perjantai 31. lokakuuta 2008

Jaakko kulta ; Varo "tyyppien" kostoa!

"Not only...of my person, nor of my wife and posterity also, but of the whole body of the State in general."
(King James I)


Jokaisessa järjestäytyneessä valtiossa on johtaja. Ja tällä taas on vaikeus; Hänen on oikeutettava jotenkin se, että on vallassa. Yleensä johtaja saa suurta palkkaa, joten ei ole ilmiselvää että ihmiset vain sietävät tätä varainsiirtoa. Esimerkiksi pidämme Mobutu Sese Sekoa eli Joseph-Désiré Mobutua kammottavana diktaattorina koska hän keräsi itselleen rahaa eikä antanut vastinetta, ja pidämme tätä vastaan kapinointia asiallisena toimintana. Yleensä hallinto oikeutetaan muutamalla tempulla:
1: Kerätään aseistus itselle ja poistetaan se maallikoilta. Tämän johdosta vallankaappaukseen tai kapinaan ei ryhdytä kovinkaan helposti. Kun teknologia on parantunut, tämän teho on kasvanut. Miekkamiehen voi vielä voittaa kivillä ja kepeillä, mutta jos konekiväärimies ajaa tankilla vastaan, siinä ei tikku paljoa auta.
2: Jaetaan osa veroista takaisin. Tämä on oikeastaan valtion koko toimintaidean taustalla: Kun on iso kasa ihmisiä, eivätkä kaikki tunne toisiaan, joillekin kertyy hyödykettä ylimäärin ja toisella siitä on puutetta. Kun tätä otetaan ja uudelleenjaetaan monen hyödykkeen kanssa, saadaan paremmin tilanne jossa mahdollisimman usealla on sopivasti. Johtaja voi rikastua isoilla palkoilla, kunhan ei vain ryöstä liikaa.
3: Rakennetaan ideologia, joka oikeuttaa instituution ja johdon. Tämä tarkoittaa käytännössä organisoitua uskontoa. (Jared Diamondin kirjan "Tykit, taudit ja teräs" mukaan järjestäytynyt uskonto astuu mukaan vasta kun ollaan isompia heimoja tai valtioita. Pienemmissä määrissä sitä ei tarvita järjestyksen ylläpitoon samalla tavalla, eikä johtajaakaan itse asiassa yleensä ole tässä vaiheessa.) Päällikkö voi olla Jumala tai hänen sanansaattajansa tai saada muuten uskonnollisen oikeutuksen itselleen. Uskonnossa ei toisilleen läheistä sukua olevista tehdään ikään kuin "sukulaisia aatteen kautta". Tämä näkyy erityisen hyvin uskontojen kielenkäytössä - mm. pappeja kutsutaan "isiksi" ja nunnatoveria "sisariksi" ja Jumalaakin kutsutaan "Isäksi". Lisäksi uskontoa voidaan käyttää siihen että sotivista alaisista tulee rohkeita ja kuolemaa pelkäämättömiä; Esimerkiksi lupaamalla että kuoleman jälkeen tuleekin tuonpuoleisessa valtava palkkio.

Tätä viimeistä osa -aluetta käytti hyväkseen esimerkillisesti Kuningas James I. Hän oli englannin kuningas, joka oli aikaisemmin toiminut skotlannin James VI:ina. Kun hänestä tuli englannin kuningas, hän esitti kirjassaan "The Trew Law of Free Monarchies: The Reciprock and mutuall duetie betwixt a free King and his naturall Subiects" poliittis - uskonnollisen teorian, jonka mukaan kuninkaalla oli jumalallinen oikeutus. Hänen mukaansa se oli laajennus normaaliin apostolisen seurannon (~apostolic succession) -näkemykseen, jossa piispat nähtiin apostolien edustajina maan päällä.

Kuningas Jamesilla oli muutoinkin suuria vaikutuksia uskonnon alalla. Hän oli protestantti ja levitti aatetta muutamalla tärkeällä käskyllä:
1: Antamalla virallisen oikeutuksen King James Bible:lle, jota käytetään laajasti virallisena Raamattuna, ja sitä on käytetty lukuisissa käännöksissä pohjana. Tällä on ollut suuresti vaikutusta.
2: Laajentamalla sen aikaista noituuslakia. Tähän liittyi kuolemanrangaistuksen kaikille jotka manasivat pahoja henkiä tai seurusteli niiden kanssa. Poikkeus oli tietysti pappissäädyllä, jolla oli erillinen oikeus, benefit of clergy. Tämä ei sinänsä ollut yllättävää, koska jo ennen Englannin kuninkaaksi julistautumistaan, hän oli ollut North Berwick Buttin noitaoikeudenkäynnissä, jossa syytettyjä syytettiin siitä että nämä olivat taikakeinoin luoneet myrskyn, upottamaan Jamesin ja hänen vaimonsa Anna Tanskalaisen matkustukseen käyttämän laivan.
3: Hän myös herätti henkiin jo käytöstä jätettyjä lakeja, joiden mukaan kaikkien oli pakko osallistua Englannin valtiollisen - ja protestanttisen - kirkon jumalanpalveluksiin. Rangaistuksena oli toki vain sakkoja.

Etenkin viimeinen herätti pahaa varta katolisten keskuudessa. Oikeus oman uskonnon harjoittamiseen on ihmiselle tärkeää. Ja kauheaa on jos ihminen pakotetaan osallistumaan uskontoon johon hän ei usko: Katso vaikkapa ateistia kirkonmenoissa. (Sen ajan maailma oli sellainen että syntyi tälläinen tilanne jota voisi kuvailla "Väliäkö niistä kuolemantuomioista, jos omaa uskontoa saa harjoittaa.") Katolilaisten sisällä syntyi uskonnolliseen suvaitsemattomuuteen kyllästynyt katolilainen Robert Catesbyn johtama ruutisalaliitto. Salaliittolaiset kätkivät Englannin parlamenttitalon kellariin 36 ruutitynnyriä. Tavoitteena oli räjäyttää James I, maan parlamentti sekä protestanttiset pastorit. Salaliitto paljastui koska parlamentin erästä katolilaista jäsentä varoitettiin ennalta ja hän kertoi tiedoistaan eteenpäin. Tämän vuoksi Guy Fawkes - jolla oli kokemusta räjähteistä ja protestantteja vastaan taistelusta jo ennalta - saatiin kiinni kesken tekonsa. Fawkes oli liigassa varsin vähäinen tekijä. Hänen tietonsa olivat kuitenkin riittävät ja ryhmän kannalta vaaralliset : Ajanmukaisen kiduttamisen jälkeen hän kertoi muut salaliittolaiset. Heidät kaikki teloitettiin ja asian muistoksi 5. marraskuuta on yleinen ilotulituspäivä nimeltään "Guy Fawkes Night", "Bonfire Night" ja "Fireworks Night".

On kenties hieman ironista, että räjähtämättömiä tynnyreitä juhlitaan räjäyttelemällä isosti. Kuitenkin kenties vielä ironisempaa on se, että Guy Fawkesia on kunnioitettu sarjakuvassa ; Alan Mooren piirtämässä dystopiakuvauksessa "V for Vendetta" ("V niin kuin Verikosto") ydinsodan jälkeistä Englantia hallitsee totalitarinen järjestelmä, jota veitsenheittäjämestari ja anarkisti "V" taistelee Guy Fawkesiksi naamioituneena - ja tavoitteenaan tietenkin parlamenttitalon räjäyttäminen. V taas on tullut tunnetuksi myös skientologiaa vastustavien anonyymien käyttämissä naamareissa. (He tuskin kuitenkaan ovat räjäyttelemässä skientologiakirkkoja.)

Yhteistä näille kaikille on kuitenkin se, että jokin järjestelmä oikeuttaa itsensä uskonnollisin perustein ja nämä asettavat tämän oikeutuksen kyseenalaiseksi. Ehkä johonkin toiseen johtajuuden oikeuttamis kohtaan keskittymällä olisi sittenkin parempia vaikutuksia.