"We only have to dance! / Do dummies fall the trance?"
(Nightcore, "Dam Dadi Do")
Käpyrauhasen sijainti syvällä aivoissa on perinteisesti herättänyt paljon filosofista kiinnostusta, jonka kautta siihen on liitetty erilaisia myyttisiä, taikauskoisia ja metafyysisiä teorioita:
1: Descartes piti sitä sielun valtaistuimena; Hän perusteli tämän sillä että siihen aikaan sille ei tiedetty toimintoa. Siksi Descartes ajatteli että käpyrauhasen toiminto liittyy sieluun. Tämä on sinänsä erikoinen, eikä ainakaan kovin empiirinen, perustelu, että hän ei suinkaan osoittanut että elin todella toimisi sielun kautta.
2: New Agessa elää uskomus jonka mukaan käpyrauhanen on surkastunut "kolmas silmä", joka liittyy paranormaaleihin psyykkisiin kykyihin kuten telepatiaan. He perustelevat tämän sillä että sikiönkehityksessä tapahtuva käpyrauhasessa tapahtuvan kuroutuminen muistuttaa silmän syntyä. Tämä ei ole sinällään mikään ihme, koska tuatarojen päälaella oleva kolmas silmä, joka aistii vain valoa, on sen kanssa homologisia, ne syntyvät samasta rakenteesta.
3: Hindulaisuuden ja joogan ystävät ovat liittäneet käpyrauhasen otsachakraan ; Vaikka chakrojen keskittymäpisteet eivät välttämättä liity konkreettisiin elimiin, osa spiritualisteista pitää yhteneväisyyttä todisteena siitä että käpylisäke toimintoineen on tunnettu ennen. Se on liitetty myös unien näkemiseen, ja tajuntaan. Tätä faktaa ovat sitten tulkinneet sekä "fyysiseen tietoisuuteen" että "henkiseen tietoisuuteen" luottavat. Kuitenkaan tätä ei voida pitää aitona ennusteena, koska tietyn konkreettisen elimen löytäminen ja yhdistäminen chakraan ei ole välttämätöntä: Chakraoppi ei kumoudu tai ole ongelmissa jos elintä ei löydy.
Käpyrauhanen tunnetaan ennen kaikkea melatoniinista, joka vaikuttaa nukkumiseen. Käpyrauhasen myös muokkaa serotoniinista dimetyylitryptamiinia eli DMT:tä. Se on vahva hallusinogeeni, aistiharhoja aikaansaava aine. (Melatoniinilla ei sen sijaan ole havaittu hallusinoivia ominaisuuksia suurissakaan pitoisuuksissa.) DMT on hallusinogeeni, jota elimistö toisaalta myös tuottaa itse ja myös metabolisoi sitä itse. DTM:ää tavataan myös useissa huumaavissa kasveissa ja ihmisestä itsestäänkin. Monet Etelä-Amerikan kasvit sisältävät sitä ja sitä sisältäviä kasveja on perinteisesti käytetty hallusinoivien vaikutusten vuoksi. DMT liittyy unien näkemiseen sekä psykoosien syntymiseen. Tämä ei sinänsä ole ihme ; Jos DMT:tä otetaan keinotekoisesti, syntyy aistien herkistymistä. Myös aika- ja paikkakäsitys ja minäkuva muuntuvat. DMT toimii hieman samaan tapaan kuin LSD, paitsi että DMT:n vaikutusaika on todella lyhyt.
Rick Strassmanin -mielestäni enemmän populaareille ihmisille kuin tiedemaailmalle suunnatussa- kirjassa "DMT: The Spirit Molecule. A Doctor’s Revolutionary Research into the Biology of Near-Death and Mystical Experiences." hän teki tutkimuksen DMT:llä aikaansaaduista transpersoonallisista kokemuksista. Hän sai erikoisluvan yhdysvaltojen huumevirastolta (DEA) kokeeseen, joka tehtiin vapaaehtoisilla koehenkilöillä. Pohjalla oli se, että kokemuksista voi kertoa vain koehenkilö. Kokeissa käyttäjille annettiin DMT;tä ja nämä kuvailivat mitä heidän aisti ja tunnemaailmassaan tapahtui. Toki mukana oli myös fysiologisten mittausten tekemistä; Katsottiin mitä mitattavia muutoksia DMT aikaansai kehossa. Hänen mukaansa DMT -kokemukset ovat voimakkaampia ja vaikeammin ohjattavia kuin LSD -kokemukset. Myös värejä ja geometrisiä kuvioita nähdään ja kuullaan erilaisia kuulohallusinaatioita. Syntyy myös tunne tajunnan häviämisestä, "sielun irtautumisesta ruumiista" sekä tunteita ulkopuolisen henkiolennon läsnäolosta. Strassmann jaotteli kokemukset kolmeen luokkaan:
1: Henkilökohtaiset kokemukset, jotka käsittelivät ajatuksia ja kokemuksista sekä kokemukset oman kehon fysiologiasta.
2: Transpersoonalliset kokemukset, joissa esiintyy hengellisiä kokemuksia sekä kokemuksia kuoleman läheisyydestä.
3: Kolmannessa luokassa olivat tuntemukset kohtaamisista erilaisten näkymättömien olentojen, kuten henkien, enkelien, oppaiden ja humanoidien kanssa.
+: Koehenkilöillä oli melko paljon pelottavia kokemuksia ; Nämä taitavat olla tuttuja nimellä "Bad Trip".
Strassmanin koehenkilöt reagoivat asiaan eri tavoin, ja osa tunsi kasvaneensa henkisesti. Osalla kuolemanpelko väheni. Osa sai vahvan tunteen siitä että katolilaisuus oli Oikea Tie ja tapa Uskoa. Osalla ei ollut mitään muutosta.
Tämänkaltaisia asioita on tulkittu usealla eri tavalla:
1: Luonnollisesti shamanistiset New Agen kannattajat ovat aiheesta innoissaan. Heistä se, että DMT liittyy luonnolliseen tapaan aistia osoittaa että näiden aineiden aiheuttamat hallusinaatiot eivät ole harhoja vaan todellisuutta.
2: Skeptikkojen mielestä taas on luonnollista, että aine vaikuttaa juuri sen kaltaisesti ; Koska aistinelimemme tuottavat aistumukset joka tapauksessa tietynlaisiin reseptoreihin sitoutuvien tietynlaisten aineiden kautta, ei ole ihme että tätä reseptoria ärsyttämällä samalla tai samankaltaisesti toimivalla aineella aiheuttaa häiriöitä juuri siihen samaan kohtaan; Hallusinaatio on by definition väärintoiminta. Heistä tämä osoittaa että muidenkin vastaavien kokemusten takana voi olla esimerkiksi se, että käpylisäke vain erittää välistä ja eri henkilöillä eri määriä DMT:tä. (Tietenkään ei ole pakollista että kaikki vastaavat oireet syntyisivät DMT:stä. Se on hieman sama, kuin väittäisi että jos LDS aikaansaa hallusinaatioita, niin kaikki hallusinaatiot johtuisivat LSD:stä. Mikä ei tietenkään tarkoita sitä että jos joku hallusinoi, hän EI olisi ottanut LSD:tä. Takana voi toki olla jokin muukin huume.)
3: Monet uskovaiset ovat kuitenkin myös sitä mieltä että huumeet eivät aikaansaa "aitoja mystisiä kokemuksia". Huumeilla on vääristävä vaikutus, ja aito uskonnollinen kokemus taas on spontaani ; Tässä kohden ongelmaksi tulevat esimerkiksi meditaatio tai paastoaminen, unennäkö (jonka kautta entinen naapurini mm. piti juhlat kun oli kuullut Jeesuksen kertovan että hän pääsee taivaaseen) ja mietiskely, joiden kautta ruumis muuttuu, eivätkä kokemukset välttämättä ole välttämättä yhtään sen spontaanimpia kuin huumeidenkaan käytöllä tehdyt. "Toiset kehon toimintojen manipuloinnit vain ilmeisesti ovat tasa-arvoisempia kuin toiset."
Strassmanin hypoteesin mukaan DMT:tä erittyisi erityisen stressaavissa tilanteissa ja että tämä aikaansaa mystisiä kokemuksia. Hän yhdisti nämä Tiibetin buddhalaisien opetuksiin. Hän yhdistää muun muassa Tiibetin buddhalaisuuden opetuksen, jonka mukaan kestää 49 päivää ennen kuin sielu reinkarnoituu eli uudelleensyntyy, ja sen, että alkiotutkimuksessa on havaittu että ensimmäiset merkit käpyrauhasesta syntyvät 49 päivän jälkeen hedelmöityksestä. Tietenkin tähän liittyy myös rinnakkaisuniversumit, joita päästään tarkastelemaan huumeiden vaikutuksen alaisena, ja jotka eivät normaalisti näy kvanttifyysisistä syistä, pimeä aine, interferenssi, suprajohtavuus, WIMP -hiukkanen ja kvanttitietokoneet. Ja tietenkin totuus paljastuu, kun DMT -kokemuksien kohtaamisissa tavatut hahmot kertovat osanneensa odottaa kohtaamista ennalta ja toivottivat heitä tervetulleiksi. Toisin sanoen, hän harrastaa kvanttimystiikkaa, jossa New Age -oppeja selitetään tieteestä tutuilla termeillä. Hänestä DMT on todellisuustermostaatti; Mitä enemmän, sitä paremmin todellisuutta havainnoi. Siksi hän kutsui DMT:tä nimellä "spirit molecule".
Ongelmana tässä on tietenkin se, että vaikka jonkin kokemuksen synty tai huumeen toimintatapa selvitetään kemialliselta ja fysiologiselta tasolta kuinka hyvin tahansa, silti subjektiivinen merkityssisältö jää tavoittamatta. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että kvanttimystinen tapa tekisi tästä subjektiivisesta objektiivista. Ongelmana on se, että mikään nykyään tunnettu metodi ei voi tätä eroa paljastaa: Ei ole tapaa erottaa onko hallusinaatio kohtaaminen aidon yliluonnollisen kanssa vai aistiharha. Tiedämme vain sen, että niiden subjektiivisia vaikutuksia ei voida lainkaan havaita ilman huumeita. (Toisaalta tiedämme että kaikki niiden havaitut syyt ovat aineellisia. Kuten on sanottu: "Sielu on keholle sitä mitä terävyys on veitselle. Terävyys ei toistaiseksi ole koskaan säilynyt veitsen tuhoutumisen jälkeen.")
Tähän filosofiaryppääseen voidaan liittää myös hieman toisenlainen ajatus. Ajatus hulluudesta; Tosiasiassa yhteisö määrittää sen, kuka toimii patologisesti ja kuka on hullu. Heillä ei ole aitoa pohjimmaista tietoa siitä mikä on aktuaalisesti totta. Siksi esimerkiksi skitsofreenikkoa ei pidetä sairaana sen takia että tehtäisiin mittaus absoluuttiseen todellisuuteen ja verrattaisiin sitten keiden havainnot heittävät. Itse asiasssa skitsofreenikko ainoastaan ylittää yhteisön käsityksen/määritelmän "normaalista" ja "terveestä". (Tämä näkyy esimerkiksi jo siinä, että deluusiokin määritellään siten, että harhaluulo joka on yleisen uskonnon harhaluulo lakkaa olemasta deluusio.)
Tosiasiassa kuitenkin asia ei ole aivan näin yksioikoinen. On virhe väittää että kun todellisuus on pohjimmiltaan arvoitus, se tarkoittaisi samaa asiaa kuin täysin kartoittamaton ja tuntematon. Lääketiede ei tuudittaudu todellisuuden omistamisen harhaan eli uskoon siitä, että asiat tiedetään jo ja että ei voisi olla väärässä. Voimme tietää jotain. Toki tieto on aina sidottua tiettyihin periaatteisiin, mutta se ei tarkoita että mitä tahansa voitaisiin sanoa ja ne olisivat jotenkin yhtä perusteltuja. Tiede on toki kiistatta sosiaalinen konstruktio, koska sen jäsenet ovat ihmisiä. Se on toki aate, koska se toimii tiettyjen sääntöjen ja periaatteiden mukaan. Mutta se ei tarkoita että kaikki sosiaaliset konstruktiot antaisivat yhtä perusteltuja vastauksia. "Toiset selitykset vain ovat parempia kuin toiset eivät." Toki työllä erilaisista lähtökohdista saadaan rakennettua toisenlaisia tulkintamalleja. Mutta niiden väittäminen tieteeksi on virhe ; Itse asiassa aivan sama kun kutsuisi islaminuskoa kristinuskoksi sillä perustein että "molemmat ovat uskontoja". (Eikä tieteessä - vaikka onkin "havaintoihin sidottua" - ole edes kyse edes siitä, mitä enemmistö ihmisistä omilla aisteillaan havaitsee ja kokee. Mittauslaitteiden havaitsemat asiat ovat jo kauan aikaa olleet keskeisessä asemassa, ja sellaista mitä ihminen ei havaitse - esimerkiksi radioaaltoja voidaan tutkia tieteellisesti vaikka niitä ei kukaan näe paljailla silmillään.)
Tosiasiassa tutkimuksessa kun on valtava epätasapaino : Kun jotain tutkitaan, ne ovat kemiallisia ja fysikaalisia asioita. Kun taas "sielulliset elementit" lähinnä kritisoivat sitä, että "naturalistisista lähtökohdista" asiaa lähestyvät eivät onnistu täysin - ja kun henkisyyslähtökohdista asiaansa ajavat perustelevat, he viittaavat tutkimuksiin ja sitovat niiden päälle henkiset elementit ilman että tätä yhteyttä voitaisiin objektiivisesti testata. Hekään eivät siis onnistu siinä minkä puutteesta he moittivat. Ja kun he tuottavat tutkimusta, sekin on aina fysiikaalista, "naturalistista" maailmaa koskevaa. Tämä osoittaa että kaikki näkökulmat eivät ole ainakaan yhtä hedelmällisiä. (Toki tämäkin on tilanne "toistaiseksi". Olisi melkoisen arroganttia väittää että tutkimuksen esteet johtuisivat siitä että asiaa ei voitaisi koskaan selvittää. Tässä kohden tulee mieleen esimerkiksi se, että melko pitkään väitettiin aivan yleisesti että tähtien kaasurakennetta ei voitaisi koskaan tutkia koska ne ovat niin kaukana. Kuitenkin spektrianalyysissä eri alkuaineista jää tiettyjä viivoja, jotka voidaan tunnistaa ja selvittää mitä aineita siinä tosi kaukana olevassa tähdessä on.)
Kuten Ilkka Niiniluoto muistuttaakin kirjassaan "Tiede, filosofia ja maailmankatsomus: Filosofisia esseitä tiedosta ja sen arvosta" siitä että tiede ei voi olla automaattinen kritiikintorjuntakone, koska sen on pakko sisällyttää itsekriittisyyden kriteeri. Virhe syntyy väitteestä että tiede olisi lopullinen ja muuttumaton Totuus. Tosiasiassa se on aina vain "hyvin perusteltu uskomus" ja sitäkin vain mallia "toistaiseksi". Ja sen voima on siinä arkiajattelulle vieraassa ajatuksessa, että se voi osoittautua vääräksi. (Sillä loppujen lopuksi, mistä ihminen oppii, jos ei virheistään? Jos ei omistaan niin muiden.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti