"Herra luutnantti! Saanko poistaa nenästäni sinne kuulumattoman kuolleen solukon?"
(jkr. Holttinen, I Jääkärikompanja.)
Lääkekuuri on jonkin verran purrut tautiini, mutta yhä olo on tukkoinen. Siksipä kirjoittelenkin aiheesta, joka muutoin tuntuisi "irrelevantilta" ja tylsältä. Kirjoitan siis räästä ja aivastelusta. Onkin itse asiassa erikoista, että aivasteluun ja räkään liittyy myös filosofiaa ja tutkimusta. Se on suositumpi aihe kuin viikset.
Aloitan etymologiasta. Sanojen alkuperistä saa kaivettua esiin näkemyksiä myös taustakulttuurista, jotka ovat jo unohtuneet. (Tosin en ole yleisesti kielimiehiä, joten filologia yleisesti ei ole oikein ominta alaani.) Räästä löytyykin tätä kautta tietoa. (Hurraa, Google ja etymologian sanakirjan palvelut!)
Aivastamiseen liittyvät sanat euroopassa ovat yleensä omatopoeettisia, eli niillä matkitaan itse tapahtuman ääntä. Tälläinen on esimerkiksi englannin sana "sneeze" ja romanian "starnuta". Suomessa ja joissain muissa maissa taas ollaan taikauskoisempia: Vanhassa suomessa "aive" tarkoitti aavistusta, "aivas" yliluonnollista tapahtumaa ylipäätään ja "aivastelu" oli myös jonkinlainen ennusmerkki. Tämä ei ole Suomelle uniikki piirre: Jopa "Odysseiassa" (Siinä missä ensin listataan kuka on kenenkin kaveri ja sitten kerrotaan kuka tappoi kenenkin, ei siinä missä tyyppi kävelee ajatuksenvirran kanssa Irlannissa.) Penelope kertoo "Poikani aivastus sepä tuo onnea mulle" (runoelma 17, säe 545. Että kiitos isi vaan siitä joululahjasta, ei ole valunut aivan hukkaan..) Aivastukselle ajateltiin siis jonkinlaista yliluonnollista merkitystä. Ja jopa englantilaisille omatopoeettisuutensa kanssa aivastukseen on liitetty yliluonnollinen lisä. "Bless you" on kohtelias sanonta joka liitetään aivastamiseen. Tämä on nykyään vain tapa, mutta aikaisemmin on ajateltu että aivastus johtuu siitä että sielu yrittää paeta ruumiista. Siunaaminen varmistaa että näin ei tapahdu. Toinen selitys on se, että itse räkä liitettiin demonisiin voimiin. Tämä ei olekaan ihmeellistä, kun muistetaan että ihmiset kyllä huomasivat että taudit levisivät rään kautta, mutta he eivät tienneet mitään taudinaiheuttajista itsestään. Myös manaamisessa eli eksorsismissa räkä liitetään henkien lähtemiseen. Kun manaaja karkottaa Saatanan possessoimasta eli haltuun ottamasta ihmisestä, henkilön limantuotanto ja räkiminen yhdistetään onnistuneeseen suoritteeseen. (Tähän uskotaan siis yhä tänäkin päivänä, esimerkiksi Amerikoissa.)
Itse asiassa erilaisia vastaavia selityksiä aivastamisen siunaamiseen on paljon. Ne ovat varmasti arvailuja - ja jopa ihan hyviä sellaisia. Arvailuja joudutaan tekemään koska itse taikausko on todella vanha. Jopa Plinius ihmettelee - ei siis kerro miksi se on rationaalinen - tapaa "Natural Historyssään" seuraavin sanoin "Why is that we salute a person when he sneezes, an observation which Tiberius Caesar, they say, the most unsociable of men, as we all know, used to exact, when riding in his chariot even?" Pliniuksella onkin kyseenalainen kunnia olla vanhin tunnettu lähde, joka mainitsee kyseisen limaisen taikauskon. (Ilkeämielisenä skeptikkona olen iloinen että voin käyttää tätä sanaparia kerrankin ilman että minua heti syytetään ad hominemista tai ilkeydestä.) Tämä selittämättömyys ei tee sen tutkimista helpoksi.
Aikaa kului ja näkemys räästä muuttui. Kun aikaisemmin ihmiset eivät voineet käsittää aivastelun syytä - jos menisit kertomaan ihmiselle tosiasian että hän aivastaa, jotta hän saisi rään pois, ja että hän muodostaa räkää koska se on hyvä asia - hän ei voisi käsittää että mitä ihmeen järkeä tuossa selityksessä on, lääketiede täsmensi asiaa. Tietenkin tämä lääketiede ei ollut "ihan oikeaa". Olennaista oli kuitenkin se, että se oli vähemmän väärää kuin vanha näkemys. Humoraalinäkemys otti nesteiden tasapainon lähtökohdakseen. Nuhan nähtiin johtuvan siitä, että ihmisessä oli elinnesteitä, joiden epätasapaino johti tautiin. Aivojen ajateltiin tuottavan keltaista elinnestettä. Ja kun tätä syntyi liikaa, elimistö ylitti tasapainottaa sen normaaliksi erittämällä sitä pois. (Miksi keltaista? Katsoessani liinaan, ymmärrän miksi lähtökohdaksi ei otettu mustaa sappea tai punaista sydämen tuottamaa. Johan sen näkee, mitä elinnestettä se on.) Tämä oppi näkyy yhä ranskan kielessä: rhume de cerveau tarkoittaa yksinkertaisesti "aivovirtausta". Ja käännettynä se käännetään sanaksi "nuha". Tosin voidaan sanoa että suomalainen sana "aivastus" on aika samanlainen kuin sana "aivot". (Ja olo, joka tulee kun aivastaa taas on "a'vot"?) Uskoisin että syynä on se, että aivot ovat sanana tuore. Siksi aivojen nimi on voinut rakentua humoraaliopin pohjalta, ja tietenkin sen muinaisyhteydestä räkään. "Aivot" -sanan yhteys humoraalioppiin on ainakin Tauno Nurmelan "Sanottu mikä sanottu" -kirjan mukaan humoraalioppiin yhdistettävissä. Hänestä on mahdollista että "aivas" oli "aivojen" rakenneosajohdannainen samaan tapaan kuin "aidas" on "aidan" johdannainen. Hän on tosin varma että "aivot" on kantasana, ja "aivastus" sen humoraaliopin kautta tehty johdannainen eikä toisin päin. Luulen, että pohjimmainen syy on siinä kumpi kantasanoista on vanhempi. Itse pidän suomalaista taikauskoa vanhempana ja alkuperäisempänä, kuin kreikkalaista humoraalioppia.
Nykyään taas sanotaan että "nuha ei ole tauti vaan oire", eli että nuhalle on useita erilaisia syitä. Samoin kuin aivastus voi johtua taudista, allergiasta tai siitä että joku ruoja laittaa varovaisesti höyhenen sieraimeen kun nukut. Tämä selittyy vaikka voisi pinnallisesti luulla, että usea syy rikkoisi occamin partaveistä, erilaiset syyt on osoitettu kokeellisesti, niille on hankittu evidenssiä. Siksi nykyisin pitää tehdä niin että räästä katsoo määrä, sitkeyden, värin ja muut ominaisuudet. (Lähes yhtä hauskaa ja muutenkin samanlaista kun possujen ripulintarkkailu. Siinähän on käytössä sellainen taulukko, jossa arvioidaa väriä onko "ruskea","harmaa"..."vihreä" ja "kova", "puuromainen", "vellimäinen".."vetinen", ja vasta tämän taulukon pohjalta tehdään arvio siitä mikä on possun ripulin syy. Tämä em. taulukointi onkin kenties kummallisinta työtä mitä olen joutunut tekemään ikinä.)
Vanhojen tulkintatapojen mukaan olen siis tällä hetkellä joko ennustamassa tulevaisuutta, tai sitten pahat henget ovat vihdoin jättämässä ruumiini - kreationistit, odottakaa vain, pian käännyn evouskostani ja palaan Jumalan luo - tai sitten ylijäämäaivoni virtaavat ulos. Viimeisin kuulostaa järkevimmältä, koska ajatus ei sairaana oikein kulje, ja altistavana syynäkin voi olla stressi, joka taas liittyy aivojen liikakäyttöön ja liian vähään lepoon..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti