ANTEXI, MVTTA VOINCO PYYTAA TEITA SOITTAMAAN VAINOHARHAISEN?

"Uuninpankkopoika" Saku Timonen on kirjoittanut lukuisia juttuja siitä miten MV -lehti ei ns. ole huolehtinut faktantarkistuksistaan. Hänen tekemisensä ärsyttävät monia.

Asia ei kiinnosta minua juurikaan, sillä MV -lehteä ei voi rehellisesti kutsua millään kunnioittavalla nimellä. Sitä on turhaa kutsua edes "gonzo -journalismiksi". Sillä Gonzo -journalismissa on yleensä jotain kunnioitettavaa. MV -lehti ei yksinkertaisesti perustu journalistien paikallaoloon ja omakohtaisuuteen korostavaa uutisointia jossa tosiasioita valikoidaan subjektiivisesti ja luodaan tällä keinoilla postmoderninmakuista sepitettä. Sillä julkaisu enemmän poimii muiden kirjoituksia kuin on mikään sisältöä tuottava taho.

Sen sijaan merkittävää on ollut se, että moni seuraa MV -lehteä ja pitää sitä totena. Kun epäfaktuaaliset tarinat joita lehti levittää ilman faktojentarkistusta ovat, no ... tietynlaisia, syntyy helposti ajatus siitä että tässä ollaan uudenlaisen mediakulttuurin alla. Sellaisen jossa vielä Gonzo -journalismiakin subjektiivisemmin luodaan levityskanava joka keskittyy rapsuttamaan lukijakuntansa korvasyyhyä. Ja tekee tätä lietsoen olemassaolevia vihantunteita. Kun esitetään kovia syytöksiä ja lukijakunta arvostaa koska "muut tahot eivät kerro tätä näkökulmaa" niin kokonaisuus ei ole kaunis. Jos lehti tekisi journalistista työtä eli tarkistaisi faktat eikä perseilisi, asia voisi olla hyvin toinen.

Mutta koska ei, niin tästä voisi jopa luoda pienen tarinan siitä miten maassamme on olemassa sellainen taho joka on "maahanmuuttokriittinen" sellaisella tavalla että se välttelee "rasismi" -termiä lähinnä siksi että "rasismi" on huonoa PR:ää. Ja tästä ihmisryhmästä voisi jopa nimetä nimellä "perussuomalaiset".

Tämänlaisia voisi tulla mieleen. Ja enemmänkin. Kun tietyn puolueen kannattajat kerran toisensa jälkeen lankeavat saman lähteen tekemiin temppuihin. Temppuihin jotka alkavat "ei ole edes palkattuja journalisteja tonkimassa asioita" joista on menty selvään "levitykseenn ilman faktantarkistusta" jossa selvästi haetaan enemmän klikkejä ja mainostuloja kuin ns. journalismia, niin voisi ajatella että tämä lankeaminen kertoisi siitä mikä tämän puolueen korvasyyhy on.

Se on helppo tarina. Sen voi luoda. Ja itse asiassa sen voi sitoa olemassaoleviin faktoihin. Kuten esimerkiksi MV -lehden tekemiin asiavirheisiin yhdistettynä siihen miten tuota tahoa kehutaan ja kannatetaan. Myös klikkien määrät ovat tiukempaa faktaa kuin lehden esittämät huhupuheet ovat monesti olleet. Ja tästä onkin luotu tarina. Tarina siitä että "maahanmuuttokriittisyys" olisi aina samaa kuin "rasismi".

Tosiasiat näyttävät toiselta. On olemassa lehti nimeltä "Helsingin Sanomat". Lehti jota kutsutaan lisänimellä "Pravda" lähinnä siksi että on olemassa modernissa ajassa eläviä ihmisiä jotka ovat niin herkkänahkaisia, noloja ja suhteellisuudentajuttomia että eivät ymmärrä että mitä kommunistinen Neuvostoliitto oikeasti teki. Sillä jos he tietäisivät ja sisäistäisivät, niin he häpeäisivät tuollaisia rinnastuksia.
1: Itse asiassa reiluinta mitä tälläisellä linjamalla olisi olisi syyttää jokaista tälläistä eugeniikkaa kannattavaksi kansanmurhaajanatsiksi. Ihan siksi että kun kerran "saa esittää mielipiteitä ja kritiikkiä" tarkoittaa paskoja yliampuvia rinnastuksia, niin OK ; hyvän perustelun ja keskustelun standardit kulkevat molempiin suuntiin!

HS -lehti on kuitenkin julkaissut uutisen puoluesuosioista. "Perussuomalaisten kannatus romahtanut". Tämä on hyvin mielenkiintoista. Koska nähdäkseni puolue on ollut äärimmäisen leimallisesti maahanmuuttokriittinen. Ja rehellisesti sanoen Syyrian pakolaistilanne on sen verran laaja ja vakava, että tällä hetkellä se on varmasti relevantimpi aihe - ja henkilökohtaisempi kiinnostuksenkohde - monille. Tämänlaiset seikat yleensä nostavat suosiota. Ja suuresti. Puolueen suosio onkin romahtanut pääasiassa kahdesta syystä ; Ensinnäkin puolue on unohtanut vähävaraiset ja köyhät. Ja lisäksi maahanmuuttokriittinen puhe on lietsonut aggressioon niitä ihmisiä jotka ovat niitä joita PS -puolue on aina kiistänyt olevansa, mutta jotka kuitenkin äänestävät PS:ää ja seuraavat tätä, koska PS on eniten heidän puolueensa.

Sillä aikaa kun konservatiivit ovat keskittyneet valittamaan siitä miten liberaalit ovat keskittäneetliikaa  huomiota KuKluxKlan -kaapuihin, on sitten esimerkiksi Kouvolassa heitelty polttopulloja ja yritetty polttaa Lammin pakolaiskeskus. Toki ymmärrän että moni maahanmuuttokriittinen on arvoiltaan niin telaketjufeministi että ei pidä nuoria miehiä ja heidän henkeään minkään arvoisena, mutta Lammilla mukana oli lapsia. Konservatiivit ovatkin vaienneet näistä koska heille on tärkeämpää puhua siitä Ku Klux Klan -kaavusta valittamisesta. (Joka on nähdäkseni vielä triviaalimpaa kuin Ku Klux Klan -kaavusta valittaminen. Ja tämä ei ole vähän tämä.)

Nykyaikana väkivalta-aktivismi johtaa suosionmenetykseen. Joka taas nähdäkseni kertoo siitä että suurin osa Perussuomalaisista ei ole natseja. Tai jos on natsi, niin on sitä tavalla joka lähtee mitä kevyimmällä harjaamisella ja vesipesulla. Luultavasti suurin osa heistä ei ole natseja ollenkaan. Yliampuminen ja väkivaltailu ei kasvata suosiota tässä maassa. Ja se on piruvieköön lohdullista. Ette voi arvata mitä kaikkia vaihtoehtoisia skenaarioita olen keksinyt. Emme elä parhaassa mahdollisessa maailamassa. Mutta emme huonoimmassakaan. Tämä on kannustava asia. Toki tämänlaisia kertomalla ei saa klikkejä. Toisaalta. Minun blogini ei ole MV -lehti. Tai edes Image.

Shit happens (2 girls 1 bus)

Suomi on trollautunut. "Ylioppilaslehden" periaatteessa turha pikkujuttu on saanut sen verran suuret mittasuhteet, että on selvää että aihe ei ole turha. Niinpä minäkin teen jotain jota en vielä 4 päivää sitten voinut kuvitella tekeväni. Eli otan osaaa julkisessa paikassa tehtyyn housuun kakkaamiseen. Tai oikeastaan, ollakseni tarkka, en toki ole julkikakkaamassa. Vaan ottamassa osaa toisten julkikakkaamisesta käytävään keskusteluun. Keskusteluun johon ei ole liittynyt julkisten WC -laitosten infrastruktuuriin, julkikakkaamisen yleiseksi hyväksyttäväksi tavaksi tekemiseen - tahi mihinkään vastaavaan joka voisi tehdä aiheesta ns. "järkevän keskustelunaiheen".

Koen toki olevani moniaiheinen ihminen, jolla ei ole juurikaan rajoja. Mutta tämä oli jotain jota en kuvitellut ottavani aiheeksi. Itse asiassa en edes miettinyt koko aihetta, siis edes sitä että siitä voisi kirjoittaa yhtään mitään. Olen toki härömielinen ja omatunnoltani kieroutunut pervertti sodomiitti - vai pitäisikö sanoa "taitava seksuaalisilla epätavanomaisuuksilla leikkijä joka on kehittänyt sen verran ambivalentin tason, että mikään rukouspiiri ei tästä voi eheyttää?" - mutta tämä ei ole tullut edes minun mieleeni.

Ei, minulla ei ole ulosteen kohdalla erityisiä tabuja. Päin vastoin. Asia on arkinen ja täten tylsä. Julkinen virtsaaminen ja ulostaminen eivät nimittäin ainakaan itseäni yllätä. Työmatkani tapahtuu Sörnäisten "piritorin" läpi. Ja olen ollut vartijana "iloisessa itä-helsingissä". (Tämä on se osa vartijan töitä josta kukaan ei koskaan kerro ennalta. Ei edes vartijakurssilla.) Tämä tarkoittaa sitä että olen nähnyt julkisesti kusevia ja paskovia ihmisiä usein. Lisäksi olen nähnyt kädessä pidettyjä miesten mulkkuja sellaisen määrän että vain onnekkaimmat homoseksuaalit ovat päässeet vastaaviin lukemiin. (Eli yli oman tarpeeni olen saanut aiheesta.) Itselleni esimerkiksi julkikuseminen ei tavallaan enää ole edes ihmettelyn aihe.

En aio kertoa siitä miten tämä on mukasivistyneistön tekovapautta. En aio kertoa siitä että kyseessä olisi vallitsevien vanhojen vihaisten miesten vallanhalun varpaille astuminen tahi muu emansipoituminen. En edes huomauta siihen että tässä on arvokeskustelutilaisuus törkeästi ohitettu, kun vanhusten hoitolaitoksissa joudutaan istumaan omissa sonnissa. (Tarkennus : en tarkoita "mieslehmää") Ja tämä taatusti vaikuttaa mielialaan. En sano edes sitä, että jos uutinen on turha, on siihen reagointi turhaa. Sillä iso reagointimäärä tekee siitä asiallisen mietinnänaiheen. Kysymys kuuluu "miksi". Ja se ei ole pelkästään pilkallinen.

Perse - kuvia Suomesta.

"Ensimmäinen reaktioni oli: tämä on kuin pride-provokaatio! Kuin vihreiden ja demareiden inha naamiaisleikki! Tämä on kuin eurooppalainen aika ennen vettä, kun jätteet viskattiin ikkunasta satunnaisten ohikulkijoiden niskaan - samaa, mitä nykyään tapahtuu niin kristillisdemokraattien blogeissa kuin Helsingin Sanomien pääkirjoituksissa!"
(Elias Koskimies, "Korusähkeitä", sivu 6)

Itseäni nimittäin yllättää aiheen saama suuri julkisuus. Joku voisi nähdä että tämä kertoo siitä että ihmiset ovat tyhmiä. Että hoopot nettieläjät ovat niin vieraantuneita todellisuudesta, että ottavat tämänlaiset vakavasti käsittelyyn. Trollautumisessa on muistettava se, että trollaaminen ei saa yhtä helposti suosiota. Se, että aiheesta puhutaan paljon kertoo siitä että se viittaa johonkin. Leviämiseen ja suosioon on jokin syy.

Ja trollaamisen onnistumista miettiessä on aina otettava esille pahastuminen. Ylläolevat esimerkit heijastavat sitä että asiaa tuetaan ja vastustetaan, ei suinkaan aktiona itsenään, vaan suhteessa johonkin. Teon tekijät ovat itse korostaneet sitä että sitä ei avata ja tulkita, joten se on itsessään enemmänkin teko kuin statement. Kuitenkin siihen on liitetty merkityksiä. Ihmiset eivät ole suostuneet jäämään deskriptiiviselle tasolle. Yleensä ottaen trollautumisessa onkin tehokkainta se, että trolliviesti tarjoaa ikään kuin "immanentin tason" joka on pakko ottaa ponnistuslautana "transsendenttiin tasoon".

Esille on noussut teemoja jotka korostavat erilaisia asioita. Tai itse asiassa teemoja on yksi. Se on tapaperinteen kunnioittaminen. Arkemme koostuu ns. hyvien tapojen noudattamisesta. Housuihin paskomista pidetään tapojenturmeltumisena. Tämä on itse asiassa se teema joka liitetään moniin eri asioihin
1: Hyvät tavat on sitten nivottu vahvasti siihen että vihervasemmistolaisten nähdään sotkevan kaikki hyvät tavat ja yhteiskuntasäännöt. Eli tästä on valjastettu esimerkki aatteen "totaalisuudesta". Siinä missä moniin liberaalien ajamiin vapauksiin ja vakiintuneista säännöistä joustamisiin on vaikeaa tarttua suoraan - esimerkiksi uskonnonvapaus on jotain jota paatunutkaan teokraatti ei uskalla kritisoida - on tämänlaiseen tarttuminen jotain joka tarjoaa vahvemman vipuvarren jolla voidaan ikään kuin "liata kaivo" koko vasemmistolaisen tai liberaalin aatteen alta. (Enkä nyt väitä että tämä olisi jokin red flag -operaatio.)
2: Tapainturmellus liitetään erityisesti feminismiin. Tämä on mielenkiintoista, koska teksti oli rakenteellisesti sellainen että se toi rehellisesti sanoen poikamaiset toilailut. Jotka ovat pösilöpäisyydessään jotain sellaista joka on itselleni peräti kiusallisen tuttua. Kuitenkin marmatusta lukiessa ei voi olla huomaamatta että monesti nimenomaan tekijöiden sukupuolesta on jotenkin tullut oleellinen tekijä. Eli jokin joka on mieheltä hölmöilyä eikä sovinistien vallankaappausta, on sama naisten tekemänä feministinen aktio. ; En ole hämmästynyt siitä että feministikortti vetäistään. Vaan siitä (kuten esim. aiempi linkkini näytti) molemmat puolet ovat nielleet tämän tekijän sukupuoliteeman. Teko nähdäänkin ikään kuin emansipationaarisena aktiona.
3: Toisaalta merkitystä tuntuu olevan sillä että asia on ylipäätään painettu lehteen, mikä kertoo siitä että lehdistö on itsessään jonkinlainen Pyhä Arvo. Tämä selittänee osaltaan sitä että miksi Helsingin Sanomien nähdään vainoavan jos joku näkemys ei saa siinä mediatilaa. Monille ihmisille lehdistö ei ole se "lähinnä netin paperinen jatke" joksi se esimerkiksi itselleni on alkanut muotoutumaan.
4: Osa on moittinut sitä että vanhusten asiaa ei ole tuotu esille. Tällöin aktio nähdään nihilistisenä koska sen viesti ei ole ilmituotu. Olin aluksi ihmeissäni ja itse asiassa jotakuinkin tällä kannalla. (Ensifiilikseni olivat se, että en blogaa varmasti aiheesta kun minua kyllä kiinnostaa paskanfilosofia, mutta tuossa oli vain sitä paskaa mutta ei filosofiaa : Siinä ei ollut mitään mihin voisi pureutua argumenttianalyysin ja -kritiikin keinoin. Ja muut tavat asiaan pureutumiseen jättävät ikävän jälkimaun suuhun.) Sitten - reagointejen ylitsetulvivaa määrää ihmetellessäni - tajusin että ihmiset kyllä osaavat laittaa merkityksiä asioiden taakse ihan ilman apuakin. Mielenkiintoiseksi muuttuikin lähinnä se, että monet selittivät että tässä olisi pitänyt tuoda esiin vanhusten asiat. Mutta he eivät sitten itse tartu tähän kuningastilanteeseen ja vie sitä mummojen ja vaarien asiaa eteenpäin. Tämä muistuttaa nettikeskustelujen "vaadin parempaa keskustelua" -syytökset jotka ovat kyllä sinänsä tosiasian ilmituovia, mutta niiden syvin ongelma on se, että ne eivät koskaan itse aloita ja kehitä sitä keskustelua parempaan suuntaan.

Tämä korostaa sitä että Suomessa ollaan kenties relativisteja, mutta arvotyhjiössä täällä ei eletä. Tekoa puolustetaan ja etenkin vastustetaan. Mittasuhteet paisuvat yli sen mitä aiheesta voisi luulla irtoavan. Tämänlaista en olisi voinut kuvitella ennalla. Koinkin floodaamisen jossain vaiheessa ahdistavana - olen kuitenkin kiinnostunut trollaamisen taustavoimista ja se, että näin suuri provosoituminen tapahtuu tämänlaisesta aiheesta kertoo että joko ymmärrykseni trollaamisesta ilmiönä tahi yhteiskuntamme arvorakenteista ovat puutteelliset. (Todennäköisesti molemmat ovat, mutta en silti pidä siitä että tämä tullaan minulle näin suoraan kertomaan..)

Asian dekonstruoinnin apuvälineeksi tarjoan jotain ihan muuta.

"Ajatuksessa housuun kakkaamisessa tiivistyy jotain postmodernin ihmisen valinnanvapaudesta. Mitä kaikkea voin tehdä luonnollisuudestanikin piittaamatta? Samalla se on oiva osoitus tekstuaalisuuden voimasta. Ulostaminen ja sen jälkitunnelmat on laajennettu, hyvin yksityinen kokemus on tuotu julkiseksi. Kakkaaminen (joskin tällä kertaa housuun) on jokapäiväistä elämää – se on terveellistä ja pitää ihmisen hengissä. Koko kohu kertoo siitä, kuinka vieraantunut postmoderni, näennäissiveä ihminen voi olla – jopa omasta ulosteestaan."
(Ville Hämäläinen, "Mitä kakkakohun jälkipyykki paljastaa?")

Viittaan "hikipediaan" väsäämäni korniin pikku "uutiseen". (Jossa on lähteinä muuten mielestäni mielenkiintoinen kokoelma linkkejä aiheeseen. Niistä saa eri kulmia ja poliittisia sävytyksiä tähän itsessään tylsänruskeaan aiheeseen.) Avain on siinä että tekijöiden sukupuoli on vaihtunut ja housuun kakkaaminen on korvattu salarunkkaamisella.

Masturboinnin voisi kenties luulla olevan eri asia. Kuitenkin runkkaamiseen liittyy lähinnä mielikuva seksuaalisesta häirinnästä. Teksti on kuitenkin tarkoituksella kirjoitettu siten, että kyseessä ei ole raiskaus. Kehenkään ulkopuoliseen ei kosketa, ja itse asiassa heitä ei osallistuteta aktioon. He eivät ole mukana edes fantasioissa. Tämän karsimisen taustalla on lähinnä alleviivata sitä, että molempia törkytemppuja yhdistää se, että sekä paskominen että masturbointi ovat yksityisiä, intiimejä, aktioita. Ne on toteutettu "puolisalaisesti". Eli hikipediaesimerkissä ei vilautella sukupuolielimiä ulkopuolisille, aivan kuten eivät bussimatkustajanaisetkaan paljastaneet pyllyjään vaan paskoivat housuunsa. Tekotapoja yhdistää se, että vaikka ne tapahtuvat julkisessa tilassa, ne on jotenkin intimisoituja.

Itse asiassa runkkaaminen voidaan nähdä vähemmän ongelmallisena, koska paskomisessa on kovempi tautien levittämisriski. Ja kun viimeksi tarkistin, niin myös syntyvät eritteiden määrät ovat hyvin erilaiset. - Pahoittelen, empiirinen kokemukseni aiheesta on kenties liian pieni, mutta otosmäärä on sentään alati kasvussa.

Freudilaisittain tässä olisi myös psykologinen kehitys korkeammalle asteelle, koska anaalivaiheesta on selkeästi noustu genitaalivaiheeseen. Tämä liittyy siis siihen että julkirunkkaaminen olisi jopa jollain tasolla merkki korkeammasta ruumiinhallinnasta ja psyyken kehityksestä. Kakkapuolessa tätä kulmaa on tuotu vähemmän esiin, joskin osa on korostanut että sontiminen on luonnollista koska vauvatkin tekevät sitä. (Mutta niin on tissin imentäkin, ja jos sanotaan minä menen tekemään sitä julkisesti bussiin, niin kyllä sitäkin paheksutaan ties minä naisten esineellistämisenä.)

Kuitenkin salarunkkaamiseen liittyy jotain. Ja se syntyy luultavasti teon sukupuolisuudesta, etenkin siitä että se ei liity naisiin. Ja tietysti myös masturbointiin liitetystä erityishäpeästä. En voisi kuvitella kenenkään selittävän että salarunkkaus ja siitä uutisointi olisi jonkin vapautuva emansipationarinen aktio, jossa naisten miehien oman ruumiin hallintaa kahlitsemaan rakentama normisto kyseenalaistettaisiin ja kenties jopa purettaisiin siihen turhautumisesta johtuvia paineita. (Ja vähän muitakin.) Moni näkisi että tässä mies nimenomaan näyttää valtansa, uhittelee testosteroneissaan voivansa rikkoa hyviä tapoja vastaan. Eli tämä olisikin sovinistinen aktio eikä vapautusaktio. Masturboinnin kohdalla sitä vaan jostain syystä vaikeammin nähtäisiin Montaignelaisia sävyjä. Ei korostettaisi sitä miten "normaalista on tullut normi". Että ihmiset luovat pinnallisen imagon sen sijaan että keskittyisivät syvällisesti kokonaisvaltaiseen ihmisyyteen johon kuuluvat myös salaiset sivistellyt puolet.

Tässä mielessä Laasasen tulkinnalla saattaa olla jotain merkitystä. Hänestähän naiset testaavat usein vaikutusvaltaansa mieheen ylittämällä soveliaisuuden rajoja. Ja tämänlainen temppu on siksi vastaava. Suostuminen näihin kertoo alistetusta asemasta. Ruma käytös olisikin siksi aina jonkinlainen vallankäyttöaktio. Se ei siis pelkästään paljasta vallitsevia valtarakenteita joita ei saa rikkoa. (Jotka ovat olemassa kun asiasta trollaudutaan). Tässä on kyseessä selvä nollasummapelitilanne, jossa väännetään nimenomaan kaikkea muuta paskaa ja paljon vähemmän sitä itse paskaa.

Loppukaneetti

"Tänään on ollut päivä, jolloin olen vetänyt lämpöhousut jalkaan ja lähtenyt kaupungille. Olen ohittanut koko hellepaahteisen keskustan ja päätynyt mielentilatutkimukseen, jossa jono sen kuin lisääntyy."
(Elias Koskimies, "Korusähkeitä", s. 261)

Jos siis luulet, että kakkakohu kertoo että ihmisillä on prioriteetit menneet sekaisin, et ole kuin puoliksi oikeassa. He eivät nimittäin yleensä kohkaa siitä kakkaamisesta vaan puhuva enimmäkseen asian sivusta. Ja nämä sivusta nousevat teemat ovat kieltämättä tärkeitä. Eli ihmisten halveksuntaan ei sittenkään kenties ole niin paljoa aihetta tässä kohden kuin mitä voisi haluta. (Ainakin minä haluaisin, tietysti.) Aihe ja sisältö eroavat tässä kohden toisistaan. Pohjimmiltaan temppu on innostanut ihmiset keskustelemaan siitä ovatko hyvät tavat yhteiskunnassa sitä varten että annamme tilaa toisille vai onko se toimintavapauksien rajoittamista. Ja onko se yhteiskunnalle parhaaksi vai pahaksi.

Joku voisi kysyä tarvitseeko performanssiin intentiota, ja tässä kohden selvisi että jos intentiota ei ehkä olekaan, niin se kyllä rakennetaan. Ihmiset konstruoivat merkityksiä, arvotyhjiötä ja nihilististä tilaa ihmiskunnassa ei yksinkertaisesti ole. Jos asia on harkitsematon, joku kyllä järkiharkitsee sen taakse jonkin elämää suuremman kysymyksen. Etenkin jos teko jotenkin ärsyttää tahi loukkaa.

Asiassa saattaa lisäksi painaa sekin puoli, että normaalin blogaamiskommentin jyrkkyydessä painaa takana yltiöpäinen varmuus. Tämä taas ei johdu siitä että ihmiset olisivat täysin itsekritiikkiin kykenemättömiä. Päin vastoin, usein ihmiset väistävät filosofien ja ammattitaitoa osoittavien tekstit joita he eivät voi ikään kuin ylittää.  He helposti ohittavat nämä - jopa silloin kun he ovat erimielisiä he eivät lähde debattiin vaan heilauttavat kättään leimasanalla "norsunluutorni" ja jatkavat elämäänsä. Sen sijaan kommentteja laitetaan helposti sellaiseen jossa oman näkemyksen relevanssi katsotaan riittäväksi. Tämä johtaa helposti siihen että paheksutaan "itseä huonompia" sen sijaan että otettaisiin riskejä ja debatoitaisiin vain "itseä parempia vastaan". Ja se johtaa helposti siihen että aiheisto kulkee pienimmän yhteisen nimittäjän mukaan.

Trollit - sekä tietysti alussa painavan sanansa antava Adolf Hitler - tietävät tämän.

---

Trololol.

Minä, vaeltajapastori.

Tänään minulle tarjoutui varsin ainutlaatuinen tilaisuus. Tapasin erään entisen työkaverini. Paljastui että hän on muun muassa yrittämässä kristillisdemokraatteihin ammattipoliitikoksi. Lisäksi hän oli liittynyt herännäissävyiseen uskonnolliseen järjestöön ja oli kuluttamassa aikaa käännyttäjänä.

Siispä päädyin viettämään aikaa seurassa, ikään kuin hangaround -julistajana. Oli aivan selvää että ulkopuolisetkin kokivat minun olevan sellainen. Tämä tarjosi erikoisen tilaisuuden kurkistaa maailmaan sellaiselta kantilta johon ei muutoin törmää. Koska olen minä, en erottautunut ryhmästä. Mutta joka ikinen debattiin pyrkivä ihminen joutuu hämmennetyksi, edustipa sitten mitä tahansa ideologiaa, sukupuolta tai seksuaalista suuntautumista tahansa. Sillä julistamistilanteessa olemisen seuraaminen ei ollut se "main point", jonka vuoksi viivyttelin tilanteessa. Se oli vain mielenkiintoinen lisä, joka lisäsi tilanteen hauskuutta.
1: Koska olin liikkeellä työkaverin kanssa, en joutunut itse kristillisen julistuksen kohteeksi. (Jos haluatte välttää käännytetyksi joutumisen, tähän on siis olemassa konsti!) Ainakaan sen jälkeen, kun käännytyspuhe siirtyi siihen, miten iloisen pirtsakasti selitin heille miten olen ylpeä generational satanist ja illuminatin jäsen, joka uhraa lapsia persoonalliselle pahalle ja itkee iltaisin onnetonta elämäänsä ennen nukkumaanmenoa. Tai itkisi, jollei arvotyhjiö olisi tehnyt minusta tunteetonta robottia. Ex työkaverin mukaan olen niin outo että hän ei edes yritä käännyttää.

Yleisesti ottaen opin ainakin sen, että käytännön julistamisessakin on erilaisia näkökulmia, tapoja joista eri tyypit pitävät ja toiset eivät. Osa käyttää hienovaraista ja leppoisaa lähestymistapaa. (Sitä, joka tuntuu minusta matelevalta, salavihkaiselta ja kierolta. Siltä, joka on aitoa manipulointia.) Osa ottaa mukaan karismaa ja toimii ikään kuin auktoriteettina. (Sitä, joka minusta näyttää avoimelta kusipäisyydeltä ja pikkusieluisuudelta. Ja jonka moni liittää manipulointiin vaikka se ei sellaista olekaan.) Kolmas käyttää tunteita. (Se näyttää minun silmiin melodramaattiselta riehkaamiselta jossa ei ole järjen häivääkään.)

Huomasin varsin nopeasti, että islamilaiset ovat fundamentalistijulistajille yllättävänkin kovaäänisiä ja aggressiivisia. Tätä kautta ei ole itse asiassa ihmeellistä, jos islaminusko vaikuttaa fundamentalisteilta ahdistavalta. Normaalistihan islamilaisuudesta ei kuule. Eikä se näytä vaikuttavan katukuvassa mitenkään. Kuitenkin kristillinen katujulistus näyttää vaikuttavan heidän tunteisiinsa.
1: Tässä keskustelussa esille on tietysti nostettava se, miten esimerkiksi israelissa on uskonasioiden vuoksi taisteltu aiheesta "suunnilleen aina". Ehdotin että sitä voitaisiin järjestää etanakisat, jossa toinen etana nimetään Jeesukseksi ja toinen Allahiksi. Ja sitten katsotaan kumpi etanoista kulkee viinivanaa pitkin nopeammin maaliin. Ja voittaja saisi Jerusalemin. Kun tätä pidettiin naurettavana ja outona, ei auttanut kuin ihmetellä sitä, miten rationaalista, järkevää ja eettistä on ratkaista asiaa sillä, että ammutaan toisia kohdi lingoilla tai raketinheittimillä tai mitä tappoaseita teknologia sitten onkin suonut. Ja varmistaa että hävinnyt päätyy hakemaan revanssia jolloin väliaikainenkaan voittaja ei pääse voitostaan iloitsemaan.
2: Islamin ja kristinuskon paremmuuskin voitaisiin selvittää kivasti. Jumala on selvästi kulinaristi, kun katsoo mitä makuihmeitä maailmassa on. Siksipä uskontojen paremmuus voitaisiin katsoa siten että valittaisiin ikään kuin esitaistelijat, jotka kokkaisivat aterian Jumalansa kunniaksi. Ja se, joka tekee maukkainta pekonia voittaa.

Myös ateistit olivat jonkin verran aktiivisia, yrittivät jopa minulle. (My cover vas success?) Uskonnonlevittäjän ylenkatse toistui sanoissa. Toki minä muistutin heitä siitä, miten minä olen tyytyväinen ja saan pätemisen, ylemmyyden ja paremmuuden tunnetta ylenkatseesta. Kerroin että kaikki sen suuntainenkin. Tekee iloiseksi ja että suosittelen. Sitä kannattaa kokeilla.

Moniarvoisesta yhteiskunnasta selviämiseksi ehdotin idols -tyyppistä kisaa Jumalille. Jokainen universumin Luojaksi pyrkivä ilmoittautuisi, ja ensin käytäisiin jonkinlainen esikarsinta. Ja tämän jälkeen joka viikko äänestettäisiin yksi Jumalaehdokas pois kisasta ja tämän pettymyksen kyyneliä kuvattaisiin. Uskoin, että hanuman voisi pärjätä kisoissa aika korkealle, koska se on hieman humoristinen, hauska jumala. Joka peräti sopii hyvin yhteen evoluutioteorian kanssa. Myös Thorin uskoin pärjäävän pitkälle, koska tätä koristavat monenlaiset erikoistehosteet: Salamat tuovat siistejä efektejä ja Thor taipuisi coolisti myös showpainiin, toisin kuin Jeesus. Tosin Jeesuksen monitaitoisuus olisi hyvä valtti. Yhdellä viikolla tehdään temppu jossa vesi muutetaan viiniksi (jonka toki osaan itsekin) ja toisella kävellään vetten päällä. Kolmannella sitten kai kahlataan viinissä.
1: Ilmoitin että hakisin kisaan itsekin. Päätyisin siihen ensimmäisen jakson kevennysosioon. Mutta saisin sen varttini kuuluisuudessa. Eli pääasia olisi että nimi olisi oikein.

Opin lähinnä sen, että julistajilla on itse asiassa melkoisen tylsää. Kun antaa lapun, se laitetaan yleensä roskiin kulman takana. Ja kaikki tietävät tämän.

Kirkon räätälöinti.

Siinä missä karismaattisten liikkeiden jäseniä, kuten "Nokia mission" perustajaa, kuvataan usein uskon- mutta ei kirkonmieheksi, olen heidän vastakohtansa. Siis kirkon, mutta en uskonmies. Lukuunottamatta tietysti sitä kirkkoa ; Minulla on paljonkin esimerkiksi käännytys ja julistustyötä vastaan.

Ongelmana on se, joka nousi hieman esiin "homoeroboomin aikana". Kirkossa koetaan, että heidät ristiinnaulitaan kovasti tässä asiassa. Esimerkiksi "Asennetta 4/2010" -lehdessä oleva artikkeli "klik - kirkkoa karkuun" kuvaa seurakuntapastorin auttamana sitä, miten kirkon odotetaan olevan täydellinen, siinä ei saisi olla vikoja.

Tuska, ongelmatila.

Jutusta nousee esiin myös ilmiön kaksijakoisuus. "Asetelma on ristiriitaisuudessaan mielenkiintoinen. Samalla kun eroaalto kertoo, että kirkko on merkityksetön, niin se kertoo myös että kirkko ja sen edustamat näkemykset ovat myös äärimmäisen tärkeitä." Minun ratkaisuni asiaan on se, että kyseessä ei edes ole dilemma ; Kirkko on turha, koska se ei tee mitään tärkeälle asialle vaan lakaisee ongelman maton alle. Asiat taas ovat tärkeitä, joten kyseessä eivät by definition ole mitkään pikkuviat. Tärkeiden asioiden puutteen maininta pikkuvioiksi kertoo siis yleisestä asenteiden kieltämisestä. Valtapelistä jossa tärkeät asiat määritellään kirkolta.

Hieman tältä asioiden hoito on itse asiassa maistunutkin ; Jos homojen avioliitto -oikeus nostaa äläkän, määrittelee kirkko asian niin että kysymys on jostain muusta asiasta. Kun sanotaan homojen avioliitosta, ja syntyy eroaalto, huolestutaan jostain joka on vain hieman tätä.

Tosin tässäkin kohden eroaminen teki isomman positiivisen muutoksen kuin mitä kirkko on onnistunut koko minun elinaikanani tekemään. Päätöksen nopeus kertoo siitä että syy ei ole byrokratiassa, joten jäljelle jää kirkon tahtotila.

En kykene katsoa olevani osana tälläistä. Kysymys ei ole pelkästä rahasta. Raha on symboli. Kun maksan kirkollisveroa, teen samalla symbolisen teon. Tuen kirkon toimintaa kokonaisuutena. Tässä suhteessa olen melko tiukka ihminen.
1: Joku voisi sanoa että minulla on voimakas moraalikompassi, mutta itse sanon olevani päsmärikusipää. Kahden sanan välillä eroa on vain siinä onko mielipide kenestäkin "oikeaoppinen".

Esimerkiksi aikanani olin kuukausilahjoittajana "Greenpeacille". Tuki oli kohdistamaton. He puuhasivat erinäköisiä asioita geenimanipulointia vastaan, joita en voinut hyväksyä. Samalla alkoi oudot pelit metsän kanssa, jossa minun ekologiantaitoni haistoivat luonnon sijasta talousasiat. Vaihdoin pois. Kokonaisuuden tukeminen on vahva symboli. Jos varat olisi voinut keskittää asiallisiin puoliin, se olisi ollut OK. Korvamerkittyä rahaa.

Tätä kautta kirkollisvero vertautuu täysin tälläiseen korvamerkitsemättömään "tee mitä haluatte" -rahalle. Tämä tarkoittaa sitä, että minun on hyväksyttävä koko paketti. Tätä kautta en tietysti voi olla kirkollisveroa maksava jäsen. Pikkuasiat tai toteutusmokatkin voidaan ymmärtää. Mutta jos isot asiat ovat vain "mitättömyyksiä", niin ei kyseessä ole tärkeitä asioita ajava laitos.

Ratkaisun löytyminen.

Kirkko, kuten Greenpeacekin, tekee kuitenkin monin paikoin kunnon duunia. Ratkaisu onkin "korvamerkinnässä". Keksin tavan tukea niitä asioita jotka kirkossa ovat hyviä. Rupesin maksamaan rahaa "Kirkon ulkomaanavulle". Se nimittäin tekee puhtaasti humanitääristä työtä, joka kohdistetaan köyhiin kansalaisiin.

Systeemi ei rakennu hätäpakettien lähettämiseen, lyhytjänteiseen apuun, vaan myös infrastruktuurin muutokseen ~ jos hankitaan tuotantoeläimiä, mukana tulee koulutus niiden hoitamiseen. Toiminnassa ei välitetä uskonnosta, seksuaalisesta suuntautumisesta tai muusta vastaavasta. Mukana ei ole edes käännytystyöpakettia. Se on ulkoistettu "Suomen Lähetysseuralle". Toisin sanoen ulkomaantyön minulle sopimattomat seikat saa sieltä, jos haluaa. Ja minä voin pysyä siitä erossa.

Asiaan vaikuttanee sekin, että sain "Kirkon ulkomaanavulta" sivuduunia, muutaman tunnin viikossa. Työhaastattelussa mainitsin erikseen että en kuulu kirkkon, enkä jaa heidän yhdistävää uskoaan. Heitä kiinnosti vakaumuksen sijasta se, miten teen työtä. Haastattelua hakiessa mielessä oli jopa mahdollisuus kokeelliseen gonzo -journalismiin, mutta tästä ei nyt irronnut mitään repiviä paljastuksia.

Olen tyytyväinen tähän valintaani osittain. Olisin halunnut lahjoittaa korvamerkittyä rahaa myös joihinkin muihin minusta hyviin juttuihin joita kirkko tekee. Joku voi olla yhtä kyyninen kuin minä, ja miettiä että jos lahjoittaminen vapauttaakin kirkon resursseja. Silloin on pohjimmiltaan sama maksanko kirkollisveron vai muuta kautta. Mutta tällöin kirkkoon kuuluminen tarkoittaa sitä, että rahat korvamerkittyvät entistä vahvemmin niihin ikäviin pikkuasioihin. Jos riittävän moni tekee kuten minä, ja kirkko todellakin jongleeraa rahoillaan (mikä ei välttämättä ole totta, ja on vain pessimistisin skenaario) muuttuu kirkollisvero siksi, että rahat korvamerkitään niihin asioihin, joita pidän "kirkon likaisina puolina".

Suosittelen tälläistä eroamis-lahjoittamiskombia kaikille niille, jotka ovat "melkein kirkonmiehiä". Vakaumuksesta, siitä mie en välitä hittoikaan. Tiedän työskenteleväni kristittyjen ympäröimänä, mutta se nyt ei minun elämää haittaa, kunhan ihmisiä kiinnostaa vain duuninteko.

---

Kuvassa on suikeroalpi, joka on rönsyävä kasvi, joka voi kiertää kiviä ja muita hankalia esteitä. Kasvi pärjää erittäin hyvin karuillakin paikoilla, ja levittäytyy hyvinkin tehokkaasti tästä huolimatta.

Internetin yleisimpiä sivuja selaamassa.

Pornografia on hyvin suosittua. Internet pursuaa sitä. Joku sitä tekee ja joku siitä saa maksunkin, joten selvästi asia on haluttua. Minä olen kirjoitellut pornografiasta ties mitä. Mutta olen käyttänyt sitä jopa liian abstraktissa muodossa. Etäältä ilman katselua. Se on vähän kuin esittäisi lausuntoja asioista joita ei suoraan tunne. Tälle täytyi tietysti tehdä muutos.

Ajatus tästä syntyi, kun minulla oli jumalattoman tylsää. Puolisoni sisar tuli käymään viikonlopuksi. Gyllingin ja Sillantauksen "naisen kanssa" on opettanut minulle, että naisen naisystävien pariin ei parane mennä. Heidän pitää antaa olla kahden, koska arvostat sitä kaunista ystävyyttä joka heillä on. Puolisoni ja hänen sisarensa pelaavat yhdessä nettipelejä. Tämä tarkoittaa sitä että olen paljon poissa tieltä.

Ja kuten moni ehkä tietääkin, minulla ei ole ollut aikoihin televisiota. Minulla on toki DVD -pätkiä joita pystyn katsomaan. Mutta olen nähnyt ne kaikki moneen kertaan. Ei sitä aina jaksa samoja. Niinpä päätin lähteä seikkailuun, ja kirjoittaa siitä lyhyen reportaasin. Päätin tehdä sen (osittain sanaleikin vuoksi) gonzo -journalismin tyyliin. Näin siitä ei tule mitään objektiivista kuvausta, vaan enemmänkin kertoo tuntemuksia.

Tein seikkailuretkeni kolmena päivänä, tosin niiden välillä oli pitkähköjä aikavälejä. Näin saan miettimis ja tarkasteluaikaa. Sekä näen pienessä määrin miten aika muuttaa tilanteita.

Niinpä poistin googlesta hakuasetukset, ja laitoin tietokoneen tietoturvasuojaukset täysille. (En löysyttänyt vyötä.)

Ensimmäinen huomio oli näennäinen runsaus. Google antaa hakusanoilla valtavasti tuloksia. Tarkemmassa tarkastelussa runsaus itse asiassa kääntyy päälaelleen. Moni sivustot ovatkin sellaisia, että ne linkkaavat toisiin sivustoihin. Näin ollen saat galleriaesittelyn, jonka klikkailu vie toiseen galleriaesittelyyn. Näistä syntyy hämähäkkimäinen sivustorykelmä, jossa varsinaista ladattavaa ja katseltavaa saa enemmänkin tuurilla.

Tällä yhteenlinkittelyllä on tietysti hyvä syy. Syy on google. Googlehan arvostaa tuoreutta ja sitä että sivuille on paljon linkkejä. Kun tälläiset sivustot pistetään linkittämään rinkiin, saadaan hyvä googlehitstatus. Etenkin jos joka päivä lisätään uusia kuvia. Näissä hämähäkkimäisissä linkittelysivuissa niitä on peräti aika paljon samoja. Saattaa olla että tietty pienikokoinen "mainoskuva" on samalla kuvalinkkisivulla kaksi - tai jopa kolmekin kertaa. Kaikki eivät toistu, mutta näitä on toistuvia on niin useita, että on selvää että sivuston pitäjää ei kiinnosta onko linkki uutta materiaalia vai ei. Kunhan syntyy päivitys.

Toinen runsautta vähentävä juttu on tietysti talousasia. Sivustot eivät periaatteessa anna ilmaiseksi paljoakaan materiaalia. Niiden ideana on saada ostamaan "jäsenkortteja". Eli kun tilisiirto pankissa kilahtaa, porno kovalevylle vilahtaa. Materiaaleja ei jaeta kovinkaan paljoa. Projektissani en tietysti ruvennut pistämään rahaa tämänlaiseen.

Kolmas oli se, että sivustot tuottivat kuvia, kotikoneelle ladattavia videoita tai netissä katsottavia mutta ei ladattavia videoita. Niissä on ilmaiseksi jaossa vain maistiaisia.
1: Videot ovat likimain aina 10 sekunnin mittaisia, tosin jotkut näyttävät suosivat 6 sekuntia ja toiset 20. Videoissa voidaan jättää "strateginen kohta" pois, jolloin haluamansa saa nähdä maksamalla. Videot ovat usein lyhyydestään huolimatta leikattuja, eli kuva vaihtuu kesken. Eteen ja taakse on saatu mainokset.
2: Kuvissa joitain alueita voidaan sensuroida, eli saat nähdä kaiken kun olet maksanut. Tarjolla ei tietysti ole kuin osa, sivustot vihjaavat että näkyvä on vain jäävuoren huippu. Kuvien kerrotaan olevan terävämpiä ja tarkempia, videoiden pidempiä. Tämä ei ole yllättävää. Jaettavissa ei ole "niin isoja määriä" tavaraa. Ilmaisen materiaalin määrä on kokonaisuutena varmasti enemmän kuin ehtisin katsoa ja latailla.

Kuitenkin netistä löytyy kaikesta huolimatta yllättävän paljon pornoa. Sivustot voidaan karkeasti jakaa "sekatavarakauppatyyppiseen ratkaisuun" ja "erikoisliikkeisiin". Erikoissivu voi olla keskittynyt vaikkapa tiettyyn aiheeseen. Eli jostain löytyy vain poseeraavia bikinityttöjä. Toiset näyttävät enemmän. Osassa on japanilaisia. Ja osassa näytteleviä japanilaisia, demoneja ja lonkeroita (ei, ette halua tietää. Minäkään en haluaisi tietää). Osa erikoistuu tiettyyn henkilöön. Tämä on tietysti tekijän kannalta kätevää. Sekatavarakauppa taas ei yleensä itse pidä sisältöjään, vaan se linkittää eri "erikoisliikkeisiin". Ne eivät säilö, vaan ohjaavat.

Nämä "sekatavarakaupat" olivat yllättävän käteviä, niiden kautta "skenestä" saa hirveästi irti. Niissä on nimittäin usein hakusanakäytänne. Hakusanoja voi olla esillä satoja. Itse asiassa niitä on käsittämätön määrä.
1: Moni hakusanoista on ilmiselviä (hakusana "lesbian", "fuck" tai "orgasm" kertonee kaikille, mitä sen takaa löytyy. Jopa "forest" tai "shower" kertoo paikasta.)
2: Osa on hyvinkin kummallisia. ("snowballing" ei ole mitään lumisotasilla oloa. Ei todellakaan. Löytyy sieltä "pearl neclacea" ja "golden rain":takin, jotka eivät ole mitä luulisi.).
3: Osa on lyhenteitä jotka eivät ulkopuolisille kerro mitään ("MILF", "DPed", "FFM", "CFNM", "CBT"...)
4: Osa on vain sellaisia että ei haluaisi tietää. (hakusana "vampire" kertoo kyllä kaikille jotain olennaista. Samoin kuin "torture". Ja kyllä. Te ette halua tietää.)

Hakusanat voidaan jakaa karkeasti seuraaviin tyyppeihin:
1: Vaihe. Osa keskittyy flirttipuoleen ja ne eivät oikesti kovin isosti eroa bikinimainoksista. Niissä kuvataan jonkinlaista esileikkivaihetta. Varsinainen huipentuma näyttää olevan hyvin tärkeä.
2: Seksiä harrastavat osapuolet. Nämä voidaan luokitella iän, sukupuolen, ihonvärin, hiustenvärin, rintojen/muun varustuksen koon mukaan. Pornotähdet on usein mainittu nimeltä, joista osa tuntuu keksityiltä taiteilijanimiltä ja osa ihan oikeilta nimiltä, kuten varmasti onkin. Tässä kohden ei voi tietysti olla puhumatta ammateista, joista ainakin poliisi ja hoitajatar näyttää olevan naisten kohdalla yliedustettuna. Ja sitten on avaruusolentoja. (Voi kyllä. "Ranuan kummit" eivät ole ainoita joilta löytyy "sokerina pohjalta".)
3: Paikka, joka voi olla ulkona vaikkapa metsässä tai rannalla, muuten vain julkisella paikalla, tai kotona ties missä huoneissa.
4: Mekaaninen tekotapa. Tässä on erilaisia asentoja ja tahteja ja rajuuksia. Sekä sitä, miten niitä vaihdellaan missäkin kohdassa. (Tyypillisesti pornossa näytetäänkin vaihtavan asentoa koko ajan, mikä on hyvin kummallista. Tosin ei niin ihmeellistä kuin se, että naiset näyttävät saavan orgasmin vaikka mies ei koske tähän, kunhan tämä vain laukeaa päälle.)

Tämäkin itse asiassa tuottaa osan pornon näennäisestä monipuolisuudesta. Näitä hakusanoja voidaan yhdistellä hyvin vapaasti. Voit ottaa vaikka viisi määritelmää kohdasta 1, tai yhden jokaisesta, tai vain yhden jostain. Tässä kohden saat hyvinkin spesifejä lopputuloksia. Tämä muuttaa "sekatavarakaupat" keinoiksi käydä samalla kaupassakäynnillä ties missä "erikoisliikkeessä", jopa siten että käyt useassa "samanaiheisessa erikoisliikkeessä". Palvelinmatkat ovat ihmeellisiä, ja yksi klikkaus voi johtaa aivan eri puolilla maailmaa olevaan paikkaan, ja sen viereinen toisaalle.

Kuitenkin kokonaisuutena tilanne näyttää olevan aika lattea. Kun olet nähnyt yhden tissipanon, olet nähnyt ne kaikki. Kliseiset yksityiskohdat ovat vain uudessa paikassa. Onkin selvää, että tässä ei haeta katsojan yllättymistä. Pornokauppa ei siksi ole mikään hieno ravintola, johon mennään kokeilemaan mitä gastronomisia herkkuja sitä onkaan kehitetty. Pornokauppa on enemmänkin McDonalds, jonne mennään, odotetaan lyhyt aika, ja sitten saadaan se, mitä on tiedetty haluavan.

Tätä kautta, vaikka porno onkin yllättävänkin monisärmäistä, siinä on yllättävän vähän luovuutta. Pornossa on kuitenkin selvästi oma alakulttuuri, joka vaatii paljon erikoistermien osaamista. Suuri osa sanoista on itse asiassa aivan vieraita. Sanakirjakaan ei auta, koska pornossa näytetään monin paikoin rakastavan kiertoilmauksia. En tiedä, onko tämä sitten se humoristinen ja luova osa pornografiakulttuuria.

Myöskään pelkkä aiheiden määrä ei kerro koko totuutta. On katsottava määrää ja suosiota. Tämän tarkastelu on yllättävänkin helppoa, koska moni sivusto sisältää ladattujen määrän tai tähdillä arvioinnin kautta tehdyn suositusjärjestyksen. Eli ne kertovat mitä katsotaan paljon ja tarjoavat niitä ensin. Tietyt pätkät ovat paljon suositumpia kuin toiset. Itse asiassa jopa niin, että tässä näyttää olevan voimassa Pareton periaate ; Nyrkkisääntöhän toimii niin että 80% katseluista on 20% videoista. (Tämä on tosin hirveä yleistys.) Toisaalta tarjonnassa ei ole kaikilla kohdin tasaista määrää tarjontaa. Esimerkiksi eräs sivusto tarjosi varsin ekstreemiä vaihtoehtoa ("vampire") 19kpl. ja sama sivusto tarjosi 10 853 suihinottovideota. On selvää että kliseisiä vaihtoehtoja on määrällisesti niin paljon, että sekin kertoo omaa osaansa aiheiden suosiosta.

Itse asiassa vaikka feministit korostavatkin usein kaksoispenetraatiosta ja kidutuspornosta, sitä löytyy määrällisesti hyvin vähän. Keskimäärin ihmiset ovat siellä kiltimmässä linjamassa. Lievin pornolinjahan lähestyy joko "taidekuvia" joissa nainen kekkaloi alasti oudossa asennossa metsän keskellä ja leikkii olevansa nymfi. Ja toinen normipää muistuttaa jotain, jota erilaiset vaateliikkeet (joko uima- tai alus-) laittavat ilmaiseksi postiluukusta. (Joita minä tietysti teininä... tai siis köhköh.)

Suosiot näyttävät, että ihmiset tykkäävät "iloisemmasta pornosta". Sellaisesta, jossa on kaksi ihmistä, joista vähintään yksi on nainen, ja jossa hommat hoidetaan loppuun asti. Orgasmit ovat tärkeitä. Naisetkin pitävät kovasti meteliä ja numeroa asiasta. Koska juuri sitä ilmeisesti halutaan. Tämä on kenties alhaista sosiaalisuutta, mutta se kuitenkin on sosiaalisuutta.

Kokeiluni ja seikkailuni eivät kuitenkaan -yllättävää kyllä- aikaansaaneet virushyökkäyksiä. Tosin joissain paikoissa oli koko ajan vastassa varoitusikkunaa, jossa varoiteltiin että sivu on vaarallinen, joka tarkoittaa että sitä ei pidä ladata. Pornosivustot tuntuvat kuitenkin rakastavan "spywarea". Eli
niiden kautta koneelle tulee ohjelmia jotka kerävät tietoja tietokoneesta ja esimerkiksi vierailluista nettisivuista ja levittävät niitä eteenpäin ilman käyttäjän suostumusta. Tämä tuokin arvokasta tietoa, josta muuten joutuisi maksamaan, joten en ihmettele että näin on.

Nyt uskallan väittää että minulla on jonkinlainen yleiskuva pornografiasta. Se voi tuntua kovasti aspergerin näkemykseltä, josta puuttuu peruskäyttäjän emotionaalinen suhde. Mutta vastaavalla "tutustumis -ei tunnu hirmi kiinnostavalta" -kombolla sitä on tässä talossa kierretty harrastuksia ja uskontojakin.

Vanhennus.

Syntymäpäivä on usein korostettu jollakin tavalla merkittäväksi. Suurmiesten syntymään on siksi usein liitetty kuvitteellisiakin tarinoita syntymän aikaan tapahtuvista ihmeellisistä asioista. Ja Dalai Lama valitaaan syntymäajankohtansa mukaan - sielunvaellukseen liitetyn ajatuksen vuoksi haetaan ikään kuin "samaa tyyppiä samaan virkaan" kun entinen virkasuhde on päättynyt. Erityinen syntymä on myös esimerkiksi Jeesuksen syntymään. On tähtiä, taivaallisia sotajoukkoja, lahjoja antavia viisaita ja paimenia jotka tulevat erikseen katsomaan. Tallissa on ollut kuhina ja tähän liittyy muitakin ennusmerkkejä.

Minun syntyessäni, olen kuullut, satoi lunta. Muuta erikoista ei tapahtunut. Maineeni vuoksi voisi odottaa, että naapurikylässä koira olisi synyttänyt kyykäärmeitä, tai vähintään että jossain olisi syntynyt kaksipäinen vasikka. Mutta edes wikipedia ei liitä syntymäpäivääni mitään merkittävää. Onneksi muina vuosina samana päivänä on tapahtunut edes jotain. Täytyy toivoa että gonzo -journalismin kehittäjä -Thompsonin itsemurha ei liity minuun muuten kuin tämän helmikuun päivämäärän kautta.

Valitettavasti en voi tehdä muisteluketjua unkurin tapaan. Sillä tosiasiassa käsitykseni esimerkiksi viime kuukauden tapahtumista ovat varsin hämäriä. Tosiasiassa olen hanuillut suuremman osan elämästäni läpi sellaisessa utopistis-haikailevassa sumussa, että olen unohtanut siitä paljon. Ja kun katsoo elinoloja, näyttää siltä että mitä mukavammin minulla menee, sitä enemmän harhailen, ja sitä vähemmän jää kirjattavia muistoja. Joku voisi väittää että olen niin negatiivinen että torjun kaikki positiiviset asiat, enkä negatiivisia kuten monet muut.

Tänä vuonna en sentään vajonnut viime vuoden nolouteen. Sillä kaukaa viisaana viritin ajastimen kertomaan päivästäni. Toivottavasti sama kikka auttaa muidenkin kohdalla. Sillä tosiasiassa en muista juuri ikinä juuri mitään päiviä. Tiedän vain, mikä viikonpäivä on. Jopa kuukausia joutuu joskus hakemaan. Onneksi on taivas ja luonto jotka tarjoavat käteviä vinkkejä tähän! Nimittäin, kuten Markus Kajo on opettanut, jos laittaa peilin ikkunan taakse, voi sängystä nousematta katsoa peilistä että onko ulkona kesä vai talvi, ja yö vai päivä! Ei vikkelä viisasta voita!

Minulla on mennyt viime aikoina siis liiankin hyvin! (Asiaa ei auta se, että pian alkaa uusi keskiaikaisen miekkailun kurssi itsensä Windsorin ohjauksessa, harhaillen siis lisää.)