Tökkijät ja vaalijat (Monikulttuurisen teokratiakristillisyyden jäljillä)

"Miksi ateistit tökkivät jatkuvasti kristittyjä?
Miksi kristityt eivät pommita ateisteja?
Miksi muslimit tökkivät jatkuvasti kristittyjä?
Miksi kristityistä tuli sietokykyisiä tökkijöitä kohtaan?"
(Kati Sinenmaa, kommentti tekstiin "Miksi tökimme Muhammedin uskoisia?")

Ylläoleva teksti aikaansai mielessäni huvittuneisuutta. Sillä Kati Sinenmaa on tullut tunnetuksi siitä miten hän on kovasti esittämässä omia näkemyksiään ja kritisoimassa ja moittimassa "vääräoppisia". Tämä on hänestä mielipiteenvapautta ja avointa ja suoruutta. (Ja sitä se onkin.) Mutta jos joku sanoo jotain vastaan, se on sitten tökkimistä. (Vaikka se on oikeasti sitä samaa avoimuutta ja suoruutta.) Kun tämän tajuaa, pitäisikin huomata että itse asiasa kotimaassamme kristityt ovat hyvinkin aktiivisia tökkimään. Mutta jos joku sanoo erimielisen mielipiteen ääneen heille, he pahastuvat ja pitävät tätä hyökkäyskenä omaa uskonnonvapauttaan vastaan.

Sinenmaa kommentoi kuitenkin tärkeään aiheeseen. Viime päivinä on puhuttu kovasti siitä miten islamilaiset ovat provosoituneet islamia pilkkaavasta Muhammadelokuvasta. On tehty provosoiva elokuva johon on provosoiduttu ja raskaimman kautta. Islamin uskossa moni on tässä sekoittanut sananvapauden ja kritiikin oikeuden samaksi kuin oikeudeksi vastaväkivaltaan. Ja tämä on kieltämättä ongelma. Elokuva voi olla mauton ja naurettava, mutta se ei taatusti oikeuta väkivaltaan. Vielä vähemmän se oikeuttaa provosoitumaan maata kohtaan. Maan yksilö ei koskaan edusta koko kulttuuria ja kansaansa. Näin ollen iskut lähetystöihin ja lippujen polttaminen ovat taatusti vakavia ylilyöntejä.

Suomessa aihe on tunteita herättävä ja vakava, mutta täällä se ei ole yhtä äärimmäistä. Aseina epäreiluudessa on enemmänkin halu sensuroida kuin halu hakata. Näin ollen täällä ei ole vakavaa turvallisuusongelmaa vaan sen sijaan sananvapaus ei ole tasapuolista tai reilua.

Sinenmaan kommentti valottaakin sitä että kulttuurimme on päin vastoin rakennettu sellaiseksi, että jos uskovainen kertoo, se on eettistä koska siinä ihminen tekee jotain jota kokee tärkeäksi ja yrittää auttaa. Mutta jos tämän kanssa on erimielinen, tätä halutaan sensuroida vaikka tämän takana olisi yhtä korostettu halu hyvään. Tilanne ei ole kaksisuuntainen ; Uskovaisten toisten elämään puuttuminen ja yleinen arrogantti ylenkatse on vain sitä että uskonto määrittää etiikan ja että tässä on luontevaa jakaa ihmisiä jyviin ja akanoihin. Mutta jos joku toinen tekee vastaavaa hän taistelee etiikkaa vastaan. Eli uskovaisille on annettu ikään kuin erikoisoikeus etiikkaan, ja että heidän kanssaan ei saa olla erimielisiä asiasta. (Kenties Kati Sinenmaakin tunnistaa tämän epäreiluuden koska hän puhuu muiden tökkimisestä mutta puhuu kristittyjen pommittamisesta eikä tökkimisestä. Ateistitkaan eivät pommita kristittyjä täällä kotosuomessa. Sen sijaan kristityt harjoitavat ahkeraa tökkimistä ja itse asiassa lähetyskäsky kehottaa heitä tekemään tätä. Ja voi kyllä he tekevätkin.)

Kysymys kristittyjen tökkimissiedosta sitten onkin sitten lähinnä komiikkaa. (Itse olen tunnustuksellinen kusipää. En kuitenkaan määrittele että minä ja alakulttuurini olisi ystävällinen. Sinenmaa on kusipää joka yrittää esittää että hänen keskimäärin kusipäinen ideologiansa olisi reilu ja ystävällinen. Mikä on helvetin koomista.) Kun nimittäin katsotaan miten pikkumaisia he ovat pahastumisineen voidaan katsoa vaikkapa koulujen joulujuhlia. Kristityt itse korostavat tässä kohden että asia on pieni. Että ei ole uskontoa ja että ei ole merkityksellinen asia. Suvivirsi on heidän mukaansa niin merkityksetön että se ei ole uskonnonharjoittamista. Ja että kyllä ateisti aina nyt yhden herttaisen laulun laulaa kun se on vain pieni laulu. Kuitenkin juuri nämä samat uskovaiset ovat kovasti pahoillaan ja loukkaantuneita tästä pikkuasiaksi kutsumastaan asiasta. (Jos asia on tärkeä sen poistamista vastaan tulee taistella. Mutta tällöin tämä vähättelevä linjama on paskapuhetta ja valehtelua. Et voi saada molempia.)

Tähän liittyen löytyy uudesta "Opettaja" -lehdestä 14.9.2012 kommentti. Kommentoija identifioi itsensä seuravalla tavalla "Jaana Rusko-Laitinen ; Äiti, teologi, opettaja, Hämeenlinna." Hänellä on seuraavaa asiaa. "Helsingin piispa Irja Askola on korostanut suvaitsevaisuuden merkitystä ja tärkeyttä tämän päivän monikulttuurisessa Helsingissä. On tärkeää, että arvostamme toistemme kulttuureja. Se on tie rauhanomaiseen kanssakäymiseen ihmisten välillä. Suvaitsevaisuus ei näytä valitettavasti kuitenkaan aina toimivan omaa kulttuuriamme kohtaan. Uutisten mukaan Helsingin ja Helsingin seudulla on kouluja, joissa ei enää lauleta perinteistä suvivirttä kevätjuhlassa. Vastaavasti joulujuhlan kohdalla voidaan karsia kokonaan pois juhlan uskonnollinen osuus." Toisin sanoen suvaitsevaisuus olisi osallistumista kristilliseen uskonnonharjoittamiseen. Juhlassa on uskonnollista osaa johon ei osallistuta. Suvaitsevaisuus ei siis ole sitä että antaa toisen harjoittaa omaa uskontoaan, vaan on sitä että on yhteistilaisuus johon osallistuvat myös ne joiden omaa kulttuuria ja omaa uskontoa kyseinen tilanne ei ole. Eli tällä logiikalla kristitty joka ei kunnoituksesta osallistu islamistien polvirukoukseen Mekkaa kohden on epäkunnoittava.

Kommentoija yrittää reagoida tähän vasta-argumenttiin jatkamalla "Tälläisissä tilanteissa koulujen rehtorit vetoavat siihen, että herkkä ja tunnelmallinen suvivirsi tai joulujuhlan kaunis seimikuvaelma ovat uskonnon harjoittamista. Opetusministeriö on kuitenkin todennut, että kyseiset elementit ovat suomalaista kulttuuriperinnettämme eivätkä tee juhlasta uskonnollista tilaisuutta." Tämä on tietysti koomista. Ensin tässä korostettiin uskonnonvapautta ja valitetiin että uskonnollinen osuus karsitaan juhlista. Seuraavaksi sanotaan että nämä eivät ole uskonnollisia. Eli niihin tulee osallistua koska ne eivät ole uskontoa vaan kulttuuriperinnettä, mutta jos niitä vastustaa niin on kammottava koska rikkoo uskonnonvapautta. Vastaava koominen logiikka on tietysti tullut tutuksi kreationistien juridisessa kikkailussa USA:ssa. Ja samasta seikasta on kysymys täälläkin. On ilmiselvää että virsi on uskontoa. Ja siksi vain kristitysti vakaumukselliset selittävät tämänlaisia. Ateisti ei koskaan esitä tämänlaista argumentaatiota vakavasti. Koska kyseinen jargon ei oikeasti ole vakuuttava tuskin kenestäkään. Jopa sen esittäjä tietää että tässä on kyseessä uskontotaistelu. Että uskonnon puolesta ollaan valmiita vaikkapa valehtelemaan ; Jos laki kieltää uskontoon osallistuttamisen, niin uskovaiset määrittelevät uskontonsa osallistuttamisen joksikin muuksi.
1: Lausuma osoittaa selvästi että kirjoittaja värittää asioita positiivisilla adjektiiveilla joita en itse kykene niissä näkemään. Suvivirsi ei todellakaan ole sävellystaiteen huipputeos, maailman biisien parhaimmistoon kuuluva. Rehellisesti sanoen se on aika paska kappale ja sen kutsuminen musiikkikulttuurisesti tai runollisesti merkittäväksi teokseksi olisi häväistys runoutta ja sävellystaidetta kohtaan. Hänellä on kuitenkin oikeus näihin adjektiiveihin mielipiteenään. Hänen tulisi kuitenkin huomata, että muut voivat olla erimielisiä. Kristityille tämä on kuitenkin "keskimäärin mahdotonta" ; Heille ideana on esittää adjektiivit faktoina joita vastaan ei voi sanoa ja joiden kanssa ei ole erimielinen. Jos selittää että suvivirsi on pikkujuttu, hän itse asiassa concern trollaa ateistejen puolesta ja määrittelee että ateisteille se ei voi olla iso asia. Hän siis menee toisten ihmisten päähän komentamaan mahtikäskyllä mitä mieltä nämä ovat kappaleesta ja miten erimielisyyttä ei voi olla. Tämä on äärimmäistä suvaitsemattomuutta. Kun itse on noin suvaitsematon on tietysti aika omituista vaatia muita olemaan itselle yhtään sen kummempi.
2: Lisäksi tässä on hyvä huomata että se, että suvivirttä ei pidetä uskontona ei tarkoita että sitä ei voisi poistaa. Se voidaan nähdä sitovana. Kenties oppilaat näkevät sen oman vakaumuksensa pohjalta uskontona ja kieltäytyvät tästä. Tämä on kouluissa tavallista ; Onhan siellä kasvisruokaakin koska joku näkee sen vakaumuksensa vastaisena. Ei heille tungeta tasapuolisuuden ja kunnioituksen nimissä muikkuija lautaselle. Että "syökää tästä kotimaista perinneruokaa".

Ideologia onkin selvästi mukana. Sillä Rusko-Laitinen jatkaa : "Mihin olemme menossa, jos otamme lapsiltamme ja nuoriltamme pois arvokkaan vuosisataisen perintömme ja olemme ikään kuin valmiit heittämään sen ikään kuin yli laidan? Miten voimme ymmärtää toisten kulttuurien perinteitä, jos emme vaali omaamme?" Tässä kysymyspakassa sekoillaan terminologisella tasolla niin syvästi että jos akateeminen koulutus on läpikäyty tälläisiä karkeita kategoriavirheitä ei pitäisi tehdä.
1: Ensinnäkin siinä sekoitetaan kunnioitus ja osallistuminen. Ainakin minun on helpompaa kunnioittaa islamilaisia jotka eivät käänytä ja syyttele ja pilkkaa helvetintulipuheilla tai pakota minua polvikumartelemaan. Sillä minulle kunnoitus on juuri tilan antamista eikä osallistuttamista. Uskonnonvapaus on sitä että kotonaan saa tehdä mitä vain. Rusko-Laitiselle se on sitä että kaikki pakotetaan tekemään juuri kuten hän itse haluaa.
2: Toisekseen kristityt ovat olleet hyvin nuikeita aidolle Suomalaiselle perinteelle. Muinaisuskonnot heitettiin helvettiin ja niitä tutkivat vain jotkin akateemikot. Kivikautisiin rituaaleihin osallistumattomuutta ei pidetä epäkunnioituksena. Rituaalien pakkoharjoittaminen ja uskonnon kunnioitus omassa kodossa on siis selkeästi eri asia. Voidaan jopa sanoa että jos uskonnolliset laulut poistetaan, niin päin vastoin vahvistetaan yhteishenkeä kun eri uskontoja ei aseteta erikoisasemaan sillä että lauletaan vain yhden uskonnon lauluja ja muut jätetään ulkopuolelle. Provenienssi ja perinteisiin vetoaminen eivät ole argumentteja. Tai muutoin Rusko-Laitinen on velvollinen laulamaan muinaisuskontojen riittilaulun julkisesti pari kertaa vuodessa. Ihan näyttääkseen että seisoo sanojensa takana sen sijaan että olisi tökkijäkristitty vailla mitään kykyä samastua muiden kuin kristittyjen ajatusmaailmaan ja joka on siksi ihme teokraatti joka juristikikkailee uskonnollisen dominanssinsa suvaitsevaiseksi sanaleikein.
3: Mistä päästäänkin kolmanteen totaaliseen sekoamiseen. Rusko-Laitinen nimittäin tekee pahimman tökkimisensä ja pilkkaloukkaamisensa juuri tässä vaiheessa. Hän nimittäin jaottelee "toiset kulttuurit" ja "oman kulttuurin" siten että "oma kulttuuri" on nimen omaan kristillistä. Ateisti joka laulaa suvivirttä ei nimenomaan osallistu ja vaali omaa kulttuuriaan. Sen sijaan hän osallistuu aivan toisen kuin oman kulttuurinsa laulun laulamiseen. Kun Rusko-Laitinen väittää että kristillisyys on suomalaista, hän samalla erottaa esimerkiksi ateistit toisen luokan kansalaisiksi. Ateismi näyttäytyykin hänelle ulkopuolisuutena tai epäkulttuurina.

Rusko-Laitisen vakaumus pulpahtaakin sitten seuraavaksi täysin esiin "Raamatun fakta mitä ihminen kylvää, sitä hän niittää, näkyy yhteiskunnassamme. Meillä aikuisilla on suuri vastuu siitä, minkälaiset eväät annamme uudelle sukupolvelle. Se kansa joka ylläpitää omaa kulttuuriaan vahvistaa yhteisöllisyyttään ja koko yhteiskuntaa. Lapsillamme ja nuorillamme niin päiväkodeissa kuin kouluissakin on oikeus oman kulttuurin perinteiden vaalimiseen." Tämä vaatiikin muutaman reagoinnin:
1: Jos lausunto olisi aito suvaitsevaisuuden ja monikulttuurisen lähtötilan hyväksymiseen, kuten Askolan lausunto pohjasi, ei Raamatun fakta olisi mikään argumentti. Kun eri kulttuurien törmäämistä lähdetään ratkaisemaan yhden uskonnon kautta ja tämän Pyhä Kirja määritetään faktaksi, eli joksikin josta erimielisyys ei olisi mahdollista, ollaan varsin syvällä suossa.
2: Näyttää että tässä puhutaan yhteiskunnan turmeltuneisuudesta ja että tämä olisi ateistien syytä. Kirjoittajan vihjaukset niittämisestä ovat syytöksiä. Kun puhutaan suvaitsevaisuudesta ja samassa syssyssä halutaan moittia eikristillisiä yhteiskunnan tuhoamisesta ollaan varsin omituisella tiellä.
___2.1:  Päin vastoin jos uskoisimme aidosti siihen että kasvatuksella on väliä, voisimme huomata että ateismi on syntynyt samaan aikaan kuin jotkut ikävät lieveilmiöt. Ja että ennen ateismia kulttuuri on ollut kristillinen. Uskonnottomuus onkin siksi vastareaktio uskonnollisuuteen. Uskonto on aikaansaanut muutoksen, ja tämä näkyy juuri siinä että ei ole tapahtunut muutosta jossa ensin nousee ateismi ja sitten muut ongelmat. Vaan reaktiot ovat päin vastoin samanaikaisia joka vihjaa mahdollisuuteen että ne johtuisivat kenties vaikka samasta syystä, jostain joka on kasvatuspohjassa vaikka 20 vuotta aikaisemmin.
3: Tosin uskoisin että Rusko-Laitinen on tässä törmännyt kultajyvään. Hän nimittäin huomauttaa että metsä vastaa siten miten sinne huudetaan.
___3.1: Onkin merkittävää että uskonnottomilta ja islamilaisilta ja muilta odotetaan joustoa. Heidän tulee esimerkiksi osallistua uskonnolliseen jumalanpalvelukseen tai virsilauluun kulttuurin nimissä. Sen sijaan uskovaiset eivät ole valmiita tekemään mitään myönnytyksiä. Esimerkiksi näitäö lauluja ei suostuta karsimaan.
___3.2: Kristityt eivät esimerkiksi kykene suvaitsemaan sitä ajatusta että kulttuurimme on jo nyt monikulttuurinen, vaan elävät kuin kulttuurimme olisi kristillinen. Että perinteemme ja lakimme on kristillisiä enemmän kuin historialtaan ; Että kristillisyys on omaa kulttuuria ja muu ei.
___3.3: Muita halveksitaan myös samalla. Monikulttuurisuuden ja muiden kunnoittamisen sijasta heitellään syytöksiä esimerkiksi lasten tuhoamisesta, kiusaamisesta ja turmelemisesta. Tämä suvaitsemattomuus yhdistettynä syytökseen siitä että eikristillisyys turmelisi yhteiskunnan ovat vahva muistutus siitä mitä tässä tapahtuu.
___3.4: Jos yhtenäisyys ja kulttuuri sidotaan yhteen voidaan huomata että esimerkiksi suvivirsi on yhteiskunnassamme kiistakapula. Jokin joka ei yhdistä vaan repii rikki. Rusko-Laitinenhan syyttelee ja erottelee "meihin" ja "muihin" kulttuureihin. Ja tästä yhteisvaikutus on se, että hänestä kristillisyys on suomalaista ja muut ovat toisen luokan kansalaisia. Tämä on repivää eikä ollenkaan yhtään rakentavaa. Koska se repii kulttuuriamme, se ei selvästi ole kulttuurimme mukaista. Sen sijaan se on kenties vanhan jo historiaan vaipuneen kulttuurin osanen. (Kuten kivikautisten hylkeenmetsästäjien rituaalit joita voi kunnioittaa ilman että on pakko joka vuosi vetää jotain nuotiotulirituaalia julksessa tilaisuudessa saadakseen esimerkiksi todistuksen.)
___3+: Kaikki edellämainitut kohdat muistuttavat että eikristillset todellakin vastaavat siten kuin heille huudetaan. Kysymys kuuluukin aidosti niin että kun kristityt voivat omalla nimellään ja vakavalla naamallaan olla todella suvaitsemattomia kaikkia muita näkemyksiä kohtaan, niin miten tässä "oman kulttuurin pilkkaamiskierteessä" vuosia elänyt voisi mukamas kunnioittaa "muita kulttuureja" kuten kristinuskoa? Itsekunnioitus vaatii lupaa itsekunnioittaa itseään. Kristityt ovat vuosia tökkineet "uskonnonvapauden" ja omasta vakaumuksesta puhumisen oikeudella. Sitä on uhkailtu Helvetillä. Sitä on pakko-osallistuttettu asioihin jotka selvästi ovat kristillisiä. (Julistajat eivät sen sijaan itse ole osallistuneet ollenkaan minun kehittelemiini rituaaleihini joita olen erikseen heitä varten tarjonnut - ja luovasti keksinytkin. Eivät vaikka olen itse ensin osallistunut heidän esirukoilutilaisuuksiinsa. Eivätkä suostu polvirukoilemaan islamin perinteen mukaan, ei vaikka muuta sanoisi kunnioituksen puutteeksi.) Suoraan sanoen se, mitä kristityille tapahtuu johtuu juuri siitä että nyt kristityt keräävät sitä mitä ovat vuosikausia niittäneet. Olisitte kunnioittaneet aikaisemmin, nyt on vähän myöhäistä. Jos ensin "hakkaa toista vuosia naamaan" on aivan turha hämmästyä ja loukkaantua jos toinen provosoituu takaisin eikä olekaan kunnioittava ja silitä myötäkarvaan.

Kulttuurissamme onkin ongelmallinen tila. Kristityt ovat islamistiräyhääjien kaltaisia. Molemmat ajavat monokulttuuria ja loukkaantuvat erimielisestä aineistosta jos se heidän kulttuurissaan on rienaamista. He myös luokittelevat tapahtumien adjektiivit oman näkemyksensä mukaan. Ateistille suvivirsi on taikauskoa ja rienausta ja siihen osallistuminen sotii heidän vakaumusta vastaan. Tätä ei selkeästi kunnioiteta, vaan päin vastoin ollaan valmiita kristinuskon nimessä syyttämään heitä ties mistä yhteiskunnan rappiosta. Itse asiassa kulttuurimme suvaitsee ateistejen pilkkaamista hyvin ahkerasti. Ei ole ollenkaan tavatonta löytää uskovaista joka selittää että ilman uskontoa ei voi olla hyvä ihminen. Tai että moraali ja yhteiskunta tuhoutuu jos ei harjoita kristillisyyttä. Uskonnottomia lähestytään epäkulttuurina. Oman vakaumuksen kanssa erimielisyuys määritetään militanttiudeksi ja väkivaltaisuudeksi. Oma muiden vastustaminen taas on vain sananvapaus ja yleinen ihmisoikeus.,

Mitään islamilaiten väkivaltaiskujen kaltaisia eivät esimerkiksi uusateistit ole tehneet. Itse asiassa on hyvin harvinaista löytää ateisti joka selittää että kristitty ei voisi ollenkaan olla hyvä ihminen. Kristillisyys sen sijaan näyttäytyy aivan suvaitsemattomana, tuollainen tiukka vastustus on hyvin tavallista eikä kukaan leppoisa uskovainen kirkostakaan koskaan tule ateistia puolustamaan tilanteessa jossa tälläistä esiintyy. (Koska heistä moittijalla on "lupa vakaumukseensa".) Kristillisyys on siis joko räyhäämistä tai poiskatsomista kun muut kristityt räyhäävät. (Ja rahastusta sekulaarien palvelujen tuottamisesta kirkon sisällä kirkkoon kuuluville ja tämän kutsumista kirkon olemassaolon oikeutukseksi.)

Voidaan nähdä että reagointeja on kolmenlaisia:
1: Voidaan nähdä että esillä on kolmen tyypin provosoitumista:
___1.1: Islamistejen esilletuoma on teokratiaa. Siinä kauheaa jos joku on kotonaan tai julkisuudessaan harhaoppinen. Erimielisyydestä provosoidutaan väkivallalla. Heistä on oikein hyökätä koko kulttuuria vastaan väkivallalla ja tuhoamisella. Sillä islamin ulkopuolella on vain harhaoppisuutta.
___1.2: Kristityille kauheaa on se, että kaikki eivät noudata heidän kulttuuriaan julkisissa tapahtumissa. Heistä ihmiset saavat olla kotonaan mitä mieltä tahansa mutta julkiset toimenpiteet on tehtävä heidän tavallaan eikä tästä saa valittaa. Kristityt provosoituvat jos joku tuottaa julkisuuteen heidän kanssaan erimielistä materiaalia ja on muutoin julkisesti erimielinen ja he haluavat sensuroida tämän erimielisyyden. He näkevät tämän yksilön viaksi ja että tämä ongelma pitää eristää "ei omaksi kulttuuriksi". Erimielisyys pitää lakaista maton alle ja toimia kuten kristityt komentavat. Sillä kristinuskon ulkopuolella on vain yhteiskuntatuho ja eiarvostettava epäkulttuuri joka on äärimmäisen toinen eikä siksi sovi monikulttuuriseksi määritettyyn kristilliseen teokraattiseen yhtenäiskulttuuriin.
___1.3: Uskonnottomat eivät pidä siitä jos heidät pakotetaan osallistumaan muiden uskontojen toimintaan. Heistä kaikilla on oikeus omaan mielipiteeseen jossa ei kontrolloida ja pakoteta mihinkään rituaaliin vastoin omaa vakaumusta. Heistä heidän kanssaan saa olla erimielinen ja kaikki voivat olla erimielisiä julkisesti ilman että tästä erimielisyydestä tuomitaan tai laitetaan mielipiteet pannaan ja pakkolakaistaan ne piiloon. Sillä heistä juuri tämä on suvaitsevaisuutta. Ja muu on joko teokratiaa jossa kotonakin saa olla vain yhtä mieltä tai yhtenäiskulttuuria jossa saa olla vain yhtä mieltä julkisesti.

Kristillisyys on täktä kulmalta lähempänä terrorismia kuin uskonnottomuus. Ja jos suvaitsevaisuutta pitäisi oppia, niin edellä olevista vaihtoehdoista vain yksi asenne tarjoaa keinot siihen. (Ja se ei ole kristinusko.) Yleisohjeena onkin se, että kristityn ei pitäisi vaatia yhtään mitään sellaista mihin he eivät itse suostu. (Ai, Suvivirsi ei tee tilaisuudesta uskontoa? No ei saatanan kirkon biisien laulaminenkaan sitä sitten tee. Että laulakaa tai olette epäkunniottavia ettekä saa todistusta koulusta tai saa osallustua kulttuuriin kuuluvasta paperinsaantijuhlaan!)

Ja jos kristityt eläisivät tämän asenteen mukaan, kulttuurimme olisi erittäin hienovarainen. Sillä kristityt eivät noin yleensä ottaen todellakaan kestä oikein minkään sortin tökkimistä. He ovat niin herkkänahkaisia että arkinen erimielisyys muuttuu elämää suuremmaksi tökkimiseksi ja tämän oman herkkänahkaisuuden he projisoivat erimielisen väkivallaksi. Itse kannattaisin että tätä herkkänahkaisuusperiaatetta sovellettaisiin sitten yleisesti kaikkiin kulttureihin. Silloin nimittäin saisi vihdoin olla rauhassa uskovaisilta ilman selityksiä siitä miten kauhea moraaliton, paska, epäkohtelias, epäsosiaalinen, tyhmä sekä muutenkin ylen huono yhteiskuntaruttoihminen on ilman yhtenäiskulttuuri -uskontoa.

Onkin siksi valitettavaa että kristillinen herkkänahkaisuus jää juuri täksi. Se ei sen sijaan jalostu laajemmaksi hienotunteisuudeksi. Ja siksi niin moni kristitty epäonnistuu. He eivät onnistu olemaan suvaitsevaisia kuin oman alakulttuurinsa kristityille. Ja kaikki muut ovat tämän ulkopuolella. Mutta kuten Rusko-Laitiselta opimme, näistä ei tietysti tarvitse välittääkkään. Liekkö ihmisiäkään - ainakaan suomalaisia he eivät ole.