Tuore "Curiosity" -luotaimen laittaminen Marsiin on ollut monista rahanhukkaa ; Tämä ei ole yllättävää. Sillä siihen upposi rahaa "Avatar" -elokuvan tuomien lipputulojen verran. Ja siitä ei ole tulossa penniäkään tienestejä takaisin. (On kuitenkin mukavaa ajatella että kuvitteellisen fantasia-avaruuselokuvan rahat veisivät meidät oikeasti avaruuteen toteuttamaan fantasioitamme.)
Eräs argumentti on kuitenkin ollut erikoinen. Tässä korostetaan että Mars -mönkijä on turha sen takia että "Raamattu" kertoo meille että ei ole muita. Maa on tämän näkemyksen mukaan poikkeuksellinen. ; Ratkaisu Fermin paradoksiin, eli kysymykseen siitä että jos ulkoavaruudessa on älyllistä elämää, miksi siitä ei ole jo havaintoja. Ekseptionalistisesti ajatellen maa on ainut paikka jossa on elämää. Tämä korostaa tietysti sitä, miten uskovaiset kannattavat lujasti antrooppista periaatetta ja epätodennäköisyyslaskelmia sen kaikissa muodoissaan ; Universumin elämän salliva luonne yhdistetään siihen miten universumi onkin elämälle viheliäinen koska niitä molempia yhdistää se, että ne tekevät maapallosta erikoislaatuisen paikan. Universumi on spesiaalisti elämäärakastava, ja planeettamme on tietyllä juuri elämälle sopivalla alueella jota ympäröi elämälle vihamielinen avaruus, joten ihmisen täytyy olla todella spesiaali.
Tämä itse asiassa voidaan johtaa tärkeään kysymykseen ; Mistä teologiseti katsoen tiedämme että muuta elämää ei ole? Itse asiassa sama kysymys voidaan laajentaa myös antrooppiseen periaatteeseen. Kun laskelmat selvästi perustuvat siihen että on vain yksi universumi jossa on elämää, eikä monenlaisia joista osassa on elämää ja osassa ei, niin mistä tiedämme että Jumala on luonut vain yhden universumin tai planeetan jolla on elämää?
Arkijärjellä ajatellen kysymys on tietysti varsin omituinen. Esimerkiksi David Kellogg Lewisin käsitys multiversumista on mielenkiintoinen lähtökohta teologiselle mietinnälle. Hänen mukaan jokainen mahdollinen maailma on konkreettinen universumi. Mikä tahansa kokonaisuus joka on mahdollinen on siis toisin sanoen olemassa jossain universumissa. Jos "Curiosity -kielto -ajattelun" logiikka pitää paikkaansa.
1: Olkaamme tässä nyt kilttejä älkäämme miettikö sitä että jos elämä Marsissa on mahdoton niin sieltä elämän löytyminen olisi teknisesti falsifikaatiokriteeri kristinuskolle, joten Curiosity -luotain on itse asiassa jotain jota kristillisen kreationismin pitäisi tehdä jotta se voisi hankkia näkemyksilleen korroboraatiota. Tämänlaiset ajattelut ovat toki siitä erikoisia, että esimerkiksi ennen mustien savuttajien löytämistä moni kreationisti piti vastaavana ennusteena että sellaisissa oloissa ei olisi elämää. Esimerkiksi suomalainen kreationisti "Tuttumies" (josta pidän henkilönä) oli ennen löytyä valmis lyömään päänsä pantiksi asiasta. Jälkikäteen hän jotenkin unohti tämän kriteerin.
Jos kreationistinen ajattelu pitää paikkaansa, niin on astuttava fatalististen uskontulkintojen lähteeseen. Tämä maistuu argumenttina hyvin vahvasti kalvinismilta ; Länsimainen luterilainen uskonpiiri taas korostaa enemmän valintaa. Uskonratkaisu ei siis ole meille mikään predestinoitu tila, vaan aito valinnan paikka. Multiversumiajatteluun vääntäen näiden näkemysten välinen konflikti ja pyörittely nostaa esille esimerkiksi jotain seuraavan tapaista ;
Jos on välttämätöntä että a pitää paikkaansa niin Jumala uskoo a:han. Ja jos a on mahdollinen millään todennäköisyydellä Jumala uskoo a:han. Multiversumissa kaikki asiat eivät ole identtisesti (siksi monta maailmaa) on määritelmällisesti pakollista että Jumala uskoo samanaikaisesti että a on totta että a ei ole totta ; Meillä on universumi U1 jossa tietyillä irlantilaisilla veljeksillä on hyvä bändi ja universumi U2, jossa on myös samat irlantilaiset veljekset, mutta niiden bändi on huono. ; Jumala siis uskoo samanaikaisesti että bändi on hyvä ja huono. Ja tämä ei mene musiikkimaun piiriin, koska tosiasiassa on olemassa myös universumi U3 jossa näitä veljeksiä ei ole ollenkaan olemassa joten heillä ei ole mitään bändiäkään. Jumala siis uskoo samanaikaisesti että veljekset ovat ja eivät ole. Ja se bändikin on ja ei ole. Molemmat samanaikaisesti
Näin ollen Jumalalla on pinnallisesti katsoen keskenään ristiriidassa olevia uskomuksia. Jos olemme fatalisti-ekseptionisteja, näemme helposti että tämä argumentti on vakuuttava todiste siitä että on vain yksi universumi. Tai se ainakin sopii ajatteluun pirun hyvin ; Ajattelu että Jumala ristiriitaisesti uskoisi keskenään ristiriitaisia ajatuksia olisi hänelle sama kuin jos minä uskoisin vasemmalla aivopuoliskollani Jumalaan ja oikea aivopuoliskoni olisi vannoutunut ateisti. (Siitä huolimatta että se minusta selittäisi aika paljon.) ; Vastapuoli voi selittää että Jumalalla on uskomuksissaan jonkinlaisia erilaisia paikkoja. Että Jumala uskoo erilaisia propositioita eri paikkoihin. Tässä multiversumi ei ole sen kummallisempaa kuin se, että minulla on yhdessä laatikossa jääkaappiani maitopurkki,kun taas toisaalla siinä onkin mikropitsaa eikä ollenkaan maitoa.
1: Asiaa voi toki lähestyä erillisten universumien sijasta kontingenssin ja todennäköisyyden kautta ; On nimittäin hauskaa esittää että ajatus siitä että "ei bändiä U3:ssa" on kontingentisti tosi koska se on tapahtumaketjussa joka pitää sisällään mahdollisuuden siihen että irlantiin syntyy pahamaineiset keskenään tappelevat veljekset. Näin asiat sidotaan enemmänkin todennäköisyyteen jossa toteuma on aktuaalinen ja mahdollisuus potentiaalinen. Tässä tosin oletetaan hieman erilainen maailman toiminta. Eri metafysiikka ; Pääasiassa siksi että Jumalan näkökannasta kontingentti maistuu enemmän yhdeltä todellisuudelta kun taas monimaailmassa Jumalalle ei ole erillisiä potentiaalisia asioita, koska joka ikinen mahdollinen vaihtoehto on aktuaalinen jossain ja taatusti eitoteutuva toisaalla. Yhteneväisyys oli kuitenkin mielestäni kiva laittaa tähän.
Toinen potentiaalinen ristiriita multiversumissa on itse asiassa siinä että voitaisiin helposti ajatella että Jumalakin on osa universumia, joten hän toisin sanoen olisi toisaalla olemassa ja toisaalla ei. ; Tätä näkemystä vastaan voidaan puolustautua selittämällä alkuoletuksella että Jumala on erilainen asia. Että Jumala on aina kokonaan paikalla eikä muu ole mahdollistakaan. Näin häntä ei koske rajoitteet. ; Toisaalta siltikin nykyteologeille jää tilaa sille ajattelulle että ei olekaan aivan välttämätöntä että jokaisella mahdollisella maailmallaan olisi oma välttämätön tekijänsä.
Näin ollen teologian valossa ei ole ilmiselvää, että marsissa ei olisi elämää. Marsissakäyminen ei siis ole uhka uskonnolle, ei jumalanpilkkaa. Mutta toisaalta tietysti samalla se ei myöskään ole mikään uskon faktuaalisuutta vahvistava testi joka voisi tuoda sille uskottavuutta minun silmissä.
Kirjoittajan mielessä Jeesuksen 2000 vuoden viive on rakentanut oman Fermin paradoksinsa. Ja hän tuppaa ajattelemaan "Curiosity -kriitikon tapaan", että tämä kysymys vastaa omalla vastaamattomuudellaan. Monet ovat sekä avaruusolennoissa että Jeesuksessa optimistisempia. Osa ei vain voi olla kuvittelematta että ehkä avaruusolennot ja Jeesuksen paluut joko ovat mahdottomia kaikissa maailmoissa tai sitten ne ovat jo toteutuneet jossain muussa todellisuudessa. Toivon mukaan sellaisessa jossa kirjoittaja on ollut harras uskova.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti