Keinoja supersankaroittaa itsensä

"Mustanaamioistuminen (fantomisaatio) on samanlainen prosessi kuin maapalloistuminen (globalisaatio). Karkeasti määriteltynä se tarkoittaa muutosta tavallisesta ihmisestä vaeltavaksi aaveeksi."
(Hikipedia, "Mustanaamioistuminen")

Kun olin lapsi, supersankarit olivat tärkeitä. Ne auttoivat lähestymään elämän suuria kysymyksiä. Ihmisyyttä muokkaavia tärkeitä kysymyksiä, suuria kysymyksiä, syvällisiä kysymyksiä, yleisinhimillisiä kysymyksiä. Sellaisia kuten "Kuka on paras Turtles?" (Rafaello) Tämän lisäksi halusin olla Batman. Itse asiass haluaisin yhä olla batman. Ja jos olisin käyttänyt kaiken Batmaninä olemiseen kuluttamani fantasioinnit oikeisiin tekoihin, olisin todennäköisesti varsin merkittävä tekijä.

Olen epämuodikas ; Nykyään ei yksinkertaisesti ole ajanmukaista olla supersankari. Se kun nähdään puuttumisena, kontrollina, ja moralisointina. Nykyään on sen sijaan kaksinkertaisesti ajanmukaista ja muodikasta olla uhri ; Arvokeskustelussa uskottavuutta saa uhriutumalla. Eli käytännössä henkilö on oikeassa vasta kun hän ensin perustelee miksi juuri hän ja hänen edustavansa taho on uhri. Elämän vaikeuksista valittaminen on lisäksi suosittua ja tätä kutsutaan usein ongelmien tiedostamiseksi. Näin uhrina oleminen ja valittaminen on suosittua. Eikä tässä mitään. Itsestänikin valittaminen on mukavaa. Harrastan. Tykkään. Jopa suosittelen.

Moni joka tunnistaa yhteiskunnassa olevan uhriutumisen, lannistuu. Tämä on siitä erikoista, että tosiasiassa tämän pitäisi päinvastoin kannustaa supersankaruuteen ; Esimerkiksi Batman on merkittävä vain koska hänellä on uhreja pelastettavaksi. Hän ei valita sitä että Gotham -city on lannistunut. Hän ei valita siitä että arvokeskustleu on latistunut voivotteluun ja surkutteluun. Hänestä uhrien runsas määrä on entistä suurempi syy kääriä hihat ; Jotta asiat olisivat hyvin ne on tehtävä itse.

Joukossamme on kenties moniakin ihmisiä jotka ovat aidosti halukkaita puolustamaan hyvyyttä ja olemaan supersankareita. ; Heille kaikille on olemassa varmasti paljon innoketta valituksen täyttämässä ajassamme. ; Esimerkiksi lehtien tekstiviestipalstoilta voi löytää pyyntöjä sankaritekoihin ; Keväisin näyttää olevan tarvetta ainakin Koirankakkamiehen seikkailuille. Lisäksi Purppuranpunainen Vaimentaja voisi hiljentää Korson mopopoikien moottoripyörämelua.

Supersankaroituminen on lähempänä meitä kuin voisimme luullakaan ; Esimerkiksi kokemieni asioiden pohjalta tiedän monia ihmisiä joilla on pakko käytössään esimerkiksi superaisteja ; Esimerkiksi ihmisellä voi orkeasta iästä huolimatta olla teräksinen kuulo joka tunnistaa kerrostaloyhtiössä pienenkin äänen ja osaa tarkasti tunnistaa sen lähteen kolmen kiinteistön lävitse. Tämänlaiset erikoista herkkyyttä vaativat kyvyt vain odottavat keinoa jolla ne voidaan valjastaa yhteisen hyvän eteen!

Sankarina olemisessa on kuitenkin haasteita. Jos näin ei olisi, se ei olisi sankariutta. Tiellä onkin taatusti esteitä. Mutta onneksi kaikista niistä voidaan selvitä. Ainakin jos osaa lukea ohjeet internetistä. (Kuten tästä.)

Instant -Batmanisaatio!

Ainakin ihminen on ujo, se voi olla vakava este sankarointiin. Luultavasti juuri tämän vuoksi monilla supersankareilla onkin salainen identiteetti, alter ego ; Tämä on helppoa, koska erilaisista paikoista voi ostaa tarvikkeita. Kätevä ihminen voi tietysti rakentaa supersankarikostyymin itse. Jos ei ole käsistään kätevä voi ihminen rakentaa helposti salaperäisen naamarin T -paidasta siten että laittaa vain naaman näkyviin kaula -aukosta ja sitoo sitten hihat niskan taakse solmulla. Pikaiseen sala -asun tarpeeseen voi hätätapauksessa rakentaa omista sormista, kun peukalot ja etusormet laittaa ympyräksi ja kääntää kämmenet kasvoille niin tästä ympyrästä voi kurkistella maailmaa. Näin ollen salainen kostyymi on aivan varmasti jokaisen ulittuvilla, eikä ujous tai muu matala häpeänsietokyky ainakaan voi olla esteenä.

Toinen ongelma on se, että supersankariksi ryhtyminen on hyvin työlästä. On nimittäin varmaa että jos pukeutuu sala -asuun ja menee pieksemään rikollisia, niin poliisi laittaa putkaan rikollisena. Tämä on tietysti supersankarin uran kannalta inhottavaa koska sitä kuitenkin ollaan puolustamassa lakia. Siksi supersankarin pitää aivan varmasti rekisteröityä jonnekin jotta hänen tekojensa laatua, luonnetta ja lainomaisuutta voitaisiin arvioida ; Näin ollen supersankarin täytyisi käydä vähintään vartijakurssi ja mahdollisesti poliisikoulutus. Ja mahdollisesti vielä enemmän. Tämä liittyy myös taitoihin joita poliisit ja vartijat kursseillaan oppivat (paitsi vartijat). Harvalla ihmisellä on ilman kurssitusta riittäviä taitoja itsepuolustukseen. Tämä hidastaa uran aloittamista.

Lisäksi, kuten aluksi muistammekin, ovat meidän yhteiskuntamme tekstiviestipalstoilla esilletuodut vaikeudet oleellisesti erilaisia kuin Gotham -cityssä. Kun meillä on tehokas poliisi ja palokunta, he ehtivät paikalle aina ensin. Vaikka sitä olisi itsellä alla nopein auto mitä rahalla saisi (saati kun alla on käytännössä se ruosteinen kakkossedan kun pääasiallista autoa pitää käyttää "kauppakassina") niin ei ehtisi ajoissa. Tämä tarkoittaa sitä että tämänlaiselle supersankarille ei ole tarvetta.

Siksi ihmisen pitäisikin tehdä sitä missä hän on hyvä ja kehittää tätä superkyvyksi. Esimerkiksi jos on omasta mielestään erinomaisen fiksu ja paras työssään, voi olla aluksi Naamioitu Besserwisser joka tunnistaa muiden tekemiä virheitä. Hän voi harjoittelulla ja ponnistelulla kehittyä Salaperäiseksi Auttajaksi joka terävyydellään osaa myös ennakoida toisten virheet sen sijaan että olisi jälkiviisas. Näin hän osaisi parantaa työssä olevia ongelmia jo ennen kuin ne syntyvät. Näin ei tarvitse välttämättä rekisteröityä jonnekin poliisin listoille vaan voi toimia oikeana supersankarina jolla on salainen identiteetti.

Tämänlaisen supersankaritoiminnan ei pitäisi olla mahdotonta. Kokemukseni mukaan heitä myös on ; Esimerkiksi Jaakko Honkakoski joka on toiminut nuohoojana on työnsä puolesta hyppelehtinyt mustassa puvussa katoilla. Näin ollen hän on ollut analogisesta näkökulmasta lähempänä supersankaria kuin poliisit! Lisäksi lapsuusaikanani samassa talonyhtiössämme asui mies, joka oli kova tekemään pihatöitä. Hän ei ollut talonmies eivätkä teot olleet hänelle velvollisuus. Talvisin hän oli ainakin Lumikolamies, joka raivasi pihakäytäviä auki. Hänen ylenmääräistä heroisuuttaan ja rohkeuttaan kuvastaa sekin, että hänellä ei ollut naamioasua. Ei ikinä!