Internetin ihmemaassa on hieno artikkeli aiheesta. "The spanish circle". Siitä saa valtavasti lisätietoa jos kiinnostaa. Itse pitäydyn sen sijaan pelkistyksen tiellä. (Eniten sen vuoksi että tämä koskee eniten ja keskeisimmin rapiiritaistelua. Tämän soveltamista ei kuitenkaan minusta saa jättää väliin.)
Miekkailussa tärkeä asia on espanjalainen ympyrä eli spanish circle, joka tunnetaan fiinisti myös nimellä La Destreza. Se on perusasia, että kenties samalla kaikista vaikein asia. Tämä tekee miekkailusta kokonaisvaltaisen alan, johon jokainen yksityiskohta liittyy jollain tasolla. Tähän liitettiin myös esoteerisia piirteitä, mutta en puutu niihin. (Jos pidät niistä, mene pois. Täältä et sitä löydä)
Siinä on keskeisenä se, että toimitaan tietyllä etäisyydellä. Kamppailun kaavan voisi tiivistää melko hienosti seuraavasti: "Walking in Circles and Fighting by Tangents". Kävellään ympyröissä ja hyökätään tangenteilta.
Asian selittäminen onnistuu kenties helpommin lainaamalla samaa ideaa muualta. (Jokainen kamppailulaji edustaa jollain tavalla samaa päämäärää ja kun tavoitteena on saada toimiva systeemi, on tiettyjä asioita aina otettava huomioon. Siksi "pyörää on keksitty uudestaan" eri puolilla maailmaa.) Otan avukseni Hiroyuki Aokin kirjan "Total Stick Fighting - Shintaido bojutsu". Siinä esitetään termi Irimi(入り身) Se on itämaisista kamppailulajeista peräisin oleva näkemys, paikasta, joka täyttää kaksi ehtoa:
1: Sinulla on etu siinä, että pääset hyökkäämään. Näin voit olla yllättävä ja tehokas. Kun käytössä on paljon mahdollisia tekniikoita, toimintaasi on vaikea ennakoida.
2: Olet itse turvassa mahdollisimman useilta hyökkäyksiltä. Tämä ajatus on tärkeä, koska mitä vähemmän eri tapoja vastustajalla on toimia, sitä ennustettavampi hän on.
Tavoitetilana irimi tarkoittaa sitä että sinä kykenet lyömään toista ja tämä ei voi tehdä sinulle oikeastaan juuri mitään ja sinulla on vaihtoehtoja joita voit tehdä. Se tarkoittaa yksinkertaisesti sitä että kykenet yhdistämään hyökkäysetäisyydelle "sisäänmenon" samalla kun "torjut" vihollisen hyökkäyksiä. (Merkittävää on että suurta osaa niistä voidaan kutsua "imaginäärisiksi hyökkäyksiksi", joita ei toteuteta.)
Kokonaisuutena kyseessä on etäisyyden ja mahdollisten hyökkäysten arvioinnista. Tässä vaikuttaa kaksi asiaa: Etäisyys ja asennon analyysi ja siihen liittyvät "mahdolliset hyökkäyssuunnat". Otan esimerkiksi lyömisen aseettomana - tätä ideaa voidaan soveltaa. Kun ihminen on jämäkästi maassa, hänen kätensä yltävät tiettyyn etäisyyteen asti. Kädet taipuvat taakse vain tiettyyn asti - päästäkseen tätä taaemmas on käytettävä jalkoja jne : Tämä tarkoittaa tasapainopisteen siirtämistä. Suoraan eteen voi lyödä tiettyyn etäisyyteen asti molemmilla käsillä (Kuvassa 1.). Kun taas ollaan vinottain kohdetta vasten, on mahdollista mennä (kuvassa 2. tapaan) toiselta (kuvassa siniseltä) kädeltä suojaan, jolloin odotettavissa on hyökkäyksiä vain toiselta (kuvassa vihreältä). Takana on myös alue jonne ei yllä kummallakaan. (Kuvassa 3.) Sinne voi toki potkia, mutta niitä ei laskettu tässä idealisoinnissa mukaan, koska idean esiintuominen vaatii hieman "pelkistämistä"; Toki taakse voidaan myös lyödä kääntämällä selkää tai kävelemällä - mutta tämä on sama asia kuin henkilön pakottaminen siihen että hän tekee juuri tietyllä tavalla. Tätä voidaan ennakoida. (Suuri määrä aikidon tekniikoista perustuu tähän.)
Toisaalta on toki huomattava, että kohdassa 2 vihreä käsi suojaa paremmin kuin kohdassa 1. Tämän tajuaminen on merkittävää. Monissa lajeissa, kuten savatessa, ollaan tämän suojaavan vaikutuksen johdosta sivuttain ; Ruumis on edestä suurin maalikin, joten sivuttaisella asennolla on tiettyjä etuja, jotka on luonnollisesti otettava huomioon.
Toinen merkittävä huomio on, että esimerkiksi miekalla ei voi lyödä miten vaan. Otin esimerkiksi asennon, jossa miekka on yläviistossa. On täysin selvää, että tiettyjä hyökkäyksiä ei yhtä helposti saa toimimaan. Tämä auttaa tilanteen arvioinnissa. Aidossa ja kompleksisemmassa arvioinnissa ja miekkailussa tietysti otetaan huomioon myös se, minne voidaan hyökätä askeleella. (Tässä onnistumisessa kenties tärkein asia on liikkuminen, oikea jalkatyö. Toinen merkittävä tekijä on tietysti se, että ottaa itse tilanteeseen sopivan asennon.) Äärimmäisen hienona apuvälineenä on tuossa vieressä olevassa Girard Thibaultin piirros.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti