maanantai 10. syyskuuta 2012

Aivan liian yksinkertaista, Watson

Ateistina tunnettu Ilkka Pyysiäinen ehdotti että uskonnonopetusta muutettaisiin niin, että erillisten elämänkatsomustieteiden ja omaa vakaumusta perustana pitävästä uskonnonopetuksista luovutaan ja sen sijaan opetettaisiin uskontotiedettä. Pyysiäisestä "ongelma on oppilaiden erottelu uskonnon perusteella. Vuoropuhelu ja integroituminen eivät voine toteutua, kun oppilaat eristetään toisistaan uskontotuntien ajaksi. Eihän yhteiskuntaoppiakaan opeteta eri tavalla demareille ja kokoomuslaisille." Hänestä uskonto ei katoa, tai oikeastaan edes ole ongelma. "Tietoa ja ymmärrystä uskonnosta tarvitaan oman maailmankatsomuksen muodostamiseksi ja kriittisen ajattelun kehittämiseksi. Uskonnon häviäminen kokonaan oppiaineiden joukosta toisi suuren aukon tulevien sukupolvien sivistykseen. Uskonto ei häviä maailmasta vaikenemalla eikä edes tieteellisen kritiikin myötä. Siksi siitä tarvitaan kriittistä tietoa. Tiede ei silti voi korvata uskontoa vaan ainoastaan selittää sen ilmenemismuotoja."

Ajatus onkin sellainen että uusateistit kannattavat sitä. Kuitenkin "Paholaisen Asianajaja" -blogiin facebookiin ilmestyi kommentoija jonka mukaan vapaa -ajattelijat eivät sitä kannata. "Vapaa-ajattelun suurin ajattelija suomessa ei kannata" ehdotusta ja antoi sivulle viitteen. Kommentissa oli sen tapaista henkeä, että Pyysiäisen ajattelu ei olisi oikeaoppista ateismiakaan. Kun tässä selitettiin että ateistit on nykyään erilaisia. Että uusateismi ei ole vain nimi joka tarkoittaa militanttia ateismia. "Se on kuule Kalle nyt valta vaihtunut." Vastaukseksi saatiin selitys että onko kannattajat vähenneet kanssa "Vallan vaihtuminen on johtanut myös jäsenten vaihtumiseen?" Jossa lähteenä oli Vapaa-ajattelijoiden liiton ilmoitus että sen jäsenmäärä on laskusuunnassa. Tämä sai tietysti huvittuneisuutta, koska tässä ateistien sisältö oli ikään kuin jonkun ulkopuolisen käsissä ; "Trollihellaritko määrittävät Suomen suurimman vapaa-ajattelijan :D"

Oikeammin sanoen tässä olisi kuitenkin käynyt juuri niin että vallan vaihtuminen on johtanut vapaa-ajattelijoiden määrän vähenemiseen. Uusateistit ovat nimittäin irtautuneet tästä. Vapaa-ajattelijat kun ovat vasemistolaista kommunistista ateismia. Lisäksi Vapaa-ajattelijoilla on aika usein kommunismista peräisin oleva näkemys jonka mukaan uskonto tullaan syrjäyttämään ; Että uskonnon katoaminen on osa luonnollista jatkumoa.

Valitettavasti (not.) uusateistit, kuten Jussi K. Niemelä (uusateismin kohdalla suomessa näkyvin joskaan ei varsinainen johtaja hänkään) on peräti korostanut sitä että uusateismi on etääntynyt vapaa-ajattelijoista. ; Uusateistit taas ovat juurikin kuten Pyysiäinen joiden mielestä uskonto ei tule katoamaan. (Edes Dawkins joka asettaa "Jumalharhansa" esipuheessa tavoitteeksi että uskovainen joka tarttuu hänen kirjaansa kääntyisi ateistiksi, ei suinkaan usko että uskonto tultaisiin täysin syrjätyttämään.) Uusateismissa onkin huomattava, että uusateismia edustaa suomessa juurikin alussa mainittu Ilkka Pyysiäinen. Jota voi aivan hyvällä syyllä pitää suomen uusateistejen terävimpänä kastina uskontotiedeasioissa, esimeriksi suomenkielisen melko hyvin uusateistejen parissa tunnetun "Jumalaa ei ole" -kirjansa ja akateemisen oppiarvonsa kautta.

Kaikki olisi tietysti järjelläkin ymmärrettävissä ; Kun ateismin suosio on vain kasvussa ja yleistymässä, ja samanaikaisesti vapaa-ajattelijoiden kannattajamäärät ovat laskussa, pitäisi ymmärtää että tämä tarkoittaa sitä että vapaa-ajattelijat eivät ole enää se joka määrittää tai kuvaa ateismin sisältöä. Uskovaisille kuvitelmana onkin tietysti se, että ateismi olisi vain muoti-ilmiö joka menisi ohi ja että vapaa-ajattelijoiden suosion romahdus kertoisi siitä että pahin on jo takana. Tämä on tietysti huvittavaa koska se ei perustu tosiasioihin vaan siihen että ei osata nähdä laajempaa kokonaiskuvaa.
1: Kenties siksi että ei haluta tutustua koska oma vakaumus on tärkeää. Omiin ajatuksiin tutustumista sen sijaan sitten vaaditaan ateisteilta. Kaksinaismoralismi on sellaista että maailma muuttuisi kenties reilummaksi jos jokainen tälläinen kaksinaamailija hyppäisi huomenna siihen minun äitini kertomuksissa esiintyneeseen kaivoon johon kaikki muutkin on jo hypänneet..

Se, mikä tässä on omituisinta on kuitenkin juuri se asenne jolla asia tuotiin esille. Sananlevittäjämme kun esitti että hänellä on aidosti auktoriteetti määrätä ateismin ideologiasisältö. Ja mikä karmeinta, hänen kritiikkinsä näytti lähinnä sen että hän on täysin pihalla koko ateismi-ilmiön nykyisestä sisällöstä. Sen asenne olikin kaiken kaikkiaan se, että hän vain marssi paikalle ja määritteli kuka on muiden ihmisten auktoriteetti ja ideologiasisältö ja mikä ei.

En ole koskaan ymmärtänyt mistä tämänkaltainen asenne kumpuaa. Mutta se on yllättävän yleistä. Esimerkiksi Flewn kääntymisen kohdalla selitettiin että hän olisi ollut peräti ateistejen nokkamies. Toki oli ymmärrettävää että hänen kantojaan tuotiin esille. Ja kyllähän minäkin mielelläni lähteistän lausuntoja. Ihan sen takia että jos väittää että joku esittää argumentin X sen sisältö on voitava täsmentää jotta kriittinen voi epäillä että onkohan se sanonut mitään sen suuntaistakaan ja tarkistaa asian (toki vaatii työtä mutta on tehtävissä kun on nimiä ja kirjoja joihin seurata asiaa.) Kuitenkin tämä ei ollut kysymys. Flewtä pidettiin auktoriteettina jota ateistejen pitäisi seurata. Henkenä oli tavallisesti se, että Flew olisi ollut niin tärkeä ja keskeinen ateisti että "se on nyt siinä". Että ateismi on romahtanut tämän yhden miehen mukana. Tämänlaista asennetta en ymmärrä eikä sitä voida pitää älykkäänä ; Jos argumentoi että henkilö X sanoo jotain A, se vaikuttaa tietysti vain siinä määrin missä A on kannatettu.
1: Flewn kohdalla hänen filosofiansa muuttui rajusti, hän ei itse asiassa kumonnut vanhaa filosofiaansa vaan astui ikään kuin aivan uuteen. ~ "Kenelläkään ei ollut syytä luopua A:sta vaikka X vaihtoikin mielipidettään ja otti omakseen näkemyksen B kumoamatta A:ta."

Eli kun uskovainen marssii paikalle ja väittää että henkilö Y on ateistien tärkeä auktoriteetti, hän itse asiassa väittää paljon enemmän kun olevansa pelkkä omalla ideologiallaan muita junttaava ääliö. Hän väittää että keskustelu on tällä lausunnolla ohi, koko kysymys on ratkaistu ja hän itse on voittanut. Ja lopullisesti. Sellaisella tavalla että hän vain ilmoittaa miten maailma nyt tästä lähtien makaa.

 En ymmärrä mikä oikeus uskovaisilla on määrittää ateismin vallitsevia virtauksia ja kannattamisia ja ateistejen mielipiteitä ateistejen puolesta? Nähdäkseni ateistien ideologia määrittyy sen mukaan mitä ateistit kannattavat eikä sitä kautta mikä sattuu sopimaan jonkun kajahtaneen uskonhihhulin perversseihin täysin reflektoimattomiin, häijymielisiin ja täysin eiomakohtaisiin kokemuksiin perustuviin fantasioihin vastustajistaan. Tämän käsittäminen lienee karkeasti sanoen noin puolelle "suun tunnustuksessa ääneen todistaville uskovaisille" täysin ylitsepääsemätöntä. Tai ainakin suunnilleen näin moni turvautuu tähän keinoon joskus. Osalle tämä strategia on lähes päivätyö.

Olen käsittänyt että tämänlainen käytös olisi olkiukottamista - ja räikeää oman inkompetenssin paljastamista kun näyttää että ei tunne kritisoimaansa kohdetta mutta että täytyy silti räkyttää. Silti tämänlaista käytöstä ei ole harvinaista kohdata. Yleensä olen ymmärtänyt että mikä on jonkun käännytysargumentin tarkoitettu sisältö, joka sitten on yleensä vain sitä että uskovainen puhuu omasta puolestaan eikä osaa olla vastavuoroinen sosiaalinen ihminen ja ottaa erilaista ajattelutapaa ollenkaan huomioon. Tämänkaltaisissa asenteissa en näe yhtään mitään järkeä. En voi edes kuvitella mitä tämänlaista käytöstä harjoittavat ihmiset kuvittelevat tekevänsä ja miksi he sen tekevät siitä huolimatta.

Ei kommentteja: