Tekstin pääpointti tosin näytti olevan jotain aivan muuta. Se tuomitsi aserajoituksia murhaamisteemassa. "Mikä ampuma-aseesta tekee niin ehdottoman ja ainutkertaisen vaarallisen? Sekös, ettei kukaan oppilas ole vielä keksinyt miten massamurhata luokkatovereitaan muutoin kuin ampumalla heitä? Ottakaa joka ikinen ase pois tästä maasta, niin lupaan teille, että vielä joku yhteiskunnalta turpiin saanut, syrjäytynyt ja kemian tunnilla valppaana ollut neropatti keksii siihenkin keinon." ... "Jokainen meistä on jossain vaiheessa elämäänsä käsitellyt esinettä, jolla on mahdollista tappaa ihminen. Keittiössä ilman sellaista ei oikein pärjää. Pesäpallossakaan ilman sellaista ei pärjää. Tappoesineitä on tuhansia, ampuma-aseet vain yksi niistä. Pelottaako ampuma-aseissa niiden liian kova ääni? Päällä olevalla pölynimurillakin saa ihmisen tapettua. Moottorisahasta puhumattakaan." Itse asiassa koko aloituspointti jäi tuohon lausumaan ja ihmettelyä herättääkin lähinnä se, miksi se on siinä ylipäätään koko tekstissä ; Jos ampuma -aseella tehty joukkomurha -itsemurha todella laitetaan oleellisesti analogiseksi esimerkiksi pelkästään itsensä lääkeyliannoksella myrkyttämiseen, niin jossakin olisi isoja jäsentämisongelmia. En halua uskoa että näin on.
Sen sijaan uskon että on erikseen aloituspointti ja tekstin pääsanoma jotka on jostain omituisesta syystä laitettu samaan tekstiin ; Pääargumentti ei toki muutoin ole kovin laadukas. Ennen kaikkea ihmetyttää se, miten reflektoimaton puolustus se on. Aseissa katsotaan pelottavaksi kova ääni ja tätä pidetään naurettavana. Itse huomautan että ääni tekee aseesta hieman psykologisen aseen, mutta tämä ei ole sen pääfuntkio. Kritiikissä tärkeintä on se, että ase on samanaikaisesti montaa vaarallista asiaa tavalla johon oikein mikään muu nykyään oleva asia ei anna mahdollisuutta (a) ampuma -aseita on paljon, joten ne ovat tilastollisesti merkittävä asia poliittisen puheen aiheeksi (b) käsiaseet saa hyvin kätketysti vaikka kouluun, (c) ampuma -aseilla voi tappaa pitkältä etäisyydeltä (e) ampuma -aseen murhakäyttö tehokkaasti ei vaadi mieletöntä harjoittelua tai teknistä taustatietoa ; Kemiankaavojen kanssa läträäminen on taitoa vaativampaa kuin osoita tuolla kohti ja paina liipasinta -tyylinen tilanne. (f) Ja lisäksi psykologia tuntee asevaikutus -nimisen ilmiön. Ampuma -ase on nimittäin napinpainamisineen hyvin kliininen. Näin sillä surman tekeminen on helpompaa. Yksinkertaisesti se, että tunkee toista puukolla on konkreettinen ja tähän ryhtymiseen on isompi kynnys.
Eli ampuma -aseesta tekee ensiluokkaisen on sen helppous. On todennäköistä että jos minulle antaa pesäpallomailan, saan sillä aikaan paljonkin tuhoa. Mutta tämä vaatii vuosien harjoittelua, sellaista asiaa jota suurin osa ei viitsi kun on helpompia koston keinoja jotka eivät viivytä projektia vuosilla (joka taas voi itsessään poistaa halun tehdä koko asiaa, koska aijalla on tapana parantaa ainakin joitain haavoja) . Tosiasiassa tiedän monia sellaisia ihmisiä joiden massamurhayritys puukolla päätyisi taitojen puutteesta yhteen tai korkeintaan kahteen kuolemaan. Samat rajoitteet koskevat moottorisahoja ja muitakin jokakodin tappoesineitä ; Ne ovat joko tehottomia tai niiden valmistus, hankinta ja käyttö vaatii ydinfyysikon taitoja. Ampuma -aseen salaisuus on siinä mikä niistä minun silmissäni tekee banaaleja ja kunniattomia ; Niillä pystyy tappamaan ilman harjoittelua ja panostamista. Toki jos ampuma -aseensa ja sen panokset kokoaisi ja rakentelisi, niin tämäkin tilanne voisi olla toinen koska tässä mukaan tulee omaa luovaa panosta ja työtä. Mutta tämä taitaa olla enemmän poikkeus kuin pääsääntö.
