KiVaa kohtelua

KiVa -kouluprojekti on median lempilapsi. Siihen kohdistetaan lähinnä positiivista julkisuutta. Esimerkiksi kiusattujen katsotaan arvostavan sitä. Sen kerrotaan olevan huippuammattilaisten hioma ja innovatiivisuudessaan vientituotetasoa ; Kuulemme siitä miten KiValle on sekä tarvetta "Noin 10–15 % suomalaisista peruskoululaisista kokee toistuvaa kiusaamista. KiVa Koulu on Turun yliopiston psykologian oppiaineen ja Oppimistutkimuksen keskuksen kehittämä ohjelma, joka tarjoaa ala- ja yläkouluille keinoja koulukiusaamisen ennaltaehkäisyyn ja kiusaamistilanteiden ratkomiseen." että se on tehokas "Konsepti on jo osoittanut toimivuutensa Suomessa ja sen käyttäjäksi on rekisteröitynyt lähes 2500 koulua eli noin 90 % Suomen perusopetusta antavista kouluista." Muutenkin kuulemme journalisteilta siitä miten se on estänyt tuhansia kiusaamistapauksia.

"Kiusatun vastaisku" -blogi raapusteli amatöörivoimin aiheesta, mutta hän tosin osasi käyttää lehtimiehiä paremmin lähteitä ; Hän viittasi esimerkiksi Turun yliopiston aiheesta tekemään tutkimukseen anekdoottien sijasta. Siinä oltiin verrattu vastakkain KiVa -kouluja ja niitä joissa ei ole KiVaa. Tulos oli, että kiusaaminen on toki varmasti vähentynyt maanlaajuisesti, mutta KiVa ei ole se joka tekee tämän eron "Levitysvaiheessa ei yläkoulun osalta löydetty riittävää näyttöä ohjelman vaikuttavuudesta: otoksessa havaitut koe- ja vertailuryhmien erot eivät yleensä poikenneet sattuman perusteella odotettavissa olevasta vaihtelusta." ... "Arviointivaiheen tulosten mukaan ohjelma vähensi kiusaamisen esiintyvyyttä yhden lukuvuoden aikana viidenneksen (20 %), kun taas levitysvaiheessa ohjelman vaikutus vastaavana ajanjaksona oli hieman pienempi (14 -15 %)." Eli toisin sanoen KiVa -koulu ei paranna tilannetta. Kiusaamistilanteiden väheneminen KiVa -kouluissa ja muissa ovat seurausta siitä että kiusaaminen itse asiassa vähenee kaikkialla. Lisäksi kaiken kaikkiaan KiVa auttaa vain 14 – 15 % tutkijoiden tietoon tulleesta kouluväkivallasta. Tämä tarkoittaa sitä että ei voida kehua mahtionnistumisista, kun valtaosa kiusaamisasioiden hoitamisista selkeästi epäonnistuu. Muutenkin vaikeutena on ollut se, että KiVa on koettu hankalaksi ja byrokraattiseksi käyttää. Moni koulu on jättänyt sen pois ja hoitanut asiat muuta kautta.

Karkeasti vinoillen huomiot voisi tiivistää siihen, että KiVa-koulun julkisuus muistuttaa hieman ylihypetettyjen vaihtoehtohoitoparannusliikkeiden kertomiskulttuuria ; Tehokkuusmittareiden sijasta tykätään korostaa yksilötason kertomuksia, joka on toki kannustavaa mutta sisältää valitettavasti vahvistusharhan siemenen ; Kun opettaja kuitenkin tarkoittaa hyvää, hän helposti korostaa tehoja ja huomaa onnistumiset. Ja nimenomaan niiden jotka ovat kokeneet että KiVa auttaa. Eli etsitään niitä 15% sisällä olevia poikkeuksia, joiden elämänhistoriassa ei tietysti ole mahdollista tarkistaa sitä skenaariota että olisiko asia hoitunut ilman KiVaakin. Ja "kaksoissokkokokeutettu" aineisto jossa verrataan tehoa ryhmään joka ei ole saanut KiVaa kohtelua.

KiVan kannattajista suurin ongelma on piilokiusaaminen. Se, että kaikkea kiusaamista ei huomata. Oma huoleni on se, että
1:  Se mitä itse opin kiusaamisesta on se, että kiusaaminen muuttaa helposti muotoaan piilokiusaamiseksi. Eli kieliminen johtaa keinojen muuttumiseen, ei kiusaamistilanteen ratkeamiseen.
2:  KiVa on menetelmiltään lempeä ja se varmasti havahduttaa monia pikkaisen kiusaavia. Sellaisia joilla kiusaaminen on enemmänkin hairahdus kuin merkki aidosta ilkeydestä. Eli se tehoaa helppoihin tapauksiin. Oma kantani on itse asiassa se, että 10-15% olisi hyvä tulos jos se tarttuisi siihen kovaan päähän.
3: Osaan karuimmista kiusaamisista ei voida puuttua koska kiusaajat eivät ole kuin normaaleja ihmisiä. Heillä on "omantunnon puute". Heillä ei joko ole empatiaa tai sitten he oikeuttavat kiusaamisen jotenkin. Esimerkiksi jo uskonto on tässä kätevä oikeuttaja. Tottakai homojen tai maahanmuuttajien lapsia saa vähän kurmottaa kun isi ja äitikin sanoo että uskonnonvapauden nimissä niitä saa kutsua perversseiksi iljetyksiksi ja loisikai, tahi mokkakikkeleiksi. Ja joiden uskonnon isot nimet ei ole sellaisia joita pitää kunnioittaa Jeesuksen tavoin ja heitä saa kutsua poppaukkeleiksi ugabuga. Kun vanhempien näkemys on syväkieroutunut muotoon "me vastustammee rasismia ja tämä ei ole oikeaa rasismia" niin se on sellaisenaan sovellettavissa "minä kyllä vastustan kiusaamista mutta tämä ei ole oikeaa kiusaamista."
___3.1:  Kiusaajien vakiotemppu on toki jo omassa nuoruudessani ollut "leikkiähän se oli vaan se pysyvä ruumiinvamma" -tyylinen vähättely. Aikuisena nämä samat tyypit sitten voivat suunnilleen puukotella vääränmielipiteisiä kirjastossa ja tätä kutsutaan kirjailijan mainostempuksi. Samoin jos homoja kaasuttaa kyynelkaasulla, voi joku arvon astrologi tulla esittämään kommentin siitä että kaasuase oli sellainen koominen pikku valinta. Ja Räsänen huutaa että Prideprovokaatio (Ihan toisin kuin hänen oma kohkailunsa ja muiden elämään puuttuminen mitä hän tekee vain ihan koko ajan.)
4: Yleensä kiusaamisessa tuetaan kiusatun oikeassaolokokemusta. Opettajat ovat varmasti aina huolissaan kiusaamisesta ja pitävät sitä ongelmana. Kuitenkin se, että pistetään kaksi tahoa keskustelemaan ei ole tässä koskaan mitään muuta kuin sitä että törmäytetään väkisin ihmisiä joita ei oikeastaan saisi törmäyttää. Lopputuloksena onkin enemmänkin se, että opettajilla on hyvä tahto mutta heidän kätensä ovat sidotut. Ja tämä sitominen muuttaa kiusaamiskäsittelyn luonteen. Se ei enää ratkaise ongelmaa. "Olemme tehneet parhaamme ja kaiken voitavamme" on pelkkä koulun käsienpesu vastuusta. Koska tehoja ei ole, kiusattu saa marttyyrinstatuksen ja  kokemuksen siitä että teko ei ole oikeutettu. Se ei noin keskimäärin lohduta jos on nyrkki naamassa. Tälläisen "arvostetuksi ja välitetyksi tulemisen kokemukselle" eikiusattu antaa ison arvon, mutta kiusatuksi tulleelle se keikkuu Maslown tarvehierarkian väärässä päässä. Sen arvo kiusatulle on nolla. (Tai miinus 2.) Jo lähetyssaarnajat tietävät että ensin on annettava soppaa, sitten saippuaa ja vasta kun perusta on kunnossa on annettava sielunhoitoa. KiVa ja muut nössöstrategiat unohtavat tämän ja hyppäävät suoraan sielunhoitoon. Se on niiden lähetyssaarnaajien strategia jotka antavat ihmisten kuolla nälkään koska heillä on niin kiire kertoa näille nälkäänkuoleville Jeesuksesta. (Tälläisiä ei liene. Paitsi kiusaamisenratkojissa.)

Yleisesti ottaen KiVa -projekti on sen laatuinen pyhä lehmä että sitä ei saa kritisoida. Olen itsekin saanut aiheeseen viittaamisesta pienessäkin määrin provosoituneita vastakommentteja. Syyksi nähdään tietysti se, että opettajilla on hyvät intentiot. Että pitää edes yrittää. Henkenä on ollut jopa se että jos vastustat KiVaa niin kannatat jotenkin kiusaamista. (Tämä on varsin erikoinen näkemys minulle päin naamaa esitettynä. Suhteeni kiusaamiseen kun voidaan nähdä niin vastustavaksi että se periaatteessa lähentelee jo mielipuolisen vihaamisen rajoja.) Se on asenteena sama mikä vaihtoehtohoidoissakin tulee vastaan. Ideana on se, että "mikä haitta" ja "jotain pitää yrittää" ja "tottakai sinäkin rakastat terveyttä." Joo, mutta jos keinot eivät johda tavoitteeseen ei tätä tavoitetta voida pitää missään määrin keinojen oikeuttajana. Ilman tehoja syydetty raha on resurssien tuhlaamista, eli pohjimmiltaan pois juuri siltä kohteelta.

Tämä on oleellista muistaa koska kirkolla on ollut mielenkiintoinen tapa reagoida Jalovaaraan. Demonien karkottamista on pidetty pahana. Denialisminmakuinen suhde eikristilliseen lääketieteesee on säikyttänyt vielä useampia. Moni pitää uskontoa itsessään huuhaana ja vastustaa sitä siksi. Moni on esittänyt että Jalovaaran poistaminen kirkosta auttaa jotain. Olen toki tyytyväinen siitä että kirkko puuttuu tapaukseen ; On tavallaan turhaa miettiä että onko taustalla likainen PR -motiivi jos asiaan tartutaan. Kuitenkin muistutan, että Jalovaara on pohjimmiltaan aivan kuten mikä tahansa huuhaakäärmeöljyn myyjä ; Luultavasti hyväntahtoinen tyyppi, jonka kritisoiminen johtaa vain siihen että häen kannattajansa antavat hänelle "vainotun" maineen ja tukevat häntä entistäkin vahvemmin.

Aivan kuten KiVa muuttaa kiusaamista näkymättömäksi, kirkon rajoitteet tarkoittavat sitä että Jalovaara toimii entistä enemmän kirkon ulkopuolella. Suomessa on lukuisia pienempiä seurakuntia ja uskonryhmittymiä joissa Jalovaaran tapaiselle ihmiselle on tilausta. Suomen uskonnonvapausonelma ja uskontokritiikki ei voikaan kohdistua pelkästään valtionkirkkoon. Kirkon kanta tarkoittaa korkeintaan sitä että Jalovaara ei hyödy verorahoista. Vaan joutuu esimerkiksi maksamaan esiintymistilojen vuokrasta (tai sitten joku yksittäinen uskonto maksaa tästä vuokrasta). Eli esiintymistilojen maksut siirtyvät enemmän yksityiselle puolelle. Tämä ei liene kovin merkittävä muutos. Kirkon sisäisen maailman kannalta muutos on tietysti merkittävä, eikä sitä voi väheksyä. Mutta kokonaisuduen kannalta toimita luultavasti vain muuttaa muotoaan.
Niin kauan kuin Jalovaaraa seuraa oikeustoimikelpoisia ihmisiä, jotka ovat valmiita heittäytymään uskonsa varaan niin että voivat lunastaa "darwin awardsin" ei asia ratkea. Siihen asti se on ihmiten itsetoteutusta. Ihmiset harjoittavat kaikenlaista itselle vaarallista asioita kuten tupakointia ja viinaksia, ja laki suo heille tämän. Näin ollen Jalovaaraongelma voidaan siivota lakipykälin ja tarkkailukeinoin ja byrokratioin kirkosta, mutta ei yhteiskunnasta. Yhteiskunta taas muuttuu vain ajan mittaan.

1: Aiheen sivusta ; Tällä on oleellinen vaikutus myös uuden homojen avioliittolakiehdotuksen kanssa. Äänestäneiden kansanedustajien iät paljastavat että laki tulee todennäköisesti menemään tulevaisuudessa läpi. Nyt se ei mennyt. Laki demokratiassa ei ole arvokeskustelun ohjaaja vaan se heijastelee sitä. Eli on väärä tie hakea reiluutta hyppäämällä suoraan maaliin, sillä ihmisten arvostukset eivät muutu vaikka laki muuttuukin. Suurin ongelma on ihmisten korvien välissä ja laki on tässä kohden kosmeettista (vaikka se saataisiin ei sillä olisi väliä koska kusipäät olisivat yhä kusipäitä.) Lakimuutos ei valitettavasti muuta asenteita. Väärästä päästä ratkominen on vähän sama kuin yrittäisi ratkaista kiusaamisongelman parantamalla kiusatun itsetuntoa väliaikabuusteilla jotka kuitenkin murenevat ensimmäisessä kiusaamistapahtumassa ja -tilanteessa.

---

Kirjoittaja ei ole suvaitsevainen suvaitsemattomille. Jotta saataisiin KiVa koulu, olisi tajuttava että suuri osa kiusaajista on "patologisia" siinä mielessä että heitä ei korjata omantunnon ja suvaitsevaisuuteen painostamisen kautta. Heidän sympatiantunteensa on vääristynyt joko tunnetasolla tai "sen oman ehdottomasti kunnioitettavan vakaumuksen" vuoksi. He sanovat muutosvaatimuksille vain sen, että "kauheaa mokutusta ja liberaalia arvorappiota" ja jatkavat touhujaan. Ja monien vanhemmat komppaavat tätä - sehän se aatemaailman lähdekin on. Jotta saadaan KiVa koulu, olisi kiusaajia kohdeltava juuri kuten he ovat. Eli aivan helvetin KalToin. (Mahdollisesti vanhemmat samaan prosessiin. Oman kouluaikani vakiofraasi oli "en ole oikeustoimikelpoinen", ja tällä fraasilla sitten meni kaikki eikä siinä oikein mitään voi tehdä. Vanhemmat ainakin ovat "oikeustoimikelpoisia".) Ihminen joka käyttää väkivaltaa ei ymmärrä ja osaa tavallisen keskustelun systeemiä. Hänet on kohdattava ja päihitettävä hänen oman kielipelinsä kautta. Eli hieman kuten CMX laulaa uudella "seitsentahokas" -levyllään "Valehtelijoiden maailmassa valehtelija on kuningas."