Tämä hihamerkki on ollut aikaisemminkin jossain määrin anarkistinen, siinä on ollut huumoria ja ehkä hieman kapinahenkeäkin. Nyt sitä voidaan kuitenkin pitää aidosti anarkistisena. ; Näiden kahden tilan välillä on ero. ; On eri asia olla (a) normeja rikkova (b) marginaalia edustava ärsyttävä ja (c) systeemin sensuroima. (d) systeemin murjoma.
Tämä ero on oleellinen kun mietitään pseudotieteitä. Pseudotieteilijähän eroaa normaalitieteilijästä käytöspiirteiltään varsin selvästi. Pseudotieteilijällä on nimittäin Galilei -syndrooma jonka mukaan häntä sorsitaan ja vainotaan. Yleensä tämä tarkoittaa sitä että ammattitiedemiehistä löytyy joitakuita jotka kehtaavat olla ääneen erimielisiä ja esittävät ääneen kritiikkiä. Ja että uskojia ei sen sijaan tahdo tiedepiireistä oikein löytyä.
Onkin hupaisaa havaita, että mitä sitten tapahtuu jos vastustus oikesti vedetään systeemiin lujasti. Meillä on nimittäin tästä mainio esimerkki. Muutama vuosi sitten "tietyissä piireissä" oli muodikasta olla revisionisti. [Tai kuten Leinivaara asian aikanaan ilmaisi sarkastisesti "Holokaustinkieltäjissä on neonatseja? Oho!"] He kiistivät holokaustin. Argumentointi nojasi siihen että mitään joukkotuhontaa ei tapahtunut. Tarina oli esimerkiksi juutalaisten tai sodassa voittaneiden salaliitto jolla mollattiin hävinnyttä Saksaa ja yritettiin oikeuttaa sota. Eli ; Hitler ei tappanut kuutta miljoonaa juutalaista.
Tämä liike oli hyvin tunnettu siitä että se valitti olevansa järjestelmän tallaama. Tätä argumentointia oli tukemassa esimerkiksi monien maiden lainsäädäntö. Kuitenkin kaikki kuulivat (miltei tahtomattaankin) heidän näkemyksistään. Nettifoorumit globaalisti pullistelivat revisionistien sanomisista. Siitä tuli oikein buumi. Nyt revisionisteista ei sitten ole oikein näkynyt mitään. Asia on tietysti ollut positiivista. Se, että jotain pseudotiedettä ei näy on hyvä merkki.
Kuitenkin se on minulle samalla myös ongelma. Sillä en usko että pseudotieteilijää kovinkaan usein argumentoidaan pois pseudotieteestään. Ja kun kyseessä on näin levinnyt ja laajamittainen liikehdintä, olisi pakko pohtia että miten niin moni lopettaisi asiasta jauhamisen niin nopeasti. Kyselinkin asiasta aivan tuoreesti koska kohtasin sattumalta yhden lukioaikaisen kaverini joka on nyttemmin akateeminen ihminen, hän on erikoistunut holokaustin tutkijaksi. Hän on tietysti juuri oikea kysyjä. Hän ei toki työnsä puolesta oikeastaan käsittele revisionistien kannanottoja. Mutta liikehdintä oli toki tuttua.
Syyksi hän kertoi yksinkertaisesti sen, että revisionismin saatua suosiota asialle ruvettiin tekemään jotain. Ja tämä "jotain" oli poliittista. Hän kertoi että vieraillessaan itse Saksassa hän oli ollut ruuhkassa jossa tien toisella puolella oli jonoa ja toisella puolella melkoisen autiota. Ja hän oli kertonut kaverilleen saksaksi että mennään sinne, siellä on elintilaa (saksaksi lebensraum.) Jo tämänlaisesta pikkuvitsistä oli poliisi pian käynyt sanomassa pari sanaa. Ihan ystävällisesti oli huomauttanut että ei ehkä ollut ihan soveliasta. ; Toisin sanoen revisionistit jotka olivat kovia valittamaan painostuksesta kun olivat näkyvissä ovat kadonneet välittömästi siinä vaiheessa kun aito sensuuri astui kuvioihin. ; Revisionistit olivat kovia metelöimään vainosta siinä vaiheessa kun vastustus oli enimmäkseen sitä että akateemikot ja historiotsijat ja skeptikot olivat ääneen erimielisiä heidän kanssaan ja kehtasivat debatoida asiasta.
Ajatus on tietysti hupaisa. Sillä tosiasiassa tämä osoittaa sen että pseudotieteilijöiden Galilei -syndrooma johtuu siitä että he nimenomaan eivät kestä vastustusta. He ovat herkkähipiäisiä. He vain naamioivat herkkähipiäisyytensä sankaruudeksi määrittelemällä kaiken mikä heitä itseään ärsyttää tai ahdistaa vainoksi. Kun lähtökohta on tämä, ei pidä yllättyä jos aito sensuuri hiljentää heidän suunsa
Onhan se tietysti selvää että jos joku valittaa ääneen vainosta ja sensuurista mutta kaikki kuitenkin tietävät hänen argumenttinsa, hän tienaa tekemillään kirjoilla joiota ei ole laitettu myyntikieltoon, hän ei ole bunkkerikuopassa tai vankilassa kuoleman pelossa, häntä ei ole hakattu, hän ei ole tyystin menettänyt työtään lausuntojen antamisensa jälkeen, häntä tai hänen lastaan ei ole laitettu mielipiteensä vuoksi koulussa siivouskomeroon tai vastaavaa ... on ilmassa havaittavissa selvä ongelma ; Tarkalleen ottaen ongelma siitä että mitä se vaino sitten aivan konkreettisesti määriteltynä ja viitattuna on. Ongelma kertoo yleensä valittajan suhteellisuudentajun puutteesta. Ongelma joka voi johtaa siihen että aidosti vakavat asiat peittyvät tämänlaisen hienohelmailuvalituksen alle.
Nyrkkisääntö on että kun Galilei -syndroomakortti asetetaan pöydälle niin että sillä pelataan omaan pussiin, se on väärin pelattu kortti. Sillä kun Galilei -synrooman vainotilanne on aito, ihminen ei enää itse kykene esittämään koko väitettä. Sen joutuvat tekemään muut. Sillä kun vaino ja vastustus on aitoa ja merkittävää, ei sen ääneenlausujia löydy mistään valtavirrasta vaan ne on kaivettava undergroundista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti