Pakanalinnat

Maailmassa on paljon asioita joita oikein kukaan ei kerkeä tutkimaan. Yksi näistä ovat ns. tarulinnat. Suomessa on muutamia linnoja joista ei ole kirjallista aineistoa ja joista on saatu tietoa lähinnä kansanperinteestä. Esimerkiksi Vellonlinna Halikossa on sellainen, sain siitä hitusen kuulopuheita opiskeluaikanani liikuskellessani jonkin verran tuolla alueella. Näitä tarulinnoja on ollut itse asiassa useampia - esimerkiksi Ikkalanlinna (Pattinen) ja Hevonlinna (Koski) pari mainitakseni -  ja ne sijaitsevat Varsinais-Suomessa ja Hämeen seudulla.

Ne ovat linnoja jotka on tunnettu kansanperinteessä - ja niistä näkyy merkkejä myös paikannimistössä. Sen sijaan niitä ei löydy aatelissukujen tiedoissa joten ne eivät ole aatelislinnoja. Niistä ei ole myöskään kirjallista materiaalia. Näitä muinaislinnoja ei ole tutkittu kovinkaan paljoa. (Vähäsen toki tiedetään.)

Syynä tutkimatta jättämiseen ei ole se, että "tarulinna on tarulinna" - pelkkä kansanperinne ei ole yksinään kovin luotettavaa tai tarjoa oikeastaan tarinan päälle mitään pengottavaa ja tutkittavaa. Niistä on kuitenkin jäännöksiä ; Ei toki mitään sellaista kuin kivisistä linnoista jää, ei kivimuureja, valleja ja vallihautoja. Ne olivat olleet puisia linnoja. Moni kutsuisi niitä varmaan enemmänkin linnoituksiksi. ; Sen sijaan syynä tutkimatta jättämiseen on se, että ne eivät kiinnosta historioitsijoita koska niistä ei ole kirjallista tutkittavaa materiaalia. Arkeologiat taas eivät ole kiinnostuneita koska ne eivät ole esihistoriallisia, ne on saatu ajoitettua varhaiskeskiajalle.

Muinaislinnojen kohdalla huomattavaa on se, että ne olivat aika varmasti rajalinjoja. Tämä ei tietysti yllätä koska linna tai linnoitus on defensiivinen sotalaitos. Sen ideana on turvata aloilleen asettujaa. Niitä asetetaan konfliktien rajoille. Ja tarulinnojen kohdalla tiedetään sen verran, että ne ovat alueella jossa kristityt kamppailivat tilasta pakanallisten hämäläisten (kirjoitetaan pienellä, jotta ei sekoiteta minuun ja sukuuni) kanssa.

Linnoista on tarjolla kaksi versiota, joista molempia olen kuullut.
1: Ensimmäisen mukaan varustukset ovat kristittyjen. Tällöin piispa Folkvinus olisi varustanut 1100 -luvulla hiippakuntaansa koska heillä oli kaupankäyntiä suojeltavaksi. Hämäläiset (edelleen pienellä vaikka isolla kirjaimella onkin) kapinoivat jossain vuosien 1236-1237 tienoilla jolloin linnoituksista oli ruotsalaisille hyötyä. (Ja niiden rakentaminen osoittautui hyödylliseksi.) Linnoitukset menettivät merkityksensä kasteen jälkeen. Birger Jaarli nimittäin käännytti hämeen kristilliseksi jossain vuosien 1238-1249 välillä.
2: Toinen selitys on se, että tarulinnat eivät ole kirjallisessa aineistossa koska ne olivat nimenomaan pakanallisten hämäläisten omistamia (pienellä, valitetavasti. Haluaisin omistaa linnoituksen tahi pari.) Aikataulullisesti linnakkeen rakentaminen on tietysti luonnollista jos ideana on se, että sinulla on elinpiiri, kulttuuri ja tavat ja olet päättänyt asettua aloillesi. Ne menettivät sitten merkityksensä kristilliseksi kääntymisen jälkeen. Eli tappio tuli linnoituksista huolimatta.

Kumpikaan selityksistä ei näytä minun amatöörinsilmiini mahdottomalta. Vaikka niissä onkin jotain outouksia.
1: Ensimmäisessä ihmetyttää se, että miksi ruotsalaisilla ei ole kirjallista aineistoa linnoituksista jotka olivat heidän. Mutta toisaalta mikäpä historiallinen maailma olisi täydellinen ; Aukot ovat jotain jonka kanssa on vähän pakko elellä.
2: Toisessa ihmetyttää sitten varat. Tosin puusta rakentaminen metsäsuomessa ei vaikuta aivan mahdottomalta ponnistukselta. Ei ole kysymystä ylitsepääsemättömästä "millä teknologialla" -kysymyksestä.

Itseäni tietysti viehättää ajatus että suomalaisilla olisi ollut kykyjä tehdä linnoituksia. Se muistuttaisi että meillä on televisiosarja joka mielenkiintoisesti ja asiallisesti kertoo miten maamme ja kulttuurimme on ruotsalaista perua osittain siksi että kaikki originaali kulttuuri on tuhottu, raastettu ja tallattu. Tästä päästäänkin jopa siihen, että jostain syystä suomessa on mainostettu ja korostettu että suomalaiset käännytettiin sopuisasti ilman miekkalähetystä.
1: Jos tarulinnat olivat pakanalinnoituksia, tämä osoittaisi vääräksi rauhanomaisuuden ja vapaaehtoisuuden.
2: Jos tarulinnat olivat ruotsalaisten, se osoittaisi itse asiassa rauhanomaisuuden myös vääräksi. Konflikti ja sen sotilaallinen hoitaminen olivat selvästi mukana. Ruotsalaiset olivat lisäksi invasiivisia.

Mutta minun onkin ylipäätään vaikeaa uskoa että ruotsalaiset olisivat olleet mitenkään erityisen sopuisia käännyttäessään maata kristinuskoon.
1: Teologinen syy : Siinä missä Islam on "pimeältä puoleltaan" historian mukaan rähinöintiuskonto, on kristinuskon "pimeä historialta" jotain invasiivinen valloitususkonto. Mikään muu uskonto ei yksinkertaiseti ole tunkenut toisten kulttuurien alueelle ja tehnyt yhtä paljon tuhoja. Syynä on se, että kristinuskon suvaitsevaisin puoli perustuu lähetyskäskyyn. Se on siitä mielenkiintoinen, että se ei ole rasistinen, eli se näkee kaikki eriväriset ja erilaiset ihmiset potentiaalisina veljinä. Kuitenkin lähetyskäsky on samalla jotain joka sanoo aivan suoraan että muiden ihmisten uskonvakaumus on kristittyjen asia eikä muiden oma kulttuurinen piirre tai henkilökohtainen vakaumus. Lähetyskäsky muuntuu poliittisen intressiin liittyessään välittömästi luvaksi valloittaa ja ottaa hallintaan. Sotaa ei perustella ja motivoida vääräuskoisten tappamisella kuten "rasistisemmissa" uskonnoissa. Mutta valloitussotaan saadaan uskonnollinen oikeutus kuin itsestään jos valloitettavat ovat "pakanoita".
2: Käytännön toimet osoittavat että saatuaan vallan Ruotsi käytti mielellään "suomalaisia lantsareita" sotilasvoimana siihen malliin että syntyi sellaisia sanontoja kuin "Ruotsi on valmis taistelemaan viimeiseen suomalaiseen." Homma on vähän kuin ranskan muukalaislegioonan synnyn kanssa. Kun maan alueella oli ihmisiä joista ei ollut kuin harmia ja jotka eivät olleet "kunnon kansalaisia" niin heidät voitiin sentään valjastaa tykinruuaksi. Tämänlainen eettinen hierarkia on jotain joka on pakko huomata ja hyväksyä osana historiaa.
3: Ideologinen sota ei ollut tunnettuina aikoina kovin reilua. Se oli jotain jonka julmuus paistaa nykyihmisen silmiin aika vahvasti. Olisi omituista olettaa että heti kun aineistoa ei ole, niin oltaisiin jotenkin käyttäydytty aivan eri tavoilla. Tässä voidaan muistaa että katolisuuden rippeitäkin poistettiin maasta melko kovalla kädellä. Esimerkiksi Suomen noituutta ja noitaoikeudenkäyntejä käsittelevä "Synnin palkka on kuolema" - kirja kuvaa sitä miten osa noitaoikeudenkäynneistä olivat juuri sitä että katolisia tapoja yritettiin karsia pois. Tosin tässä oltiin kohtuu maltillisia. Noidat saivat yleensä vain nuhteita ja sakkoja, ja teloitukset olivat erittäin hyvin harvinaisia. Ja sallivatpa ruotsalaiset kirkkojen kerjuu-ukkopatsasperinteenkin sen vuoksi että suomalaiset olivat sen verran sopuisia, että tätä rauhaa ei haluttu ruveta hämmentämään rikkomalla jotain kylälle kuuluvaa hauskaa ja kaunista. On selvää että uskonnon asenteet pakanoita vastaan ovat olleet vastaavanlaisia.

Näin ollen uskallankin sanoa että tarulinnat ovat "väliinputoamisensa" lisäksi vältettävä aihe siksi että suomessa syntyy skismoja jos kritisoi suomenruotsalaisuutta tai uskontoa. (Molemmat mielletään barbaaristen mökeltäjien kritiikkiaiheeksi. Ja osittain tämän vuoksi siitä tietysti tulee sellaista että fiksu ihminen vähän välttää niitä ja sitten aiheeseen tulee yliedustus mökeltämistä joka syntyy siksi että tyyppi on "barbaari ilman käytöstapoja" tai "idiootti ilman sosiaalista tolkkua".) Ja tarulinnojen tutkiminen joka tapauksessa raapisi molempia.

Tämänlaiset historialliset seikat ovat usein hyvin symbolisia. Esimerkiksi jostain syystä suomalaisen kristityn on hyvin tärkeää perustella emotionaalisesti että hänen uskontonsa ei ole maassa koska kristityt ovat yli tuhat vuotta sitten sotineet, tappaneet ja raastaneet. Onhan tämänlaisen ideologisen taakan kanssa tietysti tavallaan vähän kornia pyytää suvaitsevaisuutta ja selittää että maan kulttuuria pitää kunnioittaa eikä sitä saa raastaa ja että ikonoklasmi on pahinta mahdollista koska siinä jumalanpilkka, kulttuurin harjoittaminen ja kulttuurin maalliset jäännökset jälkipolville rikotaan samanaikaisesti.

Itse en tosin oikein ymmärrä että miksi asioista täytyisi tehdä niin vahvoja symboleja, että miksi joku tuhat vuotta sitten tapahtunut on relevanttia nykyhetken kannalta ; En usko mihinkään tyystin muuttumattomiin ideologioihin. Muutokset ovat toki hitaahkoja mutta ne ovat olemassa. Esimerkiksi nykyään ei sakoteta noitia oikein mistään syystä - saati katolisten rituaalejen tekemisestä.