Fifty Shades of Crazy

Huvituin kun facebookissa vilahti linkki sivulle joka esitteli hauskasti kommentoituja "Cosmopolitanin" seksivinkkejä. Cosmohan on lehtenä tunnettu kaavamaisesta myynninedistämiskeinostaan listata erilaisia seksivinkkejä joiden edessä on numero. (Viisi keinoa orgasmitaivaisiin,  kolmetoista kikkaa tehostaa omaa seksielämää, 15 tapaa saada poikaystävä paremmaksi sängyssä, viisikymmentä harmaan sävyä...)Usein vinkit ovat peräti samoja lehdestä toiseen joten se on tietysti kätevä tapa säästää kirjoittamisvaivojakin. Tämä kyseinen vinkki kertoi olevansa "Fifty shades of Grey" -kirjan inspiroimaa ja sadomasokistista.

Sisältö on toki jotain jota minun - ja linkin takana olevan kommentoijan - on vaikeaa nähdä sadomasokistisena. Temput ovat joko jotain joka sopii sadomasokismiin yhtä huonosti kuin sanoisi että ohjeessa "order him to have gentle sex with you while staring into your eyes." kokonaisuus muuttuisi sadomasokismiksi koska siinä on alussa sanoa "order". Ja toiset, kuten esimerkiksi haarukkaosuudet, olivat sellaisia että ne ovat aloittelijoiden käsissä jopa potentiaalisesti vaarallisia. (Joka ei ole yleensä sadomasokismin ydintä.)

Kun toivuin tästä pseudosadomasokismistisuusshokista esiin nousi kuitenkin toinen asia. Joka on vakavampi kuin löytää tiedevirheitä tyttöjen seksiniksilehdestä joka myy enemmän epävarmuudella kuin on mikään aito niksien lähde ; (Cosmopolitanin maailma on sellainen että se ylipäätään vetoaa jos ei ole vakituista seksikumppania jolloin on epävarmuutta siitä "osaako mitään". Kun sanon näin kuvittelen tietysti itseni tytöksi lukijan paikalle. Mahdollisesti sellaiseen pikkumekkoon jollaiseen pukemisen nöyryytystä dominanainen voisi tehdä miehille.)

Se on nimittäin se, että viime aikoina on ollut kaksi "tyttöjen runkkukirjaa" jotka ovat olleet valtavan suosittuja. Ensimmäinen on tietysti "Twilight". Ja toinen "Fifty shades of Grey". Näiden kumpienkin naiskuva ja seksuaalisuuskuva on kuitenkin suoraan sanoen järkyttävä. Enkä tarkoita järkyttävä sellaisella tavalla joka on Paavin mieleen. Vaan järkyttävä juuri sellaisella tavalla joka voisi tulla naisasianaisen mieleen. Molemmissa seksuaalisuus on nimittäin varsin julmaa naiselle. Mies muistuttaa lähinnä seksualista saalistajaa. Fifty Shades of Gray -kirjan asenne seksuaalisuuteen kuvastuu kätevästi linkkaamastani cosmopolitanin ivailusta : "BDSM is like soccer and socialized medicine; fascinating, but hard for a lot of Americans to understand." Sadomasokismi on jostain syystä erittäin in "naisten omissa kirjoissa". Tai kuten asiaa lähestytään "Puhkiluettu" -kirjablogissa ; "Johtopäätöksenä näistä kahdesta kirjasta voisin vetää sen, että romattisessa nykykirjallisuudessa sadomasokismi on hyväksytty olemassaolevaksi ilmiöksi, jopa kiihottavaksi sellaiseksi."

Jostain syystä naiset siis lukevat erittäin paljon kirjoja joissa naisen rooli on olla miehelle objekti. Kirjoja joissa mies kontrolloi naista äärimmäisen vahvasti. Kirjoja joissa nainen on uhri joka kestää vaikeudet ja antaa anteeksi. Ja että tätä valtasuhdetta kutsutaan romanssiksi ja se oikeutetaan rakkaudella. Ja tämä on peräti se maailma jota sitten halutaan ja haetaan tarinoista. ; Toki jos kirjoja myytäisiin vähän, tämä voitaisiin selittä yksilöillä. Mutta kun kyseessä on trendituote, se kuvastaa jotain oleellista aikamme hengestä ja sen suhteesta seksuaalisuuteen ja parisuhteeseen ; Tässä kohden kohdeyleisöstä, tämän ajan naisista. Naisista joista miltei jokainen on tasa-arvon kannattaja ja suuri osa kokee olevansa jossain määrin feministi - tai ainakin asenteissaan hieman feministinen. Naiset nähdään vapaina, etenkin naisten kesken. (Änkyröitä sovinistimiehiä valitettavasti on vielä.)

Toki tässä on hyvä huomata että tässä helposti paetaan vähemmistödiskurssiin. Nainen voi selittää että edellämainitut kirjat ovat emansipaatiota koska sadomasokismi on moralistisen etusormenheiluttelun kohde. Kun asia on tuomittu perversioksi se on toiseudessa kuten nainenkin. Tämä on vakuuttavaa jos ja vain jos antaa retoriikan hämätä ; Esimerkiksi mainitsemassani "Twilight" -sarjassa olennaista on se, että se ei oikeastaan enää ole sadomasokismia, vaan jotain jossa kontrolli on koko elämä - ja kirjasarjan neitsyydenkorostamisen sijasta tämä kontrolli nousee seksuaalisen vapautumisen yli. Kirjan ihannemaailmassa naisen seksuaalisuus on kontrollissa ja sadomasokistiset piirteet nousevat esiin koska ne ovat miehen valtaa naista kohtaan. Ja jostain syystä tätä pidetään eroottisena nimenomaan naisten parissa. (Jos miesten sisäinen kirjallisuus tekisi tämänlaisia niitä kuvattaisiin raiskausfantasioina ja niitä pidettäisiin fallosentrisen vainon äärimmäisen haluamisen ja kaipaamisen merkkeinä.)

Näin ollen ymmärrän melko hyvin mitä Hännikäisellä oli mielessään kun hän "Ilman" -kirjansa sivulla 73 kommentoi feministinä kuntoutuneen Anna Moilasen tunnustusta jossa hän kertoi fanittavansa "Angelica" -sarjaa ; Kun Moilanen sanoo "Rakastin Angelica -sarjaa. Hirveä häpeä, mutta sarja oli seksuaalisesti vetoava. En ole analysoinut asiaa, enkä haluakaan." kommentoi Hännikäinen että "Viittaakohan Moilanen niihin kohtauksiin joissa Angelicaa ruoskitaan? Vai kiihottavatko häntä Angelica ja sulttaani -elokuvan haaremikohtaukset, joissa sankari joutuu perinteisesti alistettuna pidettyyn asemaan? Sääli, ettei Moilanen lähde analysoimaan asiaa, hänen johtopäätöksensä voisivat olla kiinnostavia."

Olenkin siksi nykyisestä naisten suosimasta seksuaalimuodista huolestunut. Olen moralisti. Huolestunut kansalainen sillä omituisella tavalla jota vain tasa-arvoa (ei feminismiä tai miesasiaa tai profeminismikuplaa) kannattava mutta ehdottomasti pro-sadomasokistihenkinen pervertikko voi olla. Olen niin moralistisesti närkästynyt että se, että seksuaalitrendeillä ratsasteleva "Cosmopolitan" ei kykene tarjota sadomasokistisia mausteita seksielämään tuntuu joko harmittomalta pikkuvirheeltä. ~ Ellei peräti ole helpottavaa siinä mielessä että tämä vieraus kertoo siitä että naiset eivät kuitenkaan halua elää näiden fantasioidensa mukaan. Ne ovat ehkä sittenkin vain eskapismia, todellisuuspakoa. Tällöin auki jää vain kysymys että miksi naiset haluavat tämänlaista eskapismia eivätkä niitä klassisia mukavia kuplia joilla eskapismia yleensä kaupataan.