Näin sanoen se, että "Stalin -korttia" heilutteleva uskovainen tuomitsi ateismin militantiksi ja väkivallan lähteeksi olikin siksi jotain joka ei suinkaan toiminut vasta -argumenttina kuvan viestille, vaan päin vastoin näytti että kuvan viesti on relevantti. Se, että hän varoittelee ateismin vaaroista innolla tämänlaisen viestin yhteydessä on strategiana suunnilleen yhtä koherenttia kuin se, että osa muslimeista on hermostunut syytöksistä joiden mukaan islam olisi barbaarinen ja väkivatainen uskonto ja ovat tämän vuoksi sitten mellakoineet barbaarisesti ja väkivaltaisesti. ; Se, että ateismia tuomitaan militantiksi on tämän ateistit on väkivaltaisia -huomautuksen jälkeen entistä huvittavampi.
Kommentoija onneksi paljastikin että hän oli tulkinnut ylläolevan kuvan aivan eri tavalla. "Ensin nähdessäni oletin, että tuossa mainostetaan ateismin rauhanomaisuutta ja kristinuskon ja islamin väkivaltaisuutta. Siitä näkökulmasta pidin propagandistisena ja vääränä." Eli että kuvan ideana olisi ikään kuin toimia esimerkkinä "noitavainokortista", jossa korostettaisiin että kristityt ovat tappaneet ihmsiiä ja jotka selittävät että Stalin ei ollut "oikeasti ateisti". Itse en kuitenkaan kyennyt näkemään kuvaa jonain "KENELLÄ ON VERISIN HISTORIA" -huutona. Sitä usein toistuvassa jossa ateistit selittävät että noitavainot ovat kristinuskon pahaa historiaa ja Stalin oli yksilökulttilainen eli henkilöuskontoa. Ja jossa uskovaiset selittävät että noitavainoajat eivät olleet oikeita kristittyjä ja että Stalin oli ateisti ja teki hirmuhallinnon. Tässä argumentointitavassa vikana on vain se, että se on ad hominem -argumentti jossa vastapuolen moraali asetetaan kyseenalaiseksi kun keskustelunaiheena pitäisi olla aihe. Tässä usein esiin nousee myös tu quoque -argumenttivirhe jossa oman ideologian synkkä menneisyys mitätöidään korostamalla että "teilläkin oli hirmutekoja X". Eli kun toisetkin tekevät väärin niin ei pitäisi voida moittia ja vaatia muutosta. Lisäksi tässä on tietysti usein käytetty no true scotsman -argumentaatiovirhettä jossa oman ideologian väärintekijät määritellään jotenkin "ei oikeasti meidän ideologiaa edustavaksi".
1: Nähdäkseni tätä keskustelustrategiaa harjoittavat ihmiset eivät ole argumentaatiotaidoltaan ollenkaan vakavasti otettavina. Kun keskustleun taso on tätä, miten heitä pitäisi muka kunnioittaa keskustelijoina tai antaa heidän näkemyksilleen mitään relevanssia tai arvoa? Roskakuiluun vaan kaikki mitä he pitävät tärkeänä, niin sitten maailmassa tapahtuu sentään jotain hyvää ja kaunista!
Suomalainen uskovainen ajatteli että tämän tulkintaeron vuoksi saaneensa jonkinlaisen synninpäästön "Luulin aika simppelisti selittäneeni, miten käsitin tuon kuvan teksteineen. Siitä näkökulmasta kritiikkini oli täysin oikeutettua. Näköjään käsitin kuitenkin tarkoituksen väärin. Siksi kritiikkini meni ohitse. Ei kai tässä enää ole mitään ongelmaa?"
Tämä on sinänsä hyvä muistutus siitä että tulkitseminen on usein vaikeaa. On siksi helppoa antaa "viaton kömmähdys" anteeksi. Kuitenkin tämä tosiasiassa nostaa esille aivan oleellisen kulman siihen miksi ateisteja moititaan militanteiksi ; Kysymys muuttaa ylläolevan viestin kautta muotoaan. Ei pidä selittää sitä miksi ateistit olisivat tai eivät olisi militantteja. On sen sijaan mietittävä miksi ateistit nähdään militantteina.
Termi ei ole sattumalta yleistynyt ; Matti Patosuo valisti minua hienosti että militantti -termi on kaapattu. Dawkins on käyttänyt termiä alun perin aktivisoitumisen yhteydessä. (En juurikaan kuuntele internetluentoja koska kotikoneessani ei ole äänikorttia. Harrastan enemmän sellaista kivikautista tapaa kuin lukemista) Että tässä hyvin tarkassa mielessä ateistien pitäisi olla militantteja, heidän pitäisi uskaltaa sanoa kantansa ääneen ja puolustaa itseään. Tässä tietyssä kannassa ateistejen pitäisi olla militantteja. Sittemmin tästä tuli vakiotermi jota esimerkiksi "Conservapedia" levittää innolla ja joka on muuotinkin hyvin levinnut. Militantti -sana ateismin yhteydessä onkin nykyään termi jonka käyttämisestä tunnistaa uusateismin vastustajan, eikä sen kannattajaa. Sanasta on siis muotoutunut pilkkatermi josta uusateistit joutuvat lähinnä irrottautumaan. Näin ollen termin historia sitoo sen tiettyyn tilanteeseen mutta sitä käytetään pääasiassa aivan erilaisella tavalla.
Toinen asia on se, että argumentit usein nähdään jossain aivan toisessa perspektiivissä kuin missä se kerrotaan. Esimerkiksi kuvakolmikko sopii hieman kristittyjen parissa suosittuun tapaan rinnastaa ja vertailla kulttuurien paremmuutta ja huonoutta. ; Esimerkiksi Pasi Turunen muistuttaa mielellään Stalinin pahoista teoista. Hänestä historia näyttää ateismin vaarat. Samoin esimerkiksi Tapio Puolimatka ja Päiviö Latvus nojaavat kristillisen ideologian jakamalla kulttuureita jyviin ja akanoihin. ; He esimerkiksi selittävät että rationaalinen ajattelu ja tiede vaatii taakseen hyvin tietynlaista ideologiaa ja uskontoa johon nimenomaan kristinusko sopii juuri tähän erityisen hyvin. He kaikki jakavat kulttuurit toimiviin ja vähemmän toimiviin. Kritiikki on heillä aina paremmuusvertailu jossa yriteään nostaa hyvää kulttuuria ja mollata toisia samanaikaisesti. Kun tämänlainen ajattelutapa on iskostunut päähän on yksinkertaisesti vaikeaa nähdä asioita muista tulkintakulmista. Tämä tulkintaongelma näkyy vahvasti muuallakin uusateismikritiikissä. ; Uskovaiset eivät siis lue viestiä mitä uusateistit yrittävät rakentaa vaan olettavat että tuotos noudattaa sitä ajattelutapaa joka heillä itsellään on käytössä.
Näiden tämänlaisten virheiden huomaaminen on tietysti uusateisteille ja sekulaareille helppoa koska heille viesti on omaa ajattelutapaa. Sen sijaan joskus on turhauttavan vaikeaa yrittää saada läpi että siinä viestissä sanoma vääristyy siksi että käytetään totaalisen väärää lukutapaa. Että jos lukija vääntää sanomasta olkiukon, se on tulkitsijan tekemä päättelyvirhe eikä todiste siitä että ateistit olisivat todella sellaisia kuin olkiukonrakentaja heidän väittää olevan.
1: Tässä kohden tilanne on usein sama kuin mikä evoluution kohdalla tulee ; Kun katsotaan "epätäydellistä suunnittelua" evoluutikko usein tekee evoluutioon liittyvän argumentin, mutta tämä nähdään aina ja poikkeuksetta vain teologisena pahan ongelman esiintuomisena. Tämän virheen esilletuominen joka kerta on erittäin turhauttavaa, etenkään kun toinen puoli ei oikein millään näytä kykenevän sisäistämään että tämä argumentti on todellakin evoluutiota ; Kreationistit ajattelevat kehitystä vain adaptaatioina jotka ovat pelkkää 100% toimivuutta tai vastaavaa. Jos evoluution tinkering -mekanistinen ajattelu olisi sisäistetty olkiukkomaisen "might makes it right" -olkiukkoajattelun sijasta tämä argumentti pitäisi olla helppo ymmärtää. Kun asian saa sitten menemään läpi, sama onglema on usein selitettävä joka ikisen esimerkin kohdalla erikseen. Ja sitten se on vielä tehtävä jokaiselle krisselille yksitellen. Tämä on äärimmäisen vituttavaa ja saa rehellisesti sanoen epäilemään vakavasti kreationistien kykyä ymmärtää luettua tekstiä edes alkeellisella tasolla.
Tosiasiassa tilanne on kuitenkin se, että tämänlaiset tulkintavirheet ovat tärkeitä. Ne nimittäin kertovat siitä miten uusateisteja luetaan. Näin ollen esimerkiksi se, että kyseinen internetin "pikkufiksuus" nähdään uskovaisten pilkkaamisena kertoo siitä että tulkitsijalla on päässään hyvin tietty skeema jota hän olettaa ateistien mukailevan. Tämä skeema taas heijastaa hänen yleistä asennettaan koko ideologiaa kohtaan. Kun viestit tulkitaan tällä tavalla - eli tavalla joka tuntuu uskonnottoman puolella tarkoitushakuiselta vääristelyltä - se kertoo että ateistit tulkitaan militanteiksi. Kommentoija tehdessään tulkintavirheen paljasti että hänkin odottaa että ateistit olisivat tämänlaisia häijyjä ja aggressiivisia ja tulkitsee viestin tämän perusoletuksensa kautta. Tällöin viesti on yhä tärkeä. Tämä esiin tullut viestin väärintulkinta siis kertoo että itse viesti oli sittenkin hyvin tarpeellinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti