"Wonkettessa" on huviteltu uskovaisten "World History and Cultures" -nimisellä kirjalla. Teknisesti se pitää sisällään uuskonservatiivista selitystä siitä miten kristityt ovat kulttuurin vainottu vähemmistö ja jossa jokaisen maan jossa ei ole kristillisyyttä tämä nähdään ongelmana ja kulttuurin riskinä. Ja ratkaisuna on tietysti evankeliointi. Samanaikainen kristittyjen halveksunta kaikkea eikristillisyyttä kohtaan yhdistyy siihen miten kaikkien eikristittyjen pitää olla kunnioittavia, kohteliaita, kuuntelevia ja tottelevia kristilliselle ideologialle on tietysti sekin sekä aina yhtä odotettavissa olevaa että myös sellaisella ahdistavalla tavalla huvittavaa ja naurettavaa.
Itselleni huomiota kiinnitti kuitenkin se, miten leimallisesti pro lifeksi leimautuva teos suhtautuu kuolemanrangaistukseen. Kirjasta otettu suora lainaus nimittäin kertoo seuraavaa ; "Between the Fall of man and the Flood of Noah’s day…God allowed man to live by the dictates of his conscience, without the restraining force of government. Because man did not have the authority to put murderers to death during this time, acts of violence and passion grew to such dimensions that God mercifully sent the Flood to destroy all of mankind but one believing family. After the Flood … God established civil government by ordering the death penalty (capital punishment) for murder. In establishing this first foundational civil ordinance, God again taught man the sanctity of human life" Toisin sanoen kuolemanrangaistusta pidetään vaatimuksena elämän kunnioittamiselle ; Lisäksi kuolemanrangaistusta tarvitaan yhteiskunnan vakaudelle.
Ajatus on täällä Suomessa totaalisen vieras. Itse asiassa suomalaiset melko tiukan linjan fundamentalistitkaan eivät oikein hyväksy kuolemanrangaistusta. USA:ssa se on kuitenkin oleellinen osa uuskonservatiivien "Oikeiden Mielipiteiden" joukkoa, joten ollaksesi kunnollinen sinun olisi oltava patriootti, vastustettava aborttia ja eutanasiaa mutta silti kannatettava kuolemanrangaistusta.
On tietysti erikoista että vastaavaa argumentaatiota ei nosteta esiin eutanasiassa ; Eutanasiassahan "yhteiskunnan varojensäästö" ja vastaavat argumentit ovat juuri niitä joita eniten kauhistelaan. Jos elämää ja kuolemaa perustellaan yhteiskunnalla, kohtaa esittäjä lausumia joissa korostetaan että hän on tynnekylmä psykopaatti. (Ja rehellisesti sanoen ymmärrän täysin miksi näin sanotaan. Ja sen pahempi Amerikan uuskonservatiiveille.)
Kuitenkin peruselementit ovat suomessakin jo tuttuja. Globaalin uutisvirran vuoksi ei enää ole yhtä tiukkaa jakoa "Amerikkalaisen" ja "Saksalaisen" uskomisen välillä. (Ainakin jos ei puhuta kirkkoinstituutioista joissa ollaan tarkempia, vaan katsotaan yksilöitä jotka lukevat netistä kaikenlaista ja copy-pasteavat niitä sitten.) Uuskonservativismi on napattu ulkomailta ja se onkin itse asiassa vahvasti pessimistänyt ja kyynistänyt konservatiivilinjaman ; Fundamentalistimme ovat nyt pessimistisempiä kuin todennäköisesti koskaan ennen. Kuolemanrangaistus taas liittyy juuri tähän ihmispelkoon ; Ei uskota että ihminen voisi olla moraalinen olento ilman vahvaa uskoa Jumalaan että siihen että on käytössä Jumalan ankarat lait jotka pitävät pelottavuudessaan rikokset pelkäksi mielessä vilahtaneeksi fantasiaksi.
Toinen ajatuselementti joka kuolemanrangaistuksessa on ei sitten liity pelotteluun, vaan on perussävyltään eksistentialistinen. Siinä ajatellaan että kuolemanrangaistus tuo mieleen oman kuolevaisuuden joka taas korostaa rajallisuutta. Se muistuttaa Heideggeriläiseen sävyyn siitä että oman kuoleman tiedostaminen on se joka tekee elämästä arvostettua ; Ihmiset ikään kuin osaavat arvostaa asiaa vasta kun he joko menettävät sen tai sitten he kokevat että tämä voidaan menettää. Itsestäänselvyytenä otetut asiat ovat jotain johon olemme passiivisempia emmekä osaa arvostaa niitä. Tämä tosin korostaisi sitä että ateismi olisi maksimaalista elämän kunnioittamista koska siinä elämä ei ole välivaihe jatkumossa, vaan todella rajallinen. Kuoleman tiedostamisen epätoivo ei eksistentialisteistakaan ole epätoivoa kuin aluksi. Sitten kun on tehty kuten Camus ehdotti, eli Pandoran lippaan pahin tuskanaiheuttaja, toivo, on tuhottu tältä osin, ihminen voi todella arvostaa elämää. Henki on täsmälleen sama kuin siinä miten kuolemanrangaistukseen painostamisesta tehdään "pro life" -argumentti.
1: Eksistenssitasolla, ihmiselämän kokemisen tasolla, tässä on järkeä. Essenssitasolla, eli asioiden, tapahtumien, instituutioiden ja esimerkiksi yhteiskunnan tasolla, on kuitenkin aika paha ongelma ; "Olemme murhia vastaan mutta kyllä ihmisiä nyt pitää tappaa saada" kuulostaa aina jotenkin keinotekoiselta, joko valehtelulta tai sitten asia sotketaan omituisella uudelleenkäsitteellistämisellä.
Ymmärrettävistä syistä uuskonservatiivit ovatkin lukittuneet siihen rankaisemiseen. He ovat yllättävän kyynisiä ja vihaisia ja kostonhimoisia olentoja. Tässä kohden ei voida kuin kysyä miksi en ole yksi heistä ; Syy on se, että vaikka olen monin paikoin todella negatiivinen ihminen, siis todella todella negatiivinen, en kuitenkaan ole riittävän negatiivinen. Näiden ihmisten kohdalla suurin ongelma lieneekin se, että jos todellisusu on todella sellainen kuin miksi he sen filosofisissa tutkielmissaan toteavat, niin miksi he eivät halua tehdä itsemurhaa? Argumentaatiotasolla on toki ymmärrettävää miksi he eivät tee sitä : Tällä argumentaatiotasolla Jumala kieltää. Toivon kuitenkin että todellinen syy on se, että tämä negatiivisuus on vain vallanhakukeino. Eli he ovat oikeasti optimistisempia ja tämänlaiset katastrofien lietsonnat ja kyynisyys ovat vain keinoja koukuttaa ja ohjailla ihmisiä. (Uuskonservatiivien vaihtoehdot eivät siis ole missään mahdollisessa vaihtoehdossa kovin hyvät.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti