Mitä saa tappaa?

Patient: "It's murder. I'm against it. You for it?"
House: "Not as a general rule."
Patient: "Just for unborn children?"
House: "Yes. The problem with exceptions to rules is the line-drawing. It might make sense for us to kill the ass that did this to you. I mean, where do we draw the line? Which asses do we get to kill and which asses get to keep on being asses. The nice thing about the abortion debate is that we can quibble over trimesters but ultimately, there's a nice clean line: birth. Morally there isn't a lot of difference. Practically, huge."
(House MD, "One day, One room")

Kysymys tappamisesta on nykyään aika ajankohtainen asia. Se liittyy moniin räväköihin aiheisiin; Tästä puhutaan kun puhutaan abortista, eutanasiasta, itsemurhasta, sotimisesta ja jopa silloin kun puhutaan eläinten oikeuksista. Aihetta ei voida välttää edes silloin kun puhutaan katastrofialueiden auttamisesta tai terveydenhuollon määrärahoista. Sen sijaan kun otetaan määrittely, jossa vain elävän voi tappaa ruukkujen rikkominen ja vastaavien suunniteltujen rakenteiden tuhoaminen ei ole tappamista, joten ne jäävät tästä aiheesta ulkopuolelle.

Mielestäni tässä aihepiirissä esiintyy monia ihmisiä, joilla on antaa ns. "vastauksia". On pappia ja lääkäriä. Mielestäni tämä aihe on kuitenkin jotain sellaista, jota nämä tahot eivät omista täysin. Muillakin on elämä, joten luulisi että heillä olisi jotain valtaa asiaan. Ja olen sitä mieltä, että ihminen on laumaeläin, ja kuten kaikki laumaeläimet, joiden jäsenet kykenevät tappamaan toisiaan, meilläkin on synnynnäisiä estomenetelmiä tappamiselle. Pidämme sitä luonnostamme pahana. Harjoittelu voi sitten vahvistaa tai heikentää tätä jonkin verran. Ja tämän vaiston varaan papit ja lääkärit ja eetikot rakentavat eettisiä kannanottojaan. Ne eivät synnytä vaan ilmaisevat tätä. Ja toivon mukaan harjoittavatkin. (jotta "eettiset lihakset" kasvaisivat. Osa voi olla synnynnäisesti "skrodempi" No, itse olen aika ruipelo oli miten oli.)

Mielestäni vakavin virhe tässä kohden ovat irrallaan käytetyt kategoriset käskyt. On ikään kuin käskyjä ja komentoja joilla on yleispätevän lain luonne.
1: Näillä kategorisilla käskyillä on tietenkin se ongelma, että niitä ei voida todistaa. Käytännössä ne tungetaan läpi esimerkiksi auktoriteettiin vetoavilla asioilla, kuten Jumalallisella komennusvallalla jonka sanotaan olevan käskyn takana. Keskustelu latistuu tämän luonteen vuoksi lähes pakotetusti kinaamiseksi jossa esitetään ristikkäisiä kannanottoja.
2: Kun näitä normeja laajennetaan ja saadaan vastaus toki moniin yksityiskohtiin. Mutta sitten huomataankin että tätä samaa universaalia sääntöä ei käytetäkään toisaalla, se ikään kuin "unohdetaan". Ja näin käy lähestulkoon kaikille: Ei ole tavatonta löytää eutanasian vastustajaa, joka vetoaa siihen että kaikki elämä on pyhää, mutta joka silti sallii esimerkiksi kuolemantuomion.

Tosiasiassa emme kuitenkaan koskaan toimi minkään kaavan "Tee kaikki voitavasi jotta joka ikinen maan päällä elävä/siitetty/synnytetty ihminen eläisi niin kauan kuin se on mahdollista". Pikemminkin meillä on aina jotain poikkeuksia. "Paitsi ei tässä". Joku hyväksyy että sotilashenkilö saa ampua toisen sotilashenkilön sotatilassa. Joku on sitä mieltä että itsepuolustukseksi saa ääritilanteissa tappaa. Kolmannesta eutanasia on hyvä keino. Neljäs kannattaa elvytyskieltoa. Viidennestä kuolemaantuomion saa pistää täytäntöön, kunhan sen suorittaa tähän palkattu pyöveli tietyillä ja valvotuilla menetelmillä. Hieman ekstreemimmät jopa näkevät että hänen suorittamansa toisen murhaaminen oli "oikeutettua" esimerkiksi vuosien seksuaalisen hyväksikäytön vuoksi.

Ja kun sodassa esimerkiksi siviilien päälle tiputetaan napalmia, tätä kauhistellaan erityisesti televisiossa. Kammoksumme "sotarikoksia" emmekä niinkään sitä onko "sota rikos" ; Emme kauhistele yhtä paljon sotatilaa ylipäätään, joka kertoo siitä että emme suinkaan kammoksu itse ihmisten tappamista, vaan sitä että "sodan sääntöjä" ikään kuin rikotaan. Voisi sanoa että tämän kammon rajanvedoista kävin jutustelua armeija -aikanani hienon persoonan, luutnanttini Jalkasen, kanssa ; Eräällä marssilla heittelin kysymyksiä esimerkiksi siitä, miksi en voi saada liekinheitintä. (Turhaa tuskaa? Mitä varten ne luodit ovat? Psykologinen vaikutus? Vähentää intoa ja kuolemia, miksi muuten muka haluaisin?...) ja missä menee miinan ja ovelan käsikranaatista puihin viritellyn sotajuonen välinen raja. (Hän oli taatusti hieno mies, koska kävi jutut loppuun asti ja ymmärsi sävynkin. Halvempi persoona olisi lopettanut chattailyn jonkin tekosyyn nojalla.)

Kysymys on siis lähes käytännössä rajanvedosta.

Esimerkiksi Suomen laissa abortin kohdalla tällä hetkellä rajana pidetään 20. raskausviikkoa. Toiset vetäisivät rajan syntymään, siihen kun vetää ensimmäistä kertaa henkeä. (Joissain uskonnoissa hengitys on elämä, joten sikiö on heille by definition ei_elossa.) Toinen vetää rajan hermoston toimintaan: Jos ei ole hermosolujen toimintaa ei ole tuskaa. Kolmas vetää rajan alkion kiinnittymiseen istukkaan. Heistä kierukkaa tai katumuspilleriä saa käyttää jotta kiinnittymistä ei tapahtuisi. Katolilaisille kondomin käyttökin on liikaa. Moni kuitenkin vastustaa esimerkiksi kloonaamista, vaikka kukaan tuskin väittää että esimerkiksi Dolly -lampaasta tehty klooni ei olisi elävä. Tosiasiassahan klooni olisi elävä ja sillä olisi oma persoonallisuus : Ovathan identtiset kaksosetkin itse asiassa "luonnon tekemiä klooneja", joten käytännössä me kaikki jo tiedämme tämän. Osa jopa vastustaa hedelmöityshoitoja, koska niissä tehdään monta alkiota, jotka eivät liity kohtuun tai jotka kuolevat pian ja tämä tiedetään ennalta.

Ja kun tappaminen laajennetaan eläinkuntaan, pandojen suojelua pidetään tärkeänä, hieman harvempi arvostaa hämähäkkejä ja kärpäsiä, ja hindulaisuuden aktiivimmat lakaisevat muurahaisia tieltään kävellessään ja syövät vain hedelmiä koska koko kasvia ei tarvitse tappaa hedelmän vuoksi ; mutta toisaalta bakteeritautien aiheuttajien tuhoamista ei pidetä minään rikkeenä, päin vastoin. Sekin on periaatteessa kyllä elämä. Rajanveto joudutaan siis tekemään, jossain kohdassa se kategorinen normi onkin sitten "saivartelua ja naurettavaa".

Esittämäni taas voivat ensin tuntua suorastaan naurettavalta, mutta nostan kuitenkin erään "kettutytön" minulle tekemästä muistutuksesta. (Täsmennys: En karkeasti sanoen pidä heidän tavoitteistaan erittäin monien yksityiskohtien kohdalla, vaikka en mikään eläinten kiduttamisen ystävä olekaan. Pääpiirteet ovat ehkä samansuuntaiset, mutta vedän rajan eri kohtaan kuin he. Ja aihepiirin keskustelut vain käydään lähes aina juuri tuolla raja -alueella, joten en koe olevani "one of them".) Miksi vetää elävän rajaa ihmisiin? Miksi vain ihmisen elämän pitäisi olla pyhää? Onhan se kieltämättä aika itsekeskeistä sanoa, että ihmisellä on valta päättää ihmisten ja eläinten arvot. On hyvä miettiä miksi ihminen olisi erikoisasemassa määritellä tämän. En osaa tähän sanoa muuta, kuin kaksijakoisen kommentin:
1: Vastakysymyksen "Jos määrittelemme eläimien arvon samaksi kuin ihmisen, me kuitenkin teemme sen määrittelyn"
2: Arrogantin kommentin "Koska vain me voimme." (Tosin käytän samaa siihen, kun joku kysyy miksi ihmisten pitäisi pitää huolta elinolosuhteista eikä vain kulkea ja mässätä, kun eläimet eivät säästä. Syy miksi he eivät tuhoa maailmaa ylensyönnillä on se, että ne eivät voi. Matt Ridleyn "Jalouden alkuperä" -kirjassahan viitataan siihen että monien alkuperäisheimojen "yhteys luonnon kanssa" on eräänlainen harha: He päin vastoin käyttävät luontoa niin paljon hyväkseen kuin tekniikallaan voivat. Se tekniikka on vain alkeellista. Vastaukseni on "koska vain me voimme." "And if we don't do it, no one will.")

Joten palaan tätä kautta itsekkäästi ihmisiin, myönnän puutteeni.

Kun asia palaa terveydenhuoltoon, huomaamme että meillä on asiat ihan hyvin. Mutta me voisimme tehdä lisää. Joku voisi ajatella, että meillä ei ole varaa. Mutta meillä olisi enemmän varaa, jos emme käyttäisi sitä johonkin muuhun. Esimerkiksi taidemuseoiden ylläpidosta on yhteiskunnalle menoja, ja jos leikkaisimme muualta kaiken pois, niin että vain kuolemien estäminen olisi tärkeää ja muun tukeminen minimoitaisiin tämän asian tärkeyden vuoksi, meillä olisi enemmän varaa. Tästä säästöstä tulee yksiselitteisesti kuolemia. Harva kuitenkaan taitaa kannattaa tälläisiä megaleikkauksia : Ainakin elämän laadulla on siis jotain merkitystä kun asiasta puhutaan.

Ja verta saataisiin kinaamisen muodossa jos tässä vaiheessa nostettaisiin kantasoluhoidot puheeksi. Toisten mielestä ne pelastavat elämää samaan tapaan kuin vaikkapa elinsiirto -joka se tavallaan onkin, toisten mielestä se on "aborttiin sidotusti murha" koska ne saadaan niinkuin ne saadaan ja monien näkemys kieltää abortin.

Minulta ette saaneet vastauksia, vaan toivon mukaan muutamia kysymyksiä kuitenkin. Jätän vastaukset lääkäreille, papeille, valehtelijoille ja muille. Ihmisille?