itsensä maistamisesta (ja hieman polttelemisestakin)

Castaneda, toki tieteelliseltä ansioiltaan hieman kyseenalaisessa tuotannossaan, viittaa usein erilaisten hallusinoivien aineiden käyttämiseen. Hänen teoksissaan käytetään useita erilaisia kasveja. Eniten Castanedan kirjoissa kuitenkin käytetään meskaliinia. Kasveihin otetaan pyhä suhde. Ensimmäisien käyttökertojensa kohdalla Castaneda kuvaa sitä miten meskaliini maistuu pahalta. Tämä ei ole kovin yllättävää koska alkaloidit eivät yleensä ottaen ole hyvän makuisia. Don Juan Matus kuitenkin kertoo että meskaliini maistuu käyttäjältään. Eli henkilön persoona ja asenne heijastuu vahvasti siihen miten aine koetaan.

Tämä toki liittyy myös makuaistin tottumiseen ; Esimerkiksi osa ns. hienostuneesta maistamisesta jo ruuankin kohdalla vaatii totuttelua. Esimerkiksi hienostuneet viinit eivät aloittelijan suuhun maistu erityisen hyviltä. Sama koskee myös esimerkiksi savustettuja ruokia joiden tervaan vivahtava maku ei ole välttämättä ihana aluksi. Kuitenkin tämä viittaa toiseen, shamaanien keskusteluissa toistuva elementti. Nimittäin se, että hallusinogeenisten aineiden tuomat tripit riippuvat paljon tilanteesta jossa ne otetaan. Näin "oikea asenne" ja mukava seura ovat heille olennaisen tärkeitä osaelementtejä. Että ei saataisi huonoja trippejä.
1: Sinänsä on mielenkiintoista, että hallusinaatiot eivät ole juurikaan sellaisia mitä yleensä kutsutaan hallusinaatioiksi. Useinhan selitetään että hallusinaatio on sitä että nähdään olemattomia. Kuitenkin valtaosa hallusinoivien kasvien ja sienien (sammakoiden ja jopa joidenkin kalojen) tuottamista efekteistä ovat enemmän aistivääristymiä (joihin liittyy huimausta, heikotusta, pahoinvointia ja sekavuutta). Eli toisin sanoen havaitaan olemassaolevia asioita poikkeuksellisella tavalla. Se, mitä tiede (ja joidenkin tuntemieni henkilöiden omakohtaiseen kokemukseen perustuvat raportit asioista) kertovat, ovat esimerkiksi sitä että liikkeet näyttävät jättävän jälkeensä "viivevarjon". Tai sitten asioihin liittyy matemaattisia kuvioita joiden arvioidaan johtuvan siitä että aivojen reunojen tunnistamiseen käytetyt osat häiriöityvät. ("Rajojen arvaamiseen" tarvitaan laskentatehoa sillä silmästä tuleva kuva on itse asiassa kaikkiaan kaikkea muuta kuin siisti. Itseäni ei ihmetytä se, että havaintohäiriöitä ei ole, vaan enemmänkin se että näemme niin hyvin kuin näemme. Aivojemme prosessointi on tässä kohden hämmästyttävää.)

Hallusinogeenit ovat myös siitä omituinen huumausaineiden luokka, että ne eivät juurikaan aikaansaa riippuvuutta koe -eläimillä. Laboratoriorotat saadaan heroiinikoukkuun ja riippuvaisiksi muunlaisista huumeista. Ne eivät sen sijaan mielellään sotke tajuntaansa. Oletuksena onkin, että ihmisen pitkälle kehittynyt tietoisuus, mielikuvitus ja muut vastaavat prosessit tekevät hallusinaatioista kiinnostavia. Siksi, vaikka laboratoriorotat eivät hankikaan riippuvuutta hallusinogeeneihin, on hallusinoivia aineita halukkailla koehenkilöillä valvotuissa oloissa testanneen Roland Griffithsin koehenkilöistä noin kaksi kolmasosaa pitänyt hallusinointia yhtenä elämänsä viidestä tärkeimmästä kokemuksesta. Ero on tässä kohden huikea.
1: (Tai kuten eräs kuulemani tapaus kertoi ; Ulkonäöltään erittäin hissukan oloisella miehellä on varsin mielenkiintoinen historia ja hän on esimerkiksi hallusinoinut ja trippipäissään kokenut olevansa yhtä maan kanssa, ja siksi hän oli syönyt multaa.) Ja siksi ihmiset (turhankin) mielellään sotkevat päätään.
2: Usein hallusinoivia aineita pelätään vahvasti. Nykytietojen valossa ne eivät tosin ole elimistölle kovinkaan tuhoisia. Eli ne eivät aiheuta maksakirroosia tai vaikuta elimistöä rappeuttavasti samaan tapaan kuin monet muut huumeet. Toki hallusinoiva ihminen voi tosin taatusti muita helpommin jäädä vaikkapa auton alle. Tai syö multaa mikä ei liene terveellisimpiä tuntemiani tapoja. ; Tosin esimerkiksi kuvassa olevan hullukaalin ja muidenkin vastaavien kohdalla ongelmana on se, että niissä ei ole tasaista pitoisuutta yhtä vaikuttavaa ainetta, vaan niissä on useita erilaisia aineita (hullukaalissa antikolinergisiä alkaloideja, hyoskyamiinia, skopolamiinia) joiden pitoisuudet vaihtelevat ja eroavat toisiinsa nähden elinolosuhteiden ja muiden syiden mukaan. Näin ollen annostelu on hyvin vaikeaa. Ja koska em. hullukaali aiheuttaa yliannoksena takykardiaa (eli ylilyöntisyyttä) eli sydämen toiminnan häiriötä ja koska tähän liittyy kouristelua ja avun hankkimista vaikeuttavaa ataksiaa, on akuutti myrkytys mahdollinen. Eli pitkäaikaisongelmat eivät ole syy lakaista lyhytaikaisia ongelmia pois.

Tämä "korkeampi kognitio" onkin tärkeä. Koska tosiasiassa tieteessä on muutamia suuria ongelmia joiden ratkaisua haetaan eri suunnista. Ratkaisu uupuu mutta ratkaisukeinot ovat sitten enemmän (tai vähemmän) lupaavia. Esimerkiksi uneen liittyy monta avointa kysymystä. Samoin siihen miten lääketieteen narkoosi toimii (erilaiset aineet aikaansaavat nukutuksen, mutta tässä on niin paljon avointa ongelmaa, että tiedämme varmasti vain sen, että nukutusaineet toimivat. Tiedämme mitä ne aikaansaavat mutta mekanismi on auki ; Emme vain tiedä miten ne toimivat.) Samoin hallusinoinnin mekanismit ovat monelta paikoin auki. Tiedetään esimerkiksi että LSD toimii hyvin pienellä pitoisuudella ja että se vaikuttaa hermosolujen reseptoreihin. Klassisesti hallusinaatiot liittyvät serotoniinireseptoreihin, mutta sitten LSD kuitenkin jättää tämän reseptorin melko kylmäksi. (Ja toisaalta monet serotoniinireseptoreihin vaikuttavat aineet kuten psyykenlääkkeet eivät aikaansaa hallusinaatioita.) Aivojen suhteesta tiedetään sen verran että hallusinaatiot syntyvät kun aineet vaikuttavat erityisesti talamuksen ja otsalohkon alueella. Onkin mahdollista että ongelmat liityvät yhteen ja että tietoisuuden ongelmat selviävät hallusinaatioiden kautta.
1: Erään teorian mukaan hallusinogeenien toiminta johtuu erilaisten filtteröintien lakoamisesta. Eli kun tietoisuuteen yleensä vuotaa vain hyvin pieni määrä tavaraa, hallusinogeenit estäisivät tätä. Tällöin mieleen tulisi ikään kuin "liikaa materiaalia". Tämä vastaa hyvin sitä usein toistuvaa selitystä jossa hipit selittävät tietoisuuden laajentamisesta tai avarakatseisuudesta. Itse olen tähän hieman epäilevä, sillä pääasiassa pienen työmuistini vuoksi minulla on itselläni ongelmia latentin inhibition kanssa. Liika tavaran tunku päähän on yksinkertaisesti aivan kammottavaa, se vastaa likimain sitä että aivot heitetään raastimeen niin että ne ovat vielä sinun päässä. Eikä sitä kokemusta lähde ainakaan kemialla uudestaan tavoittelemaan. Tai pidä sitä erityisen hienona hengellisenä kokemuksena.

Lisäksi hallusinaatiot on liitetty neuroteologiaan. (Hiphei, vihdoin selvisi miksi se on tässä blogissa tämä.) Ei ole sattumaa että hippien uskonnollinen huuhaa liittyy erityisen vahvasti hallusinoiviin aineksiin. Sillä jostain syystä hallusinogeenisten aineiden alaisena olevat ihmiset ideoivat tiettyjen teemojen kautta. Samat ideat toistuvat, ja nämä taas ovat tuttuja myös eisienipäissä tehtyjen uskonnollisten kokemusten ja teemojen kanssa. Mystinen yhteys todellisuuteen, ihmisen olemassaolo jonkinlaisena harhana ja heijastumana jostain korkeammasta. (em.) Roland Griffiths onkin tutkinut erityisesti psilosybiiniin liittyviä hengellisiä kokemuksia. Hänestä hallusinoivat aineet todennäköisesti tekevät oikotienä saman mitä uskonnoissa on käytetty työläämpien teiden kautta ; paaston, meditoinnin, hengitysharjoitusten, valvomisen ja muiden vastaavien keinojen kautta.

---

Koska niin moni näyttää pitävän hallusinoinneista, voidaan päätellä että moni ihminen maistuu hyvältä. Tämä sotii vahvasti kirjoittajan ihmiskuvaa vastaan...