PIV olet hypnotisoitu

Viime päivinä on puhuttu melko paljon feminismistä. #metoo -kampanjan ympärillä kulkeva keskustelu on johtanut monenlaiseen. Muun muassa vitsailuun on liittynyt ajatus jossa tavallinen seksi menisi lomakekikkailuksi. Tässä näkökulma on ollut vahvasti sukupuolittunutta. Eli puheeseen nousee aina ajatus siitä että miehelle seksi on riski kun nainen voi haastaa oikeuteen seksuaalisesta häirinnästä tai raiskauksesta.

Takana on tietenkin tunne siitä, että mies olisi jotenkin riskissä aina harjoittaessaan seksiä. Että mitä tapahtuu jos toinen seksin jälkeen vain veisikin asian poliisille. Vaikka olisi aivan normaali yhden illan suhde. Tässä kohden moni tietenkin sanoo että näin vakavasta asiasta ei kukaan laskisi leikkiä tai tekisi syytettä ilman perusteita. Mutta tämä nojaa ajatukseen naisten kaikenkattavasta hyvyydestä; Tosiasiassa ihmiskunta on sen verran suuri että joukkoon mahtuu kaikenlaisia menijöitä, myös naisissa.

Vastakkain on siis naïvi teoria jossa kaikki naiset ovat reiluja. Ja tätä taas vastustaa kyyninen ajatus jossa feministit eivät tosiasiassa vastustaisi raiskausta vaan miessukupuolta ja seksiä. Kysymyksellä on jännittäviä ulottuvuuksia.

Otetaan esimerkiksi takavuosina keskustelua herättänyt ”PIV is rape” -juttu. Eli väite jossa aina kun penis menee vaginaan kyseessä olisi raiskaus. Tämä on hyvin tiukka näkemys jossa asenne on samantapainen kuin monilla tavallisilla ihmisillä – joskin jyrkempi. Tavallisestihan ihmiset ovat sillä tavalla moralisteja että he eivät katso ihmisyksilöiden sopivuuden rajoja vaan luovat universaaleja sääntöjä. Tässä näkemyksessä keskustelussa on sen tyylisiä ajatuksia kuin että onko jonkun pussaaminen pettämistä vai ei.

Tämä PIV -artikkeli on hyvä esimerkki siitä miten kaikki ihmiset eivät ole maltillisia. Näin voi käydä vaikka feminismiäkin esitetään usein teoriana joka ajaa tasa-arvoa. Ja sen ajaminen ei voisi koskaan olla äärimmäistä. On oikeasti olemassa aina yksilöitä jotka ovat niiden pahimpien syytösten mukaisia. Tai joitakuita jotka tuottavat tämän tyylistä materiaalia siten että ne vaikuttavat olevan tälläisiä yksilöitä. Tämä osoittaa että naïvi teoria siitä että kukaan ei vaan vihaa miehiä ja miesten harjoittamaa seksiä kategorisesti on virheellinen. Sen perusta on vain siinä että suurin osa naisista ja feministeistä on täysin tervejärkisiä yksilöitä. Tästä sitten vain luodaan liian tiivis yleistys.

Toisaalta tässä on hyvä tiedostaa että usein ilmenee myös ihan sitä että syyttelijät ovat hekin olkiukottelemassa ja levittämässä näitä asioita liian pitkälle. Ja usein tämän takana on niinsanotusti kyvyttömyys ymmärtää luettua. Tästä reagointitavasta yksi varmasti helpoimmista on Catherine MacKinnon. Häntä on usein syytetty siitä että hänestäkin miehen ja naisen välinen seksi olisi aina jotain joka rinnastuisi raiskaukseen, seksuaaliseen väkivaltaan ja seksuaaliseen ahdisteluun. Hän on ollut tämänlaisten syytösten takana usein.

Hänen väitettiin sanoneen että ”All sex, even consensual sex between a married couple, is an act of violence perpetrated against a woman.” Tässä kohden Catharine MacKinnon on itse kiistänyt sanoneensa koskaan mitään tämänlaista ja esimerkiksi Snopes on ansiokkaasti näyttänyt että syytös on uutisankka, keksitty syytös. Lainauksen heittäjät eivät myöskään onnistu sitomaan näitä lainauksiaan, tietenkään, mihinkään MacKinnonin sanomiseen suoraan. Se on aina sitä että lainataan jotakuta joka sanoo hänen sanoneen jotain. Mutta missään ei ole dokumenttia, lehtihaastattelua tai kirjaa joka on MacKinnonin kädestä ja jossa olisi todella tuo mainittu asia. Ei edes kontekstista irrotettuna.

On kuitenkin tavallaan ymmärrettävää mistä tämä näkemys on syntynyt. Ihmisten idiotiasta. Ihmiset ymmärtävät vaikeasti harmaita alueita. Kun joku sanoo jotain harmaalta alueelta se tulkitaan hyvin helposti dikotomisesti mustaksi tai valkoiseksi. Tätä voidaan jopa puolustaa hienoilla ajatuksilla joiden mukaan kategoriointi on tarpeen jotta voidaan ylipäätään ymmärtää mitään. Joka on toki totta, mutta tässä unohtuu se, että vääristely, olkiukottaminen ja tarkasti määritellyn asian sisällönmuuttaminen kieltämällä alue jossa se toimii on itse asiassa kategorisen ja loogisen ajattelun antiteesi.

MacKinnonin teoksista löytyy enemmänkin ssellainen sävy että patriarkaattisessa kulttuurissa naiset opetetaan ja sovitetaan passiiviseen rooliin jossa vain miesten seksuaalisuus on aggressiivista ja aktiivista. Ja tästä syntyy asetelma jossa miehet kerjäävät ja ottavat ja naiset suostuvat tai tulevat otetuiksi. Tämä keskittyy helposti ja usein miehen halun ympärille. Tämä ei ole sama kuin se että MacKinnonista heteroseksi olisi aina raiskaus. Edes patriarkaatissa. aan se tarkoittaa sitä, että patriarkaatisa kaikkia seksiaktioita on katsottava tarkemmin. Niissä on aina epäilyttävyyttä.

Sillä ei ole mitään väliä onko MacKinnonin päätelmistä samaa tai eri mieltä. Patriarkaattiteoriaa ei tarvitse kannattaa jotta voi ymmärtää että on kaksi aivan eri asiaa (1) ymmärtää mitä MacKinnon sanoo ja olla tämän kanssa erimielinen niin että pitää käytettyjä argumentteja heikkoina kuin (2) olla tajuamatta mitä hän sanoo ja sovittaa hänen sanomisensa johonkin olkiukkoon jossa yhteistä edellämainitun kanssa on vain se, että suhde MacKinnoniin ja hänen johtopäätöksiinsä on antagonistinen.

Tässä mielessä voisikin olla tiedostavaa tajuta että seksissä on harmaasävyisiä vaihtoehtoja asiallisen seksin ja raiskauksen lisäksi. Sellaisia jotka eivät ole kumpiakaan. Esimerkiksi John Gardner on kirjoittanut siitä miten ihanteellinen seksi on kiinnostava mietittävä. Hänestä seksuaalikeskustelussa on sokeita pisteitä jotka johtuvat juuri siitä että vain tietyt näkökulmat ja niiden dikotomiat ovat vallanneet keskustelukentän.

Gardnerin juttu on herättänyt moitetta. Osittain juuri siksi että hänen huomautuksensa ovat niin osuvia. On helppoa olla dikotominen moralisti joka voi ääliömäisesti pitää joko tunteettomana tai vastaavasti epämääräistäjänä ja hyvän tekemisen vaikeuttajana jos hakee näkökulmia jotka peittyvät sen taakse kun ihmiset vääntävät siitä onko jokin partikulaari seksiaktio hyvä vai paha, hyväksyttävä vai kiellettävä. Pahaa mieltä on synnyttänyt etenkin se, että Gardner on esittänyt aivan suoraan, että naisia voimauttava politiikka on nostanut esiin aseman joka on jontanut siihen että naisia jatkuvasti esitetään jonain joilla ei ole seksuaalista agenttiutta. Josta voidaan ajatella että hän alleviivaa enemmän sitä että tämä voi jarruttaa naisten seksuaalista vapautumista. Mutta tietenkään tätä ei ole nähty tällä tavalla. Koska sehän vaatisi pyshtymistä ja ajattelua. Joka ylittäisi sen, että oma asia ja omat tavoitellut johtopäätökset on sidottu niin vahvasti yhteen että jos vastustaa ideologiaa ja sen käyttämiä keinoja vastustaisi sitä johtopäätöstä…

Itse näen että on hyvin relevanttia tiedostaa että seksiä on; (1) ihanteellista seksiä jossa on molempien suostumus ja halukkuus (2) huonoa ja indifferenttiä seksiä jossa on suostumus mutta seksi on esimerkiksi huonoa. Tai suostumus on esimerkiksi säälipanon kaltaisessa kontekstissa. Tämä ei ole raiskaus eikä ihanteellista seksiä mutta suostumuksenalaista se on ja tuomittavaa se ei myöskään ole. Vielä vähemmän kiellettävää. (3) Epämääräistä seksiä joka on kenties teoriassa suostumuksenalaista tai ainakaan ei-vastusteltua mutta takana on manipulointia ja painostusta joka ylittää reiluuden. Tätä on vaikeaa kriminalisoida, usein. (4) Sitten on raiskauksia joita tehdään tiedottomaksi juotetuille tai väkivaltaa apuna käyttäen. Tai muuta vastaavaa. Usein harmaasävyisyys liittyy kolmoskategoriaan. Tämä on se jonka pitäisi kannustaa kaikkia. Sillä suurin osa erimielisyyksistä johtuu siitä mihin tätä kategoriaa laajennetaan ja lavennetaan. Tämä on siksi eniten debatoitu kategoria. Mutta se haittaa kokonaisuuden ymmärtämistä koska kategoriat katoavat kun ei tajuta että yleensä sitä kuitenkin ollaan samaa mieltä kolmesta neljäsosasta kategorioita..

---

Lähteet:
Samuli Suonpää, "Suonpää: Suostumuslomakevitsit kertovat maailmasta, jossa mies ruinaa ja nainen suostuu"
Radical Wind, ”PIV is always rape, ok?” 
Renessanssimies, ”Uskottomuus (elostelua vai pettämistä)”
Snopes, ”Rape Seeded : Did feminist Catherine MacKinnon state that 'all sex is rape'?”
Catharine MacKinnon, ”Toward a Feminist Theory of the State” (1989)
John Gardner, ”The Opposite of Rape” (2017)

Raiskaus ja "suostumuspuhe"

Sain aiempaan kirjoitelmaani palauteta facebookissa. (Kenties/ilmeisesti hän ei voi kommentoida bloggerin kautta.) Kirjoitin tässä useassa romanttisessa komediassa esiintyvästä tilanteesta jossa nukkuva mies sidotaan kiinni ja sitten tämän kanssa harjoitetaan seksiä.

Kommentin sisältö oli tälle näkemykselle hyvin kriittinen. Yritän tiivistää sisältöä, en suoraan lainaten mutta sisältöä reilusti ja mielestäni mahdollisimman samalla sisällöllä kertoen.

Ydinviestinä oli se, että tosiasiassa kuvattu ei ole raiskaamista. Sellainen ei kuulemma kuulu genreen ja naiset kokevat kaikenlaisen raiskaamisen vastenmielisenä eikä naisten suosimassa eroottis-romanttisessa yhteydessä sitä kautta voi olla raiskaamista;
1: Tilannetta ei edellä väkivaltaa ja uhkaa jonka avulla uhrin tahto murretaan ja otetaan hallintaan. Tämä poikkeaa paljon niistä kohtauksista joissa mies raiskaa naista, niissä on usein pitkällinenkin aggressiovaihe joka romanttisista komedioista puuttuu täysin.
2: Toisaalta tilanteista ei koskaan ole mitään traumaattisia seurauksia. Elokuvissa seksin jälkeen miehet voivat hyvin ja ovat iloisia. Tämäkin eroaa vahvasti siitä miten naisia elokuvissa raiskataan. Itkuisuus luo ilmapiiriä ja raiskausta voidaan jopa kostaa (usein miehen voimalla).
3: "Raiskaavat" naiset ovat seksikkäitä.

Tässä kommentissa on paljon hyvää. Ensinnä voidaan sanoa että olen hyvinkin samaa mieltä siitä että raiskauksia todella kuvataan eri tavalla - tämä eroavaisuus oli jopa yksi blogitekstini ydinmehuja ; On sitten tulkintakysymys haluaako tätä alleviivata kulttuurina jossa väheksytään miehen raiskaamista niin että se ei edes ole "oikeaa raiskaamista" vai ei. Erot ovat selkeitä. (Ylioppilaslehden linkin kautta voi huomata että erot ovat itse asiassa vielä suurempia jos esimerkit valitaan vähän valikoidemmin ; Hyvin samantapainen tapahtumakuvaus on draamaa naisella ja komediaa miehellä.)

Toisaalta tässä muistuu mieleen se että kenties totuttu raiskauksen määritelmä on hieman omituinen. Kommentoijani moittikin että olin liiaksi "kolmannen aallon feministi" raiskausmääritelmäni kanssa. Hän on tässä siinä mielessä tarkkanäköinen että näkemys on todellakin jotain jota on tottunut kuulemaan kolmannen aallon feministeiltä ; Hehän määrittelevät että raiskaus on seksuaalinen kanssakäyminen johon ei ole suostuttu.

Ja tässä on todellakin uhkana se, että toiminnaltaan hyvin erilaiset tapahtumat nähdään raiskauksena. (Ilmiö on relevantti siinä mielessä että esimerkiksi "koulukiusaaminen" on kärsinyt käsitteenä inflaation siksi että se koskee kaikenlaista käytöstä ivallisesta käytöksestä törkeään pahoinpitelyyn. Lopputulos on se että sana "kuluu käytössä". Ja tilanteet helposti tulkitaan sen keveimmän kautta. Vakavan kiusaamisen kohdannut tuskin kovin hyvin katselee niitä joiden kovaa huutamat koulukiusauskokemukset ovat hyvinkin pikkumaisia.)

Tässä kohden voidaankin sanoa että kun kriitikkoni sanoi että romanttisissa komedioissa ei raiskata miehiä hän itse asiassa sanoi että hän ei pidä käytetystä raiskauksen määritelmästä ; On selvää että määritelmällisesti romanttisten komedioiden seksuaaliset aktiot ovat tahdonvastaista seksiä. Mutta hyvin harva kokee ne raiskauksiksi - ja siksi romanttisia komedioita katsotaankin ilman että niistä tulee paha mieli.
1: Kun minulle sanotaan "ei ole raiskaus" en ole toki vakuuttunut täysin koska selvästi se aika vakiintuneella määritelmillä on raiskaus. On hyvä ymmärtää missä kontekstissa asia on tai ei ole raiskaus. Raiskaus on jossain määrin määritelmä, ja sidoksissa määritelmiin. Näin ollen tilanne ei ole ihan niin yksikoikoinen kuin kriitikkoni ilmitoi.

Tämä "näin tämä koetaan" -tilanne on haastava.

Tämänlainen perusteluavaruudesto menee helposti yli. "No True Scotsman" -argumenttivirheen henki voi olla vahvana. Kun esimerkiksi puhutaan "raiskauskulttuurista" vastaan tulee helposti seksuaalista väkivaltaa vähätteleviä kulmia jossa tuntuvat korostuvan sellaiset tilanteet joita ei pidetä kunnon raiskauksina ja sitten tässä halutaan mukana viedä aikamoinen määrä muitakin tilanteita.

Tästä hyvänä esimerkkinä on se miten takavuosina Suomessakin oli voimassa omituinen lainsäädäntö jossa avioliitossa raiskaaminen ei ollut de jure ikään kuin "oikea kunnon raiskaus". Avioliitossa tapahtuva raiskaus ei ollut rikollista sinällään, teko voitiin kuitenkin viedä oikeuteen jos sitä edelsi pahoinpitely tai tilanne johon voitiin soveltaa pakottamista koskevien rikoslain säännösten soveltamista.

Esimerkiksi perinteistä avioliitossa raiskauksen mahdottomuutta voitiin perustaa sillä että raiskauksen todistaminen olisi vaikeaa ilman todisteita väkivallasta. Ja että avioliitto sellaisenaan oli sopimus siitä, että siihen jotenkin liittyi se, että aviopuolisot päättävät seksistä keskenään ja tuntevat toisensa. Ja abortin ja avioeron perusteluvaatimuksetkin tuottivat tässä ongelmia. Raiskauksen olemassaolon pelättiin kannustavan väärinkäytöksiin, kuten kiristämiseen, laittomaan aborttiin ja avioliiton perusteettomalle purkamiseen. Eli koska koska joku saattaa perättömästi syyttää raiskauksesta haluttiin pyyhkiä koko konteksti pois niin että avioliitossa ei voitaisi raiskata.

Tässä sisällössä on jotain jonka puolustamiseen saattaa törmätä vaikka hommafoorumilla. Ja sävynä on jotain samaa kuin saamassani kritiikissä. ; Huomio tahtoo siirtymään raiskauksesta siihen liitoksissa oleviin pahoinpitelyn suuntiin.

Onneksi kriitikkoni ei kuitenkaan ollut ihan tätä sorttia.

Hän korosti enemmänkin tilannetajua. (Joka on siitä huono asia että se ei kovin helposti tiivisty kriteeriattribuutteihin.) Tässä mielessä hän korosti että joissain tilanteissa on katsottava odotettavissa olevia seurauksia. ; Näin ollen romanttisissa komedioissa olevien miesten sitominen unessa ei ole raiskaus jos mies vaikuttaa sellaiselta että hän itse asiassa haluaisi harrastaa seksiä. Samoin jos seksuaaliaktin aikana herätään elokuvassa tajuntaan eikä sanota eitä, voidaan nähdä että tilanne tuskin on raiskaus. Ja jos tilanteen jälkeen ei ole seurauksia ja näin on voitu ennakoida, tilanne ei ole ns. "kunnollinen raiskaus".

Tässä kulmassa on toisin sanoen korostettu astetta enemmän kieltäytymättömyyttä kuin suostumusta. Ja jossain mielessä on myönnettävä että pidän tästä lähestymistavasta. Tai vähintään ymmärrän miksi siinä voi olla viisautta. (Eli lähestyn asiaa omien orgasmieni kautta.);
1: Olen itse esimerkiksi ollut tilanteessa jossa olen nukkunut seksin jälkeistä syvää väsynyttä unta yhdessä naisen kanssa. Ja sitten olen herännyt siihen kun ilman lupaa sukuelimeni on otettu imentään. On melko selvää että tässä olen ollut tiedottomassa tilassa eikä suostumustani ole kysytty. Mutta tilanne ei tuntunut raiskaukselta vaan ihanalta. Ja tilanteen aloittajalla oli hyvät syyt uskoa että tilanne oli näin. (Eli kyseessä ei ollut vain onnekas arvaus jossa lopputulos sattui olemaan miellyttävä. Ja että tekijä olisi voinut syyllistyä raiskaukseen ikään kuin vain siksi että minulla on mielivaltaa.)
2: Toisaalta olen ollut hullussa elämässäni sellaisessakin tilanteessa jossa minulla oli tilaisuus seksuaaliseen kanssakäymiseen tilanteessa jossa minulla ei ollut kondomeja. Tilanne meni sillä tavalla että nainen hyväili käsillään elintäni ja kun olin melkoisen kiihottunut hän lopetti tyydyttämisen ja ilmaisi että haluaisi minut sisääni. Hän piti tässä taukoja ja palasi asialle. Ilmiselvä logiikka oli se, että kiihottamalla tarpeeksi suostuisin johonkin johon en muuten ollut halukas. Tätä ei tapahtunut hirveän pitkään ja tässäkään ei toki mielestäni tapahtunut raiskausta. Mutta jos tämä tilanne olisi jatkunut kauemmin kuin se teki, olisi tilanteesta saattanut rakentua sellainen. Vaikka periaatteessa tässä minulta itse asiassa "pumpattiin" suostumusta tavalla jossa oli manipulatiivisia sävyjä. Eli kolmannen aallon feminismin suostumusperiaate joutuu vähintään kovaan "suostumuksen" määrittelyyn, jossa osa tulkinnoista sanoo että tilanne ei ole raiskaus ja vain osa niistä pitää tilannetta raiskauksena.

Terveen järjen käyttäminen tälläisissä tilanteissa on kuitenkin vaikeaa. Selvää on että ulkoinen tapahtumakuvaus sitomisesta ja muusta prosessista ei ole välttämättä riittävä. On katsottava kontekstia ja tekemisen tapaa. Suostumuskin on monitulkintainen käsite ja on selvää että nukkuvalta minulta asiallinen ja ei-raiskaudellinen suihinottaminen vaatii esimerkiksi sen että tunnemme ja olemme muutenkin oletettavasti seksuaalisuhteeseen rinnastettavassa hyväntahtoisessa "tilassa". (Eli esimerkiksi juhlissa exää ei saa mennä vaan imuttamaan vaikka olisitte kuinka usein puuhastelleet aiemmin.)

Loppukaneetti;

Kun puhutaan raiskauksesta on aina katsottava tekoa ja kontekstia. Ja kun puhutaan raiskauksesta on todellakin katsottava missä määrittein syyttäjä asian lausuu. Voidaan nähdä että suostumattomuus voi olla liian epämääräinen ja mukaan on liitettävä puolustautumisen estäminen ja muu valta ; Esimerkiksi mahdollisuus kieltäytymiseen tilanteen jo alettua voi olla "keventävä asianhaara" silloin kun seksiä harrastetaan "tiedottomassa tilassa olevan kanssa". (Joka kuulostaa kieltämättä sanajonona aika pahalta ellei ole lukenut edeltä sitä suihinottoskenaariotani.)

Jossain määrin pragmatismi on tarpeen. Ihmisten odotettavissa olevat intentiot ja mahdollisuus kieltäytyä ja sanoa "ei" tilanteen alettua voivat olla tärkeämpiä kuin suora "kyllän" saaminen. Ja toisaalta "kyllän" kanssa tilanne ei ole niinikään selvä. Esimerkiksi joku voi pyytää että saa herätä seksiin. Tämä on varmasti lupa joka tekee unessa olevan kanssa sekstaamisesta ei-raiskauksen. Mutta tämä ei ole varmasti lupa tehdä sitä missä tahansa tulevaisuudessa, vaikka parisuhdetilanteen muututtua.)

Tässä tilanteessa mukana on paljon kaikenlaista. Asenne ja ilmapiiri merkitsevät. Itse asiassa jopa ulkonäkö voi oikeasti vaikuttaa tässä kontekstissa ; Jos moni vähän sovinismiin vivahtava mies korostaa että seksuaalinen häirintä on jotain joka on mielivaltaista koska se iskee rumiin miehiin useammin kuin kauniisiin, on syytä huomata että suostumus ei vaadi muuta kuin suostumuksen. Ja suostumus on autonomisen ihmisen päätös, sellainen joka ilman jatkoperustelutarvetta on eräänlaista mielivaltaa. Mutta se on kuitekin ihan validi syy kieltäytyä. Toisin sanoen voidaan oikeasti olla tilanteessa jossa oma ulkonäkösi saattaa toimia arviona siihen onko tilanne kohteesta toivottava ja haluttava vai ei. Näin siitä huolimatta että ulkonäkö on pinnallinen tai tyhmä syy. Niin se on kuitenkin tässä kohden syy. ; Älä siis yksinkertaisesti kouri ketään sellaisia ihmisiä joiden voidaan olettaa olevan vastahankaisia siihen. Vasta jos sinulla on hyvät syyt uskoa toisin voit toimia toisin.

En silti sanoisi että "kolmannen aallon feministien" määritelmä olisi susihuono. Se on yleinen ja kohtuullisen hyvä. Kaikkia erikoistilanteita se ei tosin kata kovin yksiselitteisellä tavalla. En silti sanoisi että romanttisissa komedioissa ei missään tapauksessa tapahtuisi raiskauksia. Ja jossain mielessä ne kuuluvat genreen. ; Toki jossain muussa viitekehyksessä nämä eivät ole "kunnon raiskauksia" tai "lainkaan raiskauksia". Mutta on aika yksisilmäistä jumittaa määritelmiin tällä tavalla kovin tiukasti. Kyllä sanojan sisältöä kannattaa lähestyä sitä kautta mitä määritelmiä hän käyttää ja kontekstoida sisällön merkitys tätä kautta. On totta että "raiskaus" voi merkitä vähemmän jos määritelmä on niin lievä että se kattaa myös romanttisten komedioiden sidottujen miesten kohtalot. Ja jos kriteerit ovat tiukemmat raiskaus on automaattisesti todella merkityksellinen ja huomattavasti vakavampi asia.

Toisaalta suostumuksen käsite on tällä hetkellä niin yleinen että sitä voidaan pitää ehdottomasti relevanttina lähestymistapana. Käsitettä on käytetty niin vapauden, sopimusetiikan kuin muunkin vastaavan ilmiön kautta. Monia miellyttää tarkastella ihmisiä autonomisina toimijoina joiden tahto merkitsee. Toisaalta tämä käsite on kenties niinkin vallitseva että vaaditaan hyvää filosofista silmää kyseenalaistamaan tämän määritelmän ehdottomuus. Ja tässä mielessä on kenties sopivaa sanoa jyrkästi että "ei ole raiskaus" kun liian moni ottaa käsitteen sellaisenaan ja pitää sen soveltamisesta saatavia johtopäätöksiä ehdottomasti tosina.

Jos päätelmä vaikuttaa oudolta, on aina syytä miettiä miksi se on outo. Onko tässä itsellä omituinen asenne jossa raiskaus ei olekaan kovin iso asia kun se tapahtuu miehille romanttisen komedian kontekstissa. Vai onko syynä se että määritelmä on itse asiassa huono koska se ei kuvaa tarkasteltavaa kohdetta. Näin filosofia toimii.

Elokuvat ja seksuaaliväkivalta

Olen tiedostanut saman minkä suurin osa ihmisistä ; Viihteessä käytetään tehokeinona paljon niin seksiä kuin väkivaltaakin. Tässä kohden olen itse ihmetellyt sitä miten väkivaltaa on paljon enemmän kuin seksiä. Ja lisäksi olen lokeroinut mielessäni seksin ja väkivallan "toisistaan erikseen".

Olen toisaalta ollut myös hyvin turtunut etenkin väkivaltaan. Viihde on täynnä "mies ampuu miehen", "mies puukottaa miestä" ja "mies hakkaa miestä" -tyylistä väkivaltaa. Jossa motiivina on itsepuolustus tai taistelu. ; Näiden kohdalla on vähän se, että toisaalta idealisoitu ja epätosi fantasiaväkivalta ei ole usein raakaa mutta sen saattaa pelätä "vieraannuttavan todellisuudesta" lietsoen esimerkiksi patrioottien soturimyyttiä ja luo ajatusta siitä että vaikkapa asian puolesta kuoleminen ei olekaan niin kovin kauhea asia. Toisaalta raaka väkivalta on jotain joka on kauhistuttavaa ja jossain mielessä korostaa sitä mitä väkivalta on oikeasti. Toisaalta näissä on pelkona sitä että tässä lietsotaan ja mässäillään. Että tämä ei olekaan kasvattavaa vaan julmuuteen totuttavaa kuvastoa.

Nuorena olin tässä suhteessa immersiivisempi ja jossain mielessä inhimillisempi ; Jossain määrin tämä on johtanut siihen että ennen koin elokuvia ja tähän liittyi voimakkaampi "jos se onkin totta" -kokemus. Näin aikuisena sitä näkee asioita helpommin "se on vain elokuvaa" -hengessä ja tämä tiedostaminen tavallaan rikkoo jotain. Olen turtunut väkivaltaan, sitä on tullut nähtyä. Joten tässä tavallaan päästään siihen että jos kovin moni on kuten minä, niin miksi väkivaltaa käytetään? Siksi että sen uskotaan toimivan. Vai siksi että sitä itse asiassa rankennetaan eli efektiä saataisiin sillä että väkivallalla hekumoidaan enemmän ja haetaan yhä kauheampia tapoja harjoittaa väkivaltaa.

Ja tästä päästään tavallaan siihen pääasiaan.

Minulla oli tavallaan hyvin stimuloiva keskustelu elokuvissa olevista raiskauskohtauksista. Itselleni raiskauskohtaukset olivat hyvin vahvasti lokeroituneet nimenomaan yleiseen väkivallan teemaan. Tämä on tietenkin siitä erikoista, että tässä on esillä viihteessä käytetty seksin ja väkivallan yhteys.

Raiskaushan on lisäksi jotain johon voidaan liittää paljon erilaisia merkityksiä. Raiskauksessa ihana asia, kuten seksuaalisuus tai ihan puhdas hedonistinen naiminen, otetaan ja murjotaan pilalle. Siinä puututaan autonomiaan, tehdään väkivaltaa ja isketään kaikkiin niihin merkityksiin joita ihminen liittää seksuaalisuuteen. Lisäksi raiskauteen liittyy raskauden mahdollisuus sellaisella tavalla jota miehen voi olla vaikeaa ymmärtää. Tai joka ei välttämättä mene edes herkkätunteisimman miehen kokemuksellisuuteen mitenkään täysin.

Tässä mielessä monelle naiselle raiskauskohtaus onkin varmasti ja taatusti enemmän kuin "yksi väkivallan muoto". Siinä on heille jotain spesiaalia joka ylittää muun väkivallan. ; Tässä mielessä naiselle yleisimmän raiskaustyypin (mies raiskaa naisen) katsominen saattaakin rinnastua johonkin sellaiseen jota itse joudun hakemaan jostain Lars von Trierin "Antikristuksesta" ; Trier on elokuvaan laittanut kohtauksen jossa nainen murskaa miehen kivekset ja raiskaa miehen tämän jälkeen. Minulle tässä kastraatiossa oli kysymys "jostain enemmästä kuin väkivallasta". Vaikka jossain teknisessä mielessä tämä on tietenkin aivan oikeaoppisesti yksi väkivallan alakategoria. Väkivalta on laajempi kategoria kuin kastraatio. Mutta kastraatiossa on jotain aivan erityisiä merkityksiä joita ei löydä väkivallan muista alatyypeistä. (Hieman kuten jokainen eläinyksilö on uniikki vaikka ne luokittuvat johonkin lajiin. Ja useilla eläinlajeilla on piirteitä joita ei löydä muista eläinlajeista.)

Elokuvien raiskaus-sukupuolikontekstit.

Näitä raiskauskohtauksia on melko monessa elokuvassa. Ne eivät ole yhtä yleisiä kuin muu väkivalta. Mutta ne ovat hyvin yleisiä. Tässä kohden otan tarkastelunäkökulmaksi raiskaajan ja raiskatun sukupuolen. En määrittele tässä ryhmäseksiin liittyviä asioita (osittain siksi että teksti on jo nyt hämmentävä ja pitkä, ja toisaalta mieleeni ei tullut esimerkiksi aseteltavaa raiskauskohtausta joka viitteistäisi sitä mitä niistä sitten haluaisin sanoa.)

Mies raiskaa naisen / Nainen joutuu miehen raiskaamaksi.

Ja niitä löytyy yllättävän "kevytmaineisissakin" elokuvissa. Katsoimme lukiossa 1986 tehdyn elokuvan "Luolakarhun klaani" ("The Clan of the Cave Bear"). Siinä tapahtuu raiskaus. Kohtaus on toki hyvin erilainen verrattuna Auelin kirjaan. Ja se on tätä tavallaan melko huolestuttavassa valossa. Kun itse kirjassa negatiivisesti kuvatusta raiskauksesta seuraa raskaus, elokuvassa on luotu erillinen hahmo joka sitten  yritetään keventää jonkinlaiseksi romanttiseksi partneriksi. Kuitenkaan raiskausta ei ole muutettu rakasteluksi. Elokuvakäsikirjoittajan kynä ja kuvaustapa ja asenteet yrittävät kuitenkin jotenkin luoda kuvan siitä että tämä raiskaus olisi muka enemmän jotain "yllätysseksin harrastamista". Tämä on tehty melko vetoavasti sillä 1990 -luvun teiniluokassa kuului hihittelyä. Historianopettajamme elokuvanjälkeinen lausunto siitä että teknisesti kohtaus oli raiskaus oli tässä mielessä tärkeä ja opettavainen ; Hän peräti kysyi että keiden mielestä raiskaus on jotenkin hauska tai koominen asia. Kukaan ei nostanut kättään. Vähintään joku oli kuitenkin hihitellyt, kuten itse kunkin korvat olivat voineet rekisteröidä.

Vastaavaa toki toistuu muissakin elokuvissa. Ja monesti raiskauksilla mässäillään eikä kevennetä. Näissä kohden on joskus vaikeaa ymmärtää miksi niitä tehdään ; Onko raiskaus niin erityislaatuinen että sillä alleviivataan raiskaajan sadistisuutta ja luodaan tunneyhteyttä? Vai onko tämänlainen oikeasti jonkinlaista sadistista väkivaltapornoa tai siihen verrattavissa olevaa aineistoa. (Nähdäkseni elokuvat ovat totta ja jos katsoo näyteltyä väkivaltapornoa jotta ei oikeasti harrastaisi väkivaltapornoa niin sitten tämä vähintään täytyisi tunnustaa itselleen ja kenties ääneenkin. Tunnustaa että tämä on patologista.)

Tässä kohden on selvää että pelkkä kohtausten lukumäärä on kiinnostava; Toisaalta se voi heijastella sitä asiaa että raiskauksissa rikos on tilastollisesti usein sellainen että nimenomaan miehet raiskaavat naisia. Elokuvat tässä mielessä kuvaavat sitä mitä maailma on. Mutta samalla joku saattaa nähdä että tämä itse asiassa ylläpitää tai kenties jopa rakentaa jonkinlaista raiskauskulttuuria. Jossa vahvistetaan assosiaatiota miehen ja raiskaamisen välillä ja johon liittyy joko ajatukseen tottumisen tai lietsomisen tunnelmaa. (Vaikka tietenkään suurin osa miehistä ei raiskaa juuri kenenkään mielestä.)

Nainen raiskaa miehen/Mies joutuu naisen raiskaamaksi

Monesti raiskauskohtaukset tuovat mieleen väkivaltaisen elokuvan. Näin usein onkin. Usein raiskattava nainen voi olla pelastettava uhri, passiivinen ja avuton. Jonka miessankari sitten pelastaa viime hetkellä. Jopa hyvin vanhakantaisissa elokuvissa joku Jean-Paul Belmondon näyttelemä sankari tulee paikalle heti kunhan paha veitsellä leikkivä on leikitellyt niin että elokuvan katsoja on päässyt odottamaan tissien vilahtamista. Raiskaajille tapaa käydä huonosti.

Tässä mielessä edellämainitsemani "Luolakarhun klaani" olikin hyvin poikkeuksellinen elokuva. Sillä siinä toistuu asenne ja teema joka on hyvin vahva raiskaushenkisissä ei-väkivaltaisissa elokuvissa. Romanttisissa komedioissa raiskatuksi tuleva mies on itse asiassa klisee. Sitä katsoo jotain sellaisia elokuvia kuin "Kuokkavieraat" ("Wedding Crashers") ja vastaavat, voi huomata että on hyvin tavallista että nukkuvan miehen luo tunkeutuminen, tämän sitominen ja ilman lupaa yhtyminen nähdään lähinnä romanttiseksi tempuksi josta seuraa romanttisen komedian erikoinen "pääpalkinto", pysyvä tai potentiaalisesti pysyvä rakkausparisuhde ja perhe-elämä.

Jokainen mies on nähnyt näitä eikä niistä pahastuta. Kuvaamistavalla saa tehtyä paljon. Uskoisin että jos kuvasto ja kuvaustapa olisi toisenlainen, moni  voisikin järkyttyä. Tässä on tietenkin taustalla sellainen erikoinen harhaluulo että kaikki miehet haluavat koko ajan seksiä. Tai että he haluavat seksiä kenen tahansa kanssa. Moni nainen näkee näissä kohtauksissa jotain vapautunutta, että naisen seksuaalisuus voi olla sellainen että he rikkovat normeja. Ja näin hekään eivät kiinnitä huomiota siihen pikkuasiaan että teknisesti nainen voi olla aktiivisesti seksuaalinen ja haluava olento ilman että raiskaa ketään prosessissa. (Tämän uskallan sanoa ihan omakohtaisten kokemusten kautta.) Näissä elokuvissa autonomia ja vallankäyttö sekoittuvat ja elokuvan kuvaamistapa helpottaa tämän kategoriavirheen tekemistä.
1: Itselleni, näin sadomasokismin jonkinlaisena ystävänä tämä ero on kuitenkin aika selvä. Minulle on aika oleellista se kuka minut mihinkin milloinkin sitoo. Ja jos ero on jollekulle jossain vaikeasti kuviteltavissa olevassa vaihtoehtoisessa maailmassa vaikeaa ja hän tämän pohjalta lähtee leikkimään vapautunutta niin oikeuslaitos kyllä osaa selittää käsite-eroja myös vaihtoehtotodellisuustasoa vaativan typerille.

Tässä mielessä ei kuitenkaan ole ihmeteltävää miten elämme maailmassa jossa on niin että jos jossain joku naisopettaja harrastaa seksiä alaikäisen oppilaan kanssa, selitetään heti jossain provokatiivisessa nettimeemissä siitä miten lapsen ei pitäisi haastaa oikeuteen vaan olla tyytyväinen. Ja toisaalta miten aika yleisesti esiintyy lausuntoja joiden mukaan miestä ei edes voisi raiskata koska miehen tulee haluta jotta hänellä seisoo.

Mies raiskaa miehen/Mies joutuu miehen raiskaamaksi.

Näitä kohtauksia on hyvin hyvin vähän. Tarantinon "Pulp Fiction" on ainut elokuva joka minulle tulee tässä mieleen. (Monessa muussa kategoriassa on helppo keksiä moniakin vaihtoehtoja. Ongelma on että minkä niistä valitsee, voi katsoa "mistä syntyy paras tarina". Tässä tätä vaihtoehtoa ei ole.) Edes tässä kohtausta ei näytetä loppuun. Raiskausta ei näytetä ja tähän saattaa syntyä jopa komediallinen vivahde ; Tässä kohden klassisin esimerkki on "Syvä joki" ("Deliverance"), elokuva jota en ole itse nähnyt. Siinä on ilmeisesti varsin tarkkaan kuvattu raiskauskohtaus jota pidetään erityisen rankkana katsottavana. Kohtaukseen liittyy kohu. (Tarantinon mainittu kohtaus ei käsittääkseni nostattanut juuri mitään missään.)

Jossain mielessä on erikoista että tämänlaisia kohtauksia on niin vähän. Tässä kohden joku voisi viitata erilaisiin yli- ja aliedustuksiin ja monipuolistaa sitä miten raiskauksia kuvataan. Toisaalta olen melko varma että tämä näkökulma saataisiin varsin helposti lietsomaan homovastaisuutta ; Nämä kohtaukset napsahtavat sen verran vahvasti siihen maailmaan jossa "huolissaan olevat heteromiehet" ovat ahdistuneita siitä että joku "homo raiskaa heidät saunassa" (niin kuin tälläisiä oikeasti tapahtuisi jossain edes mainittavia lukumääriä) tai joita ahdistaa se, että joku homo saunassa katsoo heidän takamustaan.
1: "You wish" sanoisi tähän joku vähän täräkämpi homoseksuelli. Onkin jännittävää miten homomiehen katseen ahdistavuutta ja imartelevuutta ei osata kontekstoida siihen miten joku nainen kokee jonkun miehen vastaavat himon sävytttämät katseet. Eihän jokainen heteronainen halua seksiä jokaisen heteromiehen kanssa aivan kuten jokainen heteromies ei halua seksiä jokaisen heteronaisen kanssa. Tässä on mielestäni jotain jota pitää hakea jostain.

Nainen raiskaa naisen/Nainen joutuu naisen raiskaamaksi

Mieleeni ei tule mitään. Google tarjoaa pornoa. Tämä on mielestäni erikoista. Ilmeisesti naiseen tai naiseuteen ei liitetä mielikuvia joita sitten putkahtaisi mieleen fantasiaa kirjoittaville. Kenties tosimaailman väkivaltarakenne heijastuu tässä siten että ei ole mitään mieleentulevaa kuvattavaa todellisuutta.

Satunnaisseksin ja abortin etiikkaa

Kun mietitään seksiä tässä on riskinä raskaus. Tämä on ollut ongelma erityisesti menneinä aikoina.  Nykyisin on käytössä ehkäisyä ja aborttikin on mahdollisuus. Näin ollen ei-toivottu lapseen asti johtava raskaus on nykyään pienempi riski. Mutta se ei ole olematon riski.

Ja tämä riski on epäsymmetrinen : Nainen on se joka tulee raskaaksi. Hän joutuu valitsemaan abortin tai synnytyksen. Tässä mielessä jos mies vain voisi kävellä tilanteesta olisi kyseessä epäsymmetrinen riskinotto. Ja tässä maailmassa olisi omituista olla "alempitasoinen mies" joka iskee naisia ja valittaa siitä että nämä eivät älyä antaa vaikka olisi drinkkejä. (Kuin kyseessä olisi ostosuorite.)

Tässä mielessä on aika luonnollista kuulla ajatuksia siitä että miehen teoilla on seurauksia ja tämän vuoksi hänellä olisi velvollisuus esimerkiksi antaa elatusrahaa syntyneelle lapselle. ; Tässä on toki osa ihmisistä jotka ovat sitä mieltä että jos mies on ollut vastuullinen ja harjoittanut ehkäisyä, hänet voitaisiin päästää pälkähästä. Että vain suojaamaton seksi olisi tässä sellainen jossa tämä maksuvelvollisuus olisi jotenkin oleellisemmin mukana. Tässä on varmasti jotain perää. Mutta toisaalta jos nainen ja mies huolehtivat ehkäisystä, eli nainen ottaa pillereitä ja vaahtoa ja mies käyttää kondomia, ja raskaus alkaa tästä huolimatta niin tämä biologinen epäsymmetria on silti olemassa.

Ja tästä päästään siihen mikä tavallaan on näissä elatuskeskusteluissa kaiken ytimessä

Keskustelu usein käydään siten että kyseessä olisi mekaaninen suorite jossa seksistä seuraa asioita ja tätä kautta miehen on maksettava. Mutta tosiasiassa tässä keskustelussa on vastakkain kaksi epäsymmetriaa. Toinen on biologinen ja toinen on kulttuurinen.
1: Seksin riski, raskaus, on erityisesti naisen kannettavana. Mies voi päästä pälkähästä helposti, nainen ei.
2: Mies ei voi pakottaa naista olemaan keskeyttämättä raskautta eikä hän voi toisaalta pakottaa naista tekemään aborttia. Hän joutuu maksumieheksi prosessissa jossa päätäntävalta on naisella. Naisella on mahdollisuus päästä pälkähästä, miehellä ei. Abortti-eiabortti on ennen kaikkea naisen päätös.

Tässä kohden syntyy ensimmäinen filosofinen ongelma. Kun näissä on tälläinen epäsymmetriapari, voidaan jopa nähdä että jälkimmäinen on annettu sen vuoksi että ensimmäinen kompensoitaisiin. Kysymys on tietenkin siitä miten korkeaksi näiden epäsymmetrioiden epäreiluuden painottaa. Ja tässä on paljon tilaa maailmankuvallisuudelle ja mielipiteisyydelle.

Joku voi jopa nähdä että koska nainen joutuu kantamaan raskauden kehossaan hänellä on kompensaationa päätäntävalta tässä abortti-eiabortti -kysymyksessä. Ja että tämä olisi se hinta jolla puntit tasautuisivat. Mies ei voi seksin jälkeen päättää vanhemmuudestaan, naisella on valta päättää tästä hänen puolestaan. On selvää että mahdollisuus tehdä abortti on oikeus. Ja tämä oikeus on niilläkin jotka sitä eivät uskonnollisista tai muista syistä arvosta. (Homoillakin on oikeus mennä vastakkaisen sukupuolen kanssa naimisiin vaikka he eivät arvostakaan tätä ominaisuutta.) Tässä kontekstissa joku voisi jopa sanoa että naisen raskausepäreiluus kompensoidaan tällä abortinpäätösasialla ja että miehen ei siksi tarvitsisi maksaa lainkaan. Naisilla epätasapaino kompensoidaan sillä että naisilla on valta ja oikeus päättää näinkin suuresta asiasta, ja miehillä vastaavaa oikeutta ei ole.

Toki tämänlainen esitys miehen vapauttamiseksi on sellainen että sen kanssa on helppo olla erimielinenkin. Oikeus aborttiin ei ole monelle kovin arvokas asia ja he voisivat jopa mielellään luopua tästä oikeudesta. (Jos se vaikka loukkaa heidän uskontoaan tai jotain. He haluaisivat kenties jopa tehdä velvollisuudeksi kantaa raskaus loppuun aina.) Jos naisille annetaan oikeus jota moni ei arvosta, se ei todennäköisesti ole reilu vaihtokauppa. Koska kun epäsymmetrioita kompensoidaan, kysymyksessä on vaihtokauppa jossa reiluus on sitä että osapuolet ovat tyytyväisiä tai vähintään kauhun tasapainossa.

Tässä mielessä voidaan nähdä että raskaus on pitkä prosessi ja lapsenpitäminen varsinkin. Ja tällöin voi olla aivan asiallista kompensoida tätä eroa rahalla. Ja kysymys on sen jälkeen siitä että mikä on "kohtuullinen rahasumma". Jokainen maksun puolella oleva varmasti ajattelee että kymppi kuussa on liian vähän ja miljardi euroa kuussa naurettavasti liikaa. Tässä välissä ei ole mitään josta on yhtä helppoa olla samanmielinen.

Lisäksi rahakysymys on toki siitä hankala että jos köyhä nainen ja köyhä mies harjoittavat satunnaisseksiä, siitä voi olla seurauksena se että köyhällä naisella ei ole valinnanvapautta koska hän joutuu valitsemaan konkurssin tai abortin välillä. Miehellä taas ei ole edes tätä vaihtoehtoa vaan hänellä on olemassa konkurssinriski. Tämä riski voi ei-normaalivarakkaiden ihmisten kohdalla olla merkittävä ongelma. Toisaalta köyhyyden ei pitäisi olla syy päästä pälkähästä jos kyseessä on vastuullisuus ja tasapuolisuus. Satunnaisseksi voi pakottaa toisen aborttiin, eli käytännössä luopumaan siitä aiemmin kehutusta oikeudesta niin että se on ulkoisten olosuhteiden tekemä pakko. Toisen osapuoli taas voi olla se että jos riskit toteutuvat, edessä on pakotettu henkilökohtainen tuho joka on niin pelottava että se naisella pakottaisi aborttiin.

Asiaa voi mutkistaa lasten oikeuksilla.

Klassisesti nähden raha on lapsia varten. Ja voitaisiin teoriassa sanoa jopa niin että mies voisi korvamerkitä elatusrahoja niin että ne todella menisivät lapseen eikä vaikka siihen että nainen ostaa itselleen ylimääräiset kivat kengät kuukaudessa. (Toisaalta tässä vaikeana on se että mikä tahansa ostos voidaan nähdä jonain joka voidaan tehdä kun on ylijäämärahaa niistä elatusmaksuista.)

Lapsen etu on siitä kiinnostava että se on hyvin pysyvä asia. Ensinnäkin siksi että lapsen puolella on suuria ja vakavia epäsymmetrioita ; Hän ei valitse sitä syntyykö hän vai ei. Ja jos isälle annetaan lupa päättää rahanmaksamisesta, lapsi kärsii tai saa etua asioista jotka eivät ole hänen omassa hallinnassaan.

Sitä on paha mutkistaa millään itse seksiaktiota koskevalla kiertoreitillä. ; Jos mies on ollut humalassa eikä suostuvainen seksiin, lapsen etu on silti se että häntä rahoitetaan. Tämä tarjoaa runsaasti tilaa kondomeja puhkoville eroamista keinolla millä hyvänsä hamuaville läheisriippuvaisille naisille tai niille jotka haluavat lapsia vaikka mies ei halua ja jotka lähestyvät asiaa siten että valehtelevat ja sotkevat ehkäisyn. (Tämänlaisiakin asioita tapahtuu.)

Teoriassa voitaisiin ottaa mukaan myös sellainen skenaario jossa lesbopari haluaa lapsen ja he eivät saa adoptiota. Heille siittiö voi olla iloinen tuliainen. He voivat ensin hankkia jostain ystävällisen avustajan ja sitten ottaa varat lapsen kasvatukseen sitä kautta että vaativat tältä muumimukimenetelmäilyyn osallistuvalta isyysmaksuja. (Ai tämä on teistä mutkikasta ja paranoidia? Minä olen oikeasti joutunut miettimään tälläisiäkin asioita.)

Lisäksi lapsen oikeus on mutkikas. Sillä sitä kun voi ajaa monella eri tavalla. Raha ei ole ainut. Tässä mielessä voisi olla niin että jos vähävarainen mies pamauttaisi jonkun raskaaksi, niin edessä olisikin tilanne jossa miestä varakkaampi nainen joutuisi ottamaan ei-poikaystävänsä asumaan nurkkiinsa lapsen biologisen taustan vuoksi. Koska tämä köyhäilijämies haluaa hoitaa vastuunsa osallistumalla lapsen hoitamiseen. Hoitaminen on taatusti vastuunottoa lapsen kohdalla. Ja tässä mielessä vastaan tulee asioita joita moni nainen olisikin yllättävän haluton tekemään. Kuitenkin kun mietitään niin miksi hoitaminen olisi jotenkin vähemmän lapsen oikeudesta pois kuin se raha-asia?

Lapsen oikeudet ovat siitä hauskoja että tässäkään naisen kärsimyksellä ei ole väliä. On varmasti tuskastuttavaa katsella satunnaispanoa nurkissa. Aivan kuten on ikävää maksaa henkilökohtaiseen konkurssiin päin meneviä varoja tileiltään.

Luultavasti tässä vaiheessa viimeistään on aika selvää että kyseessä ei ole mitenkään yksinkertainen ja ilmiselvä asia. Sellainen jossa selitetään että "kun pippeliä käyttää pitää olla valmis kantamaan vastuu ja kaivaa kuvetta". Tai sellaisia että "kun maksan drinkit niin enkö muka ole kompensoinut reilusti seksistä koituvan molemminpuolisen nautinnon."

"Enemmän" ja "helpommin" ovat vääriä tapoja lähestyä sukupuolten seksiä.

Kun lukee seksiä koskevia mielipiteitä, esiintyy niissä tavanomaisesti väitteitä kuten "naiset saavat helpommin seksiä kuin miehet". Tai että "miehet saavat enemmän seksiä". Tämänlainen keskiarvoon tuijottava ero on kuitenkin mahdollista jos ja vain jos sukupuolten välillä on paljon eroja siinä kuinka paljon niissä on homoseksuaalista toimintaa.

Muutoin tilanne on se, että seksiä harrastaa mies ja nainen. Kutsukaa minua heteronormatiiviseksi mutta suuressa osassa seksuaaliaktioita on mukana yksi mies ja yksi nainen. Ja kasautuneena miehen saamaa seksiä on näin yhtä paljon kuin naisillakin. ; Voidaan sanoa että naiset ja miehet saavat keskimäärin ihan yhtä paljon seksiä. Keskimäärin. Keskiarvo taas on se tylsä luku joka on helppo sanoa ja mitata ja joka merkitsee ihmisille usein hävettävän paljon.
1: Toinen vastaava toistuva arkijärkeilijöiden idiotia on "trendin" tai "korrelaation" olemassaolo, joka tuntuu merkitsevän monille enemmän kuin korrelaation voimakkuus. En tiedä mitä tälle pitäisi tehdä? Liittää avioliittolupa historiallisten aikojen konfirmaation tapaiseen naimalupakonseptiin. Mutta joka käsittelee tilastollisen analyysin perusteita...

Sen sijaan jakauma on se mikä voi kiinnostaa ja jossa on eroja.

Tässä mielessä genetiikka kertoo aika paljon. Pari vuotta sitten keskusteltiin aika paljon Mark Stonekingin tutkimuksesta: Tarkalleen ottaen siitä, miten naisilla ja miehillä on erilainen vaikutus geenipooliin; Tarkalleen ottaen nainen on siirtänyt geeninsä seuraavalle sukupolvelle useammin kuin mies. "throughout human history, mothers have regularly outnumbered fathers, meaning that more women have passed on their DNA than men." Efektin taakse on helppoa nähdä se, että miehistä harva saa, mutta sitäkin enemmän; "relatively few men got to mate with multiple women and women tended to move home to live with their partners."

Tässä kysymys on toki lisääntymisestä joka on hieman eri asia kuin seksi. Mutta efekti on toistuva. Ennen ei ole ollut ehkäisyä samalla tavalla käytössä kuin nykyään. Käsitellyt ihmismassat alkavat näissä mittakaavoissa olemaan niin suuria että ero on merkitsevä. Ja näin ollen tästä voidaan vetää jotain yhteyksiä, ihan sen vuoksi että kaikesta huolimatta lapset syntyvät seksillä.

Tämä tarkoittaa sitä että naisten seksin saaminen on todennäköisempää. Jakaumaltaan tasaisempaa. Aiheesta on toki kirjoitettu ennen Stonekiniäkin. Esimerkiksi itse viittasin vuonna 2009 tutkimukseen jossa siinäkin tuli esiin se, että 40% miehistä sai siirrettyä geenejään seuraavaan sukupolveen kun naisilla lukema oli 80%. Naisen mahdollisuus on kaksinkertainen. (Koska luvut eroavat useita kymmeniä prosentteja ja ovat kivasti 50% eri puolilla voi sanoa että miehen on oltava hieman poikkeuksellinen lisääntyäkseen, naisilla täytyy olla poikkeus jos ei.)

Tästä vedetään usein hieman liian pitkälle vietyjä päätelmiä nimenomaan "miesasiamiesten" puolella. Kun puhutaan jostain Laasasen markkina-arvoteoriasta, siinä korostetaan että naisella on erityinen seksuaalinen valta. Toisaalta ei ole tavatonta törmätä feministiin joka sanoo että jos naiset saisivat seksiä enemmän, näkisimme kaikkialla koko ajan panevia naisia.

Tässä on kuitenkin kyse mittakaavoista. Evoluutiopsykologia, tuo miesasiamiesten yleensä hyväksymä tausta-ajattelutapa, on siitä hauska että voimme arvata että miehilläkin tapahtuu valikointia. Miehillä on seksuaalisia preferenssejä ja he arvioivat esimerkiksi naisten ulkonäköä. Jos mies olisi vain passiivinen valinnan kohde eikä valikoija tämänlaiset piirteet olisivat lähinnä haitta evolutiivisesti. Teoria siitä että mies vaan panee mitä tahansa ja nainen valikoi on tätä kautta liioitteleva.

Samoin on syytä tiedostaa että jos harvat miehet saavat useammin seksiä, on tavallisempaa löytää nimenomaan mies joka panee koko ajan. Sillä naisten seksin jakauma on tasaisempi. Miehillä on enemmän ääripäitä. Se ei tarkoita, että naisilla ei olisi sellaista. Itse asiassa jos katsoo tuohon aiemmin laittamaani 80%:n niin se tarkoittaa sitä, että noin viidesosa naisista ei lisäänny. Tässä kontekstissa on tietenkin turhaa sanoa että naiset saisivat jotenkin automaattisesti seksiä. Mukana on luultavasti porukkaa jolla on suuria hankaluuksia.

Onkin hyvä tiedostaa että asioita pitää lähestyä jakaumina eikä dikotomisina klustereina jossa on olemassa vain keskiarvot ja sukupuolet. Voidaan esimerkiksi sanoa että jos jonkun mielestä seksinsaamiseroista ei voi puhua kun naisten on vaikeaa saada seksiä, tekee non sequiturin.

Tämä on helppo demonstroida vastaesimerkillä jossa naisen on vaikeaa saada seksiä mutta hänen saamistodennäköisyytensä on silti tasaisempi. Esimerkiksi jos katsotaan naisten ja miesten lisääntymiseroja, voitaisiin luoda tilanne jossa naiset ja miehet haluaisivat koko ajan seksiä ja vonkaisivat identtisellä frekvenssillä. Naiset saisivat seksiä kysyttyään keskimäärin sanotaan 20 mieheltä. Tämä on taatusti työlästä, repivää ja kaikkea muuta kuin ilmiselvästi ja helposti saatua seksiä. Mutta silti miehillä vastaava kyseltävä luku olisi sitten 40. Helppous ja ilmiselvyys ovat eri asia kuin jakauman tasaisuus ja keskittyminen.

---

Olen tosin itse ollut huomaavinani sellaista, että miehillä on työlästä hankkia "vain seksiä". Mutta ikäiseni naiset jotka varmaan saisivat kertaseksiä, haluaisivat löytää niitä vakituisia pitkäaikaisia puolisoita joista sitten on pulaa. Preferensseissä on ero ja "seksuaalinen valta" on tässä mielessä hyvinkin vaikeasti arvioitavissa. Valtaa käytetään molempiin suuntiin. Oli se sitten tavoitteetonta, biologista tai kulttuurin opettamaa.

Munanaiset.

"Cosmopolitan" on lehti joka elää naisten epävarmuudesta, esineellistämisestä ja vapautena myydystä seksismistä. Se toki aina välistä muistaa kirjoittaa tekstejä siitä miten naisia esineellistäville miehille käy huonosti. Toisaalta se saattaa ottaa artikkelin keskeisimmäksi sisällöksi kuvituksen jonka aiheena on urheilijamiesten jalkojenvälipullistumien esteettinen arviointi.

En väitä että tämä on kaksinaismoralistista. Sillä tässä esineellistetään miehiä. Ja artikkelit vastustavat naisten esineellistämistä. Sen sijaan kiinnitän huomiota siihen miten miesten harrastama esineellistäminen on parempaa.

Kun naiset esineellistävät miehiä, näkökulmat tuntuvat olevan kovin vähäisiä. Huomio keskittyy pääasiassa jalkoväliin. Primaarisiin sukupuolielimiin. Kun miehet esineellistävät ei vaginakuvat - tai lähikuvat joissa on keskitytty pelkästään bikinien alaosiin joista paistaa pimpsa läpi - ole sitä aineistoa jota painetaan nuortenlehtiin. Tämä materiaali on siinä suoraan pornona myytävässä aineistossa.

Miehet esineellistävät useampia piirteitä. Tissejä. Huulia. Hiuksia. Tissejä. Takamusta. Sääriä. Korkokenkiä. Tissejä. ; Onkin tavallaan kuvaavaa että miesten seksismi on niin kokonaisvaltaista että naisten nännien sensurointi nähdään tarpeelliseksi ja miesten nännien ei. Tai luultavasti asia liittyy jotenkin johonkin tämänlaiseen. Tai ainakin toivon niin.

Kun naisten objektisoinnissa on kokonaisia koulukuntia - kuten tissimiehet ja peppumiehet -jakolinja - ei naisten harrastamassa esineellistämisessä näytetä tuntevan kuin munanaisia. Hitto soikoon! Olen pettynyt naisiin! Esineellistäkää miehiä paremmin! Tasa-arvoistumisen kautta asialle voi miltei antaa anteeksi. Olette esineellistäneet miehiä julkisissa medioissa sen verran vähemmän aikaa että yksipuolinen lähestyminen on kenties tätä kautta ymmärrettävissä. Mutta yrittäkää!

Pasi Turunen haluaa sinun vetävän paljaalla

En yleensä seuraa Pasi Turusen kirjoituksia säännöllisesti. Hän kokenee edustavansa jonkinlaista universumin viisautta letkautuksillaan. Ylimielisyys ja "minä olen aina oikeassa" -blogit tökkivät. (En yksinkertaisesti siedä kilpailua.)

Lisäksi, vaikka Turunen onkin komea ja olisi mukavaa jos häneen saisi sellaisen suhteen että siitä tehtäisiin suosiota saanut elokuva kuten "Bareback Mountain", niin koen Turusen egon - en rehellisesti sanoen voi sanoa Turusesta itsestään mitään koska ego on kohtaamisen tiellä - sen verran ikäväksi että en ole avaamassa sydäntäni ja peräsuoltani hänelle vaikka hän pyytäisi. (Mitä hän ei toki tee.)

On kuitenkin syytä jättää tämänlainen nimittely syrjään. (Tein sen vain vastareaktiona Patmoksessa lausutuille kommenteille.) Ad hominem on turhaa. Paitsi tietenkin tavallaan kristillisessä yhteydessä. Sillä Turusen ja hänen kannattajiensa tapana näyttää olevan se, että vastustajan epäeettisyyteen tai epämiellyttäviin piirteisiin tarttuminen on jotenkin oleellista. Jos se kerran on niin kaikki ylläoleva muuttuu relevantiksi argumentaatioksi. (Sen sijaan että se on pelkkä provokatiivinen letkauttelu-vitsauttelu jolla sitoutetaan lukijaa tunnetasolla.)

Otan kuitenkin käsittelyyn Turusen Patmos lähetyssäätiön alustalle kirjoitetun tekstin "Homoseksuaalisuus - Luonnollista vai vastoin luontoa?" Siinä Turunen haukkuu Enbuskea. En ihan hirveästi pidä Enbuskesta joten lukeminen on joka tapauksessa nautinnollista ja kognitiivisen dissonanssin lähde. Sen lisäksi koen tarvetta täydentää ja kritisoida Juha Leinivaaran kirjoitusta "Pasi Turunen haluaa sinun masturboivan" joka on suunnattu tähän samaan Turusen tekstiin. Nähdäkseni Leinivaara ei ota huomioon modifikaatioita joita Turunen on tekstissä tehnyt kliseiseen toistamaansa klassiseen rakennesuunnitelma -argumenttiinsa.

Aiheeni on kuitenkin laajempi ; Filosofian todella tekeminen

Olin nuorempana hakkeroinnista kiinnostunut. 1990 -luvulle jääneet tietoni eivät tietenkään nykyään riitä yhtään minkään tekemiseen. Mutta tästä opin asian josta on hyötyä kaikessa filosofian ja tieteellisen ajattelun tekemisessä. Ja tämä on asia joka tuntuu olevan useimmalle vieras.

Kun ihminen saa esineen, hän kysyy mitä sillä voi tehdä. Esineellä on design. Kun ihminen saa esineen hän kysyy mitä tarkoitusta varten se on tehty. Ja hänelle kerrotaan mitä esine tekee. Hakkerin kanssa tilanne on enemmänkin se, että miten se toimii. Ja mitä tämä toimintatapa saa sen tekemään. Hakkerille "se mitä se on tarkoitettu tekemään" on enemmän tai vähemmän sosiaaliseen sopimukseen sidottu illuusio joka kertoo varsin rajallisesti yhtään mistään. Se mitä esineellä voidaan tehdä on kuitenkin rajoitettua. Mielikuvituksella se saadaan tekemään ällistyttäviä asioita. Mutta ei mitä tahansa.

Tästä on hyötyä filosofiassa. Sillä hyvin tavallisesti moni ryhtyy opettelemaan filosofiaa motivoituneena. Ja tämä motivaatio tulee siitä että filosofia antaa työkaluja ajaa tiettyä agendaa. Filosofiaa opettelemalla löytyy argumentteja käytännössä mitä tahansa asiaa vastaan ja minkä tahansa asian puolesta. Ja vaikka argumenttien hyvyyden arviointi on tiukkaa ja kaikki eivät ole yhtä hyvällä ja vakaalla pohjalla, filosofian osaaminen antaa mahdollisuuden siihen että omalle asialle saadaan annettua ns. paras mahdollinen case. Filosofiassa -toisin kuin vaikka puhtaissa luonnontieteissä - näkökulma ja arugmentaatio saadaan sopimaan juuri omaan asiaan.

Siksi kun tarjolla on vaikkapa Turusen rakennesuunnitelma -argumentti, siitä ihminen kysyy helposti lähinnä sitä mihin se on tarkoitettu. Ja sitten kun tämä tarkoitus on nähty, katsotaan sopiiko esine juuri ja vain siihen hyvin vai ei. Ja jos tätä tarkoitettua asiaa vastustaa niin argumentissa haluaa nähdä jotain huonoutta. Ja tekee casen tälle. Ja jos taas tukee tätä tavoitetta, argumentin hyväksyy helpommin. Tällä tasolla katsotaan lähinnä tukeeko argumentti johtopäätöstä ja onko siinä ristiriitoja.

"Hakkerimielelle" tämä ei riitä. Eikä hyvälle filosofille. Sillä Sokrateesta lähtien filosofia on eronnot sofismista siinä että filosofia tavoittelee totuutta eikä parasta mahdollista casea mille tahansa agendalle. Sen vuoksi monien motivaatio filosofiaan ja se mistä moni filosofi saa palkkansa ovat ristiriidassa filosofian syvimpien tavoitteiden kanssa. Parhaita mahdollisia caseja vertaillessa voidaan huomata että argumentit johtavat johonkin muuhun. Ja että osa argumentaatioperinteistä ovat kaikesta yrittämisestä huolimatta varsin heikonoloisia. Eivätkä vain siksi että ovat vihollisia joita vastaan kerätään mahdollisimman hyvä case. (Niiden puolustaminen argumentein on vaikeaa ja vastustaminen helppoa.)

Otan tämän näkökulman esille koska hakkeroinnissa katsotaan usein designiä. Sitä mitä asia tekee, mihin se on tarkoitettu tekevän ja mitä sillä voidaan tehdä. Funktioiden tiedostaminen on tärkeää. Toisaalta tämä voidaan liittää myös tietynlaiseen asioiden käsittelyyn. Koska molemmat tapahtuvat samanaikaisesti koen että asian lähestyminen (ja sen tarinallistaminen) voi olla opettavaista ja kiinnostusta herättävää tehdä tällä tavalla.

Tämä aivan pintataso ei ole kuitenkaan turha.

On selvää että Turusen agumentaatiossa on jotain omituista. Sama teksti
1: Tunnustaa is -ought -argumentin virhepäätelmäksi. "Moraalisten velvoitteiden johtamista luonnossa esiintyvistä ilmiöistä kutsutaan filosofisessa kirjallisuudessa naturalistiseksi virhepäätelmäksi (naturalistic fallacy), tai "is–ought" –virhepäätelmäksi. Selkokielellä tämä tarkoittaa: Siitä miten asiat ovat, ei voida päätellä sitä miten asioiden pitäisi olla." ... "Luonnossa esiintyy esimerkiksi kannibalismia, joidenkin eliölajien emot syövät poikasiaan, rukoilijasirkka naaras puolestaan surmaa uroksen parittelun jälkeen jne. Kaikki tämä on "luonnollista", koska sitä esiintyy luonnossa. Mutta tämä ei vastaa kysymykseen siitä miten ihmisten tulisi käyttäytyä ollakseen moraalisia."
2: Että kuitenkin vetoaa siihen mikä luonnossa on olisi kuitenkin sitten jotain joka kertoisi siitä mikä on oikein ja ei. "Toinen tapa tarkastella ”luonnollisen” käsitettä on viitata luonnossa havaittavaan rakennesuunnitteluun. Tällöin ei ainoastaan havainnoida jotain tosiseikkoja luonnossa esiintyvistä asioista, vaan järjen avulla tehdään päätelmiä niiden rakenteellisesta tarkoitushakuisuudesta." ... "Lasinsirut eivät ole ravintoa vain siksi, että niitä voi syödä. Vastasyntyneiden silmien puhkominen ei olisi luonnollista, vaikka luonnossa esiintyykin eliöitä, joilla ei ole silmiä. Tämän määritelmän mukaan ”luonnollista” siis on se, mikä on sopusoinnussa havaitsemamme rakennesuunnittelun kanssa. Näin tarkasteltuna sillä mikä on luonnollista / luonnon vastaista voi joissakin tapauksissa olla myös moraalisia implikaatioita." Turunen toki korostaa että tämä on erilaista näkökulmaa. Mutta tämäkin tömähtää naturalistiseksi virhepäätelmäksi.

Turusen "temppu" onkin tavallaan lähinnä siinä miten hän näkee että "kaikki luonnollisuus ei ole samanlaista". Osasta ei saa vetää moraalisia päätelmiä ja osasta saa. Taustalla on tietenkin oletus siitä että Turunen tietää mikä on Jumalan alkuperäinen tarkoitus ja mikä on synnillistä turmellusta jossa imitoidaan ja väärinkäytetään alkuperäistä tarkoitusta. (Palaan tähän seuraavassa aliluvussa.)

Naturalistiseen virhepäätelmään liittyvän Humen giljotiinin argumenttiperinteen ja avoimen kysymyksen argumentin taustalla olevan argumenttiperinteen vahvuus on siinä, että se ei koske vain luonnonilmiöitä vaan kaikkea olemassaoloa. Se, että luonnossa on jokin rakennesuunnitelma ei tarkoita että rakennesuunnitelman toteutuminen on moraalista. Ellei sen taustalle oleta että sen on tehnyt joku joka tietää mitä hyvä on ja joka myös osaa tätä hyvyyttä tavoitella. Samoin se, että Jumala on olemassa ei johtaisi automaattisesti siihen että hänen tahtonsa olisi todella hyvä. Jotta moraalisuuspäätelmä vedetään joudutaan aina ottamaan metaeettisiä perustelemattomia taustaoletuksia. Ilman näitä törmätään tilanteeseen jota klassisessa syllogismissa on kutsuttu virhepäätelmäksi nimeltä non distributio medii. Se, että käyttää implikaatio -sanaa ei tarkoita juuri mitään siitä että tehty asia todella on implikaatio sanan täydessä tai oikein missään mielessä.

Turunen ei oikein tuo näitä piilo-oletuksien mielivaltaisuuspuolta esille tekstissään.  Mutta hän onkin tunnetusti ajamassa agendaa. Ja hän näyttää muutenkin demonstroivan sitä että ne ihmiset jotka osaavat metaetiikkaa tekevät sitä yliopistolla, ja ne jotka eivät osaa sitä opettavat sitä herätysliikkeiden yhteydessä olevissa instituutioissa. Hän korostaa miten metaetiikka todistaa että naturalisti joutuu ottamaan oletuksia ja tätä kautta heidän moraalillaan ei olisi perustaa (foundation). Hän unohtaa että metaetiikassa ne ongelmat jotka johtavat olemassaolemisesta etiikkaan koskevat kaikkea, myös Jumalaa. Ja näin ollen kristinusko ei ole ratkaisu. Ei vaikka kristityt saavat tunteen että Jumala jotenkin paikkaa jotain. Logiikka on tässä mielessä julmaa. Premisseistä joko seuraa johtopäätös ilman tyhjiä maailmankuvallisia premissejä tai ei. (Ja valitettavasti vastaus on aina se "ei".) Olen kuitenkin sillä kannalla, että metaetiikassa on tämän vuoksi syytä aina antaa löysää. On hyvä nähdä että Sam Harrisin naturalistisessa etiikassa on järkeä, kunhan vaan olettaa että moraali todella syntyy ihmisyhteisöissä ihmisten kesken jne. Ja tätä kautta Turusellekin on annettava tilaa.

Seuraava vaihe onkin sitten katsoa vaihtoehtoja.

Juha Leinivaaran, jo aiemmin linkkaamani teksti, korostaa monifunktionaalisuutta. Tekstin sisältö vaikuttaa kiitettävän paljon sellaiselta että siinä olisi ns. vaikutteita omasta "fucktionaalista" -tekstistäni. Tässä kohden voisin kuitenkin haluta korostaa sitä että argumentaatiota voisi lähestyä sitä kautta että se ei olisikaan ateistisesta lähteestä.

Suomessakin on ollut aika paljon ID -henkisiä kristittyjä. Tässä yhteydessä on mainittava etenkin Michael Behen esitykset. Behe on ID -liikkeen puolella USA:ssa selittänyt sitä miten funktion filosofia on hyvin ongelmallista. Behen pääpointti on se, että jos mietitään miksi jokin esine on valmistettu ja miksi se on siinä missä se on on aina jotain johon voidaan antaa useita erilaisia vaihtoehtoisia selityksiä. Ne eivät ole hänestä tieteellisiä tai tietoa.

Tämä oli tärkeää koska Intelligent Design korosti että se ei ole uskontoa juuri siksi että se vain tunnistaa "designiä". Se ei ota kantaa "designin" suunnittelijaan, ei siihen millä tavalla "design" on toteutettu eikä sitä mikä on "designin" tarkoitus. ID -liike nojasi toisin sanoen siihen että Turusen rakennesuunnitteluargumentti on täynnä filosofisia aukkoja. Itse asiassa tässä mielessä heidän analyysinsä olivatkin suunnilleen niin hyviä kuin voi olla. Behe korosti esimerkiksi sitä että funktio on hyvin vaikeasti erotettavissa siitä että jotain voi tehdä ja jostain vain yleensä seuraa jotain. Tämä iskee melko vahvasti siihen miten Turunen joutuu olettamaan tapahtumista ties mitä. Kun hän miettii seksiin liittyvistä sairastumisriskeistä tai raskauden syntymisistä on selvää että hyvä ja paha on paitsi se, että jotain tapahtuu säännönmukaisesti niin myös sitä että nämä väritetään eettisillä taustaoletuksilla tavoiteltaviksi tai ei-tavoiteltaviksi.

Itseäni huvittaisikin että tehtäisiin suuri debattitilaisuus jossa olisi mukana Tapio Puolimatka jonka ego ja maine sidottaisiin ID -liikkeen kannattamiseensa ja siihen miten ID:n perusteesi kaatuu jos rakennesuunnitteluargumentti on tosi. Häntä vastaan laitettaisiin Turunen jonka maine sidottaisiin aluksi siihen että hän puolustaa rakennesuunnittelua ja tässä Behen mainitsemia filosofisia aukkoja tulisi peitota. Emme näe tämänlaista keskustelua koska kristityt ovat harvoin kiinnostuneita Totuudesta. He kokevat tärkeämmäksi sen, että he voivat taistella yhteisen ideologian puolesta. Siksi emme näe Puolimatkaa vääntämässä Turusen kanssa, vaan näemme miten kristityt kokoavat voimiaan saadakseen vastustettua yhdessä homoseksuaalejen avioliittoa ja vastaavia asioita.
1: Toki minua huvittaisi tuoda keskusteluun myös ID -liikkeen perusasioita. Turunen ja Behe molemmat olisivat varmasti kiusaantuneita siitä tiedosta että ID -liike on tarkasti kuvannut bakteeriflagellaa, bakteerin siimamoottoria. Se on karkeasto sanoen sairauksia aiheuttavan ripulibakteerin persemoottori. Kun otetaan ID -liikkeen, eli Church of Butt Propellorin, rakennesuunnitelma nähdään siinä hyvin hieno design jolla on rakennesuunnitelma joka aiheuttaa tauteja. Ja taudinaiheuttaminen vaatii hienostuneita järjestelmiä. Ei vain sitä että "on helppo rikkoa eli aikaansaada tauteja ja vaikea rakentaa". Mitä moraalisia implikaatioita tästä voidaan tehdä? Jos Beheltä tai Turuselta kysyy että jos löytää käytävältä giljotiinin, eikö siitä voi päätellä että siinä on rakennesuunnitelma jonka tarkoituksena on teloittaa ihmisiä, molemmat ovat kiusaantuneita. Mutta eri syistä.. Jos tässä ei näe rakennesuunnittelua on pakko hylätä ID:n ja Turusen teesi siitä että voimme luonnossa olevista asioista ylipäätään nähdä funktioita... Lisäksi on tietenkin moraalikysymykset jotka ovat kiusallisia. Beheä fanittavalle Puolimatkalle kiusallisia siinä mielessä että hän joutuu tunnustamaan funktion ja tarkoituksen tunnistamisesta jotain. Mutta Turuselle ongelmat ovat sitä että luonnon rakennesuunnitelmien moraali viittaa "aika tietynlaiseen Jumalaan". Pahan ongelma tulee rakennesuunnitelmassa takaportista.

Fucktionaalista -tekstini nojasi aika vahvasti Behen näkökulmaan. Toki minun tavallani muokattuna se menee paremmin läpi esimerkiksi ateistisiin blogisteihin. Se on kuitenkin lähinnä sitä että vastustetaan osoittamalla reikiä vastustajan päättelyssä. Se on jo astetta filosofisesti haastavampi kuin aiemmassa väliluvussa oleva pelkkä argumentaatiossa olevan ristiriidan havaitseminen. Se ajattelee jossain määrin "laatikon ulkopuolelta" siinä mielessä että se valjastaa (herätys)kristillisen argumentaatioperinteen (herätys)kristillistä argumentaatioperinnettä vastaan.

Mutta tämä on kuitenkin vielä jotain joka tapahtuu argumentaatioiden alkuperäisten tarkoitusperien tasolla. Niitä vain käytetään eri yhteyksissä. Kun otetaan kristittyjen domeenispesifisti käyttämiä argumentteja ja näitä käytetään ei-domeenispesifisti, tämä vihjaa että monesti kristitty näkee vain sen mihin argumentti on tarkoitettu. Ja täten hän voi samanaikaisesti kannattaa keskenään ristiriitaisia argumentteja. Eikä hän välitä tai huomaa tätä koska hän käyttää niitä eri tilanteissa. Ja tärkeintä on saada pointteja omalle agendalle. (Se nähdään Totuudeksi joten sitä ei viitsitä tai haluta selvittää. Mikä on suora viittaus blogauksen alussa mainitsemaani Turusen perusolemukseen.)

Kun Leinivaara tekee oman rakenneanalyysin hän kirjoittaa siitä että "Näyttäisi siltä, että sieltä löytyvä elin on aivan kuin tarkoituksella edessä ja käsiemme ulottuvilla. Meillä miehillä homma toimii aivan kuin käsi olisi muotoiltu funktiota varten viritetyn elimen stimuloimiseen. Naisilla sama toiminto saadaan aikaan myös sormin. Onko se muka sattumaa, että penis sujahtaa kouraan niin sujuvasti tai sopiva määrä sormia liukuu tiedätte kyllä missä? Ei! Se on rakennesuunnitelmaa!"

Tämä on jotain josta Behe olisi ylpeä. Sillä Turunenhan väittää että se, että homoseksistä saa helposti sukupuolitaudin kertoo siitä, että homoseksuaalisuus on huono asia. Vaikka voitaisiin nähdä että kenties se on tavoite. Osa kristillisestä moralismiperinteestä taas on nojannut siihen että e-pilleri ja kondomi ovat ikäviä asioita koska ne opettavat että olisi "sin without consequences". Lapsi nähdään myös rangaistuksena synnistä. Lapsi tuntuukin monelle ihmiselle rangaistukselta. Joten miksi se ei olisi syy harjoittaa muunlaista seksiä? (Esimerkiksi meidän talossamme harrastetaan ehkäisyä ja mielenkiintoisia seksintoteutusvaihtoehtoja sen vuoksi että niistä ei tule lapsia. Kristityt moittivat homoja mutta eivät minun runsaita suihinottojani. Johon palaan seuraavissa tämän blogauksen alaluvuissa.) Haluan kuitenkin täydentää asiaa vielä pidemmälle, loppuun asti, Ihan sen vuoksi ettei pää jäisi (käteen)vetävän käteen.

Aina roiskuu kuin raiskataan.

Turunen puhuu rakennesuunnittelussa "imitaatiosta" ja "aidosta asiasta". Tämä on mielestäni se asia johon Turunen on panostanut ja joka Leinivaaran kirjoituksessa ohitetaan. Mielestäni Turusen lisäämi twisti on filosofisesti kiinnostava. Ja vaikka en koe että se oikeasti ratkaisee tai poistaa "Behe-Leinivaara -argumentaatiolinjan" osoittamia maailmankuvallis-olettelullisia premissiaukkoja, niin se on kuitenkin hieman mielenkiintoinen lisä hänen oman rakennsuunnitteluargumenttinsa kannalta.

Haluan ottaa Turusen argumentaation ja katsoa mihin se vie. Masturbaatio on mukavaa, mutta se jättää syrjään Turusen pääsanoman. (Ehkä siksi että se ei paikkaa logiikkapuutteita.) "On siis täysin luonnollista, että samaa sukupuolta olevat parit eivät voi keskenään saada omia biologisia jälkeläisiä. Kuitenkin homoseksuaalinen akti, toisin kuin heteroseksuaalinen, on rakennesuunnittelun valossa vastoin luontoa. Rakennesuunnittelusta johtuen homoseksuaalinen akti kykenee ainoastaan imitoimaan rakennesuunnittelun mukaista heteroseksuaalista luonnollista aktia." ... "Heteroseksuaalisen parinmuodostuksen luonnollisuus ei perustu siihen, että jokaisen yhdynnän seurauksena on oltava lapsia. Ikääntymisestä tai sairaudesta johtuva lapsettomuus (tai edes ehkäisy) ei katkaise biologisen rakennesuunnitteluun perustuvaa luonnollista periaatteellista yhteyttä suvunjatkumiseen, niin kuin ei iästä tai sairaudesta johtuva näön heikkeneminen tai menetys tarkoita, että silmien luonnollinen tarkoitus ei olisi näkeminen." ... "Tätä havaintoa ja sen merkitystä ei lainkaan heikennä se havaittava tosiasia, että kaikissa yksittäisissä tapauksissa mies ja nainen eivät jostain syystä saa jälkeläisiä. Kyse on poikkeuksesta, joka vahvistaa biologisen säännön. Samaa sukupuolta olevat parit eivät voi muodostaa sellaista ruumiillista ja elimellistä yhteyttä keskenään, jonka seurauksena edes periaatteessa olisi mahdollista saada jälkeläisiä. Lapsettomuus samaa sukupuolta olevien parien kohdalla on biologinen sääntö ilman ainuttakaan tunnettua poikkeusta."

Turunen lainaakin J. Budziszewskia "Jos ihmisellä ei ole Jumalan antamaa naimattomuuden lahjaa, mieheltä puuttuu jotakin, jonka vain nainen voi antaa, ja naiselta puuttuu jotakin, minkä vain mies voi antaa. Tämä on kaikkein ilmeisintä fyysisellä alueella. Kaikkien muiden paitsi yhden biologisen toiminnan alueella tarvitaan kulloinkin vain yksi ruumis toiminnon suorittamiseksi. Ihminen pystyy sulattamaan ruuan itse käyttäen ainoastaan omaa ruuansulatuskanavaansa. Hän pystyy näkemään itsenäisesti käyttäen vain omia silmiään. Sama pätee kaikkiin hänen toimintoihinsa ja niissä käytettyihin elimiin. Kukin meistä pystyy toteuttamaan jokaisen elintärkeän toiminnon itsenäisesti, paitsi yhden. Ainoa poikkeus on lisääntyminen."

Masturbointi on selvästi siitä hauska esimerkki että voidaan nähdä että jos sydän ja kaikki ruumiin toiminnot ovat sellaisia että vain yksi ruumis riittää niihin niin masturbointihan on hyvin analoginen näiden ruumiillisten toimintojen kanssa. Tartun toki mielelläni kikkiin. Mutta Turunen voi sanoa että kun seksi redusoituu siten että rakennesuunnitelman kannalta seksi=lisääntyminen, masturbointi on vain imitointia. Masturbaatio on siis hieman kuten lasinsirujen syöminen tai sorsien homosuhteet tai lehmien laajakirjoinen keskenään lesboilu. (Joka muuten on asia. Jos agrologin tutkintoa hankkiessani opin jotain nautojen seksuaalisuudesta niin tämän...)

Mutta otetaan Turusen premissit ja katsotaan mihin ne vievät ; Ensinnäkin Budziszewski osoittaa että hänellä on omituinen aukko logiikassaan. Miksi lisääntyminen voi olla rakennesuunnittelua mutta naimattomuus on Jumalan antama lahja? Se on argumenttina sama kuin vapaaehtoinen sokeana eläminen olisi jotain erityistä Jumalan lahjaa. Rakennesuunnittelu päin vastoin vihjaa että selibaatissa on jotain suunnitelman vastaista. Sillä selibaatissa eläminen on jotain jossa lapsettomuus on biologinen sääntö ilman ainuttakaan tunnettua poikkeusta.

Selibaattilupauksen pettäminen kun vertautuu lesbojen muumimukimenetelmään. Voisiko lesbojen muumimukimenetelmä olla vastaus? Luultavasti ei. Sillä seksissä on monta erilaista funktiota jotka kaikki tapahtuvat samaan aikaan, tai potentiaalilsesti samaan aikaan. Muumimukia itse asiassa käytetään juuri siksi että hedelmöittymiseen liittyvät intiimit ja sosiaaliset puolet tuntuvat kiusallisilta siinä yhteydessä. Muumimukimenetelmä voi siis olla sekin imitaatio. Kunhan Turusen premisseille vain annetaan lupa olla - paitsi mielivaltaisia ja maailmankuvallisia jota ne ovatkin - niin myös hyväksyttyjä.

Turusen ongelmaksi tuleekin muutaman asian kombinaatio. Ensimmäinen on se, että se selvästi koskee nimenomaan homojen avioliittokysymystä. Se on se poliittinen konteksti jossa teksti ilmenee. Kuitenkin hänen rakennesuunnitteluargumenttinsa ei kiistä haaremeita. ; Hyvin järjestetyssä haaremissa ei leviä sukupuolitautejakaan. Koska sukupuolitaudit syntyvät kontaktissa ulkopuolisiin ja haaremi on sisäpiirijärjestelmä. Samoin jos haluaa harrastaa irtoseksiä neitsyiden kanssa, tämä on täysin hyväksyttävää koska Turusen mainitsemat tautiriskit puuttuvat. Avioliitto ei liity lisääntymiseen. Avioliiton lakkauttaminen ei lopettaisi lisääntymistä. Toisin kuin heteroseksin lopettaminen tyystin. Avioliittoasia ei siis oikeastaan mitenkään liity tähän.

Syvempi ongelma on siinä että Turusen argumentaationsa rakennesuunnittelusta ei ole teologisesti uusi. Katolisessa perinteessä sen varaan on nojattu paljon kun on tuomittu ehkäisyn käyttö. Kun mietitään kondomia, niin sehän voidaan nähdä joksikin joka on keinotekoista. Ja keinotekoista nimenomaan siten että sillä yritetään poistaa lisääntymiselementti yhtälöstä. Näin ollen e-pillerien ja kondomin kanssa paneminen on samaa kuin muuttaisi rakennsuunnittelu-lisääntymiskoneisto -pimppiseksin samanlaiseksi vääristyneeksi ja luonnottomaksi imitaatioksi kuin homojen peppuseksin.

Toisin sanoen jos Turunen on argumentaationsa kanssa johdonmukainen, hänen on todettava että rakennesuunnitteluargumentti näyttää että
1: Irtosuhteet, moniavioisuus ja haaremi ovat irrelevantteja paheita rakennesuunnitelman antaman viestin kanssa, joten sen torjuminen vaatii jotain rakennesuunnittelun ulkopuolelta tulevia premissejä. Toisin sanoen jos olet oletuksellisesti mies sinua viehättää threesome tai laajempi kimppakiva tai creampie surprise (naisen vaginaan laukeaminen ilman lupaa) niin sinun tulee vain tarkistaa että et saa seksitauteja, koska ainut rakennesuunnitelmiin liittyvä kritiikki joka näissä esiintyy perustuu kasvaneseen tautiriskiin. Ja tautiriskiä voi kontrolloida monella tavalla. (Näistä sallituista seksuaaliaktioista voi muotoilla naisiin aivan vastaavat toiminnot. Pahoittelen sukupuolikeskittynyttä argumentaatiotapaa. Se on tällä kertaa "mutkattomampaa näin". Vahvistaa viestiä kristillisien miesten piireihin.) Rakennesuunnitelma ei sodi näitä tapoja vastaan. Moralisointi rakennesuunnitelman pohjalta on tästä kohden irrelevanttia.
2: Sen sijaan relevantteja syntejä ja rakennesuunnitelmaa vastaan rikkomisia ovat homoseksuaalisuus, suihinotto, persepano, tissipano, käteen vetäminen, handjob, facial (kasvoille laukeaminen) tai keskeytetty yhdyntä niin ne ovat kovia syntejä jotka sotivat rakennesuunnitelmaa vastaan.

Joku voisi nähdä että rakennesuunnitelma hyväksyy ikävämpiä ja perverssimpiä ja moraalittomampia seksinharjoittamisen muotoja kuin mitä se vastustaa. Lisääntymiskeskeisyydessä masturbointi, homoseksuaalisuus ja kondomin käyttö näyttävät ilmiselvän "imitaatioluonteensa", tavalla joka puuttuu monista kovina perversiona pidetyistä asioista. Voisi jopa sanoa että rakennesuunnitelma-argumentin kannalta on niin että jos kondominkäyttö on ilmiselvä imitaatioksi latistuminen niin ei ole ollenkaan ilmiselvää että raiskaaminen olisi paha juttu - kunhan olettaa että raiskaaja laukeaa raiskattuun eikä ehdottomasti käytä kondomia.

Ja osa voisi nähdä että tämä on osoitus siitä että moraalijärjestelmä on huono koska "moraaliargumentti antaa moraalittomia hyväksymisiä ja tuntuu puuttuvan moraalittomuudessaan joko neutraalien tai triviaalinoloisten" asioiden kohdalla. Nämä merkitykset ovat kuitenkin maailmankuvallisia. Joten kenties vika ei olekaan argumentissa vaan argumenttien johtopäätösten analysoijassa. (Ylipäätään jos argumentaatio hylätään siksi että se antaa vääriä lopputuloksia niin eikö se tarkoita sitä että lopputulos tiedetään ilman argumenttejakin joten mihin sitä argumentaatiota ylipäätään tarvitaan?) Siksi luotankin siihen että Turunen luottaa argumentaatioonsa kuin pässi sarveensa (pun and freudian joke intended). Eli toisin sanoen [lisää otsikko tähän].

Suihinottojen monenlaisista merkityksistä

"The Sopranos" -televisiosarjassa ensimmäisen tuotantokauden loppupuolella Antony Soprano esittää kohtuu nimekkään lausuman. Josta etenkin alleviivaamani kohta on jäänyt jonkinlaiseksi tunnetuksi onelineriksi. "Uncle June and I, we had our problems with the business, but I never should have razzed him about eating pussy; This whole war could have been averted. Cunnilingus and psychiatry brought us to this." Sanominen on siitä erikoinen, että periaatteessa seksi ei ole mafiatoimintaa. Mutta sillä oli suuri vaikutus. Sarjan aiemmassa jaksossa asiaa lähestyttiin maskuliinisuuden menettämisen kautta. Se, että mafiapomo nuolee naisille orgasmin penetraation sijaan nähtiin heikkoutena. Ja heikkouden näyttämisellä taas sitten on valtava merkitys mafiapomon töihin.

Ajatus on tietenkin melko hämmentävä minun tyyliselleni ihmiselle. Nykyajan miehillä on jopa jonkinlainen tarve todistaa miehisyytensä panotaitojensa kautta. Tätä kautta miehen täytyy kyetä tyydyttämään naisensa. Tämä on osittain hyvä asia, siinä mielessä että nainen pitää ottaa huomioon. Mutta se on osittain huono asia, koska se nyt on jonkinlainen vaatimus ja velvollisuus asiassa jossa ei välttämättä ole sijaa sellaisille.

Mutta toki suuseksiin voidaan liittää viestejä ja merkityksiä jotka ovat melko vahvasti kulttuurista riippuvaisia. On kenties oleellista tiedostaa että, kuten kunnon stereotyyppisen mafioson tuleekin, (An)Tony Soprano on roskankuljetusalalalla, italialainen ja katolinen. Ja katolisessa uskonnossa seksin sallittu tehtävä on lisääntyminen. Ei huvittelu. Tässä mielessä ei ole ihmeellistä jos ei-lisääntymiseen-johtavat seksuaalisuuden muodot ovat paheksuttuja. Ja ne ovat paheksuttuja kategorisesti. Siksi esimerkiksi kuuluisa piispa Burchard (Wormsin piispa) esitti vuonna 1012 melko kovia katumusharjoituksia naisille jotka olivat ottaneet suihin omalta aviomieheltään. Katumusharjoitus eli rangaistus oli seitsemän kertaa kovempi kuin mitä nainen sai paheksuttavasta dildon käyttämisestä.
1: On kenties mielenkiintoista tietää että seksuaalisesti virittynyt ja symboleja ja vertauksia käyttävä "Laulujen laulun" 2:3 esittää neidon lausuman kohdan "Kuin omenapuu metsän puiden keskellä on rakkaani nuorukaisten keskellä. Sen puun varjoon kaipaan lepäämään, sen hedelmä maistuu suussani makealta." Kohta käyttää varsin "freudilaisia symboleja ennen Freudia". Konteksti ei ole paheksuva. Raamattu on siis kenties vähemmän moralisoiva kuin monet sitä seuraavista.

Italialaisilla on tietenkin taustalla myös roomalaista kulttuuritaustaa. Ja tässä eroteltiin vahvasti suihinottaja ja suihinantaja. Roomalaisille oli tärkeää erottaa että kuka oli passiivinen vastaanottaja (fellation) ja kuka oli dynaaminen seksin saaja (irrumation). Tässä suihinottaja oli siis symbolisesti "naismainen" ja symbolisoi heikkoutta ja alistumista. Se joka sai suihinoton osoitti tätä kautta jonkinlaista valtaa toisen yli ja tämä ei sen vuoksi ollut niin paha asia. (Sama jaottelulogiikka oli tosin roomalaisilla myös homoseksuaalisuudessa ; Nykykulttuurissa asiaa paheksutaan kategorisesti, mutta antiikin roomassa vastaanottava homoseksuaali demonstroi heikkoutta ja oli tätä kautta halveksittava.)

Selvästi tähän aiheeseen saakin paljon viestintää ; Pakkaa voisi sekoittaa silläkin, että egyptiläisissä tarinoissa Osiris koottiin kasaan ja hänen vaimonsa puhalsi hänet eloon hänen uudelleenrakennetun peniksensä kautta. (On sitä vähemmän epämiellyttäviäkin tapoja herätä. Etenkin jos herää henkiin eikä vaan sunnuntaiaamuun kalseaan.) Osiriksen isä ei tarvinnut prosessissa edes apua. Geb -jumalaa kun ilmennetään muun muassa hahmoilla jotka ottavat itseltään suihin. (Tämä aihe on kuitenkin liian Ior Bockia tähän blogaukseen, kenties käsittelen tätä tärkeää, kiinnostavaa ja relevanttia asiaa myöhemmin.)

On sinänsä mielenkiintoista, että ylläoleva on melko sukupuolineutraalia. Joko suihinotto kielletään kategorisesti kaikilta. Tai sitä arvostetaan yleisesti. Tai sitten jaottelu on ottaja-antaja. Ja tuomittavuus tulee sitten vasta ikään kuin mutkan kautta sukupuolisuusasenteista. (Niin että "suihinpantava" mies on naismainen, toisin kuin "suuhunpanija".) Toisaalta tämä antaa minulle mahdollisuuden laajentaa asiaa vahvemmin miesnäkökulmaan. Suihinotto herättää tietenkin keskustelua. Ja tässä on usein sukupuolinen näkökulma. Ja nykyaikana, kun "biologisempi sukupuolisuus" on tärkeämpi kuin "enemmän laajennettua sukupuolta" edustava ottaja-antaja -näkökulma, on syytä lähestyä asiaa.

Mitä feministi ajattelee suihinotosta?

Ei pelkästään sen takia että julkisessa keskustelussa on oikeasti esitetty näkemyksiä joiden mukaan feminismi aikaansaa suihinottoja. Lily Tomlin esitti että "One of the fallouts of feminism is that girls became more accessible. Maybe not wisely accessible. A lot of young girls-- they're expected to give blow jobs now. Young, young girls, as far as I can perceive. Maybe 12 or 13 years old. I mean, that's a rite of passage, I suppose. As a feminist, I don't want those girls to be used. Maybe they love giving blow jobs, I don't know. Maybe they do? But I don't think you really love giving boys in general blow jobs without any feeling to someone you're not close to. I don't try to speak for people that young. I'm not that young anymore. But my own sense of self - I wouldn't give myself away that easily."

Koska periaatteessa valtaosa feministeistä edustaa ajattelua jossa kulttuuria/ryhmää ja siihen liittyviä kokemuksia ei voida kunnolla käsittää tämän ryhmän ulkopuolella, voisi luulla että feministeillä ei olisi kovin vahvoja teorioita siitä miksi miehet haluavat suihinottoja. Heillä voisi toki olla vahvoja näkemyksiä siitä miltä miehen haluama suihinotto tuntuu vastaanottajalta. Ja heillä voisi olla teorioita siitä mitä naisen haluama suihinotto edustaa. Tästä on itse asiassa käyty feministien sisäisiä väittelyitä. Vastustavassa kulmassa korostuu usein jonkinlainen kaiku roomalaisesta kulttuurista. Pippeli varmasti maistuukin ikävältä ja varmasti miellyttävämpiäkin asioita voisi maistella. Suun täyttäminen voi olla aggressiivista. Ja siihen voi liittää symboleja.

Tätä kautta voidaan nähdä että karkeimmissakin väitteissä on osatotuus, mutta tuskin koko totuutta. Siksi esimerkiksi nainen, feministi ja bloggari kirjoittaa "Clarissa's blogissa" siitä että tietyt näkemykset ovat "quasi-feminism". Ja hän luettelee tiettyjä konventioita jotka eivät hänestä ole ... tyydyttäviä, vaikka ne ovat feministien esittämiä ja kohtuu yleisiä."Men who dislike giving oral sex to women are misogynist jerks.", "Men who love administering oral sex to women cannot possibly be misogynist jerks.", "Women who dislike receiving oral sex do not exist. If they do, they must be oppressed victims of patriarchy.", "Women who enjoy giving oral sex are subservient to men.", "The final destination of sperm during oral sex has ideological connotations.", "A true marker of whether a man is a feminist is how enthusiastically he gives oral sex to a woman and how willing he is not to ask for oral sex to be administered to him." Nämä kuvaukset ovat siis liian tiukkoja ja valtaosa feministeistäkin pitää niitä tarpeettoman pitkällevietyinä. Mutta nuo esitetyt edustavat sitä kulmaa jota kuitenkin esiintyy feminismin nimellä.

Paheksuvassa kulmassa ongelmana on se, että niissä on Poen laki hyvin vahvana. Demonstranttina auttaa (toivon mukaan) ironisesti nimetty "I blame patriarchy" -blogi. Ironisuuteen (toivon mukaan) viittaavat toki sellaiset lauseet kuin debatin kovuuden yhteyteen liitetyt "Some of you even argued that blow jobs are the dudely equivalent of cunnilingus. But then someone actually used the word ‘cum’." Lisäksi erimielisyys nähdään sensuurina eikä sananvapautena "I am chastened. I’d forgotten that when it comes to sex, it is the duty of the radical feminist to shut the fuck up. Sex, which, along with religion, is the new religion, is sacrosanct territory. It is anti-feminist to point out the ideological problems with certain patriarchal sexbot traditions because so many women enjoy patriarchal sexbot traditions." Lopussa on klassinen halpa sarkasmi, joka kyllä yleensä karsii toivoa vitsikkyydestä ja vihjaa että vaikka kirjoittaja sanoisi "vitsi, vitsi" niin hän on enintään värittänyt omia mielipiteitään ja väistelee sitä että on tullut sanoneeksi mitä ajattelee. "We all know that in a patriarchy, (and by ‘patriarchy’ I mean a social order in which all women are subject, by universal agreement, to all men), on accounta the power differential, all relationships with men are inherently inequitable. Except, it turns out, relationships wherein women suck cock! That’s when patriarchy miraculously recedes into the aether and male privilege becomes a distant memory! No woman was ever so free as the woman with a mouth full of throbbing gristle! How could I have been so blind? Less blaming and more cocksucking, that’s my new motto! Mystery solved! The struggle is over!"

Onneksi paheksunnassa on asteita. Ja minusta huomattavasti terveempää on lähestyä asiaa "puolipaheksuvalla" tavalla. Feministe -blogissa asiaa  ... kielellistetään ... seuraavalla tavalla ; "I’m no fan of shaming women for their sexual choices. I think it’s absolute bullshit to call one’s feminism into question because she gives head, or because she enjoys BDSM, or because she engages in whatever other “Patriarchy-approved” sex practice. If I can be a feminist in my make-up, skirts and toe-pinching stilletos, then you can certainly be one while you orally pleasure your male partner." Eli kirjoittaja ei kutsu suihinottajia ei-feministeiksi. (Joka on tiettävästi tapa luokitella hyviin ja pakanoihin.) Tässä pahuutena on kuitenkin se, että se hyökkää sisaruutta kohtaan. "I take serious issue with the sister-shaming" ... "But. While my feminism allows freedom in our choices, and while my feminism never shames the individual women who make those choices, it does require that we examine the system in which those choices are made. And sexual choices aren’t immune to scrutiny." eikä se että nuo mainitut piirteet eivät voisi olla yhteydessä miesten harjoittamaan valtapeliin. "A simple fact is that lots of people get off on sexual power - overpowering someone, or feeling overpowered. That’s obviously not the entire issue with blowjobs, but in some situations it’s certainly part of it, just as its part of any sex act. Porn is the extreme example, where male power over women is routinely eroticized to increasingly troubling levels (rape porn, etc). And in our individual sex lives, many of us get off on displays of power, small and large." Kykenen ymmärtämään ja hyväksymään tämänlaatuisen ajattelun huomattavasti paremmin.

Kuitenkin heiltä löytyy vastauksia ja teorioita siihen "Why Men Love Blowjobs?" Ja nämä vastaukset eivät ole kovin tuomitsevia. Teorioita esitetään hyvin laidasta laitaan. Esimerkiksi nähdään että
* Penis jollain tavalla erityisesti määrittää miehen tai jopa on tämä mies. Joten suihinotosta kieltäytyminen kategoriseti olisi jonkinlainen hylkääminen. Tai siihen suostuminen olisi jotenkin erityinen tämän miehekkyyden hyväksyminen.
* Kyseessä voi olla yhteydentunne.
* Penis on hyvin herkkä joten kyseessä on luottamusta vaativa naisen armoille asettuminen.
...

Voiko pornolla olla jotain sanottavaa?

Pornografiassa suihinottokuvat ovat hyvin yleisiä. Tämä on hyvin erikoista. Koska evolutiivisesti halusta laueta suihin ei ole kovin suurta lisääntymiseen liittyvää merkitystä. On tavallaan hämmentävää että pornografiassa on niin paljon suihinottokuvia. Ja että niitä katsovat nimenomaan miesyleisö. Olisi kenties jossain määrin ymmärrettävää että naiskatsoja haluaisi jotenkin välttää raskautta ja pitää seksuaalisuutta ennen kaikkea hauskanpitona. Toisaalta miehenä uskallan sanoa että ehkäisyn valvominen on jonkinlainen murhe ja tätä kautta suihinotto voi korostaa myös miehellä viihteellisyyttä ja huolettomuutta. Jota yleensä kaivataan pornossa enemmän kuin kuvitelmaa pitkäaikaisesta parisuhteesta ja perheestä sen tyttöystävän kanssa jonka sukunimi on .jpg. Suihinottokuvat ovatkin usein hyvin leikillisiä. Ne eivät yleensä ilmennä alistamista tai väkivaltaa. Tämä viehättäneekin miehiä ja tämänlaiset kuvat saavat klikkejä. (Koska muuten kuvat olisivat luultavasti toisenlaisia.)

Toisaalta suihinottokuvat ovat sellaisia että niihin voidaan liittää siemensyöksyn näkeminen. On tavallaan hämmentävää että tämä on hyvin tärkeä osa pornokonventioita. (Jos siis ajattelee asiaa biologisen lisääntymisen kannalta sellaisella jyrkkyydellä johon vain selibaattiin lupautunut tiukkapipoinen katolinen pastori voi. On tämä toki kiinnostavaa jos asiaa mietitään puhtaasti evolutiivisestikin. Se kun tuijottaa kelpoisuutta ja sitoo sen lisääntymiseen lähes yhtä tiukkapipoisesti. Mutta ei toki aivan yhtä tiukasti.) Se on kenties jonkinlainen "samastumistodiste". On helpompaa kokea jota näkee. Kasvoille tai rinnoille laukeaminen on siis kenties demonstraatio siitä että tapahtuma on jotenkin oleellisesti ollut aito. (Ja epäuskottavasti halu saastata naista. Jos näin olisi, konteksti olisi väkivaltaisempi tai aggressiivisempi.)

Naisten suihinoton kohdalla kuva on itse asiassa mutkikkaampi. Suihinottoa näkyy paljon hyvin "pehmopornoisessa kuvissa". Suihinotto on vahvemmin hardcorea, ja perustuu siihen että suihinotto nähdään. Mutta pehmeämmässä erotiikassa miehen pää on kätevä siihen että asioita itse asiassa kätketään. Tätä kautta naiselta suihin ottaminen näyttää korostavan suihinoton intiimiyttä vielä vahvemmin kuin miehillä. Ja koska näitäkin kuvia miehet katsovat, se lähettää viestiä joka ei ole läpeensä paha.

Toisaalta suihinottoa näkyy oleellisena osana kolmen kimppaa. Yhteys on tietenkin ymmärrettävä. Jo neoliittisessa taiteessa on kuvattu ns "hummeria" jossa on nainen joka ottaa suihin mieheltä samalla kun toinen mies penetroi häntä. Modernina aikana myös FFM -kombinaatio on suosittu. Eli kaksi naista on yhden miehen kanssa ja tämän vuoksi toinen nainen on tietenkin suuhoidon saajana. Ihan sen takia että miehellä on yksi penis, eikä edes kaksihaarainen sellainen. Ryhmäseksi on hyvin hankala konteksti. Se tulkitaan hyvin helposti siten että jos mies on kahden naisen kanssa niin se korostaa miehen valloituskykyä ja on täten naista alistava. Kun taas jos kuvassa on kaksi miestä ja nainen niin kyseessä on miesdominanssi joka saadaan pelkällä lukumäärällä. Tosimaailma ei liene näin mustavalkoinen ja kokonaisuudet toimivat "molempiin suuntiin".

Mutta sitten onkin huomattava että naisten suihinotossa on yleinen dominointikulma. Facesitting ei ole aina lempeää. Nainen voi dominoida miestä ja jättää tämän tyydyttämättä. Tämä viittaa siihen että naiselta suihinottamisessa on olemassa vahva aggressiivinen kulma. Joka voidaan itse asiassa heijastaa "muinaiseen roomaan", jaotteluun ottajasta ja antajasta. Tässä mielessä suihinotto voi olla myös naisen suunnalta melko vahvaa dominointia. Eri asia on tietenkin se, haluavatko miehet tälläistä katsoa. Ilmeisesti aika moni haluaa.

Kiinnostavaa onkin se, että jossain määrin sukupuolielimet ovat erilaisia. Ja näin miehiltä imemiseen liittyy siemenneste ja kysymykset nielemisestä ja sylkemisestä. Lisäksi penis tunkeutuu suuhun ja kenties jopa kurkkuun tavalla joka voi olla aggressiivinen. Kuitenkin on yleistä että nainen on domina pakottamalla miestä suuseksiin. Ja toisaalta kun domina sitten ottaa suihin, siihen liittyy purentakulma. Nainen ei olekaan samalla tavalla riskissä. Periaatteessa jos dominamies on kurkkuun tunkemisineen liian aggressiivinen, nainen voi kostaa hyvin helposti suoraan miehisyyteen. Naiselle vastaavaa ei varmasti pysty tekemään. Näitä eroja pornografia varmasti käyttääkin hyväkseen sen erikoisimmissa perversioissa.

Miksi porno on huonoa ~ eli miten porno on niin "omituista" ja "kliseistä" samanaikaisesti?

Yleinen ajatus on, että elämme yliseksualisoidussa ajassa jossa kaikki on vapautunutta, liiankin vapautunutta. Tosiasiassa tämä ei vastaa kovin monen kokemusta siitä miten asiat ovat. On hyvinkin mahdollista että moralistit ovat luoneet tarinan yliseksualisoitumisesta joka on vain enemmän seksuaalista kuin jokin heidän määrittelemänsä kohtuullisen raja.

Seksuaalisuuden toteuttaminen ei itse asiassa ole kovinkaan helppoa monille. Sitä voisi luulla, että vapautunut ilmapiiri tarkoittaisi sitä että erilaisia mieltymyksiä voisi toteuttaa. Mutta kuitenkin elämme maailmassa jossa kelpaamattomuuden kokemus on niin yleinen että monen maskulinistin toiveorkesterina soittaa "Henry Laasanen ja alempitasoiset miehet".

Tämä korostaa sitä miten seksistä, erityisesti fetisseistä, ei suinkaan ole tullut jokin toteutettava asia. Emme ole vapautuneita siinä mielessä että voisimme oikeasti harjoittaa näitä elämäntapoja. Sen sijaan seksiä voidaan käyttää entistä avoimemmin mainonnassa. Seksuaalisuuttaan voi korostaa vaikka silikoni-implanteilla - jos on varaa sellaisiin. Seksin vapautumisesta ja oikeuksista on tullut myynnin ja identiteettiä korostavan arvokeskustelun aihe, ei jokin jota oikeasti toteutetaan kovin vapaasti.

Ja sitten on tietysti porno.

Jos jokin asia on vapaasti kaikkien saatavilla, se on internetporno. Se on helposti saatavilla ja hämmentävän usein ilmaista. Ja se on hyvin kaavamaista ja fetisöityä. Pornografia tuottaa konventioita joiden monipuolisuus on sitä, että niitä kombinoidaan keskenään. On erilaisia asentoja ja seksin harrastamisen tapoja. Sekä erilaisia seksin harrastajia. Ja fetissejä.

Näitä syytetään usein siitä, että ne antavat epäuskottavan kuvan. Pornoa katsellessa esimerkiksi syntyy vääriä käsityksiä siitä mitä naiset tai miehet haluavat. Tai minkälainen naisen tai miehen tulee olla. Tämä on kenties vain pintataso ongelmasta. ; Mielestäni voidaan nähdä niin että kaiken taiteen tehtävänä on tuoda esiin jotain asioita fantasian keinoin. Epärealistisuus ei ole ylipäätään kovin relevantti argumentti ; Elokuvia ei pidä moittia suoraan huonoiksi vain siitä että niissä on vaikkapa taikuutta. Epäuskottavuus ei vie tehoja muistakaan aiheista. Ongelmana ei ole se, että porno tuottaa tarinoita ja fantasiaa. Pornografiassa fantasia on mekaaninen, siinä mielessä että se koskee lähinnä toimintatapaa.

Luultavasti ongelma on enemmänkin siinä, että pornografia on keinotekoista. Sellaisella hyvin erikoisella tavalla jossa se ei liity mihinkään muuhun kuin noihin seksiasentoihin. "Aitoutta" ja "liittymistä" haetaankin lähinnä kahdella pornon konventiolla ; (1) amatööripornolla joka tarkoittaa sitä että huonolla kameralla ja kuvauksella kaksi ihmistä imitoi pornografiaa kotonaan (2) "reality" -pornolla joka tarkoittaa sitä että pornossa on mukana, tyypillisesti äärimmäisen epäuskottava käsikirjoitus ja se on tavallista kontrolloidumpaa ja näytellympää. Tällöinkin tavoitteena on se, että tarina luo lähinnä tekosyyn seksiin. (Helppoa kuin pizzapojalle maksaminen luonnossa.)

Pornografia edustaakin tätä kautta sitä, että se kuvaa erilaisia pervoiluja joissa ei ole mitään muuta kuin se pervoilu. Pervoilu voi toki olla hauskaa, mutta tosiasiassa siihen voisi liittyä ja liittää niin paljon kaikenlaista muutakin. (Enkä nyt puhu tuotesijoittelusta.)

Sen verran uskallan sanoa, että pornografian kieltäminen ei toimi. On tiettyjä haluja joita monet toteuttavat ja joita monen täytyy toteuttaa. Luultavasti osittain siksi, että emme tosiasiassa elä maailmassa jossa seksi on vapaata. Elämme maailmassa jossa seksillä saa myydä ja jossa "hillitön seksin saaminen" on harvoille kasautuva hyödyke ja etu, kuten vaikka hienot autot. Meille luodaan odotuksia ja toiveita seksin avulla - jopa asioihin jotka eivät sellaisenaan ole seksuaalisia. Ja tämä on tarjolla vain harvoille. Tässä mielessä pornografia voi tarjota, no, purkautumsikanavan, monelle.
1: Pornon kuluttajien tilanne onkin hieman kuten roskaruokaa ahmivien kohdalla. On kenties tärkeämpää muuttaa tilannetta niin että syödään hyvin kuin siten, että poistetaan kaikki ruoka. Sillä perimmäinen ongelma, nälkä ja syömisen tarve, jäisi jos näin tehtäisiin.

Uskallan sanoa, että yhtenä tärkeimpänä keinona olisi se, että tehtäisiin parempaa pornoa. Ja tämä projekti luultavasti vaatii nimenomaan antisensuuria. Sillä on tavallaan yksi syy miksi porno on sellaista kuin on. Miksi porno on sellaista että se käsittelee vain panemista eikä kytke asioita mihinkään muuhun, sellaisiin asioihin joita arvostamme elämässä? Koska pornolle ei ole annettu mitään asiallista kulmausta. Seksuaalinen vapaus ja vapautuminen tarkoittaa sitä että sitä saa googlata kotoaan nurkassa.
1: Kunhan muistaa hävetä ; Itse asiassa monet pornosivustot mainostavat kameroitaan yksinäisyyden tunteilla ja viitaten että vierailija olisi jotenkin ruma tai muuten kelpaamaton. Ongelman taustalta jotain oleellista tunnistavatkin helposti tukevat tätä rakennetta. Asian tunnistava - kenties jopa ylitunnistava - Laasanen korostaa tätä luomalla vaikka sellaisia ihmisluokkia kuin "alempitasoinen mies".

Tätä kautta seksistä on tullut omaan lokeroonsa tungettu asia joka "käydään hoitamassa". Ja kun tämä tarve on, sitä tyydyttämään tulee matalamielisiä ihmisiä joilla ei ole oikeastaan muuta intressiä kuin kerätä rahaa sillä että tämä asia on noin laajemmin jäänyt tyydyttymättä. Ja niin kauan kuin porno on halveksittua, sitä tekevät halveksittavat ihmiset ja se ei muutu paremmaksi. Sen kanssa ei tehdä kunnianhimoisia projekteja, koska, no miksi ja miten tehtäisiin kun pornoa ei voi liittää mihinkään arvostettavaan ilman että se enemmänkin tuhoaa tuon arvostettavuuden.

Jos jotain ammattiryhmää halveksutaan, sitä ajautuvat tekemään (a) epätoivoiset ihmiset jotka eivät voi tehdä mitään muuta (b) moraaliltaan joustavat ihmiset jotka haluavat tehdä asiaa koska siitä saa rahaa. Ja rehellisesti sanoen nämä kaksi ihmisryhmää eivät saisi kohdata oikein missään.