Arvet

Viime aikoina ympärileikkaukseen on otettu kantaa. Esimerkiksi Ruben Stiller on puolustanut sitä ja Jukka Relander vastustanut. Tästä aiheesta on ollut kummallista keskustelua muuallakin.

Suurin osa ympärileikkausta puolustavista argumenteista on aivan erityisen omituisia;
1: Esimerkiksi kun kerrotaan että USA:ssa sotilaat ympärileikkasivat itsensä kun olivat itämaissa taistelemassa koska hiekka oli inhottavaa, on argumentti (a) paitsi urbaanilegenda niin (b) myöskin vahva vihje siitä että ympärileikkaus ei ole relevantti suomen olosuhteissa.
2: Pesu ei ole ongelma, ainakaan Suomen kaltaisessa maassa jossa on keksitty suihku.
3: HIV -suoja ei ole oleellinen koska matalampi riski ei ole mikään luotiliivi. Kondomit ajavat asian yksinkertaisesti paljon paremmin ilman ympärileikkausta. Tämä on kielletty vaihtoehto monille uskonnoille jotka ovat nuivia ehkäisyyn. Tässä kohden on kuitenkin heitettävä ilmaan sekin vaihtoehto että olisiko uskonnossa tässä kohden vakava vika. Lisäksi tämä ei oikeuta lasten ympärileikkuuta. Ellei sitten tunnusteta että kyseessä on jokin pedofiliauskonto jonka jäsenet pistävät alaikäiset pienet lapset seksitouhuihin aivan tavallisesti. I dare you to confess that one!
4: Sama koskee syöpiä ja muitakin joilta ympärileikkuu suojelee. Ympärileikkuu voidaan tehdä niiden perusteella aikuisellekin. Lääketieteellinen syy ei alenna riskiä oleellisesti aikuisena tehtäessä.

Perustelut jotka ovat muuta kuin "koska uskonto käskee" ovatkin yleisesti ottaen Suomen oloihin tai lapsiin. Eli ne ovat Suomessa tapahtuviin ja lapsiin tehtävän ympärileikkuisiin niin irrelevantteja ja eitoimivia, että ne eivät toimi. Onkin uskottavaa että rationaalinen tai edes alkeellisesti ajatteleva ihminen ei käyttäisi niitä ellei koko suhde asiaan ole "koska uskonto käskee" ja tätä ei vain nykyään pidetä kovin validina argumenttina ympärileikkaukselle.

Lisäksi keskustelussa nimittäin esiintyi myös omituisia selityksiä. Niissä aiheena oli seksin laatu. Vastaan tuli aivan omituisia argumentteja siitä mite seksuaalisuus paranee käytännössä ilman esinahkaa. Näistä argumenteista vastaan tuli selvästi se, että argumentoija ei ollut kokeillut kahta vaihtoehtoa ja saanut valita niistä parempaa. Esimerkiksi väitteenä oli että esinahka olisi tiellä ns. "peppuseksissä". Tämä on kaiken järjen mukaan hyvin omituista. Se, mitä ympärileikkaus voi tehdä on pidentää miehen kestoa. Syynä tähän on yleinen tuntoherkkyyden väheneminen. Jos argumentiksi nostetaan että ympärileikatun seksi ei tunnu yhtä mukavalta joten se kestää kauemmin, ollaan kyllä varsin omituisen argumentaation tiellä. Oman seksuaalisen nautinnon tuhoaminen saadaan naamioitua hyväksi.

Nämä oli hauska ottaa alustukseksi. Mutta esille nousi toinenkin teema.

Se, että ympärileikkaus ei ole miehelle traumaattista. Että kenties tytöt saavat traumoja, mutta että se ei ole pojille temppu eikä mikään. Perusteluksi esitettiin esimerkiksi se, että esinahka ei olisi tuntoherkkä. Tämä on kaiken tietämäni mukaan hyvin omituinen argumentti. Esimerkiksi esinahan lävistys on erittäin kivulias. Esinahassa onkin sisäpuolella hermoja, eikä se ole pelkkä tunnoton suojakuori.

Itse asiassa jos joku tulisi ja ympärileikkaisi minut nyt, olisin varmasti äärimmäisen traumatisoitunut. Tai jos kuvitellaan että ottaisin veitsen ja lähtisin kadulle, ja leikkelisin vaikka 10 ensimmäisen vastaantulijamiehen rituaalisella ympärileikkauksella, niin ei tuomiota tulisi pelkästä seksuaalisiveyden rikkomisesta tai uskonrauhan häirinnästä. Saisin myös syytteen törkeästä pahoinpitelystä.
1: Tähän voi puolustautua että uskovaiset eivät ole minun esinahkani kimpussa. Mutta tämä on huono argumentti. Ainut syy miksi he eivät ole minun esinahkani kimpussa on syntyperä. Jos olisin sattumalta syntynyt eri perheeseen ja sukuun niin minun esinahkani olisi jo viety. Kun ainoa erotin on tuuri, voin sanoa että juutalainen on periaatteen tasolla hyvinkin halukas ympärileikkaamaan minua ja kaltaisiani.

Se, mikä on ainoa asia joka puoltaa traumaa vastaan on se, että ympärileikkaus tehdään nuorena. Ympärileikatuilla ei ole mielikuvaa itse tapahtumasta. Heillä ei ole myöskään vertailukohtaa siihen mitä on elää esinahan kanssa. (Mikä ilmenee hyvin konkreettisesti niissä em. omituisissa näkemyksissä esinahalliseen seksiin jota heillä on. Esinahallinen kun voi vetää nahan taakse ja pitää siellä saa täten vertailukohtaa. Ympärileikattu ei voi kokeilla mitenkään miten toiminta tapahtuu sen kanssa.) Heillä ei siis ole episodista muistia tapahtumasta eikä menetyksen tunnetta koska heillä ei ole muistoja ja kokemuksia siitä mitä ilman menetystä on olla. (He saavat elämänsä aikana vain tunnotonta seksiä eivätkä kaipaa parempaa, sitä joka on niin kivaa että tuottaa "ennenaikaisia".)

Tähän minulla on vertailukohtaa.

Minua on lyöty lihakirveellä kun olin 3 vuotias. Minulla ei ole käytännössä episodista muistia ajalta ennen kuin olin jotain 5-6 -vuotias. Episodinen elämäntarinaa keräävä ja kertova muisti kehittyy yllättävän myöhään. Näin ollen koko tapahtumasta minulla on vain pieni näkyvä arpi otsassa. En koe että se on rajoittanut elämääni erityisen olennaisesti. Tulen hyvin toimeen sen kanssa. Ja toisaalta se, että on arpi tarkoittaa sitä että on kertoa tarina. Arpi ilman kontekstia viittaa väkivaltaan joka koetaan maskuliiniseksi tapahtumaksi. Arpi kontekstin kanssa voisi toimia naisten huomion ja myötätunnon saamisessa, mikä oikein sovellettuna johtaa seksimenestykseen. (Tai tälläistä selitystä voin kertoa koska ei ole vertailukohtaa arvettomaan elämään.)

Tämä ei kuitenkaan ole koko totuus. Alle kolmivuotias nimittäin opettelee ja oppii hyvin syvällisiä aiheita itsestään. Siinä vaiheessa opiskellaan esimerkiksi oman itsen, oman kehon ja sen toimintaan liittyviä asioita. Nämä vaikuttavat elämässä vaikka ne eivät olekaan episodimuistiasioita.

Lisäksi rakkauskartta alkaa rakentumaan yllättävän nuorena. Se kehittyy toki vielä pitkään yli 3 -vuotiaaksi, mutta sen rakentaminen on jo siinä vaiheessa vauhdissa. Rakkauskartta pitää sisällään yksilön ajatuksen siitä minkälainen on ihanteellinen romanttinen suhde, jossa on mukana esimeriksi erotiikka ja seksuaalisuus. Itse asiassa siinä on usein mukana myös yksityiskohtia jotka eivät ole "yleisinhimillisiä", kuten mieltymyksiä jossa on ruumiinrakenteesta, rodusta, tempperamentista ja muista vastaavista piirteistä. Sen muotoutumisessa on varmasti sekä biologisia että kokemusperäisiä syitä. Ja sen tiedetään olevan melko muuttumaton. Ilman episodimuistia on tietysti vaikeaa sanoa miten tämänlaiset yksittäiset tapahtumat ovat vaikuttaneet esimerkiksi rakkauskarttaan. Mutta on luultavaa että ainakaan positiivisia asioita tästä ei rakennu.

Toisaalta arpi on ollut vahva identiteetinsitoja. Koska minulle on kerrottu sen syntytapa, arpi ei enää ole vain arpi. (Damn you for your honesty) Se on tarina siitä miten olen jo nuoresta lähtien ollut vihattava ja tuhottava. Jokin jota voidaan lyödä. Tämä tarina katsoo minua peilistä joka ikinen päivä. On päivänselvää että vähintään tämä muokkaa identiteettiä vahvasti. Tosin en ole elänyt vaihtoehtoelämää ilman tätä arpea. Olen melko varma että olisin perusnegatiivinen ilman sitäkin. Perusepäluottamukseni ihmisiin on tältä osin niin vahvalla pohjalla että en usko että tämänlainen periaatteessa pikkuasia muokkaa tätä. Kysymys onkin siitä että tämä vahvistaa identiteettiä. Purkaminen vaikeutuisi taatusti.
1: Joku voisi ajatella että tässä olen jokin itku parku nyyhnyyh. En ole. Asia oli tämänlainen joskus, mutta nyt olen sisäistänyt että tämä on osani. Minulla ei ole mitään utopiaa paremmasta, joten asia ei ole ongelma vaan olotila. Ongelmia mieleeni voi sen sijaan tulla jos joku lähtee väkisin tätä rooliani purkamaan ja kyseenalaistamaan osaani "natural born kusipäänä". Vallitseva olotila jonka on hyväksynyt ja jonka kanssa elää ei ole mikään murheen laitos. En siis ole itkuparku vaan viisto. On selvää että tämä vaikuttaa luonteeseeni. Ja joku voi vakavasti miettiä että onko tämänlaisten piirteiden rakentuminen vaikkapa esimerkiksi syy esimerkiksi kieltää alle kolmevuotiaiden hakkaamisen siitä huolimatta että näille kehittymättömille natiaisille ei tästä hakkaamisesta jäisikään muistin tasolle mitään. Eli ei syntyisi mitään muistoja joista joutuisi vastuuseen, eikä olisi episodimuistista kaivettavia traumoja joiden kertomista puretaan itkuisesti jossain terapiassa. Ilman muistoa ei ole sisäistettyä kohtausta johon palata, mutta tämä on silti hieman eri asia kuin traumaton elämä.

Tämä tarkoittaa sitä että
1: Ympärileikkaus voi vaikuttaa ihmiseen vaikka se ei tunnukaan kipeänä muistona. Tässä ympärileikattuna oleminen ei tarjoa kokemuspohjaa koska hänen kannanottonsa ei perustu episodiseen muistiin jossa olisi vahva tietoisuus ajalta ennen ympärileikkausta että sen jälkeen ja joita sitten verrattaisiin. Se, mitä tietoisuuden ja ihmisen toiminnan suhteesta tiedetään, on esimerkiksi se Eaglemanin korostama näkemys että ihmisen käytöksen selittämisessä oma tietoisuus ja tietoinen kokemus nostetaan selityksessä aina huipulle. Ikään kuin tämä olisi se, joka selittäisi tunteet ja käytöksen. Vaikka tämä tietoinen prosessointi on enemmänkin poikkeus.
___1.1: Ympärileikkauksen ylenmääräinen hyvyys näyttääkin assimilaatiolta. Síllä lasten ympärileikkaukseen kehottamista ei käytännössä puolusteta kuin uskonnollisella taustalla. Tätä taustaa on (a) juutalaiset ja islamilaiset jotka ympärileikkaavat (b) em. uskontojen jäsenet jotka ovat ympärileikattuja ja joille ajatus siitä että elämänlaatua on huononnettu heilel tärkeän uskonnon nimissä on helposti mahdoton ajattelu koska siitä seuraisi paha identiteettikriisi ja tämän vuoksi he selittelevät itselleenkin kaikenlaista (c) niitä kristittyjä jotka eivät ympärileikkaa ja jotka haastaisivat oikeuteen jokaikisen joka ympärileikkaisi heidät itsensä, mutta joista israel ja juutalaiset eivät voi mitenkään tehdä koskaan mitään pahaa. Terveyslaitokset voivat suositella sitä HIV:n vuoksi, mutta tämä ei tietysti koske lapsia (koska em. ikä+seksi -argumentit).
___2.1: Ympärileikkaus sitoo ihmsien tarinaan. Tämä ei sentään ole vihan ja väkivallan tarina kuten minun kohdallani. Se on sen sijaan ihmisen sitomista tiettyyn uskontoon. Tämä on pysyvämpi aivan eri tavalla kuin esimerkiksi lapsikaste, joka sekin on identiteetin sitominen uskontoon ilman omaa tahtoa. Näin ollen ympärileikkaus on vahva ihmisen ajattelun rajoittaja. Se on uskonnonvapauden ja oman uskonnon kriittisesti ajattelemisen jarru. Ympärileikatulle joka ikinen kusellakäyminen on jonkinlainen muistutus omasta alkuperästä.

Näenkin että ympärileikkaus on kehonmanipulointia. Tämä ei ole väistämättä huono asia. Olen itsekin tatuoitu. Hyväksyn myös sen, että ihminen ottaa lävistyksiä. Periaatteessa olen jopa sen kannalla että ihmiset voisivat lääkärin hyväksymisen kautta tehdä sukupuolenvaihdosleikkauksen joka on toki paljon dramaattisempi kuin ympärileikkaus. Samoin olen sitä mieltä että hyvin vahvan psykologisen arvioinnin jälkeen ne jotka haluavat silpoa raajojaan voisivat niin tehdä. Olen tässä kohden kammottava libertiini.

Kysymyksessä onkin ikä. Minusta on hyväksyttävää jos täysi-ikäinen menee ottamaan ympärileikkauksen vaikkapa sen vuoksi että haluaa pornotähdeksi. (Ainut argumentti ympärileikkauksen puolesta jonka ymmärrän argumentiksi.) Se, että sen tekee lapselle on toisen kehoon puuttumista. Näin ollen suhtautuisin nuivasti myös niihin joista pieni lapsi pitäisi tatuoida osaksi heimoa. Se toimii ehkä jossain barbaarikulttuurissa, mutta niissä nyt toimii ihmisten kivellä päähän lyöminen, kivittäminen ja kannibalismikin eikä näitäkään kulttuurisia erityispiirteitä siltikään tarvitse tuoda meidän kulttuuriamme piristämään. (Niin libertiini ei kenekään pidä olla.) Jos uskontosi on erimielinen, niin en ymmärrä miten tämä oikeuttaisi mihinkään. (Paitsi kenties siihen että laitettaisiin psykologiseen pakkohoitoon.)

Elämänlaatukysymys.

Timo Soini joutui vaikean kysymyksen eteen. Hänen kantaansa aborttiin kyseltiin. Esillä oli hyvin vaikea abortin oikeuttamiseen liittyvä kysymys ; Raiskattujen naisten aborttioikeus. Soini kieltäytyi vastaamaan yksityiskohtaan, mutta esitti kuitenkin nyrkkisäännön, josta vastaus voidaan minusta varsin hyvin tulkita ; "Olen aina elämän puolesta ja tässä ollaan samanlaisia kanssasi, että on syytä olla syvästi kiitollisia, että meidän molempien äiti valitsi elämän." Hänen suhtautumistaan pidetään venkoiluna, mutta minusta vastaus on varsin selvä.

Vastauksessa on hyvä huomata, että Soinille abortti on murha. Sitä ei voi oikeuttaa oikein mitenkään. Tämän kannan voi sitten soveltaa vaikkapa kuolemanrangaistukseen. Erimielisistä kyseessä ei ole murha, joten heille oikeutuksia löytyy. Molemmat puolet tekevät itseviittaavia itseoikeuttavia määritelmiä. Joten on selvää että kysymyksen ratkaiseminen ja keskustelu ei ikinä koskaan missään etene. Eikä nouse oman navan ja maailmankuvan ulkopuolelle.

Omalta kohdaltani kuitenkin vastauksessa oleva yleinen teema ihmetyttää. Abortinvastustamispiireissä käsitellään elämää, mutta ei oikeastaan elämänlaatukysymystä. Piireissä tuettu eutanasian vastustaminenkin liittyy tähän samaan asiaan. Dikotominen nyrkkisääntö irrelevantisoi harmaan sävyt, ja usein unohtuu että emme itse asiassa kykene elämään tälläisessä maailmassa, rakentamaan yhteiskuntaa. ; Koska esimerkiksi autot aikaansaavat kuolemia, olisi elämän arvon päihitettävä elämänlaatu, ja autotehtaat sulkea.

Soini myös implisiittisesti olettaa että kaikki elossaolevat olisivat iloisia siitä, että heidät on tänne maailmaan tungettu. Elämää pidetään Jumalan lahjana. Kuitenkin monelle elämä on myös rangaistus. Suomessa tehdään paljon itsemurhia, joten on selvää että yllättävän moni vastustaa tätä näkemystä. Elämä ei ole ilmiselvä ilonaihe, eikä mikä tahansa elämä ole elämisen arvoista. Tässä mielessä "elämänpuolustajat" hallinnoivat toisten päätösvaltaa omastakin elämästään. Itsemurhan vastustamisessa pohjalla on ajatus siitä että kukaan ei aidosti halua sitä.

Abortin kohdalla tilanne on mutkikas. Soini ja muut abortin vastustajat ilmeisesti olettavat automaattisen äidinrakkauden. Kuitenkin lapsi joutuu elämään elämänsä eitoivottuna. Voisin sanoa että tämä ei ole mikään hyvä eväs elämänarvoiseen elämään. Vaihtoehdoksi ehdotetaan adoptiota. Mutta tosiasiassa on äitejä, jotka vihaavat lapsiaan eivätkä silti laita heitä adoptioon. Eettinen pelastusteoria on turha jos se ei toteudu tosimaailmassa. Elämä joka lähtee siitä että varhaislapsuudessa syntyvä ja rakentuva rakkauskartta/lovemap sotketaan elinikäisesti "love and be hated" -tilanteella. Lapsi joka on vihattu, taakka, äidin elämänpilaaja, muistutus raiskaudesta tai muuten vaan riätti kantaa tiettyjä taakkoja koko elämänsä ajan.

Soini ja muut vastaavat eivät yksnappisuudessaan ja omakohtaisten kokemusten puutteensa vuoksi kykene samastumaan erilaiseen tilanteeseen. He lähestyvät asiaa vain omasta kannastaan ja olettavat että tämä on yleisinhimillisyyttä. Tämä virhe on tietysti tavallista. Erilainen oletetaan samanlaiseksi.

Abortin kautta sitä voisi ikään kuin lakata kokonaan olemasta, joten monet itsemurhan mukanaan tuomat eettiset ongelmat katoavat. Ainakin itse valitsisin -yhä tänäkin päivänä- kokoaikaisen olemattomuuden. Itsemurhan haikailu ei minulla ole nykyisin mitään kovin jokapäiväistä. Mutta kaiken kaikkiaan uskallan sanoa että olemassaolemattomuuteni painaisi vaa -assa parempaan päin kuin se, mitä se on ollut. Minä en jaa Soinin iloa siitä että äitini valitsi elämän. Ja minua loukkaa suunnattomasti se, että joku pitää tästä iloitsemista jotenkin automaattisena.

Arvokeskustelun kannalta tämä asia on tärkeä. Sillä kun eri maailmankuvat antavat totaalisesti erilaiset vastaukset, eikä ole mitään absoluuttia jolla argumentaatiosta päästäisiin itsemäärittelyn ulkopuolelle, on viisainta antaa kunkin yksilön maailmankuvan päättää. Silloin ei ole junttamaista maailmankuvien kautta toisten hallintaa. Se ei tarkoita aborttipakkoa. Se ei tarkoita abortin totaalikieltoa. Tässä ketään yksilöä ei pakoteta valitsemaan vastoin omaa näkemystään.

---

Tulipas pirteää tekstiä ; Että "olisinpa kuollut, hyvää päivänjatkoa."