Onnettomuuksien Jumala

"Suomen kieli eroaa esimerkiksi englannin kielestä siinä, että meillä sana "uhri" tarkoittaa sekä omasta tahdosta riippumatonta uhria että vapaaehtoista uhrautumista. "Victim" ja "sacrifice" ovat melko lailla eri asioita. Meillä "onnettomuus vaatii uhreja", mikä asian vakavuudesta huolimatta on hilpeyttä herättävä ilmaus. Aivan kuin onnettomuus olisi tietoinen olento, joka esittäisi vaatimuksia ihmisille."
("ilonakoo", "Turha kuolema?")

Ylläoleva lainaus käsittelee kielessämme olevaa teleologiaa. Tässä ei sinänsä ole mitään poikkeuksellista. Puhutaanhan esimerkiksi onnenkantamoisesta tai onnenpotkusta, vaikka onni ei tietysti ole mikään tekijä joka kantaa tai potkii yhtään mitään. Vastaava teleologia löytyy siis myös katastrofien maailmasta.

Tämä on hauska ottaa esille aivan sen vuoksi, että kristityn maailmassa Jumala on usein kuvattu hyvänä ja ystävällisenä olentona. Näin ollen huomio keskittyy helposti siihen että eletään ja nautitaan elämästä. Kuitenkin maailman kärsimykset tuottavat monille ongelmia. Ja toisaalta mielekäs elämä on kuitenkin toisaalta ongelma ; Se helpottaa ns. maallistumista. Tämä on kristillisyyden mukaan helposti samaa kuin pinnallistuminen.

Tästä uskovaiset tietysti varoittelevat melko usein. Esimerkiksi tänään (3. syyskuuta 2012) "Metro" -lehden tekstiviestipalstalta löytyy seuraava lausunto : "Ihmiset eivät usko, että Jumala puuttuisi ihmisten ja maailman asioihin. Vaikka selvät merkit on nähtävissä ja vaikka maailma tuntuu sortuvan ympärillä. Ihmiset elävät omaa itsekästä elämäänsä paljoakaan ajattelematta. Mutta vedenpaisumus on hyvä esimerkki. Tätä Raamattu käyttääkin esimerkkinä. JA ESIKUVANA" Huomattavaa on, että merkit Jumalasta nähdään nimen omaan katastrofeissa.

Ja toki tässä on mukana myös halveksiva kulma jossa esimerkiksi ateismi nähdään pinnallisena hedonismina ja ylpeytenä. Siitä huolimatta että "ateistologian" tylsyyteen asti toistuvana perustunnusmerkkinä on se, että kärsimys nimenomaan nähdään ja tiedostetaan. Pahan ongelma nähdään relevantiksi juuri koska kaikki tämä sortuminen nähdään. ; Samalla unohtuu että valtaosa kristillisyydestä on nähdäkseni pehmoilua. Ties kuinka moni uskovainen on tullut esimerkiksi minulle kertomaan että olen liian kyyninen ja synkistelevä. Itsemurhateemassa korostuu usein se, että "elämä on lahja" ja että "Jumala ei anna kenellekään enempää kuin tämä jaksaa kantaa." Ja kertovat positivisista ja rakentavista ihmeistä, kuten jos vaikka syöpä paranee rukouksella, erimittaiset jalat pitenevät silmänkääntötempunomaisesti, kuolleet heräävät vaikka heidät on jo leikattu ja formaliinissa uitettu. Ja jopa HIV poistuu elimistöstä. (Joka ikinen edellisistä väitteistä on esitetty minulle vakavalla naamalla.)

Kristillistä Pessimismiä on kuitenkin hyvä lietsoa vielä lisää sillä siitä kristillisyydestä on monien mukaan kysymys. "Discovery Institute" nimittäin kirjoitti "Malicious Intelligent Design and Questions of the Old Testament God" tarttuu tähän vakavaan aiheeseen innolla johon pystyy vain ja ainoastaan taho joka omien sanojensa mukaan korostaa että ei ole uskonnollista. Innolla johon kykenee ID joka sensuroi kohdat joissa ID -myönteinen taho esittää että liitos uskontoon on ID:n piirre, mutta ei silti sensuroi uskontoa ja uskonnollista materiaalia jota liitetään ID:seen.

Tämän artikkelin ydinkohdaksi voidaan laittaa se, että se vastaa Richard Dawkinsin esittämään Jumalan kuvaamiseen. "The God of the Old Testament is arguably the most unpleasant character in all fiction: jealous and proud of it; a petty, unjust, unforgiving control-freak; a vindictive, bloodthirsty ethnic cleanser; a misogynistic, homophobic, racist, infanticidal, genocidal, filicidal, pestilential, megalomaniacal, sadomasochistic, capriciously malevolent bully." Tämä selvästi näyttää siltä että Dawkins näkee kärsimyksen eikä elä elämäänsä hedonistisen itsekkäästi miettimättä asiaa.

Dawkinsille vastineeksi tulee erityisestä neutraaliudestaan maineekkaaksi tulleeseen ID -hahmona - joka erityisellä neutraaliudellaan oikein alleviivatusi korostaa että ID ei ehdottomasti ole uskontoa - tutuksi tulleen David Berlinskin huomautus joka on, kuten jo aiemmin mainitsin, uskonnollisesti aivan ehdottoman neutraali : "David Berlinski responded, "These are, to my way of thinking, striking points in God's favor."" Berlinskin mukaan kärsimys on jotain jota kristinuskon Jumala tuottaa. (Mikä kertoo että hän ei viittaa vain nimettömään Suunnittelijaan joka voi olla Vorlon, vaan nimenomaan kristinuskon Jumalaan.) Se ei ole vain perimmiltään pahaa. Kärsimys ja paha on siis vain erotettava toisistaan. Muu on hedonismia. "Given that the Old Testament is full of examples of God sending (if not creating) cruel plagues, it stands to reason, from a theological standpoint, malicious design exists. Even in the New Testament, Jesus describes all sorts of malicious Intelligent Design visiting humanity in the form of plagues. Death being visited on Ananias and Saphira, blindness descending on Elymas the Sorcerer, worms eating Herod, and all the plagues of the Apocalypse. So from the standpoint of Christian theology, God creates malicious designs. If you’re not a Christian, then trying to solve problem of malicious design and the notion of a loving God isn’t a problem. But if you are a Christian, then the explanation of why all the bad things in the world are happening cries out for an answer. I’ve stated before, that one possible explanation is that this is God’s makes heaven more meaningful by making the present world miserable. (See 2 Cor 4:17 and Romans 8:20)."

Toisin sanoen maallinen elämä on täynnä kärsimystä jotta Jumala saisi aikaan kunnollisen kontrastin taivaan ja maallisen elämän välille. Muutoin ihmiset voisivat etääntyä Jumalasta ja elää nautinnollista ja hyvää elämää maan päällä. Jumala siis hyvyydessään tekee elämästä monin paikoin sietämätöntä jotta ihmisille tulisi Jumalanikävä. ; Näin ollen Jumala näyttäytyy varsin erikoisena. Jos minä haluan että minua pidetään rakkaudellisena ja hyvänä, en voi vain käydä räyhäämässä ihmisille. (Osa toki yrittää selittää että aggressioherkkyys tarkoittaa sama kuin "herkästi tunteva". Kusipäisyys on kuitenkin se oikea filosofinen termi tähän yhteyteen.) Ja jos minä menen hakkaamaan jonkun ihmisen hampaat katuun, tätä kutsutaan rikokseksi. Kun Jumala tekee tätä, se tarkoittaa sitä että Jumala tekee meille palveluksen.
1: Itse asiassa on ehdottomasti hengellisesti ja älyllisesti kasvattavaa huomata miten em. "Uncommon Descentin" artikkeli puolustaa myös Raamatussa tapahtuneita, esimerkiksi Jumalan käskemiä, kansanmurhia. Tämä on mielenkiintoista koska UD:n virallisena linjana on ollut se, että natsejen hirmutekoja, juutalaisten joukkotuhontaa, holokaustia, pidetään "darwinismin" seurauksena. Ja että "darwinismia" kannattaa esimerkillisen leimallisesti juuri em. Dawkins. On mielenkiintoista että darwinistien ideologinen kansanmurha on sellainen että sitä kammoksutaan darwinistien piirissä ; Dawkins ja vastaavat kun nimen omaan ja päinvastoin irtautuvat em. kansanmurhasta ja kiistävät sen olevan eettistä heidän maailmankuvassaan. Itse asiassa on erityisen mielenkiintoista että tässäkin artikkelissa Dawkinsin lausuma voidaan selkeästi nähdä jonain joka kammoksuu kansanmurhia. Kun taas UD:n artikkeli selittää miksi kristillisen ideologian mukaan on ihan OK tehdä kansanmurha tietyillä ehdoilla, jolloin ne ovat oikeaoppisia kansanmurhia eikä niitä voida siksi pitää minään eettisenä epäilyttävänä taakkaan ideologialle. Tämä ja monia muita kasvattavia ajatuksia ehtii nousemaan helpostikin mieleen. Ne kaikki herättävät luottamusta siitä että darwinismi on näistä kahdesta asiasta se joka on ehdottomasti epäeettisempi. Sekä tietysti sen, että ID ei mitenkään liity uskontoon eikä ole uskonnollisesti motivoitunutta eikä sen käsittely ole uskonnollista sisällöltään.

Samalla tämä korostaa sitä, että kristinuskon Jumala ei ole vain parantava ihmeitä tuottava Jumala. Ja kristillisyydessä on käytännössä olennaista joko kulkea laput silmillä ja todellisuuspakoisesti elää jossain pinnallisessa kuplassa jossa "Raamatun" kertomukset ja maailman tapahtumat ohitetaan ja unohdetaan. Tai sitten uskotaan todellakin niin että jokainen auto-onnettomuudessa kuollut on uhrilahja Jumalalle, ja että meidän siksi tulee olla ennen kaikkea kiitollisia tästä tapahtumasta joka lähentää meitä Jumalaan. Jos tämänlaisesta itkee ja katkeroituu ei ymmärrä että onnettomuus on ihana Jumalan taivaan ihanuutta korostava asia.

Kun nyt olemme oppineet kristinopista sen olennaisimman - eli pohjimmiltaan sen mitä sen opettama hyvyys tarkoittaa ja ei tarkoita - on minun pakko myöntää että koen siihen tiettyä vetoa. Sillä maailmassani sadomasokismi on kaunis asia. Valitettavasti vain melko harva ihmisistä on niin kieroutuneita korjaan ajattelevaisia, syvällisiä että he olisivat kanssani asiasta samaa mieltä.