Munkki Ryokan
Säälii itseään"
(Vanha japanilainen haiku Alan W. Wattsin kirjasta "ZEN")
Schopenhauerin pessimistinen filosofia nojasi sen ajatuksen eteen että elämäntahto on onnellisuutta tuhoava voima ; Hänestä se ajoi ihmisiä enemmänkin tuottamaan elinvoimaisia jälkeläisiä kuin tuottamaan heidän elämästään onnellista. Schopenhauer korostikin että onnellisuus ei oikeastaan kuulunut pakettiin, vaan jopa että elämähtahto yritti hakea keskivertoa jälkeläistä niin että omat äärimmäiset piirteet ikään kuin hakevat tasapainoa vastakohdistaan ja näin parisuhteeseen päätyisivät toisilleen onnellisen elämän kan nalta mahdollisimman huonosti soopivat ihmiset. Jälkeläinen olisi sitten vain keskiverrompi ja tavallisempi. Hänen maailmassaan onnellisuus vaatikin siksi askeesia, sitä että kyettiin irtautumaan elämäntahdosta.
Tällä nähtiin paljon yhteistä itämaisen ajattelun kanssa. Schopenhauer itse kiisti että idän ajattelu olisi varsinaisesti innoittanut häntä, mutta hän otti silti mielellään samanlaisuuden. Ne kuvastivat sitä että ihmiset olivat keksineet muualla samoja asioita. Se, miten paljon tämä innoituksen puute on "viralinen selitys", koska Schopenhauer esimerkiksi nimesi puudelinsa Atmaksi.
Kaikesta huolimatta itämaisen ajattelun ja Schopenhauerin ajattleun välillä on yksi suuri ero. Se on jo edellä mainitussa pessimismissä. Zen -ajattelussa irtautuminen on tärkeää. Se ei kuitenkaan kulminoidu pessimisminä maailmaa kohtaan kuten Schopenhauerilla. Zen -ajattelussa ideaalin murtuminen ei johda kyynistymiseen ja pettymyksen tunteisiin jotka taas kumpuavat Schopenhauerin ajattelussa. Tämän huipentuma on se, että Zen -ideologian mukaan esimerkiksi samuraisoturi saattaa toki ajatella että "hän on jo kuollut". Mutta tämä ei ole surun ja pettymyksen aihe kuten länsimaistuneessa Schopenhauer -versiossa.
Tosin Zen -ajattelussa voitaisiin sanoa jopa niin että Schopenhauer oli prosessissaan vasta alussa, hän oli vielä kesken. Hän nimittäin osasi irrottautua asioista mutta ei niiden ideoista. Näin ollen idea kahlitsee Schopenhauerin. Sillä Zeniläisessä maailmassa valta tulee vaikuttamisesta. Vanha Zen -koan opettaakin, että "Puut osoittavat tuulen aineellisen muodon. Aallot antavat elinvoiman kuulle." Schopenhauer ei siis ole vapautunut haluamisesta, hän on vain huomannut että kaikkia haluja ei voi tyydyttää. Ja tämä pettymys heijastuu kyynisyytenä ja pessimisminä. Elämäntahdon luonteen tunnistaminen johtaakin ajatukseen seksuaalisuuden destruktiivisuudesta sen sijaan että asiaan suhtauduttaisiin normaalisti. Näin Schopenhauer muistuttaa vanhan Zen -tarinan munkin oppilasta joka oli vaeltamassa mestarinsa kanssa. Kun munkki oli kantanut naisen puron yli, oppilas oli pahastunut ja mietti asiaa monta kilometria. Illalla oppilas oli kysynyt että miksi mestari oli kantanut naisen puron yli. Munkki sanoi että hän oli jättänyt naisen puron rannalle, mutta oppilas oli kantanut tätä mukanaan monta kilometriä.
Länsimaissa on kuitenkin eksistentiaalisia suuntauksia jotka ovat maailmasta irtauttavia mutta eivät kuitenkaa ole pessimistisiä. Esimerkiksi Sartren idea eksistenssistä ja essenssistä menee nimenomaan niin, että maailman ydinoleva on vain identiteettiä ja ulkoista. Asia on tiivistetty esimerkiksi seuraavalla tavalla eksistentialismin perusslogain ympärille :
"Existentialism is defined by the slogan Existence precedes Essence. This means:
1. We have no predetermined nature or essence that controls what we are, what we do, or what is valuable for us.
2. We are radically free to act independently of determination by outside influences.
3. We create our own human nature through these free choices.
4. We also create our values through these choices.
The Existentialist View (We create our own nature.): We are thrown into existence first without a predetermined nature and only later do we construct our nature or essence through our actions."
Ja myös Sartrella kehitys menee hyvin "Zeniläiseen malliin". Esimerkiksi kyynistymisestä päästään irti. Ensimmäinen ajatus siitä kun ihminen tajuaa olevan maailmaan heitetty on Sartren mukaan karu ja kuvottava. Kuitenkin kun ihminen kykenee irtautumaan ulkopuolisista selityksistä ja vaatimuksista kuten teleologisesta ajattelusta, käy juuri kuten buddhalaisuudessakin. Kyynisyydestä päästään ylitse. Sartrea ja Zeniläistä ajattelua yhdistää myös ajatus siitä että mestarista tulee jonkinlainen taiteilija joka luo jotain tekemisillään ja valinnoillaan. Ja mikä olennaista, tämä taide ja tekeminen heijastaa jotenkin ihmisen oikeaa itseä joka on autenttista sen sijaan että riippuisi ulkopuolisista määritteistä.
Sarten eksistentialismissa tarjotaan kolme perustunnetta joita eksistentialistinen ihminen heijastaa:
1: Maailmaan heitettynä oleminen (Facticity): Me löydämme itsemme maailmasta joka ei ole oma aikaansaannoksemme ja joka on erilainen kuin miksi sen kenties haluamme. Maailma ei välitä toiveistamme. Emme ole olemassaolon lähteitä, vaan päädymme olemaan maailmassa ilman että valitsemme tätä asiantilaa. Emme valitse elämää emmekä kontrolloi kaikkea ympärillämme.
2: Jännittyneisyys/Ahdistus (Anxiety): Meillä ei ole ulkopuolista lähdettä joka heijastaisi arvoja ja halujamme. Meillä on siksi kohdattava vastuu joka seuraa valinnoistamme. Meidän on päätettävä mitä haluamme ja siksi meidän on viime kädessä valittava vapaasti se, mitä kautta sisäisen merkityksemme haemme.
3. Epätoivo (Despair): Kun ihminen näkee kontrastin maailman ja itsensä välistä, on huomattava että maailma on jotain jota emme voi useinkaan kontrolloida. Samalla huomaamme että voimme hyvin vapaasti luoda itseään. Näin meillä on sisäisessä kamppailussa kaksi tilaa ; Jossa me toivomme ulkopuolista arvoa ja merkitystä jonka uskominen johtaa huonoon elämään. Tai sitten tyydymme siihen mikä on omassa hallinnassamme.
Kun asiaa vertaa siihen mitä Zeniläinen maailmankuva pitää ytimessään, ei ole vaikeaa huomata miten niissä on samankaltaisia piirteitä. Neljä perustunnetta tiivistetään furju -asennetilan taakse. Niitä kaikkia yhdistää elämän tarkoituksettomien hetkien havaitsemista ja asioiden arvostamista tämän tarkoituksen puutteesta huolimatta - ellei peräti juuri tämän tarkoituksettomuuden vuoksi :
1: Sabi : Yksinäinen ja hiljainen tunne.
2: Wabi : Masentunut ja surullinen tunne joka on taiteilijalla kun hän arvostaa jotain tavallista ja vaatimatonta.
3: Aware : Kiihkeä kaihomielinen surumielisyys joka liittyy maailman rajallisuuden ja katoavaisuuden tajuamiseen.
4: Jugen : Lyhytaikainen salaperäisyyden ja outouden tunne joka syntyy/liittyy yhtäkkiseen havaintoon.
On selvää että länsimainen maailma on yleensä varsin vierautunut Zen -henkisestä ajattelusta. Siksi buddhalainen ajattelu näyttää jostain syystä vääristyvän kulttuurissamme jonkinlaiseksi hedonismin tai kyynisyyden perustilaksi. Se ei enää ole buddhalaisuutta vaan länsimaista ajattelua sovellettuna buddhalaisia termejä käyttäen. Tässä siirrossa tapahtuu tietysti kategoriavirheitä joten tämä ei ole länsimaisen ajattelun vastineiden löytämistä itämaisesta ajattelusta, sitä että huomaisimme olevamme samanlaisia ihmisiä.
1: Maailmaamme hallitsee se, että ulkoinen maailma ymmärretään instrumentalismin kautta. Näin tiede ei suinkaan esilletuo luonnonlakeja joita emme voi muuttaa eli jotain joka näyttäisi ihmisen pienuuden. Sen sijaan tiede nähdään suorana oikotienä pragmatismiin, jossa käytännölliset sovellukset auttavat hallitsemaan ja kontrolloimaan maailmaa paremmin. Skientismiä ei nähdä haluna ymmärtää maailmaa vaan haluna hallita sitä.
2: Ihmistä taas hallitaan teleologialla. Ihmisen valinnan vapautta ei nähdä jonain joka ohjaa meitä vapauteen ja merkitykseen. Sen sijaan tämä nähdään ongelmana. Korostetaan että on valittava juuri tietyllä tavalla. Näin valinnanvapaus ei muutu vapaudeksi, vaan ainoastaan mahdollisuudeksi epäonnistua ja tehdä virheitä. Elämästä tulee tuonpuoleistesti. Ja tätä kautta pelastusajattelu saadaan kontrolloimaan elämäämme, esimerkiksi mielipiteitämme.
3: Lisäksi edellämainitut sävyttävät kaiken ; Esimerkiksi meditaatio joka sinänsä voisi olla hyväkin asia, näyttäytyy kulttuurissamme hyvin usein keinona jolla hankitaan huippukokemuksia jotka "läpiväritetään teleologialla ja teologialla". Tässä asenteessa ideana ei ole maailmasta vapautuminen vaan päinvastoin maailmaan kahlittautuminen. Vapauden sijasta saamme kahleen.
Ihminen kaipaa länsimaissa kettinkiä jolla liittää itsensä. Länsimainen ihminen ei näe elämässä merkitystä ilman tätä kahletta. Ja siksi maailmasta irtautumisen alkuvaiheissa hän pettyy kuten Schopenhauer. Länsimainen ihminen välineellistää instrumentaismilla että välineellistyy teleologialla niin vahvasti, että hänelle maailma on vain hallinnan paikka jossa katastrofi johtuu vain puutteellisesta suunnittelusta. Ja että ihminen on ulkopuolisen suunnittelijan tarkoituksen vuoksi pakotettu tekemään tiettyjä tehtäviä ja toimia. (Jopa askeesi joka yhdistää buddhalaisen ja katolisen munkin ovat välineinä aivan eri asenteisia ; Buddhalainen irtautuu maailmasta, munkki kahliutuu entistä vahvemmin teleologiaan ja enemmänkin karsii kaiken joka voisi olla tämän kahliutumisen tiellä.)
Länsimaisessa maailmassa lähimmäs Zeniä pääsee ateismin kautta. Tässä on jotain huvittavaa, koska ihmiset noin keskimäärin etsivät hengellisyyttä kaikkialta muualta ensin - ja tunnustavat viimeisenä että se voisi ylipäätään löytyä sieltä. Suurin syy tämän tajuamisen vaikeuteen liittynee siihen että pohjimmiltaan se vapaus jota kulttuurimme kovasti arvostaa paljastuu lähes poikkeuksetta lähinnä hedonismiksi ja omien intressejen tunkemiseksi muille. Juuri missään ei vihata niin paljoa ihmistä joka on vapaa. Näin selittyy suurin kulttuurimme tila ; Meitä kehotetaan ajattelemaan itse ja olemaan individualisteja jotka tekevät omat ratkaisumme. Mutta sitten jos teemme näin, olemme yhteiskunnan tuhoavia ja riskejä. Täysin vapaata ei voi kontrolloida millään teologisilla saivarteluilla tai ideologisilla kahleilla. Siksi vapautuminen onkin ongelma ja vapautuva ihminenkin nähdään riskinä ja ongelmana, epäonnistuneena.
Tästä pettyminen, kyynistyminen ja valittaminen kuitenkin näyttävät että vapautumista yrittävä ei ole onnistunut. Hänelle kahlintaa yrittävät ihmiset eivät ole ulkomaailman kohteita johon ei voi vaikuttaa, ja joiden eteen tuomat vaikeudet ovat vain katastrofeja joiden kanssa on elettävä eikä mietittävä sitä miten niitä pitäisi hallita ja kahlita. ; Sateisena päivänä joku muukin kuin Munkki Ryokan säälii itseään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti