"Mistä tietää, että näkymätön muste on loppu?"
Ihmisten ajattelussa yleinen harha perustuu siihen, että se mitä näemme ylikorostuu. Otan tästä esimerkin historiasta: Marcus Tullius Cicero kertoi Diagoraasta seuraavan tarinan: Oli temppeli, jossa rukoiltiin suojelusta hukkumista vastaan. Sinne kerättiin tietoja niistä jotka olivat rukoilleet ja pelastuneet laivojen onnettomuuksista. Tämän piti vakuuttaa. Kuitenkin Diagoras (Meloslainen aka "Jumalaton".) kysyi yksinkertaisen kysymyksen; "Missä on niiden henkilöiden laatat, jotka ovat rukoilleet ja silti hukkuneet?" Kuolleet eivät mainostaneet kokemuksiaan haudasta, mutta pelastuneet olivat keskuudessamme. Se, mikä erotti nämä kaksi toisistaan oli silkka onni. Luultavasti uimataito olisi ratkaisevampaa ja rukoilulla ei ole väliä.
Harva nykyihminenkään yltää Diagoraan oveluuden tasolle.
Nykypäivänäkin uhkapelaajien parissa vastaavanlainen taikausko kulkee nimellä "aloittelijan tuuri". Tilastot näyttävät, että uhkapelaajilla on aluksi ollut onnea, joka sitten on tasaantunut myöhemmin. Tästä on syntynyt harha aloittelijan onnesta pokerissa. Kuitenkin syynä on se, että jos aluksi häviää, lopettaa todennäköisemmin pelaamisen. Alussa tulevat voitot sen sijaan antavat palkitsemisen ja onnistumisen tunteen, joka muistetaan vaikka oltaisiin hävitty välissä. Onnekkaat kokevat olevansa "onnettaren valitsemia" tai että pelaaminen on kannattavampaa ja alkavat siksi pelureiksi. (Tietenkin ihminen myös korostaa voittamista eikä siksi huomaa häviävänsä. James Randi ol haastanut ennustajia, ja ennustajat ovat tulleet testeihin ja niissä ennustajat ovat tyypillisesti ajattelleet että heidän onnistumisprosenttinsa on kymmeniä prosentteja parempi kuin mitä se oikeasti on ollut. Ja Randin "miljoonan dollarin haasteessa" Molemmat ovat "katsoneet samaa tilannejoukkoa." Mutta aloittelijan tuurille löytyy tätä ajattelun luonnollisen, ei tahallisen, hairahtumisen lisäksi muutakin.)
Frédéric Bastiat kertoi samasta ilmiöstä politiikassa: Hän kertoi että näemme mitä poliitikot tekevät, mutta emme näe vaihtoehtoa, sitä kun joku muu tekisi. Jos pelkkä positiivinen ja negatiivinen vaikutus voitaisiin nähdä, oppisimme nopeasti politiikanhoidon. Kuitenkaan tämä ei ole mahdollista. Voimme oppia vain vertailusta ja virheistä. On vain aina muistettava ottaa huomioon "Ce qu'on voit et ce qu'on ne voit pas." (Se mitä nähdään ja se mitä ei nähdä)
Tätä voi verrata 9/11 -iskuihin. Kuvitellaampa, että "Matt Safe"(Nimet keksitty, tämän jälkeen vaihdettu ja sitten vaihdettu keskenään.) kehittäisi lentokoneisiin luodinkestävät ovet joita ei saa ulkopuolelta auki, ja saisi lain läpi niin että ovet olisi pidettävä kiinni lennon aikana. Lentokoneisiin asennettaisiin Mattin vaikutuksesta myös sellainen unikaasua levittävä tuubi, jolla matkustamo - ja hyökkääjät - voitaisiin tainnuttaa ilman että ohjaamosta poistutaan. Kaasunaamarien otto koneeseen estettäisiin samalla. 9/11 ei olisi todennäköisesti tapahtunut jos näin oltaisiin tehty. Mutta jos näin oltaisiin tehty, tosiasiassa lentokonehenkilökunta näkisi vain riesan. Samoin kuin matkustajat kokisivat luottamuspulan pelkoa ja inhoaisivat ajatusta niistä kaasusäiliöistä. Vain sen takia että Matt on kuvitteellinen hahmo, huomaamme nykytilan. (Tämä vertautuu erääseen kauppaan, jossa on takahuoneessa palo -ovi. Työntekijöistä se haittaa liikkumista ja he pönkkäävät sitä. Minä taas vartijana otin sitä pönkkää siitä välistä pois jopa pari kertaa tunnissa. No, olipahan kaikilla sitten jotain tekemistä..)
Tästä seuraa tietenkin myös se, että kun totossa hyville hevosille annetaan pienet kertoimet, ja epätodennäköisille isot kertoimet, ne totonpelaajat jotka ovat rikastuneet pelaamisella, ovat pelanneet epätodennäköisiä voittajia. Tämä taas on aivan eri asia kuin se, että vakaiden pienten voittojen metsästäminen olisi epäkannattavampaa, koska riskipelaajissa on myös useammin tappioita. Emme vain kiinnitä helposti näihin tappioihin huomiota koska ne ovat pelikerran kokoisia eli pieniä. (Tosiasiassa totossa kannattavin pelistrategia perustuu epäsuhdan havaitsemiseen : Jos joku hyvä hevonen onkin saanut suuret kertoimet, sen voitto on todennäköinen ja voitto suuri. Tämä taas voi olla "osaamisperusteista". Mutta tässä kohden on huomattava, että ne kertoimet päättävät tyypit jotka osaavat hommansa jopa yllättävän hyvin, joten tarkastajan pitäisi olla heitä parempi. Ja jos näin on, voi jo itse alkaa toimimaan kertoimien määrittäjänä tuntipalkalla, jolloin mukana ei ole riskiä; Jotta uhkapeli kannattaisi pitäisi olla todella paljon - käytännössä suorastaan yliluonnollisen paljon - parempi kuin näiden kertoimien valitsijat.)
Kaiken kaikkiaan uhkapelaajista tulee vähän samanlainen olo kuin perinteisistä onneen uskovista muutenkin ; Mieleen tulee vain kysymys : Jos jäniksenkäpälä tuottaa onnea, miksi jänikselle josta käpälä tehtiin kävi kuten kävi?
Ja juuri tämä sama virhe on antrooppisen periaatteen uskonnollisten tulkintojen takana. Tämähän on huomattu tila, jossa universumilla täytyy olla tiettyjä ominaisuuksia jotta voisimme elää. Tämä tarkoittaa sitä että sille että nämä tietyt ominaisuudet todella ovat, tulisi olla jonkinlainen selitys. Uskovaisista tämä on todiste Jumalasta. Stephen Hawking selittää "Ajan lyhyt historia" -kirjassa että jos tila olisi jotenkin muuten, emme olisi sitä katsomassa. Siksi sen pohjalta että olemme täällä asiat eivät voisi olla toisin. Otos vääristyy koska olemme itse katsomassa sitä. Tilanteemme on siis tavallaan verrattavissa siihen, että ne hukkumisesta pelastuneet huomaisivat että he ovat pelastuneet. Tässä vaiheessa vain emme lainkaan näe niitä vaihtoehtoja, jotka ovat hukkuneet. Kaikki ovat pelastuneiden leirissä. Tämä selitys on siitä poikkeava, että siinä ei ajatella että "sen seurauksesta että, on antrooppisen periaatteen täyttävä universumi syntyy todennäköisesti" vaan että "universumi voisi olla vaikka minkälainen, sellainenkin jossa elämä ei olisi mahdollista, mutta jos näin olisi, emme olisi sitä katsomassa." Tämä jälkimmäinen ajattelutapa on arkiajattelulle vierasta, mutta se on aivan perusteltua koska emme katso "satunnaisesti valittua universumia kaikkien mahdollisuuksien joukosta", joten emme voi soveltaa "´painottamatonta otosta universumien tilastojakaumasta" kuin omamme olisi sattumalta valittu. Voidaan jopa esittää että tälläisen ajatteleminen on virhe. Mikä ei toki tarkoita sitä että antrooppiselle periaatteelle ei olisi jotain muutakin syytä, voihan se Jumalakin luurata kaiken takana. Ainoastaan vinoutuma ja mahdottomuutemme tässä kohden "tarkastella niitä jotka ovat hukkuneet ja rukoilleet" ei onnistu. Vaikka takana olisikin Jumala, emme voisi nähdä sitä, koska Jumala on piilottanut vertailtavat universumit meiltä niin että voimme havaita vain tämän omamme. Ja tämä tarkoittaa että olemme jo otoksessa tekemässä testistä epäreilun.
Tietenkin hiljaisuudella on myös toinen puoli. "Mitä emme näe" voi esimerkiksi rikostutkimuksessa ratkaista paljon. Voidaan kuvitella, että dekkari huomaa että joku ei olekaan oikeasti lähdössä matkalle, koska matkalaukussa ei ole alusvaatteita eikä hammasharjaa. Nämähän pakataan yleensä pidemmille matkoille mukaan. Tässä kohden yleistys kuitenkin perustuu siihen, että on verrokki johon verrataan. Tällöin on paljon havaintoja niistä muunlaisista matkalaukuista. Universumin ja antrooppisen periaatteen kohdalla tämäkään hiljaisuus ei valitettavasti puhu meille mitään.
Toisin sanoen korostan että vaikka tieteessä muodostetaan induktiivisia yleistyksiä , emme opi niinkään analogioista, kuin niiden kumoamisesta. Toisin sanoen, tieteenteko ja oppiminen ei ole - silloin kun se on aitoa eikä ainoastaan rationalisoitua kuten rukoilleiden pelastuneiden tapauksessa - analogiakeskeisen sijasta korrelaatiokeskeistä. Opimme jotain aina, kun teemme testin, jossa saamme asiantilojen välille jotain eroa. Jos kokeessa ei saada aikaan eroja ryhmien kesken, havaitaan kyllä tietynlainen analogia, mutta tämä ei tuo esille vaikutusta. Vain sillä että kokeessa jokin elementti aikaansaa muutoksen tarkoittaa että sen yhteys seuraukseen on jollain tasolla perusteltua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti