1: Esimerkiksi 2009 Thomas Nagelin ID -myönteinen asenne nostettiin varsin erikoisessa merkeissä esille ; Nagelin korostettiin olevan ateistin ja suhtautuvan ID:seen vaihtoehtoisena selityksenä joka on samanarvoinen maailmankuva. Tämä on sinänsä erikoista että Thomas Nagelin mainio lepakkoargumentti on itse asiassa vastustamassa aivojen kuvantamisen kautta haettuja selityksiä tietoisuudelle ; Nagel on aina ollut antimekanistisen selityksen puolella ja on aina ollut argumentaatioltaan dualisti. Sen perustodistus on itse asiassa se, että vaikka naturalismi aivoissa olisi tottakin, sen kautta syntynyttä ei voitaisi silti selittää. Nagelin "antimekanistinen" asenne näkyykin mainiosti teoksen uudessa nimessä "Mind and Cosmos: Why the Materialist Neo-Darwinian Conception of Nature Is Almost Certainly False". ID -strategiana Nagelin ateistisuuden korostaminen onkin mielenkiintoinen retorinen temppu joka on tuttu muuallakin apologetiikassa. Esimerkiksi minulle on aivan vakavalla naamalla esitetty että minun kristinuskon vastustajana tulisi tutustua Timo Eskolaan koska hänkin on etääntynyt valtionkirkosta. Tämä on itsessään totta, mutta kertoja jostain syystä "unohti" kertoa sen että Eskola on myös erittäin vahva uskonmies, jonka näkemys uskontoon on niin tiukka ja fundamentalistinen että hän on peräti kirjoittanut kirjan "Antikristuksen apostolit" jossa liberaaliteologia rinnastetaan saatananpalvontaan.
2: Pieret kuvastaa mainiosti miten Nagel ei ID -myönteisyydestään huolimatta kelpaa Discovery Institutelle ilman vakavaa sensuroimista. Nagel nimittäin korostaa että ID -argumenteissa on nimen omaan vahva uskonnollinen vire. Lausuma "In thinking about these questions I have been stimulated by criticisms of the prevailing scientific world picture from a very different direction: the attack on Darwinism mounted in recent years from a religious perspective by the defenders of intelligent design." on sensuroitu muotoon "In thinking about these questions I have been stimulated by criticisms of the prevailing scientific world picture... by the defenders of intelligent design." jossa sopivasti unohdetaan se, että Nagel suoraan sanoo että ID on uskontoa.
Itselleni tämä on kuitenkin melko tylsä alustus. Se, että joku paljastaa ID -rintamalla manipulointia, valehtelua ja massahysterianluomista on tylsää. Karkeasti kokemuksen perusteella perusoletuksena on että heidän tietää valehtelevan siitä että heidän huulensa liikkuvat tai näppäimistönsä nappula painuu alas. He eivät valehtele ja vääristele aina. Mutta tämä on niin poikkeuksellista että tämä tulee osoittaa tarkemmalla analyysillä. Niin ihastuttavaa kuin onkin vittuilla kohteelle joka tekee siitä omilla toimillaan äärimmäisen helppoa, ei se olisi oikein filosofista.
Thomas Nagel on itseäni viehättävä hahmo, kunnioitan hänen ajatteluaan noin yleisesti ottaen. Hän on itse asiassa kaiken kaikkiaan erittäin viisas. Joskin hän tekee joskus virheitä. Kuten Pieret muistuttaa siitä miten Nagel vääristää Lewontinin sanomia tavalla joka ei ole kovinkaan älykästä. Mutta jokainen tekee virheitä eikä tästä saa olla liian tuomitseva. Siksi tälle blogaukselle tulee jotain itseä kiinnostavaa sisältöä.
Nagelin argumentin kuvaus.
Tarkalleen ottaen mielenkiintoista on se, miten Nagel käsittelee Kripken alustamaa ja Chalmersin loppuunsa hiomaa argumenttia. Hän käyttää tätä yhdessä lepakkoargumenttinsa taustalla olevan päättelyrakenteen kanssa (Olen kirjoittanut tähän blogaukseen liittyvästi sekä Chalmersista että Nagelista. Niiden kulmat ovat oleellisia tämän blogauksen argumenttien kannalta jos haluaa syventyä kunnolla. Mutta koska olen tehnyt ne jo, voin oikoa enkä mainitse aivan kaikkea tässä. Uskon että kiinnostuneet osaavat ja jaksavat lukea. Ja laiskat tyytyvät oikomisiin muutenkin. Analfabeetit taas eivät edes tajua että tämä teksti vinoilee heille.); Argumentti on lyhyt, ja sen premissit ovat kiitettävän hyvin esillä, joten asian käsittelykin on tehty erityise.n helpoksi ; Ei tarvitse arvailla ja kaivella kaksoismerkityksien ja rivien välistä laustuttuja manipulointejen takaa sitä "mitä minä todella tarkoitan" ja "mitä haluan kaduntallaajan siinä lukevan". Tämä on ID -aiheen parissa peräti ainutkertaisen ihastuttavaa.
"(1) identity is a necessary relation (i.e. if x and y are identical, then they are necessarily identical).
(2) if it is conceivable that something can be an x without also being a y, then it is possible that something can be an x without being a y.
(3) If it is possible that something can be x without being y, then it cannot be necessary that everything that is an x is also a y.
(4) hence, if it conceivable that a being can display all the behaviors associated with consciousness and yet actually lack consciousness, then such a being is possible.
(5) and if such a being is possible, then there is no necessary relationship between physical states and mental states;
(6) and so mental states cannot be identical with physical states."
Tämän ruotiminen on tietysti itselleni mielenkiintoista ; Onhan kognitiotiede ja tieteenfilosofia kombinaationa itselleni aiheena erityisen rakas. (Jota ei vähennä sen kytkös ID:seen, johon suhteeni on ollut erityisen läheinen/kaukainen.)
"Kevyt ratkaisuosa".
Nähdäkseni asiasta pääsee hyvin liikkeelle kun otetaan Nagelin kannanotto käsittelyyn "identtisyysargumenttina" ; Analogisesta päättelystä ollaan opittu, että tosiasiassa kaksi tilaa joilla on täsmälleen samat asiat ovat sama kohde. Sillä jos esimerkiksi lasikuulalla on täsmälleen samat ominaisuudet, mutta eri paikka, ne eivät ole samanlaisia paikkansa suhteen. Näin ollen argumentti on identtisyytensä kohdalta ongelmallinen. Monesti tällä ei ole väliä ; Jos esimerkiksi meillä on kaksi samanlaista lasikuulaa, voimme olettaa että niiden käyttäytyminen ja luonne on pääsääntöisesti samankaltaista. Näin ollen tämä yksi tietty epäanalogisuus ei yleensä haittaa. Joskus sillä on tietysti merkitystä. Koska jos ensimmäinen lasikuula on purkissa ja toinen 10 kilometrin korkeudessa ilmassa ilman tukea, on odotettavissa jotain oleellisesti erilaista. Quinelaiseen henkeen muistutan että kysymys on aina kontekstista ; Tiukka jako kriteeriattribuutteihin ja irrelevantteihin attribuutteihin on aina tutkittava ja selitettävä erikseen tilanteen ja tarkastelukulman mukaan. Tämän muistuttaminen ei ole tämän argumentin kannalta saivartelua.
On nimittäin selvää, että jos katsoo aivotoimintaa, on esimerkiksi kuolleen ja elävän välillä eroja. Esimerkiksi kemiallisten reaktioiden luonne on erotettavissa vaikkapa EEG;ssä. Näin ollen väite siinä että oleellisia eroja ei olisi muistuttaa sitä että kelloista osaamaton selittäisi että pysähtyneen kellon ja toimivan kellon välillä ei ole mitään eroja. Ja hyväksyisi eroiksi vain sen, että pysähtyneessä kellossa ei olisi rattaita. Kuitenkin kellojen ero on liikkeessä ja reaktiokannassa. Tämä on oleellinen Nagelin lepakkoargumentaation kannalta. "Kevyessä ratkaisussa" sillä on täysin mahdollista että emme voi ymmärtää lepakkoa ihan vain siksi koska meillä on erilainen neuronikokonaisuus. On täysin uskottavaa sanoa että on fakta että emme ymmärrä lepakkoja, mutta syyno on se että epäanalogiat ovat oleellisia. Nagelin argumentti jää tätä kautta pelkäksi siihen vetoamiseksi että epäanalogiat ovat irrelevantteja, eli lepakon aivojen erilaisuus ei liity siihen että lepakot havaitsevat eri tavalla. ; Nagelin ongelmaksi jää näin ollen se, että hän ei huomioi yksityiskohtia vaan ohittaa ne irrelevantteina. Lisäksi hän hyödyntää teknisiä rajoitteita, eli sitä että aivotilojen tarkka kopiointi ei ainakaan toistaiseksi onnistu ihmisiltä. Se, mitä saamme teknologialla aikaan nyt ei ole mikään argumentti sen puolesta mikä on mekanistista tai ei. (Kuumatkat eivät olleet epämekanistisuutta vaativaa metafyysistä toimintaa keskiajalla. Niitä oli vain helppoa pitää sellaisena koska linnut eivät lentäneet niin korkealle. Ja ihmiset vielä vähemmän.)
Itse asiassa kritisoidessaan naturalismia Nagel rakentaa erikoisia oletuksia jotka toki kuvaavat jotain naturalistisia näkemyksiä, mutta se kuitenkin rajoittaa naturalismia joksikin jota se ei välttämättä ole. Nagelin argumentaatio ei itse asiassa osu valtaosaan nykyistä fysikaalista ajattelua ; Nagelin argumentaatiossa itse asiassa mekaanisuutta. Se ei teknisesti ole aivan samaa kuin determinismi, mutta ongelman saa esiin helposti jos sen kuvaa "piilotetuksi determinismiksi" ; Naturalistinen todellisuus sallii kuitenkin esimerkiksi kvanttitason kautta tulevan aidon indeterminismin ilman että tämä indeterminismi tarkoittaisi samaa kuin epänaturalistisuus. Nagelin lähtökohta mielenfilosofialle on siksi hieman samalla tavalla ongelmallinen kuin Laplacen demoni on fysiikalle. Laplacen demonihan on tiukan mekanistinen, jossa alkutilan tietojen kautta voidaan ennustaa tarkasti tulevaisuuteen. Tämä näkemys on fysiikassa hylätty ; Mekanistisuus ei yksinkertaisesti ole sellaista miksi sen helposti arkiajattelulla kokee.
Se, mitä tämä tarkoittaa laajemmin (kun laplavcen demoni tajutaan pelkäksi vertaukseksi joka helpottaa ymmärtämistä.) Se löytyy itse asiassa jo Pieretin kommenttiosiosta jossa argumenttia käydään läpi. "The problem is, as I see it, the fact that something is conceiveably different says little or nothing about whether it is true. We could conceiveably have a universe without quantum mechanics. That says nothing about whether quantum mechanics is true and whether we have evidence it is true. Nor is there any requirement I can see that things must be "necessarily identical" in order for them to be both identical and true."Itse asiassa Nagelin loppupuolen argumenteista löytyy pienellä miettimisellä jopa non sequitur : "Just because it is not "necessary" (and I don't "necessarily" agree that he has established that) that physical states and mental states are identical, I don't see how that establishes that they aren't identical, much less that the cannot be identical." Näiden havaintojen pohjalta emme voi sanoa muuta kuin että Nagelin ajattelutapa perustuukin lähinnä siihen että naturalismi määritellään ikään kuin tuomalla siihen oletuksia toisesta maailmankuvasta. Hän ei siis itse asiassa kumoa tai tee naturalismia epätodennäköiseksi tai mahdottomaksi. Sen sijaan hän rakentaa sellaisen kuvan jossa on mahdollista olla koherentti vaikka ei olla naturalisteja. Näin ollen hän ei ratkaise kysymystä siitä että onko tietoisuus ja kvaliat perusluonteeltaan monistisia vai dualistisia. Näin ollen tämä ei oikeastaan ole kiinnostavaa. Se, että on kulma etukäteen ja sitten koherentisoidaan kaikki sen ympärille ei ole naturalismikritiikkiä eikä vaadi mitään syytä luopua naturalismista. Ja karkeasti sanoen dualismilla on aiheen tutkimuksessa yhä vähemmän ja vähemmän hedelmällistä vaikutusta. Dualismin pohjalta on vaikeaa kehittää asiaan asioita selvittävää tutkimusta.
"Kova ratkaisuosa".
Tämä lisäoletuksilla ohjailu ei yllätä, sillä Nagel on viehättynyt Alvin Plantingaan. (Joka on lisäsyy sille että olen aiheesta kiinnostunut.) Nagel itse asiassa suoraan viittaa hänen evoluutio on yhteensopimaton naturalismin kanssa -argumentaatiotaan. ; Plantingan argumentaatiohan kumoutuu välittömästi jos hänen premisseihinsä asetettu einaturalistinen, teologinen, premissi otetaan pois. Evoluutio ei olekaan ristiriidassa naturalismin kanssa. Se on ristiriidassa naturalismin kanssa vain jos naturalismissa mukana on teistisiä näkemyksiä. (Joka on kummallista. Karkeasti liioitellen hengen saa selville seuraavalla ; Ei ole ihme jos syntyy ristiriita jos toisissa premisseissä taustaoletetaan Jumala ja toisissa ei.)
Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa siihen kovempaan ongelmaan. Nimittäin jos meillä on ajatuskokeenomisesti aidosti tarkka kvaliansiirtokone, ja henkilö siirtää ensin kokemuksen ja toinen katsoo sen sen jälkeen. Ja molemmat keskustelevat keskenään ja selittävät yhteenkuuluvuuden tunteen kautta että tämä oli todella identtine kokemus. Niin tämän varmistaminen olisi silti hyvin vaikeaa. Mistä tietäisimme, että nämä kokemukset olivat todella identtiset? Tämä onkin kova ongelma ja se on identtisyysnäkökulmani ytimessä.
Tämä tuokin esille sen minkä "olemme tienneet sitten Popperin". Loogisen positivismin aikaan vielä uskottiin vakaasti että asiantilat voidaan havaita ja että metafysiikkaa ei tarvita. Loogisen positivismin kumoutumisen jälkeen olemisen ja tietämisen välillä on vakava ja ylitsepääsemätön kuilu joka ei sovi kovin hyvin yhteen vanhoillisten ontologiaan ja epistemologiaan jakamisen kanssa. ; Ajatus on se, että on olemassa todellisuus joka on ihmisestä riippumatta. Tietämisellä on sen sijaan mahdotonta saada lopullista varmuutta, se vaatii aina joitain perusoletuksia. Näin ollen on olemassa osa joka on totta ja metafyysistä. Valitettavasti tämä liittyy ontologisiin perusoletuksiin varsin ongelmallisesti ; Ihmisten metafysiikka ei ole totuus, vaan arvailua. Siksi tietämisessä varmuusaste lähentää tähän olemassaolevaan totuuteen (olemassaolo-metafysiikka) ja ihmisten metafyysinen arvaili (alkuoletus-metafysiikka) taas on taakka ja ongelma ja merkki ihmisen tietämisen rajoitteista. Näin ollen ei ole olemassa naturalismia ilman metafyysistä taakkaa. Mutta tämä ei tee asioista pelkästään relativistisia, maailmankuvia tai mielipiteitä tai näkökulmia. Toiset maailmankuvat ja teoriat ovat yksinkertaisesti parempia kuin toiset. Absoluuttinen totuus ei tarkoita sitä että teoriat eivät olisi relatiivisesti lähempänä tai kauempana totuudesta. Metafyysinen taakka on monesti eri suuruinen.
Nagelin argumentaatio pitää sisällään sen ongelman että vaikka tilat olisivat samat, emme voi tietää tätä ilman metafyysistä taakkaa. Nagelin mukaan tämä tarkoittaa samaa kuin ongelma naturalismille. Tosiasiassa filosofisesti se on ongelma jos ja vain jos naturalismi tarkoittaa loogista positivismia. Ja se ei herrantähden ole aikoihin ollut tätä. Jopa paatuneimmat skientistit ovat sentään fallibilstejä, eli Popperin kannattajia. Kun tämän huomaa, Nagel kommentoi että kun "kun asiaa ei voi tiedollisesti ratkaista ilman metafyysistä taakkaa se on samaa kuin naturalismille mahdoton". Tässä ehdoin ei ole olemassa mitään luonnontieteitä. (Nagel siis hakkaa kuollutta hevosta jolla kukaan ei ole ratsastanut aikoihin. Ei pidä ihmetellä jos tämä ei hidasta niitä jotka ovat raveissa juoksemassa.)
Tämä itse asiassa johtaa siihen miten Plantingan warrant tai muut eivät oikeastaan ratkaise ongelmaa. Nagel vetoaa Plantingaan mielelläään. Mutta tämän seurauksena on oikeastaan se, että koko lepakkoargumentista on parasta luopua. Sillä jos meillä on yksi yhteinen ja tietty tapa havaita, kokea ja haluta, näiden kvaliat ovat tietynlaiset. Tämä tekee niistä helposti jaettavan. Tämä itse asiassa on warrantin koherentisoivan voiman takana. Näin ollen olisikin aivan uskottavaa että voisimme ehkä mahdollisesti (ei välttämättä) tietää mitä lepakko tietää. Tämä voi tietysti olla hyväkin asia, sehän ainakin osittain poistaa Nagelin esittämän ongelman ja tekee siitä osin ratkaistavan. Tämän kauniin ajatuksen kautta syntyy kuitenkin ongelma ; Mistä me tiedämme tämän kohdalla että kokemukset todella ovat samat. Ne voivat olla samat. Mutta jos me vaikka sielujen metamorfoosin kautta saamme kokemukset joiden kerromme ja tunnemme emotionaalisesti samanlaisiksi, niin emme ilman metafyysistä taakkaa tiedä tässäkään kohden että ovatko ne samoja. Kova ongelma tulee jälleen vastaan ; Tässä päädytään jälleen siihen että metafyysinen taakka koetaan kielloksi vain "naturalisteille" ; Eli se, että naturalismi on mahdollista ei haittaa koska "jokin muu kuin naturalismi on mahdollista" -tila kumoaa naturalismin niin että naturalismi ei voi olla. Ja kuitenkin jos jokin muu kuin dualismi on mahdollista, se ei haittaa dualistia koska riittää että dualismi on mahdollista.
Tämä kaksoisstandardi tarkoittaa käytännössä sitä että naturalismin torppaamisena argumentti on Aukkojen Jumala -argumentaation kanssa rakenteeltaan samankaltainen virhepäättely, sitä voisi kutsua "Aukkojen dualistinen tietoisuus eli Sielu" -argumentiksi. Nagel periaatteessa sanoo että "emme tiedä joten tiedämme " ; Se, että emme voi tietää perimmäistä luonnetta tarkoittaa että voimme sanoa ehdottomasti mitä se on. Tämä on tietysti sisäisesti ristiriitaista. ; Nagelin epätietoisuusosiot huomioon ottaen kyseessä onkin a priori -mallisesti agnostikoille tuttu ongelma. Jos Jumalan olemassaolokysymys määritetään lähtökohtaisesti (a priori, alkuoletuksella) joksikin josta ei voi tietää, niin tämä tietämättömyys itsessään on tietoa siitä. Saan kuulla teologian ystäviltä tätä niin usein, että on ihmeellistä että he eivät koskaan huomaa sitä aukkojen Jumala -argumentin (tai tässä Aukkojen Sielu-argumentin) kohdalla.
1: Siitä huolimatta että itse olen a posteriorisesti agnostikko, meillä ei ole tietoa Jumalasta vaan ihmistiedosta ja nykytiedon rajoista. En siis väitä että tietäisin että Jumala ei olisi tiedettävissä. Tämän pitäisi olla selvää kun lukee tästä blogista miten kovasti vastustan NoMa -argumentaatiota tai eksistentialististen teologioiden eiolemassaoloon rakentuvia esityksiä minään yleispätevinä ratkaisuna. Tieto tietämisestä auttaa. Nagel taas määrittelee a priorisin keinoin mielen sisältävän einaturalistisesti tiedettävää ainesta. Hän ei siis ovi pelastaa itseään samalla tavalla. Nagel on siis "agnostismin paradoksin" kuilussa. Tämä on kiistämättä jonkinlainen ongelma.
Tässä ei tietysti ole mitään kovin uutta kun aihepiiri on tämäntapainen ; Jostain syystä uskovaiset jopa ylpeästi myöntävät että heillä samat argumentaatiotavat eivät ole yhtä päteviä. Jostain syystä jos on samoja heikkouksia, naturalistit ovat väärässä. Ilmeisesti syynä on se, että metafysiikka on määritelty einaturalistiseksi ja uskovaisten yksinoikeudeksi. Peruskaava näyttää olevan se, että oletetaan loogista positivismia ja Laplacen demonia edustava naturalismi kaikeksi naturalismiksi (joka on puolitotuus. Ja jos se esitetään naturalismin kumouksena se on aivan kokonainen virhe.) Ja kun metafyysistä alkuoletusttaakkaa havaitaan, tämä nähdään jonain joka näyttää että asia ei ole "naturalistinen ollenkaan". Ja tämä metafyysinen taakka nähdään joksikin jota voi tutkia ja lähestyä vain einaturalistien keinoilla, eli metafyysistä taakkaa ei voisi milloinkaan vähentää tai poistaa ja asian ratkaisu olisi ikuisesti teistien yksinoikeutta koska vain heillä on yhteys toteen metafysiikkaan. Valitettavasti tämä ajattelutapa kertoo vain siitä miten huonosti he tuntevat tieteenfilosofiaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti