MasterChef -ohjelmassa oltiin nyljetty kaniineja. Tämä oli ollut katsojille liikaa. "Kilpailijoiden joukossa on kokkeja, jotka ovat harrastaneet metsästystä. Tuottajan mukaan raaka-aine oli tarkkaan harkittu ja katsojille haluttiin välittää tietoa lihan koko tuotantoketjusta." ... "Ohjelmassa näytettiin yksityiskohtaisesti, miten kani nyljetään. Perheemme ei pitänyt lainkaan siitä, kuvailee perheenäiti Iltalehdelle. Nainen kertoo, että hänellä meni maku koko ohjelmaan." Tiedostaminen on kuitenkin juuri se, jolta ihmiset yleensä haluavat itseään - ja etenkin lapsiaan - suojella. Järkyttyminen on se, joka on monille se kauhein paikka. Yhteiskunnan nähdään olevan velvollinen suojelemaan meitä kaikelta järkytykseltä, järkyttymisen kokemus on kiusaamista.1
Järkyttymisvastaisuus näkyy moneassa asiassa. Poliittinen korrektius ja tapakäytänteet ovat tätä varten tehtyjä. Ne ovat itse asiassa pienissä määrin hyviä asioita. Esimerkiksi itse hyväksyn teurastamisen yhdeksi oleelliseksi osioksi lihantuotantoketjua. - Olen toki itsekin ollut Kiteen opetusteurastamossa niissä hommissa, ja uskoisin että minulla on "jonkinlainen ote"2 siitä mitä teurastaminen ja lihanleikkuu pitävät sisällään. Usein niissä järkyttää kuvasto eikä kärsimys. Tehokas ja nopea teurastus on tuskatonta, mutta siinä on mekaanisuudessaan ja kliinisyydessään jotain pelottavaa. Hitaampi teurastus ei pidä sisällään samanlaista vannesahan sirinää, ja joku voisi pitää sitä luonnollisena. Mutta itse en sitä suosi, koska itse kiinnitän huomiota eläinten kärsimykseen.
Ruuan tuotannossa on selkeästi osia joissa liha erotetaan nahasta. MasterChef:in nyljentä oli itse asiassa melko irrelevantilla tavalla järkyttävää, koska kuolleen jäniksen nylkeminen ei tuota tuskaa jänikselle. Jäniksen teurastaminen jätettiin kuvauksen ulkopuolelle. Koko ketjua ei siis suinkaan edes näytetty. Teurastusosio olisi siitä mielenkiintoinen, että se antaisi paremman kuvan koko ketjusta. Toisaalta sen näyttäminen nähtäisiin helposti provokaatioksi jossa ajettaisiin "eläinten hyvinvointia". Totuus ei kuitenkaan ole luomuhippiasiaa, se vain näyttää siltä.
Itse asiassa ymmärrän että nylkemisen näyttäminen voi aivan aidosti järkyttää niitä ihmisiä jotka eivät näe elämäntavassaan olevan mitään eettisiä ongelmia koska perheen ruoka tulee kaupasta eikä mistää metsästä. Lihakin tulee pakkauksesta eikä eläimestä. Ja sitäpaitsi jokainen heidän näkemänsä turkiseläin on ollut asiallisissa olosuhteissa, esteettisesti ja siisteissä puhtaissa riveissä. Vaatehuoneen rekeillä roikkumassa. Tämänlaisessa elämäntavassa ei itsessään ole mitään häijyä tai ilkeää. Tässä maailmassa kun ei tehdä ollenkaan tiedostettua intentionaalista pahaa. Siinä vain eletään ja paha tapahtuu jossain muualla. Kun sitä ei itse tarvitse tehdä, siitä ei ikään kuin vain tarvitse välittää.
Toisaalta tiedostaminenkaan ei ratkaise mitään. Ymmärrän nimittäin myös sen, miksi ensijärkytyksestä mennäänkin sitten helposti ääripäästä toiseen. Ongelmattomuuden utopiasta mennään totaalipahuuden kokemisen dystopiaan. Tiedostamisen ensimmäisestä vilkaisusta tulee helposti sellainen mielikuva että tiedostanut ihminen tajuaa että esimerkiksi sikalassa ihmiset vain kiertelisivät pää pystyssä, halveksien ja tietäen että niiden kohtalo olisi täysin eläintenhoitajan verisissä käsissä. Että tämä vallantunne on taustalla, ja myötätunnon sammuttaminen on niin oleellinen osa prosessia, että jos työ joskus loppuu, niin olisi sitten aivan mallikappale psykopaatista jota voisi sellaisenaan lähettää jonnekin julmaan pakanamaahan3 teloittamaan kuolemantuomittuja.
Tämän tason yli pääseminen vaatisikin sitten oikeaa työkokemusta. Siinä huomaa tehdessä että asiat eivät ole niin mustavalkoisia. Valitettavasti sitä työn tekemistä olisi vaikeaa tarjota kaikille. Osa kun ei kestä edes työhön kuuluvaa paskan raappaamista. Saati että tarttuisi hätäteurastuksen tarpeessa kivääriin tahi puukkoon.4
Tältä osin maailma näyttää noudattavan buddhalaisia periaatteita. Buddhan kerrotaan olleen ensin prinssi, joka ei nähnyt kärsimystä. Hän eleli mukavuudessa ja ylellisyydessä. Sairaan ja kuolevan näkeminen oli hänelle shokki. Maailman karuus, eräänlainen itämainen pahan ongelma, hieroi itseään hänen tietoisuuteensa. Buddha päätti tästä kokemuksesta tiedostuneena vaihtoehdoksi sen että sen sijaan että elettäisiin haluista ja niiden tyydyttämisestä pyrittäisiinkin nimenomaan haluista vapautumisen jolloin pettymyksiä ei tule yhtä runsaasti. Nähdäkseni buddha meni liian pitkälle. Tämä liian pitkälle meneminen on sama syy miksi Schopenhauer, hyvin buddhalaissävyinen filosofi länsimaissa, oli pessimisti. Maailmassa tarvitaan tässä kohden kuitenkin enemmän kykyä kompromisseihin.5
1 Tämä omituinen asenne näkyy myös kiusaamiskeskustelussa. Siitä ei puhuta väkivallan teonkuvien kautta. Ei kerrota nuorena ihmisenä aloitetuista törkeistä pahoinpitelyistä. Sen sijaan kiusaamista määritellään uhrin kokemuksen kautta. Ajatus on toki sinänsä nokkela, että kiusaajat ovat ainakin joskus hyvinkin ovelia. Jos kiusaaminen määritellään tarkasti, he kyllä keksivät porsaanreikiä. Keksimisen jälkeen muutkin osaavat näitä hyödyntää. Kuitenkin tämä määrittelykulma on tuonut mahdollisuuden siihen että ties mikä pikkuasiakin muuntuu pumpuliprinsessan päähän asetettavaksi marttyyrinkruunuksi. Valitettavasti ihmiset tietävät tämän ja se vaikuttaa siihen miten myös vakavampia kiusaamistapauksia kuvaillaan. Siksi kiusaamiseen liittyvät mielikuvat kevenevät. Tämä ei tietysti haittaa niitä joille kiusaaminen on vain keino boostata statusta marttyyriaseman kautta. Sen sijaan se haittaa niitä jotka oikeasti tarvitsisivat apua. Pikkupahastuminen ja "vittuuntumiselta suojelu" johtaa siihen että vakavampiin asioihin ei suunnata yhtä paljoa panoksia, kun ne sekoittuvat tähän "kevyempään materiaaliin".
2 Nimenomaan "jonkinlainen", kurssitin vain perusasiat. Nimenomaan "ote", sillä kyseessä ei ole mielikuva.
3 Kuten Iran, Uzbekistan, USA...
4 Ei ihmekään että heistä monista tulee eutanasian vastustajia, kun suhde kärsimykseen ja elämään jää vieraantuneeksi.
5 "Kompromissi" tässä kohden saattaa tarkoittaa kaksinaismoralistilta vaikuttamiselta. Siis vähän kuin se että on ensin valmis haukkumaan vartijaa siaksi ja apinaksi ja sitten tönimään ja lyömään tätä eläinten hyvinvoinnin nimessä. Tai jotain. Ilmeisesti. Ainakin vartijoiden kautta toimintaa seuratessa joskus saattaa syntyä tämänkaltaisia mielikuvia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti