Kun minulle näytettiin lapsena piirrettyjä ja luettiin kirjoja, niissä kuvattiin usein viattomia asioita, harmittomien konfliktien tai täysin konfliktittomien tilanteiden kuvausta. Ne olivat harmittomuustasollaan samaa tyyliä kuin nykyajan kissavideot internetissä. Tämä ei tietenkään ole sellaisenaan huono asia. Kissavideot ovat mukavia. On joskus aivan syytäkin muistuttaa että voi kävellä ulkona ja kaikki ei ole yhtä tuskaisaa taaperrusta häijyjen ihmisten keskellä.
Mutta tilanne on kiinnostava. Sillä periaatteessa lapsille kuvatut sadut eivät ole olleet useinkaan kovin "lapsille sopivia". Usein lapsille opetettiin nimenomaan erilaisia pelotteluasioita Näkeistä ja sormia leikkaavista Jörö-Jukista. Materiaalia joka on nykyisin tunnettu K16 tai jopa K18 -merkityistä kauhuelokuvista.
Sadut ovat siitä kiinnostavia, että hyvin monesta klassikkosadusta on olemassa "lastenkirjaversiot" ja "folkloreversiot". Ja nämä "folkloreversiot" ovat usein perinteisiin sidottuja. Mutta ne "lastenkirjaversiot" ovat niitä joita painetaan lastenkirjoihin. Syynä on osittain se, miten tarinat on kerätty talteen. Jacob ja Wilhelm Grimm esimerkiksi kuvasivat 1819 satukirjan "Kinder- und Hausmärchen" alkutekstissä että he ovat poistaneet saduista kaikki lapsille sopimattomat ainekset. Hans Christian Andersenin 1874 julkaisema "Sikopaimen" -satu taas oli alunperin ollut sellainen että sitä ei voinut painaa satukirjoihin. Vain pari mainitakseni.
Toisin sanoen kun oli muodikasta kerätä talteen kansanperinnettä, sitä kuitenkin editoitiin myyntisyistä. Ja useat klassikkosadut on kirjattu muistiin ja levitetty tässä sensuroidussa muodossa. Tätä kautta ei ole ihme jos sadut tuntuvat kliinisiltä ja harmittoman kitchin täyttämiltä teoksilta. Lapsillesopivaksi muotoilu on uudempi ilmiö kuin voisi ajatella. Tätä voi olla vaikeaa kuvitella aikana jolloin lapsia halutaan suojata kaikelta mahdolliselta. (Modernit sadut ovatkin vielä siloitellumpia kuin Grimmin ja Andersenin sadut.)
Saduista on tullut utopistisia ja eskapistisia. Näkki -tarinoiden tarkoitus on saattaa lapset "tolkuiksi", sellaisiksi että he tulevat paremmin toimeen arjen pulmissa niin että uhat voidaan tunnustaa, kohdata ja ratkaista. Mutta sensuroitujen satujen merkitys usein jokin muu. Mahdollisuus irtautua todellisuudesta jotta uhat ja riskit voidaan unohtaa. ; Tämä on ollut erityisen totta omassa lapsuudessani. Olen syntynyt 1980 -luvun alkupuolella, joten olen kohdannut tähän aikaan liittyneen syvän optimismin ja kannustushengen.
Tässä mielessä tekisi mieleni mukailla/tapailla/kääntää ulkomuistista Arthur Schopenhaueria. "Se, mikä häiritsee nuoruutta ja tekee sitä onnettoman on onnen tavoittelu siinä vakaassa uskossa, että elämällä on sitä tarjota. Tämä johtaa jatkuvaan väärään toivoon ja siten väärään tyytymättömyyteen. Harhaanjohtavat kuvat epämääräisestä unelmankaltaisesta onnesta leijuvat silmiemme edessä sattumanvaraisissa muodoissa ja etsimme turhaan niiden alkuperää. Olisi suurta etua, jos nuoret olisivat ajoissa annettujen neuvojen avulla voineet hävittää mielestään virheellisen käsityksen siitä, että maailmalla on heille paljon annettavaa."
Minun sukupolveani syytetään usein siitä että olisimme vapaan kasvatuksen kasvatteja. Mutta tämä on vain osa totuutta. Meidät on kasvatettu oikeasti siihen että uskomme että kaikki on mahdollista ja että tulisimme saamaan paljon. Olen sitä sukupolvea jonka kohdalla puhuttiin eläkepommista ja siitä miten sitä tullaan kultatuolissa kantamaan töihin. Todellisuus on kuitenkin pätkätyösarja, sellainen jossa edellisen sukupolven normi, käytännössä koko aikuisiän jatkuva työputki, on vain harvan saatavilla. Ei ihme että sukupolveni on myös kyynisen maineessa. Ei ihme että sukupolveani kuvaa hipsterien ironinen kidulttius. Optimismisointi ei kenties ole hyvä asia.
Tämä on toki vaikuttanut muuhunkin kuin satuihin ja populaarikulttuuriin. Nähdäkseni myös uskonto esiintyy hyvin kliinistetyssä muodossa. Ateistit puhuvat "Raamatusta" satukirjana. Mutta he kohtelevat teosta kuin se olisi "folkloresatuja". He tykkäävät kaivella teoksesta julmia ja raakoja kohtia. Ja korostavat miten muut vastaavat teokset saavat ikärajoja ja ties mitä muita kielto/varoitusleimoja. Mutta että tätä teosta kuitekin opetetaan lapsille sellaisinaan. Kristityt sen sijaan eivät pidä kirjaa satukirjana mutta he toisaalta laittavat "vain lempeimmät kohdat traileriin". He jostain syystä jättävät jopa koulun uskonnonopetuksessa opettamatta ekaluokkalaisille mitä Dinan ja Sikemin kaupungin kanssa kävi (1 Moos. 34)
Tosin uskonnolla ei ole samanlaista hengissäselviämisen ydintä kuin sillä selvästi ennen on ollut. Vanhan Testamentin puolelta löytää vaikkapa Kolmannen Mooseksen kirjan luvun jossa käsitellään hometaloja (tai lakia spitaalisen talon käsittelystä) ... Ja kuinka sen monissa ohjeissa on selvästi kyse vaikkapa siitä että veriruoat muuttuvat helposti taudinaiheuttajapesiksi ja tämä tosiasia on tiedostettu muinaisjuutalaisissa aivoissa ja vastaavista ... niin nykyään uskonto käsittelee usein sitä miten ei tarvitse välittää maallisista vaikeuksista kun voi fantasioida turvallisessa kodissa ruokamyrkytysten välttämisen sijaan siitä miten ihanaa on elellä mukavasti kuoleman jälkeenkin.
Jos uskontoa - tai satuja - lähestytään Maslown tarvehierarkian mukaan, voidaan huomata että mitä sensuroidumpi satu, sitä korkeampaa tarvetta tyydyttämään sitä käytetään. Sensuroimattomat folkloresadut - Ja "Raamattu" sellaisenaan - kuvaavat maailmaa jossa puhutaan henkiinjäämisestä. Modernin ajan sadut - ja se "Raamattu" joka näkyy nykyajan kristittyjen sloganeissa ja kannanotoissa - käsittelevät enemmänkin luovuutta ja identiteettiä.
Näen että portaita ylöspäin kiipiminen johtuu osittain siitä että ne eivät kiinnosta koska ne on jo tyydytetty ja uskonto ei tätä kautta voi olla miellyttävä tai houkutteleva vaihtoehto niiden täyttäjänä. Ja tämä tekee siitä abstraktimpaa, vähemmän kaikessa arjessa mukana olevampaa, ja eskapistisempaa. Sellaista jossa arki ja pyhä erottuvat yhä vahvemmin toisistaan koska arjessa selviytyminen ei enää ole uskonnon tehtävä. Vaan uskonnon tehtävä on laajentaa hedonistisia ideaaleja tämänpuolisen vaarattomasta elämästä kohti seuraavaa tuonpuoleista elämää. Toisaalta se tekee "Raamatusta" ja uskonnosta lastensatukirjaistetun. Joka taas vähentää oikeutta heittää teokseen kritiikkiä niiden "folklorekohtien" kautta.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kansanperinne. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kansanperinne. Näytä kaikki tekstit
maanantai 15. elokuuta 2016
lauantai 14. toukokuuta 2016
Koskee minuakin?
Geoffrey R. O. Durson, Andrew Luttrellin ja Baldwin M. Wayn tutkimus "Over-the-Counter Relief From Pains and Pleasures Alike - Acetaminophen Blunts Evaluation Sensitivity to Both Negative and Positive Stimuli" on tuoreehko tutkimus. Sen mukaan parasetamoli - eli tietty useiden mutta ei kaikkien särkylääkkeiden vaikuttava aine - vähentää muita kohtaan suuntautuvia tunteita. Empatiakyky vähenee.
Onhan sitä toki puhuttu tunteista ja tuntemisesta arkikielessäkin, että ehkä kivunkokemuksella jne. on jotain merkitystä. Tässä mielessä kansanviisaudessa voi olla takana jotain huomioita todellisesta elämästä.
Asiahan on siitä kiinnostava, että itselläni on aika usein särkyjä ja vältän machobullshitinomaisesti kipulääkkeitä ja vastaavia. (En nauti särkylääkkeitä edes viinan kanssa.) Tämä vaikuttaa varmasti mielialaan ja ärtymiseenkin usein. (Toki ansioidun alalla varmasti ilmankin.) Mutta jos tämä uutinen olisi totta niin kenties minusta saadaan oikealla lääkityksellä hyvä normaali puuhiinrientäjä. Sellainen kunnon normaali tapaluterilainen kalvinistisen työmoraalin seuraaja, joka ei esimerkiksi suivaannu muiden vuoksi. Kaltaiseni moponkarkailuttaja-raivovammainen voisi ottaa psykopatian vakavastiotettavana mahdollisuutena joka ratkaisisi monia ongelmia.
Tai sitten tämä esitykseni on liioittelua joka johtuu vajaasta tieteenkäsittelystä. Mutta tästä poikkeaminen on tiettävästi tl;dr.
Onhan sitä toki puhuttu tunteista ja tuntemisesta arkikielessäkin, että ehkä kivunkokemuksella jne. on jotain merkitystä. Tässä mielessä kansanviisaudessa voi olla takana jotain huomioita todellisesta elämästä.
Asiahan on siitä kiinnostava, että itselläni on aika usein särkyjä ja vältän machobullshitinomaisesti kipulääkkeitä ja vastaavia. (En nauti särkylääkkeitä edes viinan kanssa.) Tämä vaikuttaa varmasti mielialaan ja ärtymiseenkin usein. (Toki ansioidun alalla varmasti ilmankin.) Mutta jos tämä uutinen olisi totta niin kenties minusta saadaan oikealla lääkityksellä hyvä normaali puuhiinrientäjä. Sellainen kunnon normaali tapaluterilainen kalvinistisen työmoraalin seuraaja, joka ei esimerkiksi suivaannu muiden vuoksi. Kaltaiseni moponkarkailuttaja-raivovammainen voisi ottaa psykopatian vakavastiotettavana mahdollisuutena joka ratkaisisi monia ongelmia.
Tai sitten tämä esitykseni on liioittelua joka johtuu vajaasta tieteenkäsittelystä. Mutta tästä poikkeaminen on tiettävästi tl;dr.
keskiviikko 1. huhtikuuta 2015
Mitä eroa on virpomisella ja halloweenilla?
Halloweenin vietto on Suomessa melko uusi ilmiö. Se on toki varmasti ollut tuttu piirrettyjen ja muun viihteen kautta. Virpomisessa on nähtävissä paljon samaa. Molemmissa kerätään hirviöksi pukeutuneena karkkia.
Onkin itse asiassa todennäköistä että halloweenin ja virpomisen välillä on samantyylinen hengellinen yhteys. Jos mietitään miksi noidat kuuluvat pääsiäiseen, se voidaan liittää ajatukseen siitä että Jeesuksen ollessa haudassa pahalla ei ikään kuin ole valvojaa ja rankaisijaa. Aiemmin virpomista onkin harjoitettu myöhemmin. Työpaikallamme vanhempi polvi muisti miten noita-armeijat virpoivat nimenomaan pääsiäissunnuntaina. Nykyisin sitä virvotaan palmusunnuntaina ja virpojien pajunoksat yhdistyvätkin suoraan kansanjoukkojen heiluttamiin palmunlehviin. On omituista että noidat liittyisivät teologis-sujuvasti tähän uuteen kontekstiin mutta näin on todellakin tapahtunut.
Jossain määrin näyttääkin siltä että virpominen on halloweenistynyt, kenties juuri siksi että meillä ei ole ollut halloweenia. Ja siksi, tavallaan, nyt meillä on niitä kaksi. (Jekkuilu kuuluu maassamme halloweenin henkeen mutta ei sisältöön. Jekkuilu kuuluu meillä oikeasti vain wappuun. Eikä siihenkään.)
Jossain mielessä pohjanmaan pääsiäiskokot kertovat kuitenkin jotain oleellista. Nimittäin sen mitä eroa on palmusunnuntailla ja halloweenilla. (Paitsi se että halloweenissa asussa on suurempia vapauksia ja siinä on eri päivämäärä.) Palmusunnuntaina noidat tuovat mukanaan omat polttopuunsa rovioon. Tämä tietenkin sopii vahvasti pääsiäisen henkeen ; Kantoihan Jeesuskin oman ristinsä teloituspaikalle (suurimmaksi osaksi).
Onkin itse asiassa todennäköistä että halloweenin ja virpomisen välillä on samantyylinen hengellinen yhteys. Jos mietitään miksi noidat kuuluvat pääsiäiseen, se voidaan liittää ajatukseen siitä että Jeesuksen ollessa haudassa pahalla ei ikään kuin ole valvojaa ja rankaisijaa. Aiemmin virpomista onkin harjoitettu myöhemmin. Työpaikallamme vanhempi polvi muisti miten noita-armeijat virpoivat nimenomaan pääsiäissunnuntaina. Nykyisin sitä virvotaan palmusunnuntaina ja virpojien pajunoksat yhdistyvätkin suoraan kansanjoukkojen heiluttamiin palmunlehviin. On omituista että noidat liittyisivät teologis-sujuvasti tähän uuteen kontekstiin mutta näin on todellakin tapahtunut.
Jossain määrin näyttääkin siltä että virpominen on halloweenistynyt, kenties juuri siksi että meillä ei ole ollut halloweenia. Ja siksi, tavallaan, nyt meillä on niitä kaksi. (Jekkuilu kuuluu maassamme halloweenin henkeen mutta ei sisältöön. Jekkuilu kuuluu meillä oikeasti vain wappuun. Eikä siihenkään.)
Jossain mielessä pohjanmaan pääsiäiskokot kertovat kuitenkin jotain oleellista. Nimittäin sen mitä eroa on palmusunnuntailla ja halloweenilla. (Paitsi se että halloweenissa asussa on suurempia vapauksia ja siinä on eri päivämäärä.) Palmusunnuntaina noidat tuovat mukanaan omat polttopuunsa rovioon. Tämä tietenkin sopii vahvasti pääsiäisen henkeen ; Kantoihan Jeesuskin oman ristinsä teloituspaikalle (suurimmaksi osaksi).
maanantai 14. huhtikuuta 2014
Amatsonit
Feministisissä piireissä kohtaa silloin tällöin puheeksi amatsonit. Tätä on pidetty ilmeisesti jotenkin voimaannuttavana. Ja tämä on ymmärrettävää, sillä amatsonien pääideana on tarina voimakkaista soturinaisista, jotka sotivat miehiä vastaan. Ja joskus jopa voittivat. Muutenkin into on ymmärrettävää, enkä itse näe esimerkiksi mitään väärää "Xena" -sarjassa.
Amatsonit joita tässä käsittelen oli kulttuuri, jossa kaikki olivat sotureita ja miehet loistivat tyystin poissaolollaan. Ja jos puheet tämän yhteiskunnan säilymisestä nostetaan esille, esiin tulee selitys miesten kaappaamisesta. En siis puhu esimerkiksi siitä että maailmassa on matriarkaalisia kulttuureita, tai siitä että sotureihin on hyväksytty myös naisia. Nämä eivät ole ongelma.
Viittaan siis siihen tarinaan jossa korostetaan rintojaan jousiammuntakykyjen parantamisen vuoksi leikkeleviin naisiin, jotka elävät soturikulttuurissa, kaappaavat miehiä ja niin edes päin. Amatsoneihin viittaaminen on sinänsä järkevää, että heihin viitataan muinaisissa lähteissä. Ja heitä kuvataan esimerkiksi ruukuissa. (Ohessa kuva jossa on kuvattu amatsoni jolla on housut.) Myös "Ilias" mainitsee heidät ja heitä kuvataan käsitteellä antianeirai, he jotka taistelevat kuin miehet. Tosin amatsonit tässä hävisivät miehille, Akilles päihitti heidät, varsin ratkaisevasti ja dramaattisesti. Amatsoneista kiistatta kertoo myös Herodotos.
Tässä muodossaan amatsonit ovat kuitenkin myytti. Itse asiassa ne ovat olleet eräänlaista pornografiaa. Amatsonit ovat helleenien luomus, tarinaperinnettä, jossa korostuu se miten amatsonit ovat olleet äärimmäisen toinen. Barbaareita jotka käyttävät housuja ja rikkovat joka ikistä normia vastaan. ; Lisäksi kreikkalaisilla oli ilmeisen vähän kokemuksia jousiammunnasta koska naisilla ei tiedetysti ole mitään ongelmia jousiammunnan kanssa nykyaikanakaan. Joka kertoo siitä että kreikkalaiset ovat luoneet rinnanleikkuumyyttiä tietämättömyyttään. Ja siksi että kun tarinassa mainitaan "tissit", sillä on helpommin lukijoita. (Tuo sana yksinään ainakin triplaa tämän postauksen suosion.) Amatsoneihin liitettyjä seksuaalifantasian tyylisiä piirteitä korostaa sekin, että kreikkalaiset kuvasivat amatsoninsa usein rintojen kanssa, eivätkä kuvanneet heitä amputaatteina.
Asiaa tukenee hieman sekin, että amatsonien nimet, kuten Hippolyta, ovat etymologialtaan omituisia. Hippolyta kääntyy muotoon "loose, unbridled mare", kahlitsematon tamma. Emansipoituneessa naiskulttuurissa tuskin tehdään tämänlaisia nimeämisiä. Pornografiassa tämänlaista voi sen sijaan jopa odottaa.
Jos törmään näihin emansipationaarisiin historian uudelleenkirjoittajiin, olen hyvin huvittunut. Sillä feministien parissa usein kuvataan sitä, miten pornografia on kammottavaa. Miten epärealistista ja leimaavaa ja valehtelevaa porno on. Siitä ei saisi kuulemma ottaa oppia. Ja sitten kuitenkin yllättävän moni ottaa vakavasti amatsonit. Jotka ovat äärimmäisen sovinistisen kulttuurin miesten eroottisten kuvaelmien heijastuma. Vanhoillista, äärimmäisen sukupuolisen ja fallosentrisen kulttuurin populaareinta pornoa.
Kreikkalainen kirjallisuus ja kulttuuri kuvaa monenlaisia asioita, kuten kentaureita. Emmekä pidä niitä tosina. (Ja Herodotoskin spekuloi kuulopuheiden varassa laajasti, ihan tiedetysti.) Toki näiden kaikkien takana voi kenties ehkä olla sellainen spekulatiivinen tilanne, jossa naisia on suvaittu sotilaina ja he ovat sitten myös sotineet. Ja tämä on voinut ällistyttää sovinistisia antiikin helleeneitä. Mutta ajatus siitä että olisi ollut jokin heimo joka olisi koostunut yksinomaan naisista ja joilla olisi ollut erillinen kulttuuri ja heimo on sitten korkeintaan liioittelu tästä huomiosta. Amatsonit ovat siis tässäkin tapauksessa sovinistimiehen mielikuvituksen tuotetta. Sellaisten varaan ei kannata rakentaa tasa-arvokäsityksiä.
Amatsonit joita tässä käsittelen oli kulttuuri, jossa kaikki olivat sotureita ja miehet loistivat tyystin poissaolollaan. Ja jos puheet tämän yhteiskunnan säilymisestä nostetaan esille, esiin tulee selitys miesten kaappaamisesta. En siis puhu esimerkiksi siitä että maailmassa on matriarkaalisia kulttuureita, tai siitä että sotureihin on hyväksytty myös naisia. Nämä eivät ole ongelma.
Tässä muodossaan amatsonit ovat kuitenkin myytti. Itse asiassa ne ovat olleet eräänlaista pornografiaa. Amatsonit ovat helleenien luomus, tarinaperinnettä, jossa korostuu se miten amatsonit ovat olleet äärimmäisen toinen. Barbaareita jotka käyttävät housuja ja rikkovat joka ikistä normia vastaan. ; Lisäksi kreikkalaisilla oli ilmeisen vähän kokemuksia jousiammunnasta koska naisilla ei tiedetysti ole mitään ongelmia jousiammunnan kanssa nykyaikanakaan. Joka kertoo siitä että kreikkalaiset ovat luoneet rinnanleikkuumyyttiä tietämättömyyttään. Ja siksi että kun tarinassa mainitaan "tissit", sillä on helpommin lukijoita. (Tuo sana yksinään ainakin triplaa tämän postauksen suosion.) Amatsoneihin liitettyjä seksuaalifantasian tyylisiä piirteitä korostaa sekin, että kreikkalaiset kuvasivat amatsoninsa usein rintojen kanssa, eivätkä kuvanneet heitä amputaatteina.
Asiaa tukenee hieman sekin, että amatsonien nimet, kuten Hippolyta, ovat etymologialtaan omituisia. Hippolyta kääntyy muotoon "loose, unbridled mare", kahlitsematon tamma. Emansipoituneessa naiskulttuurissa tuskin tehdään tämänlaisia nimeämisiä. Pornografiassa tämänlaista voi sen sijaan jopa odottaa.
Kreikkalainen kirjallisuus ja kulttuuri kuvaa monenlaisia asioita, kuten kentaureita. Emmekä pidä niitä tosina. (Ja Herodotoskin spekuloi kuulopuheiden varassa laajasti, ihan tiedetysti.) Toki näiden kaikkien takana voi kenties ehkä olla sellainen spekulatiivinen tilanne, jossa naisia on suvaittu sotilaina ja he ovat sitten myös sotineet. Ja tämä on voinut ällistyttää sovinistisia antiikin helleeneitä. Mutta ajatus siitä että olisi ollut jokin heimo joka olisi koostunut yksinomaan naisista ja joilla olisi ollut erillinen kulttuuri ja heimo on sitten korkeintaan liioittelu tästä huomiosta. Amatsonit ovat siis tässäkin tapauksessa sovinistimiehen mielikuvituksen tuotetta. Sellaisten varaan ei kannata rakentaa tasa-arvokäsityksiä.
maanantai 7. huhtikuuta 2014
Kansanperinne ja abortti
Konservatiivejen abortinvastustus on vakiintunutta. Sillä on eräänlainen perinne, joka elää hieman kuten kansanperinteessä muutoinkin. Esimerkkinä tästä olkoot "Takkiraudassa" ollut tuore kirjoitus syntymättömästä lapsesta. Siinä kuvataan sikiön kehitystä sikiön omasta näkökulmasta, pikkusikiön toiveista ja odotuksista. Ja se päättyy aborttiin. Näin perustellaan, että abortti on murha. Tarina on perinteinen ja Takkirauta myöntääkin että se on muunnelma levinneestä tarinasta.
Tämä ei toki ole plagiointia, sillä kukaan ei oleta että tarina ei olisi idealtaan tuttu ja vakiintunut. ; Jos kirjoittaa Jeesuksesta lainaten suoraan Raamattua, kukaan ei oleta että tarinalla olisi vain oma luova panoksesi. Samoin kaikki tietävät että bussilipun syövä punkkari ja aaveliftaritarina on perinne jonka keksijä satuilee tavalla jossa ei ole omaa kokemusta eikä omaa inspiraatiota. Tämä piirre tekee kansanperinteestä kansanperinnettä. Ja tämä tekee konservatiivisen tarinan toistamisesta lähinnä ilmoituksena siitä että tarinan kertoja identifioituu tähän viiteryhmään.
Rauno Räsänen moitti kirjoitusta sen retorisesta rakenteesta. Se kun vetoaa tunteisiin ja lietsoo. Se ilmoittaa että meidän kanta on tämä ja jos on erimielinen niin keskustelu on jo loppunut. Räsänen suhtautuu, kuten hyvin monet tekevät, siten että he ovat varovaisen negatiivisia abortin suhteen. Itsekin edustan tätä kantaa. Kantaa jonka siistin kuvauksen voi löytää "Tämä päivä" -blogin tekstistä "aborttia vastaan, aborttioikeuden puolesta". Olen toki samaa mieltä siitä että retorinen puoli on ... kyseenalainen.
Kuitenkin korostan että se on myös argumenttina syvästi puutteellinen. Retorinen puoli on tyylikysymys, ja katson näissä asioissa paljon sormieni välistä. (Johtuen siitä, että en itsekään tällä osastolla mitenkään loista.)
Itse en sano tästä tarinasta sen kummempaa kuin sen, että klisettä aikaisemmin mietittyä olen tullut siihen tulokseen että vaikka se luetteleekin sinällään faktoja sikiönkehityksestä, se ei itse asiassa ole ollenkaan tai millään tasolla toimiva argumentti. Itse asiassa se on heikompi kuin juuri mikään aborttikeskustelussa. Sillä tavallisesti aborttikeskustelu on argumentistoltaan tiivistettävä kahdeksi sisäisesti koherentiksi järjestelmäksi joka ei keskustele, vaan kiertää omia määrittelykehiään kykenemättä kritisoimaan osuvasti vastapuoltaan, mutta toisaalta ollen itse sisäisesti järkevä. Tämä tarina ei onnistu edes tässä.
Argumentti nimittäin ei nojaa siihen että sikiötä ei saa abortoida sillä että sillä on varpaat. Tästä hyvänä esimerkkinä olkoot "Heinäkuun 28: Käsiini alkaa muodostua pikkuruisia sormia. Odotan aikaa, jolloin saan tarttua niillä äitini hiuksiin. Opinkohan virkkaamaan kuinka helposti? Samoin jaloissani on jo pikkuiset varpaat. Mutta vasta vuoden päästä pääsen tallustelemaan niillä. Isä, otetaanko kilpajuoksu?" Samastuminen haetaan sitä kautta, että sikiölle ajatellaan konkreettisia ajatuksia ja toiveita. Sillä on tietoisuutta ennen tietoisuuttaan. Ja se, mikä abortista väärän onkin nimenomaan se, että ihminen samastuu sikiön intentioihin. Tämä vetoaminen viittaa johonkin joka on enemmän kuin pelkkä tietoisuus. Sikiön abortointi tuntuu pahaksi koska sille rakennetaan (oletetaan) persoonallisuus. Ja sitä sillä ei tiedetysti ole. Näin ollen argumentti hakee kaiken voimansa ja tehokkuutensa epäanalogiasta. Asiavirheestä. Muu faktakasa onkin tässä tavallaan vain sitä varten, että tämä seikka voidaan peittää. Tämä tekee siitä kenties loogisesti heikoimman abortinvastustustarinan mihin olen koskaan törmännyt.
Tämä tarina on sama kuin jos joku "pro-choiseri" kuittaisi kysymyksen pelkällä "Monty Python" -laululla. Laululla jossa konservatiivi "pro-liferi" näkee vain sen, että vertaus ei toimi koska siittiössä on eri määrä kromosomeja ja on virhe rakentaa siittiöiden ympärille mitään tarinoita tämän oleellisen epäanalogian vuoksi. Tämä tekee lausunnosta kuitenkin argumentin, perustelun ja järjellisen keskustelun sijasta jonkinlaisen identiteettiä korostavan taide-esityksen. Jossa ei ole kysymys enää perusteluista tai järjestä, vaan siitä että noudatetaan jotain vakiintunutta perinnettä jossa tietyt taideteokset ovat saaneet sellaisen aseman että ne hoetaan, enemmän osana kansanperinnettä joka yhdistää sukupolvet toisiinsa, kuin jonain joka tarjoaa mitään aitoa itse kunkaan itsereflektiolle. Kenties tämänlaisia asioita ei pitäisikään enää lainkaan käsitellä argumentteina, vaan tehdä kuten Rauno Räsänen, ja arvioida taideteoksia pelkästään tyylin kautta.
tiistai 24. syyskuuta 2013
Ajatuksenvirtaa ; Robin Hoodista globaaliin finanssikriisiin ja maahanmuuttoon
Robin Hood on tarinallinen hahmo. Tarinat on ajoitettu aikaan jolloin Rikhard Leijonamielen oli ristiretkellä. Puhutaan siis tunnetusta ajanjaksosta, noin karkeasti sanoen 1190 -luvusta. Tarinoissa maansa menettänyt Robin Hood ryhtyy puolustamaan kansan sortajia vastaan. Vastassa oli prinssi Juhana ja Nottinghamin sheriffi. Varhaisemmassa tarinaperinteessä Robin Hood ei ryöstänyt rikkaille, ja jakanut köyhille ; Hän oli alunperin vain vastustava voima, eikä hyvinvointirakenteisiin iskevä voima. Mutta toisaalta, vasta 1600 -luvulla hänelle keksittiin kunnollinen nimikin! Silloin keksittiin että hän oli Sir Robin Locksleystä, Huntingtonin jaarli. (Ei sentään tauti) Hahmon seikkailuaikaa ei muutettu ja vihollisetkin pysyivät samana.
On hyvä miettiä miksi Robin elää sellaisessa feodaalimaailmassa kuin hän elää. Tarinat korostavat tietysti Richard I (aka. Leijonamielen) ihanuutta ja Juhanan inkompetenssia. Mutta tähän on muukin syy kuin halu uhrautua aatteensodissa ja tähän liittyvän ritariaatteen glorifiointi. ; Vuonna 1066 Vilhelm I (aka. Valloittaja) oli ylittänyt Englannin kanaalin, ansaitsemaan Englannin omaisuuden avulla lisänimeään. (Negatiivista maahanmuuttoa osattiin harrastaa silloinkin. Nyt se vain näytti vähän suomalaiselta turismilta Virossa.) Hän oli Normannian Rollon aviottomia pojanpoikien ja tyttärten sukukuntaa. Normannit olivat pohjoismaalaista sukukuntaa joka oli siirtynyt vaikuttamaan Ranskan alueelle. ; Normannien hallintostrategian jäljiltä Englanti oli tiukka hierarkinen feodaalivaltakunta. Ei toki mielivaltainen
Robin Hood on liitetty esimerkiksi Russell Crowen tähdittämässä versiossa (elokuvassa vapaamuurarisävytteisen) Magna Cartan voimaansaaminen on keskiössä. Yhteys on järkevä ; Magna Carta säädettiin alun perin rajoittamaan juurikin Juhana (Maattoman) valtaa Runnymedessä 15. kesäkuuta 1215. Magna carta kirjasi toimivaltojen hallituksen. Tuomiovalta ei siinä ollut paikallisten lordien käsissä, vaan he oli raportoitava Whitehalliin. Englannin pääkaupungissa, Lontoossa, taas nautittiin yllättävän suuressa määrin kauppiasautonomiaa.; Historia on tässä antanut Juhanalle armoa jota Robin Hood ei hänelle suonut. Englannin taloudellinen ahdinko aiheutui nykytiedon valossa hieman ironisesti Rikhard I Leijonamielen ristiretkistä että hävitystä Bouvinesin taistelusta. Maan verotusta oli lisättävä, koska mantereelta saadut verotulot tyrehtyivät ja sotatoimet (mukaan lukien ristiretket) olivat kuluttaneet valtion kassaan suuren loven. (Robin Hood rinnastuu tässä erikoisella tavalla Timo Soiniin.)
Onkin erikoista, että tavallaan Englannin taloudessa tapahtui hyvin mullistava muutos vasta 1640, jolloin Charles I ryöväsi pankkiirien kullat ja hopeat Towerin holvista. Pankkiirit keksivät että kullan vähyys ei haittaa jos voidaan harjoittaa modernia monetaaria taloutta. He kehittivät shekkeihin ja seteleihin perustuvan pankkitoiminnan ; Temppuna oli se, että kun käytössä ei ollut jalometallia kuin nimeksi, pantiin paperia kiertämään. Nykyisin oikeastaan mikään ei ole muuttunut, paitsi nopeus. Nyt metalliton maksusymboli vilahtaa valon nopeudella.
Niin nopeaa rahaa on vaikeaa kaapata matkalla. Sen vartiosaattue on niin nopea, että väijytys-kolkkaus -strategia on hankala. Lompakotkin näyttävät tyhjiltä ilman salasanoja. Kenties tulevaisuuden Timo Soinit populistisine miehineen sitten esiintyvätkin kunniakkaissa tarinoissa joissa he todella ryöstävät rikkailta ja antavat köyhille. Luultavasti vielä pitkään he ovat vain maahanmuuttokriittisiä. Ehkä vielä pidemmän ajan kuluttua tajutaan, että näissä tarinoissa asiat ovat lähtökohtaisesti ja syvästi väärinkäsitettyjä.
On hyvä miettiä miksi Robin elää sellaisessa feodaalimaailmassa kuin hän elää. Tarinat korostavat tietysti Richard I (aka. Leijonamielen) ihanuutta ja Juhanan inkompetenssia. Mutta tähän on muukin syy kuin halu uhrautua aatteensodissa ja tähän liittyvän ritariaatteen glorifiointi. ; Vuonna 1066 Vilhelm I (aka. Valloittaja) oli ylittänyt Englannin kanaalin, ansaitsemaan Englannin omaisuuden avulla lisänimeään. (Negatiivista maahanmuuttoa osattiin harrastaa silloinkin. Nyt se vain näytti vähän suomalaiselta turismilta Virossa.) Hän oli Normannian Rollon aviottomia pojanpoikien ja tyttärten sukukuntaa. Normannit olivat pohjoismaalaista sukukuntaa joka oli siirtynyt vaikuttamaan Ranskan alueelle. ; Normannien hallintostrategian jäljiltä Englanti oli tiukka hierarkinen feodaalivaltakunta. Ei toki mielivaltainen
Robin Hood on liitetty esimerkiksi Russell Crowen tähdittämässä versiossa (elokuvassa vapaamuurarisävytteisen) Magna Cartan voimaansaaminen on keskiössä. Yhteys on järkevä ; Magna Carta säädettiin alun perin rajoittamaan juurikin Juhana (Maattoman) valtaa Runnymedessä 15. kesäkuuta 1215. Magna carta kirjasi toimivaltojen hallituksen. Tuomiovalta ei siinä ollut paikallisten lordien käsissä, vaan he oli raportoitava Whitehalliin. Englannin pääkaupungissa, Lontoossa, taas nautittiin yllättävän suuressa määrin kauppiasautonomiaa.; Historia on tässä antanut Juhanalle armoa jota Robin Hood ei hänelle suonut. Englannin taloudellinen ahdinko aiheutui nykytiedon valossa hieman ironisesti Rikhard I Leijonamielen ristiretkistä että hävitystä Bouvinesin taistelusta. Maan verotusta oli lisättävä, koska mantereelta saadut verotulot tyrehtyivät ja sotatoimet (mukaan lukien ristiretket) olivat kuluttaneet valtion kassaan suuren loven. (Robin Hood rinnastuu tässä erikoisella tavalla Timo Soiniin.)
Onkin erikoista, että tavallaan Englannin taloudessa tapahtui hyvin mullistava muutos vasta 1640, jolloin Charles I ryöväsi pankkiirien kullat ja hopeat Towerin holvista. Pankkiirit keksivät että kullan vähyys ei haittaa jos voidaan harjoittaa modernia monetaaria taloutta. He kehittivät shekkeihin ja seteleihin perustuvan pankkitoiminnan ; Temppuna oli se, että kun käytössä ei ollut jalometallia kuin nimeksi, pantiin paperia kiertämään. Nykyisin oikeastaan mikään ei ole muuttunut, paitsi nopeus. Nyt metalliton maksusymboli vilahtaa valon nopeudella.
Niin nopeaa rahaa on vaikeaa kaapata matkalla. Sen vartiosaattue on niin nopea, että väijytys-kolkkaus -strategia on hankala. Lompakotkin näyttävät tyhjiltä ilman salasanoja. Kenties tulevaisuuden Timo Soinit populistisine miehineen sitten esiintyvätkin kunniakkaissa tarinoissa joissa he todella ryöstävät rikkailta ja antavat köyhille. Luultavasti vielä pitkään he ovat vain maahanmuuttokriittisiä. Ehkä vielä pidemmän ajan kuluttua tajutaan, että näissä tarinoissa asiat ovat lähtökohtaisesti ja syvästi väärinkäsitettyjä.
sunnuntai 15. syyskuuta 2013
Outokainen ~ hallinnan harhasta vapautumista vai toiseuttamista?
Tämänlainen oikeutus tuo mieleeni Jani Kaaron "Kaiken oudon ensyklopedian", joka oli aikanaan blogissani kilpailupalkintona asti. Tässäkin korostettiin oudon folkloristisuutta ja sen ote oli "Räjähtävää valasta" montaa astetta paranormaalikeskeisempi. Hokkanen ja Koste sen sijaan ovat journalismikeskeisiä. He eivät lähesty tapahtumia tieteellisyyden, hengellisyyden tai vastaavan teemoilla.
Hallinnan harhasta vapauttava asenne tietysti onkin hyvä oikeutettaessa paranormaaliin uskomista tai kiinnostusta niihin. Tämänlaista oudon tirkistelyä kun on helppo liittää esimerkiksi freakshow -perinteeseen jossa ytimessä oli melko moraaliton sosiaalipornon tarjoaminen. Kummituskertomuksissakin on helposti henkenä sen että tilanne redusoidaan saduiksi ja viihteeksi eikä niitä siksi pidetä lähtökohtaisestikaan totena tai edes tärkeänä.
Oudon ja eksentrikoista kiinnostumisen parissa on vaikeaa juuri se, että ei haluaisi tunnustautua sosiaalipornoilijaksi, mutta ei kuitenkaan myöskään halua lopettaa outojen kyyläämistä. Kun saman teon oikeuttaa eri taustafilosofialla, saadaan samalle teolle hyväksyttävyyttä ilman että mitään tarvitsee oikeasti muuttaa. Tirkistely oikeutetaan aivan liian usein "tiedostamisella". Silti tirkistely viehättää. Esimerkiksi itse olen seuraillut eettisesti hieman kyseenalaista "Darwin Awards" -sivustoa, jossa listataan tapoja joilla ihmiset ovat kuolleet tyhmyyspäissään. On selvää että tässä tiedostutaan tavalla jossa asetutaan ikään kuin muiden yläpuolelle. Kuolleiden haudoilla tanssiminen voidaan nähdä varsin kyseenalaisena aktiona. En tosin lopeta tämänlaisen tekemistä, vaikka kuinka "tiedostan" tämän ongelman. En kuitenkaan naamioi sitä eettisyydeksi, siihen en sentään taivu.
Hallinnan harhasta vapautuminen on hyvä asenne. Se muistuttaa että outoja voi katsoa muunakin kuin naureskelun kohteena jonka yläpuolelle asetutaan. Kysymyksissä on asenteita jotka vaikuttavat käytökseen ja outojen ihmisten kohteluun. Ero näiden asiallisten ja asiattomien välillä on aina oleellisesti ongelmana kaikessa oudon käsittelyssä. ; Outo kun käytännössä aina määrittyy suhteessa normaaliin. Jopa Hokkanen ja Koste joutuvat tämän teeman pauloihin määritteissään. "Perinteisen uutiskriteerin mukaan "ei se ole uutinen jos koira puree miestäm se on uutinen jos mies puree koiraa." Tässä mielessä Räjähtävässä valaassa on seurattu klassista uutiskriteeriä. Näitä outoja uutisiakin seuratessa jotkut asiat eivät ole mitenkään ihmeellisiä. Esimerkiksi se, että joku ampuu itseään naulapyssyllä päähän tapahtuu pitkin maailmaa käytännössä joka viikko. Kelpo kamaa on sen sijaan se, että joku ampuu naulapyssyllä itsensä kivespussista kiinni kattolautaan." On selvää, että hallinnan harha on liittynyt enemmän keskivertoon kuin usein tapahtuvaan. Tietääkseen mikä on odotettavaa täytyy olla jonkinlainen hallinnan harha, käsitys maailmasta. Jos käsitys odotettavasta on ennakkoluuloa, stereotypiointia ja lokerointia, ei outojen tirkistely käytännössä voi vapautua siitä niin kauan kuin on jokin "outo" -konsepti johon viitata.
Itse asiassa näen että oudon viihteellistäminen, jossa etäännytää totuudesta "hullun hullun maailman henkeen", ei ole mitään hallinnan harhasta vapauttamista vaan tosiasioista vapauttamista. Epätodelle on tietysti paikkansa tarinaperinteessä - ja esimerkiksi "Onion" tai "Lehti" tekevät huumoria tekouutisilla. Tässä ei ole mitään väärää sanan varsinaisessa mielessä. Ne eivät kuitenkaan tosiasiassa vapauta hallinnan harhasta koska ne sanovat suoraan että "ei liian vakavasti" ja "saattaa sisältää todellisuudesta vieraantuvia osia jotka yli 3 -vuotiaskin saattaa ymmärtää ja niellä". Potentiaaliseen epätotuuteen nojaava on korostetusti viihdettä.
Mielestäni on melko banaalia, että "skientismi" nähdään pelkän keskiarvon tuijotteluna. Ihmettely ja tietäminen laitetaan usein toistensa vastavoimiksi. En pidä tätä jakoa minään kovin hyvänä totuutena.
Eihän Okhamin partaveitsikään kiistä epätodennäköisiä tapahtumia, vaan pitää niitä epätodennäköisempinä. Sagan ei sanonut että epätavalliset tapahtumat ovat mahdottomia, vaan että epätavalliset tapahtumat vaativat taakseen vahvemmin todisteita. ; Siksi minusta terveempi asenne löytyy niiltä skeptikoilta jotka eivät torju outoutta suoralta kädeltä. Esimerkiksi Isaac Asimov oli yhtenä kirjoittajana monten joukossa sellaisessa klassikossa kuin "Uskomatonta mutta totta - 516 kertomusta, jotka ovat eriskummallisia, harvinaisia, hämmästyttäviä, outoja, uskomattomua, mutta tosia." Tässäkin teoksessa paranormaalia toki painotettiin, ja suhde tieteellisyyteen oli monin paikoin varsin etääntynyttä. Mutta siinä kuitenkin pyrittiin varmistamaan asioita silloin kun se vain oli mahdollista. ; Teoksessa oli mukana kaikenlaista valtavirtatieteen kertomista epäintuitiivisista asioista erilaisiin keppostelijoihin, huijareihin ja kummituskertomuksiin.
Tämänlainen "toden oudon pänttääminen" on tietoa maailmasta. Sainkin teinivuosina lahjaksi Nick Arnoldin ja Tony De Saullesin "Karmea totuus : eläimistä" -kirjan. Se muistuttaa siitä, miten biologia on poikkeuksien tiede. Se muistuttaa, että tosiasiassa tietämättömyys tai käsittämättömyys ei tarkoita samaa kuin outo. Ihmettelyä ei tarvitse hakea mysteereistä, vaan se voidaan sitoa vaikkapa eläinten erikoisista symbiooseista, sammakoiden ihmeellisistä ominaisuuksista, lentävistä käärmeistä tai siitä minkälaisia hulluja eksentrikoita huipputason biologeissa on ollut. ; Biologia opettaakin ihmisille miten kirjavaa ja monipuolista maailma on. Hallinnan harhaa ei tarvitse hakea tieteen mysteereistä, paranormaalista tai henkiulottuvuuksista. Tai edes mielikuvituksellisesta kekseliäisyydestä, koska maailma on itsessään ihmeellisempi kuin mitä ihmiset osaavat kuvitella.
maanantai 8. heinäkuuta 2013
Jeesuksen heiniä ~ eli miten menetin kasv(i)oni
"Keltamatara oli Freijan kukka, täynnä hyviä voimia. Keltamataran verso kehdossa suojasi lasta noituudelta ja synnytyskivut helpottivat, jos sängyssä oli keltamataraa. Myöhemmin, kun kristinusko tuli Pohjolaan, keltamataraa kutsuttiin toisinaan Neitsyt Marian sänkyheinäksi. Sanottiin, että Maria oli sijannut Jeesuksen seimen keltamataroilla."
(Lind, Jonsson & Fagerberg ; "Oma kasvioni")Ylläoleva lainaus tuli tietooni "Paholaisen Asianajaja" -blogin facebooksivun kautta. Siellä sitä pidettiin esimerkkinä siitä miten uskontoa tungetaan joka paikkaan. Kyseessä onkin eräänlainen uskonnollistaminen juuri siinä mielessä kuin Hitchens asiaa polemisoi. Se on hyvä merkki siitä miten kaikenkattavaa uskonnollinen puhe voi olla. Sitä tungetaan ihan kaikkialle. Edes kasvikirjaa ei voi avata ilman että sinne tungetaan tämänlaista uskonnolliseen maailmaan viittaavaa materiaalia.
Tämä on kuitenkin myös hyvä katsanto kirkkohistoriallisesti. Se muistuttaa siitä että katolinen kirkko on pitänyt käännytysstrategianaan sitä että käännytettävän alueen juhlat ja muut hengelliset asiat integrodaan osaksi oppia. Katolinen kirkko oli halukas integroimaan pakanaopit ja kysymys on olut siitä miten kirkkorituaalit tehdään. Tämä on luterilaisuudelle hyvin vierasta : Sille tyypilliseen tapaan olisi voitu tehdä jopa niin että keltamatarapeltoja olisi polteltu pakanallisina jos asiaa ei muuten uskottu. Siksi kun katolinen kirkko katolisti maatamme, se teki sitä miekkalähetystäkin käyttäen mutta ol suopea uskomuksille. Uskonpuhdistuksen jälkeen tilanne kääntyi päinvastaiseksi. Protestanttiset uskonsuunnat ovat aina tuominneet sisäpiiriä ja omiaan. Noitavainojahan ei kohdisteta käännytettäviin pakanoihin, sillä ylläpidetään yhteisön sisäistä koherenssia.
1: Ja nykyäänkin protestantit kiistävät yhteytensä maihin joissa noitia vainotaan kristuksen nissä. He korostavat että kyse ei ole synkronisiteetista jossa vieraan maan oppi ottaa kristinuskon ideologiseksi työkalukseen. Sillä protestantti ei siedä ajatusta uskontojen sekoittumisesta eikä se halua olla sellaisen kanssa tekemisissä. Ja siksi esimerkiksi valtionuskontomme on järjestönä passiivinen mutta järjestelmänä etatistinen kontrollikone. Toiminta on delegoitu kaduntallaajille, opetettu maan tavaksi, joten järjestö voi pitää kasvojaan puhtaana.
On toki tietyllä tavalla ärsyttävää että uskontoa voidaan tunkea biologiankirjoihn samanaikaisesti kun biologian tunkeminen uskontoon on aina tehtävä niin suurella tunteet huomioivalla varovaisuudella. Toki en toteuta tälläistä kohteliaisuusstrategiaa - enkä suoraan sanoen kannusta ketään muutakaan harjoittamaan sellaista - ei tälläisistä asioista saa hermostua koska asiahan on vain kulttuurihistoriaa ja sinänsä mielenkiintoinen knoppi. Ja mielestäni se onkin. On tavallaan yleissivistävää tietää kasvista myös sen kulttuurillinen puoli. - Ei vain pidä unohtaa sitä että tämä kulttuuripuoli on folkloristiikkaa tai teologista symboliikkaa eikä biologiaa. Tätä ei pidä sekoittaa folkloristiikan halveksuntaan.
Jos tälläisiä kirjan huomautuksia kohtaan lähtee sotimaan, se itse asiassa lisää uskonnollista keskustelua. Sillä sekulaarin maailman suurin ongelma on siinä että se järjestelmänä luo tilanteen jossa yritetään voittaa saamalla erimielisen kanta muistuttamaan uskontoa tai viittaamalla sen uskonnollisiin yhteyksiin. Se kun lopettaisi koko keskustelun. On silti huvittavaa että keltamatarakin on valjastettu uskonnollisen julistuspuheen osaksi, osaksi koneistoa joka korostaa että kirkko on osa yleissivistystä ja että uskonnon osaaminen on oleellista jotta voi tietää maailmasta mitään. Se kuitenkin lähinnä tunkee sormiaan joka paikkaan. Keltamatarasta on oleellista tietoa ja uskonnolla on sen kanssa mitään tekemistä vasta kun se keksii tälläisen tarinan.
Teknisesti tarina sänkyheinästä on erikoinen. Keltamataraa tiemmä kyllä kasvaa Lähi-idässäkin, joten se ei ole mahdotonta. Vaikeaa on kuitenkin keksiä että mistä tämä tieto on saatu. Ei se ainakaan "Raamatussa" ole mainittuna. Keltamatara kertoneekin enemmän muinaisuskonnosta kuin kristinuskosta. Kenties keltamataraesimerkki ei siis pohjimmiltaan kerro siitä että kristinusko on oleellinen kasviopissa. Vaan että muinainen pakanallinen kansanparannus ja muinainen pakanallinen uskonnollisuus ovat relevanttia tietoa, jota ilman ei voi esimerkiksi selittää että miksi ihmeessä se keltamatara on oikeasti päätynyt sänkyheinätarinaan.
torstai 23. toukokuuta 2013
Ilmarinen
Suomalaisessa mytologiassa Väinämöisen elementti on selkeästi vesi. Tätä tukevat Väinämöisen seikkailut veneiden kanssa ja hänen uintiseikkailunsa. Seppä Ilmarisen elementti sen sijaan on ilma. Tämä on hyvin erikoinen elementti siinä mielessä että Ilmarinen on myös seppä. Roolipelimaailmoissa sepäntaidot on kliseisesti yhdistetty maaelementtiin, koska rauta mielletään kiveksi ja maaksi. Roomalaisten seppäjumala Vulkanus taas yhdistetään tuleen (tahi modernimmin laavaan). Tulivuoren pätsi on helppoa yhdistää ahjon lieskoihin ja tulen jumalan rooli seppänä on sekin "looginen" sillä erikoisella tavalla millä myytit nyt ylipäätään ovat "loogisia". Ilma seppyydessä on hyvin erikoinen elementti, sillä ilmaa ei välttämättä normaalisti edes miellä joksikin joka on. Ilma on tietysti ainetta, mutta se on näkymätöntä ja jos ei tarkastele maailmaa hirveästi sen olemassaolo voi miltei unohtua. Palkeilla on luultavasti ollut suuri rooli asian keksimisessä ; Ilmalla on kuin onkin oleellinen rooli nimenomaan sepäntyössä. Tulta lietsotaan puhaltamalla siihen ilmaa ja ilman tätä "se on vain nuotio". Ja niin "Seppo Ilmarinen" on voinut "lietsoa" itsensä taivaankannen.
Ilmarisella ei ole kuitenkaan pelkästään Taivaankannen ja Sammon kaltaisia mahtiteoksia. Häneltä tuli myös maanantaikappaleita. Näistä muutamia ilmaistaan "Kultaneito" -runoissa, joissa Seppä Ilmarinen takoo itselleen kauniin naisen kullasta ja hopeasta. Kultaneito taas on oikea maanantaikappaleiden maanantaikappale - kullasta ja hopeasta taottu ulkoisesti kaunis ja sisäisesti arvokkaista materiaaleista tuotettu nainen on sitten kylmä ja kolea vieressä maattavaksi.
Anna-Leena Siikalan "itämerensuomalaisten mytologia" kuvaa sitä miten tästä on moniakin eri versioita. Kansanperinteestä tallennettuja laulajien säkeitä löytyy kirjasta. Tarinoissa Ilmarista motivoi naisen puute. Joko Ilmarinen itse kaipasi naista tai suku valitti tämän naimisiinmenohaluttomuudesta, joka oli perheelle ja suvulle oleellisen tärkeä seikka. Ilmarinen on siis pettynyt elämään ilman naista, tavalla tai toisella, ja on siksi "alla päin pahalla mielin / kaikin kallella kypärin."
Yhdessä teemassa korostetaan epäonnistuneiden tuotosten jatkumoa, jossa kaikissa on huonoja puolia. Ne ovat kaikki jollain tavalla "liian hyviä toimiakseen". Kultaneito on siis tämänlaisen luonteeltaan tietynlaisen epäonnistumissarjan huipentuma. Esimerkiksi Ilmarinen luo ensin huonon miekan, joka ei ole sellainen särkyvä miekka vaan joka oli oikea surmatyön tehdas "miekko tunkekse tulesta / terä kulta kuumennosta / ois hyvä miekka hyvänäkyini / vaan tuli pahatapani / joka päivä miehen tappo / kaksikin monikkahana." Tämän jälkeen hän luo orin joka on myös niin uljas että se oli huono ja arvoton "orih tunkekse tulesta / harja kulta kuumennosta / Ois orih hyvännäkyini / vain tuli pahatapani / joka päivä tamman tappoi / kaksiki monikkahana." Tässä jatkumossa ei pitäne hämmästyä jos syntyy kolea neito joka tarjoaa lähinnä jäätyneitä palleja "se oli kylki kymämmässä ku oli vassen neittä vassen / meren jiäkse jäätymättä / kivekse kovottumassa."
Toisessa teemassa tätä hieman rikotaan. Seppä Ilmarisen onnistumista ja tähän liittyviä asenteita heijastellaan niin että maanantaikappalehenki etääntyy. Ensin Ilmarinen luo hevosen "tunkiusi hepo tulesta / kultakapia kuumehesta / muu kaikki pere ihastui / itse Ismaro pelästyi" sitten lehmän "tunkiusi lehmä tulesta / kultasarvi kuumehesta / muu kaikki pere ihastui / itse Ismaro pelästyi" ja sian "tunkius sika tulesta / kultaharjoi kuumehesta / muu kaikki pere ihastui / itse Ismaro pelästyi." Näissä kaikissa oli sellaista sävyä että muut katsoivat mestarityötä, mutta Ilmarinen itse oli vähän sillä asenteella että "nää nyt on vaan tälläsiä". Sitten on lopullisen kovan haasteen vuoro ja kultaneito saadaan kuvioihin "tunkiusi tyttö tulesta / kultakassa kuumehesta / muu kaikki pere pelästyi / itse Ismaro ihastui." Muut olivat järkyttyneitä, mutta Ilmarinen itse oli että "just tällästä, ou jea!" Epäonnistumisen ja onnistumisen välinen perspektiiviero koko runon kattavassa teemassa on humoristinen, mutta tarina toki "palauttaa Ilmarisen maan päälle" "Vietiin tyttö makaamaan / luuttistiin lepäämään / kumpi kylki oi kullan luona se oli kylki kylmä kylki."
Tarinan opetus on joka tapauksessa "Elköhöt esieläjät / elköhän takasetkana / neittä kullasta kuvato / hopietsa huolitello / vilun hohtavi hopie / kylmän kulta kuumottauve." Siksi me voimme ottaa oppia tästä arvokkaasta humanistisesta tarinasta moderninakin aikana. Siksi me nykyään teemmekin naisemme lateksista.
Ilmarisella ei ole kuitenkaan pelkästään Taivaankannen ja Sammon kaltaisia mahtiteoksia. Häneltä tuli myös maanantaikappaleita. Näistä muutamia ilmaistaan "Kultaneito" -runoissa, joissa Seppä Ilmarinen takoo itselleen kauniin naisen kullasta ja hopeasta. Kultaneito taas on oikea maanantaikappaleiden maanantaikappale - kullasta ja hopeasta taottu ulkoisesti kaunis ja sisäisesti arvokkaista materiaaleista tuotettu nainen on sitten kylmä ja kolea vieressä maattavaksi.
Anna-Leena Siikalan "itämerensuomalaisten mytologia" kuvaa sitä miten tästä on moniakin eri versioita. Kansanperinteestä tallennettuja laulajien säkeitä löytyy kirjasta. Tarinoissa Ilmarista motivoi naisen puute. Joko Ilmarinen itse kaipasi naista tai suku valitti tämän naimisiinmenohaluttomuudesta, joka oli perheelle ja suvulle oleellisen tärkeä seikka. Ilmarinen on siis pettynyt elämään ilman naista, tavalla tai toisella, ja on siksi "alla päin pahalla mielin / kaikin kallella kypärin."
Yhdessä teemassa korostetaan epäonnistuneiden tuotosten jatkumoa, jossa kaikissa on huonoja puolia. Ne ovat kaikki jollain tavalla "liian hyviä toimiakseen". Kultaneito on siis tämänlaisen luonteeltaan tietynlaisen epäonnistumissarjan huipentuma. Esimerkiksi Ilmarinen luo ensin huonon miekan, joka ei ole sellainen särkyvä miekka vaan joka oli oikea surmatyön tehdas "miekko tunkekse tulesta / terä kulta kuumennosta / ois hyvä miekka hyvänäkyini / vaan tuli pahatapani / joka päivä miehen tappo / kaksikin monikkahana." Tämän jälkeen hän luo orin joka on myös niin uljas että se oli huono ja arvoton "orih tunkekse tulesta / harja kulta kuumennosta / Ois orih hyvännäkyini / vain tuli pahatapani / joka päivä tamman tappoi / kaksiki monikkahana." Tässä jatkumossa ei pitäne hämmästyä jos syntyy kolea neito joka tarjoaa lähinnä jäätyneitä palleja "se oli kylki kymämmässä ku oli vassen neittä vassen / meren jiäkse jäätymättä / kivekse kovottumassa."
Toisessa teemassa tätä hieman rikotaan. Seppä Ilmarisen onnistumista ja tähän liittyviä asenteita heijastellaan niin että maanantaikappalehenki etääntyy. Ensin Ilmarinen luo hevosen "tunkiusi hepo tulesta / kultakapia kuumehesta / muu kaikki pere ihastui / itse Ismaro pelästyi" sitten lehmän "tunkiusi lehmä tulesta / kultasarvi kuumehesta / muu kaikki pere ihastui / itse Ismaro pelästyi" ja sian "tunkius sika tulesta / kultaharjoi kuumehesta / muu kaikki pere ihastui / itse Ismaro pelästyi." Näissä kaikissa oli sellaista sävyä että muut katsoivat mestarityötä, mutta Ilmarinen itse oli vähän sillä asenteella että "nää nyt on vaan tälläsiä". Sitten on lopullisen kovan haasteen vuoro ja kultaneito saadaan kuvioihin "tunkiusi tyttö tulesta / kultakassa kuumehesta / muu kaikki pere pelästyi / itse Ismaro ihastui." Muut olivat järkyttyneitä, mutta Ilmarinen itse oli että "just tällästä, ou jea!" Epäonnistumisen ja onnistumisen välinen perspektiiviero koko runon kattavassa teemassa on humoristinen, mutta tarina toki "palauttaa Ilmarisen maan päälle" "Vietiin tyttö makaamaan / luuttistiin lepäämään / kumpi kylki oi kullan luona se oli kylki kylmä kylki."
Tarinan opetus on joka tapauksessa "Elköhöt esieläjät / elköhän takasetkana / neittä kullasta kuvato / hopietsa huolitello / vilun hohtavi hopie / kylmän kulta kuumottauve." Siksi me voimme ottaa oppia tästä arvokkaasta humanistisesta tarinasta moderninakin aikana. Siksi me nykyään teemmekin naisemme lateksista.
keskiviikko 27. maaliskuuta 2013
Sudet niskassamme ~ eli luontosuhdetta Raamatulla päähän
Olen onnistunut ärsyttämään ihmisiä kirjoittamalla susista. Merkittävää on se, että vaikka olenkin kirjoittanut eläinten hyvinvoinnista säännöllisen epäsäännöllisesti mutta tasaisella aikajanalla, nämä kiukkuiset kommentit näyttävät tulevan esille vain silloin kun aihe on jotenkin muodikasta. Näin ollen esimerkiksi tekstit joissa olen moittinut kliseeksi käsitystä jossa susi ei olisi koskaan tappanut yhtään ihmistä on nähty pahana. Ja ne eivät ole saaneet reagointeja muulloin kuin silloin kun aihe on ollut juuri hypessä mediassa. Välikausina - eli enemmistön ajasta - en saa mitään kommentointeja tästä aihepiiristä.
1: Laadukkaammasta päästä on hyvä ottaa pieni maistiainen ; Perusteluna on ollut esimerkiksi sinänsä mielenkiintoinen näkemys siitä että menneinä aikoina sudet, villikoirat ja ilvekset on laitettu saman nimen alle. Tässä argumentissa ei tietysti ole muuta vikaa kuin se, että jos on väärin tulkita että kaikki nämä kuolemat pelkästään susien tekemäksi, niin olisi täsmälleen samasta syystä aivan väärin vain päättää että ne kaikki ovat koirien tahi ilvesten tekemiä. On järkevää olettaa nimenomaan niin että osa on susien, osa ilvesten ja osa koirien tekosia. Myytti murtuu täsmälleen sillä tavalla kuin sen on tarpeenkin. ; On hyvin järkevää uskoa että susi on tappanut dokumentoidusti ihmisiä. ~ Tämä ei sinänsä ihmetytä koska tietääkseni luonnossa ei ole aivan vaaratonta eläintä. Pieni sisareni on aikanaan joutunut variksen nokkimaksi ja iso vihainen varis voikin olla relevantti ja pelottava ja väkivaltainen kohtaaminen. Samoin itse olen juossut Korsossa pakoon vihaista peuraa. Bambit ovat relevantti uhka, onhan niiden pää tehty aseista. Olisi hitusen konua uskoa että juuri kohtuullisen iso kokoiset sekä raatelukykyiset petoeläimet olisivat niitä harvoja eläimiä joista ei olisi ihmisille mitään riskiä.
Merkityksellistä on kuitenkin se, että aihe on sellainen että eläimiä puolustetaan vain kun se on muodikasta mediassa. Itseäni tämä ärsyttää. Etenkin kun edellisistä teksteistäni on aikaa - en ole kirjoittanut aiheesta tarkoituksella tämän muotivirtauksen aikana ihan siksi että se on muotivirtaus. Kuitenkin kommentteja aiheesta on tullut nimenomaan viime aikoina. Tämä korostaa sitä, että monet susia puolustavat ovat "muotivirtauskannalla". Erityinen ihmettely tulee kuitenkin siitä että minua pidetään petovihaajana. Minulle on esimerkiksi ihmetelty että mistä ihmeestä minun "alatyylinen petovihani" kumpuaa. Tämä on erikoita koska en ole petovihainen, päin vastoin. ~ Se, että monet "luontohippien" tarinat ovat myyttejä ja niitä sellaisiksi viittailen, ei ole samaa kuin petovihaisuus tai halu tappaa susia tai koirasusia. Se on goddamit aivan normaalia skeptisyyttä. Sitä, että itseä miellyttävä mielipide ei ole oikea vain siksi että se on miellyttävä.
Ollakseni tasapuolinen korostan että en ole petovihaaja. Ja itse asiassa ajattelin vittuunnuttaa juuri nyt juuri tässä blogauksessa aika monia ihmisiä jotka ovat nimenomaan siellä "petovihaavammassa" puolessa. Tämä sopineekin varsin hyvin siihen rooliin ja osaan johon luontokuvani ja ihmiskuvani minut luontevimmin asettaa. "Diplomaatti on tunnetusti kaikkia vastaan" tälläisissä aiheissa joissa on selkeät puolet ja poterot - ja enemmistöä ei vaan jaksa kiinnostaa, osittain siksi että koko keskustelukenttä on niin helvetin järjetön, ehdoton ja tarjolla on ääripäitä jotka huutavat likimain vain sitä että eivät ole ääripää vaan se toinen puoli on. Ja vain jälkimmäinen osa on totta.
Otan käsittelyyn teologisen argumentin. Se on toki pääasiassa tarkoitettu kommentiksi jossa on syytetty että aito kristitty ei voisi kannattaa susien tappamista. Argumenttina on tietysti viittaus siihen että susikin on luojan luoma. Tämänlainen argumentaatio "ad fundamentalismi" on vain vitun ärsyttävää. Oikeaoppisuus ja dogmaattisuus ja dogmatismin kautta ideologioiden luokitteleminen on jotain jota saamme kuulla uskonhihhuleilta teologian politiikkaan siirtämisessä muutoinkin riittävästi. Sitä ei tarvitse erikseen tuoda liikenteeseen. Sitä on muutoinkin liikaa. Ja ylipäätään teologia on siitä jännittävää että Raamatulla voi perustella likimain mitä tahansa muutoinkin, joten "ei voi olla kristitty ja uskoa asiaa X" on yleensä yllättävän huono ratkaisu asioihin. Raamattu kun on monisyisempi kuin monet dogmaattiset luokitelmat joihin sitä yritetään ja halutaan sovittaa.
Jotain kommentoitavaa siitäkin kuitenkin voi sanoa. Vaikka esitys on toki korostetusti yksityisen ihmisen argumentti, mutta tosiasiassa jos tehdään väitteitä susien ja petojen käyttäytymisestä, se on eläinten käyttäytymisen tutkimuksen alaan kantaa ottavaa. Ja tässä vaiheessa sitä ei voida enää perustella tai suojata moitteelta millään uskonnollisella vakaumuksella. (Samasta syystä kuin susia ei voi kutsua ihmisille totaalisen vaarattomiksi eläimiksi vain koska monien ideologiassa eläimet eivät ole enää eläimiä vaan jonkinlaisia symboleja..)
Argumentti koostuu sinänsä ymmärrettävästi Raamatunjakeista. Niissä annetaan tietty kuva petoeläimistä. Esimerkiksi susista Raamattu todellakin sanoo niin, että "Hes.22:27 "Sen päämiehet siellä ovat niinkuin saalista raatelevaiset sudet: he vuodattavat verta"" ... "Matt.7:15 "Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammasten vaatteissa, mutta sisältä ovat RAATELEVAISIA SUSIA" ... "2 Piet.2:12 "...niin kuin järjettömät, luonnostaan pyydystettäviksi ja häviämään syntyneet eläimet..."" Ne heijastavat varsin hyvin Raamatun kuvaa. Tästä tehdään erikoinen päätelmä jossa "Monien vuosituhansien aikana ihmiskunta on oppinut, että susi on vaarallinen eläin - sen ovat kokemuksien kautta jo aikoja sitten eläneet esi-isämme todenneet. Tuntuu varsin oudolta - että jopa itseään kristityiksi kutsuvat ihmiset - vähättelevät suden pahuutta ja tahtovat niitä lisää Suomeen; siitäkin huolimatta, vaikka lukemattomissa paikoin maatamme sudet ovat alkaneet käyttäytymään yhä röyhkeämmin vieden lemmikkejä pihapiiristä ja uhkailevalla käytöksellä pelottaneet lukemattomia lasten vanhempia niin, että monissa paikoin lapset joudutaan viemään erilliskyydillä kouluun (koska pelätään lasten turvallisuuden puolesta). Sen minkä historia (myös Raamatun historia) on osoittanut todeksi - sen ylifanaattiset susiensuojelijat pyrkivät vesittämään väittämällä valheellisesti sutta täysin vaarattomaksi eläimeksi." Kirjoittajalla on jopa pyyntö "KRISTITTYINÄ MEIDÄN VELVOLLISUUS ON AUTTAA HÄDÄNALAISIA IHMISIÄ: KANSALAISALOITE NIIDEN PUOLESTA, JOTKA OVAT YLISUUREN SUSIKANNAN UHREJA"
Selvästi tämä teksti menee toiseen ääripäähän. Jos susien viattomuusmyytin rakentaminen on naurettavaa, niin kohtuuttomuus toisessakin suunnassa on varsin järjetöntä. Suoraan sanoen luokittelen tämän samaan luokkaan Craigin eläintenkärsimysargumentin kanssa. Eli se on aika huonosti tosiasioihin sopiva.
1: Craigin eläinten kärsimyksellä argumentointi on tosin rehellisesti sanoen juuri sitä samaa argumenttiperinnettä kuin Raamatunjakeiden kautta kristillistä eläinsuhdetta esilletuonut blogaus/moitteenaiheeksi kummunnut teksti. Craig vain ei ole niin Ison Kirjan lumoissa ja sen sijaan leikkii pikku pseudotieteilijää ja mokailee enemmän tekemällä vakavia asiavirheitä eläinten fysiologiasta.
En ole todellakaan niitä ihmisiä joista "sudet vain leikkivät koirien kanssa" eivätkä olisi koskaan ikinä missään tappaneet ihmisiä. Susi aiheuttaa nykyäänkin myös taloudellisia tappioita jos ne sattuvat jostain aidanraosta pääsemään vaikkapa lammaskatraaseen. Tätä ei vain pidä vähätellä, mutta ei tietysti myöskään liioitella.
Kuitenkin tässä on usein menty siihen että pelko muuttuu aidoksi uhaksi. "Tämä päivä" -blogissa kirjoitettiinkin siitä miten se, että on nähnyt suden ja mitään pahaa ei ole tapahtunut on muuttunut syyksi tappaa susi (sen sijaan että se olisi evidenssiä siitä että susi ei käy kohdatessa suinpäin kurkkuun.) Tämä on samantapainen omituinen argumentti joilla yritetään monesti kieltää metsästysaseiden käyttöä. Kivääri nähdään ensi sijassa aseena ja uhkana, joten se että näkee metsästäjän aseen kanssa tai kuulee ihmisten kulkevan aseen kanssa metsissä tahi kuulee näiden ampuvan käsiaseella tarkka-ammuntasaleissa muuntuu aina syyksi bannia koko ilmiö. (En ole vakuuttunut.) Toinen erikoinen piirre on lasten tunteisiin vetoaminen. On toki surullista kun Musti syödään. Mutta en ole jostain syystä nähnyt samaa argumenttia autoja vastaan ; Musteja jää autojenkin alle. Autoja ei kielletä poistettavaksi.
Kyllä. Olen ehdottomasti niitä ihmisiä joiden mielestä sudet ovat Suomessakin ihan oikeasti tappaneet ihmisiä historian varrella. Oleellista on se, että tällä hetkellä susikanta ei ole relevantti. Melko yksinkertaiselta pohjalta asiaa tirkisteltiin "Tämä päivä" -blogissa ; Susikanta on aika pieni, muuttoliike on enemmänkin Suomesta pakoon kuin Venäjältä tänne virtaavaa. Ja maissa joissa susien ja ihmisten populaatiot ovat isompia kuin Suomessa ja kohtaamisia enemmän eivät pelkää susia yhtä paljon eikä riskejä sielläkään ole vaikka susia onkin paljon ja vauvoja riistettäväksi läjäpäin. Ja ne eivät Joku kysyy että pitääkö sen lapsen kuolla suden hampaissa ennen kuin asia otetaan tosissaan. Sanoisin, että kyllä. Vähän kuten tautiepidemioita ei keksitä olemassaoleviksi ennen kuin on yhtään sairastunutta. Olen erittäin pahoillani jos joku kuvittelee että elämme maailmassa jossa voisimme tietää tämän paremmin.
Toinen puoli asiasta on se, että historiaan viitatessa Raamatun ja sen hipimmän "jalon henkisen luonnon ystävän" kohdalla usein korostetaan että menneet sukupolvet olisivat erityisen osaavia luonnossa. Tämä on kenties pitänyt paikkaansa metsästäjä-keräilijäkulttuureissa. Mutta maanviljelyskulttuureissa ja muissa paikkaan jämähtäneissä kulttuureissa metsä on ollut enemmänkin pelottava ja vieras. Itse asiassa on järkyttävää miten alkeelliset tiedot eläimistä on ollut. Sen ajan oppineita näkemyksiä ja kansanperinnettä tarkastellen viisaus oli sitä että luonnosta nähtiin maatalousenteitä. Ei sitä että tiedettiin miten luonto ja eläimet toimivat. (Mainitsin alkupuolella siitä että susia ja ilveksiä laitettiin samaan luokkaan. Tämä on vain pientä esimakua siitä miten erittelykyvyttömiä sitä oltiin. Sama syvä jaottelukyvyttömyys kattaa näkemyksiä.)
1: Tosin liennytykseksi on sanottava että Raamatun tekstejä lainatessa tekstit näyttävät siltä että susien raatelu näyttää kohdistuvan karjaan ja saaliiseen eikä ihmisiin. Sudet raatelevat mutta kirjoittaja ei korosta että mitä ne raatelevat. Tämä korostuu miten lampaita - eikä esimerkiksi vauvoja - suojellaan pedoilta. Tämä kuulunee siihen piiriin joka lammaspaimenilla on ollut sitä konkreettista elinpiiriä. Kovin vahvaa etologista osaamista ei tämän tiedostamiseksi tarvita eikä tässä siksi ole kovin suuria ongelmia. Kirjoittajalta löytyy myös tähän mukaan lainaamaton jae jossa karhu tappaa puolustaakseen poikasiaan, joka itse asiassa kuvaa oleellisesti karhujen väkivaltaista käyttäytymistä senkin suhteen miten Suomessa on silloin tällöin harvakseltaan ihmisiä karhujen kynsissä kuollut.
2: Ja myös nyky-yhteiskunnassa ollaan kaupungissa eikä käydä luonnossa. Ihmiset eivät nykyäänkään osaa juuri mitään luonnosta. Siksi kai niin monet hakevat luontokuvaa Raamatusta ja hengellisyydestä eivätkä etologian kirjasta. Tämänlaiset eivät ole mitään "jaloja luonnon ystäviä" vaan ideologisia haihattelijaidiootteja jotka yleisesti ottaen ovat asioille haitta, koska he eivät oikeasti aja luonnon asioita, vaan ajavat mielikuvaansa luonnosta ja tähän liittyvää politiikkaa, joka ei yleensä ottaen edes koske luontoa vaan muita ihmisiä. Ja nähdäkseni jopa luontodokumentit voivat vääristää ihmisten luontosuhdetta, kun niissä ei kuvata sitä tuntikausien makoilua. Vaan aina on saalistus-pakeneminen tai lisääntymisaktio tahi synnytys menossa. Jos luonto olisi näin raaka, ei yksikään eläin varmasti eläisi lisääntymisikään asti. Dokumentti on aina valikoitu ajanjakso ja valikoitu hetkien kokoelma. Ja näitä ei koota satunnaisesti. Osa on "mielenkiintoista" ja muuta ei näytetä.
Näkisin että suomessa on susiin liittyvä ongelma joka ei liity lakiin. On itse asiassa aivan väärin tarkastella susienmetsästsystä lupien kautta. Itse olen ihan silmästä silmään nähnyt itä-suomalaisia tyyppejä joista susi ammutaan metsällä aina kohdattaessa. Ja jos se sattuu olemaan pantasusi, niin panta heitetään ensimmäisen idän suuntaan menevän rekan katolle tai jotain vastaavaa. Susia yksinkertaisesti kaadetaan "pimeästi". Ja tähän pitäisi puuttua. Koska jos metsästäjät eivät noudata lakia, kuinka voimme luottaa heihin muissakaan laillisuuskysymyksissä. Kysymys tässä kohden on vähän kuin hevosenlihan sekoittamisessa naudanlihaan. Hevonen itsessään on syömäkelpoista ja hyvää lihaa, mutta jos emme voi luottaa ruokaketjuun ja siihen että tuote on mitä on luvattu, niin mitä kaikkea muuta ja vaarallisempaa kuin hevosenliha sinne sekaan voidaan periaatteessa laittaa. Aukko systeemissä antaa tila koijaamiseen. Ja koijaavat tahot ovat koijaavia tahoja.
 |
| Kirjoittajalla on ilves aina niskassaan. Se on alkuperäiskielellä (Pisani-Dossi) louo cervino ja (Getty Manuscript) lovo cerviero. Bestiaarit, sen ajan eläinkirjat, ilveksiä ja susia ei eroteltu toisistaan niin tarkasti. |
1: Laadukkaammasta päästä on hyvä ottaa pieni maistiainen ; Perusteluna on ollut esimerkiksi sinänsä mielenkiintoinen näkemys siitä että menneinä aikoina sudet, villikoirat ja ilvekset on laitettu saman nimen alle. Tässä argumentissa ei tietysti ole muuta vikaa kuin se, että jos on väärin tulkita että kaikki nämä kuolemat pelkästään susien tekemäksi, niin olisi täsmälleen samasta syystä aivan väärin vain päättää että ne kaikki ovat koirien tahi ilvesten tekemiä. On järkevää olettaa nimenomaan niin että osa on susien, osa ilvesten ja osa koirien tekosia. Myytti murtuu täsmälleen sillä tavalla kuin sen on tarpeenkin. ; On hyvin järkevää uskoa että susi on tappanut dokumentoidusti ihmisiä. ~ Tämä ei sinänsä ihmetytä koska tietääkseni luonnossa ei ole aivan vaaratonta eläintä. Pieni sisareni on aikanaan joutunut variksen nokkimaksi ja iso vihainen varis voikin olla relevantti ja pelottava ja väkivaltainen kohtaaminen. Samoin itse olen juossut Korsossa pakoon vihaista peuraa. Bambit ovat relevantti uhka, onhan niiden pää tehty aseista. Olisi hitusen konua uskoa että juuri kohtuullisen iso kokoiset sekä raatelukykyiset petoeläimet olisivat niitä harvoja eläimiä joista ei olisi ihmisille mitään riskiä.
Merkityksellistä on kuitenkin se, että aihe on sellainen että eläimiä puolustetaan vain kun se on muodikasta mediassa. Itseäni tämä ärsyttää. Etenkin kun edellisistä teksteistäni on aikaa - en ole kirjoittanut aiheesta tarkoituksella tämän muotivirtauksen aikana ihan siksi että se on muotivirtaus. Kuitenkin kommentteja aiheesta on tullut nimenomaan viime aikoina. Tämä korostaa sitä, että monet susia puolustavat ovat "muotivirtauskannalla". Erityinen ihmettely tulee kuitenkin siitä että minua pidetään petovihaajana. Minulle on esimerkiksi ihmetelty että mistä ihmeestä minun "alatyylinen petovihani" kumpuaa. Tämä on erikoita koska en ole petovihainen, päin vastoin. ~ Se, että monet "luontohippien" tarinat ovat myyttejä ja niitä sellaisiksi viittailen, ei ole samaa kuin petovihaisuus tai halu tappaa susia tai koirasusia. Se on goddamit aivan normaalia skeptisyyttä. Sitä, että itseä miellyttävä mielipide ei ole oikea vain siksi että se on miellyttävä.
Ollakseni tasapuolinen korostan että en ole petovihaaja. Ja itse asiassa ajattelin vittuunnuttaa juuri nyt juuri tässä blogauksessa aika monia ihmisiä jotka ovat nimenomaan siellä "petovihaavammassa" puolessa. Tämä sopineekin varsin hyvin siihen rooliin ja osaan johon luontokuvani ja ihmiskuvani minut luontevimmin asettaa. "Diplomaatti on tunnetusti kaikkia vastaan" tälläisissä aiheissa joissa on selkeät puolet ja poterot - ja enemmistöä ei vaan jaksa kiinnostaa, osittain siksi että koko keskustelukenttä on niin helvetin järjetön, ehdoton ja tarjolla on ääripäitä jotka huutavat likimain vain sitä että eivät ole ääripää vaan se toinen puoli on. Ja vain jälkimmäinen osa on totta.
Otan käsittelyyn teologisen argumentin. Se on toki pääasiassa tarkoitettu kommentiksi jossa on syytetty että aito kristitty ei voisi kannattaa susien tappamista. Argumenttina on tietysti viittaus siihen että susikin on luojan luoma. Tämänlainen argumentaatio "ad fundamentalismi" on vain vitun ärsyttävää. Oikeaoppisuus ja dogmaattisuus ja dogmatismin kautta ideologioiden luokitteleminen on jotain jota saamme kuulla uskonhihhuleilta teologian politiikkaan siirtämisessä muutoinkin riittävästi. Sitä ei tarvitse erikseen tuoda liikenteeseen. Sitä on muutoinkin liikaa. Ja ylipäätään teologia on siitä jännittävää että Raamatulla voi perustella likimain mitä tahansa muutoinkin, joten "ei voi olla kristitty ja uskoa asiaa X" on yleensä yllättävän huono ratkaisu asioihin. Raamattu kun on monisyisempi kuin monet dogmaattiset luokitelmat joihin sitä yritetään ja halutaan sovittaa.
Jotain kommentoitavaa siitäkin kuitenkin voi sanoa. Vaikka esitys on toki korostetusti yksityisen ihmisen argumentti, mutta tosiasiassa jos tehdään väitteitä susien ja petojen käyttäytymisestä, se on eläinten käyttäytymisen tutkimuksen alaan kantaa ottavaa. Ja tässä vaiheessa sitä ei voida enää perustella tai suojata moitteelta millään uskonnollisella vakaumuksella. (Samasta syystä kuin susia ei voi kutsua ihmisille totaalisen vaarattomiksi eläimiksi vain koska monien ideologiassa eläimet eivät ole enää eläimiä vaan jonkinlaisia symboleja..)
Argumentti koostuu sinänsä ymmärrettävästi Raamatunjakeista. Niissä annetaan tietty kuva petoeläimistä. Esimerkiksi susista Raamattu todellakin sanoo niin, että "Hes.22:27 "Sen päämiehet siellä ovat niinkuin saalista raatelevaiset sudet: he vuodattavat verta"" ... "Matt.7:15 "Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammasten vaatteissa, mutta sisältä ovat RAATELEVAISIA SUSIA" ... "2 Piet.2:12 "...niin kuin järjettömät, luonnostaan pyydystettäviksi ja häviämään syntyneet eläimet..."" Ne heijastavat varsin hyvin Raamatun kuvaa. Tästä tehdään erikoinen päätelmä jossa "Monien vuosituhansien aikana ihmiskunta on oppinut, että susi on vaarallinen eläin - sen ovat kokemuksien kautta jo aikoja sitten eläneet esi-isämme todenneet. Tuntuu varsin oudolta - että jopa itseään kristityiksi kutsuvat ihmiset - vähättelevät suden pahuutta ja tahtovat niitä lisää Suomeen; siitäkin huolimatta, vaikka lukemattomissa paikoin maatamme sudet ovat alkaneet käyttäytymään yhä röyhkeämmin vieden lemmikkejä pihapiiristä ja uhkailevalla käytöksellä pelottaneet lukemattomia lasten vanhempia niin, että monissa paikoin lapset joudutaan viemään erilliskyydillä kouluun (koska pelätään lasten turvallisuuden puolesta). Sen minkä historia (myös Raamatun historia) on osoittanut todeksi - sen ylifanaattiset susiensuojelijat pyrkivät vesittämään väittämällä valheellisesti sutta täysin vaarattomaksi eläimeksi." Kirjoittajalla on jopa pyyntö "KRISTITTYINÄ MEIDÄN VELVOLLISUUS ON AUTTAA HÄDÄNALAISIA IHMISIÄ: KANSALAISALOITE NIIDEN PUOLESTA, JOTKA OVAT YLISUUREN SUSIKANNAN UHREJA"
Selvästi tämä teksti menee toiseen ääripäähän. Jos susien viattomuusmyytin rakentaminen on naurettavaa, niin kohtuuttomuus toisessakin suunnassa on varsin järjetöntä. Suoraan sanoen luokittelen tämän samaan luokkaan Craigin eläintenkärsimysargumentin kanssa. Eli se on aika huonosti tosiasioihin sopiva.
1: Craigin eläinten kärsimyksellä argumentointi on tosin rehellisesti sanoen juuri sitä samaa argumenttiperinnettä kuin Raamatunjakeiden kautta kristillistä eläinsuhdetta esilletuonut blogaus/moitteenaiheeksi kummunnut teksti. Craig vain ei ole niin Ison Kirjan lumoissa ja sen sijaan leikkii pikku pseudotieteilijää ja mokailee enemmän tekemällä vakavia asiavirheitä eläinten fysiologiasta.
En ole todellakaan niitä ihmisiä joista "sudet vain leikkivät koirien kanssa" eivätkä olisi koskaan ikinä missään tappaneet ihmisiä. Susi aiheuttaa nykyäänkin myös taloudellisia tappioita jos ne sattuvat jostain aidanraosta pääsemään vaikkapa lammaskatraaseen. Tätä ei vain pidä vähätellä, mutta ei tietysti myöskään liioitella.
Kuitenkin tässä on usein menty siihen että pelko muuttuu aidoksi uhaksi. "Tämä päivä" -blogissa kirjoitettiinkin siitä miten se, että on nähnyt suden ja mitään pahaa ei ole tapahtunut on muuttunut syyksi tappaa susi (sen sijaan että se olisi evidenssiä siitä että susi ei käy kohdatessa suinpäin kurkkuun.) Tämä on samantapainen omituinen argumentti joilla yritetään monesti kieltää metsästysaseiden käyttöä. Kivääri nähdään ensi sijassa aseena ja uhkana, joten se että näkee metsästäjän aseen kanssa tai kuulee ihmisten kulkevan aseen kanssa metsissä tahi kuulee näiden ampuvan käsiaseella tarkka-ammuntasaleissa muuntuu aina syyksi bannia koko ilmiö. (En ole vakuuttunut.) Toinen erikoinen piirre on lasten tunteisiin vetoaminen. On toki surullista kun Musti syödään. Mutta en ole jostain syystä nähnyt samaa argumenttia autoja vastaan ; Musteja jää autojenkin alle. Autoja ei kielletä poistettavaksi.
Kyllä. Olen ehdottomasti niitä ihmisiä joiden mielestä sudet ovat Suomessakin ihan oikeasti tappaneet ihmisiä historian varrella. Oleellista on se, että tällä hetkellä susikanta ei ole relevantti. Melko yksinkertaiselta pohjalta asiaa tirkisteltiin "Tämä päivä" -blogissa ; Susikanta on aika pieni, muuttoliike on enemmänkin Suomesta pakoon kuin Venäjältä tänne virtaavaa. Ja maissa joissa susien ja ihmisten populaatiot ovat isompia kuin Suomessa ja kohtaamisia enemmän eivät pelkää susia yhtä paljon eikä riskejä sielläkään ole vaikka susia onkin paljon ja vauvoja riistettäväksi läjäpäin. Ja ne eivät Joku kysyy että pitääkö sen lapsen kuolla suden hampaissa ennen kuin asia otetaan tosissaan. Sanoisin, että kyllä. Vähän kuten tautiepidemioita ei keksitä olemassaoleviksi ennen kuin on yhtään sairastunutta. Olen erittäin pahoillani jos joku kuvittelee että elämme maailmassa jossa voisimme tietää tämän paremmin.
Toinen puoli asiasta on se, että historiaan viitatessa Raamatun ja sen hipimmän "jalon henkisen luonnon ystävän" kohdalla usein korostetaan että menneet sukupolvet olisivat erityisen osaavia luonnossa. Tämä on kenties pitänyt paikkaansa metsästäjä-keräilijäkulttuureissa. Mutta maanviljelyskulttuureissa ja muissa paikkaan jämähtäneissä kulttuureissa metsä on ollut enemmänkin pelottava ja vieras. Itse asiassa on järkyttävää miten alkeelliset tiedot eläimistä on ollut. Sen ajan oppineita näkemyksiä ja kansanperinnettä tarkastellen viisaus oli sitä että luonnosta nähtiin maatalousenteitä. Ei sitä että tiedettiin miten luonto ja eläimet toimivat. (Mainitsin alkupuolella siitä että susia ja ilveksiä laitettiin samaan luokkaan. Tämä on vain pientä esimakua siitä miten erittelykyvyttömiä sitä oltiin. Sama syvä jaottelukyvyttömyys kattaa näkemyksiä.)
1: Tosin liennytykseksi on sanottava että Raamatun tekstejä lainatessa tekstit näyttävät siltä että susien raatelu näyttää kohdistuvan karjaan ja saaliiseen eikä ihmisiin. Sudet raatelevat mutta kirjoittaja ei korosta että mitä ne raatelevat. Tämä korostuu miten lampaita - eikä esimerkiksi vauvoja - suojellaan pedoilta. Tämä kuulunee siihen piiriin joka lammaspaimenilla on ollut sitä konkreettista elinpiiriä. Kovin vahvaa etologista osaamista ei tämän tiedostamiseksi tarvita eikä tässä siksi ole kovin suuria ongelmia. Kirjoittajalta löytyy myös tähän mukaan lainaamaton jae jossa karhu tappaa puolustaakseen poikasiaan, joka itse asiassa kuvaa oleellisesti karhujen väkivaltaista käyttäytymistä senkin suhteen miten Suomessa on silloin tällöin harvakseltaan ihmisiä karhujen kynsissä kuollut.
2: Ja myös nyky-yhteiskunnassa ollaan kaupungissa eikä käydä luonnossa. Ihmiset eivät nykyäänkään osaa juuri mitään luonnosta. Siksi kai niin monet hakevat luontokuvaa Raamatusta ja hengellisyydestä eivätkä etologian kirjasta. Tämänlaiset eivät ole mitään "jaloja luonnon ystäviä" vaan ideologisia haihattelijaidiootteja jotka yleisesti ottaen ovat asioille haitta, koska he eivät oikeasti aja luonnon asioita, vaan ajavat mielikuvaansa luonnosta ja tähän liittyvää politiikkaa, joka ei yleensä ottaen edes koske luontoa vaan muita ihmisiä. Ja nähdäkseni jopa luontodokumentit voivat vääristää ihmisten luontosuhdetta, kun niissä ei kuvata sitä tuntikausien makoilua. Vaan aina on saalistus-pakeneminen tai lisääntymisaktio tahi synnytys menossa. Jos luonto olisi näin raaka, ei yksikään eläin varmasti eläisi lisääntymisikään asti. Dokumentti on aina valikoitu ajanjakso ja valikoitu hetkien kokoelma. Ja näitä ei koota satunnaisesti. Osa on "mielenkiintoista" ja muuta ei näytetä.
Näkisin että suomessa on susiin liittyvä ongelma joka ei liity lakiin. On itse asiassa aivan väärin tarkastella susienmetsästsystä lupien kautta. Itse olen ihan silmästä silmään nähnyt itä-suomalaisia tyyppejä joista susi ammutaan metsällä aina kohdattaessa. Ja jos se sattuu olemaan pantasusi, niin panta heitetään ensimmäisen idän suuntaan menevän rekan katolle tai jotain vastaavaa. Susia yksinkertaisesti kaadetaan "pimeästi". Ja tähän pitäisi puuttua. Koska jos metsästäjät eivät noudata lakia, kuinka voimme luottaa heihin muissakaan laillisuuskysymyksissä. Kysymys tässä kohden on vähän kuin hevosenlihan sekoittamisessa naudanlihaan. Hevonen itsessään on syömäkelpoista ja hyvää lihaa, mutta jos emme voi luottaa ruokaketjuun ja siihen että tuote on mitä on luvattu, niin mitä kaikkea muuta ja vaarallisempaa kuin hevosenliha sinne sekaan voidaan periaatteessa laittaa. Aukko systeemissä antaa tila koijaamiseen. Ja koijaavat tahot ovat koijaavia tahoja.
lauantai 23. helmikuuta 2013
Pakanalinnat
Maailmassa on paljon asioita joita oikein kukaan ei kerkeä tutkimaan. Yksi näistä ovat ns. tarulinnat. Suomessa on muutamia linnoja joista ei ole kirjallista aineistoa ja joista on saatu tietoa lähinnä kansanperinteestä. Esimerkiksi Vellonlinna Halikossa on sellainen, sain siitä hitusen kuulopuheita opiskeluaikanani liikuskellessani jonkin verran tuolla alueella. Näitä tarulinnoja on ollut itse asiassa useampia - esimerkiksi Ikkalanlinna (Pattinen) ja Hevonlinna (Koski) pari mainitakseni - ja ne sijaitsevat Varsinais-Suomessa ja Hämeen seudulla.
Ne ovat linnoja jotka on tunnettu kansanperinteessä - ja niistä näkyy merkkejä myös paikannimistössä. Sen sijaan niitä ei löydy aatelissukujen tiedoissa joten ne eivät ole aatelislinnoja. Niistä ei ole myöskään kirjallista materiaalia. Näitä muinaislinnoja ei ole tutkittu kovinkaan paljoa. (Vähäsen toki tiedetään.)
Syynä tutkimatta jättämiseen ei ole se, että "tarulinna on tarulinna" - pelkkä kansanperinne ei ole yksinään kovin luotettavaa tai tarjoa oikeastaan tarinan päälle mitään pengottavaa ja tutkittavaa. Niistä on kuitenkin jäännöksiä ; Ei toki mitään sellaista kuin kivisistä linnoista jää, ei kivimuureja, valleja ja vallihautoja. Ne olivat olleet puisia linnoja. Moni kutsuisi niitä varmaan enemmänkin linnoituksiksi. ; Sen sijaan syynä tutkimatta jättämiseen on se, että ne eivät kiinnosta historioitsijoita koska niistä ei ole kirjallista tutkittavaa materiaalia. Arkeologiat taas eivät ole kiinnostuneita koska ne eivät ole esihistoriallisia, ne on saatu ajoitettua varhaiskeskiajalle.
Muinaislinnojen kohdalla huomattavaa on se, että ne olivat aika varmasti rajalinjoja. Tämä ei tietysti yllätä koska linna tai linnoitus on defensiivinen sotalaitos. Sen ideana on turvata aloilleen asettujaa. Niitä asetetaan konfliktien rajoille. Ja tarulinnojen kohdalla tiedetään sen verran, että ne ovat alueella jossa kristityt kamppailivat tilasta pakanallisten hämäläisten (kirjoitetaan pienellä, jotta ei sekoiteta minuun ja sukuuni) kanssa.
Linnoista on tarjolla kaksi versiota, joista molempia olen kuullut.
1: Ensimmäisen mukaan varustukset ovat kristittyjen. Tällöin piispa Folkvinus olisi varustanut 1100 -luvulla hiippakuntaansa koska heillä oli kaupankäyntiä suojeltavaksi. Hämäläiset (edelleen pienellä vaikka isolla kirjaimella onkin) kapinoivat jossain vuosien 1236-1237 tienoilla jolloin linnoituksista oli ruotsalaisille hyötyä. (Ja niiden rakentaminen osoittautui hyödylliseksi.) Linnoitukset menettivät merkityksensä kasteen jälkeen. Birger Jaarli nimittäin käännytti hämeen kristilliseksi jossain vuosien 1238-1249 välillä.
2: Toinen selitys on se, että tarulinnat eivät ole kirjallisessa aineistossa koska ne olivat nimenomaan pakanallisten hämäläisten omistamia (pienellä, valitetavasti. Haluaisin omistaa linnoituksen tahi pari.) Aikataulullisesti linnakkeen rakentaminen on tietysti luonnollista jos ideana on se, että sinulla on elinpiiri, kulttuuri ja tavat ja olet päättänyt asettua aloillesi. Ne menettivät sitten merkityksensä kristilliseksi kääntymisen jälkeen. Eli tappio tuli linnoituksista huolimatta.
Kumpikaan selityksistä ei näytä minun amatöörinsilmiini mahdottomalta. Vaikka niissä onkin jotain outouksia.
1: Ensimmäisessä ihmetyttää se, että miksi ruotsalaisilla ei ole kirjallista aineistoa linnoituksista jotka olivat heidän. Mutta toisaalta mikäpä historiallinen maailma olisi täydellinen ; Aukot ovat jotain jonka kanssa on vähän pakko elellä.
2: Toisessa ihmetyttää sitten varat. Tosin puusta rakentaminen metsäsuomessa ei vaikuta aivan mahdottomalta ponnistukselta. Ei ole kysymystä ylitsepääsemättömästä "millä teknologialla" -kysymyksestä.
Itseäni tietysti viehättää ajatus että suomalaisilla olisi ollut kykyjä tehdä linnoituksia. Se muistuttaisi että meillä on televisiosarja joka mielenkiintoisesti ja asiallisesti kertoo miten maamme ja kulttuurimme on ruotsalaista perua osittain siksi että kaikki originaali kulttuuri on tuhottu, raastettu ja tallattu. Tästä päästäänkin jopa siihen, että jostain syystä suomessa on mainostettu ja korostettu että suomalaiset käännytettiin sopuisasti ilman miekkalähetystä.
1: Jos tarulinnat olivat pakanalinnoituksia, tämä osoittaisi vääräksi rauhanomaisuuden ja vapaaehtoisuuden.
2: Jos tarulinnat olivat ruotsalaisten, se osoittaisi itse asiassa rauhanomaisuuden myös vääräksi. Konflikti ja sen sotilaallinen hoitaminen olivat selvästi mukana. Ruotsalaiset olivat lisäksi invasiivisia.
Mutta minun onkin ylipäätään vaikeaa uskoa että ruotsalaiset olisivat olleet mitenkään erityisen sopuisia käännyttäessään maata kristinuskoon.
1: Teologinen syy : Siinä missä Islam on "pimeältä puoleltaan" historian mukaan rähinöintiuskonto, on kristinuskon "pimeä historialta" jotain invasiivinen valloitususkonto. Mikään muu uskonto ei yksinkertaiseti ole tunkenut toisten kulttuurien alueelle ja tehnyt yhtä paljon tuhoja. Syynä on se, että kristinuskon suvaitsevaisin puoli perustuu lähetyskäskyyn. Se on siitä mielenkiintoinen, että se ei ole rasistinen, eli se näkee kaikki eriväriset ja erilaiset ihmiset potentiaalisina veljinä. Kuitenkin lähetyskäsky on samalla jotain joka sanoo aivan suoraan että muiden ihmisten uskonvakaumus on kristittyjen asia eikä muiden oma kulttuurinen piirre tai henkilökohtainen vakaumus. Lähetyskäsky muuntuu poliittisen intressiin liittyessään välittömästi luvaksi valloittaa ja ottaa hallintaan. Sotaa ei perustella ja motivoida vääräuskoisten tappamisella kuten "rasistisemmissa" uskonnoissa. Mutta valloitussotaan saadaan uskonnollinen oikeutus kuin itsestään jos valloitettavat ovat "pakanoita".
2: Käytännön toimet osoittavat että saatuaan vallan Ruotsi käytti mielellään "suomalaisia lantsareita" sotilasvoimana siihen malliin että syntyi sellaisia sanontoja kuin "Ruotsi on valmis taistelemaan viimeiseen suomalaiseen." Homma on vähän kuin ranskan muukalaislegioonan synnyn kanssa. Kun maan alueella oli ihmisiä joista ei ollut kuin harmia ja jotka eivät olleet "kunnon kansalaisia" niin heidät voitiin sentään valjastaa tykinruuaksi. Tämänlainen eettinen hierarkia on jotain joka on pakko huomata ja hyväksyä osana historiaa.
3: Ideologinen sota ei ollut tunnettuina aikoina kovin reilua. Se oli jotain jonka julmuus paistaa nykyihmisen silmiin aika vahvasti. Olisi omituista olettaa että heti kun aineistoa ei ole, niin oltaisiin jotenkin käyttäydytty aivan eri tavoilla. Tässä voidaan muistaa että katolisuuden rippeitäkin poistettiin maasta melko kovalla kädellä. Esimerkiksi Suomen noituutta ja noitaoikeudenkäyntejä käsittelevä "Synnin palkka on kuolema" - kirja kuvaa sitä miten osa noitaoikeudenkäynneistä olivat juuri sitä että katolisia tapoja yritettiin karsia pois. Tosin tässä oltiin kohtuu maltillisia. Noidat saivat yleensä vain nuhteita ja sakkoja, ja teloitukset olivat erittäin hyvin harvinaisia. Ja sallivatpa ruotsalaiset kirkkojen kerjuu-ukkopatsasperinteenkin sen vuoksi että suomalaiset olivat sen verran sopuisia, että tätä rauhaa ei haluttu ruveta hämmentämään rikkomalla jotain kylälle kuuluvaa hauskaa ja kaunista. On selvää että uskonnon asenteet pakanoita vastaan ovat olleet vastaavanlaisia.
Näin ollen uskallankin sanoa että tarulinnat ovat "väliinputoamisensa" lisäksi vältettävä aihe siksi että suomessa syntyy skismoja jos kritisoi suomenruotsalaisuutta tai uskontoa. (Molemmat mielletään barbaaristen mökeltäjien kritiikkiaiheeksi. Ja osittain tämän vuoksi siitä tietysti tulee sellaista että fiksu ihminen vähän välttää niitä ja sitten aiheeseen tulee yliedustus mökeltämistä joka syntyy siksi että tyyppi on "barbaari ilman käytöstapoja" tai "idiootti ilman sosiaalista tolkkua".) Ja tarulinnojen tutkiminen joka tapauksessa raapisi molempia.
Tämänlaiset historialliset seikat ovat usein hyvin symbolisia. Esimerkiksi jostain syystä suomalaisen kristityn on hyvin tärkeää perustella emotionaalisesti että hänen uskontonsa ei ole maassa koska kristityt ovat yli tuhat vuotta sitten sotineet, tappaneet ja raastaneet. Onhan tämänlaisen ideologisen taakan kanssa tietysti tavallaan vähän kornia pyytää suvaitsevaisuutta ja selittää että maan kulttuuria pitää kunnioittaa eikä sitä saa raastaa ja että ikonoklasmi on pahinta mahdollista koska siinä jumalanpilkka, kulttuurin harjoittaminen ja kulttuurin maalliset jäännökset jälkipolville rikotaan samanaikaisesti.
Itse en tosin oikein ymmärrä että miksi asioista täytyisi tehdä niin vahvoja symboleja, että miksi joku tuhat vuotta sitten tapahtunut on relevanttia nykyhetken kannalta ; En usko mihinkään tyystin muuttumattomiin ideologioihin. Muutokset ovat toki hitaahkoja mutta ne ovat olemassa. Esimerkiksi nykyään ei sakoteta noitia oikein mistään syystä - saati katolisten rituaalejen tekemisestä.
Ne ovat linnoja jotka on tunnettu kansanperinteessä - ja niistä näkyy merkkejä myös paikannimistössä. Sen sijaan niitä ei löydy aatelissukujen tiedoissa joten ne eivät ole aatelislinnoja. Niistä ei ole myöskään kirjallista materiaalia. Näitä muinaislinnoja ei ole tutkittu kovinkaan paljoa. (Vähäsen toki tiedetään.)
Syynä tutkimatta jättämiseen ei ole se, että "tarulinna on tarulinna" - pelkkä kansanperinne ei ole yksinään kovin luotettavaa tai tarjoa oikeastaan tarinan päälle mitään pengottavaa ja tutkittavaa. Niistä on kuitenkin jäännöksiä ; Ei toki mitään sellaista kuin kivisistä linnoista jää, ei kivimuureja, valleja ja vallihautoja. Ne olivat olleet puisia linnoja. Moni kutsuisi niitä varmaan enemmänkin linnoituksiksi. ; Sen sijaan syynä tutkimatta jättämiseen on se, että ne eivät kiinnosta historioitsijoita koska niistä ei ole kirjallista tutkittavaa materiaalia. Arkeologiat taas eivät ole kiinnostuneita koska ne eivät ole esihistoriallisia, ne on saatu ajoitettua varhaiskeskiajalle.
Muinaislinnojen kohdalla huomattavaa on se, että ne olivat aika varmasti rajalinjoja. Tämä ei tietysti yllätä koska linna tai linnoitus on defensiivinen sotalaitos. Sen ideana on turvata aloilleen asettujaa. Niitä asetetaan konfliktien rajoille. Ja tarulinnojen kohdalla tiedetään sen verran, että ne ovat alueella jossa kristityt kamppailivat tilasta pakanallisten hämäläisten (kirjoitetaan pienellä, jotta ei sekoiteta minuun ja sukuuni) kanssa.
Linnoista on tarjolla kaksi versiota, joista molempia olen kuullut.
1: Ensimmäisen mukaan varustukset ovat kristittyjen. Tällöin piispa Folkvinus olisi varustanut 1100 -luvulla hiippakuntaansa koska heillä oli kaupankäyntiä suojeltavaksi. Hämäläiset (edelleen pienellä vaikka isolla kirjaimella onkin) kapinoivat jossain vuosien 1236-1237 tienoilla jolloin linnoituksista oli ruotsalaisille hyötyä. (Ja niiden rakentaminen osoittautui hyödylliseksi.) Linnoitukset menettivät merkityksensä kasteen jälkeen. Birger Jaarli nimittäin käännytti hämeen kristilliseksi jossain vuosien 1238-1249 välillä.
2: Toinen selitys on se, että tarulinnat eivät ole kirjallisessa aineistossa koska ne olivat nimenomaan pakanallisten hämäläisten omistamia (pienellä, valitetavasti. Haluaisin omistaa linnoituksen tahi pari.) Aikataulullisesti linnakkeen rakentaminen on tietysti luonnollista jos ideana on se, että sinulla on elinpiiri, kulttuuri ja tavat ja olet päättänyt asettua aloillesi. Ne menettivät sitten merkityksensä kristilliseksi kääntymisen jälkeen. Eli tappio tuli linnoituksista huolimatta.
Kumpikaan selityksistä ei näytä minun amatöörinsilmiini mahdottomalta. Vaikka niissä onkin jotain outouksia.
1: Ensimmäisessä ihmetyttää se, että miksi ruotsalaisilla ei ole kirjallista aineistoa linnoituksista jotka olivat heidän. Mutta toisaalta mikäpä historiallinen maailma olisi täydellinen ; Aukot ovat jotain jonka kanssa on vähän pakko elellä.
2: Toisessa ihmetyttää sitten varat. Tosin puusta rakentaminen metsäsuomessa ei vaikuta aivan mahdottomalta ponnistukselta. Ei ole kysymystä ylitsepääsemättömästä "millä teknologialla" -kysymyksestä.
Itseäni tietysti viehättää ajatus että suomalaisilla olisi ollut kykyjä tehdä linnoituksia. Se muistuttaisi että meillä on televisiosarja joka mielenkiintoisesti ja asiallisesti kertoo miten maamme ja kulttuurimme on ruotsalaista perua osittain siksi että kaikki originaali kulttuuri on tuhottu, raastettu ja tallattu. Tästä päästäänkin jopa siihen, että jostain syystä suomessa on mainostettu ja korostettu että suomalaiset käännytettiin sopuisasti ilman miekkalähetystä.
1: Jos tarulinnat olivat pakanalinnoituksia, tämä osoittaisi vääräksi rauhanomaisuuden ja vapaaehtoisuuden.
2: Jos tarulinnat olivat ruotsalaisten, se osoittaisi itse asiassa rauhanomaisuuden myös vääräksi. Konflikti ja sen sotilaallinen hoitaminen olivat selvästi mukana. Ruotsalaiset olivat lisäksi invasiivisia.
Mutta minun onkin ylipäätään vaikeaa uskoa että ruotsalaiset olisivat olleet mitenkään erityisen sopuisia käännyttäessään maata kristinuskoon.
1: Teologinen syy : Siinä missä Islam on "pimeältä puoleltaan" historian mukaan rähinöintiuskonto, on kristinuskon "pimeä historialta" jotain invasiivinen valloitususkonto. Mikään muu uskonto ei yksinkertaiseti ole tunkenut toisten kulttuurien alueelle ja tehnyt yhtä paljon tuhoja. Syynä on se, että kristinuskon suvaitsevaisin puoli perustuu lähetyskäskyyn. Se on siitä mielenkiintoinen, että se ei ole rasistinen, eli se näkee kaikki eriväriset ja erilaiset ihmiset potentiaalisina veljinä. Kuitenkin lähetyskäsky on samalla jotain joka sanoo aivan suoraan että muiden ihmisten uskonvakaumus on kristittyjen asia eikä muiden oma kulttuurinen piirre tai henkilökohtainen vakaumus. Lähetyskäsky muuntuu poliittisen intressiin liittyessään välittömästi luvaksi valloittaa ja ottaa hallintaan. Sotaa ei perustella ja motivoida vääräuskoisten tappamisella kuten "rasistisemmissa" uskonnoissa. Mutta valloitussotaan saadaan uskonnollinen oikeutus kuin itsestään jos valloitettavat ovat "pakanoita".
2: Käytännön toimet osoittavat että saatuaan vallan Ruotsi käytti mielellään "suomalaisia lantsareita" sotilasvoimana siihen malliin että syntyi sellaisia sanontoja kuin "Ruotsi on valmis taistelemaan viimeiseen suomalaiseen." Homma on vähän kuin ranskan muukalaislegioonan synnyn kanssa. Kun maan alueella oli ihmisiä joista ei ollut kuin harmia ja jotka eivät olleet "kunnon kansalaisia" niin heidät voitiin sentään valjastaa tykinruuaksi. Tämänlainen eettinen hierarkia on jotain joka on pakko huomata ja hyväksyä osana historiaa.
3: Ideologinen sota ei ollut tunnettuina aikoina kovin reilua. Se oli jotain jonka julmuus paistaa nykyihmisen silmiin aika vahvasti. Olisi omituista olettaa että heti kun aineistoa ei ole, niin oltaisiin jotenkin käyttäydytty aivan eri tavoilla. Tässä voidaan muistaa että katolisuuden rippeitäkin poistettiin maasta melko kovalla kädellä. Esimerkiksi Suomen noituutta ja noitaoikeudenkäyntejä käsittelevä "Synnin palkka on kuolema" - kirja kuvaa sitä miten osa noitaoikeudenkäynneistä olivat juuri sitä että katolisia tapoja yritettiin karsia pois. Tosin tässä oltiin kohtuu maltillisia. Noidat saivat yleensä vain nuhteita ja sakkoja, ja teloitukset olivat erittäin hyvin harvinaisia. Ja sallivatpa ruotsalaiset kirkkojen kerjuu-ukkopatsasperinteenkin sen vuoksi että suomalaiset olivat sen verran sopuisia, että tätä rauhaa ei haluttu ruveta hämmentämään rikkomalla jotain kylälle kuuluvaa hauskaa ja kaunista. On selvää että uskonnon asenteet pakanoita vastaan ovat olleet vastaavanlaisia.
Näin ollen uskallankin sanoa että tarulinnat ovat "väliinputoamisensa" lisäksi vältettävä aihe siksi että suomessa syntyy skismoja jos kritisoi suomenruotsalaisuutta tai uskontoa. (Molemmat mielletään barbaaristen mökeltäjien kritiikkiaiheeksi. Ja osittain tämän vuoksi siitä tietysti tulee sellaista että fiksu ihminen vähän välttää niitä ja sitten aiheeseen tulee yliedustus mökeltämistä joka syntyy siksi että tyyppi on "barbaari ilman käytöstapoja" tai "idiootti ilman sosiaalista tolkkua".) Ja tarulinnojen tutkiminen joka tapauksessa raapisi molempia.
Tämänlaiset historialliset seikat ovat usein hyvin symbolisia. Esimerkiksi jostain syystä suomalaisen kristityn on hyvin tärkeää perustella emotionaalisesti että hänen uskontonsa ei ole maassa koska kristityt ovat yli tuhat vuotta sitten sotineet, tappaneet ja raastaneet. Onhan tämänlaisen ideologisen taakan kanssa tietysti tavallaan vähän kornia pyytää suvaitsevaisuutta ja selittää että maan kulttuuria pitää kunnioittaa eikä sitä saa raastaa ja että ikonoklasmi on pahinta mahdollista koska siinä jumalanpilkka, kulttuurin harjoittaminen ja kulttuurin maalliset jäännökset jälkipolville rikotaan samanaikaisesti.
Itse en tosin oikein ymmärrä että miksi asioista täytyisi tehdä niin vahvoja symboleja, että miksi joku tuhat vuotta sitten tapahtunut on relevanttia nykyhetken kannalta ; En usko mihinkään tyystin muuttumattomiin ideologioihin. Muutokset ovat toki hitaahkoja mutta ne ovat olemassa. Esimerkiksi nykyään ei sakoteta noitia oikein mistään syystä - saati katolisten rituaalejen tekemisestä.
torstai 6. joulukuuta 2012
Tää nyt on vaan tämmönen ... Suomi
Itsenäisyyspäivä on nimetty itsenäisyyden mukaan. Tänä päivänä iloitsemme siitä että kuulumme itsenäiseen kansaan. Itsenäisyys liittyy määritelmällisesti vapauteen ja kaikki haluavat olla vapaita. Kuitenkin itsenäisyys on jotain joka olisi riippumatonta sotien häviöistä ja voitoista. Sillä jos olisimme hävinneet Neuvostoliitolle, olisimme osa Venäjää. Osa itsenäistä maata. Laulaisimme Venäjän kansallislaulua ja vaikka emme olisi Suomalaisia, olisimme itsenäisen maan kansalaisia ja meillä olisi Virallinen Itsenäisyyspäivä (Национальный праздник) . Ihmiset eläisivät itsenäisessä valtiossa ja juhlisivat sen virallisia juhlapäiviä.1
Se, mistä olemmekin itsenäisyyspäivänä oikeasti iloisia ovat muut asiat kuin itsenäiseen valtioon kuuluminen. Se on enemmänkin irtautuminen. En tiedä miten tämän sanoisin diplomaattisesti (joten en edes yritä) ; Venäjän ja Ruotsin suvereenius meihin on jotain jota emme halua niin paljon että ilman sitä eläminen ja oleminen on itsessään biletyksen arvoinen, juhlan paikka.2
Suomen irtautumista muiden suvereeniteetista voidaankin juhlistaa ja perustella omalla kansanluonteellamme. Tämä itse asiassa löytyy siitä laulusta jonka jokainen riemumielin laulaa ja josta jokaikinen Suomalainen muistaa jokaikisen säkeistön ulkoa. Eli kansallislaulumme "Maamme" -laulun. Sen, jossa on 11 säkeistöä, mutta joista yleensä lauletaan. Otan tästä kappaleesta esille kaksi säkeistöä jota en ole koskaan yhteislauluna laulanut. ;
Ei tässä muuta. Suomalaiset pitävät jutut ytimekkäinä ja lyhyinä. Eivät sorru lillukanvarsiin. Ei leviä juttu käsiin löyhäksi kasaksi irtoheittoja. On epäsuomalaista paisuttaa! Suomalaiselta syntyy vain sellainen juttu josta voi sanoa että "Tää on nyt tällanen".8
1 Se voisi tosin olla mutkikasta, koska en osaa Venäjää. Tosin tuossa tilanteessa varmasti iloitsisin siitä että sodassa päihitettiin se kapinallinen suo -kansa kun olisi niin pirullista puhua sitä savoa tai mitälie kammotusta. Näin maailma on mutkikas ja tuo esteitä ihmisen tielle, mutta yleensä myös samalla asiat suttaantuvat jotenkin omituisesti parhain päin. Tai kuolemme pois. Meille jotka välitämme asiat suttaantuvat, yleensä ottaen yllättävän huonosti mutta eivät kuitenkaan läpeensä huonosti.*
# Ja lisäksi vanhemmat rouvat kyllä kertoivat että ei ollut siveitä nämä miehet olleet. Että jos he olisivat nuorena selittäneet arvoikseen "ei seksiä ennen avioliittoa" eivät olisi uskoneet itsekään ja kylän kaikki neitoset olisivat hihitelleet. Että moraali on ollut enemmänkin ohjenuora "avioon vasta kun onvahinkovauva tulossa." Mutta sanovatkin että toisilta ikä vie ensin ruumiinvoimat, toisilta älyn ja kolmansilta muistin. (Aika vähän vie ikä. Verottaja on tässä vaiheessa yrittänyt viedä kaikki loput.) On se korkea ikä Teilläkin vielä edessä ellei peräti takana. Eli on asiallista olla kohtelias ja olla armelias iän tuoman hölmöyden edessä. Et tule olemaan itsekään siinä iässä kummoinen. Tokko olet nytkään.
8 Ja sellainenhan se on. Ei mikään joka on voi olla muunlainen kun on jo se tietty. Jos muuttaa niin on jo heti eri asia.
Se, mistä olemmekin itsenäisyyspäivänä oikeasti iloisia ovat muut asiat kuin itsenäiseen valtioon kuuluminen. Se on enemmänkin irtautuminen. En tiedä miten tämän sanoisin diplomaattisesti (joten en edes yritä) ; Venäjän ja Ruotsin suvereenius meihin on jotain jota emme halua niin paljon että ilman sitä eläminen ja oleminen on itsessään biletyksen arvoinen, juhlan paikka.2
Suomen irtautumista muiden suvereeniteetista voidaankin juhlistaa ja perustella omalla kansanluonteellamme. Tämä itse asiassa löytyy siitä laulusta jonka jokainen riemumielin laulaa ja josta jokaikinen Suomalainen muistaa jokaikisen säkeistön ulkoa. Eli kansallislaulumme "Maamme" -laulun. Sen, jossa on 11 säkeistöä, mutta joista yleensä lauletaan. Otan tästä kappaleesta esille kaksi säkeistöä jota en ole koskaan yhteislauluna laulanut. ;
Säkeistö 2
"On maamme köyhä, siksi jää,
jos kultaa kaivannet
Sen vieras kyllä hylkäjää,
mut meille kallein maa on tää,
sen salot, saaret, manteret,
ne meist on kultaiset."
...
Säkeistö 9
"Jos loistoon meitä saatettais
vaikk' kultapilvihin,
mis itkien ei huoattais,
vaan tärkein riemun sielu sais,
ois tähän köyhään kotihin
halumme kuitenkin."
Tekstin analyysi paljastaa näistä kahdesta säkeistöstä tietyn teeman. Se teema on korostaa sitä, että Suomi on paska maa joka ei oikeastaan edes kelpaa muille. Suomi on köyhä ja kylmä maa. Tästä saa kaksi huomiota;
1: Toisen säkeistön merkitys tarkoittaa sitä, että maamme on köyhä ja peräti ikuisesti tuomittu köyhyyteen.3 Kokoomus on sittemmin ottanut varsin epäkansallislaulumaisen kannan ja selittää että talous kyllä kohentuu kun kaikki jaksamme yrittää ja ilman valtion varoja tuemme köyhiä vapaaehtoisesti. Moni on heitä uskonut, mutta kansallislaulumme ei ole Kokoomuslainen, vaan taantumuksellinen änkyrä.4
2: Yhdeksäs säkeistö korostaa tätä kontastia asettamalla käsiimme utopian jossa olisi ihanaa - jossa maa olisi niin rikas että ei olisi jäätä - niin että Suomi olisi silti paskuudestaan huolimatta niin hyvä maa että ihminen haluaisi palata takaisin.5
Kuitenkin näkisin että "Maamme" -laulu on hyvä ja sopiva kansanluonne. Se ei ehkä ole hirvittävän älykäs tai mielenterve, mutta se itse asiassa heijastaa kansaa jolle se on tehty. Ihan oikeasti "Maamme" -laulun antamieni säkeistöjen henki löytyy helposti joka ikinen kerta kun menee jonnekin kylään.
Kuitenkin näkisin että "Maamme" -laulu on hyvä ja sopiva kansanluonne. Se ei ehkä ole hirvittävän älykäs tai mielenterve, mutta se itse asiassa heijastaa kansaa jolle se on tehty. Ihan oikeasti "Maamme" -laulun antamieni säkeistöjen henki löytyy helposti joka ikinen kerta kun menee jonnekin kylään.
Kun Suomessa menee kylään, isäntäperheen tulee teeskennellä nöyryyttä haukkumalla omia tarjoomuksiaan. Että "Nää nyt on vaan tämmösiä." Näin anteliaisuutta hyvistä antimista ei korosteta, eikä nosteta esiin sitä että vaiva on vieraan kunnioittamista ja että oikein hyvä ja hienosti tehty ruoka on osoitus siitä että isäntäperhe on odottanut ja toivonut ja sydän sykkärällä kokannut. Mutta se olisi etelänmaalaisten ulkomaanelävien ruoka-asennetta tämä. Suomessa se olisi ylpeilyä. Täällä pitää olla nöyrä ja haukkua kaikki mikä on omaa. Toki ulkomaalaiset ovat tiemmä tässä hyvin samankaltaisia, että naapurikateus ei katso maan rajoja. Ja naapurin omaisuus onkin nähty parempana ja kadehdittavana, toisin kuin ne omat hankinnat jotka ovat arkisia.
Mutta yritäppäs vastata nöyryyteen myöntelyllä. Jos isäntäperheelle sanookin että "ei ole nämä teidän tarjoilut tosiaan kovin kummoisia" ja selittäisi miten kahvikin on karsinogeenitervaa joka äilyttää suun ja möyryää jo kurkussa, saati mahassa jossa ne aikaansaavat seuraavan aamun närästyshelvetin. Ja jatkaisi että pullatkin ovat tosiaan kammottavia kuivia känttyjä, joita voisi Lusiferin kuvitella tarjoavan mässäilyn syntiin sortuneille Helvetissä kostoksi erityisen kovista Helvetin käyttäytymissääntöjen rikkomisesta. Ja että ne tarjotut karneval -keksitkin ovat itse asiassa tarkemmin katsoen pölyttyneitä - itse asiassa just niitä samoja keksiyksilöitä joita on tarjottu siitä samasta kupista jo viimeisen viiden vuoden ajan. Jos näin tekee, niin emäntä vääntää sopertaa itkua ja isäntä lyö turpaan!
Kun siis uskoo että isäntäperhe kyllä tietää tarjoomuksensa ja myötäilee kohteliaisuuksissaan toisen sanomisia, kun olen kuullut että kriittisyys on vähän sama asia kuin kyseenalaistus ja ilkeys - jokin jossa toista vihjataan joko tyhmäksi tai valehtelijaksi - ja yrittää tämä mielessään pitäen kompata isäntäväen mielipiteitä ja mieltymyksiä, niin syntyy vaino, riita.6
Tämmöinen on Suomen kansa. Sellainen on myös sen laulu. Meillä on niin perkeleen kamala kansa, että Ruotsalaiset ei meitä edes huoli. Eikä siitä Venäjästäkään kovin kunniaa itselle saa, ne kun nyt ottaa kenet vain. Yrittää peräti väkisin jos ei muuten suostu.7
Ei tässä muuta. Suomalaiset pitävät jutut ytimekkäinä ja lyhyinä. Eivät sorru lillukanvarsiin. Ei leviä juttu käsiin löyhäksi kasaksi irtoheittoja. On epäsuomalaista paisuttaa! Suomalaiselta syntyy vain sellainen juttu josta voi sanoa että "Tää on nyt tällanen".8
1 Se voisi tosin olla mutkikasta, koska en osaa Venäjää. Tosin tuossa tilanteessa varmasti iloitsisin siitä että sodassa päihitettiin se kapinallinen suo -kansa kun olisi niin pirullista puhua sitä savoa tai mitälie kammotusta. Näin maailma on mutkikas ja tuo esteitä ihmisen tielle, mutta yleensä myös samalla asiat suttaantuvat jotenkin omituisesti parhain päin. Tai kuolemme pois. Meille jotka välitämme asiat suttaantuvat, yleensä ottaen yllättävän huonosti mutta eivät kuitenkaan läpeensä huonosti.*
* Mutta ei kuoltuakaan niin kauheaa ole. Kuten eräs suomalainen kuuluisa runo - jonka minua viisaampi runontulkitsija on minulle kertonut käsittelevän kuolemaa, erityisesti lapsen kuolemaa - sanoo suoraan että "Tuonen Lehto, öinen Lehto, sinneppä lapseni Satan" niin mylös kuvaa että "Kaukana on Väinö, Riitta. Kaukana kavala maailma." Eli loppujen lopuksi ihan kivasti käy tässäkin. Runon antama kuva Väinö ja Riitta Lehdosta ja itsestään Sielunvihollisesta ei ole miellyttävä ja on varmasti mukavaa päästä heistä eroon. Kuollessa pääsee, tietää runo. En tunne itse Väinöä ja Riittaa, mutta osaan kyllä kuvitella. Varmaan sinullakin on mielessäsi joku, esimerkiksi naapuri, sukulainen, pomo, filosofiablogikyhäilijä tahi jokin muu by definition automaattinen vihamies ja übernemesis aseman kautta jonka kautta sinäkin osaat kuvitella. [Voit kuvitella hänen nimensä tähän:_________]@
@ Nyt kun otit puheeksi. Ei kyllä varmaan tunnu mukavalta kun miettii minkälaista porukkaa siellä Teilläkin päin kulkee - ja osa jää vielä asemillekin ärjymään tahi mylvimään. Puhumattakaan niistä jotka jäävät kotiin tuijottelemaan verhojen raosta tai joista ei näy ulos mitään elämää paitsi tietokoneen ruudun välke, joka vihjaa että sitä ollaan internetissä katsomassa japanilaista pornoa. (Mikä niitä japanilaisia oikein vaivaa?)
2 Tosin tilanne taitaa olla niin että Ruotsalaisia emme voi olla, ja Venäläisiksi emme halua tulla. Mutta ei ole hääviä ruotsalaisenkaan elämä. Pakkoruotsia puhuu siellä jokainen, eikä edes ymmärrä vaatia että Suomeksi haluaisi hoitaa asiansa kaupassa..
3 Joku vääräleuka on selittänyt että "siksi jää" on referenssi talvikeliimme joka ilmastomme olosuhteissa on sellainen että että jos maamme olisi ihan sikarikas, niin varmasti joku sulattaisi joku ökymiljardööri talvella maamme järvet jollain HAARPuunalla ja saisimme edes rahtusen onnea pakkasiimme. Ihan siksi että voisi. Tämä on ymmärrettävä tulkinta. Siinä on vain yksi vika. Se ei ole uskottava tai perusteltu tulkinta.
4 Mediakin tuntee tämän säkeistön hengen, moderninakin aikana on lehdistöllämme ja televisiollamme juuret muhevasti arvokkaassa perinteessä. Ei mene muodin mukana ja tarjoa pinnallista tietoa vaan pysyy laadukkaana ja syvästi historiasta viisautta kumpuavana. Juuri siksi meille aina uutisoidaan sellaisista asioista, että kilpailukyky laskee, talous painui taantumaan, nuoret syrjäytyvät, tuloerot nujertavat köyhiä, hyvinvointiyhteiskunta romahtaa, kansa jonottaa leipää, maahanmuuttajia potkitaan, rapakunto rapauttaa, Lappi myydään monikansallisille kaivosyhtiöille, Itämeri tuhoutuu, läski lyllyy, masennus lannistaa, kakkosdiabetes lisääntyy, ihmiset taistelevat elämästään, yleinen koulutusjärjestelmä on perseestä kun se etäännyttää Kristuksesta, valtion oppijärjestelmä tuottaa lähinnä maailman koulutetuimpia työttömiä kuten karmivan huonoja filosofiablogien tekijöitä ja muita kammottavia ihmishirvityksiä loisimaan Kunnon Ihmisten Työstä! Ja voi jopa käydä kauhein katastrofi, kuten sodan uhka. Tai se, että Yleisradion toimittajat eivät tunnista Linnan Juhlien vieraita kättelyjonosta.
5 Itse tosin näen tämän vakavana kristinuskon vastaisuutena ja kritiikkinä. Suomen kansa on ateistista murjottavaa kansaa joka haluaa Taivaisesta Paratiisistakin takaisin Citymarkettiin jonottamaan, Keravan asemalle palelemaan tai Helsingin syrjäkaduille puhelinmyymään lehtiä provisiopalkalla. Ei siinä ole hirveästi mitään järkeä tässä konseptissa jostain paratiisipelastuksessa. Tyhjenevät kirkot antavat tilaa ellevät peräti tukea tulkinnalle jossa Suomalainen ei halua pelastusta Kristuksen armosta, vaan haluaa mieluummin asemalle tuijottamaan myöhästymisaikatauluja. Siinä ei ole kovin paljoa järkeä kuulua kirkkoon ja osallistua. Ja jos Pappikin tarjoaa Taivasta ja Suomalainen vain selittää että "On niin ihanaa viettää viluista ja nuhaista kesää hyttysten purtavana karussa homeisessa mökissä korven keskellä Kainuussa ilman (a) tarvikkeita (b) lähikauppaa josta niitä kätevästi saisi, niin että anna se äläkä sitä Paratiisia, joltain ulkomaalaisten lomaosakehuijaukselta vaikuttaa" niin siinä on papilla aika vaikeaa sanoa mitään. [Kuvittele itsesi papiksi tuohon tilanteeseen. Mitä sinä sanoisit tälläiselle piruparalle? Vastaus:______________.]
6 Empiirisesti koeteltu ja testattu tosiasia. Ainakin 100% varma!
7 Näin kuulin, vanhemmat miehet varoitteli ja ohjasi nuorta siveyden tielle. Mutta toisaalta. Mitäpä ne muka tietää? Esittivät että alaviitteet antaisivat tieteellisen ja älykkään vaikutelman. Ja että interaktio ja lukijan houkuttelu osallistumaan olisivat nykyaikaa. Eikä tätä blogitekstiä lukiessa kyllä yhtään tunnu siltä!#3 Joku vääräleuka on selittänyt että "siksi jää" on referenssi talvikeliimme joka ilmastomme olosuhteissa on sellainen että että jos maamme olisi ihan sikarikas, niin varmasti joku sulattaisi joku ökymiljardööri talvella maamme järvet jollain HAARPuunalla ja saisimme edes rahtusen onnea pakkasiimme. Ihan siksi että voisi. Tämä on ymmärrettävä tulkinta. Siinä on vain yksi vika. Se ei ole uskottava tai perusteltu tulkinta.
4 Mediakin tuntee tämän säkeistön hengen, moderninakin aikana on lehdistöllämme ja televisiollamme juuret muhevasti arvokkaassa perinteessä. Ei mene muodin mukana ja tarjoa pinnallista tietoa vaan pysyy laadukkaana ja syvästi historiasta viisautta kumpuavana. Juuri siksi meille aina uutisoidaan sellaisista asioista, että kilpailukyky laskee, talous painui taantumaan, nuoret syrjäytyvät, tuloerot nujertavat köyhiä, hyvinvointiyhteiskunta romahtaa, kansa jonottaa leipää, maahanmuuttajia potkitaan, rapakunto rapauttaa, Lappi myydään monikansallisille kaivosyhtiöille, Itämeri tuhoutuu, läski lyllyy, masennus lannistaa, kakkosdiabetes lisääntyy, ihmiset taistelevat elämästään, yleinen koulutusjärjestelmä on perseestä kun se etäännyttää Kristuksesta, valtion oppijärjestelmä tuottaa lähinnä maailman koulutetuimpia työttömiä kuten karmivan huonoja filosofiablogien tekijöitä ja muita kammottavia ihmishirvityksiä loisimaan Kunnon Ihmisten Työstä! Ja voi jopa käydä kauhein katastrofi, kuten sodan uhka. Tai se, että Yleisradion toimittajat eivät tunnista Linnan Juhlien vieraita kättelyjonosta.
5 Itse tosin näen tämän vakavana kristinuskon vastaisuutena ja kritiikkinä. Suomen kansa on ateistista murjottavaa kansaa joka haluaa Taivaisesta Paratiisistakin takaisin Citymarkettiin jonottamaan, Keravan asemalle palelemaan tai Helsingin syrjäkaduille puhelinmyymään lehtiä provisiopalkalla. Ei siinä ole hirveästi mitään järkeä tässä konseptissa jostain paratiisipelastuksessa. Tyhjenevät kirkot antavat tilaa ellevät peräti tukea tulkinnalle jossa Suomalainen ei halua pelastusta Kristuksen armosta, vaan haluaa mieluummin asemalle tuijottamaan myöhästymisaikatauluja. Siinä ei ole kovin paljoa järkeä kuulua kirkkoon ja osallistua. Ja jos Pappikin tarjoaa Taivasta ja Suomalainen vain selittää että "On niin ihanaa viettää viluista ja nuhaista kesää hyttysten purtavana karussa homeisessa mökissä korven keskellä Kainuussa ilman (a) tarvikkeita (b) lähikauppaa josta niitä kätevästi saisi, niin että anna se äläkä sitä Paratiisia, joltain ulkomaalaisten lomaosakehuijaukselta vaikuttaa" niin siinä on papilla aika vaikeaa sanoa mitään. [Kuvittele itsesi papiksi tuohon tilanteeseen. Mitä sinä sanoisit tälläiselle piruparalle? Vastaus:______________.]
6 Empiirisesti koeteltu ja testattu tosiasia. Ainakin 100% varma!
# Ja lisäksi vanhemmat rouvat kyllä kertoivat että ei ollut siveitä nämä miehet olleet. Että jos he olisivat nuorena selittäneet arvoikseen "ei seksiä ennen avioliittoa" eivät olisi uskoneet itsekään ja kylän kaikki neitoset olisivat hihitelleet. Että moraali on ollut enemmänkin ohjenuora "avioon vasta kun on
8 Ja sellainenhan se on. Ei mikään joka on voi olla muunlainen kun on jo se tietty. Jos muuttaa niin on jo heti eri asia.
perjantai 7. syyskuuta 2012
Odotappas vain!
"Raamattu" tuomitsee ja pitää Babylonia monen pahan alkulähteenä.
1: On jopa mahdollista että Nooan tulvan jälkeinen Baabelin torni viittaa Babylonian kulttuuriin, sillä siellä tiedetään olleen hyvinkin korkean porraspyramidin, zikkuratin. Jos tornia lähestyy juutalaisesta näkökulmasta on se luontevaa liittää hajaannukseen, sillä tämän Etemenanki -nimisen tornin huipulla oli Mardukin temppeli. ; Tässä kohden itse asiassa jopa baabelin tornin etymologia on mielenkiintoinen. Assyysialais-babylonialaisen sanan bāb-ili merkitys on "Jumalan ovi". Se sopii zikkuratin käyttöfunktioon. Juutalaisten versio Bābhel taas kuvastaa sekaannusta, joka taas tukee sitä tulkintaa joka on Raamatustakin tuttu.
2: Lisäksi Babylonia esiintyy symbolina jopa ilmestyskirjassa. Sen lopun aikoihin liittyy esimerkiksi Baabelin (punainen) portto.
Kuitenkin kaikista selkeiten Babyloniaan liittyy suora Babyloniaan liittäminen. Niitäkin Raamatussa riittää. Tästä kohden on hyvä ottaa esille Raamatussa mainittu Nebukadnessar (historia näyttää hänen olleen tarkalleen ottaen Nebukadnessar II). Hän oli nimittäin suuri mies, jonka aikaansaannoksia oli esimerkiksi maailman yhdeksi seitsemäksi ihmeeksi kutsutut riippuvat puutarhat. Raamattu ei pidä häntä mainiona, vaan on hyvinkin tuomitseva hänelle. Tämä ei juutalaisesta näkökulmasta ihmetytä, sillä Nebukadnessar oli suuri mies myös sillä tavalla että hän päihitti juutalaiset jopa monta kertaa. 597 eKr ja 587eKr hän peräti valloitti Jerusalemin kaupungin. Näin ollen juutalaiset olivat melko nuivia hänelle.
Raamattu kertoo että Daniel joutui Nebukadnessarin vangiksi. Täällä Daniel päätyi hengelliseksi avustajaksi tulkitsemaan itsensä Nebukadnessarin unia. Danien ennusti kuninkaalle että tämä menettäisi valtansa ja joutuisi pakenemaan Babylonista. Hän jopa uhkasi että kuningas joutuisi syömään ruohoa. Tämä on sinänsä mielenkiintoista, että Babylonia romahti vasta paljon pidemmän ajan päästä. Ja itse asiassa Nebukadnessarille ei koskaan käynyt huonosti. Sen sijaan myöhemmin ollut Nabonidius joutui pakenemaan sisäisten kiistojen vuoksi muualle.
Näin ollen on selvää että Raamattu ei ole erehtymätön laitos. Itse asiassa ylläoleva kuvaa sitä että Raamattu on ns. "osittain historiallinen". Esimerkiksi Babylonia katosi niin että se muistettiin pääasiassa Raamatusta. Kaivaukset ja tutkimukset ovat myöhemmin paljastaneet rauniot paikasta joka oli muutoin vain tuttu Raamatusta. Tämä ei yllätä koska tarinaperinne liittyy jotenkin menneisyyden ajan henkeen ; Sekaan livahtaa siksi myös tämänlaisia aijan paikkoja ja tapahtumia.
Kuitenkin samalla huomataan että Danielin ennustus on väärä. Nebukadnessar ei kohdannutkaan Daniel -profeetan kertoman uhkaus/kirous/lupaus/ennustuksen sisältämiä tapahtumia. Tämä johtaa siihen että tapaus voidaan tulkita kahtaa kautta: (Mikäli nyt kivasti oletamme että Daniel oli oikea ihminen eikä vain tarinankerronnallisista syistä nimetty päähenkilö.)
1: Daniel on oikeasti ennustanut Nebukadnessarille jotain joka ei tapahdu. Tämänlainen ennustelu on ymmärrettävissä ihmispsykologialla ; Daniel on tarinoiden mukaan vangittu, eli on luontevaa että hän on kaunainen. Näin ollen tämä muistuttaa koulunpihalla turpaansa saaneen huutoa "odotappas vaan!" Tai sitä uhkailua jota tappiolle - ja yleensä vangeiksi - jääneet (niin hyvikset kuin pahiksetkin) harjoittavat televisiosarjoissa. Voittajaa uhataan koska se on luontevaa.
2: Daniel ei ole oikeasti ennustanut mitään Nebukadnessarille. Sen sijaan juutalaiset ovat sekoittaneet kaksi hieman samankaltaista nimeä. Tämä kertoo siitä että ennustus ei olekaan etukäteen kerrottu, vaan se on anakronistinen. Historiallinen jo tapahtunut asia muutetaan ennustukseksi väittämällä että se on ennalta tiedetty.
Molemmissa ylläolevissa tapauksissa selvää on se, että Raamatussa on historiavirhe ; Siinä tapahtuu anakronismi, ja ainoastaan tapa jolla tämä anakronismi toteutuu vaihtuu eri vaihtoehdoissa. Anakronismi on ilmiselvä, ainoastaan sen syy on sitten eri tulkinnoissa erilainen. Tämä ei tietysti miellytä niitä joiden mielestä Raamattu on kirjaimellisesti otettavaa Jumalan sanaa. Tällöin he voivat jopa aivan pokkana selittää että ennustus on toteutunut. ;
1: Daniel on esimerkiksi Jehovan Todistajien puolella hyvin suosittu ja olen istunut useamman tunnin kyseisen herran sanomisista keskustelua papereista lukien. Heistä Danielin sanomiset ovat toteutuneet koska Babylonia on tuhoutunut ; Tämä johtaa miettimään muutamia asioita ;
___1.1: Jos Babylonia ei olisi tuhoutunut, ennustus olisi sellaista mallia mitä moni asia Raamatussa on. Eli kun ne eivät ole toteutuneet, niistä tehdään tulevaisuutta koskeva ennustus. Jeesusta on esimerkiksi odoteltu 2000 vuotta vaikka hän itse Raamatun mukaan lupasi tulla melko pikaisesti. Tätä ei nähdä Raamatun epäonnistumisena, vaan ennusteena jonka toteutuminen toimii sitten ultimaattisena todisteena.
___1.2: Tosin jos Babylonia ei olisi tuhoutunut, niin todennäköisesti juutalainen kulttuuri olisi hävinnyt ja nämä ennusteet olisi unohdettu. Nykyhistoriassa onkin se huono puoli, että tuijotamme helposti säilyneitä ja elinvoimaisia maailmankuvia. Näemme niiden ennusteet. Mutta unohdamme hävinneiden tekemät epäonnistumiset. Kuitenkin jos historia olisi mennyt toisella tavalla, silloin näkisimme vain ne nykyään unohdetut ennusteet ja nykyajassa uskottavilta näyttäneet olisivat unohdettuja kuplia. (Tämän ajattelutavan loogikan heikkouden olen selittänyt muualla tarkemmin.)
2: Toinen jolla tämänlaisia väistetään on se, että selitetään että kenties historia on tehty väärin. Tämä on kuitenkin hankalaa, koska historia ei voisi tällöin oikeastaan todistaa Raamattua. Koska jos ennustus osuu, historia tulkitaan hyvin tehdyksi. Ja jos ennustus ei osu, niin historia tulkitaan roskaksi. Näin ollen on selvää että presuppositionistinen perusoletus Raamatun erehtymättömyydestä on premissi. Jos tästä tekee johtopäätöksen ajautuu väistämättä kehäpäätelmään. Näin historia ei todista Raamattua, vaan dogmaattinen perusoletus Raamatusta toimii historian jäsentämisen välineenä.
Itse asiassa tämä yksi kohta näyttää minusta varsin hyvin siitä mihin kontekstiin asetan koko Raamatun historiallisuuden. ; En pidä Raamattua tyystin epähistoriallisena. Mutta on selvää että se ei ole mikään objektiivinen kuvaus historiasta. Se sisältää aitoja paikkoja ja jopa aitoja henkilöitä. Tätä kaikkea kuitenkin väritetään niin että juuri mitään mitä Raamattu sanoo ei voida ottaa kirjaimellisena totuutena ja historiallisena dokumenttina. Se tulee ottaa historiaan sidottuna tarinana. Tarinana jossa on paljon anakronismeja, tiedevirheitä ja muita pieniä ja keskikokoisia pukkeja.
Kirjoittajasta pitää olla hyvin suuri pukki tai muu pässinpää että Raamatun virheistä muodostuvan peikon voisi vain sarvillaan pukata jokeen. Kaikille muille, vähemmän pakkomielteisille dogmaatikoille, on selvää että jos Raamattu on kuljettavaksi tarkoitettu silta, sen alla on peikko.
1: On jopa mahdollista että Nooan tulvan jälkeinen Baabelin torni viittaa Babylonian kulttuuriin, sillä siellä tiedetään olleen hyvinkin korkean porraspyramidin, zikkuratin. Jos tornia lähestyy juutalaisesta näkökulmasta on se luontevaa liittää hajaannukseen, sillä tämän Etemenanki -nimisen tornin huipulla oli Mardukin temppeli. ; Tässä kohden itse asiassa jopa baabelin tornin etymologia on mielenkiintoinen. Assyysialais-babylonialaisen sanan bāb-ili merkitys on "Jumalan ovi". Se sopii zikkuratin käyttöfunktioon. Juutalaisten versio Bābhel taas kuvastaa sekaannusta, joka taas tukee sitä tulkintaa joka on Raamatustakin tuttu.
2: Lisäksi Babylonia esiintyy symbolina jopa ilmestyskirjassa. Sen lopun aikoihin liittyy esimerkiksi Baabelin (punainen) portto.
Kuitenkin kaikista selkeiten Babyloniaan liittyy suora Babyloniaan liittäminen. Niitäkin Raamatussa riittää. Tästä kohden on hyvä ottaa esille Raamatussa mainittu Nebukadnessar (historia näyttää hänen olleen tarkalleen ottaen Nebukadnessar II). Hän oli nimittäin suuri mies, jonka aikaansaannoksia oli esimerkiksi maailman yhdeksi seitsemäksi ihmeeksi kutsutut riippuvat puutarhat. Raamattu ei pidä häntä mainiona, vaan on hyvinkin tuomitseva hänelle. Tämä ei juutalaisesta näkökulmasta ihmetytä, sillä Nebukadnessar oli suuri mies myös sillä tavalla että hän päihitti juutalaiset jopa monta kertaa. 597 eKr ja 587eKr hän peräti valloitti Jerusalemin kaupungin. Näin ollen juutalaiset olivat melko nuivia hänelle.
Raamattu kertoo että Daniel joutui Nebukadnessarin vangiksi. Täällä Daniel päätyi hengelliseksi avustajaksi tulkitsemaan itsensä Nebukadnessarin unia. Danien ennusti kuninkaalle että tämä menettäisi valtansa ja joutuisi pakenemaan Babylonista. Hän jopa uhkasi että kuningas joutuisi syömään ruohoa. Tämä on sinänsä mielenkiintoista, että Babylonia romahti vasta paljon pidemmän ajan päästä. Ja itse asiassa Nebukadnessarille ei koskaan käynyt huonosti. Sen sijaan myöhemmin ollut Nabonidius joutui pakenemaan sisäisten kiistojen vuoksi muualle.
Näin ollen on selvää että Raamattu ei ole erehtymätön laitos. Itse asiassa ylläoleva kuvaa sitä että Raamattu on ns. "osittain historiallinen". Esimerkiksi Babylonia katosi niin että se muistettiin pääasiassa Raamatusta. Kaivaukset ja tutkimukset ovat myöhemmin paljastaneet rauniot paikasta joka oli muutoin vain tuttu Raamatusta. Tämä ei yllätä koska tarinaperinne liittyy jotenkin menneisyyden ajan henkeen ; Sekaan livahtaa siksi myös tämänlaisia aijan paikkoja ja tapahtumia.
Kuitenkin samalla huomataan että Danielin ennustus on väärä. Nebukadnessar ei kohdannutkaan Daniel -profeetan kertoman uhkaus/kirous/lupaus/ennustuksen sisältämiä tapahtumia. Tämä johtaa siihen että tapaus voidaan tulkita kahtaa kautta: (Mikäli nyt kivasti oletamme että Daniel oli oikea ihminen eikä vain tarinankerronnallisista syistä nimetty päähenkilö.)
1: Daniel on oikeasti ennustanut Nebukadnessarille jotain joka ei tapahdu. Tämänlainen ennustelu on ymmärrettävissä ihmispsykologialla ; Daniel on tarinoiden mukaan vangittu, eli on luontevaa että hän on kaunainen. Näin ollen tämä muistuttaa koulunpihalla turpaansa saaneen huutoa "odotappas vaan!" Tai sitä uhkailua jota tappiolle - ja yleensä vangeiksi - jääneet (niin hyvikset kuin pahiksetkin) harjoittavat televisiosarjoissa. Voittajaa uhataan koska se on luontevaa.
2: Daniel ei ole oikeasti ennustanut mitään Nebukadnessarille. Sen sijaan juutalaiset ovat sekoittaneet kaksi hieman samankaltaista nimeä. Tämä kertoo siitä että ennustus ei olekaan etukäteen kerrottu, vaan se on anakronistinen. Historiallinen jo tapahtunut asia muutetaan ennustukseksi väittämällä että se on ennalta tiedetty.
Molemmissa ylläolevissa tapauksissa selvää on se, että Raamatussa on historiavirhe ; Siinä tapahtuu anakronismi, ja ainoastaan tapa jolla tämä anakronismi toteutuu vaihtuu eri vaihtoehdoissa. Anakronismi on ilmiselvä, ainoastaan sen syy on sitten eri tulkinnoissa erilainen. Tämä ei tietysti miellytä niitä joiden mielestä Raamattu on kirjaimellisesti otettavaa Jumalan sanaa. Tällöin he voivat jopa aivan pokkana selittää että ennustus on toteutunut. ;
1: Daniel on esimerkiksi Jehovan Todistajien puolella hyvin suosittu ja olen istunut useamman tunnin kyseisen herran sanomisista keskustelua papereista lukien. Heistä Danielin sanomiset ovat toteutuneet koska Babylonia on tuhoutunut ; Tämä johtaa miettimään muutamia asioita ;
___1.1: Jos Babylonia ei olisi tuhoutunut, ennustus olisi sellaista mallia mitä moni asia Raamatussa on. Eli kun ne eivät ole toteutuneet, niistä tehdään tulevaisuutta koskeva ennustus. Jeesusta on esimerkiksi odoteltu 2000 vuotta vaikka hän itse Raamatun mukaan lupasi tulla melko pikaisesti. Tätä ei nähdä Raamatun epäonnistumisena, vaan ennusteena jonka toteutuminen toimii sitten ultimaattisena todisteena.
___1.2: Tosin jos Babylonia ei olisi tuhoutunut, niin todennäköisesti juutalainen kulttuuri olisi hävinnyt ja nämä ennusteet olisi unohdettu. Nykyhistoriassa onkin se huono puoli, että tuijotamme helposti säilyneitä ja elinvoimaisia maailmankuvia. Näemme niiden ennusteet. Mutta unohdamme hävinneiden tekemät epäonnistumiset. Kuitenkin jos historia olisi mennyt toisella tavalla, silloin näkisimme vain ne nykyään unohdetut ennusteet ja nykyajassa uskottavilta näyttäneet olisivat unohdettuja kuplia. (Tämän ajattelutavan loogikan heikkouden olen selittänyt muualla tarkemmin.)
2: Toinen jolla tämänlaisia väistetään on se, että selitetään että kenties historia on tehty väärin. Tämä on kuitenkin hankalaa, koska historia ei voisi tällöin oikeastaan todistaa Raamattua. Koska jos ennustus osuu, historia tulkitaan hyvin tehdyksi. Ja jos ennustus ei osu, niin historia tulkitaan roskaksi. Näin ollen on selvää että presuppositionistinen perusoletus Raamatun erehtymättömyydestä on premissi. Jos tästä tekee johtopäätöksen ajautuu väistämättä kehäpäätelmään. Näin historia ei todista Raamattua, vaan dogmaattinen perusoletus Raamatusta toimii historian jäsentämisen välineenä.
Itse asiassa tämä yksi kohta näyttää minusta varsin hyvin siitä mihin kontekstiin asetan koko Raamatun historiallisuuden. ; En pidä Raamattua tyystin epähistoriallisena. Mutta on selvää että se ei ole mikään objektiivinen kuvaus historiasta. Se sisältää aitoja paikkoja ja jopa aitoja henkilöitä. Tätä kaikkea kuitenkin väritetään niin että juuri mitään mitä Raamattu sanoo ei voida ottaa kirjaimellisena totuutena ja historiallisena dokumenttina. Se tulee ottaa historiaan sidottuna tarinana. Tarinana jossa on paljon anakronismeja, tiedevirheitä ja muita pieniä ja keskikokoisia pukkeja.
Kirjoittajasta pitää olla hyvin suuri pukki tai muu pässinpää että Raamatun virheistä muodostuvan peikon voisi vain sarvillaan pukata jokeen. Kaikille muille, vähemmän pakkomielteisille dogmaatikoille, on selvää että jos Raamattu on kuljettavaksi tarkoitettu silta, sen alla on peikko.
torstai 6. syyskuuta 2012
Toivoaksemme täysin fiktiivinen
Jukka Niemisen "Suomen Mysteerit" kirjoittaa tarinan (s. 102-104) suomessa mahdollisesti elävästä sarjamurjaajasta joka ei ole jäänyt kiinni. Hän ei ota tässä esiin ns "Hyvinkään hiekkakuoppasurmia" aka. "Järvenpään sarjamurhaajaa" joka olisi aihetta lähimpänä oleva "perustuu tositapahtumiin" -aineistoa sisältävä asia. Sen sijaan hän ottaa esiin tappajan joka tappaisi parinkympin korvilla olevia nuoria miehiä.
Niemisen suhtautuminen tarinaan on omituinen. Se on tekoasiallisella ns. "Minä vain kysyn kysymyksiä" -asenteella tehty. Mutta tätä on vielä korostettu tekemällä tähän asenteeseen lisävääntöä ; Jutun alustus sanoo kokonaisuutena seuraavasti "Tämä on karmein kertomus jota olen koskaan kirjoittanut, ja todettakoon että se on (toivoaksemme) täysin fiktiivinen. Lisäksi haluan pyytää anteeksiomaisilta, että olen heidän edesmenneet rakkaansa kietonut sepitteelliseen tarinaan. Tarkoituksenani ei ole repiä vanhoja haavoja auki, ja vielä vähemmän syöttää surevien omaisten päähän vääränlaisia ajatuksia. Provokaatioon on kuitenkin syynsä, sillä kaikki me - kollektiivisesti - haluamme tietää ja ymmärtää mitä tässä maassa tapahtuu, ja ennen kaikkea varmistuksen siitä, että edes 1% tästä tarinasta ei ole totta - muutoin seassamme kulkee hirviö." Eli tarina on "fiktiivinen mutta". Eli omaisten päähän halutaan syöttää oikeanlaisia ajatuksia. Tarina on fiktiota mutta se on jokin joka kertoo mitä maassamme tapahtuu. Tarina on siis tosi että ei ole.
Tarinan loppupuolella kysytäänkin "Onko seassamme siis sarejamurhaaja joka tappaa nuoria miehiä? Kaikissa näissä olosuhteissa tuntuu olevan identtiset olosuhteet, ajankohdat, sekä kuolintavat. Itsemurhan mahdollisuus tietenkin on myös, jos oletamme että muutaman kuukauden välein nämä nuorukaiset kävelevät järviin, jokiin ja mereen kuin tahdoton sopulilauma. Profiilin perusteella seassamme näyttää olevan hirviö, jota on lähes mahdoton saada kiinni, ja joka ei pysty - tuskin haluaakaan - lopettaa toimintaansa. Hänen tekotapansa kielii myös miten varovainen ja älykäs hän on, hän on tappanut ainakin 15 ihmistä vain muutamassa vuodessa, ja niin nuo teot täyttävät täydellisen murhan kriteerit, ettei hänen olemassaoloaan edes tiedosteta." Hän kuvaa murhaajan strategian seuravalla taalla "Heittäminen veteen oli ehdottomasti älykkäintä sillä vesi kadotti todisteet ja hukkuminen oli liian yleinen kuolinsyy jotta kukaan osaisi arvata. Tässä vaiheessa hän keksi ilmeisimmin sähkölamauttimen, joka ei jätä jälkiä. Tajuttomilla uhreilla ei olisi mitään mahdollisuuksia pudotessaan mustaan veteen." ... "Hänen etunaan oli muutenkin se, että tilastojen valossa nuoret miehet ovat onnettomuus- ja itsemurha -altista väkeä, jonka kuolemia poliisi tutkii lähes laiskasti." ... "Uhreista ei ollut pulaa, kymmenet- mahdollisesti sadat tuhannet nuoret miehet hoippuvat ravintoloista ulos umpihumalassa matkalla grillille ja kotiinsa, oikoen merenrantapolkua tai sataman kautta"
Mielenkiintoista on, että Niemisen tarina sarjamurhaajasta näyttää perustuvan pelkästään siihen että useita nuoria miehiä on hukkunut. Niemisen perustelut sille miksi murhaaja voisi teoriassa olla liikenteessä perustuu pelkästään siihen että miksi todisteita murhaan ei ole. Hän selittää että murhaaja iskee riskiryhmiin, että murhaaja käyttää asetta joka ei Niemisen mukaan jätä minkäänlaisia jälkiä. ; Tämä onkin tieteenfilosofian kannalta oikein malliesimerkki erilaisista ad hoc -selityksistä. Niemisellä on lähinnä puolustuksia kriittistä ajattelua vastaan. Tärkein kuitenkin unohtuu. Voi olla -saivartelun lisäksi hänellä ei ole mitään perusteluja sille miksi hän tietää että murhaaja liikkuu ylipäätään. Saati, että ne voitaisiin liittää juuri hänen nimeltä mainitsemiinsa uhreihin. (Niemisellä on artikkelissaan nimiä ja heidän kuolinpäiviään.) Jos murhaajan uhri näyttää samalta kuin humalassa mereen kaatuneen/sammuneen uhri, niin mikä on se peruste jolla Nieminen tietää että juuri tämä kohde a on uhri ja b ei.
1: Nähdäkseni Niemisen alustus artikkeliin on implisiittinen, sanomatta jätetty, tunnustus huonoudesta ja perusteluissa tehdystä vakavasta oikomisesta ; Syytös on vakava, esimerkiksi syytös poliiseille, ja jos tätä ei "myytäisi" tarinana olisi edessä mahdollisesti ikävä oikeusjuttu. ; Jos hän sen sijaan ajattelisi että ajattelu on perusteltua, hän jätäisi tämänlaiset tekemättä. Kysymykseksi jääkin se, että miksi hän muutoin vakavahenkiseen vaihtoehtohistoriaa esilletuovaan teokseen toisi yht'äkkiä aivan fiktiivisen jutun tähän teoksen jonka asiallisuutta hän muutoin peräti korostaa. Ellei hän siis halua oikeasti korostaa että sarjamurhaaja on enemmän kuin tarina. Että kirja on kokonaisuutenaan vakavastiotettava kokonaisuus eikä "pelkkä fiktiivinen mielikuvituksellisten tarinoiden kokoelma". (Itse tosin myisin sitä juuri tämänlaisena. Eräänlaisena kansanperinnearkiston kokoelmana, urbaanin kulttuurin tarinat voisi rinnastaa esimerkiksi kansanperinteen tutkimukseen ja vaikkapa agraariajan kummituskertomuksiin joista itseltänikin löytyy kokoelma kotoakin.)
Mielenkiintoisinta on tietysti se, että google ja tätä kautta löytyvät netin ikävämpi aineisto osaa kyllä näyttää sähkölamauttimen jättämiä vammoja ; Tämän ei tietysti pitäisi yllättää ketään koska ihmisen tainnuttamiseen tarvitaan kuitenkin jonkin verran virtaa. Ja sähkö tekee muutakin kuin vain menee läpi. Siitä jää jälkiä. (Itse olen kielellä kakarana nuoleskellut 9 voltin patteria testiksi, ja jos tätäkin pitää kielessä kauemmin, niin ei edes mene taju mutta merkkejä kieleen jää.) Näin ollen hänen tarinastaan puuttuu olennainen uskottavuuselementti ; Hänen pitäisi kyetä liittämään mainitsemiinsa ihmisiin sähkölamauttimesta syntyvät jäljet.
Niemisen ajattelussa onkin selvää teleologiaa. Hän ei koe mekanistista selittämistä riittävänä, tyydyttävänä tai miellyttävänä. Kokemuksieni mukaan juuri tämä asenne onkin takana suurimmassa osassa salaliittoteorioita ja vastaavia kuvitteellisten murhaajien näkijöitä ; Virallinen Tylsä selitys häviää viekottavuudessaan teleologiselle päämääräsuuntautuneelle selitykselle jossa perimmäinen syy on aina jonkin motiivi. Siksi esimerkiksi mekaaninen lentokoneen viiru taivaalla on tylsä jos sen selittää vain pilveksi. Mutta jos sen selittää myrkyttäjän juoneksi tai illuminatin sään kontrolloimiseksi, se tuntuu heistä heti jännittävältä.
Edes profiloinnin kannalta Niemisen ei kannattaisi tiputtaa termiä profilointi ; Hän nimittäin näkee pelkässä korrelaatiossa modus operandin vaikka oikeasti tämä kertoo enemmänkin vain sen, että kyseisessä tilastopiikissä on merkittynä riskiryhmä. ; Se, että vanhat mummot kuolevat sydänkohtaukseen ei tarkoita että ympärillämme pyörii joku pelästyttäjämurhaaja joka rasittaa mummeleiden elimistöä ja saa heidän kuolemansa näyttämään luonnolliselta. Se, miten nämä tulkitaan murhiksi liittyy juuri niihin jälkiin joita murhan tekemisestä väistämättä jää, etenkin jos tekoja toistetaan jatkuvasti kuten sarjamurhaamisessa on kyse. ; Samoin talvisin kaduillamme ei vaani mikään jäänuijamurhaaja, joka aikaansaa takaraivovammoja lyömällä uhreja jäisellä laakealla nuijalla niin että se näyttää täsmälleen kaatumisvammoilta. Ei vaikka sanoisin että nuijarusmaaja on niin ovela että lyö vain silloin kun kukaan ei ole katsomassa.
1: Itse asiassa Niemisen näkemys onkin varmasti ns. maahantuotu self claimed mystery / self build mystery. (Keksitään ongelma jota kukaan ei näe ja ratkaistaan se itse. Otetaan tästä kunnia ja saadaan pienissä piireissä arvostusta näkijänä.) Suuressa Maailmassa on nimittäin identtinen sarjamurhaaja, Smiley Face Killer ja "Jack The Pusher" Heidän modus operandinsa on tietysti identtinen tämän Suomen murhaajan kanssa. Nieminen itse asiassa referoi tähän tapaukseen. Valitettavasti se ei kuitenkaan tee asiaa uskottavammaksi ; Jos riskikäyttäytymisestään tuttu ihmisryhmä on globaalisti sarjamurhaajien uhreina ; Peräti niin että meidän täytyisi olettaa kaikkialla maailmassa olevan täsmälleen samalla tavalla työskenteleviä sarjamurhaajia joista yksikään ei koskaan ole jäänyt kiinni, joista jokainen tekee vain ja ainoastaan täydellisiä rikoksia. (Jos Nieminen vetoaisi kiinni jääneisiin vastaaviin olisi se uskottavampaa. Mutta ei.) Kun tämän huomaa alkaa kokonaisuus näyttämään siltä että maailmanlaajuista ihmiskäytökseen liittyvää ilmiötä selitetään sarjamurhaajilla. Ja kun sama ilmiö on niin laaja että yksi surmaaja ei kykenisi kaikkea tekemään, niin sitten ei auta muuta kuin keksiä useita.
___1.1: Kopiointi vieraan maan salaliittoteorioista ja urbaanilegendoista tuo näissä piireissä uskottavuutta että tämäkin olisi vakavasti otettava. Itse pidän tätä kuitenkin enemmänkin mielikuvituksettomuutena. (Joka on, jos faktuaalisuus ja perustelut jäävät pois kuten tässä, se ainut tapa olla jollain tavalla ansioitunut.) Ja näin jopa tällä jäänuijamurhaajallani on omissa silmissäni enemmän uskottavuutta ja arvostettavuutta. (Vaikka nekin ovat rehellisesti sanoen aika säälittäviä. Eikä lehtileikereferenssit talvisiin kuolemia aikaansaaneisiin kallovammoihin muuttaisi tätä mihinkään.)
Tämä ei tietysti yllätä kun katsoo sitä elämäntilannetta jossa moni mies 20 -vuotiaana elää. Heillä on ensimmäinen työ. Vanhempien valvonta on poissa, joko siksi että täysi-ikäistä on vaikeaa kontrolloida tai siksi että on muutettu pois kotoa. Ei ole muita huollettavia eikä ole naisystävää painamassa jarruja. Sitä on ensimmäinen tilaisuus kokeilla ilman moitteita ja varat joilla tämä tehdä. Omia rajoja ei välttämättä tunenta koska ei ole kokemusta. Alkoholi taas itsessään turruttaa ja sepalus auki veteen horjahtaneesta tuleekin helposti hukkunut. ~ Näin ollen Niemisen pitäisi tehdä tässä kohden tarkempaa tilastoanalyysiä. Hänen pitäisi vertailla kuolintilastoja. Murhaajan pitää nostaa riskiryhmän kuolintodennäköisyyttä. (Ihan sen takia että hän tappaa, hän vaikuttaa kuolintilastoihin. Ellei hän sitten ole niin ovela että murhaa niitä jotka ovat automaattisen 100% pelastuken ulkopuolella.)
Uskon kuitenkin tästä huolimatta vahvasti että ympärillämme on julma tappaja. Se on kuningas alkoholi. Se on siitä mielenkiintoinen aines, että sen nauttiminen on teknisesti katsoen myrkyttämistä, mutta tässä ei ole silti juridis-filosofisessa mielessä kysymys murhasta eikä itsemurhasta.
Niemisen suhtautuminen tarinaan on omituinen. Se on tekoasiallisella ns. "Minä vain kysyn kysymyksiä" -asenteella tehty. Mutta tätä on vielä korostettu tekemällä tähän asenteeseen lisävääntöä ; Jutun alustus sanoo kokonaisuutena seuraavasti "Tämä on karmein kertomus jota olen koskaan kirjoittanut, ja todettakoon että se on (toivoaksemme) täysin fiktiivinen. Lisäksi haluan pyytää anteeksiomaisilta, että olen heidän edesmenneet rakkaansa kietonut sepitteelliseen tarinaan. Tarkoituksenani ei ole repiä vanhoja haavoja auki, ja vielä vähemmän syöttää surevien omaisten päähän vääränlaisia ajatuksia. Provokaatioon on kuitenkin syynsä, sillä kaikki me - kollektiivisesti - haluamme tietää ja ymmärtää mitä tässä maassa tapahtuu, ja ennen kaikkea varmistuksen siitä, että edes 1% tästä tarinasta ei ole totta - muutoin seassamme kulkee hirviö." Eli tarina on "fiktiivinen mutta". Eli omaisten päähän halutaan syöttää oikeanlaisia ajatuksia. Tarina on fiktiota mutta se on jokin joka kertoo mitä maassamme tapahtuu. Tarina on siis tosi että ei ole.
Tarinan loppupuolella kysytäänkin "Onko seassamme siis sarejamurhaaja joka tappaa nuoria miehiä? Kaikissa näissä olosuhteissa tuntuu olevan identtiset olosuhteet, ajankohdat, sekä kuolintavat. Itsemurhan mahdollisuus tietenkin on myös, jos oletamme että muutaman kuukauden välein nämä nuorukaiset kävelevät järviin, jokiin ja mereen kuin tahdoton sopulilauma. Profiilin perusteella seassamme näyttää olevan hirviö, jota on lähes mahdoton saada kiinni, ja joka ei pysty - tuskin haluaakaan - lopettaa toimintaansa. Hänen tekotapansa kielii myös miten varovainen ja älykäs hän on, hän on tappanut ainakin 15 ihmistä vain muutamassa vuodessa, ja niin nuo teot täyttävät täydellisen murhan kriteerit, ettei hänen olemassaoloaan edes tiedosteta." Hän kuvaa murhaajan strategian seuravalla taalla "Heittäminen veteen oli ehdottomasti älykkäintä sillä vesi kadotti todisteet ja hukkuminen oli liian yleinen kuolinsyy jotta kukaan osaisi arvata. Tässä vaiheessa hän keksi ilmeisimmin sähkölamauttimen, joka ei jätä jälkiä. Tajuttomilla uhreilla ei olisi mitään mahdollisuuksia pudotessaan mustaan veteen." ... "Hänen etunaan oli muutenkin se, että tilastojen valossa nuoret miehet ovat onnettomuus- ja itsemurha -altista väkeä, jonka kuolemia poliisi tutkii lähes laiskasti." ... "Uhreista ei ollut pulaa, kymmenet- mahdollisesti sadat tuhannet nuoret miehet hoippuvat ravintoloista ulos umpihumalassa matkalla grillille ja kotiinsa, oikoen merenrantapolkua tai sataman kautta"
Mielenkiintoista on, että Niemisen tarina sarjamurhaajasta näyttää perustuvan pelkästään siihen että useita nuoria miehiä on hukkunut. Niemisen perustelut sille miksi murhaaja voisi teoriassa olla liikenteessä perustuu pelkästään siihen että miksi todisteita murhaan ei ole. Hän selittää että murhaaja iskee riskiryhmiin, että murhaaja käyttää asetta joka ei Niemisen mukaan jätä minkäänlaisia jälkiä. ; Tämä onkin tieteenfilosofian kannalta oikein malliesimerkki erilaisista ad hoc -selityksistä. Niemisellä on lähinnä puolustuksia kriittistä ajattelua vastaan. Tärkein kuitenkin unohtuu. Voi olla -saivartelun lisäksi hänellä ei ole mitään perusteluja sille miksi hän tietää että murhaaja liikkuu ylipäätään. Saati, että ne voitaisiin liittää juuri hänen nimeltä mainitsemiinsa uhreihin. (Niemisellä on artikkelissaan nimiä ja heidän kuolinpäiviään.) Jos murhaajan uhri näyttää samalta kuin humalassa mereen kaatuneen/sammuneen uhri, niin mikä on se peruste jolla Nieminen tietää että juuri tämä kohde a on uhri ja b ei.
1: Nähdäkseni Niemisen alustus artikkeliin on implisiittinen, sanomatta jätetty, tunnustus huonoudesta ja perusteluissa tehdystä vakavasta oikomisesta ; Syytös on vakava, esimerkiksi syytös poliiseille, ja jos tätä ei "myytäisi" tarinana olisi edessä mahdollisesti ikävä oikeusjuttu. ; Jos hän sen sijaan ajattelisi että ajattelu on perusteltua, hän jätäisi tämänlaiset tekemättä. Kysymykseksi jääkin se, että miksi hän muutoin vakavahenkiseen vaihtoehtohistoriaa esilletuovaan teokseen toisi yht'äkkiä aivan fiktiivisen jutun tähän teoksen jonka asiallisuutta hän muutoin peräti korostaa. Ellei hän siis halua oikeasti korostaa että sarjamurhaaja on enemmän kuin tarina. Että kirja on kokonaisuutenaan vakavastiotettava kokonaisuus eikä "pelkkä fiktiivinen mielikuvituksellisten tarinoiden kokoelma". (Itse tosin myisin sitä juuri tämänlaisena. Eräänlaisena kansanperinnearkiston kokoelmana, urbaanin kulttuurin tarinat voisi rinnastaa esimerkiksi kansanperinteen tutkimukseen ja vaikkapa agraariajan kummituskertomuksiin joista itseltänikin löytyy kokoelma kotoakin.)
Mielenkiintoisinta on tietysti se, että google ja tätä kautta löytyvät netin ikävämpi aineisto osaa kyllä näyttää sähkölamauttimen jättämiä vammoja ; Tämän ei tietysti pitäisi yllättää ketään koska ihmisen tainnuttamiseen tarvitaan kuitenkin jonkin verran virtaa. Ja sähkö tekee muutakin kuin vain menee läpi. Siitä jää jälkiä. (Itse olen kielellä kakarana nuoleskellut 9 voltin patteria testiksi, ja jos tätäkin pitää kielessä kauemmin, niin ei edes mene taju mutta merkkejä kieleen jää.) Näin ollen hänen tarinastaan puuttuu olennainen uskottavuuselementti ; Hänen pitäisi kyetä liittämään mainitsemiinsa ihmisiin sähkölamauttimesta syntyvät jäljet.
Niemisen ajattelussa onkin selvää teleologiaa. Hän ei koe mekanistista selittämistä riittävänä, tyydyttävänä tai miellyttävänä. Kokemuksieni mukaan juuri tämä asenne onkin takana suurimmassa osassa salaliittoteorioita ja vastaavia kuvitteellisten murhaajien näkijöitä ; Virallinen Tylsä selitys häviää viekottavuudessaan teleologiselle päämääräsuuntautuneelle selitykselle jossa perimmäinen syy on aina jonkin motiivi. Siksi esimerkiksi mekaaninen lentokoneen viiru taivaalla on tylsä jos sen selittää vain pilveksi. Mutta jos sen selittää myrkyttäjän juoneksi tai illuminatin sään kontrolloimiseksi, se tuntuu heistä heti jännittävältä.
Edes profiloinnin kannalta Niemisen ei kannattaisi tiputtaa termiä profilointi ; Hän nimittäin näkee pelkässä korrelaatiossa modus operandin vaikka oikeasti tämä kertoo enemmänkin vain sen, että kyseisessä tilastopiikissä on merkittynä riskiryhmä. ; Se, että vanhat mummot kuolevat sydänkohtaukseen ei tarkoita että ympärillämme pyörii joku pelästyttäjämurhaaja joka rasittaa mummeleiden elimistöä ja saa heidän kuolemansa näyttämään luonnolliselta. Se, miten nämä tulkitaan murhiksi liittyy juuri niihin jälkiin joita murhan tekemisestä väistämättä jää, etenkin jos tekoja toistetaan jatkuvasti kuten sarjamurhaamisessa on kyse. ; Samoin talvisin kaduillamme ei vaani mikään jäänuijamurhaaja, joka aikaansaa takaraivovammoja lyömällä uhreja jäisellä laakealla nuijalla niin että se näyttää täsmälleen kaatumisvammoilta. Ei vaikka sanoisin että nuijarusmaaja on niin ovela että lyö vain silloin kun kukaan ei ole katsomassa.
1: Itse asiassa Niemisen näkemys onkin varmasti ns. maahantuotu self claimed mystery / self build mystery. (Keksitään ongelma jota kukaan ei näe ja ratkaistaan se itse. Otetaan tästä kunnia ja saadaan pienissä piireissä arvostusta näkijänä.) Suuressa Maailmassa on nimittäin identtinen sarjamurhaaja, Smiley Face Killer ja "Jack The Pusher" Heidän modus operandinsa on tietysti identtinen tämän Suomen murhaajan kanssa. Nieminen itse asiassa referoi tähän tapaukseen. Valitettavasti se ei kuitenkaan tee asiaa uskottavammaksi ; Jos riskikäyttäytymisestään tuttu ihmisryhmä on globaalisti sarjamurhaajien uhreina ; Peräti niin että meidän täytyisi olettaa kaikkialla maailmassa olevan täsmälleen samalla tavalla työskenteleviä sarjamurhaajia joista yksikään ei koskaan ole jäänyt kiinni, joista jokainen tekee vain ja ainoastaan täydellisiä rikoksia. (Jos Nieminen vetoaisi kiinni jääneisiin vastaaviin olisi se uskottavampaa. Mutta ei.) Kun tämän huomaa alkaa kokonaisuus näyttämään siltä että maailmanlaajuista ihmiskäytökseen liittyvää ilmiötä selitetään sarjamurhaajilla. Ja kun sama ilmiö on niin laaja että yksi surmaaja ei kykenisi kaikkea tekemään, niin sitten ei auta muuta kuin keksiä useita.
___1.1: Kopiointi vieraan maan salaliittoteorioista ja urbaanilegendoista tuo näissä piireissä uskottavuutta että tämäkin olisi vakavasti otettava. Itse pidän tätä kuitenkin enemmänkin mielikuvituksettomuutena. (Joka on, jos faktuaalisuus ja perustelut jäävät pois kuten tässä, se ainut tapa olla jollain tavalla ansioitunut.) Ja näin jopa tällä jäänuijamurhaajallani on omissa silmissäni enemmän uskottavuutta ja arvostettavuutta. (Vaikka nekin ovat rehellisesti sanoen aika säälittäviä. Eikä lehtileikereferenssit talvisiin kuolemia aikaansaaneisiin kallovammoihin muuttaisi tätä mihinkään.)
Tämä ei tietysti yllätä kun katsoo sitä elämäntilannetta jossa moni mies 20 -vuotiaana elää. Heillä on ensimmäinen työ. Vanhempien valvonta on poissa, joko siksi että täysi-ikäistä on vaikeaa kontrolloida tai siksi että on muutettu pois kotoa. Ei ole muita huollettavia eikä ole naisystävää painamassa jarruja. Sitä on ensimmäinen tilaisuus kokeilla ilman moitteita ja varat joilla tämä tehdä. Omia rajoja ei välttämättä tunenta koska ei ole kokemusta. Alkoholi taas itsessään turruttaa ja sepalus auki veteen horjahtaneesta tuleekin helposti hukkunut. ~ Näin ollen Niemisen pitäisi tehdä tässä kohden tarkempaa tilastoanalyysiä. Hänen pitäisi vertailla kuolintilastoja. Murhaajan pitää nostaa riskiryhmän kuolintodennäköisyyttä. (Ihan sen takia että hän tappaa, hän vaikuttaa kuolintilastoihin. Ellei hän sitten ole niin ovela että murhaa niitä jotka ovat automaattisen 100% pelastuken ulkopuolella.)
Uskon kuitenkin tästä huolimatta vahvasti että ympärillämme on julma tappaja. Se on kuningas alkoholi. Se on siitä mielenkiintoinen aines, että sen nauttiminen on teknisesti katsoen myrkyttämistä, mutta tässä ei ole silti juridis-filosofisessa mielessä kysymys murhasta eikä itsemurhasta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)