Ihmisen suorittama päätöksen jakautuu karkeasti kahden tyyppiseen toimintatapaan:
1: Heuristiseen, joka on nopeaa ja vaivatonta, meille luontaisiin rakenteisiin ikään kuin "ohjelmoitunutta" päätöksentekoa. Niiden ongelmana on kuitenkin se, että nopeus tehdään usein tarkkuuden kustannuksella. Malcom Gladwell nosti heuristiikat intuitioon liitettynä kuuluisiksi kuvaamalla erikoisia taidonnäytteitä joita kutsui nimellä blink.
2: Kogitatiivinen, eli puhtaasti päättelyyn perustuvat tavat. Se on hidas, asteittainen, ja ihmisille yleisesti ottaen vaikea. Hitaus tulee laadun vuoksi: Tulokset ovat tarkempia.
Suurin ongelmamme on se, että yleisesti ottaen käytämme heuristiikkoja, ja useimmiten silloinkin kun käytämme kogitatiivista ajattelua, siihen liittyy jonkinlainen heuristiikka. Me kuitenkin elämme ja koemme kuin me olisimme erityisen ajattelevia. Tästä syntyy säännönmukaisuuksia joista emme ole tietoisia. Ja näistä voi olla aivan oikeasti haittaa. Otan muutaman esimerkin:
1: Emme ole itsekriittisiä, vaan taipuvaisia tukemaan sitä mitä luulemme, ja hylkäämme kuin automaattisesti irrelevanttina poikkeuksena sen, mikä ei sovi siihen. Tätä kutsutaan vahvistusharhaksi. Tästä esimerkkinä toimikoon seuraava: Wason pisti ihmisiä etsimään säännönmukaisuuksia. Hän esitti heille lukusarjan "2 4 6" ja ihmisten piti yrittää selvittää mikä sääntö sarjan takana oli esittämällä erilaisia lukusarjoja. Wason huomasi että ihmiset yrittivät aina varmistaa, eivät koskaan kumota sääntöään. Eli he toimivat siten että arvasivat ensin jonkun säännön, kuten "parillisia lukuja peräkkäisessä järjestyksessä" ja esittivät lukusarjoja jotka olivat tämän säännön mukaisia. Vain jos sääntö oli sellainen, että se oli väärässä, he vaihtoivat sitä. Kun todellinen sääntö oli sen tapainen kuin "lukuja suuruusjärjestyksessä", joka oli laajempi, henkilöiden oli käytännössä mahdotonta keksiä sääntöä takana. Normaalissa elämässä samaa ilmiötä tietenkin esiintyy. Seuraamme hyviksi havaittuja linjoja emmekä vaihda. Kuuntelemme suosikkipändiä emmekä etsi soittaisiko joku muu bändi vielä paremmin. Uraudumme suosikkipitsaan vaikka emme ole edes kokeilleet kantiksemme kaikkia pitsavaihtoehtoja, vaan luultavasti vain yhtä tai kahta.
2: Optimism bias, joka tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että koemme itsemme paremmaksi kuin olemmekaan. Jos ihmisiltä kysytään ovatko he keskimääräisesti parempia autokuskeja, paljon, jopa kymmeniä prosentteja useampi kuin 50% kokee todella olevansa keskimääräistä parempi. Tämä voi johtaa huolimattomuuteen liikenteessä. Toisaalta ihminen korostaa onnistumisiaan uhkapeleissä, joka voi johtaa huolimattomaan rahanmenoon. Tai hän voi luulla olevansa ennustaja joka ennustaa arvausta paremmin tapahtumia. Albert ja Raiffa tekivät kenties järkyttävimmän kokeen tietämisestämme: He arvioivat sitä miten hyvin ihmiset kalibroivat tietonsa, eli kuinka nämä arvioivat onnistumistaan epävarmuutta vaativissa tilanteissa. He kyselivät erilaisia lukutietoja, ja pyysivät että koehenkilöt antaisivat haarukan, jonka sisällä he kokivat olevansa 98% varmasti oikeassa. He saivat asettaa haarukan vapaasti, kunhan tämä ehto täyttyi. Tämä tarkoitti sitä että jos henkilö tiesi jotain luvusta, hän asettaa tiukemman haarukan. Lukukysymykset olivat sitten Katariina II rakastajista valtioiden väkilukuihin tiettyinä päivinä. Havaittiin että se, minkä ajateltiin olevan 2% väärässä olikin tyypillisesti 15-30% -Harvard Business Schoolissa jopa 45%. Luulemme selvästi itsestämme liikoja.
3: Nassim Nicholas Taleb kuvasi kirjassaan "musta joutsen" erikoisen virhetaipumuksen : Sitä voisi kutsua "syystä -virheeksi". Tutkimuksissa on nimittäin havaittu että jos otetaan satunnainen ryhmä A ja satunnainen ryhmä B, ja A:lta kysytään vaikka sitä "kuinka moni kuolee keuhkösyöpään Amerikoissa vuodessa?" ja B:ltä "kuinka moni kuolee Amerikoissa tupakoinnin aiheuttamaan keuhkosyöpään vuodessa?", B antaa luvun joka on likimain kaksi kertaa suurempi kuin A:n antama, vaikka tosiasiassa B:n alue on vain erityistapaus A:n. Yleensä jos jollekin tapahtumalle esitetään "tämän vuoksi" ihmiset suurentavat lukua kuin jos sitä ei anneta. Tämä koskee muutakin kuin tupakointia, meistä tuntuu että "Tulvat" ovat harvinaisempia kuin "Maanjäristysten aikaansaamat tulvat" tai "aviopuolison murhat" harvinaisempia kuin "mustasukkaisuudesta tehdyt aviopuolison murhat" ja niin edes päin. Todellisuus on toinen ; on muitakin tulvia kuin maanjäristyksen aiheuttamia, ja muunlaisia aviopuolisoiden murhia kuin mustasukkaisuudesta tehtyjä.
4: Pelkäämme vierasta enemmän kuin arkista. Siksi emme pelkää ajaa autolla yhtä usein kuin pelkäämme lentokoneessa lentämistä, vaikka lentokoneet ovat tilastollisesti turvallisempia. Nämä johtavat valintoihin jotka saattavat vaikuttaa elossapysymisen todennäköisyyteemme - joten on syytä ottaa tämä vakavasti.
5: Samoin pidämme lähellä olevien yksilöiden tuskaa isompana kuin kaukana olevien massojen. Esimerkiksi tuossa taannoin kadonnut Madeleine sai valtavasti palstatilaa verrattuna afrikan sodissa kadonneisiin lapsiin. Samoin tsunami sai palstatilaa, kun siellä kuoli Aki Sirkesalo ja mukana oli paljon eurooppalaisia. Sen sijaan sen jälkeen olleet tsunamit, jotka ovat tappaneet yhtä paljon ihmisiä eivät ole saaneet yhtä pitkää hypetystä.
6: Lisäksi mielemme heuristiikka tuottaa erityisiä yksityiskohtia, joita kutsun nimellä punaiset vasarat. Nämä ovat sellaisia että kun meiltä kysytään "valitse sattumalta ryhmästä X, ihan vapaasti" valitsemme samantapaisia kuin muutkin, emmekä kovin uniikkeja. (Vaikka emme olisi tutustuneet siihen mitä muut valitsevat.) Esimerkiksi eläimissä valitsemme kissan useammin kuin vaikkapa muurahaiskarhun. (Väreistä valitaan useimmiten punainen ja työkaluista vasara) Tästä seuraa se, että näitä voidaan käyttää apuvälineenä jos joku haluaa esiintyä ennustajana tai ajatustenlukijana. Näitä temppuja voidaan käyttää huijaamiseen, joka voi viedä meiltä rahaa.
7: Olemme taipuvaisia ryhmäpaineeseen. (Josta kirjoitin aiemmin ja tarkemmin tuolla.) Solomon Aschin koe osoitti että jos meille näytetään eripituisia viivoja, ja koko muu koeryhmä väittää kuultesi että jokin tosi lyhyt viiva suhteessa muihin on pisin, on todennäköistä että sinäkin väität tuota samaa lyhyttä viivaa pisimmäksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti