Tässä kohden perusongelmana on määrittelyn filosofia. Esimerkiksi Larry Moranin omaan silmääni todella omituinen tapa jaotella kysymys on kiistämättä sisäisesti koherentti. Hän on määritellyt määritelmän eikä vaihda määrittelyä lennosta. Näin ollen hän tuo yhden tarkasti rajatun perspektiivin eli näkökulman kuvioihin. Tässä mukaan tulee kuitenkin sekin että jos määrittelee termejä eri tavalla, jo siitä voi syntyä näennäistä erimielisyyttä. Ymmärtäminen vaikeutuu. ; Itse näkisin että kreationismiin liittyvät määritelmät ovat jotain jota voidaan lähestyä. Toiset määritelmät ovat yksinkertaisesti huonompia kuin toiset. Ja tässä kohden on otettava sosiologiset tunnuspiirteet tarkasteluun ;
On katsottava mitä siihen liittyy ja miten liike määrittelee itsensä ja miten se toimii. Ja miten toiminta sopii määritelmiin. Kaikella on väliä, pelkkä "olemme tätä" tai "emme ole tätä" ei ole kiinnostava tai hyvä tapa tarkastella onko se todella sitä. Se on aivan yhtä dogmaattinen lähtökohta asiaan kuin Moranin perspektiivi. ; Usein todelliset määritteet nousevat esiin konfliktejen kautta
1: Itsemäärittely olisi omituista kaiken pseudotieteen kohdalla. Koska ne aivan suoraan väittävät olevansa tieteellisiä ja tieteellisyyteen pyrkiviä. Toiminta on kuitenkin tätä vastaan, joten selkeästi tämä ei ole riittävää. Näin ollen on muistettava että esimerkiksi ID -puoli korostaa sitä, että se ei ole kreationismia. Kuitenkin sen kannattajissa on paljon kreationisteja sekä entisinä YEC -puolen toimijoina tutuiksi tulleita ; Esimerkiksi Leisola ja suomalainen ID -linjama muutoinkin on tullut tutuksi jo klassisen kreationismin aikana. Liike ei myöskään millään lailla potki tai moiti nuoren maan kreationisteja eikä nuoren maan kreationismin ääneen kannattajaa potkita liikkeestä. ; Näin ollen oikea lausumat olisivat enemmänkin että kaikki ID ei ole YEC -kreationismia. Sen sijaan heijaaminen teistisen evoluution kanssa ja ajatukset siitä että deismi olisi "vaarallinen pikkusormi ateismille" osoittavat että tässä kohden on liikkeen kannalta tärkeä rajanvedon paikka. Teistisen evoluution kohdalla on ID -määritelmän rajanvedon kannalta olennaisia kysymyksiä. (Ja ne paljastavat että ID ei hyväksy mitään yleistä ajattelua suunnittelusta vaan on hyvinkin teologisesti tietynlaisen jumalan perässä.)
Sillä kun tarkastellaan jotain tutkimuskohdetta, on hyvä tarkastella sitä ja antaa sen ikään kuin määrittää toimintarajansa toimintansa kautta. Väittäisin että minulla on kehittynyt suhteellisen reflektoitu näkemys asiaan. (Ja ainakin se on parempi kuin Moranin malli.) Ja esitänkin tähän reflektointiini perustuvan näkemyksen.
Lisäksi kreationistisen linjaman voi tunnistaa siitä että se on denialistinen näkemys joka rakentaa perustelunsa klassisen teologian sijasta nimenomaan evoluutiokritiikkiin nojaten. Tässä mukaan nousee esimerkiksi Ilkka Niiniluodon ennen ID -liikkeen syntyä esilletuomat kreationistien tunnuspiirteet joita ovat esimerkiksi vetoaminen evoluutiolla syntymisen epätodennäköisyyteen ja informaatioon liittyvien termien käyttäminen luomisen metaforana. Nämä piirteet ovat tietysti sellaisia että ne erottavat kreationismin pieneksi osaksi apologetiikkaa, jossa valtaosa on muunlaisia jumalatodistuksia kuin kreationistisia.
1: Evoluutiodenialismi ei kuitenkaan tarkoita välttämättä ensin mieleen tulevaa asiaa ; Kreationismi ei vaadi makroevoluution kieltoa. Toki klassinen kreationismi on pääosin perustanut argumenttipohjansa baraminologiaan, ja ID on kaapannut tämän idean ja vain uudelleennimennyt sen esimerkiksi perusryhmäopiksi, jolloin makroevoluutiokritiikki on näkyvin ja yleisin evoluutiodenialismin muoto. Mutta tämä on silti laajempi. ID -puolelta Behen makroevoluution kannattaminen on merkittävää. Samoin se, että klassisemman kreationismin puolella toimiva Spetnerin NREH -näkemys nojaa ohjattuihin mutaatioihin eikä vaadi perustalleen makroevoluution kieltämistä, vaan se iskee evoluutiokritiikkinsä mutaatioiden satunnaisuutta kohtaan.
Samalla voidaan huomata että kreationismin, YEC:in, OEC:in ja ID:n suhde toisiinsa on oleellinen käsiteltävä ; ID on jokin joka pitää sisällään valtaosan kreationismista. Itse asiassa se voidaan nähdä kreationismina joka kieltää kreationistien sisäiset erimielisyydet ; Perinteiset YEC ja OEC -kreationistit saattoivat kinata keskenään maan iästä ja vastaavista kysymyksistä. Kristityt ja muslimit kreationisteista saattoivat kinata uskonnollisista yksityiskohdista. ID sanoo että näihin erottaviin elementteihin ei oteta kantaa vaan että kaikki kootaan ikään kuin sopuun. Näin ollen ID on likimain sama kuin kreationismin laaja määritelmä. Mutta sillä erolla että kreationismi on hitusen laajempi koska se voi sallia näiden erottavien elementtien esillenoston. (Siksi jokainen eimaanikää ja vastaavaan kantaa ottava kreationistien argumentti voidaan sisältönsä puolelta muuttaa ID -argumentiksi.)
Tämä laajakantaisuus taas on tärkeää muistaa, koska usein kreationisteja leimataan "fundamentalistikortilla". Kuitenkin jo vanhemman kreationismin parissa on hyvin laajoja näkemyseroja. Valtaosa YEC -kreationisteista on kovan luokan fundamentalisteja, mutta nähdäkseni tämä ei väritä koko liikettä. ; Näin ollen kreationismin liitos ulkomaailmaan ja siinä oleviin ideologioihin ja instituutioihin on sekin tärkeä mukaanotettava ; Se, mihin kreationismi nimittäin liittyy on ylläoleva kulttuurisota. Kulttuurisodassa kreationistien puolella on ihmisiä jotka ajavat teokratiaa. Mutta tämä fundamentalistisiipi ei kuvaa koko liikettä. Sen kysymyksenä on enemmänkin kannanotot sekularismiin ja uskonnon läsnäoloon kouluopetuksesssa.
Karkeasti ottaen kreationismia ei juurikaan voida liittää tieteentekoon koska heidän tutkimustensa määrät ovat todella marginaalisia suhteessa kaikkeen toimintaan. Valtaosa kreationismista on käytännössä PR -toimintaa. Se on ruohonjuuritason kautta voimansa ammentavaa toimintaa joka yrittää vaikuttaa "norsunluutornitasolla pelaavalta" toimijalta. ; Koska tämä kontrasti on ilmiselvä, eli tieteelliset ambitiot eivät ole onnistuneet, on liike yksinkertaisesti ottanut ruohonjuuritason debateista tutun sekularismi -aiheen ja soveltanut sitä kuin se toimisi oleellisesti tiedemaailmassa värittäen koko tieteen ja tutkimuksen teon. Maailmankuvataistelu kattaa siis koko yhteiskunnan hyvinkin laajasti ja epäonnistuminen tiedemaailmassa nähdään oleellisesti samaksi kuin kreationismin kannattajien häviö arkitoiminnan tasolla. Siitä ei tehdä todistetta huonoudesta vaan todiste vainoamisesta ja syy koota voimia entistä kovemmin.
1: Sekularismi on kuitenkin enemmän vahvasti liittyvä piirre kuin lopullinen syy. Se menee niin että jos joku kannanotto on sekularismia puolustavaa, se tuskin on kreationismia. Mutta jossain tilanteissa se kenties voi olla kreationismia ; Esimerkiksi Beheltä on joskus livahtanut elitistinen näkemys jonka mukaan häntä ei kiinnosta että mitä julkisissa kouluissa tapahtuu koska hän laittaa omat lapsensa yksityiskouluihin joissa opetetaan mitä halutaan. Behe on toki muutoinkin sellainen että hän on yllättävän vähän klassinen fundamentalisti, ja hänen kannanottonsa ihmisen ja apinan yhteisestä kantaisästä, ja makroevoluutiosta teistisen evoluution maustein ovat kauhistuttaneet monia tiukan linjan "klassisia YECejä", "klassisia OEC:eja" että "kaappiYEC:ejä(~ID)". Tämä tuskin riittää poistamaan sitä mitä hänen "Design on ehdottomasti tieteellistä+teen sen todistamisen evoluutiokritiikin kautta" -logiikka ja hänen osallistumisensa Doveriin korostaa että sekularismin vastustaminen on jollain tavalla hänelle tärkeää koska tämän oikeusistunnon koko idea oli tutkia se onko ID kouluopetukseen sopivaa.
Näin ollen kreationismi on kaiken kaikkiaan kulttuurisodassa sekularismia vastustava uskonnollisesti jollain tasolla motivoitunut kansalaisliikehdintä. Kansalaisliikehdintä jonka retoriikassa voimakasta osaa näyttelee pseudotieteellinen kielenkäyttö jossa luomisesta tehdään luonnontiedettä. Ja joissa argumentit ovat jollain tavalla eksplisiittisesti evoluutiodenialistista eli evoluutiota vastustavia. ; Näin ollen jos se on klassista filosofista jumalatodistusta se ei oikeastaan ole kreationismia vaan apologetiikkaa (jota kreationistit kyllä soveltavat usein). Jos fundamentalisti ei väitä kannanottoaan luomisesta tieteeksi se on vain uskontoa. Ja jos se tukee sekularismia se tuskin on edes tällöin kreationismia.
Tämän kaiken määrittelyn jälkeen ilmaan jää kuitenkin yksi kysymys. Mikä määritelmä sopii Larry Moranille, jonka maailmankuva näyttää olevan se, että jos joku on uskonnollinen, se on automaattisesti samaa kuin taikausko? Hänen näkemyksensä on tässä kohden sellaista tiukan linjan uusateismia, joka on uusateismille suunnilleen sama mitä fundamentalismi on klassiselle uskonnolle...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti