarkka määrittäminen, on toistaiseksi aihe, josta kiistellään. Silti mitä tahansa ei oteta kenestäkään demarkaatiofilosofista tieteeksi. On selvää että jotkut asiat ovat tiedettä ja toiset ovat epätiedettä. Kuitenkin ongelmallisin ei ole valkoinen ja musta. Eläinsadut ovat käytännössä miltei kaikista epätiedettä. Pseudotieteillä on tyypillisesti joitain tieteen piirteitä ja ne väittävät tältä pohjalta olevansa tieteellisiä. Niiden ainut yhteinen piirre on kuitenkin se, että ne väittävät olevansa tieteellisiä vaikka eivät ole. Muilta osin niillä ei ole pakotettua piirrettä. Ne kuitenkin yleensä yrittävät käyttää (1)tieteellistä tai siltä näyttävää notaatiota ja kielenkäyttöä, (2) vedota tutkimuksiin ja niin edespäin. Loppujen lopuksi tästä syntyy tilanne, jossa "Jokainen tiede on tieteellinen samalla tavalla, mutta jokainen epätiede on epätiedettä omalla tavallaan.":
1: Rokotevastustajat ovat kiistatta itseäänkorjaavia: Aluksi se väitti että rokotteissa vaarallisia ovat niissä olevat pienet määrät elohopeaa, jonka jälkeen vannottiin tiomersaalin vaarallisuuden nimeen. Ja nyt kun tämä on osoitettu sekä harmittomaksi että on korvattu rokotteilla joissa ei ole tiomersaalia, ne esittävät että "rokotteissa jokin on vaarallista". Selvästi se ei kuitenkaan ole itsekriittistä: Mikään mahti maailmassa ei lopeta sitä, koska sen pohjimmainen tavoite on kritisoida länsimaista lääketiedettä. Se vastustaa rokotteita itsessään, ja valitsee mitä vain "mahdollista" jotta saa kritisoida niitä.
2: Edgar Caycen esittämä teoria pyramidien rakentamisesta taas ei ole muuttunut ajan mukaan. Hänen mukaansa atlantislaiset rakensivat pyramidit telepaattisesti, ajatuksen voimalla. Hänestä se, että arkeologit eivät ole riittävän hyvin selittäneet pyramidien syntyyn tarkoittaa sitä että hänen "vaihtoehtoinen teoriansa" täytyy olla hyvä. Vaihtoehtojahan ei ole, joten toisen huonous on toisen voima. Lisäksi Caycen teoria rakentuu sen varaan että uskoo että hänen transsissa saamansa viestit ovat ylipäätään perusteltuja tiedonhankintamenetelmänä.
3: Erich von Däniken taas uskoo että muinaiset tarinat ja uskontojen kertomukset kertovat avaruusolennoista. Hän yhdistää myös Nazcan linjat avaruusalusten laskeutumispaikoiksi ja piirretyt kuvat kertovat avaruuden vierailijoista. Hän käyttää suuremmalti osin historiallista aineistoa ja tulkitsee niitä. Transseihin tiedonhankintamenetelmänä, telepatiaan tai edes taikuuteen tai yliluonnolliseen ei tarvitse uskoa, ja teknologiaselityshän rakentamisen takana on muutenkin. Tähän saadaan jopa tutkimusta, kun kaivauksista etsitään asioita jotka sitten tulkitaan avaruusolennoiksi. Avaruusolennot eivät vain selityksenä ole tieteellisiä.
Luetteloa erilaisuuksista ja samanlaisuuksista voisi jatkaa lähes loputtomiin.
Lisäksi pseudotieteet muuttuvat ajan suhteen: Esimerkiksi kreationismissa perusteltiin Raamattua ja yritettiin näin saada kristinuskosta tiedettä. Siinä oli tiukkoja kannanottoja esimerkiksi siitä että minkä ikäinen maa ja universumi ovat. Sen ongelma oli se, että se joutui taistelemaan lähes kaikkea tiedettä vastaan. Universumin ikää käsittelevästä fysiikasta geologian ajoitusmenetelmiin ja niin edes päin. Intelligent Design taas poisti nämä tiedemaailmaa vastaan olevat elementit. Lopputuloksena jäljelle ei jäänyt mitään selviä kannanottoja. Eräältä kannalta ajatellen ID on parempaa kuin kreationismi, koska kreationismin konsilienssi on miinusmerkkistä: Joudutaan korvaamaan ja poistamaan valtaisa määrä tieteen teorioita ennen kuin se saadaan hyväksyttäväksi. Toisaalta kreationismi taas on vahvempi kuin tämä "Älykäs Suunnittelu", koska siihen sisältyy selvästi ennusteita, joita tämä ei tee. Siihenhän kuuluu olennaisena juuri niitä kannanottoja siihen mitä löydetään. On löydettävä todisteita että maa ja universumi ovat nuoria ja niin edes päin. (ID on siis omalla tavallaan heikompi kuin von Dänikenin avaruusolentojen käsittely, koska Dänikenin tutkimusohjelman mukaan avaruusolentojen luonteen ja teknologian ja muun vastaavan tutkiminen ei ole mahdotonta. Sen kautta voitaisiin teoriassa saada tietoa vaikka mistä asioista. Sen ainut ongelma on, että se on toistaiseksi jäänyt subjektiivisiin tarinoiden tulkitsemiseen, joka on hienostuneimmillaan postmodernistista tarinantulkintaa.)
Mutta kuitenkin yleisesti ottaen voidaan sanoa että yksi tärkeimmistä tieteen kriteereistä on juuri tämä monisäikeisyys. On oltava monta juttua jotka kohtaavat. Ja loppupeleissä kun tiede on autonominen kokonaisuus; Tiedemaailma itse päättää mikä on tiedettä ja mikä ei ; Kenties kriittisin testi koskeekin juuri konsilienssiä. Ei niinkään ajatuksena jossa etsitään ristiriitoja tai ristiriidattomuutta. Tässä näkemyksessä korostuu se, minkä teorioiden ja tutkimusohjelmien kanssa teorioilla on yhteistyötä: Jos jotain teoriaa käytetään geologiassa ja historiassa, se on vahva. Tämä johtuu siitä että tiedemaailman näkemys voidaan nähdä Duhemin-Quinen teesin tapaan käsiteverkkona, jossa pienin yksikkö on teoria. Se, jonka muuttaminen vaikuttaa paljon kokonaisuuteen on parempi kuin se joka sopii verkkoon vain löyhästi. Karkeasti sanoen jos jokin käsite on tieteen kannalta "tutkimuksellisesti vähän sovelluksia omaava", ja sitä "käytetään vähän eri tieteiden alueella" se on turha. Teoria, joka ei tuota erilaisia tutkimustapoja eikä se ole rakentamassa muita teorioita niiden avulla (joka on aivan eri asia kuin "olla ristiriidaton kokonaisuuden kanssa".) on , jos ei suorastaan "extraordinary", surkea tai huono niin ainakin heiveröinen, heikko ja hedelmätön.
Karkeasti tämän voisi kuvata sillä, että tavallaan jopa appiukkoni "cool" autossa oleva GPS -suunnistuslaite osoittaa kuinka suhteellisuusteoria on tieteellisempi kuin Jumala: Sen olemassaolo ei toki ole Jumalaa vastaan, eikä Jumala ole ristiriidassa sen kanssa. Kuitenkin suhteellisuusteoria mahdollistaa koko apparaatin olemassaolon: GPS -paikannuksessa kun tarvitaan suhteellisuusteorian ennusteita: Esimerkiksi Newtonin mekaniikka tuottaisi eroja, eikä suunnistus onnistuisi. Esimerkiksi "Ajan lyhyt historia" kun kertoo miten GPS -paikannuksessa ja satelliittien toiminnassa joudutaan käyttämään suhteellisuusteorian tuottamia korjauksia. On siis aivan eri asia olla "arationaalinen", eli "eiristiriidassa oleva kannanotto", kuin aidosti kehittää toimintaa ja tuottaa sovelluksia.
Ja tämän konkreettisestikin vaikuttavan eron vuoksi konsilienssi merkitsee valtavasti, olematta silti mitään "pelkkää valtapeliä".
Kenties tämä on syy, miksi konsilienssiin vetoaminen ei koskaan kuulu pseudotieteiden toimintatapoihin. Ne päin vastoin vetoavat tyypillisesti siihen miten tiedemaailma vainoaa. (Mikä ei ole periaatteessa edes mahdollista koska tiedemaailma on autonominen kerho. Postmodernismissakin käsitellään erilaisia tulkintatapoja. Se tarkoittaa karkeasti sitä että senkin piirissä puhutaan siitä että samat havainnot tuottavat eri tulkintaverkoissa eri tuloksia. Mutta tämäkin tarkoittaa likimain sitä että kristinusko ei ole islaminuskoa, vaikka niissä onkin samanlaisia osia. Ne molemmat ovat uskontoja, erilaisia uskontoja. Eri uskontoja. Eikä voida sanoa onko toinen uskonto parempi uskonto kuin toinen.) Se johtuu siitä, että pseudotieteiden on vaikein täyttää tätä kriteeriä. Se johtuu siitä että konsilienssi ei niinkään ole piirre, vaan seuraus siitä että usea piirre "natsaa". Konsilienssi on siksi hyvä "pseudotieteeksi diagnosoinnin" väline. Sen ainut heikkous on "nousevat paradigmat", eli sellaiset tutkimusohjelmat jotka ovat uusia, mutta hyviä. Kuitenkaan pseudotieteilijä tai uuden paradigman kannattaja ei voi vedota tähän, koska loppujen lopuksi paradigmaa ei voida tunnistaa etukäteen. Se tunnistetaan aina jälkikäteen. Siksi esimerkiksi Einstein ei kiertänyt sitä valtavaa kritiikkiä - jonka jokainen nouseva paradigma kuten pseudotiedekin kohtaa - sanomalla että hänen näkemyksensä oli niin uusi ja nousevan hyvä. Sen sijaan hän vastasi kritiikkiin ja teki hänen teoriansa kannalta itsekriittisiä tutkimuksia, esimerkiksi auringonpimennysten yhteydessä tehdyn tutkimuksen jossa paljastui että hänen teoriansa ennusti asioita, joita vanha teoria ei ennustanut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti