torstai 7. helmikuuta 2013

Shit happens (2 girls 1 bus)


Suomi on trollautunut. "Ylioppilaslehden" periaatteessa turha pikkujuttu on saanut sen verran suuret mittasuhteet, että on selvää että aihe ei ole turha. Niinpä minäkin teen jotain jota en vielä 4 päivää sitten voinut kuvitella tekeväni. Eli otan osaaa julkisessa paikassa tehtyyn housuun kakkaamiseen. Tai oikeastaan, ollakseni tarkka, en toki ole julkikakkaamassa. Vaan ottamassa osaa toisten julkikakkaamisesta käytävään keskusteluun. Keskusteluun johon ei ole liittynyt julkisten WC -laitosten infrastruktuuriin, julkikakkaamisen yleiseksi hyväksyttäväksi tavaksi tekemiseen - tahi mihinkään vastaavaan joka voisi tehdä aiheesta ns. "järkevän keskustelunaiheen".

Koen toki olevani moniaiheinen ihminen, jolla ei ole juurikaan rajoja. Mutta tämä oli jotain jota en kuvitellut ottavani aiheeksi. Itse asiassa en edes miettinyt koko aihetta, siis edes sitä että siitä voisi kirjoittaa yhtään mitään. Olen toki härömielinen ja omatunnoltani kieroutunut pervertti sodomiitti - vai pitäisikö sanoa "taitava seksuaalisilla epätavanomaisuuksilla leikkijä joka on kehittänyt sen verran ambivalentin tason, että mikään rukouspiiri ei tästä voi eheyttää?" - mutta tämä ei ole tullut edes minun mieleeni.

Ei, minulla ei ole ulosteen kohdalla erityisiä tabuja. Päin vastoin. Asia on arkinen ja täten tylsä. Julkinen virtsaaminen ja ulostaminen eivät nimittäin ainakaan itseäni yllätä. Työmatkani tapahtuu Sörnäisten "piritorin" läpi. Ja olen ollut vartijana "iloisessa itä-helsingissä". (Tämä on se osa vartijan töitä josta kukaan ei koskaan kerro ennalta. Ei edes vartijakurssilla.) Tämä tarkoittaa sitä että olen nähnyt julkisesti kusevia ja paskovia ihmisiä usein. Lisäksi olen nähnyt kädessä pidettyjä miesten mulkkuja sellaisen määrän että vain onnekkaimmat homoseksuaalit ovat päässeet vastaaviin lukemiin. (Eli yli oman tarpeeni olen saanut aiheesta.) Itselleni esimerkiksi julkikuseminen ei tavallaan enää ole edes ihmettelyn aihe.

En aio kertoa siitä miten tämä on mukasivistyneistön tekovapautta. En aio kertoa siitä että kyseessä olisi vallitsevien vanhojen vihaisten miesten vallanhalun varpaille astuminen tahi muu emansipoituminen. En edes huomauta siihen että tässä on arvokeskustelutilaisuus törkeästi ohitettu, kun vanhusten hoitolaitoksissa joudutaan istumaan omissa sonnissa. (Tarkennus : en tarkoita "mieslehmää") Ja tämä taatusti vaikuttaa mielialaan. En sano edes sitä, että jos uutinen on turha, on siihen reagointi turhaa. Sillä iso reagointimäärä tekee siitä asiallisen mietinnänaiheen. Kysymys kuuluu "miksi". Ja se ei ole pelkästään pilkallinen.

Perse - kuvia Suomesta.

"Ensimmäinen reaktioni oli: tämä on kuin pride-provokaatio! Kuin vihreiden ja demareiden inha naamiaisleikki! Tämä on kuin eurooppalainen aika ennen vettä, kun jätteet viskattiin ikkunasta satunnaisten ohikulkijoiden niskaan - samaa, mitä nykyään tapahtuu niin kristillisdemokraattien blogeissa kuin Helsingin Sanomien pääkirjoituksissa!"
(Elias Koskimies, "Korusähkeitä", sivu 6)

Itseäni nimittäin yllättää aiheen saama suuri julkisuus. Joku voisi nähdä että tämä kertoo siitä että ihmiset ovat tyhmiä. Että hoopot nettieläjät ovat niin vieraantuneita todellisuudesta, että ottavat tämänlaiset vakavasti käsittelyyn. Trollautumisessa on muistettava se, että trollaaminen ei saa yhtä helposti suosiota. Se, että aiheesta puhutaan paljon kertoo siitä että se viittaa johonkin. Leviämiseen ja suosioon on jokin syy.

Ja trollaamisen onnistumista miettiessä on aina otettava esille pahastuminen. Ylläolevat esimerkit heijastavat sitä että asiaa tuetaan ja vastustetaan, ei suinkaan aktiona itsenään, vaan suhteessa johonkin. Teon tekijät ovat itse korostaneet sitä että sitä ei avata ja tulkita, joten se on itsessään enemmänkin teko kuin statement. Kuitenkin siihen on liitetty merkityksiä. Ihmiset eivät ole suostuneet jäämään deskriptiiviselle tasolle. Yleensä ottaen trollautumisessa onkin tehokkainta se, että trolliviesti tarjoaa ikään kuin "immanentin tason" joka on pakko ottaa ponnistuslautana "transsendenttiin tasoon".

Esille on noussut teemoja jotka korostavat erilaisia asioita. Tai itse asiassa teemoja on yksi. Se on tapaperinteen kunnioittaminen. Arkemme koostuu ns. hyvien tapojen noudattamisesta. Housuihin paskomista pidetään tapojenturmeltumisena. Tämä on itse asiassa se teema joka liitetään moniin eri asioihin
1: Hyvät tavat on sitten nivottu vahvasti siihen että vihervasemmistolaisten nähdään sotkevan kaikki hyvät tavat ja yhteiskuntasäännöt. Eli tästä on valjastettu esimerkki aatteen "totaalisuudesta". Siinä missä moniin liberaalien ajamiin vapauksiin ja vakiintuneista säännöistä joustamisiin on vaikeaa tarttua suoraan - esimerkiksi uskonnonvapaus on jotain jota paatunutkaan teokraatti ei uskalla kritisoida - on tämänlaiseen tarttuminen jotain joka tarjoaa vahvemman vipuvarren jolla voidaan ikään kuin "liata kaivo" koko vasemmistolaisen tai liberaalin aatteen alta. (Enkä nyt väitä että tämä olisi jokin red flag -operaatio.)
2: Tapainturmellus liitetään erityisesti feminismiin. Tämä on mielenkiintoista, koska teksti oli rakenteellisesti sellainen että se toi rehellisesti sanoen poikamaiset toilailut. Jotka ovat pösilöpäisyydessään jotain sellaista joka on itselleni peräti kiusallisen tuttua. Kuitenkin marmatusta lukiessa ei voi olla huomaamatta että monesti nimenomaan tekijöiden sukupuolesta on jotenkin tullut oleellinen tekijä. Eli jokin joka on mieheltä hölmöilyä eikä sovinistien vallankaappausta, on sama naisten tekemänä feministinen aktio. ; En ole hämmästynyt siitä että feministikortti vetäistään. Vaan siitä (kuten esim. aiempi linkkini näytti) molemmat puolet ovat nielleet tämän tekijän sukupuoliteeman. Teko nähdäänkin ikään kuin emansipationaarisena aktiona.
3: Toisaalta merkitystä tuntuu olevan sillä että asia on ylipäätään painettu lehteen, mikä kertoo siitä että lehdistö on itsessään jonkinlainen Pyhä Arvo. Tämä selittänee osaltaan sitä että miksi Helsingin Sanomien nähdään vainoavan jos joku näkemys ei saa siinä mediatilaa. Monille ihmisille lehdistö ei ole se "lähinnä netin paperinen jatke" joksi se esimerkiksi itselleni on alkanut muotoutumaan.
4: Osa on moittinut sitä että vanhusten asiaa ei ole tuotu esille. Tällöin aktio nähdään nihilistisenä koska sen viesti ei ole ilmituotu. Olin aluksi ihmeissäni ja itse asiassa jotakuinkin tällä kannalla. (Ensifiilikseni olivat se, että en blogaa varmasti aiheesta kun minua kyllä kiinnostaa paskanfilosofia, mutta tuossa oli vain sitä paskaa mutta ei filosofiaa : Siinä ei ollut mitään mihin voisi pureutua argumenttianalyysin ja -kritiikin keinoin. Ja muut tavat asiaan pureutumiseen jättävät ikävän jälkimaun suuhun.) Sitten - reagointejen ylitsetulvivaa määrää ihmetellessäni - tajusin että ihmiset kyllä osaavat laittaa merkityksiä asioiden taakse ihan ilman apuakin. Mielenkiintoiseksi muuttuikin lähinnä se, että monet selittivät että tässä olisi pitänyt tuoda esiin vanhusten asiat. Mutta he eivät sitten itse tartu tähän kuningastilanteeseen ja vie sitä mummojen ja vaarien asiaa eteenpäin. Tämä muistuttaa nettikeskustelujen "vaadin parempaa keskustelua" -syytökset jotka ovat kyllä sinänsä tosiasian ilmituovia, mutta niiden syvin ongelma on se, että ne eivät koskaan itse aloita ja kehitä sitä keskustelua parempaan suuntaan.

Tämä korostaa sitä että Suomessa ollaan kenties relativisteja, mutta arvotyhjiössä täällä ei eletä. Tekoa puolustetaan ja etenkin vastustetaan. Mittasuhteet paisuvat yli sen mitä aiheesta voisi luulla irtoavan. Tämänlaista en olisi voinut kuvitella ennalla. Koinkin floodaamisen jossain vaiheessa ahdistavana - olen kuitenkin kiinnostunut trollaamisen taustavoimista ja se, että näin suuri provosoituminen tapahtuu tämänlaisesta aiheesta kertoo että joko ymmärrykseni trollaamisesta ilmiönä tahi yhteiskuntamme arvorakenteista ovat puutteelliset. (Todennäköisesti molemmat ovat, mutta en silti pidä siitä että tämä tullaan minulle näin suoraan kertomaan..)

Asian dekonstruoinnin apuvälineeksi tarjoan jotain ihan muuta.

"Ajatuksessa housuun kakkaamisessa tiivistyy jotain postmodernin ihmisen valinnanvapaudesta. Mitä kaikkea voin tehdä luonnollisuudestanikin piittaamatta? Samalla se on oiva osoitus tekstuaalisuuden voimasta. Ulostaminen ja sen jälkitunnelmat on laajennettu, hyvin yksityinen kokemus on tuotu julkiseksi. Kakkaaminen (joskin tällä kertaa housuun) on jokapäiväistä elämää – se on terveellistä ja pitää ihmisen hengissä. Koko kohu kertoo siitä, kuinka vieraantunut postmoderni, näennäissiveä ihminen voi olla – jopa omasta ulosteestaan."
(Ville Hämäläinen, "Mitä kakkakohun jälkipyykki paljastaa?")

Viittaan "hikipediaan" väsäämäni korniin pikku "uutiseen". (Jossa on lähteinä muuten mielestäni mielenkiintoinen kokoelma linkkejä aiheeseen. Niistä saa eri kulmia ja poliittisia sävytyksiä tähän itsessään tylsänruskeaan aiheeseen.) Avain on siinä että tekijöiden sukupuoli on vaihtunut ja housuun kakkaaminen on korvattu salarunkkaamisella.

Masturboinnin voisi kenties luulla olevan eri asia. Kuitenkin runkkaamiseen liittyy lähinnä mielikuva seksuaalisesta häirinnästä. Teksti on kuitenkin tarkoituksella kirjoitettu siten, että kyseessä ei ole raiskaus. Kehenkään ulkopuoliseen ei kosketa, ja itse asiassa heitä ei osallistuteta aktioon. He eivät ole mukana edes fantasioissa. Tämän karsimisen taustalla on lähinnä alleviivata sitä, että molempia törkytemppuja yhdistää se, että sekä paskominen että masturbointi ovat yksityisiä, intiimejä, aktioita. Ne on toteutettu "puolisalaisesti". Eli hikipediaesimerkissä ei vilautella sukupuolielimiä ulkopuolisille, aivan kuten eivät bussimatkustajanaisetkaan paljastaneet pyllyjään vaan paskoivat housuunsa. Tekotapoja yhdistää se, että vaikka ne tapahtuvat julkisessa tilassa, ne on jotenkin intimisoituja.

Itse asiassa runkkaaminen voidaan nähdä vähemmän ongelmallisena, koska paskomisessa on kovempi tautien levittämisriski. Ja kun viimeksi tarkistin, niin myös syntyvät eritteiden määrät ovat hyvin erilaiset. - Pahoittelen, empiirinen kokemukseni aiheesta on kenties liian pieni, mutta otosmäärä on sentään alati kasvussa.

Freudilaisittain tässä olisi myös psykologinen kehitys korkeammalle asteelle, koska anaalivaiheesta on selkeästi noustu genitaalivaiheeseen. Tämä liittyy siis siihen että julkirunkkaaminen olisi jopa jollain tasolla merkki korkeammasta ruumiinhallinnasta ja psyyken kehityksestä. Kakkapuolessa tätä kulmaa on tuotu vähemmän esiin, joskin osa on korostanut että sontiminen on luonnollista koska vauvatkin tekevät sitä. (Mutta niin on tissin imentäkin, ja jos sanotaan minä menen tekemään sitä julkisesti bussiin, niin kyllä sitäkin paheksutaan ties minä naisten esineellistämisenä.)

Kuitenkin salarunkkaamiseen liittyy jotain. Ja se syntyy luultavasti teon sukupuolisuudesta, etenkin siitä että se ei liity naisiin. Ja tietysti myös masturbointiin liitetystä erityishäpeästä. En voisi kuvitella kenenkään selittävän että salarunkkaus ja siitä uutisointi olisi jonkin vapautuva emansipationarinen aktio, jossa naisten miehien oman ruumiin hallintaa kahlitsemaan rakentama normisto kyseenalaistettaisiin ja kenties jopa purettaisiin siihen turhautumisesta johtuvia paineita. (Ja vähän muitakin.) Moni näkisi että tässä mies nimenomaan näyttää valtansa, uhittelee testosteroneissaan voivansa rikkoa hyviä tapoja vastaan. Eli tämä olisikin sovinistinen aktio eikä vapautusaktio. Masturboinnin kohdalla sitä vaan jostain syystä vaikeammin nähtäisiin Montaignelaisia sävyjä. Ei korostettaisi sitä miten "normaalista on tullut normi". Että ihmiset luovat pinnallisen imagon sen sijaan että keskittyisivät syvällisesti kokonaisvaltaiseen ihmisyyteen johon kuuluvat myös salaiset sivistellyt puolet.

Tässä mielessä Laasasen tulkinnalla saattaa olla jotain merkitystä. Hänestähän naiset testaavat usein vaikutusvaltaansa mieheen ylittämällä soveliaisuuden rajoja. Ja tämänlainen temppu on siksi vastaava. Suostuminen näihin kertoo alistetusta asemasta. Ruma käytös olisikin siksi aina jonkinlainen vallankäyttöaktio. Se ei siis pelkästään paljasta vallitsevia valtarakenteita joita ei saa rikkoa. (Jotka ovat olemassa kun asiasta trollaudutaan). Tässä on kyseessä selvä nollasummapelitilanne, jossa väännetään nimenomaan kaikkea muuta paskaa ja paljon vähemmän sitä itse paskaa.

Loppukaneetti

"Tänään on ollut päivä, jolloin olen vetänyt lämpöhousut jalkaan ja lähtenyt kaupungille. Olen ohittanut koko hellepaahteisen keskustan ja päätynyt mielentilatutkimukseen, jossa jono sen kuin lisääntyy."
(Elias Koskimies, "Korusähkeitä", s. 261)

Jos siis luulet, että kakkakohu kertoo että ihmisillä on prioriteetit menneet sekaisin, et ole kuin puoliksi oikeassa. He eivät nimittäin yleensä kohkaa siitä kakkaamisesta vaan puhuva enimmäkseen asian sivusta. Ja nämä sivusta nousevat teemat ovat kieltämättä tärkeitä. Eli ihmisten halveksuntaan ei sittenkään kenties ole niin paljoa aihetta tässä kohden kuin mitä voisi haluta. (Ainakin minä haluaisin, tietysti.) Aihe ja sisältö eroavat tässä kohden toisistaan. Pohjimmiltaan temppu on innostanut ihmiset keskustelemaan siitä ovatko hyvät tavat yhteiskunnassa sitä varten että annamme tilaa toisille vai onko se toimintavapauksien rajoittamista. Ja onko se yhteiskunnalle parhaaksi vai pahaksi.

Joku voisi kysyä tarvitseeko performanssiin intentiota, ja tässä kohden selvisi että jos intentiota ei ehkä olekaan, niin se kyllä rakennetaan. Ihmiset konstruoivat merkityksiä, arvotyhjiötä ja nihilististä tilaa ihmiskunnassa ei yksinkertaisesti ole. Jos asia on harkitsematon, joku kyllä järkiharkitsee sen taakse jonkin elämää suuremman kysymyksen. Etenkin jos teko jotenkin ärsyttää tahi loukkaa.

Asiassa saattaa lisäksi painaa sekin puoli, että normaalin blogaamiskommentin jyrkkyydessä painaa takana yltiöpäinen varmuus. Tämä taas ei johdu siitä että ihmiset olisivat täysin itsekritiikkiin kykenemättömiä. Päin vastoin, usein ihmiset väistävät filosofien ja ammattitaitoa osoittavien tekstit joita he eivät voi ikään kuin ylittää.  He helposti ohittavat nämä - jopa silloin kun he ovat erimielisiä he eivät lähde debattiin vaan heilauttavat kättään leimasanalla "norsunluutorni" ja jatkavat elämäänsä. Sen sijaan kommentteja laitetaan helposti sellaiseen jossa oman näkemyksen relevanssi katsotaan riittäväksi. Tämä johtaa helposti siihen että paheksutaan "itseä huonompia" sen sijaan että otettaisiin riskejä ja debatoitaisiin vain "itseä parempia vastaan". Ja se johtaa helposti siihen että aiheisto kulkee pienimmän yhteisen nimittäjän mukaan.

Trollit - sekä tietysti alussa painavan sanansa antava Adolf Hitler - tietävät tämän.

Trololol.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kakkatempaus antoi suomalaisille harvinaisen vastustamattoman tilaisuuden hurskastella moraalisella paremmuudellaan, eli ainakaan siinä mielessä se ei ollut hyväksi. Hurskastelu oli tosin niin absurdia ja tarjosi niin paljon viihdykettä sosiaalisen komedian ystäville, että tempaus näyttää selviävän voittajana tästäkin moitteesta. Onhan se nyt hullunkurista, että ihmiset kirjailevat foorumeille pitkiä vuodatuksia omasta pidätyskyvystään ja yrittävät tehdä siitä moraalisen kysymyksen: "Hyi! Minä en kakkaa housuun! Minulla on moraalista ryhtiä!"

Tuomo 'Squirrel' Hämäläinen kirjoitti...

Se on hyvä että saa kokea moraalista ylemmyyttä edes jostain. Monella ei ilmeisesti ole mitään tätä enempää.

Kohinassa mielenkiintoisinta oli "turhuus" -huutelu. Kuitenkin juuri tämä huutelu antoi sille pontta. Kakalla oli merkitystä vain koska oli kakkakriittisiä. Ilman tätä koko kakkaa ei olisi yhteiskunnassa. (Voi kun uskontokritiikin kanssa olisi sama.)

Mutta toisaalta, mikä voi olla hauskempaa kuin kakka? Paitsi tietysti kusi! Kikkelivitsitkin ovat hupaisia. Kyllä niitä ihan ilokseen lueskelee. Tämähän olisi vähän kuin olisi Extreme Duudsonit tullut käymään. Ja kakka kans.

Eikä tapaus läpipaha ole ollut. Tänään töistä tullessa jollakulla oli ilmeisesti aivan pakottavaa tyhjentämistarvetta. Siinä Sörnäisten metroasemalta kun noustaan niin siinä on se nurkka. Siinä julkikusi ja katsoi vihaisena minua, ilmeisesti siksi että huomasi että huomasin. (En pyrkinyt tuijottamaan. Mutta mistä sitä tietää tuijottiko. Tämä on vähän kuin jossain olisi goatsepornoa tai uusi apologeetikkojen argumentti. Pakkohan sitä on vähän katsoa. Kivaa ei kuitenkaan ole.) ~ Kysyin hältä ohimennen, että "ootko julkikusella vai teetkö lehtijuttua?" Repesi hän. Onneksi ei kussut päälle. Joskus elämä on hauskaa. (Kun tekee.)

PS. Yritä nakuttaa jonkinlainen nikki. Jos et osaa "Nimi/URL -osoitetta" klikata niin laita kommentin alle jokin pseudonyymi. Sen saa ihan tekstillä jota osaat tuottaa.
---
Tuomoh.