Pride ja "luonnontila"

Yhteiskuntasopimus ja luonnon tila ovat hyvin yleisiä käsitteitä yhteiskuntatieteissä ja filosofiassa. Tämä on esimerkiksi John Locken kannattama ajatus jonka mukaan luonnontilassa olevat ihmiset solmivat keskenään sopimuksen, jolla he perustavat valtion. Sopimuksessa määritetään kansalaisten ja valtion oikeudet ja velvollisuudet. Yhteiskuntasopimusetiikkaa kutsutaan myös kontraktarismiksi. Tässä yhteydessä käsitteellä yhteiskunta tarkoitetaan valtiota.

Yhteiskuntateoreetikoilla tätä kontrastoitiin usein villiin luonnontilaan. Mainittava on ainakin Thomas Hobbesin näkemys jossa yhteiskuntasopimusta täydennettiin ajatuksella tilasta jossa ajatellaan yhteiskuntaa jossa ei ole minkäänlaisia sopimuksia eikä niiden mukaista käyttäytymistä. Tätä luonnontilaa kuvasi kaikkien taistelu kaikkia vastaan. Hobbes korosti ajatusta jossa luonnontilassa kuka tahansa voi periaatteessa halutessaan tappaa kenet tahansa.

Hobbesmaisia kannatti tässä absoluuttista valtaa hallitsijoille. Hänen kohdallaan tämä tarkoitti käytännössä kuninkaanvaltaa, jossa sen jälkeen kun valta oli annettu ja kansalaiset olivat päättäneet että kuningas oli hyvä, oli tämän jälkeen velvollinen tottelemaan. Samalla tavalla on selvää että yhteiskuntasopimus on aina ajatus siitä että on jonkinlainen erityinen hallitus jonka alaisuuteen ihmisten olisi alistuttava.

Moni on moittinut Hobbesin ajatusta luonnontilasta. Esimerkiksi Hegel näki niiden taustan kehäpäätelmäisenä. Nykyään ajatuksena on usein korostaa että tälläistä luonnontilaa ei tosiasiassa ole koskaan ollut. Ihmiset ovat aina olleet ”sosiaalisia eläimiä”. Tässä mielessä mielikuvia voidaan viedä vaikkapa ajatuksiin eläimien sosiaalisuudesta, aina jonnekin bonobojen elintapoihin asti. On kuitenkin hyvä miettiä luonnontilaa ajatuskokeena, kontrastina sille miten yhteiskuntasopimuksen merkitys muuttaa asioita.

Philosophy Tubessa käsiteltiin John Locken ajatusta yhteiskuntasopimuksesta ja luonnontilasta osana Locken omaa elämää ja politiikantekoa. Siinä korostettiin sitä, miten Locken ajatus luonnontilasta ei ollut pelkästään tapa oikeuttaa utopistinen ajatus ihanteellisesta yhteiskuntasopimuksesta. Jokin dystooppinen kertomus jostain kuvitteellisesta meneisyydestä. Siinä korostettiin sitä miten John Locke viittasi yhteiskuntasopimuksettomaan tilaan luonnontilana. Ja tälle nähtiin konkreettisia kohteita, ei jossain menneisyydessä vaan sen ajan maailmassa. Erityisesti Amerikan Yhdysvalloissa. Locke paitsi kuvasi aikansa asenteita että hyötyi taloudellisesti asenteista jotka nojasivat näille hänen kuvaamilleen asenteille.

Tässä korostui se, että haluttiin ajatella että Amerikan mantereen alkuasukkaat eivät omistaneet maata tai käyttäneet sitä. Tätä korosti nomadinen elämäntapa ja se että sopimuksia oli harjoitettu suullisesti tai taistelemalla rajaoikeuksista muiden heimojen kanssa. ; Alkuasukkaat nähtiin ei-kulttuurisina komplekseina, yhteiskuntasopimuksettomaan tilaan. Heidän ikään kuin ajateltiin olevan luonnontilassa ja tätä kautta heidän asumiinsa alueisiin ei ollut omistusoikeutta eikä niitä käytetty.

Tässä korostui se, että alueen omistus annettiin alkuasukkaille jos he olisivat esittäneet länsimaisen kulttuurin tapaperinteeseen sidotun juridisen paperisopimuksen allekirjoituksineen. Muu oli sopimuksen puutetta. Toisenlainen maankäyttö ja elintapa nähtiin sopimuksen puutteeksi.

Voidaankin nähdä että tosiasiassa nämä ajatukset siitä että tiloja kuvataan ei-kulttuuriksi ovat kuvaavia; Nykyaikana ei pidettäisi paradoksaalisena puhua intiaanikulttuurista. Luonnontilateorian mukaan näin kuitenkin pitäisi olla. Voidaan toki ajatella että jokin tila voisi olla nihilismiä ja luonnontilaa jossa taistellaan toista vastaan ja muuta vastaavaa. Mutta selvää on kuitenkin että kun sormi osoitti näissä tilanteissa näihin tiettyihin kohteisiin niin nämä kohteet eivät vastanneet tätä määritelmää. Pikemminkin on niin että se, että yhteiskuntasopimusta ja pakanoiden sivistämistä korostavissa asenteissa oli mukana sitä että he olivat sokeita. Se, että he eivät nähneet jossain omistusoikeutta ei tarkoittanut omistusoikeuden puutetta vaan sokeutta. (Tämä on toki eritettävä siitä että olivatko kulttuurit julmia ja pahoja ja muita vastaavia kulttuureita. Intiaanikulttuureissa oli taatusti halveksuttavia ja rumia piirteitä joiden kritisoiminen on vapaan ja hyvän miehen velvollisuus. Mutta tämä ei ole samaa kuin näiden kulttuurien kutsuminen ei-kulttuuriksi ja nihilismiksi.)

Tämä peli meni siten että Locke ja muut saivat määritellä molempien osapuolten puolesta yhteiskunnan ja sopimuksen. Ja näiden rajojen ulkopuolella ei ollut yhteiskuntaa eikä sopimista. Joka oli sitten se luonnontila.

Eikä tämä asenne ole muuttunut. Sitä löytää tänäkin päivänä. Itse asiassa sitä löytyy Suomesta. Kun mietitään vaikka Pride -viikkoja on moniin liikkeisiin ilmestynyt sateenkaaritarroja. Nämä pahastuttavat useita kristittyjä. Samoja kristittyjä jotka eivät pahastu jos jokin liike laittaa kristillisen tarran.

Esimerkiksi Kristillisdemokraattien Sari Taunuksen mielestä Pride -kulkue edustaa suurta suvaitsemattomuutta, sanan ja mielipiteen ilmaisun rajoittamista, eri lailla ajattelevien mollaamista ja syrjimistä. ; Taunus on hyvä esimerkki siitä miten kristittyjä ei estetä vallankäytöstä ja politiikasta. Häntä ei ole tapettu. Häntä kuunnellaan ja hän pääsee tämän mielipiteen kanssa lehtiin. Häntä ei ole poltettu hengiltä. Hänelle ei ole tapahtunut mitään mitä Susanna Koivulan kirjeet tulevaisuudesta kertovat homoagendan sisällöksi.

Mutta Taunus ei ajattelekaan tilannetta siten että hänen vastassaan olisi toinen mielipide tai maailmankuva. Sen sijaan hän näkee että hän puolustaa kulttuuria ja vastapuoli edustaa vain tämän normin purkamista. Hänestä sananvapaus koskee täkmänlaisten normien puolustamista ja sen vastakohtana on kulttuurin puute.

Takana on voimakas ajatus siitä että yhteiskuntamme olisi oltava kristillinen siten että ihmiset tottelisivat kristittyjä ja kristittyjen ideologiaa riippumatta siitä mitä uskontokuntaa he edustaisivat ja kuinka vähän tai paljon kristittyjä tosiasiassa on. Pakanoita pitää pelastaa. Ateismi ja naturalismi ovat arvotyhjiötä ja nihilismiä. Näitä ajattelutapoja pidetään latteina ja sisällyksettöminä. Ei edes kunnon maailmankuvina koska kunnon maailmankuvien on vastattava esimerkiksi merkitykseen siinä määritelmässä kuin kristityt sen näkevät ja niillä ehdoilla kuin kristityt ne määräävät. Kristityt määräävät nämä asiat vastapuolenkin puolesta. Ja poikkeava ei olekaan tätä kautta mikään mielipide jonka ilmaisu vaikka ovitarralla ja kulkueilla olisi asiallista jonkin mielipiteen ilmaisua. Se on heille vain yritys rikkoa ja repiä ja sensuroida ja pilata kristillinen kulttuuri. Koska kristillisyydestä poikkeava ei ole heille relevantti maailmankuva ja kaikki sen ulkopuolella edustaa vain ”luonnontilaa” jossa heille on pelkkä anarkia, väkivalta ja kaaos. Toki on selvää että tämäkin johtuu siitä että nämä kristityt ovat sokeita eikä siksi että siellä ei olisi jotain muuta. Kuten toisenlaisia poliittisia mielipiteitä.

Jotka ovat määritelmällisesti jotain jotka vaikuttavat yhteiskuntaelämään ja näkyvät julkisessa tilassa. Ja tätä kautta ne vaikuttavat kristittyihinkin. Aivan kuten minun koulussa pakotetut ruokarukoukset joka päivä vaikuttivat minuun. Toki ymmärrän että tämä herättää antipatioita. Mutta ei tämä antipatia tarkoita että kristityt olisivat jokin epäkulttuuri ja nihilismiä ja jotain jonka näkyminen ei olisi mielipiteenilmaisu. Taunukselle homojen asian puolesta ilmeisesti saisi olla kunhan se ei näkyisi julkisessa tilassa ja kristityt saisivat kieltää homoilta avioliiton ja homoliittoja kannattavat eivät saisi ilmaista vaikka tarroilla tai kulkueilla olevansa jotain mieltä asioista. Yhteiskunta saa siis vaikka kieltää erimielisten avioliiton. Mutta yhteiskunta ei sitten jotenkin mitenkään missään koskaan ikinä saisi mitenkään ajaa mitään "homoagendaa" yhtään missään kontekstissa. Ei varsinkaan koulussa jonne tiettävästi pitää saada pakkoyhteislauluna "Enkeli Taivaata" ilman että tämä olisi mikään ongelma. Vaikka sekin on julkinen ja ehdottoman poliittinen ilmaisu ja toimintatapa; Suomessa on käytävä koulua, harvalla on varaa yksityisopetukseen ja yhteislaulu tehdään julkisessa tilassa ja laulutilanne ei tapahdu missään privaatissa makuuhuoneessa kodeissa vaan yhteisissä tiloissa. Samoin ongelmana ei tiettävästi ole se, että joku Riku "Riksa" Rinne seuraajineen kiertelee kouluissa kertomassa kristillisestä näkökulmasta ties mistä.

Hobbesin tärkein omaa oppiaan koskeva oivallus liittyikin siihen että hänellä yhteiskuntasopimus ei itse asiassa takaa ihmisille oikeuksia. Sen sijaan hänen Leviathaninsa tärkein teesi on siinä että se väistämättä ottaa niitä pois. Jos luonnontilassa ajatellaan ihmisillä olevia haluja, omistusoikeus ei merkitse mitään koska toisen omaisuus olisi itselle haluttava ja kätevä resurssi. Omistusoikeus on itse asiassa vain sitä että otetaan pois vapaus ottaa omaisuutta käyttöön vain sillä että sen ottaa käyttöön. Tässä mielessä vahvimman lain toteutuminen on yhteiskuntasopimuksen antiteesi. Kristillinen kulttuuri joka taistelee nihilismiä vastaan ei tätä kautta oikein mitenkään voi edustaa vapauksia, kuten uskonnonvapautta tai mielipiteenvapautta.

On selvää että minä en suostu allekirjoittamaan tuollaista sopimusta. Ja yhteiskuntasopimuksen ajatus perustuu siihen että ihmiset joko implisiittisesti tai eksplisiittisesti suostuvat siihen, ikään kuin yleiseksi hyödyksi luonnontilasta poikkeamiseen. Itse näen että Suomessa tämä on Suomen laki. EI tarvita erikseen jotain kristillisiä lakeja jotka päättäisivät mitä lakiasioita saa ja ei saa muuttaa poliittisessa demokraattisessa myllytyksessä. En ymmärrä miksi minä haluaisin rajoittaa vapauksiani vain siksi että kristityt haluavat käyttää valtaa ja yrittävät oikeuttaa tätä halveksimalla esimerkiksi minun maailmankuvaani ”nihilismiksi” tai ”arvotyhjiöksi” tai ”latteaksi” ja vastaaviksi. Joksikin joka on lähinnä "luonnontilaa" josta minut halutaan "niin laupiaasti" pelastaa...

---

Lähteet;
John Locke, ”Two Treatises of Government” (1689) [suom. ”Kaksi tutkielmaa hallinnosta”]
Thomas Hobbes, ”Leviathan” (1651) [suom. ”Leviathan”]

Kristittyjen vastuuttomuudesta

Näin Pride -viikolla voi olla hyvä muistuttaa siitä että nykyään homoseksuaalit pääsevät naimisiin. Tämä ratkaisu oli jotain jolle kauhisteltiin vakavasti ennen lainsäädännön tulemista. Kristityt liittivät siihen paljon kaikenlaista.

Tapio Puolimatka esimerkiksi kirjoitteli Helsingin Sanomiin yhteiskunnan romahtamisesta rooman valtakuntaan viittaillen. Susanna Koivula taas veteli Aidon Avioliiton alkutilaisuudessa profetaalisia kirjeitä tulevaisuudesta jossa kristittyjä vainottiin väkivaltaisesti ja raa-asti. Pekka Rahkila taas esitteli Turun Sanomissa näkemyksiään jonka mukaan lain muuttuessa "perinteisen avioliiton kannattajista tulisi suvaitsemattomia lain rikkojia".

Nämä kaikki ovat jotain jotka ovat kovia syytöksiä. Niissä kuvataan ei-kristillisiä piirejä tietynlaisiksi. Lisäksi nämä eivät ole mielipidekysymyksiä. Ne ovat yhteiskuntapoliittisia ennustuksia todellisuudesta. Voidaan jopa sanoa että nämä teoriat tulevaisuudesta ovat heidän maailmankuvansa tekemiä ennusteita. Toisin sanoen ne ovat syytöksiä joiden toteutumatta jääminen on haaste näiden ihmisten maailmankuvan järkevyydelle.

On toki niin että mielipiteenvapaus voi taata että ihmisellä saa olla sellainen mielipide että WTC -iskut tapahtuivat toukokuussa 1982. Mutta nämä ihmiset ovat väärässä. Samoin ihmisellä voi olla mielipide että heti homoavioliiton voimaanastuessa ateistit haluavat hirttää kristittyjä pappien suoliin, mutta jos tätä ei tapahdu nämä mielipiteet ovat herjaavia epätotuuksia.

Nyt asiasta on kulunut jo useita kuukausia. En ole huomannut että Susanna Koivulaa olisi kidutusmurhattu. Toki jotkut Toni Torpan tyyliset Saulus -lähetys ihmiset ennustelevat että yhteiskuntaa 20 vuoden päästä ei enää ole olemassakaan. Tuhon aikäjännettä on tässä mielessä korostettu pidemmälle. Tämä onkin jotain joka pitää painaa muistiin näiden ihmisten kanssa. Katsoa sitten mitä epäonnistumisiaan pyytävät anteeksi. Ja katsoa että miten hyvä ja totuudenmukainen heidän maailmankuvansa on - ihan sitä kautta että näkemysten faktuaalisuutta tavataan testata sen mukaan miten ennusteet pätevät. (ID -teorian paradigmannousua ja kristittyjen massavainoja odotellessa.)

Toki nämä maailmantuhon ennusteet eivät ole uusia. Itse asiassa tuoretta maailmantuhoa "sukupolven päässä" on esitetty kauan. 1960 -luvulla tämä liittyi kaikkeen mikä liittyi seksuaaliseen vallankumoukseen. Ja sitä liitettiin myös sellaiseen seksuaaliseen käyttäytymiseen jota nykyään pidetään jopa fundamentalistikristittyjen kohdalla varsin tavallisena. Tätä ovat seuranneet ties mitkä saatanapaniikit ja vastaavat. Suomessa kristittyjen yhteiskuntarappiopelotteluja ja kauhukohkaamisia on tehty niin sukunimilaista kuin lasten piiskaamissäädänteistä. Jostain syystä näihin paniikkiehin osallistuneet eivät ole tunnustaneet epäonnistuneensa tulevaisuuden ennustamisessa että ihmisinä. Vielä harvempi on tajunnut että jos maailmankuva vahvasti ennustaa jotain jota ei tapahdu ja tekee tätä vahvasti niin se kertoo että heidän maailmankuvansa on virhe.

Ja kun se liittyy siihen että ihmisryhmät leimataan jo ennakkoon väkivaltaisiksi vainoajiksi ja julmiksi, se on paitsi tosiasioidenvastainen niin myös epäinhimillinen ja asiaton ja moraaliton tapa elää ja olla. Puhtaan herjaamisesta tai väärän todistuksen antamisesta lähimmäisistä. Kristittyjen luulisi välittävän tämänlaisista asioista ja pyytelevän anteeksi. Älyllisesti rationaaliset ihmiset tietenkin myös luopuisivat moraalittomista elämäntavoistaan, mutta tätä en toki näiltä kauhukohkaavilta kristityiltä odota.

Itse muistan kauhisteluja joita 1990 -luvulla liitettiin roolipeleihin. Se maksoi minulle ystäväni hengen ja miltei omanikin. Itsemurhaan savustaminen oli täysin pätevä keino tehdä kristillistä nuorisotyötä tuolloin. En ole kuullut ainuttakaan anteeksipyyntöä. 20 vuoden ennusteet epäonnistuvat sarjatulella. Mutta anteeksipyyntöjä ei kuulu. Koska kohkaaminen ja huoli on aina siirretty seuraaviin aiheisiin. Uskonkin että 20 -vuoden kuluttua Susanna Koivulaa ei ole lynkattu vaan sen sijaan hän kauhistelee jotain sen ajan konservatiivien kauhistelemaa uutta asiaa.

Se minkä nämä ihmiset unohtavat on vastuullisuus. Vastuu sanoista ja teoista. Anteeksipyyntö olisi asiallisen ihmisen minimivaatimus. Itse taas näen että jos maailmankuva ei tee sinusta moraalisesti vahvempaa ihmistä ja tämä maailmankuva esittää olevansa missään liitoksessa moraalisuuteen, niin sitten tämä ideologia on omien ehtojensakin mukaan huono. Eli älyllisesti rehellinen ihmienn ei sellaista kunnioita, saati sellaiseen liity.

Blonkkaaminen ja mitä se kuvaakaan

Kun katsotaan internetkäyttäytymistä, on erilaisia tapoja päätyä torjutuiksi. Tämä on ollut yleistä ja monesti ymmärrettävääkin. Jo sfnetin ajoilta tunnetaan "tervetuloa killfileen" -tyylisiä reagointeja. Laajempi mutta vähemmän valikoiva tapa on estää kaikki kommentointi. (Ja vielä tarkempi versio on deletoida saamansa kommentit joista ei pidä.)

Itselläni on kommentointi aina auki.

Minulta on usein kysytty että miksi. Kysymys on ymmärrettävä sillä palautteeni on usein kaikkea muuta kuin ystävällistä. Olen palautteen palautteelleni usein hyvin ilkeä. Mutta tässä onkin takana se, että jos joku ilmaisee avoimen mielipiteensä ja minä ilmaisen avoimesti oman mielipiteeni näistä en sensuroi yhtään mitään. Kaikki voivat sen sijaan nähdä sekä sen kommentin että sen siihen antamani reaktion. Ja arvioida omassa päässään että onko palaute ja palautteen palaute älyllisiä. Ja ovatko ne ylilyöviä emotionaalisesti. (Nämä eivät ole aina yksi ja sama. Älyllisyys on usein liitoksissa siihen että ei ylilyö, mutta poliittisesti epäkorrekti ja epäkohtelias lausunto voi silti joskus harvoin olla järkevä.) Ymmärrän myös että palautteen palautteet ovat osa sitä millä minut itseni tuomitaan, ymmärrettävästi. Ihmiset voivat sitten ihan arvioida haluavatko he antaa palautetta tämänlaiselle ihmiselle. Että maksaako vaivaa. Itse olen aina huutoetäisyyden päässä. Meno on raakaa mutta se antamani palautekaan ei ainakaan ole millään tavalla ennakkosensuroitua.
1: Saatan tosin joissain erikoistapauksissa torjua jonkun. Silloin syynä on yleensä eṕäargumentatiivinen onelinerfloodaus tai jokin vastaava. Jotain jonka epäloogisuuden tai argumenttien puutteen olen tuonut esiin. Ja jonka tekijä ei ole halunnut tehdä parannusta tässä asiassa. Olen siinä mielessä avoimesti elitistinen. Mielipide ei saa arvostusta vain sillä että sen sanoo ääneen. Ihminen ei persoonana saa kunnioitusta ennen kuin hän on kunnioitettava. Ihminen saa luottamusta vasta kun osoittautuu luotettavaksi. Nämä ovat poikkeuksia koska niiden määrä on vuosien nettihistoriani jälkeen laskettavissa kahden käden sormilla.

Blokkaaminen on aina osoitus siitä että on valmis sensuroimaan jotain jollain ehdoilla. Kommentointioikeuden poistaminen antaa kenties hieman kategorisemman oikeutuksen asiaan. Mutta ihmisten ja aiheiden tai näkökulmien tai tyylien torjuminen sanoo että minkälainen käytös tai minkälainen ihminen ansaitsee kommentointioikeuden kanssaan. Ja tämä on suoraan sidoksissa keskusteluoikeuteen.

Blo(n)kkaaminen on "kyökkipsykologisesti" oireellista.

Usein tentattaessa torjumisen syiksi selitykseksi annetaan "olki joka katkaisee kamelin selän". Tai siis tätä selitystä annetaan silloin kun hyvää selitystä ei ole. Pienestä asiasta annettu blokki kertookin usein hyvin paljon ihmisestä. ; Esimerkiksi ainut asia joka Martti Muukkosesta täytyy tietää on se että kun hän blokkasi minut, hän selitti asian siten että olin siinä hänen "kamelin selän katkaisseessa kommentissani" niin henkilöönkäyvä. Tämä on tärkeä huomio koska hänellä on valtava ego. Hän kestää erimielisyyksiä kunhan ne eivät kosketa hänen persoonaansa. Joka on, suoraan sanoen sellainen että hän on niitä ihmisiä jotka kirkkoherraksi päästyään kuvaavat haastatteluissa itse itseään nöyriksi, keskusteleviksi ja pohdiskelijoiksi. (Tälläiset ihmiset eivät koskaan ole sellaisia.) 

En esimerkiksi arvosta Aidon Avioliiton Susanna Koivulaa joka Uuden suomen puolella blokkasi minut. Hän kannattaa virallisesti sananvapautta. Kun hän kirjoitti blogiinsa siitä miten liika palautteenanto hänelle on sananvapauden vastaista, nostin kommenteissa esiin sen miten hän itse usutti Aidon Avioliiton taisteluhiiret kommentoimaan minulle kun olin blogannut Uuteen Suomeen aiheesta. Hän ei huomannut malkaa ja olkea silmässä vaan sananvapaudellisesti blokkasi minut. Olen pitänyt tätä häneltä äärimmäisen pikkumaisena tempauksena.

Otan tässä kuitenkin esiin hieman toisen tilanteen.

En ole laskenut Jukka Hankamäkeä "vihollisiini". Päin vastoin, olen jopa kunnioittanut miestä. Hän on virallsiesti oikein erityisen kova mielipiteenvapauden ystävä jne. Kannattaa omien sanojensa mukaan myös poliittisesti epäkorrektia viestintää. Kirjoitin hänen populismitekstistään kommentaarin eilen. Ei mielestäni mitenkään raaka. Tänään kun menin uuteen blogitekstiinsä kommentoimaan näen että ei ole estänyt kommentointia kategoriesti : Viestejä tulee tekstiin. Mutta minut on blonkattu.

Mikä siis on liikaa Hankamäen egolle? Tämä. Teksti, joka alkaa Hankamäen kehumisella, ja vain täydentää hänen populismikuvaansa. TÄMÄ on se kritiikin taso joka katkaisee dialogisesta filosofiasta kirjoja kirjoittaneen tyypin keskusteluyhteyden. Blokkaus on myös ilmiselvästi hyvin uusi.

Sillä kun Hankamäki kirjoitti voimaannuttamisesta ja tässä jopa aivan kysyi mikä voimaannuttaa ihmisiä kerroin että miekkailu voimaannuttaa minua. Vastaukseni oli "On jostain syystä voimaannuttavaa kun miekkailussa olet tekemässä hienoa tekniikkaa ja toinen potkii haaruksiin ja heittää lantioheitolla lattiaan. Ja tämä toinen on 160 senttinen nainen." Hän on toki kommentoinut tähänkin "On jostain syystä voimaannuttavaa huomata, että kyseinen "160-senttinen nainen" esitti minua kukoksi orrelle, joten potku taisi osua tuomariksi pyrkivän omiin muniin. Ota pois puusilmä. Naisväkivallan ihastelulla ja tuomaripelillä tätä matsia ei ratkaista." En itse toki kokenut palautettani "naisväkivallan ihailuksi". Aivan samoista syistä kuin en pidä ylipäätään kamppailu- ja itsepuolustuslajejen harrastamista väkivaltana.
1: Kommenttini oli itse asiassa suoraan liitoksissa Hankamäen omaan teemaan. Hankamäki korosti miten halveksituista ja miehekkäiksi koetuista asioista ei saisi voimaantua. Oma esimerkkini oli samanaikaisesti hämmentävä sekoitus "aggressiivista maskuliinisuutta" että "feminiinistä hakatuksi" tulemista. Ja Hankamäki toisinti palautteessaan sitä vähättely-tuomitsemisasennetta jonka jokainen itsepuolustuslajiaktiivi todennäköisesti jossain vaiheessa törmää. Eli Hankamäen palaute oli itse asiassa kukkoilua jossa hän esitti itseään tuomaripeliin. Ja teki sen juuri sellaisella tavalla jota hän tekstissään moitti. Missä toisen voimaantumisen aito kokemus dissataan halveeraamalla tämä voimaantumisen kohde.
2: On toki hämmentävää jos tietämäni todellinen 160 -senttinen tyttö todella tuntisi Hankamäen ja olisi sanonut hänelle jotain juuri tämänlaista. Teoriassa se on mahdollista. Historiallisia miekkailijoita on sen verran vähän että aktiivit ovat tunnistettavissa melko pienistä vihjeistä. Esimerkiksi minä käytännössä lähes varmasti tiedän kuka "Takkirauta" on yksityishenkilönä siksi että hän harrasti purjehdusta ja historianelävöitystä ja hänellä oli kokemusta Liechtenauer -tyylin miekkailusta. Ihme jos ei noilla taustatiedoilla olisi jäljellä hyvin pieni määrä mahdollisia tyyppejä...

Voimaannutus voi sen sijaan tulla siitä että kysymys ei ole siitä kuka olet vaan mitä osaat. Jos mielikuvien hento kykenee niin miksi en minäkin taipuisi viimeistään joskus? No, näitä asioita en voi kertoa koska minut on torjuttu. Toki teoriassa blokkaus voisi tulla myös tästä, mutta ajallisesti näyttää siltä että torjunta on tullut nimenomaan tuon blogitekstini kirjoittamisen jälkeen.

Ja olisi tuosta miekkailukommentista torjuminenkin hyvin hyvin pikkumaista ja kaikkea muuta kuin dialogista.) Lausuntoni nähtiin aika poliittisena vaikka se oli lähinnä tosiasia siitä mikä minua nyt jostain syystä sattuu voimaannuttamaan. ; Oikeat syyt voivat olla mitä tahansa. Itse epäilen sitä että addrenaliini on ylipäätään hauska asia. Ja satun olemaan (1) heteroseksuaali (2) sadomasokisti.. Mutta en ole tästä varma. Kokemuksestani olen varma, teorioista en.

En ole itse asiassa yleisesti ottaen sitä vastaan että minut tai joitakuita muita torjutan. Olen yleensä ajatellut niin että olen sen verran ärsyttävä ja rasittava että jos joku ei halua olla kanssani tekemisissä, se on ymmärrettävää. Joskus sensurismi nimittäin on ymmärrettävää. Mutta kun Hankamäen suhde sananvapauteen ja keskusteluun on kirjoihin ja kansiin painetusti "dialogiaa" ja "poliittista korrektiutta sietävää dialogia" kestävä, niin hän on kuin selibaattilupauksen antanut mutta silti kuoripoikia paneva stereotypioiden katolinen pappi. Arvot ja käytös ovat niin epäsynkassa että itkettää. Hankamäen herkkyyttä katsellessa ei voi sanoa muuta kuin että "Voi jonkun toisen Herran Jeesuksen kristuksen Perse (jonka tiukka mutta vähäläskinen jälki on väitetysti Torinon käärinliinasta havaittavissa)!"

Kristillisdemokraattisesta uskonnonvapausnäkemyksestä

Viime päivinä on ollut yllättävän paljon aineistoa kristillisdemokraateista. Olin itse asiassa tyytyväisenä ja iloisena ihmetellytkin kuinka SSS -hallituksen harvoja oikeasti saavuttamia parannuksia yhteiselämäämme on ollut se, että KD -puheet ovat olleet poissa keskustelusta ja kiinnostuksista. (Huonona puolena on sitten esimerkiksi se millä se on korvattu.)

Nyt tämä tilanne on sitten palautunut tutumpaan suuntaan. Ensiksi on otettava Antero Laukkanen, joka haastoi opetushallituksen tasa-arvo -oppaan. Hän on "...kannellut oikeuskanslerille Opetushallituksen tasa-arvo-oppaasta, joka hänen mukaansa hämärtää sukupuolieroja ja johtaa lasten seksuaaliseen häirintään. Laukkanen epäilee myös, että opettajan oma seksuaalinen suuntaus vaikuttaa oppilaisiin haitallisesti." (Itse teos ei ole kovin järkyttävä. Olen törmännyt radikaaleimpiin ja eksplisiittisempiin ja pervompiin kuvauksiin sellaisilta kouluun päästetyiltä kristillisiltä julistajilta jotka ovat vähän päässeet vauhtiin.)

Keskustelu tässä kohden on jumiutunut siihen onko sukupuoli binäärinen ja biologinen vai ei. Mutta oikeasti teko on Laukkaselta myös ja ennen kaikkea juridinen kannanotto. Itse olen valmis lyömään vetoa että Laukkasen haaste ei mene oikeuteen tai oikeudessa läpi. Mutta uskonkin että hän itsekin tietää tämän. Hän on todennäköisesti haastanut saadakseen itselleen nimeä uskon puolustajana. Häviäviin caseihin joilla ei ole mitään vaikutusta mihinkään ovat olleet KD -puolella ennenkin käytetty keino. Sitä saa yhdellä näpäytyksellä ikään kuin demonstroitua olevansa sekä uskon puolustaja että sorrettu marttyyri.

On toki kiinnostavaa että Laukkasen näkemyksen mukaan transihmiset tai homoseksuaalien ammattitaito vaikka opettajana toimimiseen on kyseenalaista. Lausunto on hämmentävä sillä esimerkiksi Aidon Avioliiton puolella Susanna Koivula on, mielestäni aivan asiallisesti, korostanut sitä että on uskonnonvapauden vastaista ja syrjivää kyseenalaistaa hänen ammattitaitonsa lasten ja nuorten kanssa työskentelyssä. Hänellä on kuitenkin alalle pätevyys ja tutkinto, eikä kristillinen vakaumus tai muu vastaava piirre poista tätä omionaisuutta. Samoin jos joku esittää että uskonon laittaminen kouluun johtaa hengelliseen väkivaltaan ja että opettajan vakaumus voi johtaa siihen että ateistien lapsia kohdeltaisiin tavalla jonka heidän vanhempansa kokisivat oppilaille haitallisena.

Toki jos minä sanoisin että kristinuskon julistaminen kouluissa johtaisi siihen että pikkupojista tehtäisiin kuoripoikia joita raiskataan perseeseen, joutuisin tästä todennäköisesti itse oikeuteen. Väite on toki aivan yhtä faktuaalinen kuin se, että kirjan näkemykset homoseksuaalisuudesta tai vastaavista johtaisivat oikeasti lasten seksuaaliseen häirintään, joka pitää sisällään nimenomaan perseraiskaukselle analogisia asioita. Joten tosiasiassa Laukkanen väittää vastaavia kytköksiä, lähinnä peitellymmin eli epärehellisemmin ja kieroilevammin.

Toinen kiinnostava hahmo on ollut uskonnonvapautta puolustava Päivi Räsänen. Hänen tuore kirjansa on herättänyt esimerkiksi biologien ihmettelyä. Biologia ei tunne sellaista sukupuolta jota Räsänen lääkärinä kuvastaa. Toisaalta ei se voi kulttuurirelativismiakaan olla koska Räsänen taistelee juuri tätä relativismia vastaan.
1: Ehkä hän onkin vain ajamassa objektiivisesti väärässä olevaa sukupuolikuvaa joka ei ole järkevä mistään kannasta. Kenties on vain niin että Räsäsellä on a priori näkemyksiä sukupuolesta ja tähän liittyvät dogmat ja niiden puolustaminen ovat johtaneet siihen että hän on määritellyt sukupuolen sillä tavalla millä hän on. Jolloin tietenkin voidaan sanoa että jos näin generoitu sukupuoli on ei-biologianmukainen niin se kertoo että dogmat nojaavat epätodelle. Dogmat ja siihen nojaava järjestelmä on siis tieteellisesti tarkastellen epätosi eli falsifioitava.

Päähuomio on kuitenkin keskittynyt Räsäsen yhteen lauseeseen, "On julmaa ja rakkaudetonta, jos homoseksuaalisuuden harjoittamista ei sanota synniksi. Näin toimimalla ihmiseltä kielletään armo ja mahdollisuus syntien anteeksisaamiseen, kirjassa mainitaan." Mielestäni suurin osa siitä mitä Räsänen sanoo ja tekee on julmaa ja rakkaudetonta sillä niissä ei arvostea vapautta vaan korostetaan sitä että ihmisiä on suojeltava-kontrolloitava vapaudenrajoittamisilla, koska pelastus on aina tärkeämpää kuin uskonnonvapaus.
1: Mielestäni olisi astetta hyväksyttävämpää jos Räsänen sanoisi että olisi rakkaudetonta jos tietyn linjan fundamentalisti ei saisi sanoa että hänen mielestään homous on syntiä. Tätä ei tosin olla rikokseksi määriteltykään. Räsäsen lausunnosta kuitenkin saa vahvan sävyn että homoutta olisi pakko sanoa synniksi, olipa asiasta mitä mieltä tahansa. Tämä voi toki olla vain retorinen kömmähdys ja hän on astetta suvaitsevaisempi oikeasti. Itse jotenkin jaksan vielä uskoa että näin on.

Uskonnonvapauden kannalta Räsäsen teos on kuitenkin ongelmallinen. Tämä näkyy kun katsoo hänen reagointejaan kokoomusnuorten tempaukseen. Kokoomusnuoret lähettivät hänelle foliohatun taitteluohjeet ja valmistusmateriaalin. "Kokoomusnuoret ovat lähettäneet foliohatun kd:n puoluetoimistoon mm. minun ja puolisoni uuden avioliittokirjan johdosta. Kohde on väärä ja vakavalla asialla irvailu ihmetyttää, Räsänen sanoo tiedotteessa." ... "Puolisoni ja minä puolestamme lähetämme kokoomusnuorille kirjamme luettavaksi ja samalla pyydämme heitä tutustumaan uskonnonvapauslakiimme. Kokoomusnuorten on hyvä muistaa sekin, että myös poliitikoilla on uskonnonvapautensa, Räsänen jatkaa." ... "Toivomme sitä, että kokoomusnuoret kunnioittaisivat maamme kristittyjen uskonnonvapautta myös ilmaista ja perustella näkemyksensä opillisista ja hengellisistä kysymyksistä, Räsänen päättää tiedotteen."

Kuitenkin kun katsoo tuota annettua rakennetta, niin Kokoomusnuoret eivät ole sensuroineet Räsästä. Päin vastoin. Foliohattu on reaktio joka voidaan nähdä positiivisen uskonnonvapauden ilmaisuksi. Olen itse tottunut siihen että uskovaiset lähettävät minulle - joskus jopa postissa kotiin - materiaalia jonka tärkein tehtävä on esittää että uskonnottomat ja ateistit ovat naurettavia ja väärässä. Ivailu ja erilainen tempausten tekeminen on osa kristillistä huumorintajua. Julistustyö on aika monesti yhtä valekondomia ja Jack Chick -traktaattia. Näiden jakamista on pidetty uskonnonvapauden mukaisina ja niiden loukkaava sisältö on nähty jonain joka nyt vaan on sitä että uskonnonvapauteen kuuluu oikeus sanoa mielipiteitä jotka eivät syntisestä tunnu mukavilta.

Räsäsen maailmassa tietyt aiheet ovat selvästi tabu, eli niihin ei saa ottaa kantaa jos se loukkaa kristittyjä. Kristityt taas saavat selvästi uskonnonvapauden kannalta sanoa homoseksuaaleja loukkaavia asioita eikä näihin saa liittää mitään tabuja tai syntisyyttelyä rajoittavia kohteliaisuusnormeja koska se tekee siitä uskonnonvapauden vastustamista.

Räsänen ei ymmärrä että jos hän avoimesti sanoo jotain ja toinen ilmaisee avoimesti tästä mielipiteensä niin se on täysin uskonnonvapauden mukaista. Ja siksi onkin koomista että hän valittaa uskonnonvapausrikkeestä. Tietyt aiheet ja asiat ja niihin kommentointi on Räsäsestä kielletty. Tämä on antivapautta uskonnonvapauden kohdalla. Räsästä ei ole sensuroitu, mutta hän itse haluaa sensuroida muita. Kuitenkin hän itse teeskentelee että häntä on vaiennettu ja että hän ei jotenkin saisi sanoa mielipiteitään ääneen - mikä on hauskaa kun ottaa huomioon että hän ei ole vankilassa vaan politiikassa, kokonainen puolue on valtapönkittämässä että hän saa sanoa mielipiteitään massamediassa niin että kaikki tietävät niistä - ja että juuri hänen uskonnonvapauttaan on rikottu. Aivan kuin uskonnonvapaus hänelle yhtäällä tarkoittaisi sitä että saa sanoa mitä tahansa ja toisaalla sitä että ei saa sanoa mitään mistä joku voisi yhtään koskaan missään mitenkään loukkaantua.

Tämä on tietenkin myös juridinen kysymys ja olisikin hauskaa että Räsänen todella haastaisi kokoomusnuoret oikeuteen ja voittaisi oikeudenkäynnin ennen kuin esittäisi näitä kannanottojaan. Tästä hän saisi kivan hävityn turhan oikeusjutun marttyyrinkruunuaan kasvattamaan. Marttyyrinkruunun voinee rakentaa vaikka foliosta;

Dhimmiksi dhimmin paikalle

"Uuden Suomen" kirjoitukseni "Aito Avioliitto" -tapahtumasta on herättänyt miellyttävän määrän paheksuntaa. Osa siitä on levinnyt muualle. On jossain määrin kiinnostavaakin, että vaikka keskustelua on tuossa ketjussa käyty melko paljon, on huomattava osa siitä käyty sosiaalisessa mediassa paikoissa joissa perusajatuskena on se, että jos sieltä löytyy asiallista kritiikkiä niin ei sitä ainakaan minulle asti tulla kertomaan. Tämä on tietenkin normaalia, eikä siinä suoranaisesti ole mitään pahaa.

Otan kuitenkin nyt tässä esille muutamia lainauksia asiasta. Otan alkuun Susanna Koivulan lausunnon. On ällistyttävää miten huono sisälukutaito hänellä on. Ensinnäkin on huomattava että artikkelini on itse asiassa kokoelma eri aiheisia argumentteja jotka ovat eri mittaisia. En ymmärrä miksi hän päättää mikä niistä on keskeinen ja mikä ei? Ei sitä ainakaan tekstissä lue!

Toinen asia on sitten se, että Koivula harrastaa hyvin omituista kannanottoa itse argumentistani. Se oli moniosainen ja kaikki sen kohdat on otettava huomioon jotta siitä saisi irti sen tolkun.

Tilaisuutta myydään uskonnollisesti neutraalina. Kirjoitukseeni linkkaaman Koivulan artikkeli kommenttiosioineen on todiste tästä. Kuitenkin samanaikaisesti usein korostetaan esimerkiksi Suvivirsikeskustelu - jota voisi kai kutsua Suvivitsikeskusteluksikin - että ei ole sellaista asiaa ollenkaan. Että ei olla arvotyhjiössä. Koivula kommentoi omalla sivullaan miten Heureka on sopiva koska "ei uskonnonharjoitusta". Mutta uskonnollisuus, teismi ja uskonnonharjoitus ovat eri asioita. En ole käyttänyt sanaa "uskonnonharjoitus" joten Koivula reagoi omiaan.

Koivula ei muutoinkaan näytä ymmärtävän edes argumenttini karkeinta sisältöä. Hän esittää että "Evoluution kritisoiminen tuskin tekee jääviksi ottamaan kantaa avioliittoinstituutioon kenenkään kohdalla. Yhdistyksen päätavoite on kansalaisaloitteen eteenpäin vieminen, ja se ei ole uskonnonharjoitusta." En ole jääväämässä Puolimatkaa tai kieltämässä hänen läsnäoloaan. En ole sensuroimassa, olen kannustamassa moniäänisyyteen. Kun en ole väittänyt mitään tämänlaista, ihmettelen että mihin ja kehen hän reagoi. Sen sijaan argumenttini jonka aivan suoraan kirjoitin siihen artikkelin yhteyteen on ollut se, että Tapio Puolimatkan taekeskittyneeseen EAAN -argumentin hokemisen mukaan ateisti joka uskoo evoluutioon on jäävätty kaikista tietoon liittyvistä asioista. Eli hänestä ateismi ja evoluutio jääväävät. Kantani ei ole että Puolimatka ei saa puhua vaan se, että hän ensin kiistää evolutionisteilta oikeuden olla "älyllisesti rehellisiä/intellectually fulfilled". Mutta annas olla kun tulee tälläinen aloite, niin sitten kyllä kelpaa nimi samaan paperiin. Samoin en halunnut sensuroida Pasi Turusta. En mainunnut että "tuolla mielipiteellä ei saisi olla julkisuudessa". Sen sijaan korostin että Turusella on vankka historia metaeettisen argumentin kannattamisessa. Sen mukaan ateisteilla ei voi olla pääsyä etiikkaan. Tuo kansalaisaloite on kuitenkin soveltavaa etiikkaa ja sidoksissa arvoihin. Joten Turunen on argumentaatiossaan jäävännyt ateistit tästä aiheesta. Koivula siis kääntää vainoamisen ympäri. Hän syyttää minua siitä että minä kieltäisin evoluutiomielipiteen vuoksi kannanotot jostain aiheesta. Tosiasiassa hänen pitäisi huomata että liikkeen johtohahmot ovat jäävänneet asioita mielipiteen vuoksi. Ja että jos voit olla älyllisesti rehellinen ateisti joka järkevästi ja perustellusti on tässä esittämässä mielipiteitä ja osallistumassa kampanjaan, niin onhan se ristiriidassa kaiken sen kanssa mitä nuo herrat ovat julkisuudessa esittäneet. Näiden hahmojen valitseminen ei tunnu neutraalilta ja etäännyttää ateisteja. Etenkin kun muunlaisia esiintyjiä ei ole tarjolla.

Toisaalta Koivulan koko strategia näyttää nojaavan siihen että argumenttini olisi "Yhdistys on uskonnollisesti sitoutumaton, vaikka yhdistysaktiiveissa on myös kristittyjä." Kun argumenttini on enemmän sitä että siellä on VAIN niitä. Samaa kantaa perustelee Irma Haapa-aho oheisessa kuvankaappauksessa. Ajatus on omituinen. Sillä esimerkiksi Suomen Evankelis-Luterilaiseen kirkkoon voi kuulua ateistikin mutta se ei tee siitä uskonnollisesti neutraalia. Samoin hyvin monessa valtiossa on jäseninä ties mitä mutta siellä laki sortaa joitain vähemmistöjä. Jäsenyys ei tarkoita sitä että  "solahtaa mukavasti mukaan" joka oli se teema josta puhuin jutussani.

Samoin kun argumenttini koski Aito Avioliitto -liikettä ja itse tuossa keskustelunalaisesa artikkelissani korostin aivan eksplisiittisesti että en näe että homojen avioliiton kielto olisi yleisesti ottaen (general) vaan keskustelun alla on nimenomaan Aito Avioliitto järjestönä (particular). Käytin sulkujakin juuri tuossa yhteydessä. En ole siis jättänyt asiaa tulkinnanvaraiseksi vaan kirjoittanut sen aivan eksplisiittisesti. Näin ollen Haapa-aho ei siis oikeasti reagoi minun tekstiini. Hän reagoi johonkin aivan muuhun. Se, että joku voi perustaa toisen ja erilaisen kansalaisaloitteen ei muuta Aito Avioliitto -aloitetta mitenkään. En ole myöskään ottanut kantaa onko asia laiton tai saako sellaista pitää. Itse asiassa aivan tekstini alkupuolelle laittamani sanoo aivan suoraan päinvastaisesta. En pitänyt liikettä vainoamisena tai sananvapauden vastustamisena tai mitään. Laitoin tämän alkuun koska se oli mielestäni sitä relevanttia juttua. Alustus ikään kuin rakensi eetoksen koko fragmenttikokoelmaani. Ihmettelenkin sitä miten kristityt oikein luulevat pärjäävänsä keskustelussa ja argumentoinnissa ja voivansa esittää pätevää kritiikkiä selvästi edes lukematta koko tekstiä. Jos teksti on luettu ja sitä ei ole ymmärretty, niin tässä syntyy kyllä vahva viesti siitä millä järjenlahjoilla Aito Avioliitto -lain järkevyydestä vakuuttuminen tehdään.

En ylipäätään takertunut siihen että jäseninä on kristittyjä vaan siihen miten asia oli hoidettu uskonnottomatkin huomioiden. Kantani ei ole että Aidossa Avioliitossa ei saisi olla niitä joita siinä on ja esiintyä niitä joita siinä esiintyy. Kantani oli että sitomalla tilaisuus pelkästään tietynlaisiin ihmisiin värittää tilaisuutta helposti. Jos esimerkiksi Saksassa toisen maailmansodan jälkeen oltaisiin rakennettu rauhaa saksalaisten ja juutalaisten välille, ja tilaisuudessa olisi pelkästään aktiivisia julkinatseja, ei tilaisuuteen varmasti tulisi juutalaisia ja he pitäisivät tilaisuutta varsin epäilyttävänä. Kun Aito Avioliitto on ottanut esiintyjikseen ja staroikseen pelkästään tyyppejä jotka ovat olleet näkyviä ateistien vastustajia, on selvää että jos olet asialle myötämielinen ateisti, niin tällä on etäännyttävä vaikutus. On turhaa väittää että Turusen ja Puolimatkan asiat eivät olisi herättäneet ateisteissa antipatioita. On suorastaan idioottimaista väittää että tällä ei ole vaikutusta. Ja että tällä on vaikutusta nimenomaan siihen joka on Aidon Avioliiton tärkein tavoite. Eli saada riittävästi nimiä siihen aloitteeseen. Tämä sisällöltään aivan yksinkertainen viesti on jotenkin ollut erityisen vaikeaa ymmärtää. Kenties siksi että on rakentavampaa olettaa rakentava kritiikki vihollisuudeksi ja lähteä loukkaamaan persoonaani ja henkilöhahmoani luomalla olkiukkoja. (Joka on sinänsäkin typerää että olen hahmona sen verran vastenmielinen että ei tähän luulisi olkiukottamista edes tarvittavan...)

Joten hän reagoi kirjoitukseeni äärimmäisen loukkaavasti ja osoittaa syvää sisälukutaidon puutetta. Kun minua herjaa luomalla olkiukon, on saavuttanut tiettyjä anteeksiantamattomuuden asteita. Argumenttini tuossa kohden koskeen nimenomaan sitä että vaikka aloitteen tavoite ei ole ristiriidassa ateismin tai uskonnottomuuden kanssa, niin se on järjestetty tavalla joka etäännyttää ateisteja maksimaalisesti. Ja että tämä varmasti haittaa aloitteen menestymistä. Ateistit huomioimalla mukaan saataisiin lisää nimiä jotta aloite saataisiin läpi. Aiemmin tässä on ollut vaikeuksia. Muitakin aloitteita nimittäin on järjestetty sen jälkeen kun tasa-arvoinen avioliittolaki meni läpi. Ja ne eivät ole saaneet riittävää nimimäärää. Kannustinkin enemmänkin ajattelemaan laatikon ulkopuolelta. Sen sijaan että oltaisiin otettu opikseen on otettu itseen. Otin itse asiassa tekstissä aivan suoraan kirjoittaen kantaa siihen että ongelmana on se, että mukaan on pyydetty ja etsitty vain hyvin tietynlaisia ihmisiä. Ateisteja ei ole haettu. En tiedä mistä arvon kristityt ovat päättäneet että vastustaisin että kristittyjäkin saisi olla mukana. Kun kantani oli enemmänkin se että ongelmana oli se että muunlaisia ei ole haettu.

En tiedä miten tuossa aiemmassa kuvankaappaksessa mukanaollut Vesa Jääskeläinen luokitteli minut SETA-laisiin. Kun tekstini lukee voi huomata että siinä on monia kohtia jotka puoltavat Aito Avioliitto -järjestelmää. En siis ole "puolella" vaan osassa johtopäätökset ovat puolesta ja toisaalla vastaan. Itse tekstissäkin toki löytyi kommentointia jossa minä olin "suvakki" joka "määin". Se on erikoista kun itse tekstistä löytyy aivan suoraan se pieni tosiasia että minulla on hämmästyttävän laimeita tunteita itse asiaa kohtaan. Toki tietyt henkilöt sitten ovat toiminnallaan ärsyttäneet minua. Mutta on aika höhlää luulla että tiettyihin ihmisiin kohdistamani oikeutettu raivo olisi samaa kuin itse asian vihaaminen. Minä ylipäätään ottaen vihaan ihmisiä enkä asioita.

En malta olla viittaamatta Jarko Häkkiseen (Nimensä oikeinkirjoitus on mielenkiintoinen. Viittaa vahvaan kognitiiviseen suorituskykyyn kyllä). Hän viittaa että uskonnonvapautta ei haittaa että 90% on kristittyjä. Prosentit ovat toki päin persettä. 21% ei usko mihinkään Jumalaan ja vain 27% on kristittyjä. Mutta jos mietitään sitä mitä itse kirjoituksessa sanoin. Sanoin siinä yksinkertaisesti sellaisia asioita että kaikki mainitut starat ovat kristittyjä. On ihan oikeasti oleellisesti eri asia elää maassa jossa 90% on jotain. Jos kuulemme mistä tahansa maasta jossa kansanäänestyksen jälkeen 100% on äänestänyt ja 100% on äänestänyt Rakastettua Johtajaa, niin tiedämme tasan tarkkaan että paikka ei ole demokratia. (Ja moni on klikannut likeä tuolle Häkkisen järjen riemuvoitolle! Oikeasti! No, samassa ketjussa minulle annetaan "syötti" vaikka keskustelu tapahtuu sosiaalisen median suossa johon Koivulalla ja muilla ei ollut edes tietoa siitä että minulla olisi sinne ylipäätään suoraa tai epäsuoraa pääsyä.)

Selvästi tekstiäni koskeva luetun ymmärtäminen on ollut äärimmäisen heikkoa. Uskontoneutraaliudesta puhuminen jossa "ateisti sopii mukaan" on menty puhumaan uskonnonharjoittamisesta ja siitä että kristittyjen mukanaolo ei ole este ateisteille. Ja että Aito Avioliitto on politiikkaa eikä uskontoa. (Mikä on omituinen kun huomioidaan se, miten moni Aidon Avioliiton stara on itse asiassa tullut tunnetuksi niistä ajatuksista joissa olisi reilua että kristityt saisivat tuoda omia ajatuksiaan esille oman maailmankuvansa kautta myös politiikassa. Eivät he mitään sekulaareja ole, joten politiikka ja uskonto eivät ole toisistaan irrallaan olevia asioita.) Perusteeksi näyttää riittävän teoreettinen mahdollisuus siihen että ateisti saa kirjoittaa nimensä paperiin.

Tilaisuus on toki varmasti suvaitsevainen siinä mielessä että siellä ateisteja siedetään. Merkittävää on se, että heitä ei kuitenkaan mitenkään huomioida. Ateistiesiintyjiä ei ole etsitty eli heistä ei ole oltu kiinnostuneita. Heitä ei ole luultavasti haluttu. Mutta vähintään heitä ei ole huomioitu. Tämä on mielenkiintoista koska jos ateistit todella perustaisivat erillisen lainmuutoshankkeen niin siihen tulevat nimet eivät auttaisi Aitoa Avioliittoa menemään läpi. Luultavasti kumpikaan ei menisi läpi. Siksi olisi enemmänkin syytä edes yrittää yhdistää voimia - jos siis on kiinnostunut asian läpimenosta eikä pelkästään siitä että pääsee näyttämään naamaansa luennoitsijan ja muun staran hahmossa seuraajilleen ja kristillisille aateveljilleen.

Mutta kuten alun otsikkoon laitoinkin, on syytä huomata että ateisteja suvaitaan samalla tavalla kuin dhimmejä suvaitaan islaminuskossa. Maahanmuuttokriitikot ovat lanseeranneet erityisen dhimmitude -termin. Siitä on rakentunut ajatus jossa liberaalit kristityt ovat dhimmejä ja hyödyllisiä idiootteja islamisteille. Eli kun ensin tulee arvotyhjiö niin sitten aggressiivinen islam tulee ja tunkee valtaan. Koska pehmoliberaaleista ei ole kuin jonkinlaiseksi orjakansaksi koska he ovat niin lepsuja ja arvotyhjiönihilismissä. Selkeästi tätä ei pidetä hyvänä ja uskonnonvapautta arvostavana tapana. Dhimminäoleminen ymmärretään - minusta aivan oikein - halveksunnaksi. Islamilaisissa maissa dhimmi on elossa koska maksaa veroja. Oikeuksia, saati valtaa ja vastuuta, ei tarvitse antaa. Islamilaiset kertovat mielipiteitään, dhimmejä ei tarvitse julkisessa keskustelussa kuulla. Dhimmi on hyvä ja auttaa islamilaisia heidän tavoitteissaan.

Kristinuskoon dhimmi -sana ei tietenkään kuulu. Mutta sen asenne näköjään kuuluu. Aito Avioliitto näyttää hyvin vahvasti ja leimallisesti sellaiselta että kristitty ovat symbolisesti äänessä ja vallassa. Ateisteja siedetään, kunhan ymmärtävät pysyä hiljaa. Mieleeni tulee hieman se, että me elämmä tosiasiallisesti sellaisessa maailmassa jossa uskovaiset saavat seurata rajoitteitaan melko vapaasti. Olivatpa enemmistönä tai vähemmistönä. Jos uskovainen juutalainen ei suostu lähtemään syömään kanssani kinkkupizzaa niin tämä sallitaan. Ei ole vielä "fundamentalisti" sen vuoksi. Jos ateistina taas "nostaa numeron" eli kieltäytyy osallistumasta yhtään mistään niin menettää oikeutensa ikään kuin olla "suvaitsevainen ja uskonnoton". Uskovainen ei menetä tätä, he eivät riskeeraa itseään samalla tavalla. He voivat olla "suvaitsevaisia uskovaisia" vaikka nostaisivat numeron. Jos uskovainen nillittää eikä suostu menemään ateistitapahtumiin vaan "nostaa numeron" niin ei ole "suvaitsematon uskovainen" samalla tavalla, voidaan korostaa kulttuurin ymmärtämistä ja muuta vastaavaa.

Toki samalla on huomattava että monesti uskosta eronneet ovat hyvin erikoisia vastaavalla tavalla. Kristityt voivat hyväksyä mukisematta esimerkiksi seksuaalivähemmistöt, kun taas monelle uskovaiselle on tärkeää kieltäytyä hautajaisista ja häistä jos niissä on vääräoppista toimintaa tai "uskonnollisia menoja". Tätä helposti ylistetään jonain sankaruutena ja kapinallisena aktivismina. Tämä on perseestä. Mutta tu quoque ei ole puolustus sille että Aidon Avioliiton kannattajat tekevät mitä tekevät ja sanovat mitä sanovat. Itse olen toki osallistumassa Aito Avioliitto -tapahtumaan, kuuntelijana. Tietäen että äänessä on vain kristittyjä jotka kertovat asioita jotka ovat aina kristinuskon puolella mutta joskus vastaan asialle muuten myötämielisten ateistien maailmankuvaa. Ja tietäen että tätä ei kompensoida sillä että ääneen päästettäisiin ateistinen tai uskonnoton luennoitsija kertomaan vaihtoehtoisista tavoista puolustaa tätä kantaa järkevästi.

"Aidosta Avioliitosta"

Täällä maallistuneessa maailmassa itse taivas
antaa kunniaa tasa-arvoiselle avioliittolaille.

Kirjoitin eilen hieman Heurekassa pidettävästä tilaisuudesta ja siitä miten sen kritisointi ei nyt ehkä ole niin vainoa kuin voisi luulla. (Tai voisi jos on idiootti jolla on marttyyrikompleksi.) "Aito Avioliitto" -keskusteluun on sittemmin ilmennyt pari sen tyylistä kulmaa että niitä voi pitää jopa filosofisesti ja sosiologisesti ja uskonnonvapaustemaattisesti kiinnostavina. (Oikeasti.) Niitä on ilmennyt Susanna Koivulan blogauksen kommenteissa. Ja toki muuallakin, mutta sieltä löytyy esimerkkitapaukset niistä asioista joihin ajattelin tarttua.

"Aito"?

"Aito avioliitto- termi ei ole syrjivä, vaan se viittaa alkuperäiseen avioliittokäsitykseen, jossa avioliiton muodostaa nainen ja mies. Avioliiton uudellen määrittelyä on samaa sukupuolta olevien liitot." ... "Saako toisen tontille rakentaa" usein kysellään. Samaa sukupuolta olevien liitto on rakennettu toisen varatulle tontille. Vapaita tontteja olisi rakentaa ja lakeja säätää, nimittäin sanoja riittää nimetä vaikka minkälaisia liittoja."

Esille on noussut se, että Aito -nimitys ei ole halveeraava. Osa on moittinut sitä että termi on pejoratiivinen ja implikoisi että toisenlaiset avioliitot olisivat jotenkin epäaitoja. Kannan puolustajilla on asiaan selvä kanta. Tämä nimeämiskysymys on vaikea. Ja olen tässä kohden kallistumassa sille kannalle että nimitys ei ole pejoratiivinen.
1: Ei vaikka minun henkilökohtaisesti onkin vaikeaa pitää alkuperäisyyttä aitona. En esimerkiksi ole niitä jotka määrittävät sanojen "oikeita" merkityksiä etymologian sanakirjalla. Sanan valitsijat ovat kokeneet tämän "aitona" ja sillä hyvä. "Alkuperäinen" avioliitto olisi tuonut mukanaan hauskoja haaremiajatuksia ja ymmärrän miksi tälle tielle ei ole menty. Se, miksi tähän ei ole valittu "kristillinen", "islamistinen" tai "judeo-kristillinen" avioliitto tai "uskovien avioliitto" niin, no sitä varten minulla on tässä blogauksessa kakkosluku. Palaan asiaan - mutta en vielä.

Omituista vain on se, että tässä kohden Aidon Avioliiton kannattajat ovat ongelmissa. Sillä tasa-arvoista avioliittolakia vastustettiin argumentaatiolla joka on rakenteeltaan hyvin samanlainen kuin tuo heihin nyt kohdistettu syytös. Kun asia on nyt ilmiselvästi paskaa ja huonoa argumentointia, niin miksi nämä samat ihmsiet eivät ole tätä ilmiselvyyttä huomannut silloin kun sillä vastustettiin tasa-arvoista avioliittolakia?

Silloin ongelma tiviistyi juuri nimeämiseen. Moni suuttui että he eivät aja epätasa-arvoista avioliittoa. Selitys kuului että Onhan tasa-arvoisen avioliiton kohdalla suututtu siitä että "kaikilla on samat oikeudet mennä naimisiin eri sukupuolta olevan kanssa". Eli tasa-arvo voidaan määritellä näin joten kaikki muut määritelmät ovat väärässä ja typeriä ja virheellisiä.

Tässä nimeämisasiassa omaa näkemystään tasa-arvoiseksi kutsuva puoli taas näki asiaa sitä kautta, että mikä on tasa-arvon ja privileegion ero. Privileegio on sitä että osa saa mennä avioon haluamansa ihmisen kanssa. Homot eivät. Ja että reilussa yhteiskunnassa tämä rajoite pitäisi jotenkin erityisen vahvasti argumentoida. (Ongelmana näyttääkin olevan juuri se, että vaikka argumentteja esitetään niin niissä riskinä on se, että ollakseen koherentti pitäisi lapsia suojella myös avioerolta tekemällä niistä täysin laittomia.) Ricky Gervaisin huumorilla "Same sex marriage is not gay privilege, it's equal rights. Privilege would be something like gay people not paying taxes. Like churches don't." Tämä nimitys sitten varattiin ja tälle tontille sitten yritettiin tunkea selittämällä että perinteinen avioliittosysteemi on nimenomaan tasa-arvoinen. Tämä tehtiin "tasa-arvo" uudelleenmäärittelemällä tavalla jota "tasa-arvoisen avioliittolain" määrittelijät eivät itse olleet käyttäneet.

Kun menneisyydessä moni on tiedostanut että "Jos väittää homoliittoja tasa-arvoisiksi niin väittää että toiset ovat epätasa-arvoisia." Tuossa joku voisi sanoa että nimenomaan sitten pitäisi tarkoittaa että "aito avioliitto" tarkoittaa että toinen on "epäaito avioliitto". Tässäkin taistelua käydään sillä että "aito" voidaan nimetä ties miten.

Itse olen sitä mieltä että tässä tasa-arvoinen avioliitto -sana tulkitaan sillä määrittein mitä liberaalit sitä käyttävät, koska se on heidän puheissaan. Konservatiivit ja ties mitkä teologit sitten ovat vain vääristelemässä, jos käyttää eri terminsisältöä kuin kritiikin kohde, niin tekee ekvivokaation, määritelmä jolla moititaan on sanamuodoltaan sama mutta termin sisältö vaihdetaan toiseksi, ikään kuin piilossa. Tämä on päättelyvirhe, peräti logiikkaan liittyvä eli siinä mielessä paha virhe. Tämän lisäksi pejoratiivisuussyytös panee sanoja toisen suuhun, sellaisia joita hän ei ole itse sanonut. Joten se on myös olkiukko. Olkiukko taas on yleensä sekä perustelun logiikkaa että keskustelun asiallisuutta rikkova.

Tässä kohden on tietysti niin että avioliiton aitous tarkoittaa sitten sitä mitä tämä aidon avioliiton kannattajat sillä tarkoittavat. (Esim. Minun mieleeni tulee "aito maito", joka ei ole sen aidompaa kuin valion maitokaan. Mutta tällä ei ole merkitystä koska assosiaatio ei ole se miten näitä pitäisi pelata.) Asialla olisi jotain merkitystä. Paitsi että kaikki on käsitemasturbaatiota ja retorisia pelejä. Niitä saa pelata niin paljon kuin haluaa, mutta jos kuvittelee että tämä tekee mitään muuta kuin vähentää uskottavuutta monien silmissä niin sitten luulee kyllä väärin.

Tahtoisin kuitenkin huomauttaa että Suomen Laki on jotain joka koskee kaikkia Suomalaisia. Kristityt voivat toki määritellä kirkon avioliiton miten mielivät koska ovat kristittyjä. Mutta koska emme elä teologiassa tällä ei ole mitään tekemistä juridisen määritelmän kanssa. Jokainen Suomen kansalainen on sisäpiiriä eikä kenenkään toisen tontilla. Suomen laki koskee kaikkia ja jos sama laki koskee kaikkia on uskonnonvapauden, sananvapauden, mielipiteenvapauden ja ties minkä vapauden vastaista kieltää kansalaisia ottamasta kantaa vaikka avioliittotermiin juridisena konseptina. Kun heittää suustaan tämänlaisia sammakoita on pirun vaikeaa perustella muille että "kyseessä ei ole syrjintä". Mieleen tulee koulukiusaaja joka rystyset verillä selittää opettajalle että oli vaan leikkiä se missä toisen irtohammas lopulta päätyi koulun hietikolle. "Ei olla" ei tuossa tilanteessa ole mikään argumentti.

Uskonnotonkin voi?

"Yhdistys on uskonnollisesti sitoutumaton, joten lienee ymmärrettävää, että tilaksi ei valittu vaikkapa jonkin seurakunnan tilaa. Luulempa, että kohu olisi tullut ihan mistä tahansa paikasta. Kohuksi riittää jo yhdistyksen olemassa olo."

En tartu tässä kohukysymykseen. Muistutan vain että tasa-arvoisesta avioliittolaistakin tuli kohu. Ja kova kohu tilikin. Se on sitä so what -kulmaa joka on irrelevantti. Kristittyjen toisinajattelijoiden marttyrisointia siinä yritetään, melko säälittävällä tavalla. Kohina, kritiikki, vastustus ja boikotti nähdään vainoamisina. Ne eivät ole. Se, että asettuu maailmankuvasodassa näkyvissä asioissa edustamaan tiettyä mielipidettä johtaa kommentointiin ja siihen että asiasta kohistaan. Julkinen keskustelu ei ole vainoa. Jos tätä eroa ei ymmärrä tätä ei voi olla kognitiivisesti kyvykäs ottamaan kantaa sellaisiin kysymyksiin kuin "onko vai eikö ole syrjintää".

Mutta tuossa nousi "uskonnollinen sitoutumattomuus". Itseäni hämmentää että tässä on paikaksi valittu Heureka. Ei tiedekeskuksen henki kuvasta avioliittolain palauttamiseetosta yhtään enempää kuin kirkkokaan. Tietääkseni nörttimäinen fysiikkaleluilla leikkiminen ei ole se mikä kuvastaa Aitoa Avioliittolakia.

"Ei olla uskonnollisia" on väitteenä toki omituinen. Mutta kun paikalla on Tapio Puolimatka, on selvää että "ei olla" on odotettavaa. Eli samalla tavalla kuin "intelligent design" ei ole kreationismia. Ja kreationismi "ei ole" uskontoa. Perusväitteeni itse asiassa on, että periaatteessa voidaan nähdä yleinen (general) esitys jossa ateisti voi vihata homojen avioliittoa. Kuitenkin tässä kohden esitys on spesifi (particular) ja koskee että juuri Aito Avioliitto olisi uskonnollisesti sitoutumaton. Tämä taas on käytännössä ilmiselvästi hevonpaskaa.

Ryhmän johto paljastaa minkälaisesta liikkeestä on kysymys. Lainataan suoraan "Aito avioliitto -yhdistyksen" sivuja. "Vieraina Ranskan suurmielenilmaisut avioliiton puolesta järjestäneen La Manif Pour Tous -järjestön presidentti Ludovine de La Rochère, sekä Varro Vooglaid Viron avioliittoliikkeistä. Tulkkaus suomeksi. Mukana eduskunnan lakivaliokunnan jäsenet Peter Östman ja Mika Niikko sekä Aito avioliitto ry:n puheenjohtaja Jukka Rahkonen. Professori Tapio Puolimatkan luento aiheesta: Miten sukupuolineutraali avioliittolaki murentaa yhteiskuntaelämän perustaa. Tapahtumassa julkaistaan KANSALAISALOITE sukupuolineutraalin avioliittolain kumoamiseksi. Tilaisuuden juontaa Pasi Turunen."
1: Tapio Puolimatka on ID -kytköksinen Alvin Plantingan kalvinistista teologiaa fanittava innokas kristitty. Hän on lainannut innokkaasti argumentointia jossa evoluutiota kannattava ateisti ei voi olla rationaalinen ihminen, intellektuellisesti itseensä tyytyväinen.
2: Mika Niikko, no hänkin on esimerkiksi yrittänyt saada kreationismia kouluihin.
3: Pasi Turunen on aktiivinen kristillinen apologetiikko joka on mm. palkittu vuoden kristillisen kirjan kirjoittamisesta. Hän muun muassa rinnasti Jokelan ampumisten yhteydessä ateismin tämänlaisii surmaajiin. Asenne varmasti lähentää uskonnottomaan kulmaan.
4: Ja jos Pasi Turunen on korostanut että ateistien kampanjan räväkkyys ja ärhäkkyys kertovat liikkeen heikkoudesta ja on korostanut tähän tarttumisen tärkeyttä, on erikoista että hän on samassa tilaisuudessa Lodivine de La Rochèren kanssa. Meno hänellä ja hänen viiteryhmällään on monta kertaa pahempaa kuin bussimainoksia liimanneilla lappujenjakoateisteilla oli. Mitä ranskalaisesta aktivistista on sanottavana, paitsi että hänellä on wikipediasivut ranskaksi. Ja sitä lukiessa selviää että "ei ainakaan uskonnoton" lienee varsin maltillinen kuvaus hänen vakaumuksestaan.
5: Peter Östman on kristillisdemokraattien puheenjohtaja. Yhtä uskonnoton kuin Päivi Räsänen.
6: Jukka Rahkonen, karkeasti ottaen melko tuntematon suuruus. Hän taas on mielenkiintoisessa kytköksessä. Hän on ollut varsin ahkera kommentoija "Seurakuntalainen", lehdessä etenkin jos aiheena vain on evoluutio. "Kun systemaattisesti on tuputettu tiettyä maailmankuvaa ja paradigmaa ja yhtä systemaattisesti on estetty vastakkaisten tutkimusten tekemistä ja vaiettu tuloksista niin tehokkaasti kuin se on laillisuuden rajoissa mahdollista, niin ei se ole ihme, ettei ole helppoa palata alkuperäiseen Jumalan luomaan paradigmaan. Itse kullekin uuden paradigman omaksuminen on lähes uskoontuloon verrattava murros koko ajattelussa. Siitä syystä uuden paradigman yleistyminen tieteessä vaatii yleensä kokonaisen sukupolven vaihtumisen. Sen ei kuitenkaan kaikkien kohdalla tarvitse mennä niin." Aivan selkeästi uskonnotonta. Ei ollenkaan uskonnollista tämä, ei kreationismiakaan, etenkään kun R.A.T.E -kliseet ja muut YEC -konventiot käytetään mieluusti.

Itse asiassa näyttää siltä että Aito Avioliitto on paitsi kristittyjen niin myös hyvin kreationistihenkisten kristittyjen ponnistus. (Kreationismiteeman kohdalla järjestäjissä on vähintään yliedustus, ellei peräti loukkaamaton yksimielisyys.) Kuinka tämä ryhmä pystyy muka huomioimaan maallisemman osion? Kysymys on nimenomaan siitä että kenties homojen avioliittojen vastustus ja heteroliittojen avioliiton kannatus ovat sellaisia että uskonnotonkin voisi niitä kannattaa. Mutta tällä ryhmällä on hyvin haasteellista huomioida nämä ihmiset. Miten he ovat varmistaneet että eivät tee omia olkiukkokyhäelmiään "naturalisteista" ja esitä sellaisia argumentteja joissa ei mainita Jumalaa mutta jotka vetoavat vain niihin ateisteihin jotka ovat idiootteja. (Tokihan voidaan kuvitella että teistikin voisi uskoa että Jumala ei ole luonut universumia, mutta tämä ei olisi loogista. Tämänlainen sanavalinta on tarpeen siksi että korostetaan että argumentit olisivat rationaalisia myös eikristityille.) Kun paikalla on monta kristittyä jotka ovat kuluttaneet elämänsä siihen että he korostavat että ateisti ei voi olla rationaalinen ja eettinen tuskin ovat argumentoimassa että homoliitot ovat uskonnottomistakin epäeettinen asia. Asiaa korostaa se, että viiteryhmässä ei näytä hevin olevan uskonnottomia toimijoita. Ei esitelmöimässä tai Aito Avioliitto -järjestön sisällä toimijoissa. Tämä herättää kysymyksen "miksi". Ja järkevin syy on siinä että tämä kyseinen toimija ei ole tosiasiassa mikään uskonnollisesti sitoutumaton.

Toki asia on myös meta-argumentatiivisesti haasteellinen. "Tämä Päivä" -blogissa oli esimerkiksi kuvaus argumentista jota myytiin maallisena vastustuksena tasa-arvoiselle avioliittolaille. Tämä argumentti oli, paitsi huono, niin myös siitä erikoinen että se oli itse asiassa rakenteeltaan teistinen. Kommentoinkin sinne pitkästi aloittaen "Ne eivät toki ole eksplisiittisesti uskonnollisia, mutta ne ovat - kuten näytät - järjettömiä jos niitä katsotaan yhtään uskonnollisen kontekstin ulkopuolelta." ...""Luonnollisuus" on vain tapa kätkeä, implisitisoida, vanha sanonta "Luomakunta" ja "Jumalan luoma maailmanjärjestys". Kun homous kielletään Raamatussa, niin se on luonnonjärjestystä vastaan vaikka kaikki maailman sorsat olisi kuinka homoja." ... "Homoseksuaalisuuden lisääntyminen nähdään ongelmana koska se redusoituu siihen samaan "luomisjärjestykseen". Avio-oikeuden laajeneminen nähdään ongelmana samaa kautta. Ja jos tavallinen perhe liitetään samaan ryhmään homoseksuaalisuuden kanssa, ryvettyy siinä koko perhekonsepti ja ihmiset etääntyvät siitä Jumalan hyvästä luonnonjärjestyksestä." ... "Kannatan yleensä ns. hyväntahtoisuuden periaatetta, jossa jos joku esittää jotain omituista ja ristiriitaista, niin ajattelen että se johtuu jostain muusta. Että ihmiset ovat perustaltaan kohtuu järkeviä, eli heidän ajattelussaan on esimerkiksi mukana jotain piilo-oletuksia." Tuossa tapauksessa piilo-oletuksena oli teologia. Argumenttiperinne on sidottava katoliseen siveyperinteeseen jossa on jätetty Jumala mainitsematta. Valitettavasti tämä piilotus johtaa non sequituriin; Argumentti ei enää ole sellainen että "näistä premisseistä seuraa tuo johtopäätös". ; Ajatus lisääntymisestä funktiona kun johtaa ongelmiin. Ilman Jumalaa se on kuin väite siitä että käsiä ei voi käyttää juuri mihinkään koska niillä voisi olla vain yksi funktio. Ja siihen että yleisyys ei ole kaikki jos mies on kaksimetrinen hän ei edusta keskiarvoisen mittaista miestä eikä siksi voi olla mies. Nämä lisäoletukset hoidetaan yleensä Jumalalla.

Jatkaisin ranttia tuosta enemmän, mutta sillä ei ole väliä. Sillä Aito Avioliitto ei yllä edes siihen tasolle että sitä voitaisiin käsitellä yleisenä (general) kantana homoseksuaalisuuteen. Se on selvästi hyvin tietynlaisten (particular) ihmisten yhteenliittymä. Heillä on toki lupa tehdä näin, eikä ole laitonta pitää tämänlaisia tilaisuuksia. Mutta että uskonnosta riippumaton. Sitä se ei taatusti ole.

Tietääkseni ongelma onkin juuri siinä että "kristittyjen tontilla kristinuskon määräämä heteroliitto" onkin asian ytimessä. Ja uskonnottomat ovat melko lailla dumpattu ulkopuolelle koko asiassa. On aivan turhaa väittää että tämä edustaisi jotain laajempaa kuin kristittyjä. Tässä mielessä Heurekan sijasta olisi ollut rehellistä pitää tilaisuus saman tien jonkun lahkolaiskristillisen seurakunnan tiloissa. Jostain syystä "Aito Avioliitto" näyttää silmissäni tuhkimotarinalta. Asenteeltaan, ei lopputulokseltaan. (Tuhkimo kertoo ihanteista aina adoptiolapsen kohtaloista perijöiden saamiseen keskittymiseen asti. Unohtamatta sitä että seassa on kaiken maailman kreationisteja jotka pyörivät ympäriinsä kuin rotat. Joita pitää sitten kuunnella. Ja luottaa täysin tietäjiin jotka tekevät juttuja puhumalla nonsenseä.)

---

Näitä oivalluksia saadessani olisin voinut huutaa "Heureka". Mutta se olisi ollut tilanteeseen sopimatonta.

Heureka, heteroavioliitot ja se mikä on sensuuria

Kristittyjen uskonvainot ovat kuuleman mukaan tätä päivää. Nyt tämä teema on liitetty Heurekassa pidettävään tilaisuuteen. Uudessa Suomessa Susanna Koivula korostaa että heteroliittojen ihanuutta korostavat kohtaavat suvaitsemattomuutta. "Aito avioliitto- yhdistys pitää tapahtuman Heurekassa 28.3, jossa myös julkaistaan kansalaisaloite avioliittolain palauttamiseksi naisen ja miehen väliseksi. Jostain syystä, asiasta on syntynyt suuri kohu. Nykyään on radikaalia ja villiä pitää esillä näkemystä, jonka mukaan avioliitto on vain naisen ja miehen välinen liitto. Monet suvaitsevaisuuden ja yhdenvertaisuuden puolesta puhuvat olisivat valmiita kieltämään tapahtuman pitämisen Heurekassa ja osa olisi varmasti valmiita kieltämään tapahtuman pidon, pitopaikasta riippumatta. Kaappiin saisi ehkä mennä ja todeta siellä "julkisesti" kannattavansa aitoa avioliittoa, joka on miehen ja naisen välinen liitto."

Lehkamo menee astetta pidemmälle. Hän käyttää "vaino" -sanaa. "Ihmiset menevivät pahasti halpaan uskoessaan, että sukupuolineutraali avioliittolaki lisäisi suvaitsevaisuutta tai tasa-arvoa Suomeen. Päinvastoin. Homoaktivistien suvaitsevaisuus on sitä, että jos et ole samaa mieltä heidän kanssa, joudut tulilinjalle ja julkisen ryöpytyksen kohteeksi. Homoaktivistien suvaitsevaisuus muistuttaa siis enemmän diktatuuria kuin aitoa suvaitsevaisuutta. Kun homolaki meni läpi Massachusettissa, siellä alkoi kristittyjen ja asiasta toista mieltä olevien vaino. Kirkkoihin tunkeuduttiin ja tilaisuuksia häirittiin. Tätä samaa on luvassa Suomessakin parin vuoden päästä jos Suomen seuraava eduskunta ja hallitus ei kumoa homolakia." Itse voin korostaa että jos vainoa halutaan maasta löytää niin
1: Heurekan tilaisuudessa on esiintymässä herra Tapio Puolimatka joka osalllistui ID -kreationistien Pianka -vastaiseen kampanjointiin. Tässä ID -fellow Mims keksi syyttää perättömästi Piankaa siitä että hän haluaisi tappaa 95% ihmiskunnasta ebola -viruksella, Dembski usutti Piankan terroristiepäillyksi ja pianka joutuikin kunnolliseen kuulustelumylliin. Tapio Puolimatka keksi että Pianka ilmalevittää ebolaa ja painoi asiasta kirjaansa korostaen että evolutionistit jotka kuulivat ehdotuksesta nousivat seisomaan ja taputtivat. Pianka sai myllytyksen ohessa mm. tappouhkauksia. Heurekan omistajia ei ole tappouhattu eikä tungettu SuPon kuulusteluhuoneeseen.
2: Jos Lehkamon esitys vainosta on totta, eli toisen häiritseminen on vainoamista, niin voisin vihjata että Ankkarockissa on säännöllisesti vainoavia kristittyjä jotka häiritsevät tilaisuutta huutelemalla Jeeussbussejensa megafoneista erilaisia musiikkia pilkkaavia ja musiikinkuuntelijoita herjaavia syytöksiä. Väitän että Lehkamo vesittää koko vainoamisen käsitteen. Kristityt joutuvat määrittelemään vainoamisia niin omituisilla tavoilla saadakseen itselleen kaipailemansa marttyyrinkruunun että he vesittävät koko kiusaamisen idean. Tämä vesittymisprosessi kertookin sitten kaiken oleellisen siitä miten kovasti kristittyjä todella kiusataan. Jos vaino olisi aitoa, ei vesittämisiä tarvita että saataisiin demonstrointeja. Puuhun lynkattu Puolimatka ja suolistettu Leisola riittäisi todisteeksi pahasta evoluutikoiden harjoittamasta vainosta. Koska tälläisiä ei ole, joudutaan soveltamaan. Ja kun mitään asiallistakaan ei ole, joudutaan vesittämään vainon käsite dramaattisesti.

Jos twitter -kommentti kelpaa
lähteeksi kartottamaan
ja laajamittaisesti
muutenkin peilaamaan,
järjestöjen ja liikkeiden
kannattajien näkemystä,
niin on hyvä katsoa
tuore Metro -lehti antaa
kuvan siitä miten kristityt
näkevät koko tämän
homoliittokysymyksen. 

"Seurakuntalainen" uutisoi että SETA koetaan painostajana. Painostuskeinoina ovat "Aito avioliitto ry sanoo saaneensa tietoon, että Setan valtakunnallisen kouluttajaverkoston jäsen on twitterissä uhannut boikoteilla ja mustamaalauksella niitä tahoja, jotka suostuvat tarjoamaan palveluita yhdistykselle. "Heureka on näköjään nyt joutunut tällaisen painostuksen ensimmäiseksi kohteeksi", yhdistys toteaa. Kannanotossa on kuvakaappaus Tero Kankaanperän twitter-tililtä, jossa todetaan: "Aito avioliitto on vihaliike jota yhdenkään julkisen toimijan tai liikeyrityksen ei pidä tukea! Seuraa paskamyrsky ja/tai boikotti." Aito avioliitto ry:n kannanoton mukaan "Heurekan tapaus osoittaa sen, että se mitä maailmalla on näiden avioliittolakimuutosten jälkeen tapahtunut, on tulevaisuutta ja tätä päivää myös Suomessa.""

Asiasta on kirjoitettu myös ei-uskonnollisissa lehdissä, muun muassa "Turun sanomissa". "Erityisesti huomiota on herättänyt tapahtumapaikka: Vantaan tiedekeskus Heureka. Ilmoituksessa mainostetaan vielä erityisesti, kuinka seminaariosallistujilla on mahdollisuus hankkia pääsylippu Heurekaan puoleen hintaan."

Tästä itse asiassa päästään siihen mistä koko kohussa on perimmiltään kysymys

Kysymys on oikeastaan mainonnasta ja retotiikasta. Tässä mainoskampanjassa pääsyyllinen ei minusta ole "Aito Avioliitto" tai Heureka. Syynä on se, että mainonta on ollut hyvin keskittynyttä sosiaaliseen mediaan. Ja sosiaalinen media toimii kuten "rikkinäinen puhelin". Nähdäkseni kysymys on siitä että Aidon Avioliiton mainoksen voi lukea useammalla kuin yhdellä tavalla. Ja moni on tulkinnut sitä sillä mitä tässä on kirjoittaja tuskin tarkoittanut. Keskustelu on keskittynyt siihen että tilaisuutta on mainostettu korostamalla että tiloina on Heurekan auditorio ja että Heurekasta saa alennuksella lippuja jos on osallistumassa. Osa on nähnyt että tämä on yhteistyötä Heurekan kanssa ja että tässä on kysymys harhaanjohtamisesta. Osa taas näkee että lippualennus on fakta josta saa mainita mainoksen yhteydessä. Ja että se ei ole samaa kuin väittäisi että tässä on yhteistyötä Heurekan kanssa.

On syytä katsoa suoraan siihen SETAn "painostustekstiin". Viesti on julkinen joten miksipä ei? (Jostain syystä Lehkamo ei linkitä tai quottaa sitä demonstroidakseen että tässä on kysymys nimenomaan vainosta.) Toki halveksin avoimia kirjeitä, joten en pidä tätä kovinkaan merkittävänä. Mutta joka tapauksessa tämä on nyt kohun keskiössä. "Tapahtuman mainoksesta löytyy teksti jossa mainostetaan Heurekan tarjoavan seminaarikävijöille liput tiedekeskuksen näyttelyyn puoleen hintaan. Tarkoittaako tämä, että Heureka tekee yhteistyötä toimijoiden kanssa jotka vastustavat tasa-arvoista avioliittolakia? Kyllä. Tarkoittaakö tämä myös sitä, että Heureka ei noudata toiminnassaan yhdenvertaisuuden periaatteita? Tiedostan sen, että Heureka ei varsinaisesti ole tapahtuman järjestäjä. Mielestäni on kuitenkin hyvin erikoista että niin vahvasti tieteeseen ja tutkimukseen toimintansa ja ideologiansa perustava instituutio haluaa antaa tilojaan käyttöön kyseiselle tapahtumalle."

Syytös ei selvästi koske sitä ovatko liput alennuksessa vaan sitä tapaa jolla mainos on tehty. Itse asiassa on käytännössä selvää että tilat on valittu Heurekan imagon vuoksi. Heureka tilana antaa tietyn viestin, ja tämän viestin järjestäjät varmasti haluavat. Siksi he eivät ole esimerkiksi menneet johonkin Helluntaiseurakunnan "messutiloihin". Uskonnollinen järjestö antaa erilaisen viestin. Tämänlainen "paikka on puitteet on viesti" -ajattelu ei ole laitonta tai edes väärin. Se on kuitenkin selvää markkinointiviestintää.

Myös Heurekan oma vastine on kiehtova. (Sitäkään ei ole linkitettynä näihin asiasta kauhisteleviin blogauksiin.) "Aito Avioliitto –yhdistys on varannut Heurekasta kokouspalveluna tilat yksityistilaisuudelleen 28. 3. Klo 14 – 17. Varaus on tehty tuotteistetun kokouspalvelun ostona, johon kuuluu alennettu lipun hinta. Palvelua myydään kaikille yksityistilaisuuksien järjestäjille samoin ehdoin. Heurekalle ei ole kerrottu etukäteen tilaisuuden luonteesta tai ohjelman sisällöstä. Heurekalle on tullut suurena ja ikävänä yllätyksenä, että tilaisuuden järjestäjä viestinnässään on antanut ymmärtää Heurekan tukevan tapahtumaa jollain tavalla. Heureka ei tue Aito Avioliitto –yhdistystä tapahtuman järjestämistä, eikä Heurekalla ole minkäänlaista roolia ohjelman sisällön osalta. Heurekalla ei ole mitään tekemistä yhdistyksen sanoman ja viestin kanssa ja tämän selventämiseksi haluamme todeta seisovamme samassa joukossa Tahdon! -kampanjan organisaatioiden kanssa ja tukevamme vahvasti lakia tasa-arvoisesta avioliittolaista." Se siis korostaa että mainosviesti on luettu tai sen on voinut lukea sellaisella tavalla että se koskisi Heurekaa.

Nähdäkseni keskustelun ydin onkin se, että moniselitteinen ja epäeksakti mainosviestintä on kerännyt sosiaalisessa mediassa väärinkäsityksiä nimenomaan Aito Avioliitto -kampanjan kannattajilta, mutta myös sen vastustajilta. Nyt rintamalinjat ovat syntyneet, kuten ne nyt tuppaavat syntymään. Ja tosiasiassa molemmilla puolilla ollaan sanomassa jotain joka on totta.
1: Tilaisuuden kannattajapuoli korostaa että tekstin voi tulkita viattomasti. Että yhteistyötä ei korosteta. Ei sanota suoraan tai väitetä mitään epätotta.
2: Tilaisuuden vastustajapuoli näkee että viesti kuitenkin vihjaa Heurekayhteyteen ja se voidaan tulkita sillä tavalla.

Pientä vertailua.

Itse en näe mitään syytä estää tapahtumaa. En, vaikka tosiasiassa yhden paikan ottaminen käsittelyyn ei teknisesti ottaen ole mitään kovin kokonaisvaltaista sensuuria. Moni toki luulee että se että Helsingin Sanomat eivät julkaise heidän mielipidekirjoituksiaan että tämä olisi samaa kuin sensuuri. Se on tosiasiassa tätä vasta jos lehdet yleisesti ja ottaen (eikä vain yksi) sensuroivat kaikki muutkin kuin tämän yhden kirjoituksen, pelkästään aiheen ja mielipiteen vuoksi.

Lainmuutoksiakin saa nykyään ehdotella kansalaisaloitteiden kautta. Ja sellaisen saa aloittaa juhlavasti. Itse ajattelin peräti mennä tilaisuuteen. Koska olen jo tukenut pseudotieteitä ostamalla Tapio Puolimatkan tiiliskivikirjoja, voin saman tien hankkia niihin omistuskirjoituksia. Saa nähdä suostuuko Puolimatka antamaan minulle jotain hauskoja onelinereitä nimmarinsa oheen. Minua viehättäisi jokin sen tyylinen kuin "When Tapio Puolimatka tell an ebola -joke, anyone don't get it." tai "Toivon että et saa ebolaa Piankaan" tai "Ebola ei ole ilmavaiva."

Itse muistan mitä tapahtui kun Helsingin Yliopistolla oli Tieteen Päivillä evoluutioteema, vuosi oli 2009. Uskovaiset kreationistit paheksuivat tätä aivan hirvittävissä määrin. Asiaa paheksuttiin, ja yliopiston asettumista maailmankuvasodassa sortajan puolelle oli aivan hirveää. Sillä paikka on symbolinen ja muuta vastaavaa.

Muutenkin olen ollut huomaavinani että mielenosoitukset, vihainen nettikirjoittelu, blogeihin tehty kommentointi ja myös erialiset boikotit ovat olleet suosittuja keinoja kun kristityt ovat ajaneet ties mitä asioita. "Ropecon" keräsi saatanapaniikin loppuaikoina kristittyjä lappukritisoijia eli häiriköitä, näin heitä omin silmini. Ja tätä puolustettiin kenties ryppyotsaisena mutta uskonnonvapauden mukaisena. YK:n uskonnonvapauspykälätkin manattiin suojaksi. Boikotin kohteena ovat olleet niin elokuvat, murot kuin ties mikä. Esimerkiksi ateistien bussikampanjan kohdalla näitä busseja boikotoitiin. Edes minä en kokenut tätä ateistien vainoamisena. Ryppyotsaisuus olisi oleellisemmin osuva käsite.

Minun on vaikeaa nähdä miksi kritiikki ja boikotti olisivat vainoamisen keinoja. Itse asiassa näyttää vahvasti siltä että SETA ei ole tehnyt mitään sellaista mitä kristilliset järjestöt eivät toistuvasti ja käytännössä jatkuvasti tekisi. Kristityiltä on kyllä tullut aivan uskomatonta paskamyrskyä. Ja tätä on kutsuttu mielipiteenvapaudeksi ja itseilmaisuksi. Moni on korostanut että kristitty saa kutsua homoutta synniksi julkisesti, haukkua ankkarockissa kävijöitä ja evoluution kannattajia. Koska se on heidän rehellinen mielipiteensä. - Se, että metsä vastaa kuten sinne huudetaan ei ole vainoa. Se on tasapuolisuutta ja reiluutta. Se on sitä uskonnonvapautta ja ilmaisunvapautta. Jos kristityt eivät pidä tästä pelistä, niin mitäs ensin loitte säännöt, aloititte niiden seuraamisen  ettekä monista sekularistisista pyynnöistä huolimatta suostuneet niihin! So fuck you! Ei se ole mitään vainoamista kun itse olette määritelleet toimenpiteet kansalaisvaikuttamiseksi ja uskonnonvapauden toteuttamiseksi.

---

Jos teidän mielipide on "moraaliton, nihilisti, paha, kannattaa syntiä" niin minun mielipiteeni on "ihmisperse, ääliö, idiootti, paskiainen". Jotka kaikki ovat minun maailmankuvani sisällä tarkasti määriteltyjä attribuutteja ja keskeinen osa maailmankuvaani ja tapaani luokitella asiat hyviksi ja huonoiksi. Ja jonka pohjalta maailmankuvan-, uskonnon, mielipiteen ja ties minkä muun vapaudet toteutuvat. Jos ensimmäinen on todella sananvapautta niin vittu kestäkää myös jälkimmäinen. Jos ei, niin tunkekaa vaikka kokonainen ananas siihen perseeseenne jota itse kutsutte suuksi.

Olenko minä heteroseksuaali?

Jos työmatkani varrella on naissiluetilla itseään mainostava
sadomasokistisia palveluja tarjoavan dominan palveluyritys,
niin onko tämä silhuetti jonkinlaista perverssiä "lesbosaatiota"?

Olen pitänyt itseäni heteroseksuaalina. Peräti sellaisella tavalla jossa metroseksuaalisuuden tapaisetkin ovat "liian homoa". (Sanapari joka on tavallaan hyvin tärkeä tämän blogauksen ymmärtämiselle.) Nyt minun on kuitenkin ollut pakko harkita asiaa. Olenkin luultavasti homoseksuaali. Minä en ole tässä välissä muuttunut mihinkään. Kysymys on siitä miten heteroutta määritellään.

Käytän sitaattioikeutta ja nostan esiin sen miten Katri Salminen on "Vastustamme sukupuolineutraalia avioliittoa -ryhmän kootut aivopierut" -ryhmässä korostanut seuraavaa "Kyllä media leimaa nykyään kaikki heterosuhteet perversseiksi. Se leffa, 50 Shades of Grey esimerkiksi. Kaikenlaista luonnotonta tungetaan jo heteroidenkin makuuhuoneeseen! Ja tästä laista on tullut monelle peräti perseraiskattu olo. Avioliiton pyhyys meni siinä. Kun sopimusehtoja muutetaan, heteroiden avioliitot mitätöityvät ja jonkun voi olla pakko mennä homoliittoon! Saati että miten pahalta tuntuu kun nyt joku voi harrastaa makkarissa muutakin kun lauantaiseksiä saunan jälkeen. Esim. homoutta. Oli itsestäänselvää että ennen lakimuutosta homot homoilivat vähemmän. Ja kaikki tv-sarjat... Missään ei enää näe heterorakkautta. Homosaatio on vallannut median."

Katsotaanpa Salmisen määritelmää tarkemmin.

Hänestä media on täynnä homosaatiota, missään ei näe heterorakkautta. Ja mediassa "Fifty Shades of Grey" edustaa tätä seksuaalista mediaa. Ajatus on erikoinen. Sillä kyseinen elokuva pitää sisällään tarpeettomankin paljon naisen ja miehen välistä seksiä. Eli se on by definition heteroseksiä eikä ainakaan homoseksiä. Tämä on tietenkin hyvin järjetöntä.

Mutta Salmisen ajatuksista löytää sen ytimen kun miettii miten hän itse asiassa määrittelee heterouden. Hän nostaa ytimeen "heterorakkaus" -sanaparin. Tämä on kiehtova uuskäsite jonka kautta voidaan ymmärtää monia asioita. (Kuten aiemmin käyttämäni "liian homoa" -sanapari.) Tässä ei ole kyseessä siitä että nainen ja mies harrastavat keskenään seksiä. Kysymys ei ole vain sukupuolesta. Heteroseksuaalisuus ansaitaan "heterorakkaus" -käsitteellä joka on hyvin tietynlaista. Heteroseksuaalinen sadomasokismielokuva on loukkaus, koska se on vääränlaista heteroseksuaalisuutta.

On mielenkiintoista huomata että "Fifty shades of Grey" on eräänlainen nykyajan "Emmanuelle". Eli masturbointimateriaalia heteroille, etenkin heteronaisille, kenties jopa etenkin meksikolaisille heteronaisille. Elokuva ei siis yritä tehdä propagandaa jossa esitettäisiin että heterous olisi sadomasokismia ja sadomasokismi sikaperverssiä ja pahaa. Päin vastoin, siinä tuodaan esille uudenlaisia ajatuksia siitä miten heteroseksuaalisuus on laajempi ja kiinnostavampi asia kuin kliininen suunnilleen vaatteet päällä harjoitettu seksi jonka ainoana tavoitteena on lapsen siittäminen ja kaikki tästä poikkeava on syntiä.

Salmisen määritelmä siis tarkoittaa että heteroseksuaalinen sadomasokismi ei ole heteroseksuaalisuutta vaan loukkaus heteroseksuaalisuutta kohtaan. Kaikki mikä vääristää "heterorakkautta" pitää sisällään homoseksuaalisen elementin olipa se sitten samaa vai eri sukupuolta edustavien kanssa harjoitettuun seksiin ajamista. (Joka on hyvin lähellä sitä että metroseksuaalinen ihonhoito ja hajustaminen ja pukeutuminen on "liian homoa" vaikka sillä kaikella metroseksuaalisuudella yritettäiisiin päästä naisten pöksyihin.) Tämä onkin kiinnostava asia.

Media ja "heterorakkaus"

Sillä hyvin monesti näyttää olevan niin että "homosaatiosta" puhuvat esittävät että julkisuudessa ei ole mitään heteroseksuaalista. Tämä on erikoista koska kun olen viimeksi katsonut, niin elokuvissa on käytännössä aina heteroseksuaalinen pari. Usein peräti hyvin monogaaminen. Toki tämä johtuu osittain mieltymyksistäni. Esimerkiksi "The Last of the Mohicans" on heteroseksuaalinen elokuva, mutta se on kohtuu vanha. Toisaalta olen katsonut viikonloppuna "The Legend of Hercules" -elokuvan jossa oli monogaamista heteroutta. Samoin "Green Lantern" oli paitsi todella huono elokuva niin myös heteroseksuaalinen pussailuineen. "Pathfinder" oli toki siinä mielessä perverssi että siinä oli sekoitettu rotuja, mutta jos eurooppalaisen ja intiaanin välinen suhde sallitaan niin voidaan huomata että suhde on kuitenkin heteroseksuaalinen. "Delivery man" -elokuvassa käydään runkkaamassa spermapankkiin, mutta ytimessä on kuitenkin heteroseksuaalinen ydinperhe. Ja nämä ovat vain elokuvia jotka katsoin viime viikonloppuna. En ole valikoinut niitä muuten kuin sillä että olen ne viimeksi katsonut.

Sama kattaa kulttuurin laajemminkin "Nälkäpelissä" sankaritar on heteroseksuelli. "Twilight" on jopa korostetusti kristillisen seksuaalietiikan allegoria. On siis vaikeaa ymmärtää että miten niin nykyelokuvissa ei koskaan nähdä heteroseksuaalisuutta ja sellaisen parisuhteen ihailua. On vaikeaa pitää yllä väitettä heterouden näkyvyydestä, paitsi jos on niitä uskovaisia joiden mielestä televiso on Saatanan Sontaluukku jollaista ei pidä lainkaan katsoa. Jos ei näe yhtään elokuvaa niin voi helposti pitää mielikuvaa siitä että heteroseksuaalisuutta ei ole elokuvissa.

Mutta kaikki tämä on tietysti väärää seksuaalisuutta. Sillä se oksentaa heteroseksuaalisuuden päälle olemalla "perverssiä". Perverssiksi sen tekee jo julkisuus. Tämä näkyy siinä miten nämä moralismitahot käsittelevät heteroseksuaalisuutta julkisuudessa. Silloin puhutaan "yhteiskunnan yliseksualisoinnista". Jos joku myy alusvaatteita rintavilla kuvilla, tätä ei nähdä heteroseksuaalisuuden mainostamisena. Ei vaikka kuvaan melkoisen usein ympätäänkin myös hymyileviä miehiä. Naisten meikkimainoksissakin nähdään miten naisen meikki kestää sään, tuulet ja ankarat suutelot. Mies pitää saada kuvaan. Tätä ei nähdä "heteropropagandana" vaan "yhteiskunnan yliseksualisoitumisena". Joten tämän jälkeen on melko selvää miksi missään ei nähdä heteropropagandaa mutta kaikkialla nähdään homopropagandaa. Tässä näkökulmassa edes "Twilight" ei näytä "heterorakkautta" joten se on kauheaa yliseksualisointia. (Ja kun katsotaan kaikkia niitä paidattomia miehiä tuossa em. elokuvasarjassa, niin onhan se "liian homoa".)

Tämä kokonaisuus on kenties hyvä tiedostaa.

Nykyajan homoseksuaalisuuskeskustelussa ytimessä näyttää olevan ajatus sensuroituna uhrina olemisesta. Ja usein tässä näyttää olevan se, että kadulla kävelevä heteropari joka pussaa ei mainosta heteroutta, kun taas kadulla suuteleva homo mainostaa homoutta. Osittain syynä on se, että jos heteroseksuaalisuutta näyttää julkisuudessa niin se on heteroseksuaalisuuden ryvettämistä. Sillä julkinen suutelu on yliseksualisointia ja muutenkin kiusallista. Tämä määrittelytapa kuitenkin lähinnä tekee heteroseksuaalisuuden mainostamisesta mahdotonta. Heteroutta voidaan lähestyä vain seksittömästi perhekonseptin kautta. Heti kun siinä on se "seksuaalisuus" -osio se muuttuu "yliseksualisoinniksi" jota ei enää osata liittää heteroseksuaalisuuteen. (Siksi "heterorakkaus" onkin hyvä. Se ilmentää jotain hyvin aseksuaalista jossa on tietynlainen ulkoisista merkeistä koostuva perhe-elämä ja jossa on jonkinlainen mysteeri että miten ne lapset siihen perheeseen tulevat. Ainakaan asiasta ei voida julkisesti puhua koska se olisi epäsiveellistä ja halveeraisi hyvät heterot jonkinlaisiksi pervoiksi.)

Tämä tietenkin tekee heteroseksuaalisuudesta äärimmäisen harvinaista. Minä itse asiassa elän ihmeellisen tarkasti kristillisen monogaamisen heteroseksuaalisen ihanteen mukaista elämää. Moni kristitty joka ihaili kristillisiä arvoja on eronnut ja mennyt uudelleen naimisiin. (He myös menivät nuorempina naimisiin kuin mitä minä harrastin seksiä. Tosin tämä ei ole minun ansioni, jos tahdosta ja yrityksestä olisi ollut kiinni niin asiat olisivat kenties päin vastoin.) Mutta Salmisen kriteerit "heterorakkaudelle" ovat sen verran tiukat että en tiedä täytänkö minä niitä oikein mitenkään. Olen mieleltäni perverssi. Seksuaalisuudeltani olen mitä ilmeisimmin jonkinlainen fetisisti joka sihisee hississä. Ellen peräti pervo sellaisella tasolla että se ei ole heteroseksuaalisuutta vaan sen ryvettämistä.

Usein heteroutta puolustetaankin kaksin määrittein. Ensinnä viitataan siihen että enemmistö on heteroseksuaalisia. Silloin ytimessä on kuitenkin mies+nainen harrastavat seksiä keskenään -teema. Mutta sitten useimmiten kuitenkin heteroseksuaalisuus on jotain hyvin spesifiä, sellaista jossa mies+nainen sadomasokismia harrastamassa ovatkin homosaation asialla eivätkä heteroita lainkaan.

Tämä onkin tärkeää. Sillä Katri Salmisen kommentti liittyi keskusteluun jota käytiin Susanna Koivulan blogauksen "Päivä, jolloin avioliitosta tuli lainsuojaton" ympärillä. Siinä selitetään että ""Yksityisissä keskusteluissa monet ihmiset sanoivat minulle, etteivät uskalla enää sanoa mielipidettään ääneen. Eräs toimittaja totesi hyvin eräässä radio-ohjelmassa tähän tapaan: "miehen ja naisen välisestä avioliitosta on tehty perversio, jonka kannattamisesta on tullut häpeällistä.""

Tässä, tietenkin, sekoillaan hyvin vahvasti. Mutta  tässä sekoillaan muutoinkin kuin sotkemalla seksuaalisuus, heterous ja siveys epämääräiseksi mössöksi jossa ekvivokaatiot laulavat ja jossa jokainen kerettiläinen heteroseksuaali on yhtä kuin homopropagandisti. Tässä sotketaan vainoaminen siihen että asioista keskustellaan avoimesti tavalla jossa ollaan erimielisiä näiden heterorakkauspropagandistien kanssa. Kerettiläinen joka sanoo mielipiteensä ääneen ei siis ole vain homopropagandisti, hän on myös vainoa harrastava homopropagandisti.

Heteroseksuaaliset avioliitot ovat laillisia. Niitä ei illegitimoida. Avioliittokäsitteen salliminen muillekin ei ole heteroseksuaalien oikeuksista pois. (Se on sama kuin väittäisi että se että saa valita uskontonsa ja mennä vaikka ortodoksikirkon jäseneksi olisi pois luterilaisten uskonnonvapaudesta.) Lisäksi on huomattava että jos lainsuojattomuudesta puhutaan niin tietääkseni Suomessa Homoseksuaaliset teot ovat olleet Suomessa rangaistavia vuoteen 1971. Se oli siis rikollista. Homous oli by definition lainsuojatonta. Homoseksuaalisuus lakkasi olemasta virallisesti listattu sairaus vasta vuonna 1981. "Heterorakkaudesta" ei ole tehty sairautta, saati laitonta, vieläkään. (Sadomasokismikin on siitä kiinnostava, että senkin kohdalla se määriteltiin sairaudeksi melkoisen pitkään.)

Samoin on hyvä tiedostaa että hetero-pride -kulkuetta ei kaasutettu pippurisumutteella. Homojen kulkuetta taas on kaasutettu. Muutoinkaan heteroseksuaalisuuden korostamisesta ei saa korkeintaan lutkamoralisointia. Ja tätäkin moralisointia harrastavat yleisesti juuri ne samat tahot jotka vastustavat "homopropagandaakin". (Joka toki korostaa että kyseessä ei ole mikään homofobia vaan laajempi julkisen seksuaalisuuden vastustaminen. Mikä on kiinnostavaa koska uskonnon kohdalla paheksuntaa synnyttävien asioiden piilottamista kutsutaan sekularismiksi ja nämä ihmiset yleisesti dissaavat sekularismia ihan täysillä.) Mitään oikeaa syytä pelätä ei ole. Uhristatus ja marttyyrinkruunun saaminen itselle vain on tärkeää.

Ja siksi hyvin monesti näytääkin siltä että mediassa kohkaa erilaisia heterorakkauspropagandisteja jotka aloittavat sanomisensa "esitän näkemystä jota kukaan ei esitä missään". Ja sitten seuraavaksi hän laittaa megafonin volyymit yhteentoista. Ja muiden aatetoverien joukot sitten huutavat kuorosa tätä samaa viestiä melkoisella massalla ja innolla. Mielipiteitä selvästi kuullaan. Kaikki tietävät esimerkikiksi Pasi Turusen, Tapio Puolimatkan ja Susanna Koivulan mielipiteistä. He ovat kirjoittaneet kirjoja ja saaneet tilaa mediassa.

Se mikä tässä taitaakin ahdistaa on se, että ihmisillä on sananvapaus. Eikä moni käytä tätä siihen että olisivat samaa mieltä näiden heterorakkauspropagandistejen kanssa. (Joka ei ole heterouden vastustamista. Koska normaalin ihmisen määritelmä heteroseksuaalisuudelle ei ole niin tiukka ja omituinen ..poikkeavuudessaan perverssi ... kuin näillä em. ihmisillä.) Kun joku on erimielinen ja sanoo tämän rehellisesti ääneen käyttäen muutakin kuin poliittisesti korrektia kieltä, se on hirveän loukkaavaa. Kuitenkin samalla nämä ihmiset valittavat poliittisesta korrektiudesta jossa mielipiteitä siloitellaan ja sensuroidaan eufemismein ja keskustelun välttämisien kautta. Moni "ei uskalla avautua" koska joku on asiasta ääneen erimielinen. Ja monelle tämä on se mikä ahdistaa ja ärsyttää. Ymmärrän ahdistuksen ja ärsytyksen. Mutta se on enemmän näissä ärsyyntyvissä olevaa nolostumista jonka takana on vallanhalu ja kyvyttömyys sietää erimielisyyttä. Omaa pikkumaisuutta on turhaa naamioida vainoamiseksi.

---

Minähän haluan lisää tissejä katukuvaan. Vaikka en ilmeisesti olekaan hetero.