Newarkin arkkipiispa John Myers, aka. "henkilö joka taatusti edustaa katolisen kirkon virallista kantaa", on ottanut kantaa avioliittoon. Sisältö on tuttua. Se kohdistyy pääasiassa samaa sukupuolta olevien avioliittoa vastaan. Se kuitenkin sisältää kannanottoja joiden mukaan vain kristillinen avioliitto kristittyjen ehdoilla tulisi sallia. Että muunlaiset ovat vääriä ja niitä vastaan pitäisi taistella. Hänelle asia ei siis ole pelkästään homoseksuaaleja koskeva asia. Hänen kantansa on laajempi.
Sisältö on muuten kliseistä, mutta hänen puolustuksekseen on sanottava että hän ei suinkaan harjoita tässä klassista "homojen salliminen on samaa kuin sallisi eläimiin sekaantumisen". Hän esimerkiksi korostaa että avioliitto sisältää rajoitteita ja että suvaitsevaisuusargumentaatio ei siksi toimi. "Even those who propose radically altering the definition of marriage would not advocate allowing two brothers or sisters or an uncle and his nephew to marry (say, for the tax benefits, or for hospital visiting privileges)" Tämä kuitenkin muistuttaa, että tässä on omituinen uskovaisten "kruuuna minä voitan - klaava sinä häviät" -peli. Jossa jos joitain rajoitteita hyomataan ja joitain ei, niin sitten raja tulisi vetää juuri siihen mihin katolinen kirkko sen vetää. Ja jos hyväksyy suvaitsevamman kannan niin sitten pitäisi sallia koirien ja ihmisten avioliiton. John Myers ei näytä ajattelevan sitä mahdollisuutta että jos katolinen kirkko sallii yksille avioliiton ja toisille ei, niin samanlainen rajanvetäminen on mahdollista myös muilla. Ja että he voivat vetää rajat eri kohtaan. Eli koko "joko katolisen tapaan tai moraalirelativismi ja anarkia" -vaihtoehdot ovat väärin. Tämänlaiset tilanteet kuvaavat sitä miten vastustajia lähinnä hakataan millä tahansa sen sijaan että oltaisiin järkeivä koherentteja ihmisiä. He eivät keskustele, vaan heillä on vihollinen. Tämä on tietysti heidän oikeutensa. Samoin kuin minun oikeuteni on lakata kunnioittamasta heidän mielipiteitään ja arvostaa heitä ihmisinä. (Kunhan pysyn lain rajoissa enkä häiritse heidän elintoimintojaan. Tässä rajoissa minun on siis kunnoitettava heitä, ei yhtään enempää.)
Kuitenkin Myers menee tässä pidemmälle. Hän nimittäin korostaa sitä että avioliitto on Jumalan säätämä. "Marriage between a man and woman is based on natural laws that cannot be redefined by government." Eli hänelle avioliitto ei ole ihmiskunnan juridinen sopimus ja siksi poliittisen päätännän piirissä.
1: Hänellä on tässä todella omalaatuinen itseään jalkaan ampuminen. Koska hän kirjoittaa samassa yhteydessä myös siitä, että "“When people on the other side of the issue shoot themselves in the foot, one doesn’t need to pile on,” he said. “It is not the job of government to reflect the values of one particular faith or another.”" Tämä on tietysti hyvin omintakeista. Hän ampuu itseään jalkaan viittaamalla siihen että muut ampuvat itseään jalkaan.
Näin ollen avioliittoa koskee moni muukin jännittävä asia. Esimerkiksi kun Myers selittää miksi steriilien heteroparien avioliitto on sallittu kun taas homoseksuaalien avioliitto ei ole, hän kieltää esimerkiksi minun heteroseksuaalisen avioliittoni tyystin. Argumentti kun on "Procreation is an essential part of marriage, he said, but he said that men and women who cannot have children are not the same as gay couples because they are “not intentionally excluding children.”" Minulla ei ole mitään intentiota lisääntyä. Ja uskon että herra katolisen kirkon pomomies on tästä iloinen, sillä lapsistani kasvaisi taatusti kauhistuttavia saatanallisia darwinistipakanoita ja libertiinejä.
1: Vastineeksi minä olen iloinen siitä että John Myers ei lisäänny vaan elää selibaatissa. Olen hyvin hyvin iloinen että tämänkaltaiset seksistä mitään tietämättömät asennevammaiset kurttukullit eivät levitä geenejään. Ihan vaan varmuuden vuoksi, jos vaikka marginaalisen pieni osakin tuosta asenteesta olisi geeneihn jollain tavalla sitoutunutta.. Tämä on niitä harvoja kertoja kun uskon että katolinen kirkko on todella sisäohjelmoinut järjestelmäänsä jotain joka suojelee yhteiskuntaa tuhoutumiselta. Tämä palautti muutoin vähäistä uskoani uskonnollisiin yhteiskuntiin ja ihmiskuntaan. Kiitos. Kiitos! Loppu.
Hyvin harva kristitty kuitenkaan tuntuu ajavan sitä että ateistit eivät saisi mennä heteroseksuaalisesti naimisiin. Tämä on erittäin omituista. Sillä luterilaisen kirkon vihkikaavassa avioliitto tehdään Jumalan antamin valtuuksin ; "Jumala, kaiken luoja. Sinä annat avioliitossa miehen ja naisen kumppaniksi toisilleen." Tämä on tärkeää. Kirkkohäiden teologian koko idea on siinä että toimitaan "Jumalan ja tämän seurakunnan läsnäollessa" ja avioliittolla on merkitystä koska pappi toimii avioliittoa säätäessään Jumalan myöntämin valtuuksin. Onkin tärkeää huomata että vaikka luterilainen kirkko ei ole kovin pappisauktoriteetin takana, kuitenkin se ei aja "jokamiehen avioliittoa" jossa aivan kuka tahansa mies ja nainen vain voisi säätää avioliiton. Tämä kertoo siitä että kirkko, seurakunta ja pappi ovat olennaisia siihen että Jumalan valtuutus on.
Jos ateisti menee avioon maistraatissa tämä ei ole Jumalan papille myöntämin valtuuksin tehty sopimus vaan pelkästään lakimiehen valtuuksin tehty avioliitto. Näin ollen kristittyjen pitäisi vähintään yhtä kovasti metelöidä siitä, että minun avioliittoni tulisi välittömästi mitätöidä. Kyseessä ei olisi "oikea avioliitto" vaan kammottavuutta. ; He voivat selittää että se ei ole kirkon sisäinen asia, vaan poliittinen avioliitto. Että kun ei kirkkoon tulla tekemään ateistihäitä niin ei ole kirkon asia vaan yhteiskunnan asia. Tämä kuitenkin johtaa siihen että miksipä ei homoseksuaalitkin sitten laitettaisi avioliittoon poliittisen avioliiton kanssa. Ja juuri tässä kohden homojen käsittelyssä on ollut se ongelma.
Sillä vihkikaavassakin lainattu "Mark. 10:6-9" ei määrittele avioliittoa vain miehen ja naisen väliseksi. Se määrittelee sen ehdot ja rajat tarkemmin, ja jostain syystä paatuneinkin fundamentalisti osaa lukea kohdista vain osan. "Maailman alussa Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi. Sen tähden mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi. He eivät siis enää ole kaksi, he ovat yksi. Ja minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako." Tämä kieltää avioeron. Näin ollen pitäisi taistella sen puolesta että uudestaan naimisiin menevät eivät saisi kirkkohäitä ollenkaan. Ja samoin pitäisi taistella siitä että uudelleen avioitumisia rajoitetaan poliittisestikin.
Jokin tässä ihmetyttää. Kun samoilla ehdoilla toiset tuomitaan ja toiset ei. Kun sormien läpi katsotaan yhdessä kohden, on pakko kysyä saatanalle pikkusormen antamisista. Ja siitä että ovatko ne argumentit oikeasti kovin vakuuttavia kun niissä itsekin joustetaan aivan saatanan rajusti jossain kohden. ; Jos nimittäin on niin että Jumala on määritellyt avioliiton ja sitä ei politiikka sotkeko, niin ei voida kuin ihmetellä miksi tämänlaista haureutta ja avioliiton määritelmän raiskausta katsotaan aivan hyvällä? Mikään mielipiteenvapaus tai uskonnonvapaus ei voi tulla tässä kysymykseen, koska eihän homoseksuaalien kohdallakaan asia ole mikään mielipidekysymys, vaan uskonnon määrittämä dogma josta ei voi joustaa koska se on uskonnon määrittämä dogma. Jos uskomme että vakaumus ja mielipide voidaan tunkea tällä tavalla avioliiton yhteyteen ateistien avioliitoissa tai eronneiden uusavioitumisessa, niin on aivan selvää että voimme tehdä saman homoille.
Vastaus taitaa olla poliittinen pelkuruus. Uskovaiset eivät oikeasti ole kovinkaan rohkeita tai ajattelevia tai omaperäisiä. He lyövät vain puolustuskyvyttömiä. He välttävät konfrontaatiota siellä missä heidän julmuuttaan ja suvaitsevaitsemattomuuttaan vastuttettaisiin. Sen sijaan he kiusaavat niitä joita on heistä "riittävän vähän". Kuten kunnon munattoman pelkurin kuuluukin tehdä ollakseen aidosti munaton pelkuri.
Tässä mielessä tiukkapipoksi tuomittu katolinen arkkipiispa edustaakin paitsi dogmaattista kusipäisyyttä (mitä hän toki tekee mallikkaasti) niin toisaalta hän kuitenkin on rehellinen ja koherentti. Onpa tässä jopa vihjailtu siitä että vain katoliset avioliitot olisivat hyväksyttyjä, eli eikatoliset kristitytkin olisivat avioliittonsa kanssa hetteissä. Tämä tiukkapipoisuus on kuitenkin avointa. Suomessakin on useita joista uusi avioonmeno on syntiä ja joista maistraattiavioliitto on "leikkiavioliitto" ja oleellisesti erilainen kuin "oikea avioliitto". He ovat juuri yhtä tiukkapipoisia kuin arkkipiispa. He eivät vain ole avoimia ja rehellisiä tässä asiassa ja livauttelevat asennevammaansa muutoin nuivailemalla. Näin he eivät ole kieretlystään huolimatta ystävällisempiä tai vähemmän tiukkapipoisia. Heissä en kykene näkemään oikein mitään kunnioitettavaa. Heidän kauniina ja arvokkaina näkemiä asioita ei enää edes tarvitse vetää lokaan. Ihan sen takia että he tekevät sen niin perkeleen hyvin aivan itse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti