Itse tyypittelen absurdit novellit kahteen luokkaan:
1: Todellisuuspakoiset, joissa irrationaaliset piirteet tuodaan esiin yliluonnollisiin ja epänormaaleihin tapahtumiin viitaten. Franz Kafka kirjoitti melko usein juuri tälläisiä novelleja. Esimerkiksi eräässä hänen novellissaan mies muuttuu hyönteiseksi eikä enää voi mennä töihin.
2: Todellisuusläheiset, joissa irrationaaliset piirteet tuodaan esiin kulttuuristamme. Esimerkiksi Daniil Harms kirjoitti melko monta tälläistä: Hänen eräässä novellissaan henkilöllä on kauhean tyylittömät housut, ja kaikki reagoivat mutta kukaan ei sano suoraan mitään niistä housuista.
(Tietenkin Harms ja Kafka kirjoittivat molemmanlaisia, realistisia että eskapistisia tarinoita, mutta tämä ei ole tässä nyt tärkeää.)
Kävin nimittäin tänään kaverini Samuli Hemmingin kanssa Helsingissä. Harjoitimme spontaania kuljeskelua ja kävimme muun muassa Kiasmassa ja höpöttelimme parisuhteista ja rahan abstraktista luonteesta, ja mietimme muun muassa siitä pitäisikö nyt ostaa osakkeita kun niiden hinnat ovat matalia, ja suuntakin on joko tuho tai tulevaisuudessa oleva valtavan suuruinen nousu. Olimme tietenkin täydellisiä eksperttejä koska kummallakaan ei ole pääomaa osakkeisiin, emmekä ole kumpikaan sijoittamista muutoinkaan harjoittaneet.
Kävimme myös Helsingin tuomiokirkossa. Tuomiokirkon ovessa oli kyltti jossa pyydettiin hiljaisuutta. Toisin sanoen muistutettiin eettisestä säännöstä, jonka mukaan kirkossa on kohteliasta olla hiljaa. Minäkin otin hatun päästä, vaikka olenkin niin pakana, että kuoltuani minut haudataan polvet pystyssä maahan ja tehdään näin polkupyöräteline. Olimme olleet kirkossa hieman aikaa. Sitten paikalle vain vuosi yllättäen valtava määrä porukkaa. Olimme melko varmoja että jumalanpalvelus alkaa. Olisimme jääneet, koska kumpikaan ei ole kuullut saarnaa aikoihin. Paikalla ei kuitenkaan alkanut jumalanpalvelus, vaan nämä ihmiset kokoontuivat eteen laulamaan ja sitten vain poistuivat tämän jälkeen paikalta.
Toisin sanoen paikassa, jossa heti ovella kehotettaan hiljaisuuteen, tulvahti yht'äkkiä iso lauma ulkopuolisia, jotka pitivät ääntä ja poistuivat tämän jälkeen. Tempaus oli jotain jonka oli miltei voinut olla minusta lähtöisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti