Luonnollisesti tämä on provokaatio ja ajatusleikki ; Tarkalleen ottaen se on kannanotto nykyiseen poliittiseen keskusteluun ja arvokeskusteluun. Se on nimittäin luonteeltaan sellainen, että sitä voisi kutsua red herring -politiikaksi. Monesti nimittäin käy niin että on jokin suuri ilmiö, mutta keskustelu sitten ajautuukin kohti jotain tunteenomaista triviaalia. ; Moni toki kokee nämä verevät aiheet tärkeiksi ja itselleen läheisiksi joten on kenties hieman snobbailevaa kutsua tätä red herringiksi eikä pelkästään prioriteettieroiksi.
Mutta tosiasiassa usein asia, joka on vahva mutta jota pidetään yllä huonoin perusteluin ohitetaan siksi että se päin vastoin symbolisoi jotain aivan muuta. Ja tästä aiheesta keskustelu estetään sillä että aina kun tämä tietty aihe nostetaan esiin, siirtyy keskustelu johonkin aivan muuhun. Tämänlainen huomion muualle siirtäminen on tietysti ihmeellinen valhe.
Petty Woman
Tästä saa hyvän esimerkin katsomalla kristillistä liberaaliteologiaa edustavan "Femmevangelical" -blogin "Eve Up His Sleeve: The Political Spin on Original Sin" -tekstiä, jossa ytimessä on se, että raamatullista auktoriteettia käytetään sekä itsessään poliittisena argumenttina että myös korvikkeena muiden poliittisten arugmenttien puutteessa. Aiheena on esimerkiksi sellaisia asioita kuin verotus."For instance, both President Obama (at the National Prayer Breakfast) and Marco Rubio (at the Republican Convention) recently used Luke 12:48 to support their drastically different views on fiscal responsibility. "From everyone who has been given much, much will be required" can at once counter tax breaks for the rich and also promote American free-market exceptionalism in a trickle-down version of "blessing". The variations on liberal and conservative scriptural interpretation aren't surprising, yet both omitted preceding verses 46 and 47, core to the parable, stating that a slave abusing the master’s resources will be “cut into pieces” and sent to hell." Tämä muistuttaa siitä että Raamattua käytetään poliittisesti hyvinkin monella tavalla, ja omistaminen, verotus ja työntekokuvat on nekin perustaltaan enemmän dogmaattis-uskonnollisia ja vähemmän yhteiskunnallisia vaikutuksiaan faktapohjalta reflektoivaa ; Toki blogauksen aihe on toki tätä feministisempi ; Verotus koskee kaikkia, mutta tässä tartutaan enemmänkin Ytimessä on Paavali jonka lausumista esiin nostetaan "A woman should learn in quietness and full submission. I do not permit a woman to teach or to assume authority over a man; she must be quiet. For Adam was formed first, then Eve. And Adam was not the one deceived; it was the woman who was deceived and became a sinner. But women will be saved through childbearing-if they continue in faith, love and holiness with propriety."
Kun aiheena on feminismi, tottakai esiin nousee lähinnä raiskaus. Esimerkiksi vihainen kommentoija selittää että on kammottavaa että monien muiden asioiden ohella raiskauksen kohdalle haluttu lupa aborttiin on väärin ; "... How can you claim to be Christian? There is a simple commandment “Thou shall not kill”. Abortion is the killing of an innocent human being. Call it what it is. Abortion, such a pretty word. Killing a human being, such a voice for the truth. You truly do not understand what Planned Parenthood is really about, do you? Have you read, “Demonic Abortion?”, do you know about Abby Johnson’s “Unplanned”. Planned parenthood is a diguise of liberty in the choosing of whether another human lives or dies. ..." Tämä on erittäin merkittävää koska itse teksti (johon kommentti reagoi) ottaa kantaa aiheeseen hieman laajemmasta perspektiivistä ja ennakoi tämän tyyppiset kritiikit ; "This stance is also deeply tied to a biblical worldview, which might surprise some, since they don’t talk about the rape scriptures in Vacation Bible School. There are instances of rape in the Bible allowed by God as reward to genocidal warriors, and in the few cases where rape is called out as a crime there are rules around its punishment that only further hurt the victim. In Deuteronomy 22, for instance, a man who rapes a female he is not married to must pay a pound of silver to her father (so, the father makes money because someone sullied his property, thus voiding it of any value) and the rapist must marry her (the punishment being that he has to take economic responsibility for her livelihood, since now no one else will marry her and she has been rendered a burden on society)." Fundamentalisteja voi USA:n puolella tässä vaiheessa ärsyttää selittämällä että kuolemanrangaistus on vain retorinen sana murhalle. Samoin sodankäynnissä vääräuskoisen talibanin päähän ammuttu luoti on tietoista tappamista ja että tämä on se ruma totuus tästä aiheesta.
Raiskaus-aborttikeskustelu johon kommentit keskittyivät ajautuikin sitten että raiskatuille aborttia mahdollistaneet. Asenne oli tarkalleen ottaen seuraava "To me, as a woman, the decision to continue a pregnancy or not has to be (or IMO should be) the hardest of all. Yes, men have hard decisions, but since you will never be pregnant, whether on purpose or not, you won’t ever have that decision to make." oli reagointi siihen seuraava "So, the solution to rape is women should poison themselves to remove their fertility and be MORE available to men for casual sex? Color me a bit skeptical" Eli kirjoittaja selitti että vastaus raiskaukseen olisi tehdä nainen hedelmättömäksi ja täten enemmän vapaan seksin piiriin kuuluvaksi. Tämä kertookin sen, että se sisältää asiavirheen, eli väärän väitteen siitä että abortti tarkoittaa loppuelämän kestävää hedelmättömyyttä. Ja se väittää myös että vapaamielinen tai eiavioliitollinen seksi ja raiskaus olisivat sama asia. Tämä on asenteena melko järkyttävä. Joskaan sikälimikäli yhtään olen "oikeaoppisia kristittyjä" kuunnellut, se ei ole ollenkaan yllättävää.
Who Framed Roger Rabbi?
Kuitenkin jos tämän keskustelun jättäisi tähän, olisin tavallaan astunut ansaan. Sillä kun aiheena on se, että kristillinen jargon läpäisee poliittisesta puheesta yllättäviä määriä, olisi aika omituista jättää asiaa vain yhteen kohtaan. ; Täällä kotimaassa vastaavaa ongelmaa on ainakin homoseksuaalisuuskeskustelussa. Se on tärkeä aihe itsellenikin. Mutta tosiasiassa se on vain yksi esimerkki laajemmasta ongelmasta. Moni kanssani aiheesta samaa mieltäkin oleva taas pitää sitä itsetarkoituksellisena. Ja moni kanssani erimielinen taas näkee leimallisesti että koko aiheena olisi vain homokysymys.
Tosiasiassa ongelma on aina laajempi. Sitä vain valaistaan esimerkeillä joiden kautta pystytään kurkistamaan laajempiin ilmiöihin. Esimerkiksi verotuskysymys ja naisten työssäkäymisen ehdot olivat sellaisia että ne koskettavat vain likimain kaikkia. Ja ne ovat yhteiskunnallisesti tärkeitä. Nämä aiheet itse asiassa nostetaankin toistuvasti esiin, mutta usein suuren linjan esillenoston kohdalla ihmiset provosoituvat keskustelemaan yksityiskohdasta. Tässä ei ole itsessään mitään vikaa. Mutta ne ovat aina ne samat yksityiskohdat. Tämä itse asiassa tuhoaa sananvapauden ja poliittisen vapaan keskustelun. Se, että keskustelua ajetaan aina vain näihin yksiin ja samoihin ongelmiin on lähinnä keino siirtää moni muu tärkeä kysymys kokonaan keskustelemattomaksi. Ne vain mainitaan ja sitten siirrytään jauhamaan yksityiskohdasta.
Usein tämä metautuu peräti vaiheittain. Esimerkiksi olen ajatunut uskonnollista kontrollia kartoittavassa aiheessa (jossa omakohtaisesti tärkein on se, että kirkko ja uskonto kontrolloi työnteon ja vapaan rytmiikkaa erittäin syvällisellä tavalla joka vaikeuttaa maksimaalisesti omaa elämäntapaani ja elämänrytmiäni joka on biologisen sisäisen kelloni ohjaamaa). Tämä nostaa esiin usein homoseksuaalisuuden - ehkä ihan siksi että se on todellakin yksi helppo esimerkki uskonnon kaikenkattavasta junttapoliittisesta kontrollista yli vakaumusrajojen. Tämän jälkeen, kun aiheessa keskimäärin tulee fundamentalistille loogis-eettisesti totaalisesti turpaan, keskustelu siirtyy siihen että pitää saada homohäät kirkkoon, ja että tämän pitäisi olla kirkon sisäinen asia. - Tämä on tietysti siitä omituinen, että itseäni ei tämä yksittäinen rituaali kiinnosta pätkääkään. Kun kysymys on vain siitä että yhteiskunta eriyttää selkeästi uskonnollisen kysymyksen kautta kansalaistensa oikeuksia. Avioliittomäärittelykin on symbolina vahva kansalaisten jako "hyviin" ja "huonoihin". Olen siis sitä mieltä että kristillis-uskonnollinen avioliitto voi olla uskonnon määrittämä ja voi olla todellakin vaikka miehen ja naisen välinen avioliitto. Mutta koska demokratiassa kaikki lait ovat keskustelun alla, ei sanakirjalähestyminen sen kohdalla ole mikään ratkaisu tai edes vastaus. Se on vain epädemokraattisen teokraatin dogmaattinen kannanotto siitä että mikään muu ei hänen pikkupikku vakaumuksessaan ole edes keskustelunarvoinen.
Tärkein asia tässäkin on se, että suomessa on luultavasti tapahtumassa minun elämäni aikana yhteiskunnallinen murros joka tekee tietysti vuorokausirytmistä ja työ-vapaarytmistä merkityksettömän. Suurkaupungeissa vieraillut tietää että siellä paikat ovat auki ympäri vuoden. Ja monissa sarjoissa ja elokuvissa voidaan vitsailla siitä miten jouluna pitää käydä juutalaisten liikkeissä. Koska juutalaiset eivät vietä joulua, eli vaihtoehtoiseen työaikaan tekijöitä riittää. ; (Uskonnonvapaus on näissä paikoissa juuri sitä että vapaapäivät voi liittää omaan eikä jonkun toisen ihmisen vakaumukseen.) ; Itselleni ei esimerkiksi ole mitään järkeä viettää lomaa juuri jouluna. En näe tärkeäksi että juuri pääsiäispäivien pitäisi olla vapaa. Rehellisesti sanoen haluaisin tehdä monesti töitä tämänlaisten rytmihäiriöiden (minulla on nukkumisvaikeuksia ilman niitäkin.)
Ymmärrän toki miksi yhteiskunta on rytmittynyt siten kuten se on. Syynä on aurinko. Se on taivaankappale jonka rytmi on antanut valon. Ennen sähkön laajaa yleistymistä - esimerkiksi vielä 150 vuotta sitten - elettiin ajassa jossa oltiin täysin auringon valon varassa jopa siinä määrin että päivätyö tarkoitti konkreettisesti juuri sitä että tehtiin töitä valoisa aika. Yöllä oltiin mieluiten sisällä koska ulkona oli pimeää. Ensimmäiset kesäaikaperustleutkin olivat ehdotuksia kynttilöiden säästämiseksi, että saataisiin maksimoitua auringonvalossa tehtyjen työtuntien määrä. Nyt tämä valaistusasia on radikaalisti muuttunut. (Ja kyllä, kesä- ja talviaikaan siirtyminen pitäisi oikeastaan heivata helvettiin. Mutta jos aika itsessään muuttuu, ei tällä muutoksella ole hirveästi merkitystä.)
Tässäkin kohden joskus saan aivan oikeasti aikaan keskustelua ajasta. Mutta tämäkin tuppaa trivialisoitumaan. Tällöin kysymys latistuu aina kahteen pääasiaan ; Kauppojen sunnuntaiaukioloon sekä baarien kiinnimenoaikoihin. Kuitenkin valtaosa työstä on muuta kuin näitä kahta. Näiden kohdalla huomautan että nämä aiheet ovat yksityiskohtia, sellaisenaan kokonaisuutta hyvin valaisevia, mutta yksinään ja ilman laajempaa kontekstia ne trivialisoivat koko laajemman ajankäyttökeskustelun. Joka taas on se juttu jota olen pääasiassa ajamassa.
1: Jos pääsääntö toimii, olen valmis joustamaan yksityiskohdissa kuten baarien aukioloajoissa ja vastaavissa joille on vahva toiminnallinen peruste. Saattaa olla että baarejen aukioloajat saadaan liitettyä muuhun kuin uskonnolliseen ajankäytön valvintaan ja niille saadaan turvallisuusperuste. Ja toisaalta Kauppojen tulotaso taas on väärä kulma totaalisti ; En perustele avointa sunnuntaita sillä että kaupat saisivat isoja tuloja joten sen etä sunnuntaiaukiolo ei toisi lisätuloja on ontuva perustelu. Joka itse asiassa trivialisoi kaupan aukioloajat vain yhteen teemaan eli kaupan lompakkoon. Tämä on peräti turhauttavaa sillä oma näkökuntani on yhteiskunta ja ihmisten vapaus ja heidän aikaan sidottu rytmityksensä, ja miten tämä rytmitys on institutionalisoitu tavalla joka nousee pelkän "pakkohan on töissä käydä" -tasoa syvemmälle. On vähän pakko käydä töissä, mutta että tällä ehdoin olisi muka ainut toimiva rytmitys? Suurta maailmaa katsoessa I doubt that!
Full Meta Jacket
Kaikessa ylläolevassa ongelmana on se, että arvokeskustelu on erittäin lyhytjänteistä. Keskimääräisesti ihmiset tuntuvat olevan sen verran yksniittisiä ja valtaosa keskustelusta ei sisällä sitä että aiheena oleva teksti luettaisiin läpi ja sen sisällä oleva punainen lanka tunnistettaisiin. Sen sijaan laajakin yhtä teemaa kartoittava asia nähdään enemmänkin vain kokoelmana yksittäisiä väitteitä, detaljeja ja faktoja. (Näin ihmiset eivät tavallaan huomaa teemaa, sitä isoa asiaa ja kokonaisuutta. He eivät näe metsää puilta. Tarkemmin sanoen he näkevät tässä metsässä vain yhden puun. Sen saman puun. Ja tykkäävät käsitellä tästä vain sitä yhtä oksaa.)
Arvokeskustelu onkin lyhytjänteisyydessään "metautunut". Aiheesta siirrytään mielellään muualle, ja usein tämä kulma on itse asiassa vieläpä sellainen että siirrytään puhumaan asian sijasta ihmisistä ja heidän habituksestaan. Tietty teema siirtää keskustelun aina tiettyihin asioihin. Jonka käsittely on puolin ja toisin vakioitunutta ; On tietyt mielipiteet, tietyt puolet ja aina samat vakioiset argumentaatiotavat joissa korkeintaan lauseen muotoilu on henkilökohtaista panosta. Siitä on tätä kautta tullut miltei algoritminomaista.
Tämä tietysti luo uskomattomia mahdollisuuksia trollaamiseen. Esimerkiksi pari vuotta sitten sotkin erään foorumin keskustelut siten, että tutustuin kirjoitettuun aineistoon ja keskustelijoihin. Ja sitten kirjoitin alueelle kolme yksittäistä mielestäni oleellisiin kohtiin laitettua melko pientä provopalloa. Ja tähän reagoitiin odotetulla tavalla. Ja reagointeihin reagoitiin odotetulla tavalla. Niin minun ei tarvinnut näiden kolmen viestin jälkeen sanoa mitään. Sillä trooli veti itseään. Tämän seuraaminen sivusta oli samanlaista kuin olisi laittanut korkean vuoren päältä liikkeelle pienen lumipallon ja katsonut sitten sitä lumivyöryä joka siitä seurasi. ; Ihmiset eivät yksinkertaisesti ole luovia, omaperäisiä tai älykkäitä. Ja heidän ajattelunsa on erittäin fiksoitunutta tiettyihin aiheisiin ja fakkiutunut vakioargumentteihin joista ei luovuta senkään jälkeen kun ne on osoitettu paskoiksi argumenteiksi sata kertaa.
1: Pahin fiilis oli se, kun korjasimme työllä erään kreationistivirheen. Ja tämä tunnustettiin virheeksi kreationistin itsensäkin toimesta. Tyyppi palasi täsmälleen saman virheeksi tunnustamansa argumentin kanssa takaisin puolen vuoden päästä. Oli jälleen lukenut Pekka Reinikaista. Sitä samaa kirjaa josta tämä kyseinen argumentti oli napattu aiemminkin. Tästä tuli tietty turhautunut olo.
Tämä on valtaa. Valitettavasti tälläinen ei ole kovin vaikeaa. Vaikeampaa olisi sen sijaan saada aikaan asiallista keskustelua joka ei ajautuisi näihin provoaiheisiin. Ihmiset kuvittelevat olevansa vapaita. Kaikkialla he ovat kahleissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti