Briteissä pyörivä televisiosarja "QI" ("Quite Intresting") purkaa yleisiä harhakäsityksiä. Se on vähän kuin tietovisamainen kilpailu jonka kysymykset liittyvät asioihin jotka erittäin moni ajattelee tietävänsä, mutta jotka ovat enemmänkin luuloa. Kysymyksiin ei sitten välttämättä haeta niinkään oikeaa vastausta kuin enemmänkin hyviä arvauksia. Juontajana on Stephen Fry joka hoitaa asiaa lempeydellä ja huumorilla ollen silti erittäin pro-sivistys -henkinen.
Näin sarjassa on esimerkiksi nähty kysymys keisarinleikkaus -sanan alkuperästä. Tämähän liitetään tarinoissa Gaius Julius Caesariin, mutta tätä yhteys on varsin hatara ; Äidin kun tiedettiin olleen elossa ja se oli sen ajan lääketieteen tason vuoksi varsin epätodennäköistä keisarinleikkausta vaatineille äideille. Voikin olla että nimi on peräisin Caesarin eläessään säätämästä laista jonka mukaan jos äiti on kuolemassa synnytykseen, pitää vauva yrittää pelastaa leikkauksella.
"QI" on itse asiassa jotain joka on hyvä muistaa skeptismissä. Se on nimittäin sarja joka toteuttaa skeptisen ajattelun ydinpiirteitä. Tuttujakin asioita kannattaa kyseenalaistaa. Ja tätä ei tehdä siksi että saadaan murskata, vaan sen takia että aito tieto on aina "melko kiinnostavaa". Huono uskomus voi olla hauska mutta se ei useinkaan kykene painimaan totuuden kanssa.
Toisaalta QI näyttää myös skeptismin suuren vaikeuden. On nimittäin lähes mahdotonta että tämä mainio sarja saataisiin siirrettyä suomeen ilman että koko sarjan ydinhenki murskautuisi. Sarjasta tulisi Suomessa helposti (a) joko sormi ojossa opettava ja tätä kautta kuivakka. Tiedon korjaamisen henki muuttuu helposti laitosmaisen asialliseksi valistuspuheeksi jossa ei ole enää lämpöä eikä viihdettä. (b) Tai sitten nenäkäs 'ähä-'ähä -henkinen, jotain joka olisi sävyltään vähintään kiusoitteleva ellei peräti ärsyttävä. Tässä olisi toki helpommin viihdettä mutta ei lämpöä.
Tätä ohjelmaformaattia ei yksinkertaisesti voi jättää suomalaisten mediakasvojen käsiin. ; Esimerkiksi Esko Valtaoja olisi tarpeeksi leppeä, mutta rehellisyyden nimissä hän ei ole koskaan ollut riittävän hauska ollakseen QI -ohjelmaan sopiva juontaja. Simo Frangén voisi olla sopivan sanavalmis, mutta hänen huitomisensa ei sopisi sen hengen kanssa. Lasse Lehtinen olisi ensiajatellen jopa hyvä, tottunut tietovisajuontaja ja leppeä, mutta ottaen huomioon hänen kokonaisminänsä hän olisi tiettyine änkyräpiirteineen ns. "potentiaalinen ongelma". Jos Marco Bjurström tekisi tätä ohjelmaa, hän ei olisi häijy ja olisi varmasti tarvittavan asiallinen tai optimistinen, mutta olisin näistä hyveistä huolimatta pakotettu itsemurhaan. (Think about it!)
Suomessa ei ole ilmeisesti riittävästi ihmisiä tai kulttuurimme on liian vieras brittiläiseen keskustelu-debattikulttuuriin että emme yksinkertaisesti kykene tuottamaan yhtä tässä kohden asenteiltaan ja olemiseltaan "riittövöstu Stepen Fryn" kaltaista yksilöä. ; Kun tämän tiedostaa, tiedostaa myös miten vaikeaa tehtävää tieteen popularisoijat itse asiassa tekevät. Tai mitä skeptikot tekevät. Tai mitä filosofian popularisoijat tekevät. Tai mitä minä yritän tehdä tässä blogissa. Kun tehtävä on näin vaikea, ei pidä ihmetellä jos epäonnistuvat ; On helppoa syyttää munapäisyydestä yrittäjiä koska epäonnistuminen on niin helppoa ja onnistuminen vaikeaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti