"Raamattu" tuomitsee ja pitää Babylonia monen pahan alkulähteenä.
1: On jopa mahdollista että Nooan tulvan jälkeinen Baabelin torni viittaa Babylonian kulttuuriin, sillä siellä tiedetään olleen hyvinkin korkean porraspyramidin, zikkuratin. Jos tornia lähestyy juutalaisesta näkökulmasta on se luontevaa liittää hajaannukseen, sillä tämän Etemenanki -nimisen tornin huipulla oli Mardukin temppeli. ; Tässä kohden itse asiassa jopa baabelin tornin etymologia on mielenkiintoinen. Assyysialais-babylonialaisen sanan bāb-ili merkitys on "Jumalan ovi". Se sopii zikkuratin käyttöfunktioon. Juutalaisten versio Bābhel taas kuvastaa sekaannusta, joka taas tukee sitä tulkintaa joka on Raamatustakin tuttu.
2: Lisäksi Babylonia esiintyy symbolina jopa ilmestyskirjassa. Sen lopun aikoihin liittyy esimerkiksi Baabelin (punainen) portto.
Kuitenkin kaikista selkeiten Babyloniaan liittyy suora Babyloniaan liittäminen. Niitäkin Raamatussa riittää. Tästä kohden on hyvä ottaa esille Raamatussa mainittu Nebukadnessar (historia näyttää hänen olleen tarkalleen ottaen Nebukadnessar II). Hän oli nimittäin suuri mies, jonka aikaansaannoksia oli esimerkiksi maailman yhdeksi seitsemäksi ihmeeksi kutsutut riippuvat puutarhat. Raamattu ei pidä häntä mainiona, vaan on hyvinkin tuomitseva hänelle. Tämä ei juutalaisesta näkökulmasta ihmetytä, sillä Nebukadnessar oli suuri mies myös sillä tavalla että hän päihitti juutalaiset jopa monta kertaa. 597 eKr ja 587eKr hän peräti valloitti Jerusalemin kaupungin. Näin ollen juutalaiset olivat melko nuivia hänelle.
Raamattu kertoo että Daniel joutui Nebukadnessarin vangiksi. Täällä Daniel päätyi hengelliseksi avustajaksi tulkitsemaan itsensä Nebukadnessarin unia. Danien ennusti kuninkaalle että tämä menettäisi valtansa ja joutuisi pakenemaan Babylonista. Hän jopa uhkasi että kuningas joutuisi syömään ruohoa. Tämä on sinänsä mielenkiintoista, että Babylonia romahti vasta paljon pidemmän ajan päästä. Ja itse asiassa Nebukadnessarille ei koskaan käynyt huonosti. Sen sijaan myöhemmin ollut Nabonidius joutui pakenemaan sisäisten kiistojen vuoksi muualle.
Näin ollen on selvää että Raamattu ei ole erehtymätön laitos. Itse asiassa ylläoleva kuvaa sitä että Raamattu on ns. "osittain historiallinen". Esimerkiksi Babylonia katosi niin että se muistettiin pääasiassa Raamatusta. Kaivaukset ja tutkimukset ovat myöhemmin paljastaneet rauniot paikasta joka oli muutoin vain tuttu Raamatusta. Tämä ei yllätä koska tarinaperinne liittyy jotenkin menneisyyden ajan henkeen ; Sekaan livahtaa siksi myös tämänlaisia aijan paikkoja ja tapahtumia.
Kuitenkin samalla huomataan että Danielin ennustus on väärä. Nebukadnessar ei kohdannutkaan Daniel -profeetan kertoman uhkaus/kirous/lupaus/ennustuksen sisältämiä tapahtumia. Tämä johtaa siihen että tapaus voidaan tulkita kahtaa kautta: (Mikäli nyt kivasti oletamme että Daniel oli oikea ihminen eikä vain tarinankerronnallisista syistä nimetty päähenkilö.)
1: Daniel on oikeasti ennustanut Nebukadnessarille jotain joka ei tapahdu. Tämänlainen ennustelu on ymmärrettävissä ihmispsykologialla ; Daniel on tarinoiden mukaan vangittu, eli on luontevaa että hän on kaunainen. Näin ollen tämä muistuttaa koulunpihalla turpaansa saaneen huutoa "odotappas vaan!" Tai sitä uhkailua jota tappiolle - ja yleensä vangeiksi - jääneet (niin hyvikset kuin pahiksetkin) harjoittavat televisiosarjoissa. Voittajaa uhataan koska se on luontevaa.
2: Daniel ei ole oikeasti ennustanut mitään Nebukadnessarille. Sen sijaan juutalaiset ovat sekoittaneet kaksi hieman samankaltaista nimeä. Tämä kertoo siitä että ennustus ei olekaan etukäteen kerrottu, vaan se on anakronistinen. Historiallinen jo tapahtunut asia muutetaan ennustukseksi väittämällä että se on ennalta tiedetty.
Molemmissa ylläolevissa tapauksissa selvää on se, että Raamatussa on historiavirhe ; Siinä tapahtuu anakronismi, ja ainoastaan tapa jolla tämä anakronismi toteutuu vaihtuu eri vaihtoehdoissa. Anakronismi on ilmiselvä, ainoastaan sen syy on sitten eri tulkinnoissa erilainen. Tämä ei tietysti miellytä niitä joiden mielestä Raamattu on kirjaimellisesti otettavaa Jumalan sanaa. Tällöin he voivat jopa aivan pokkana selittää että ennustus on toteutunut. ;
1: Daniel on esimerkiksi Jehovan Todistajien puolella hyvin suosittu ja olen istunut useamman tunnin kyseisen herran sanomisista keskustelua papereista lukien. Heistä Danielin sanomiset ovat toteutuneet koska Babylonia on tuhoutunut ; Tämä johtaa miettimään muutamia asioita ;
___1.1: Jos Babylonia ei olisi tuhoutunut, ennustus olisi sellaista mallia mitä moni asia Raamatussa on. Eli kun ne eivät ole toteutuneet, niistä tehdään tulevaisuutta koskeva ennustus. Jeesusta on esimerkiksi odoteltu 2000 vuotta vaikka hän itse Raamatun mukaan lupasi tulla melko pikaisesti. Tätä ei nähdä Raamatun epäonnistumisena, vaan ennusteena jonka toteutuminen toimii sitten ultimaattisena todisteena.
___1.2: Tosin jos Babylonia ei olisi tuhoutunut, niin todennäköisesti juutalainen kulttuuri olisi hävinnyt ja nämä ennusteet olisi unohdettu. Nykyhistoriassa onkin se huono puoli, että tuijotamme helposti säilyneitä ja elinvoimaisia maailmankuvia. Näemme niiden ennusteet. Mutta unohdamme hävinneiden tekemät epäonnistumiset. Kuitenkin jos historia olisi mennyt toisella tavalla, silloin näkisimme vain ne nykyään unohdetut ennusteet ja nykyajassa uskottavilta näyttäneet olisivat unohdettuja kuplia. (Tämän ajattelutavan loogikan heikkouden olen selittänyt muualla tarkemmin.)
2: Toinen jolla tämänlaisia väistetään on se, että selitetään että kenties historia on tehty väärin. Tämä on kuitenkin hankalaa, koska historia ei voisi tällöin oikeastaan todistaa Raamattua. Koska jos ennustus osuu, historia tulkitaan hyvin tehdyksi. Ja jos ennustus ei osu, niin historia tulkitaan roskaksi. Näin ollen on selvää että presuppositionistinen perusoletus Raamatun erehtymättömyydestä on premissi. Jos tästä tekee johtopäätöksen ajautuu väistämättä kehäpäätelmään. Näin historia ei todista Raamattua, vaan dogmaattinen perusoletus Raamatusta toimii historian jäsentämisen välineenä.
Itse asiassa tämä yksi kohta näyttää minusta varsin hyvin siitä mihin kontekstiin asetan koko Raamatun historiallisuuden. ; En pidä Raamattua tyystin epähistoriallisena. Mutta on selvää että se ei ole mikään objektiivinen kuvaus historiasta. Se sisältää aitoja paikkoja ja jopa aitoja henkilöitä. Tätä kaikkea kuitenkin väritetään niin että juuri mitään mitä Raamattu sanoo ei voida ottaa kirjaimellisena totuutena ja historiallisena dokumenttina. Se tulee ottaa historiaan sidottuna tarinana. Tarinana jossa on paljon anakronismeja, tiedevirheitä ja muita pieniä ja keskikokoisia pukkeja.
Kirjoittajasta pitää olla hyvin suuri pukki tai muu pässinpää että Raamatun virheistä muodostuvan peikon voisi vain sarvillaan pukata jokeen. Kaikille muille, vähemmän pakkomielteisille dogmaatikoille, on selvää että jos Raamattu on kuljettavaksi tarkoitettu silta, sen alla on peikko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti