On tavallista että kreationistit moittivat evoluutiota. Tässä keskustelussa voidaan nähdä useita eri tasoja. Alempi taso ei ole kattava näyte kaikista aiheeseen liittyvist ä argumenteista. Mutta se tarjoaa kuitenkin viitekehyksen ja esittelee hyvin karkeasti muutaman käytetyn argumentin. Jotka ovat enemmänkin esimerkkejä laajemmasta ajatteluasenteesta. Tämä keskittyy kreationismiin ja kreationistien asenteisiin, ja tästä lähtien esimerkiksi "uskovainen" tässä blogauksessa referoi heihin. (Lyhyyden ja kätevyyden vuoksi.)
Joku saattaa lisäksi pahastua siitä että osa argumenteista ohitetaan huitaisuilla ja maininnoilla. Syynä tähän on se, että olen tässä keskittynyt vain argumentteihin joita en käsitellyt aikaisemmin tai joita en ole käsitellyt aikaisemmin siitä kulmasta mistä tässä. Näin ollen huitaisu tarkoittaa sitä että kiinnostunut voi halutessaan etsiä aihepiiristä kirjoituksiani. Blogissani on hakusanapalkki juuri tätä taiturointia varten.
Evoluutiovastustus.
Karkein taso on se, että kielletään koko evoluutioteorian luotettavuus. Tällöin voidaan vaikkapa selittää siitä miten luonnonvalinta olisi tautologinen, eli kehäpäätelmä. Tällöin se ei olisi tiedettä. Tämä taso on kuitenkin itse asiassa hyvin harvinainen. Useimmiten muistutetaan että mikroevoluution todisteet eivät ole makroevoluution todisteita. Ja että kreationistit uskovat mikroevoluutioon. (Tällöin tietysti näyttää vähän hassulta moittia luonnonvalinnan ideaa, koska se on mikroevoluution ytimessä. Mutta sisäinen epäkoherenssi ei ole koskaan haitannut kreationistiliikkeen menoa muutenkaan.) Otetaan esille esimerkiksi Gittin teoria siitä, että mutaatiot eivät voisi tuottaa uutta informaatiota.
Tässä kohden ongelmana on se, että tosiasiassa makroevoluutio on varsin laadukas teoria. Esimerkiksi Michael Behe selittää kirjoissaan miten makroevoluutioon kannattaa luottaa. Enemmistö (ID) kreationisteista vetää kuitenkin tässä kohden rajan. Kuitenkin jos he keskustelevat evoluution kannattajan kanssa, he ottavat usein käytännönläheisemmän kannan. Keskustelu siirretään syrjään aiheisiin jotka ovat käännyttämisen kannalta "hedelmällisempiä". Tämä tarkoittaa tyypillisesti metautusta. Aletaan puhumaan elämän synnystä ja universumin luonnonlaeista.
Evoluutiosta luontoon
Tämä strategia on itse asiassa yleisempi kuin voisi luulla. Phillip Johnson esimerkiksi selittää "Evoluution maailmankuva" -teoksessaan evoluutioalgoritmejen toiminnasta. Hänestä evoluutioalgoritmit toimivat koska joku on ohjelmoinut ne. Niissä on siis riittävä informaatio jo itsessään. Tämä tarkoittaa sitä että makroevoluutioon ei oteta kovin tiukkaa kantaa koska kysymys ei oikeastaan tämän jälkeen enää ole "evoluutiosta" vaan "ohjatusta evoluutiosta". Tässä vaiheessa aletaan usein puhumaan esimerkiksi termodynamiikasta, joka estäisi evoluution suljetussa systeemissä. (Jossa unohdetaan että auringonpaiste tekee evoluutiosta avoimen.)
Hienostuneimmilleen tämän strategian vetää William Dembski vedotessaan Wolpertin ja MacReadyn "No Free Lunch" -teoreemoihin. Dembskin mukaan ne todistavat että universumi ei voisi laskennallisesti tuottaa riittävää informaatiomäärää joka eliöissä on. Tässä kaavassa on mukana kaikki luonnollisuus, jolloin kysymys ei oikeasti ole siitä että mitä makroevoluutio tekee. Sillä Dembskin mukaan tämä koskee luonnollisuutta. Eli jos makroevoluutio jostain syystä tapahtuisi, olisi kysyttävä mistä informaatio tähän oikein tulisi ; Tämä argumentti ansaitseekin hieman tarkastelua. Seth Lloyd on kirjoittanut "Intelligent Thought" -kirjaan tästä teoreemajoukosta. (sivut 186-189) ; Itse asiassa niiden mukaan mitään ongelmaa evoluutiolle ei ole. Dembski on väärinymmärtänyt teoreemojen sisällön, esimerkiksi sillä että vaatii että evoluutio tuottaisi elämää missä tahansa olosuhteissa. ; Lloyd argumentoi että Dembski soveltaa No-free-lunch -teoreemoja tilanteissa joissa niitä ei voi soveltaa. Dembskin laskelma kun selittää kovasti siitä, että keskimäärin mikään yksittäinen ratkaisualgoritmi ei toimi toista paremmin. Kuitenkin universumi on (olipa sitten suljettu osakokonaisuus monimaailmaa tai ei päin vastoin vain osasta luonnolaeista. Näin ollen laskelma on argumenttina "carbage in - garbage out" ; "Dembski's argument involves a misunderstanding of the situations in which the no-free-lunch theorem can be applied. First, proto-life on earth need adapt only to terrestrial enviroments, which, while diverse, are much less so than those required to apply the no-free-lunch theorem. Rather, that theorem explains why life on Earth might be poorly adapted to living on Venus; an organism such as a fern that has evolved the ability to scrounge a free lunch on Earth out of air alone would rapidly shrivel and die in the burning hot Venusian atmosphere. Second, the enviroment that proto-life faces is not random (as required by the Wolpert-Macready theorem) bit is instead highly ordered, having coevolved with the proto life itself."
Päin vastoin elämän syntyargumentin kannalta ongelmallista onkin se, että NFL -teoreemojen logiikka jota Dembski soveltaa onkin oikein käytettynä paha vasta -argumentti klassiselle elämän synnyn mahdottomuutta kuvaavalle selitykselle Pasteurista. Usein ajatellaan että Pasteur olisi tehnyt muutakin kuin kumonnut ajatuksen että rotat syntyvät räteistä. Usein ajatellaan että hän todisti että elämää ei voi syntyä ilman ihmettä mitenkään. On kuitenkin selvää että hän tutki vallitsevia maan olosuhteita. Näin ollen Pasteurin koe käsitteli ajatusta eliöiden sikiämisestä. Ja koska rotat eivät vain kehity eielollisesta materiaalista, itse asiassa vasta tässsä vaiheessa tarvitaan mitään evoluutioteoriaa in first place. Usein unohdetaan tämä olosuhdekeskeisyys eikä tajuta että jos Pasteur olisi epäonnistunut projektissaan, olisi käynyt päinvastoin niin että "makroevoluutioteoria" olisi falsifioitava, kumottava. Sillä rotta joka siiää rätistä ei taatusti ole kehittynyt bakteereista pikku hiljaa.
Universumin syntyyn
Seuraavaksi tästä vaiheesta siirrytään usein käsittelemään universumin syntyä. Tällöin vastaan nousee yleensä alkusyyargumentti ja antrooppinen periaate. Näissä ajatuksissa on useita ongelmia. Esimerkiksi jos on luvallista ajatella relevanttina vaihtoehtona muunlaista universumia kuin se, missä elämme, törmäämme siihen että multiversumille annetaan tilaa. Jos taas tätä lupaa ei anneta, eli ei ole lupaa ajatella muunlaista universumia kuin omamme, katoaa järki koko kysymyksestä että "miksi universumissa on juuri nämä luonnonlait eikä muunlaisia." ; Tämä muistuttaa, että Antrooppinen periaate nojaa pohjimmiltaan väitteeseen että universumin ominaisuudet ovat satunnaisesti toisiinsa liityviä. Ja tämä ei ole mikään tieteellisesti todistettu tosiasia. Se on enemmänkin mielipide.
Esimerkiksi Sean Carroll käsittelee molempiin universumin syntyä koskevaan argumentointiin liittyviä yksityiskohtia. Carroll on kirjoittanut myös siitä että tosiasiassa alkusyyargumentaation kohdalla kysymys on huonosta ajattelusta; Ihmiset ajattelevat että olisi jonkinlainen ehdoton ensimmäinen syy. Kvanttifysiikassa todellisuus on kuitenkin tätä joustavampi. Ensinnäkin ajatus siitä että ennen ensimmäistä asiaa ei ole mitään unohtuu ja sotkee ajattelua. Toisekseen kvanttifysiikan luonne ei ole dikotominen, ja on tavallaan väärin rajata koko "yhden alkupisteen" kaltaista konseptia. Itsekäynnistyvyys katoaa kun ajatellaan väärin. Universumin alkua lähestytään tavallisesti arkifysiikan tai mekanistisen fysiikan keinoin. Kvanttifysiikan kautta tilanne näyttää aivan toisenlaiselta. "The Prosblogion" -blogi muotoilee Carrollin argumentin seuraukset mielestäni kivasti "Carroll quickly summarizes the possible responses to 'first cause'-type cosmological arguments. It seems to me that he is on firm ground here: it is unclear whether there even is a first moment, and if there is then it is not clear that it even makes sense to ask what caused the state of the universe in that first moment, if we are looking for another cause in the series of causes. Besides (although Carroll does not make this point), classical philosophical theology does not conceive of God as one more cause in the series of causes. So the first cause argument isn't really going anywhere. I myself think that insofar as the first cause argument is tempting, this is because it gets confused with the argument from contingency: people aren't really asking what caused the first state of the universe, they are asking why was the state of the universe as it was, and it's quite clear that, if there really is a first moment, then the answer to that question could not possibly be another ordinary physical cause: either it has no answer, or it has an answer of a very different sort."
Ajatus ensimmäisestä alusta on siis samantapainen ajatusvirhe kuin Zenonin ajatus siitä että nuoli ei voisi liikkua. Pohjimmiltaan ratkaisu perustuu siihen että fysiikka ei vastaa sitä väärää dikotomisempaa fysiikkaa jonka varassa argumentti itse asiassa pohjimiltaan nojaa. Eli voidaan sanoa että paradoksi syntyy koska "väärin kysytty, väärin muotoiltu". Tämä on hyvin tärkeää muistaa, koska kysymykset "eikö tämän taakse vaadita" vaikkapa kvanttifysiikan lakeja eli jotain olemassaolevaa ovat tavallisia. Ne ovat intuitiivisesti järkeviä, mutta tässä ei puhuta mistään nojatuolijärkeilystä vaan kvanttifysiikkapohjaisen universuminsyntyteorian kriitikoiden perustelujen on tietysti nojattava kvanttifysiikkan käyttöön eikä siihen että yritetään rakentaa ristiriita teoriaan selittämällä asiaa toisenlaisen fysiikan kautta.
Loppukaneetti.
Ylläoleva kenties luettelomainen ja kenties vielä summittaisemmin käsitelty argumentaatiojoukko on näyte uskonnollisen keskustelun ongelmallisuudesta ; Tuossa on nimittäin selvästi esillä hyvin suuri joukko täysin erilaisia argumentaatiotapoja. Monet niistä ovat intuition mukaan järkeviä, mutta ne kumotaan jonkin tietyn alan tiedolla. Ylläoleva lista piti sisällään monenlaista matematiikasta termodynamiikkaan ja evoluution tuntemisesta kvanttifysiikkaan. Unohtamatta fysiikkaa ja teologiaa. Tosiasia on, että vain hyvin harva ihminen on kiinnostunut näistä kaikista aiheista.
Uskontokeskustelu onkin juuri tätä. Sinua kohti heitetään kokoelma hyvin erilaisia juttuja. Ja niiden ideana ei suinkaan ole ajaa sinua omille vahvoille alueillesi. Ideana on päin vastoin heittää sinut alueille joissa olet huono. Uskovaisen osa on tässä helppo. Hän heittää "mysteeriä", rajoitteita. Hän ei koskaan ota vastaavaa todistusvastuuta itselleen. Eli hän ei koskaan etsi aukkoja joita tieteessä on Jumalalle. Päin vastoin, aukot ovat ongelma vain muille. Sillä heille "tieteen ja logiikan aukot koskevat vain naturalisteja". Todistustaakka ja työ on aina muilla. Tai itse asiassa ei ole koska vastatodistusta ei haluta vaan käännynnäisyyttä.
Lisäksi ei ole sattumaa että laitoin argumentit esille järjestykseen. Sillä hyvin tyypillistä on että keskustelu metautetaan. Tällöin ensin saatetaan aloittaa evoluutiosta. Mutta kun se ei toimi, vedotaan elämän syntyyn ja lopulta universumin syntyyn. Tämä vaiheittainen abstraktiointi on tavallaan aiheessa pysymistä. Uskovaisten syvimpänä ideana on tässä kohden ajatella, että jos evoluutio toimii, on evoluution toimivuus selitettävä. Ja jos tätä ei selitä, niin evoluutiokin on ongelmissa. Näin ollen pohjimmiltaan tilanne voi päätyä niin omituiseen tilanteeseen että tarkempi analyysi johtaa siihen että pitkään jatkuneessa keskustleussa alkusyyargumentaatiolla suojellaan näkemystä jonka mukaan makroevoluutio ei pidä paikkaansa. (Tai evoluutio toimii vain koska tietoa on salakuljetettu, evoluutio toimii koska se on evoluutioalgoritmi, joka toimii koska universumin lait ovat tietynlaisia ja näin vastaan tulee antrooppinen periaate eli pitäisi selittää miksi luonnonlait ovat sellaisia kuin ovat, riippumatta siitä onko tämä edes perusteltu kysymys.)
Strategia on jotain josta on vaikeaa sanoa onko se enemmän
1: Red herringiä jossa keskustelu siirretään syrjään hjotta epämiellyttäville tappion kentille ei tarvitse palata vai
2: Moving the goalposts -virheellistä debatointistrategiaa joissa ehdot vaihtuvat lennosta ja joka johtaa perustelujen ristiriitaistumiseen, epäkoherentisoitumiseen ja epämääräistymiseen (kuten metautumiseen).
3: Gish galloppaamista jossa heitetään kysymyksiä ja haasteita toiselle niin että toinen ei pääse koskaan kysymään vastaan vaan joutuu olemaan reaktiivinen. Näin voidaan heittää haastetta ja horjuttaa toista kunnes jokin menee läpi. Epäonnistuneet argumentit sitten vain unohdetaan ja tyydytään siihen että päästään lopulta jonnekin sellaiselle alueelle jota vastapuoli ei osaa.
Keskustelu siis ajautuu kohtuuttomuuksiin, joissa uskovaisen ei tarvitse kuin inttää ja kysyä. Se on hyvin raskasta, rasittavaa ja ärsyttävää. Lisäksi argumentit aina pohjimmiltaan osoittautuvat vääräksi. Kokemukseni onkin se, että olen joutunut toistumiseen tekemään työn kun uskis on ollut laiskana ja ärsyttävänä kusipäänä nenäkäs. Ja minua syytetään tämän jälkeen epäkohteliaisuudesta. Kreationistiuskovaisten kanssa ei siis kannata keskustella ikinä missään. Koska he eivät osaa kohteliasta keskustelutapaa. Se on aivan vierasta jopa heidän "huippunimilleen".
Rehellisesti sanoen jokainen esitetty arugmentti jolle on löytynyt vasta -argumentti on ollut uskovaisen epäonnistuminen tai väärinymmärrys ellei sitten vääristymä tai petos. Molemmat ovat olleet minulle pettymys. Minusta ei ole mukavaa että toinen puoli on laiska, työllistää minua, on asenteellinen ja tästä huolimatta tuottaa minulle toistuvasti pettymyksiä. He ovat siis vähän kuin ne kaverit jotka ovat aina pummaamassa euroa mutta jotka eivät koskaan palauta näitä. He eivät ole kovin kivoja pitkällä tähtäimellä. Ja joskus tulee mieleen että "maksa ne kaikki velkas ensin, korkojen kanssa."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti