sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Paina nappia

Napeilla on ihmisiin uskomaton vaikutus. Yleensä ajattelemme että napit olisivat olemassa sitä varten, että kun haluamme tehdä jotain, painamme nappia ja sitten asia tapahtuu. Kuitenin monesti tilanne on niin, että napit päin vastoin saavat meidät painamaan niitä. Eli tilanne on enemmänkin sitä mitä hikipedian manipulaatio -artikkeli kertoo. Eli jos seinään laitetaan nappi, on vain ajan kysymys milloin sitä painetaan.

Kuitenkin napin painamiseen on ihmisillä myös kova tarve. Otan tähän appiukkoni. Hän on Diplomi-Insinööri ja aivan taatusti minua älykkäämpi mies. Hänellä on kuitenkin erikoinen tapa pyyhkiä liikennevalojen ohjauspalikoita. Siis ei niitä joissa on se painonappi, vaan niitä jossa mitään nappia ei ole. Koska nappia ei ole, hän pyyhkii niitä. 

Tapa on myös tarttuva. Itse olin tyytynyt odottelemaan, mutta nähtyäni tätä toimintaa oli ikään automaattista kokeilla. Tässä oli tietysti mukana aina pieni epävarmuuden tunne. Mutta mitään hyvää tapaa testata vaikuttaako pyyhkiminen vai ei ei ollut koska näissä laatikoissa ei ole mitään responssia siitä että jotain tapahtuu. (Tosin jos siinä tulisi jokin vaste pyyhkimisestä, ihminen siltikin ehdollistuisi siihen että kun pyyhkiessä aivan konkreettisesti jokin naksahtaa niin on pakko olla jokin seuraus.)

Tässä tavassa ei tietysti ole mitään muuta vikaa kuin, että se on turhaa. Eroa on vaikeaa huomata koska niissä valoissa joissa nappi "tilaa" valojen vaihtumisen ei muutos ole välitön. Kävelijällä ei koskaan ole taikakosketusta jolla valot räsähtävät välittömästi päälle. Liikennevaloissa on aina viivettä. Liikennevaloissa "tilataan" vaihtuminen. Kun samannäköinen pänikkä napin kanssa on antanut selvän vasteen siitä että sillä on vaikutusta liikennevaloihin, oli skeeman siirtäminen luontevaa niihinkin joissa liikennevalojen sisäisen toiminnan ohjauspänikkä on olemassa siksi että se tarvitsee ohjauspänikän. Lisäksi liikennevaloissa on useita ihmisiä joten varmistelu ei ole helppoa, koska joku on aina paikalla etkä yleensä voi olla ihan varma siitä että joku muu ei olisi pyyhkinyt sitä liikennevalopänikkää. Kun merkkivaloa ei ole, eikä nappi anna reaktiota pitkä odotus voi mennä sen piiriin että ei ole painanut kunnolla.

Vaikka pelkkä napin poissaolo on jotain jonka itsessään pitäisi kertoa että "ei ole mitään painettavaa" ja merkkivalon puute on jotain jonka pitäisi huutaa että "ei ole mitään mistä ilmoittaa", se ei ole ihmiselle luonteva tapa ajatella ja olla. ; Mieli peräti mielellään keksii näitä tekosyitä. Minä tiedän, koska olen käynyt ne kaikki läpi omassa päässäni. Huvittavaa olikin että tavasta poisoppiminen oli lisäksi vaikeampaa kuin sen oppiminen.

Oma esimerkkini on tietysti tavallaan hupsu. Mutta vastaavaa hupsuutta esiintyy monessa paikassa. "You are not so smart" -blogi käsitteli sitä, että monesti esillä on aivan turhia nappeja jotka eivät tee mitään. Ihmiset painavat niitä ja odottavat että ne ovat olemassa. "...some buttons in modern life don’t actually do anything at all. The magic between the button press and the result you want is all in your head. You never catch on - because you are not so smart." Esimerkiksi teksti ottaa hissien sisällä olevat ovensulkemisnapit. Monissa hisseissä ne toimivat. Mutta yleensä ottaen tällä ei ole merkitystä koska hissit tavallisesti sulkevat ovensa melkoisen vähän ajan päästä muutenkin. Näin ollen suuressa osassa hissejä napit on tietoisesti korvattu napeilla jotka eivät tee mitään. Näissä voi joskus tulla viivettä mutta se ei vaivaa ihmisiä koska viivettä ei ole niin paljoa. Lisäksi osassa hisseistä nappi on mennyt rikki. Eli se on tehty toimivaksi mutta sen toiminta on lakannut. Ja ihmiset eivät yksinkertaisesti huomaa mitään. "If you happen to find yourself pressing a non-functional close-door button, and later the doors close, you’ll probably never notice because a little spurt of happiness will cascade through your brain once you see what you believe is a response to your action. Your behavior was just reinforced. You will keep pressing the button in the future."

Post hoc ergo propter hoc -virhepäättely on ihmisissä syvässä. Sama mekanismi joka sai minut pyyhkimään turhaan liikennevaloja saa ihmiset hurahtamaan vaihtoehtohoitoihin. Se, että jotain tapahtuu jonkin jälkeen johtaa ylihelposti siihen että tulkitsemme että tapahtuma johtui siitä. Tämä johtaa usein harmittomaan toimintaan josta voisi kenties kysyä että "what's the harm?" Mutta jotka ovat silti hoopoja ja typeriä.

Ei kommentteja: