Vote!

Eilen oli vaalipäivä. Äänestin. Itse asiassa kokoomuksen edustajaa, vaikka en ole oikeistolainen. Kerron vain, että hänen nimensä oli Auvinen, Tuusulasta. Syynä oli se, että kyseinen henkilö on perinteisesti laittanut saamansa palkkiot veritautien tutkimiseen jne. Ja taustalla oli tietysti ajatus siitä, että jos kyseessä on kouluampujan isä, joka on hikipedian puolella tullut tutuksi siitä, että on jopa soittanut ja itkenyt ylläpidolle kun Jokelan tapauksesta on tehty ilkeitä artikkeleja. On siis tavallaan niin tuttu, että hikipedian YUP -vandaalia lainaten: "ON KUIN ITSEÄSI ÄÄNESTÄISIT!"

Esimerkiksi isosisareni hakee "tavallista tyyppiä". Haun ideana on seuraava: "En kannata räikeitä tuloeroja. En kannata kivikovaa kilpailuyhteiskuntaa. En kannata eriarvoisuutta. Kammoksun kolmea elämänasennetta; ahneutta, kyynisyyttä ja välinpitämättömyyttä. Niiden summana syntyy kyynärpäiden yhteiskunta. Vaikka se mitä nyt todella tarvittaisiin olisi olkapää tai syli."

Minusta tavallaan ihan hyvin kiteytetty. Henkilöllä pitää olla näkemys mitä haluaa: Vain sitä, mitä mittaat, voit parantaa. Tässä kohdalla itselläni on sen sijaan isompia ongelmia. Näkemys siitä miten pitäisi olla, puuttuu. Sen verran tajuan, että:
1: Tuloerojen kasvattaminen johtaa siihen että hyvä jakautuu epätasaisemmin. Tämä johtaa yleensä elitistiseen huippuun, ja pohjalla on paljon väkeä. Tämä johtuu siitä mistä kirjoittelin markkinatalouden yhteyteen. Kilpailu markkinataloudessa johtaa tietyillä aloilla syntyy eksponentiaalinen kasvu, ja siellä on kaikista suurimmat voittajat. Eli vaikka jokainen yrittäisi, kaikilla ei olisi yhteneväiset mahdollisuutet - ja vaikka olisikin, kaikki eivät ainakaan voittaisi. Ja kun epätasaisuutta kertyy tarpeeksi, käy niin että "kommunismi syntyy kurjuudesta".
2: Tuloerojen tasaaminen taas johtaa siihen, että kouluttautuminen ei kannata. Tai siihen ei innosteta. Taloudessa rahaa - ja tätä kautta erilaisia mahdollisuuksia luova- tehtaisto muuttaa kiinaan ja muihin halpatyömaihin, jossa tätä tasaamista ei tapahdu. Veroja mennään yksinkertaisesti pakoon, koska firmat pyörii ja ovat olemassa ns. "taloudellisen kannattavuuden" varassa. "Mikään ei ole ilmaista." Kun tämä tie viedään loppuun, raha on tasaisesti jakautuneena, mutta toisaalta tulotasot ovat romahtaneet, eikä suurinta osaa erilaisista ennen mahdollisista toimintastrategioista enää voida toteuttaa. Seurauksena on siis se, että "kommunismi levittää kurjuutta ympärilleen."

Siksi minun on todella hankala suhtautua esimerkiksi verotusasioihin: Toisaalta verojen alentaminen aikaansaisi kulutusta, innostaisi yrittämiseen, mutta toisaalta taas mietityttää että milläs ne eri toiminnat sitten maksetaan : Toki rikkailla ei ole ongelmaa hoitaa maksujaan, mutta kaikki eivät ole rikkaita. En yksinkertaisesti jaksa luottaa mihinkään valumaefektiin, jota kutsutaan myös "tihkumisteoriaksi", jossa ajateltiin että kun rahaa syydetään rikkaille, nämä tuhlaavat rahansa ja synnyttävät näin erilaisia elinkeinoja. Raha virtaisi ylhäältä alas. Tämä näkemys on minusta väärässä, koska kuitenkin niiden rikkaiden pankkitileille kertyy niitä miljoonia, omaisuus karttuu. Rahan kierto taas maksimoituu kommunismissa. Itse asiassa minusta se on enemmän niin, että kun minun tilille syytää euron, voi olla varma että sitä ei kuukauden kuluttua ole. Näin "tihkumisteorian" toimivuuden syiden pitäisi toteutua parhaiten juuri siten että rahaa syydettäisiin niille kaikista köyhimmille. Itse asiassa äärimmilleen viedyssä kommunismissa tämä kierto toteutuu jopa siinä määrin että kaikilla menee koko ajan kaikki mikä tuleekin, jolloin koko ajan eletään tavallaan kädestä suuhun. Ja tämä taas vaikuttaa elinkeinojärjestelmään: Ei ole niin paljoa niitä jotka tekevät kultakoruja tai muita vastaavia ylellisyystuotteita. Elinkeinoelämässä kiertää raha, mutta siinä on vähemmän erilaisia ammattikuntia.

Ja toisaalta "vasemmisto-oikeisto" -asetelmat vaikuttavat myös asenteisiin palvelutilanteissa. Tässä kuntavaalejen mainoksissa törmäsin esitykseen, joka perustuu siihen että yksityiset lääkärit ovat parempia, ja että kuntien pitäisi siksi ottaa yksityiset lääkärit osaksi julkista lääkärinhoitoa. Toki tämä toisi kilpailua, joka alentaisi lääkäreiden hintoja. Toisaalta jos valtio taas maksaisi esimerkiksi minun lääkärikuluja yksityiselle, minulta katoaisi se valta-asema, joka taas tekee niistä yksityisistä lääkäreistä parempia: Kun menen kunnalliselle, siellä on ylityöllistetty tyyppi, jonka kassaan en tuo rahaa ja jonka elämä ei kaadu jos jään seuraavalla kerralla menemättä; Boikotoidessani olisin vain se yksi tyyppi pois jonosta. Kun taas menen yksityiselle, hän tietää että tuon rahaa, ja uudelleen tulemiseni on tärkeää. Myöskään jonoja ei ole samoissa määrin, joten toiminta on ripeämpää. Ollakseni rehellinen, en usko että kunnalliset ovat niin paljoa huonompia varsinaisessa työssä. Hoivavaikutus vain tulee todennäköisemmin kun potilaaseen on aikaa ja halua panostaa. (Kunnallisessa puuttuu ainakin se aika. Ja kun sitä puuttuu riittävän kauan, alkaa myös halu puuttumaan, siis mikäli sairaanhoitaja/lääkäri on ihminen.) Siksi en usko että muuttamalla yksityiset julkiseksi, saataisiin yhtä suurta etua aikaiseksi. Mutta ei palvelu automaattisesti seuraa oikeistolaisuudestakaan: Esimerkiksi virossa oli venäjän vallan alla jonotuskulttuuri, jossa oltiin palvelualttiimpia. Nykyisin maa on oikeistolaisempi - siellä on esimerkiksi tasaverosysteemi - tämä tarkoittaa sitä että "jokainen pitää huolen itsestään", ja kyynärpäästrategia toimii. Virossa opiskeleva eläinlääkäri, joka oli kesän töissä MTT -tutkimusasemalla, kertoikin että systeemi meneen niin, että siinä missä suomalaisessa kaupassa kysytään "voinko auttaa" virossa vastaavat tyypit pitää erikseen etsiä, ja he taas pyörittävät silmiään, takovat kädellä otsaansa, huokailevat ja vihjaavat että asiakas on hieman tyhmä.

Minusta siis tuntuu siltä, että totuus löytyy jostain siitä väliltä. "Aristoteeliseltä kultaiselta keskitieltä". Käytännössä tilanne muuttuu niin monisyiseksi, että en uskalla sanoa oikein mitään muuta kuin sen, että en oikein ymmärrä politiikkaa. Kompromissina vastustan siis äärimmäisiä tuloeroja ja toisaalta äärimmäistä tasapalkkaisuutta. (Mutta valitettavasti en osaa määritellä näiden rajoja sen tarkemmin..) Mutta voi olla, että syynä on se, että syyllistyn "kuolemansynti kyynisyyteen".

Onneksi sentään uskon, että poliittinen päätäntä ei ole se, missä suurin osa kansanvallasta toteutuu. Uskon että ostamalla ja boikotoimalla saadaan syvempiä vaikutuksia, tehokkaammin ja pysyvämmin. Siksi esimerkiksi "eettisten tuotteiden" ostaminen johtaa tehokkaammin lopputulokseen kuin sillä, kenelle tyypille satuin antamaan ääneni. (Mikä ei tietenkään tarkoita että jälkimmäinen olisi täysin merkityksetöntä.) Uskon siis, että yhteiskuntaa tehdään käytännössä ja joka päivä, eikä niin paljoa rituaalinomaisella vallanosoituslapulla.

Itse "osallistun" lähinnä sen takia että pidän populistista massojen valtaa parempana kuin elitististä individualistista mielivaltaa. (Jotenkin kun puhutaan ihmisistä, nämä tuntuvat olevan ne vaihtoehdot.) Ja olen tätä mieltä, koska se tuottaa todennäköisesti vähemmän äärimmäisiä ilmiöitä ja radikaalimpia muutoksia, ja koska yhteiskunta toki koostuu yksilöistä, mutta sitä tarvitaan jos ja vain jos (tai oikeastaan kun ja vain kun) ihminen on laumaeläin. Yhteiskuntamme kuitenkin pysyy kasassa nykyisin, joten sen valtava keikuttaminen olisi riskinottoa.

Mutta tokihan äänestystään voi perustella myös huumorin kautta: sillä, että
1: Kun on yrittänyt ja hävinnyt saapahan sitten valittaa jos on väärät tyypit vallassa tekemässä vääriä asioita.
2: Kun on erehtynyt ja voittanut, saa sitten valittaa kun oikeat tyypit ovat vallassa tekemässä vääriä asioita.