1: Uskon toki, että aseiden kannattajilla on hyviä argumentteja näille relevantimmille tilanteille, onhan ampumakerhoja, vastuullisia aseenomistajia, metsästyskerhoja ja vastaavia pitkin maailmaa. Mutta tästä mainitusta tekstistä ne eivät tule esille. Näin ollen näiden argumenttien olemassaolo jossain muualla ei pelasta sitä että tämä kyseinen kirjoitelma on varsin huono. Se, että "ajan oikeassa olevaa asiaa" vajavaisilla argumenteilla ei muuta sitä että argumentaatio on rakenteellisesti huonoutta.
Mutta tosiasiassa minua ei kiinnosta tämä pääpointti, vaan ajatus siitä että erilaiset itsemurhat ovat todellakin eriarvoisia. Toki joka ikinen itsemurha aikaansaa ympärillään aivan uskomattoman kohinan. Mutta kirjoittajan ajatus siitä että eri välineillä ja tavoilla tehdyt itsemurhat eivät ole tasa-arvoisia on silti mielenkiintoinen.
On nimittäin tavallaan selvää että toiset itsemurhat ovat pahempia kuin toiset eivät. Tämä on helppo unohtaa jos opiskelee itsemurhaan liittyviä filosofisia käsitteitä. Itsemurhia on tavallisesti jaoteltu niiden taustan, kuten motivaation ja mukanaolijoiden kautta. Durhkeimin klassinen itsemurhajaottelu jossa keskiössä on itsemurhan motiivi ; Tehdäänkö itsemurha oman edun vai toisen auttamisen vuoksi. Myös itsemurhan poliittisuus ja vastaavat tulevat esiin : Näin esimerkiksi japanin juridinen itsemurha seppuku on eri luokassa kuin se, että itse omassa yksinäisyydessään vetäisi vatsansa auki terävällä veitsellä vaikka teko onkin aktiona hyvin samankaltainen. Tämä toki sinänsä mielenkiintoinen ja omalla tavallaan elegantti ja toimiva klassinen luokittelu saa ihmiset helposti unohtamaan että itsemurhalla on käyttövälineestä riippuvainen väkivaltaisuusaste. Tämä sotkuisuuspuoli taas on selvää jokaiselle joka on esimerkiksi nähnyt itsemurhan tehneen ihmisen jäänteet.
Näin esimerkiksi itsensä myrkyttäminen on eri asteella kuin vaikkapa aseella tehty murha aivan sen takia että ampuma -aseen käyttäjä jättää jälkeensä siivoamistyötä. Itse asiassa ne itsemurhat jotka ovat ns. "itselleni mieluisia", eli joita itse tekisin, olisivat luonteeltaan nimenomaan näitä. (Ja kyllä, olen reflektoinut tätä aihetta äärimmäisellä vakavuudella aivan liikaa.) Tämä on luontevaa sillä aikoinaan itsemurhan teossa suurin pelon aihe ja jarru ei ollut kuoleminen vaan eläminen. Nimittäin eläminen epäonnistuneen itsemurhayrityksen jälkeen. Kun kuolemista varmistaa, erityisen mieluisilta tuntuvat keinot ovat väkivaltaisia. Ja niihin liittyy väistämättä sotkuisuus. Siksi "Uusi Sherlock" -televisiosarjan ensimmäisen tuotantokauden jaksossa "Elämä pelissä" oleva junailija kertoo miksi hän vihaa junan alle hyppääjiä. Hän näkee heidät itsekkäinä. Ei siksi että itsemurha on itsekäs, vaan se että hyppääjä ei ollenkaan mieti junailijaa eikä niitä jotka joutuvat siivoamaan tästä väistämättä runsaasti syntyvää sotkua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti