Psykologia on iskenyt tähän perusoletukseen hyvin ikävästi ; Tutkimukset ovat näyttäneet että ihmistä ajavat erilaiset päättelyharhat jotka ovat lajityypillisiä. Tieteellinen ja looginen ajattelu ovat vaikeita. Itse asiassa ne ovat niin vaikeita että läheskään kaikki kulttuurit eivät ole tuottaneet niitä. Ja nykytilanteessakin teknisesti menestyneessä kulttuurissamme taikauskoinen ajattelu on yllättävän suuresti suosiossa. (Jos olet kristitty voit olla huolissasi horoskoopeista ja idän harhaopeista ja okkultiikasta. Löydät varmasti jonkun huolenaiheen. Jos et muuta niin voit kauhistella sillä miten ateismiuskonto joka on ehdottomasti vain maailmankuva on kovasti suosittu.)
1: Tämä on sinänsä ironista, sillä moni kristitty kannattaa samanaikaisestai väitettä jossa perustana on ajatus kyvykkäästä ihmisestä joka on kuin luonnostaan tehty ymmärtäjäksi. Mutta samalla kuitenkin korostaa, että tiede on ihmiselle niin epäluonnollista että se onnistuu vain kristillisissä kulttuureissa. Että kristillisyys on syy miksi tiede kehittyi länsimaisessa kulttuurissa eikä muualla.
Modernina aikana tilanne on omituinen. Osa kristityistä on hyvin pettynyt psykologiaan koska se löytää rajoitteita ja kuvaa ihmistä negatiivisessa kuvassa. Tähän tilanteeseen astuu tietysti Alvin Plantinga (josta olen kirjoittanut tässä blogissa raivostuttavan paljon.) Hänen argumentaationsa on se, että teologinen ihanne ihmisen erehtymättömyydestä on erityisen tärkeä ; Hänestä on tärkeää että aisteilla on Jumalallinen takaus, warrant. Hän myös korostaa että evoluutio tuottaa apinanaivot jotka voivat olla erehtyväiset. (Tämä vain lyhyeksi kertaukseksi.) Näin evoluutiolla ei ole tarjota warrantia. Jolloin todisteet joilla evoluutio todistetaan olisivat huterat. Eli evoluutio estäisi (ontologisen) naturalismin (jossa ei ole Jumalaa).
Lyhennelmä Childersin Argumentista "evoluutio naturalismia vastaan -ajattelua" vastaan.
Otin aiheen esille (jälleen) siksi että törmäsin pari vuotta vanhaan Childersin filosofiseen analyysiin Plantingan argumentista. Hän korostaa juuri sitä miten warrant -argumentaation takana on se, että se kohtaa vaikeuksia psykologian kanssa. "The interesting question for the naturalist is not whether unintelligent design could engineer creatures with reliable minds, but whether it could engineer creatures like us.Many of us like to consider ourselves "rational animals" but 50 years worth of research in experimental psychology converges compellingly on the conclusion that human cognition falls well short of optimal reliability. These humbling empirical results about bias and irrationality will seem most disturbing to the theist because they are just what we would expect if Darwin were right. This research also sheds light on why we find scientific methods so useful."
Että jos meillä on aisteilla tae, niin havaintomme osoittavat että ajattelukykymme ei ole kovinkaan hyvä, eli meidän olisi tämän takia hylättävä warrant. Joka taas on tuhoisaa kristinuskon taustaperiaatteelle ja että lopputila ei olekaan se, että warrantin puute tuhoaa naturalismin, vaan että päin vastoin ; Juuri sen takia että meillä ei ole warrantia, meidän on turvauduttava tieteelliseen naturalistiseen metodiin. Ei siksi että se olisi erehtymätön, vaan siksi että meillä ei ole parempaakaan ja että se sentään ainoana tunnettuna metodina huomioi erehtyväisyyden. Warrant onkin teologinen konsepti joka ujutetaan naturalismiin ulkopuolelta ; Naturalismi on siis ristiriidassa itsensä kanssa jos ja vain jos siihen tungetaan Jumalaan uskovien teologinen konsepti. (Jota olen myös hokenut.)
Mutta hän tekee tämän hyvin erikoisella tavalla. Hän nimittäin huomioi toki sen, jota itsekin olen pitänyt tärkeänä. Eli sen, että evoluutio monessa tilanteessa tuottaa hyvinkin luotettavia havaintoja. Hän kalibroi Plantingan arugmentin vahvimmilleen välttäen yleisimmät hänen ylitulkintansa täsmentämällä että "Evolutionary theorists sometimes say that natural selection satisfices: it does not engineer perfection, it merely builds organisms good enough to pass their genes to the next generation. How much true belief, at minimum, does it require to mate early and often, while avoiding walking into trees and becoming dinner for a large jungle cat? In Plantinga’s estimation, less than you might think." Tämän lisäksi hän hioo Plantingan esimerkit paremmiksi. Tähän on tarvetta Plantingan esimerkit ovat hyvin spesiaaleja, ja niiden tuoma hyöty on hyvin tietyssä tilanteessa tapahtuvaa. Evoluutiossa laajempi menestys on vaikeaa näillä säännöillä. Childers tekee argumentaationsa mainiosti ottamalla ensin vahvistusta Plantingalle. Hän noudattaa Plantingan esittämää logiikkaa ja parantaa Plantingan huonoja esimerkkejä tarjoten sellaisia parempia esimerkkejä joihin evoluutio voisi oikeasti johtaa. "While it's not obvious that Paul's peculiar beliefswould prove consistently adaptive, let alone as adaptive as another hominid who had more sensible epistemic inclinations (Levin 1997), Plantinga can reinforce his point by using less fanciful examples. Paul might believe in animism; the idea that everything is alive. He could believe that everything is conscious, or that all the plants and animals around him are witches. These misguided, but not obviously maladaptive beliefs would most likely not damage a hominid’s odds in the gene pool (Plantinga 1994, naturalism defeated, unpublished manuscript). In all likelihood, certain false beliefs would enhance fitness; for example, the belief that one can stay forever young by having as many children as possible."
Lopputuloksena on se, että evoluutio ei suinkaan anna meille taetta. Aistimme ja logiikkamme eivät ole pettämättömiä ja täydellisiä. Plantingan päättely siitä että Jumala olisi järkevä konsepti ja että warrant olisi ihmiskunnan tila kuitenkin vaatii sen että warrant hylätään eli ei luoteta aistejamme, havaintojamme ja tiedettämme ; "Plantinga has correctly identified a few illuminating implications of the theory of evolution by natural selection, but his theistic assumption of man’s cognitive reliability finds itself on the wrong side of a mountain of data." Tilanne on yksinkertaisesti se, että JOS oletamme että aistimme ovat luotettavia, eivätkä keskittyneet kelpoisuuden (lisääntymään pääsevien jälkeläisten) varmistamiseen niin ihmiskunnan käytös näyttää omituiselta. "Only when we approach cognition from an evolutionary perspective does it make sense why nearly all of us find it easy enough to survive and reproduce if we so choose, yet mastering mathematics and advanced logic takes a tremendous amount of effort, with countless missteps along the way" ... "Many of us lack either the capacity or the interest to develop such refined cognitive processes, but humans of appropriate age who fail to take an interest in sex or in their own continued survival are few and far between. Theism would lead us to expect exactly the opposite." Näin ollen teistit ajatuvat ongelmiin warrantin kanssa. Ristiriita on erilainen kuin naturalisteilla, mutta se on kuitenkin ristiriita.
Plantinga tietysti voi huomauttaa että sama pätee hänen vastustajiinsa. Että jos ei ole luottamusta, niin miksi pitäisi välittää mistään todisteista? Childers korostaakin että naturalisteilla on tästä ylläolevasta huolimatta oleellinen kysymys. "The naturalist has his own bramble bush of questions to untangle. If our brains are not reliable truth-detectors, how can we trust our own convictions? Are we not drinking from a poisoned well whenever we settle on a conclusion? Doesn’t the knowledge that we have unreliable minds undermine our trust in any belief we form? The atheist it seems, has acquired a Cartesian Demon and has no Convenient Deity to banish the damned thing." Molemminpuolinen tuho olisi "pelkkä tasapeli". Siksi voikin olla mielenkiintoista ratkaista takana olevat kysymykset. Childersin mukaan naturalismi ei ole absoluuttista todistamista vaan on lähinnä riskienhallintaa ("damage control"). Epätäydellisyys on selkeästi pakosti mukana tieteenteossa, ja naturalismi on olemassa juuri sitä varten että hallitsemme tilannetta. Ja tässä yllättäen auttaa täsmälleen sama tilanne joka on havaittu jo yllä.
Kysymys siitä onko meillä warrantia ei ole oikeastaan enää ollenkaan relevantti kysymys JOS uskomme tuottamaamme tieteeseen. "Plantinga believes that if our cognitive faculties are unreliable, we should not trust them, or any belief that they generate. He seems to imply that if we accept a secular account of evolution, we should doubt all of our beliefs equally and absolutely. Such cartoonish skepticism arises only as a byproduct of forcing ourselves to think in artificially rigid black and white categories, while ignoring our best current naturalistic models of the biological and social evolution of cognition. Simple answers to the question “are our cognitive faculties reliable?” can only be maintained by sweeping data under the rug."
Naturalistinen filosofia ei suinkaan ole sitä, että uskoisimme että aistimme ovat erehtymättömät. Vaan siihen että joskus huomaamme ristiriidan. "Naturalists find the methods of science so valuable not because they are ‘reliable’-a casual stroll through the history of science shows that the vast bulk of theories turn out to be inadequate or flatly mistaken-the value of scientific methods lies in the ways we can use them to enhance our learning environment and get more specific feedback from nature."
Kurinpalautus vai palautus kuriin?
Ylläoleva ajattelu on tärkeää kun muistetaan että warrant -ajatteluun nojaavat luottavat tyypillisesti siihen miltä asiat näyttävät ; Tämä on oikeastaan juuri se mitä warrant väittää. Että voimme luottaa havaintoihimme ja vaikutelmiimme. Tämän vuoksi esimerkiksi warrant -fani Puolimatkan tapa rakentaa keskustelua maailmankuvien välille perustuu siihen mikä ihmisajattelulle on helppoa. Kuitenkin tätä ajatellessa ei ole vaikeaa muistaa, että uskonnollinen ajattelu on "helppoa" kun taas logiikka ja tiede ovat "vaikeita". Taustalla on esimerkiksi tuoreessa "Tieteen Kuvalehti (14/2012)" s. 15 ollut "lyhäri" joka selittää että "Analyyttisesti ajattelevat ihmiset ovat harvemmin uskonnollisia kuin ne jotka luottavat ensisijaisesti vaistoonsa, toteaa Harvardin yliopistossa Yhdysvalloissa tehty tutkimus. Uskonnolliset henkilöt myös luottivat pulmatilanteissa intuitioon, kun taas analyyttisesti ajattelevat hakivat useimmiten ratkaisua järjellä." Ja helpossa ajattelussa tietysti kasautuvat myös Childersin korostamat tavalliset ajattelun heikkoudet joita psykologia on esiintuonut valtavan määrän. Ja tämä tarkoittaa sitä että intuitiohin ja ajattelun ristiriitaisuuksiin ja virheisiin vetoamisen kautta saadaan toki käännytettyä ihmisiä melko helposti uskovaisiksi. Mutta että tämä on manipulointia eikä suinkaan sitä että Jumalan antamaa älyä ja havaintoa ja tämän timanttia, tieteellistä ajattelua, käytettäisiin parhaalla mahdollisella tavalla.
Tämä liittyy lujasti siihen mitä aikaisemmin kirjoitin Spinozan ajattelun ja illuusioiden yhteyteen. Hän korosti että tiedeajattelu oli ihmisille varsin epätyypillistä. Samassa yhteydessä selitin että illuusiot ovat jännittäviä koska ne osoittavat että havaintomme ovat ristiriidassa sen kanssa mitä kohteesta tiedämme. Ja että lopputuloksena emme ehkä tiedä mikä on oikein, mutta saamme ainakin varmistusta siitä missä asiat eivät ole koherentisti. ; Emme tiedä mikä on väärin. Mutta tiedämme että jokin on. ; Näin ollen Plantinga ei voi suojata warrantia ikäviltä psykologisilta havainnoilta. Sillä voit iskeä tulosten luotettavuuteen ja hylätä ne aistien epäluotettavuuteen vedoten. Mutta tällöin perusoletuksissa on kuitenkin salakuljetettu skeptismi joka tuhoaa warrantin.
Tästä taas päädytään siihen että Popperin oleellinen oivallus tieteenfilosofiassa on jotain jota ei voida hylätä. Tieteenfilosofiassa tätä ennen vallalla oli positivismi, joka oli juuri tiedeoptimistista ja skientististä. Se kannatti warrantia. Popper huomasi, että verifiointi ja metafysiikattomuus on mahdotonta. Mutta että kuitenkin voisimme falsifioinnin kautta huomata, että joskus asiat ovat väärin. Tässä tärkein huomio ei ole se, että fiksoituu falsifiointiperiaatteeseen. Vaan tekee juuri kuten Childers. Eli korostaa sitä että testeillä voidaan kuitenkin koetella. Popperin ajatus korroboraatiosta onkin siksi oleellinen ; Hänhän korosti että teoriaa ei koskaan teknisesti todisteta warrant -mallisesti täysin varmaksi. Vaan että joskus ne voivat kumoutua. Ja jos ne selviävät itseensä kohdistuvista testeistä joissa ristiriita voisi muodostua, on sitä sentään koeteltu. Eli se ei ole enää "puhdasta mielivaltaisa uskoa" vaan "koeteltua edes vähän hyvää uskoa". Näin ollen toiset asiat ovat jälleen perustellumpia kuin toiset. Absoluutista (warrant, positivismi) vain oli luovuttava. : Warrant -ajattelu onkin käytännössä positivismia jossa tieteenfilosofisia ongelmia peitetään Jumalareferaateilla ja jossa tiede korvataan useemmin enemmänkin intuitiolla vaikka se kuitenkin vahvasti kehuu tiedettä ja kammoksuu ajatusta että asioita ei voitaisi selvittää tieteellisesti. Ja joka tämän kikkailun vuoksi kiistää tämän vuoksi olevansa skientismiä tai positivismia. "Valitettavasti aistiskientismi +1 aistilla on silti aistiskientismiä". Loogisen positivismin ongelmat eivät ratkea aistejen määrää lisäämällä (tai muuten sen kanssa ei olisi vaikeuksia).
On siis vain tajuttava että on mahdollista olla tilassa, jossa aistimme antaisivat ja järkemme antavat vääriä tulkintoja ovat hyvinkin mahdollisia. Mutta tosiasiassa sellaiset sekaannuksen lajit joissa häiriö olisi niin kaikenkattava ja tietynlainen että se peittäisi mahdollisuutemme törmätä ristiriitaan. ; Näin ollen aistien jonkin asteinen epäluotettavuus ei tarkoita samaa kuin että mihin tahansa voisi uskoa tai että mihinkään ei voisi uskoa. ; Itse asiassa kun korroboraatiopuoli huomataan, ei ole vaikeaa huomata että Plantinga ei suinkaan osoita että naturalismi olisi itsensäkumoavaa. Vaan että Plantinga kumoaa naturalismiolkiukon, jossa naturalismin sekaan on laitettu teologisia konsepteja joita naturalistit itse eivät kannata (tai teknisesti ole kannattaneet loogisen positivismin katoamisen jälkeen.)
Kokonaisuus onkin siksi se, että sitoessaan teologiansa Warrantiin Plantinga ei onnistu kritisoimaan naturalismia vaan onnistuu huitomaan oman premissivaatimuksensa luomaa olkiukkoa. Samalla kun hän ei tuhoa vihollisleirinsä uskottavuutta hän kuitenkin tekee oman maalin. Warrant kun aikaansaa vakavan psykologian tulosten synnyttämän ongelman teologiselle ajattelulle ; eräänlainen pahan ongelman pikkuserkku pulpahtaa ja meidän on mietittävä miksi hyvä ja kaikkivoiva Jumala valehtelee meille.
Korroboraationäkökulman ja tieteen virhekontrolliluonteen tajuamisen jälkeen voidaankin vastata otsikkoon. Voimme sanoa että (joss Jumala on olemassa) että Jumala todellakin ilmiselvästi valehtelee meidän apinanaivoillemme. Mutta hän kuitenkin tekee tätä vähemmän kuin teologit. Kannattaa siis ennemmin luottaa Jumalaan kuin teologiin. Tämän johtopäätöksen kanssa kykenen elämään. (Koska olen elänyt jo, eli tämä on korroboraatiotestin läpi käynyt olettamus.)
Kirjoittaja ei usko että warrantin puute kumoaisi Jumalan. Se kumoaa vain rehellisen warrantin antavan Jumalan. Tosiasiassa hän muistuttaa että Jumalia ei kosketa samat rajoitteet kuin vaikkapa evoluutiota. Ja niin ollen on teoriassa mahdollista kehitellä vaikka mitä Jumaluuksia. Joten on periaatteessa mahdollista että Jumala joka antaisi warrantin olisi itse asiassa hyvin tietynlainen ja Plantingan omien kompleksisuuslaskukaavankäyttötapojen vuoksi epätodennäköinen Jumala.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti