"Se ei johtunut siitä, että heillä ei olisi tunteneet kiinnostusta ympäröivää maailmaa kohtaan. Päinvastoin, heillä oli syvällinen, henkilökohtainen ja intohimoinen suhtautumistapa maailmaan, mutta sen sijaan, että he olisivat kysyneet: "Miksi olemme täällä?" he kysyivät "Sataako ennen sadonkorjuuaikaa?" Joku filosofi saattaa kauhistella tälläistä henkisen kunnianhimon puutetta, mutta ainoastaan siinä tapauksessa, että hän oli aivan varma siitä, mistä saa seuraavan ateriansa."
(Terry Pratchett, "Carpe Jugulum")
Filosofiassa tavataan hyväksyä erilaisia ajatuksia. Tämä on hyvä asia. Kun on eri näkemyksiä, niistä voidaan kiistellä ja vertailla. Liian usein tämä tarkoittaa sitä, että henkilö tekee metafyysisen kannanoton ja puolustaa sitä, jolloin filosofia ei olekaan enää avaava tie, vaan jotain jota käytetään omaan näkemykseen lukittautumiseen. Tämä on yksi ongelma, mutta ei välttämättä vakavaa. Eri maailmankuvat kehittyvät. Ne ovat erilaisia, mutta ne kaikki voivat olla hyviä. (Oikeassa niistä voi tietysti olla vain yksi, mutta valitettavasti Totuus ei luonteensa vuoksi ole avomielistä, vaan poissulkevaa.)
Usein kuitenkin esitetään erikoisempia skenaarioita, joita kutsun hieman epäkunnioittavasti haihatteluksi ; haihattelija ei edes sovella uskomaansa elämäänsä tai toimiinsa. Tämä vaatii mielestäni aivan oma luokkansa, koska siinä missä uskonnossa saatetaan uskoa mitä eriskummallisempia väitteitä UFOista tai esi-isien hengistä tai jumalista, he kuitenkin jollain lailla seuraavat uskontoaan elämässään. Haihattelussa sen sijaan voidaan aivan vakavasti miettiä sellaisiakin kysymyksiä että "Mitä jos avaruusolennot ovat vääristäneet ajatuksesi tavalla josta et voi sitä tietää?" Tällöin puhuja ei useinkaan tarkoita sitä että hän vakavasti väittäisi että näin todella olisi tapahunut, tai että tämä olisi uskottavaa. (Kuten joskus kuulee puhuttavan.) Nämä ovat ajatusleikkejä, joilla pohditaan esimerkiksi sitä, miksi ylipäätään luotamme aisteihimme ja havaintoihimme. Tieteellisesti ajatellen ajatusleikki on tosiasioita koskeva ja käsittelevä väite vasta jos tätä voitaisiin koetella. Muutoin se on otettava muunlaisena: Sillä ei kumota olemassaolevia teorioita tai kehitetä tiedettä. Sillä mietitään muita asioita. Nämäkään eivät ole välttämättä niin huonoja mietintöjä.
Tietenkin jos ajatellaan käytännöllisesti, on hieman hauskaa että henkilö ensin kertoo kuinka aistimme voivat olla epävarmoja, ja sitten hän seuraavaksi menee kahvilaan ja olettaa systeemien toimivan tietyllä tavalla. Töiden jälkeen hän menee autokorjaamoon ja olettaa että asiantuntevan mekaanikon käytöllä on merkitystä. Ja valittaa jos palkka ei tule ajoissa tilille. Osa ihmisistä on käytännöllisempiä. He noudattavat sitä samaa ajatusta, mitä voisi kuvata piispalla; Meillä on hurskas piispa, joka luottaa Jumalaan. Hän uskoo että Jumala varjelee häntä. Mutta hän kuitenkin katsoo oikealle ja vasemmalle ennen kuin kävelee tien yli. Hän uskoo että Jumala voittaa sairaudet, mutta kun hän sairastuu, hän ei mene papin luo vaan lääkärin luo. Hän uskoo että Jeesus auttaa arkielämässä, mutta hän silti tiskaa omat astiansa.
Käytännölliseltä tasolta ajatellen tilanne on se, että Jumalista tai tietoisuudesta kinastelu ei merkitsisi oikeastaan mitään: Jos aivojani valloittavat avaruusolennot ovat ovelia, en voi tehdä asialle mitään. Jos Jumala on, tai Hän ei ole, asiantila ei muutu vaikka kirjoittaisin kymmenen kirjaa siitä onko tuonpuoleista olemassa vai eikö ole, ei ratkaisuni muuta kaupassakäyntiä, ruoanlaittoa tai muita toimenpiteitä. Taikauskolla ja olemattomien asioiden miettimisillä ja selvittämättömillä kysymyksillä ei ole vaikutusta elämässä.
Sitten tulee "paitsi että".
Haihattelullakin on vaiktuuksia:
1: Kuvitellaan että on täysin väärässä oleva uskonnollinen näkemys (jos olet kristitty, ota vaikka Rauni-Leena Luukanen-Kilden jutut tai jos olet Luukanen-Kilden kannattaja ota sitten vaikka skientologia. Tai mikä vain, valinnanvaraa löytyy. Varmasti keksit jonkun uskonnon joka tuntuu sinusta lähtökohdiltaan täysin naurettavalta, mutta jolla silti on seuraajia. Kas, se ei ollutkaan niin kovin vaikeaa..) Jos ottaa tämän uskonnon ohjenuorakseen ja seuraa tämän oppeja, syntyy vaikutuksia. Syy on siinä että uskonnot ovat aina myös konkreettisia ihmisten instituutioita, jotka muuttavat toimintaa ; Valinnalla selvästi on vaikutuksia. Tosin uskonnon vaikutukset ovat vaikutuksia "Jumalan olemassaolosta riippumatta". Jopa em. uskonnon rukouksissa auttavan placebon ja hyvän mielen teho tulee siitä että uskotaan, ei niinkään siitä onko uskon kohde olemassa muuallakin kuin uskovien mielissä.
2: Ja vaikka avaruusolennoista oltaisiin mitä mieltä tahansa, niin silti tietoisuuden kysymysten ratkaiseminen voi vaikuttaa ; Voidaan havaita että ihmiset ajattelevat lajinomaisesti väärin, esimerkiksi ylihavaitsevat kasvoja, tällä saadaan muutosta omaan elämään ja muuttaa maailmanhistoriaa - jos tieto otetaan manipulointitarkoituksissa käyttöön ja saadaan vaikka aseistettua kiivas uskovaisten joukko. Ja tässä kohden on muistettava, että voidakseen vastata kysymykseen, sen joutuu ensin jollain tavoin määrittelemään ja kysymään. Siksi on hyvä kysyä: Turhat kysymykset ovat vain turhia kysymyksiä ja hyvät kysymykset tuottavat oikeasti tietoa. Emmekä useimmiten osaa heti erottaa kumpaa luokkaa jokin kysymys on. (Sitten on tietysti vääriä näkemyksiä, joiden tukemiseksi kysytään kysymyksiä ja joissa pysytään senkin jälkeen kun ne kysymykset on osoitettu vääriksi. Ja niitä jotka kuluttavat konkreettisesti aikaansa kysymyksiin jotka on osoitettu turhiksi. Tällöin niistäkin on haittaa.)
Sen sijaan voidaan kysyä että jos asia ei vaikuta omassa elämässä eikä kysymyksen saada ratkaisua, voidaan kysyä onko se sitten aivan turhaa. Jos siitä ei saa abstraktia tietoa, eikä konkreettisia vaikutuksia maailmaan, niin mitä ihmettä sillä tekee?
Voinen lainata tähän Karl Popperia:
"Filosofisten koulukuntien rappeutuminen on puolestaan seurausta virheellisestä uskomuksesta, että on mahdollista filosofioida ilman, että on pakko filosofoida filosofian ulkopuolisista asioista.. Aitojen filosofioiden juuret ovat aina filosofian ulkopuolella, ja ne kuolevat jos juuret lahoavat. Juuret unohtuvat helposti filosofeilta, jotka tutkivat filosofiaa sen sijaan että ei-filosofisten ongelmien paine pakottaa heidät filosofiaan."
Toisin sanoen, kokeilemalla tiedon rajoja selvitetään missä on pätevä ja eipätevä. Voimme "oppia virheistä". Itse asiassa, kun esimerkiksi induktion ongelma otetaan huomioon, on kyseenalaista, voimmeko oppia mistään muusta. Tietenkään tämä ei tarkoita että kaikki olisi hyvää filosofiointia. Kysymys on oikeastaan siitä, mistä kirjoitin aikaisemmin. Pitäisi olla niin optimisti ja jääräpäinen, että jaksaa tunkea läpi harmaan kiven, mutta ei niin jääräpäinen ja optimisti että päätyy hakkaamaan päätään rikki peruskallioon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti