Ylläoleva kuva on viesti. Se on kommunikaatiota ihmiseltä toiselle. Se on kanssakäymistä. Siinä on sisältö. Sisältö joka saa esimerkiksi minut ensin kiittämään. Kiittämään moneen kertaan. ; On aina mukavaa että joku haluaa että minusta tuntuu hyvältä ja toivottaa minulle siksi seksihetkiä. Tämä kohta tulee toteutumaan ja kun niin teen, saatan ehkä muistaa viestin lähettäjää. Teen tätä usein. Että kiitoksia toivotuksista. ; Sen lisäksi siinä on väkivaltaista sisältöä joka toiminee tatuoitujen ateistien puolella lieventävänä asianhaarana ja todisteena sille että jokin muutoin mahdollisesti massiivinen, ylilyövä ja tarpeeton fyysistä koskemattomuutta koskeva reagointi olisi oikeutettu ja perusteltu. Ei siis parane muuta kuin kiittää tästäkin osiosta ; Että lähettäkää näitä tämänkaltaisia kirjallisesti esitettyjä nimellä varustettuja lieventäviä asianhaaroja, oikeutuksia ja luvanantoja minulle lisää aivan niin paljon ja usein kuin vain ikinä haluatte. Lupaan henkilökohtaisesti kokea joka ikisen äärimmäisen uhkaavana ja pelottavana ja konkreettisena. ; Lisäksi olen hyvin kiitollinen että mukaan liitetään paikkatiedot jossa tämänlaisten lieventävien asianhaarojen levittelijät liikkuvat ja jossa heihin voi aivan vahingossa itseä säikäyttävästi törmätä aivan satunnaisena päivän kun vain sattumalta satutaan olemaan siellä päin liikkeellä sattumalta aivan pian tämänlaisten viestien saamisen jälkeen.
Turhanpäiväinen macho bullshit sikseen. On aikaa lopetta kahjoilit ja siirtyä asiaan.
Kuva ei ole syytös. Se ei sano mitä kristityt ovat. Se on muistutus. Se on muistutus siitä mitä uskovaisten kanssa keskustelu eiuskovaisena tarkoittaa oikeassa elämässä. Se on esimerkki viestistä joka on odotettavissa. Jos ole ateisti etkä totaalisesti kaapissa ja osallistu jokaiseen perherituaaliin ja muuhun uskonnolliseen toimintaan ja rukoiluun aivan kuin olisit uskossa, etkä edes ilmeilläsi paljasta tässä yhteydessä vakaumustasi, tuon tapainen viesti tulee sinua vastaan. Se on vain ajan kysymys. Niiden saamista voi vähentää jonkin verran käytöksellä. Mutta mikään käyttäytyminen ei tyystin poista niitä. Niiden määrää voi siis kontrolloida, mutta niiden saaminen on vain ajan kysymys. Jos luulet muuta, olet idiootti. Tai sitten et ole uskonnoton. (Usein ne voidaan myös yhdistää ; Olkaa hyvä! Lähettäkää minulle erilaisia lieventäviä asianhaaroja jos olette erimielisiä.)
Se on jotain joka olisi ollut itsellenikin yllätys vielä joskus. Kun olin uskovaisten piirissä, ajattelin että he ovat mukavaa sakkia. He olivatkin. Toki siellä täällä oli jotain intoilevaa ylilyömistä. Mutta sen takana oleva innostus tuntui jotenkin ymmärrettävältä. Ja se ei ennen kaikkea ollut "aggressiivis-väkivaltaista" vaan "aktiivis-yli -innokasta". Ajattelin omituisesti että tämä sisäpiirin kokemus antaisi minulle oleelliset tiedot siitä mitä kommunikaatio kristittyjen kanssa merkitsee. Ajatus ei ollut huono. Olinhan itse kristitty. Ja liikuin heidän parissaan.
Sitten kun kannanotot muuttuivat, se, mikä ennen tuntui epäuskottavalta, muuttui ajan mittaan joksikin mikä oli peräti odotettavissa olevaa. ; Siitä, mistä tämä ero johtuu voi olla montakin syytä.
1: Kristittyjen ei kannata harjoittaa tämänlaista käytöstä sisäpiirilleen. Ihmiset ovat yleensä erilaisia "meille" kuin "heille". Olisi siis väärin olettaa että olisi jokin yksi kuvaus joka kuvaisi esimerkiksi yhden tietyn ihmisen persoonallisuutta ja käytöstä. Usein käytös eri seurassa onkin hyvin erilaista. Ei siis voida sanoa että kristitty joka kulkee kristittyjen kanssa tietäisi juurikaan siitä kommunikaatiosta mitä tämä sama kristitty tekee muille.
2: Toisaalta on todennäköistä että nämä ateistejen kohtaamat kristityt ovat olennaisesti eri kristittyjä kuin mitä normaali uskovainen kohtaa.
Nämä ovat olleet tavallisimpia selityksiä joihin olen törmännyt. Tältä kulmalta asiaa on lähestytty myös kristittyjen parista. Moni heistä näkee että tämä on ylenmääräistä ja repivää. Heitä on hyvin paljon. Kuitenkin tässä tekstissä nousee esille myös toinen asia. Teksti korostaa sitä että kristityt "puolustavat" uskoaan yrittämällä sensuroida muiden uskomuksia, tekemällä uskonsotia ja uskonrajoituksia. He kuitenkin syyttävät vastustajiaan tästä toiminnasta. Ja itse asiassa muut tahot eivät itse asiassa edes yritä mitään tämänlaista. Se olisi huonoa taktikointiakin, koska ateistit ja islamilaiset ovat kuitenkin määriltään melko pieniä. Niiden oikeustaistelu liittyy enemmän lupaan olla omaa mieltä. Näin uskovaisten asianpuolustus on aggressiivisuutta siitä että he ovat vallassa mutta kaikki eivät ole samanmielisiä. "Moral Majority" haluaisi ohjata ihmisten mielipiteitä, elämää ja vakaumuksia hyvinkin tarkasti. Ja jos he eivät saa kontrolloida, he kokevat että heidän uskonnonvapauttaan kontrolloidaan. Joka on tietysti varsin omituista kontrollointia. Teksti siis korostaa pääasiassa noita kahta teemaa joita itsekin olen tottunut käyttämään.
Kenties kokemuseroni ei johdukaan täysin eri sosiokulttuurisesta piiristä. Vaan ajasta. "I’m an older fart, and I’ve been saying it for decades, and it’s actually worse now – at least since that nasty Moral Majority shit from Reagan’s time (which is really what started THIS)" Eli kristillisessä piirissä ollaan radikalisoiduttu. Aggressiivisuus eriuskoisia kohtaan on vahvistunut ajan mittaan. Globalisaatio, esimerkiksi internet, taas kuljettaa tunnetusti nämä aatokset myös kotimaahamme.
"Slacktivist" -blogissa taas kuvastaa tätä yksittäistapauksella. Esimerkiksi hän näyttää vastareaktioita ateistejen mainoskampanjoihin. Erityisesti hän nostaa esiin yhden. "The sign’s message, essentially, is: 1) Atheists exist; and 2) If you are an atheist, you’re not alone. Both of those things strike me as unremarkably and inoffensively true. And yet, for some reason, Pastor Jared Henry of the Lafeyette Church of the Nazarene finds these unremarkable statements of fact offensive." Reagointi oli sellainen että se ei noudattanut kovinkaan hyviä tapoja. Vastaisku oli sellainen, että siinä oltiin enemmän kiinnostuneita omasta klikistä kuin Jumalasta tai oikein mistään muustakaan. Tärkeintä oli kehittää sanaleikki jolla pilkattaisiin ateisteja. Kaiken huipuksi Pastori Henry teki kylttiinsä Raamattuvirheen ; "“Proverbs says a fool says in his heart there is no God.” Thanks for playing, pastor, but that’s not Proverbs. It’s Psalm 14, actually. The first verse of that psalm - “Fools say in their hearts, ‘There is no God’” - is often invoked as a rebuke to atheism, but this psalm isn’t really about that. It’s not about what we “believe,” but about how we live. And specifically, about how we live in relation to others. The psalm is a rebuke to those who live as though there is no God. And what does that look like? According to Psalm 14, that means devouring the poor (“treating people like a fast-food meal,” in Eugene Peterson’s translation) and “confounding the plans of the poor.” For the psalmist here, to say “there is no God” means thinking you can treat people like objects with impunity. Belief in God, in this passage, mainly entails accountability for how we treat others."Tämän valossa kyltti oli siis paitsi sitaattivirhe, se myös jätti käsittämättä sen kontekstin joka kyseisellä Raamatunkohdalla on. Ja itse asiassa kun tuo kohta ymmärretään, niin nähdään että kyltin laittaja ei itse noudata juuri sitä ohjetta jota hän kyltissä sen esiinpanolla arvoon korottaa.
Tuonlainen aggressiivisuus on jotain jota kristityt yllättävän harvoin katsovat hyvällä. Itse asiassa "Slacktivist" viittaakin muualla siihen että tämä aggressiivisuus on vahvassa kytköksessä kreationismiin. Ja kreationistit ovat oikeaoppisuusinnossaan ajamassa muita kristittyjä ulos uskonnosta. Tai tarkalleen ottaen "Preaching against evolution in evangelical churches doesn’t create atheists - it creates not-evangelicals. They were told that if evolution were true, then their faith would be a lie. And then they learned that evolution is true. Some of them may go on to become atheists. Others may go on to become Episcopalians. But some just stagger on for years with little identity other than not-evangelical."
Minulla on teoria siitä, miksi uskonkeskustelu on radikalisoitunut. Syy ei ole uusateismi, siitä yksinkertaisesta syystä että se ei voi vaikuttaa ennen syntymäänsä. Sillä sikäli kun muistan, aloitin uskontokeskustelun parissa aikana jolloin uskonradikalismi oli yleistä ; Ensimmäinen saamani tappouhkaus oli suuri yllätys, joka on jäänyt mieleeni. Se oli aikaa ennen kuin "uusateismista" puhuttiin edes nimeltä. Ateismi ei ollut vielä muodikasta. Uskonkin että uusateismi on "radikalisoitunutta skeptismiä", joka on ikään kuin vastaiskun ja vastareaktion vuoksi tullut äänekkäämmäksi. (Joskaan se ei vielä vastaa kristittyä kilpailijaansa aggressiivisuudessa.) Pohjimmiltaan näen että takana on syvempi yhteiskunnan muutos. Yhä harvempi on kristitty sillä tavalla kuin fundamentalistit haluaisivat. Uusateismi on sitten osana tätä jo aiemmin alkanutta jatkumoa. Fundamentalismi vahvistaa omaa vastustustaan aggressiivisuudellaan.
Ja aivan kuten moni fundamentalisti tahtoo muistuttaa kun puhutaan fundamentalismin historiasta; He eivät halua korostaa sitä että fundamentalismista on terminä puhuttu vähän aikaa. He haluavat korostaa että ennen kaikki olivat fundamentalisteja ja vasta kun sillä oli relativistisia versioita sen määrittely oli merkityksellistä. Ennen fundamentalismi oli siis synonyymi kristillisyyden kanssa. Näin fundamentalismi ei olekaan vastareaktio modernismiin kuten usein nähdään, vaan sen nimeäminen johtuu modernismin vaikutuksesta uskontoon. Tämä projekti on jatkunut ja esimerkiksi fundamentalistien hyvin pitkään, Skopesista lähtien jatkunut taistelu, evoluutioteoriaa ja sen kouluopetusta vastaan on mennyt varsin huonosti. Klassinen kreationismi, tuo 1980 -luvun fundamentalistien toivo, ajautui juridiseen kriisiin jonka jälkeen se on muodostunut lähinnä uskovaisten sisäpiirille kohdennetun materiaalin tuottamiseen ja siksi kreationismi on lievennetty ID -versioon. Jolla ei silläkään mene hyvin.
Aggressio johtuu siitä että "Moral Majority" ei itse asiassa ole mikään enemmistö ; He toki mielellään vetoavat kristittyjen suureen määrään ja täten rakentavat imagoa siitä että USA (ja kotomaassamme Suomi) olisi pohjimmiltaan kristitty valtio. Kuitenkin tämä unohtuu kun vääräuskoisia kristittyjä pitää syyttää harhaoppisuudesta. Ja kun tämän muistaa, huomaakin että tämä niin paljon puhuttu enemmistö onkin vähemmistö. Ja koska he ovat vähemmistö, hyvin harva on heidän kanssaan samaa mieltä. He kokevat tämän uhaksi. Aggressio johtuu siitä että he ovat hieman kuten nurkkaan ajettuja rottia. Heistä moni on turhaumapäissään enemmän kuin halukkaita hakkaamaan kaikki erimieliset, mutta laki sitoo heidän kätensä, ja joidenkin ihmisten itsepuolustustaidot rajoittavat heidän uskallustaan tehdä aktiota. Ja he eivät tule onnistumaan ikinä uskontavoitteissaan. Heidän elämänsä kusee, he ovat kadunkulmissa huutajia joita pidetään hihhuleina ja luusereina. Ja he tietävät sen. Tämänlainen nurkassa oleva epätoivoinen rotta tekee likimain mitä vain.
Kokemukseni mukaan en suosittele omalla naamalla paljastettua uskonnottomuutta kenellekään jolla ei ole riittävän isoa julkisuutta jotta turpaan vetäminen leimautuisi alleviivatusti uskonnon vuoksi tehdyksi pahoinpitelyksi. (Mutta minut voi vaikka hakata Sörnäisissä ja tämä ei mene vakaumusrikkeenä koska kaikkihan mun näköisiä riisikeppejä yrittää...) Tai mustaa vyötä jossain itsepuolustuslajissa. Period.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti