1: Todellisuuspakoiset, joissa irrationaaliset piirteet tuodaan esiin yliluonnollisiin ja epänormaaleihin tapahtumiin viitaten. Franz Kafka kirjoitti melko usein juuri tälläisiä novelleja. Esimerkiksi eräässä hänen novellissaan mies muuttuu hyönteiseksi eikä enää voi mennä töihin.
2: Todellisuusläheiset, joissa irrationaaliset piirteet tuodaan esiin kulttuuristamme. Esimerkiksi Daniil Harms kirjoitti melko monta tälläistä: Hänen eräässä novellissaan henkilöllä on kauhean tyylittömät housut, ja kaikki reagoivat mutta kukaan ei sano suoraan mitään niistä housuista.
(Tietenkin Harms ja Kafka kirjoittivat molemmanlaisia, realistisia että eskapistisia tarinoita, mutta tämä ei ole tässä nyt tärkeää.)
Kävimme myös Helsingin tuomiokirkossa. Tuomiokirkon ovessa oli kyltti jossa pyydettiin hiljaisuutta. Toisin sanoen muistutettiin eettisestä säännöstä, jonka mukaan kirkossa on kohteliasta olla hiljaa. Minäkin otin hatun päästä, vaikka olenkin niin pakana, että kuoltuani minut haudataan polvet pystyssä maahan ja tehdään näin polkupyöräteline. Olimme olleet kirkossa hieman aikaa. Sitten paikalle vain vuosi yllättäen valtava määrä porukkaa. Olimme melko varmoja että jumalanpalvelus alkaa. Olisimme jääneet, koska kumpikaan ei ole kuullut saarnaa aikoihin. Paikalla ei kuitenkaan alkanut jumalanpalvelus, vaan nämä ihmiset kokoontuivat eteen laulamaan ja sitten vain poistuivat tämän jälkeen paikalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti