Pitäisitkö tätä todisteena, perusteluna tai syynä uskoa?

Taloa puretaan Sörnäisissä.

Kuvitellaan että saisin joku päivä oveluuskohtauksen ja esittäisin sen jälkeen seuraavan argumentin:
P1: Klassinen teismi, etenkin kristillinen teismi ja "filosofien Jumala" on lähtenyt liikenteeseen näkemyksestä jossa universumi käynnistyy ilman materiaalista syytä.
P2: Mikä tahansa mikä on alkanut olemaan olemassa on sellaista että sillä on materiaalinen syy.
J: Niinpä teismi on väärässä.

Kun näet tämän et varmasti ole kovin vakuuttunut. Kuitenkin kun argumenttia katsotaan se on sisäisesti koherentti. Johtopäätös on ehdottomasti seuraus premisseistä. Jos haluamme hylätä arugmentin meidän olisi siksi hylättävä logiikan kritisoiminen. Perustelun logiikka voi olla ehjä ja johtopäätös väärä jos jompi kumpi premisseistä on väärä.

On selvää että P1 (premissi 1) ei ole huono. Se on peräsin suoraan siitä miten Jumalaa on liitetty. Itse asiassa tuota voidaan pitää jopa universaalina teismin ajattelemisena. Valtaosa uskonnoista kun erottaa paranormaalit älyt, kuten vaikka ihmiset ohjelmoineet"avaruusolennot" ja muut universumissa olevat älytahot ja yliluonnolliset Jumalat jotka eivät ole ajallisia ja universumissa olevia voimia. Eli tässä ei edes käsitellä kristinuskon Jumalaa vaan käytännössä miltei kaikkia Jumalia. Tämän hylkääminen tarkoittaisi teismin hylkäämistä.

Siksi onkin hyvä moittia nimenomaan premissiä kaksi (P2). Kaikki teistit näkevät että on mahdollista että jotain tuotetaan ex nihilo, tyhjästä. Näin ollen kristitty käykin mielellään tämän premissin kimppuun. Mutta jos me katsomme tätä, huomaamme että se nojaa fysikaaliseen kausaalilakiin. Aina kun tiedämme asioita ne ovat rakentuneet muista asioista jotka ovat olleet aikaisemmin ja nämä ovat aina olleet aineellisia.

Tämä perustelu nojaa täsmälleen samantapaiselle lähtökohdalle jolla William Lane Craig perustelee Jumalaa. Craigkin rakentaa analogian kokemastamme ja laventaa tätä siihen mitä ei tiedetä. Ilman tämänlaista rakennetta ei saada perustelua että jokaisella asialla olisi syy olemassaololleen ja rakenteelleen. Ajattelemme näin vain koska kaikki mitä tiedämme tekee näin. Craig itse asiassa on tässä hyvinkin tyly. Hän selittää että hänen argumenttinsa on laadukas ja vahva koska se on
1: Universaalisti vahvistettu kokemuksen kautta, eikä tiedossamme ole yhtäkään hyvää vastaesimerkkiä. Sama kokemusvarmuus koskee aineellista historiaakin.
2: Craigista se on intuitiiivinen. Hän tukee sitä erilaisilla tarinoilla. Tässä kohden Jumalaa voitaisiin puolustaa ajattelemalla että kun löydämme metsästä mökin ja väittäisimme että se on siinä mielessä erikoinen että se on poksahtanut ilman tekijää universumiin. Intuitiomme pitäisi tätä höpönä. Jokainen järkevä ihminen ajattelee että joku on tehnyt mökin. Kuitenkin aivan vastaavasti voidaan sanoa että jos väittäisimme että joku puuseppä on tehnyt mökin ilman rakennusmateriaaleja, pitäisimme väittäjää kahelina ja umpihulluna. ~ Itse asiassa vastaesimerkkimme näyttää että materiaalisella kausaatiolla on vahvempi tausta kuin pelkällä rakentajalla. Maailmassa on paljon asioita joita ei ole välttämättä rakennettu. Kuitenkaan maailmassa ei ole yhtään asiaa jolla ei olisi aineellista historiaa. (Jopa Paleyn kelloseppävertaus sanoo että on järkevää odottaa taskukellon taakse äly, kun taas rannalla olevaan kiveen se ei ole kovinkaan tarpeellinen oletus. Sekä kivellä että kellolla on kuitenkin aineellinen historia ja aineellista syyseurausketjustoa.)

Argumentti on siis ainakin yhtä hyvä kuin Craigin. Toki kristitty mielellään sanoo että intuitio on hänen puolellaan. Mutta mitä tehdä jos minun intuitioni sanoisi aivan toista? Tehdäänkö totuudesta tässä vaiheessa todella pelkkä käsiäänestyskysymys vetoamalla siihen että uskovaisia on niin paljon?

Uskovaisen on kuitenkin helppo huomata että premissi 2 on valikoitu siten että se eliminoi vastaesimerkit apriorisesti. Esimerkiksi intuitioon viittaaminen tässä kohden on kikka jolla tämä ikään kuin mahdollistetaan. Tunne muutetaan argumentiksi, vakaumus piilotetaan premissiin. Ja tämä täsmälleen sama onkin esimerkiksi Craigin kalam -argumentin ongelma. Uskovaisen on kuitenkin kenties helpompaa nähdä tälläisten oletusten hoopous siinä vaiheessa kun sitä käytetään ateistisessa argumentaatiossa tarjoamassa tilaa omalle vaihtoehdolle ja torppaamassa erimielisiä ikään kuin lähtökohtaisesti.

Oma kantani on se, että jos yritätte vakuuttaa toisianne kunnolla, ette laita erimielisyyden ydintä premisseihin. Jutun juuren pitäisi olla siinä että yhteisistä premisseistä johdetaan johtopäätös. Ei että tilanne ratkaistaan omaksi hyväksi olettamalla kikkailemalla että juuri itse olisi se joka on jotenkin lähtökohtaisesti oikeassa ja toinen on lähtökohtaisesti väärässä. ; Tämä muistuttaa myös siitä että "koherenttius" ei oikeastaan merkitse yhtään mitään. Tuo minun esillelaittamani argumenttikin on loogisesti ehyt ja koherentti. Ei se estä sitä olemasta halpahintaista roskaa jonka sain päähäni juotuani liikaa olutta.

Siksi en anna painoarvoa Craigin argumentille tai tässä olevalle "ateismitodistukselle". Tämänlaisten levittelijöitä ei minusta pitäisi lainkaan kunnioittaa tai arvostaa. Sellaisilla asioita "ratkovat" eivät ansaitse kuuntelua - saati medianäkyvyyttä tai palkkaa. He ansaitsevat vain vitsaa. Jos sitäkään.